Kemikaalicocktail

Kemikaalicocktaililla on uusi osoite!

2012-01-02T15:19:00.000+02:00

Blogi toimii parhaillaan osoitteessa kemikaalicocktail.fi.

Tervetuloa uudelle sivustolle!

Tyylivaras

2011-10-25T10:04:00.002+03:00

Hei kaverit! Kemikaalicocktail toimii vielä pai kuukautta Uuden Mustan alla, mutta blogini loikkaa takaisin tänne 1.1.2012.

Kemikaalicocktailin lisäksi kirjoitan tästä päivästä lähtien myös designiin, sisustamiseen, estetiikkaan ja uuteen työhöni liittyvää blogia Noora — Tyylivaras vapaalla.

Blogi liittyy juontamaani ohjelmaan nimeltä Tyylivarkaat, joka alkaa pyöriä Maikkarilla 8. marraskuuta. Nähdään pian siis myös telkkarin puolella ;)

Blogi toimii parhaillaan YLE Uuden Mustan sivuilla

2011-02-25T09:13:00.003+02:00

Ohoi! Kemikaalicocktail-blogi toimii parhaillaan YLE:n tontilla, eli löydät uusimmat blogaukset täältä. Voit tilata blogiani vaikkapa Blogilistan kautta.

Löydät Kemikaalicocktailin helposti myös Uuden Musta etusivun kautta, saitin yläpalkista (punainen rinkula).

Selvennykseksi vielä, että aito ja alkuperäinen Kemikaalicocktail blogauksineen pysyy täällä ja niitä on yhä mahdollista kommentoidakin, joten ei tämä saitti täydellisesti kuole.

Liukkaria aamiaiseksi

2011-02-13T22:27:00.001+02:00

... siis häh? Lue täältä. Olemassa on myös luomuliukuvoidetta. Ja mitä se sitten on?

Luomufarkkuja Kurvissa

2011-02-03T22:35:00.004+02:00

Muistatko Monkee Genesin luomufarkut? Ne, jotka alunperin bongasin Berliinistä. Nyt niitä saa Kurvista! Muun muassa kyseisiä byysoja myyvä, aikaisemmin Kampissa toiminut, Gente clothes laittoi hynttyyt yhteen Reilun kaupan Tähden kanssa. Nyt saman katon alta saa siis kuteita, elintarvikkeita, sisustustavaraa jne.

Luomufarkkuja (ja muuta ekoa, eettistä ja reilua) osoitteessa Hämeentie 48.

Aina kaapissa

2011-01-31T16:55:00.002+02:00

On tiettyjä raaka-aineita, joita keittiön kaapissani on aina. Mitä ne ovat? Lista löytyy täältä.

Kasviksia huiviin — turvallisesti

2011-01-28T12:38:00.002+02:00

Popsi popsi porkkanaa — ja vähän muutakin. Juttu täällä.

Mun muusikko- ja mallikaverit

2011-01-25T17:09:00.002+02:00

Vaikka tunnenkin paljon muusikoita ja muutama ystäväni on tehnyt mallin töitä, en listaa heitä uudessa blogauksessani :)
Mistä sitten on kyse? Katso täältä.

Mutsin vehkeet

2011-01-24T11:26:00.000+02:00

Kuinka yhdistää fiksu ruoka ja kiireinen (vauva-)arki? Vastaus löytyy täältä.

Kemikaalicocktailin uusi kotiosoite on Uusi Musta

2011-01-22T16:15:00.003+02:00

Loikkaus on suoritettu. Blogin loikka Uuden Mustan alle siis. Löydät mut nyt täältä.

Koska olen aivan saletti, että suurin osa teistä klikkaa itsensä jatkossakin tänne Bloggeriin, tulen alkuun muistuttamaan Uuden Mustan blogauksistani täällä, mutta en tee sitä ikuisesti! Kandee siis alkaa tilata "uutta" Kemikaalicocktailia vaikkapa Blogilistan kautta, niin surffailet oikeaan paikkaan.

Löydät Kemikaalicocktailin helposti myös Uuden Musta sivuilta, saitin yläpalkista (punainen rinkula).

Muutamia päiviä saattaa nyt kulua säätäessä, koska haluan saada aikaiseksi yhtä hyvän käyttöliittymän Uuden Mustan alle kuin mitä tänne Bloggeriin on muotoutunut. Linkkilistoja, kategorioita jne. on siis luvassa, vaikka niitä ei uudessa blogissani vielä olekaan. Malttia siis. Ja selvennykseksi vielä, että aito ja alkuperäinen Kemikaalicocktail blogauksineen pysyy täällä ja niitä on yhä mahdollista kommentoidakin, joten ei tämä saitti täydellisesti kuole.

Ei kait siinä sitten... Sniff, hei hei Blogger. Olit kiva yhteistyökumppani.

Psst... No nyt niitä nimiä on adressissa yli 2000, kiitos kaverit!

Uusi Musta Kuningaskuluttajassa

2011-01-20T22:41:00.001+02:00

Jos missasit uusimman Kuningaskuluttajan, tsekkaapa ohjelma Areenasta. Kunkussa nimittäin Katjan tekemä juttu Kosmetiikkamainonta on sovittua satua. Insertissä myös väännellään Hertan naamaa photoshopissa, tavoitteena ei niin liioitteleva mainos.

Tutustupa myös broileriin Ross 508...

Lupaavaa Lily

2011-01-20T11:40:00.008+02:00

Blogi on uusi musta, tiesitte varmaan. Ja sehän ei nykyään ole palvelu eikä mikään, joka ei tarjoa blogia tai muutamaa. A-lehtien uusi Lily (Demi-lehden isosisko) tarjoaa blogeja niin että jytisee. Tarjolla on 16 blogia, joiden aiheet liippaavat muotia, musiikkia, ruokaa, sisustamista, kirjoja, ilmiöitä jne. Saitti oli pikavilkaisulla yllättävän hyvä!

Lilystä kuulin ystävältäni Iisalta, joka bloggaa saitilla Au Naturel -nimiselle palstalleen." Au naturel pohtii kulttuuria, tyyliä, ihmisiä, ilmiöitä ja elävää elämää" kuuluu blogin kuvaus. Iisa on Regina-yhtyeen laulaja-sanoittaja ja käsittelee palstallaan muun muassa musiikkia. Uusin blogaus It´s Karen Carpenter once more löytyy täältä. Hauskaa, että yksi parhaista ystävistäni löytyy nyt blogosfääristä. I´ll be watching you Iisa ;)

Iisa tulee bloggaamaan myös tyylistä — eikä hän ole Lilyn ainoa. Muoti on selvästi Lilyn painopiste. Saitilta löytyy monelle ehkä jo entuudestaan tuttu Auroran henkarit. Laura Pollari puolestaan kirjoittaa blogia Pariisista käsin, samoin tekee Jepsukka (miesbloggaaja, mahtavaa!). Myös Lilou´s Crush käsittelee muotia.

Lilyssä ruoka-asiaa tarjoilee blogi nimeltä Fanni & Kaneli sekä Kempparissakin suositeltu luomu- ja ekoasioista bloggaava Halo. Inahdus on kirjablogi ja Weekday carnival käsittelee sisustamista. Saara Sarvas kirjoittaa blogia kauneudesta ja taiteen maisterin opintoja valmisteleva Essi bloggaa Bangkokista. Jemma T puolestaan postailee indonesialaiselta paratiisisaarelta.

Näin alkuun suosittelen kuitenkin tutustumaan Lilyn Tampereella vaikuttavan poptoimittaja Jyri Öhmanin mainioon juttuun Tampere on okei. Tsekkaa myös blogauksen videoklippi. Tulee nostalginen fiilis, sillä vaikken Tampereella olekaan syntynyt, opiskelin siellä neljä vuotta ennen muuttamista Helsinkiin. Järkkäsimme frendien kanssa Poppikerho-nimistä indieklubia, jonka tuottajana silloin häärin. Stella onkin kirjoittanut Poppikerhosta Olivian puolella. Oi niitä aikoja!

Tampere on okei -videoklippi liittyy tavallaan myös Kempparin olemassaoloon. Videolla on äänessä mies, joka opetti minulle pimpatun puuron hienouden ja sai meikäläisen dyykkaushommiin. Muistan sulatelleeni roskiksesta löytynyttä jäistä broilerin koipea lievän epäluuloisena, mutta kyllä mä sitä söin.

Kiinnostuksella seuraan Lilyn popblogia, toivottavasti videoklippejä on luvassa jatkossakin!

Sen lisäksi, että Lilyssä on monta palvelun omaa bloggaajaa, voi kuka tahansa muukin aloittaa oman palstan palvelussa. Ohjeet löydät täältä. Tuulta purjeisiin Lily, yllätä meidät jatkossakin!

Psst... Lily sivisti minua heti kiinnostavalla muotiuutisella: H&M tarjoilee puukkarimalliston yhteistyössä Swedish Hasbeensin kanssa. Onko tää hyvä juttu...?

Parsan voima

2011-01-19T23:28:00.005+02:00

Olette olleet upean aktiivisia liioittelevien kosmetiikkamainosten suitsimista ajavan adressin allekirjoittamisessa. Kiitos siitä! Kunhan 2000 nimeä on kasassa, laittaa Uusi Musta viestiä Kuluttajaviraston suuntaan. Vielä tarvitaan 94 nimeä, käykääpä siis allekirjoittamassa.

Avasin juuri uusimman Olivian ja huh huh mitä mainosta taas pukkaa. Biotherm sai meikäläiselle vedet silmiin, sen verran seuraava huvitti:

Tuoreen kosmetiikan innovaatio. Vapauta parsakaalin voima ihovoiteeseen pyyhkiäksesi pois väsymyksen merkkejä.

"Vapauta parsakaalin voima" wtf?! Toinen lause samasta nelisivuisesta (!) mainoksesta:

Tähän tuoreuden säilyttävään korkkiin on tiivistetty 150 nuoren parsakaalinverson voima. Aktivoi se juuri ennen käyttöönottoa.

Just. Hei tyypit syökää ne parsakaalit. Saatte aktivoitua ne ihan avaamalla suun, pureksimalla ja nielaisemalla. Mun puolivuotias tyttärenikin osaa kahdella hampaallaan aktivoida parsakaalin. Ei siihen mitään "tuoreuden säilyttävää korkkia" tarvita. Tsiisus tätä touhua.

Meissä on voimia, aktivoi meidät!

Kuva täältä

Totean nyt kumminkin selvennykseksi, että en ole tutustunut kyseiseen tuotesarjaan ja voihan se olla ihan jeessiä kamaa, ja ilmeisesti Biotherm on lähtenyt Skin ergetic -tuotteiden kohdalla tekemään jotain semi-luonnonkosmetiikkaa (jos oikein ymmärsin), mutta tällaisilla mainoslauseilla ei kyllä ole uskottavuudesta tietoakaan. Vai tehoaako teihin "parsakaalin voima" ja "tuoreuden säilyttävä korkki"...?

Mä ehkä pissasin just housuun.

Lankapuhelin, I miss you

2011-01-19T17:44:00.002+02:00

Mä olen NIIN kateellinen tästä:

Ystäväni asuvat Helsingin keskustan tuntumassa vanhassa kivitalossa, jossa on huono kännykkäverkko. Perheeseen on juuri syntynyt vauva, ja kuka tahansa perheellinen tietää, että puhelin on suhteellisen tärkeä etenkin silloin. Kuinkas sitä muuten pitäisi yhteyttä isovanhempiin? Mummit ja papat kun ei välttämättä Facebookissa hengaile.

Puhelimen kytkeminen maksoi kuulemma huntin ja päälle tulee kahdeksan euron maksu kuussa (plus itse puhelut). Pariskunta ottaa enemmän puheluita vastaan kuin soittelee, joten laskut eivät ole olleet mitenkään kummoisia. Antti kertoi, että jos kännykästä loppuu viikonloppuna akku, ei omaa puhelinta välttämättä tule ladattua ennen maanantaina, tutut kun osaavat soittaa lankapuhelimeen.

Kuinka virkistävää olisikaan puhua ilman, että korva kuumenee? Ja kuinka nostalgista olisikaan kiertää lankapuhelimen johtoa sormen ympärille, niin kuin joskus teininä. Ja kuinka olisikaan ihanaa unohtaa kännykkä jonnekin, silläkin uhalla, että siitä loppuisi akku? Lankapuhelimesta kun saisi kiinni aina, jos sattuisin olemaan kotona.

Kysymys kuuluu: onko sinulla lankapuhelinta kotona ja minkä verran maksat siitä kuussa?

T. Kiinnostunut

Ekologinen sohva

2011-01-18T11:27:00.006+02:00

Tarvitsemme sohvan. Tai nojatuoleja. Tai ehkä vähän molempia. Mutta ainakin sohvan. En haluaisi uutta, vaan vanhan ja vähän rähjäisen yksilön. Se sopisi hyvin symbioosiin tämän muuten niin viimeistellyn olkkarimme kanssa.

Ongelmana vaan on se, että en ole vielä löytänyt sopivaa yksilöä käytettyjen sohvien joukosta ja alan käydä malttamattomaksi. Päätin selvittää, minkälaisia uusia sohvia markkinoilla on. Tulos: rumia ja tylsiä kohtuuhintaisia, rumia ja hienoja kalliita sohvia ja tosi hienoja ja tosi kallita. Mä haluaisin tosi hienon ja halvan tai edes hienon ja kohtuuhintaisen.

Olen muutamaan kertaan syksyn mittaan törmännyt termiin ekosohva. Kurikassa sohvia valmistava Pohjanmaan kaluste Oy lanseerasi Habitaressa kolme sohvaa käsittävän ekosohvamallistonsa ja kertoo nettisivuillaan seuraavaa:

Massatuotantoon verrattuna käsityövaltaisesta tuotantotavasta syntyvät jätteet ja päästöt sekä energian- ja vedenkulutus ovat minimaalisia. Esimerkiksi kaikki prosessissa syntyvä puujäte käytetään hyväksi tuotantotilojen lämmityksessä.

Kurikassa valmistettavissa Luonto-sohvissa ja -lepotuoleissa käytetään ympäristöystävällisiä, luonnonmukaisia ja kierrätettäviä lähiraaka-aineita. Luonnolle tai ihmisen terveydelle mahdollisesti haitalliset aineet on karsittu.

Käytämme vain ympäristöystävällisiä, luonnonmukaisia ja kierrätettäviä materiaaleja. Pyrimme minimoimaan jättämäämme ekologista jälkeä koko tuotteiden elinkaaren ajalla.

Kuva: luontoliving.com

Osoitteessa ilkka.fi. löytyy valmistajan haastattelu, jossa kerrotaan, että "polyesterit ja öljypohjaiset vanut, vaahtomuovit ja muut raaka-aineet on korvattu kierrätys- tai luonnonmateriaaleilla. Sohvan sisuksista löytyy pellavahuopaa, kierrätyskangasta, kierrätysrouhetta ja esimerkiksi vanua, joka on valmistettu kierrätysmuovipulloista. Samalla on koko valmistusprosessin ekologisuutta tarkasteltu". Lisää tietoa ekosohvien valmistusmateriaaleista löydät täältä.

Minua vähän mietityttää, että vaikka materiaalin kierrättäminen onkin hyvä juttu, onko fiksua laittaa sohvan sisään kierrätysmuovipulloista valmistettua materiaalia? Tällaisesta matskustahan tehdään nykyään vaatteitakin. Aikaisemminkin olen funtsinut, paljonko muovikemikaaleja tällaisessa uusiokäytössä päätyy uuteen lopputuotteeseen? Kysymykseen osattaisiin varmasti vastata ainakin Kurikassa, joten laitanpas kyselyä sinne suuntaan. Palaan aiheeseen! Ja kunhan pääsen äitiyslomaltani takaisin duuniin, voisin kaivella aihetta teille hieman enemmänkin (ellei joku ehdi ensin tämän blogauksen luettuaan :)

Kurikassa on selvästi mietitty tarkkaan sohvien valmistusmateriaaleja ja tuotantoketjua, mutta sana eko on moniulotteinen. Eko voi tarkoittaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättämistä, ympäristön kunnioittamista ja kierrätystä. Ja muutakin. Siksi ekosohva on sanana mun mielestäni hieman epäselvä. Onneksi Pohjanmaan kaluste avaa nettisivuillaan, mitä eko heille tarkoittaa. Kaikki eivät kuitenkaan avaa vihreää markkinointiaan yhtä avoimesti.

Kaipaisin sanalle eko virallista määritelmää. Se palvelisi kuluttajia isosti, sillä parhaillaan tuntuu, että ekoksi saa kutsua vähän mitä tahansa. Joillekin valmistajille riittää, että tuote on pakattu paperiin tai että se pakkauspapru on vihreän väristä, heti ollaan "ekoja". Sanan eko käyttäminen markkinoinnissa tuntuu riippuvan ihan siitä, mihin muuhun tuotteeseen valmistaja haluaa omaa tuotettaan verrata. Se on todella häilyvä tapa ja hankaloittaa oikeasti ekologisten valintojen tekemistä.

No joo, tämä ei liity nyt Pohjanmaan kalusteen sohviin mitenkään, vaikuttaa, että yritys on oikeasti funtsinut aika tarkkaan, miten sohvansa valmistaa. Hyvä.

Ekologisin sohva lienee kuitenkin sellainen, joka on jo olemassa. Sellainen, jota ei aleta valmistaa minua varten. Sellainen, joka on jo jossain, mutta jota kukaan ei juuri nyt käytä, mutta jonka minä voisin kotiuttaa olohuoneeseemme. En siis aio ostaa uutta ekosohvaa, vaan etsin ekosohvan käytettynä. Kerron teille kun etsintä on tuottanut tulosta.

Avautuminen

2011-01-17T18:42:00.009+02:00

Uuden Mustan mielentilatutkimuksen löydät täältä.

Minulle tutkimus antoi tällaisen tuloksen:

Olet parantumaton hippi.

Olet valitettavasti menetetty tapaus eikä toimivaa hoitoa ole. Kärsit kroonisesta hippeilystä, joka aiheuttaa mm. verenpaineen akuuttia nousua pikkuasioista ja kummallista vimmaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Kyttäät lähipiirisi kulutusvalintoja, järjestät mielenosoituksia, kirjoittelet yleisönosastoihin "epäoikeudenmukaisuuksista", soittelet päättäjille etkä epäröi aiheuttaa kohtauksia julkisilla paikoilla. Olet yksinkertaisesti vaaraksi talouskasvulle ja monikansallisille yrityksille.

Näitä avautumisklippejä on enemmänkin ja tulet näkemään niitä jopa tv:ssä. Silmät tarkkana ;)

Hälsans Kök

2011-01-17T10:53:00.006+02:00

HUOM!! Oikaisu: Hälsans Kök -pihvit eivät sisällä natriumglutamaattia vaan natriumalginaattia. Bloggaajanne silmät ilmeisesti ovat epäkunnossa, kun ne näin temppuilevat. Olen todella pahoillani. Kiitos teille tarkkasilmäisille lukijoilleni.

Blogaus ei siis natriumglutamaatin osalta pidä paikkaansa.

T. Nolo-Noora

Jos kuulut heihin, jotka syynäävät tuoteselosteista E-koodeja ja välttelevät turhaa huttua — esimerkiksi natriumglutamaattia — olepa valpas kasvispihvien kanssa.

Valmistin lauantaina eräälle krapulaiselle miehelle vegeburgerin ja lankkuperunoita, ja hoidin ruokaostokset kamalassa kiireessä. Prisma ilahdutti mua yllätyksekseni luomumajoneesilla (!), mutta Hälsans Kök -kasvispihvit sen sijaan otin mukaan sen kummemmin tuoteselostetta lukematta. No kun oli ihan hirveä kiire! Kotona sitten huomasin, että soijapihvit sisältävät esimerkiksi natriumglutamaattia. Löydät tuoteselosteen täältä. Hmph.

Ihmettelette ehkä, kuinka tällainen asia tulee minulle puun takaa. Eihän se ole uusi juttu, että kasvisruoassa käytetään usein aromivahventeita (ja väriaineitakin). Kyllä minä muistan aikaisemminkin kasvispihvien tuoteselosteita päivitelleeni, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että oli päässyt unohtumaan. Tällaiset soijatuotteet kun eivät ole mun jokapäiväistä ruokaa.

Kertokaapa te, mikä on kaupan paras vaihtoehto kasvispihviksi? Tiedän, että kannattaa tehdä itse, mutta silloin kun ei ehdi, mikä on paras vegepihvi?

Peukku Artesanalle

2011-01-16T17:39:00.001+02:00

Muistatte ehkä kuinka lokakuussa blogasin kasvisravintola Artesanasta, jonka ruoka oli valitettavan mautonta? No ei ole enää! Tämä on tosin kuulopuhetta, mutta niin monelta ja vakuuttavalta taholta kuultua, että uskallan asiasta jo mainita. Kurvin vegeraflan ruoka maistuu kuulemma nykyään erinomaiselta ja mausteiden käyttöä on lisätty. Hyvää asiakaspalvelua. Hienoa Artesana!

Mainiota on myös se, että koko viikon lounaslista löytyy aina netistä. I like.

Koitan pian käydä testaamassa ruoan itsekin, kunhan saan jonkun kanssani nostelemaan lastenvaunuja. Iisa, lounastreffit tilaukseen!

Rakas cocktaillasi

2011-01-16T16:35:00.005+02:00

Julistin vuoden 2011 kirpputorin vuodeksi. Huomasin googletellessa, että henkilö nimeltä Marjut Vuolanne on nähnyt vaivaa ja koonnut epävirallisen listan maamme kirppiksistä. On tossa ollut duunia! Sivu on kaamean näköinen, mutta asia on kohdallaan.

Aikaisemmin ostin kirppareilta lähinnä vaatteita ja asusteita, mutta nykyään paljon muutakin tarpeellista. Kirppiksillä kannattaa kohdistaa huomio esimerkiksi erilaisiin juomalaseihin. Vanhat lasit on usein laadullisesti hyviä ja hinta on kirpputoreilla melkein aina maksimissaan pari euroa (toisinaan vain parikymmentä senttiä). Jos törmäät esimerkiksi tällaisiin vanhoihin cocktaillaseihin, poimipa talteen! Lahjaksi tai itselle.

Omani ovat isoisältä perityt, ja mä rrrakastan niitä! Niin on muuten kuvan hopea-astiakin, peritty siis. Vastaavia löytää helposti kirppareilta tai antiikkiliikkeistä. Huomaa nenäliinapainona mainiosti toimiva, joulun jäljiltä kovettunut, neilikoin koristeltu appelsiini. Toivottavasti se ei ala homehtua, vaan muuttuu kivikovaksi. Mitä mainioin paperipaino. Näitä saa ihan lähikaupasta :)

Heh, vaikka blogasin jo joulun olevan paketissa, on se yhä tässä keittiömme lattialla. Nyt vien sen kellariin. Lupaan.

Huomenna asiaa kasvispihveistä ja natriumglutamaatista! Lupaan senkin.

Hei 2010 moi 2011

2011-01-14T23:11:00.001+02:00

Joulukuusemme kannettiin ulos vasta pari päivää sitten, en millään olisi halunnut luopua sen tuomasta tuoksusta. Mun puolesta sisällä saisi olla kuusipuu ympäri vuoden. Joulukoristeetkin ovat vasta matkalla kellariin...

Meillä kuusta kaunistivat isovanhemmiltani perityt koristeet, jotka ovat mulle tärkeitä aarteita. Osa niistä on makuuni vähän liian kitchiä, mutta etenkin vanhat lasipallot on aivan mahtavia.

Piti blogata tästä jo joulukuussa, mutta kerrottakoon näin jälkeenpäin, että kuusessamme paloivat oikeat kynttilät, ei mitkään sähkövalot. Pakko myöntää, että ajatus elävästä tulesta kuusessa (ja puutalossa!) vähän pelotti, mutta mieheni lapsuudessa kuusessa paloivat oikeat kynttilät kuulemma aina, joten uskalsin laittaa sellaiset myös meidän kuusipuuhun.

Livetuli toi kieltämättä joulukuusen ihailuun ihan uuden ulottuvuuden. Mikä tunnelma! Lisäksi kuusen äärellä tuli oltua ihan eri tavalla, rauhassa. Kun kynttilät sytyttää, tulee puun äärellä oltua sen kummemmin poukkoilematta. Tietenkään oikea tuli kuusessa ei ole ehkä paras ratkaisu pikkulapsiperheeseen, mutta pienen vauvan kanssa homma vielä toimii.

Tässä mä vaan jorisen joulusta 2010, vaikka uusi vuosi on jo täällä! Mun ainoa uudenvuodenlupaukseni liittyy liikkumiseen, nykyään kun tuntuu, ettei ehdi millään urheilla. Mun on iät ja ajat pitänyt blogata teille liikunnasta, Kaisa kun teki mulle kunto- ja ravinto-ohjelman ja kaikkea... Kaisa: I´m getting there... Ongelma vaan on se, että jos urheilen, en ehdi blogata. Pitäisi varmaan uhrata parit blogaukset ja nostaa äässi penkistä. Hankkiutua niiden jo ostettujen painojen äärelle ja alkaa huhkia. Yritetään.

On mulla toinenkin lupaus: olen päättänyt, että siinä missä 2010 oli yhtä paahtamista, olkoon 2011 paljon relampi. 2011 tulee olemaan myös livempi vuosi, 2010 oli ihan liian virtuaalispainotteinen. Tänä vuonna siis vähemmän tietokonetta, enemmän oikeaa elämää.

... ja tässä mä taas kökin koneella, vaikka pitäisi jo nukkua. Heikolta näyttää uudenvuodenlupausten noudattaminen. Noh, aloitan huomenna.

Fast food

2011-01-13T22:56:00.003+02:00

Mun suosikkipikaruoka näyttää tältä:

Kuumat edamamet ja suolaa. Parempaa ei juuri löydy. On huvittavaa, että ihminen saa yhtä ison nautinnon 500 grammasta kuumia papuja kuin levystä suklaata, mutta niin se vaan on.

Nyt tietenkin kysytte, että on ko nää luomua? No ei ole. Ja koska kyseessä on soijapapu saattaa mieleen juolahtaa, että ei kai ole gmo-riskiä? No toivon että ei! Ajattelin kuitenkin olla yhteydessä maahantuojaan ja vähän kysellä näiden papujen alkuperästä — ihan vaan kiinnostuksesta. Tällainen ronkkija ja tonkija kun olen.

... ja koska kuitenkin tiedustelette: ostan edamameni Tokyokanista, jossa 500 gramman pussi maksaa femman. Papuja saattaa myös saada joistakin itämaisen ruokatavaran kaupoista, joita on useampi Hakaniemen suunnalla.

Määrä ei korvaa laatua

2011-01-13T22:12:00.000+02:00

Toisinaan unohdan julkaista valmistelemani blogauksen. Tässä jo marraskuussa kirjoittamani arvio Dylanin brunssista.

Olen brunssifani — kiitos Berliinin. Pääsin brunssien makuun etenkin berliiniläisessä Morgenrotissa, jossa olen saanut parasta vegebrunssia ikinä. Hinta/laatusuhteeltaan Helsingin parhaaksi brunssimestaksi on hehkutettu Arabiassa sijaitsevaa Dylania. Kokoonnuimme marraskuisena sunnuntaiaamuna ystävien kesken juhlimaan kolmekymppisiä.

15 euron brunssi oli todella runsas. Tarjolla oli niin pastasalaatteja, lohta, mysliosastoa ja hedelmiä, kuin jälkkärivalikoimaakin.

Jos ei ole ruokavammoja, on valikoimaa kivasti, mutta jos ei syö vehnää tai lehmänmaitoa (kuten allekirjoittanut), karsiutuu about puolet salaateista pois. Joka toisessa salaatissa oli pastaa tai lehmänmaitojuustoa ja leipävalikoima oli vehnäpainotteinen (myös ruisleivässä oli vehnää).

Sain koottua ihan ok annoksen, mutta jäin kaipaamaan puuroa! Mun mielestä puuro kuuluu brunssiin. Ehkä olen puurohimoni kanssa vähemmistöä, mutta se olisi tuonut vähän viljavariaatiota vehnäleivän ja pastan rinnalle.

Puuron puuttumisen lisäksi puuttui kunnon mehu! Dylanissa tarjoiltiin jotain Funlightin kaltaista litkua. Kahvin ystävät puolestaan tiesivät kertoa kahvin maistuvan huoltsikkasumpille (jos maksoi lisää, sai nautittavakseen erikoiskahveja).

Vaikka valikoima oli runsas, oli siis selkeitä puutteita havaittavissa (mikäli haluaa nauttia brunssilla hyvää kahvia, laadukasta tuoremehua tai puuroa).

Itseäni häiritsi kaikista eniten kuitenkin paikan ruotsinlaivafiilis: porukkaa oli paljon ja ruokaa piti koko ajan jonottaa. Ja koska Dylanissa on kaksi kattausta (toinen kattaus alkaa klo 13), vetää porukka ruokaa aika ahnaan oloisesti, jotta varmasti ehtii syödä ennen kuin aika loppuu. Ei kiva. Liikaa melua, jonoja, hälyä ja ahmimista. Sunnuntaiaamun pitäisi olla rento!

Dylan on tilana kiva, mutta esimerkiksi muutamalla väliverholla voisi helposti luoda intiimimpää ja kodikkaampaa fiilistä. Lisäksi tuolien valinnassa on epäonnistuttu: isot selkänojat vievät lattiatilaa ja tuolien välissä tsombailu on hankalaa (koska porukkaa on kuin pipoa).

Iso plussa täytyy kuitenkin antaa lapsiperheiden huomioimisesta: skideille on oma leikkinurkka ja vessasta löytyy hoitopöytä. Syöttötuolejakin löytyy.

En tiedä menenkö Dylaniin toiste — rento ja runsas brunssi kun on helppo fiksata itsekin! Jos Dylanin valikoima olisi vähän suppeampi ja laadukkaampi ja tunnelma intiimimpi ja rennompi, ehkä voisin harkita.

Jos sinä haluat testata Dylanin, varaa pöytä. Muuten et todennäköisesti mahdu syömään.

Raitahommia

2011-01-10T23:23:00.002+02:00

Vastustelin leggingsmuotia kunnes tulin raskaaksi. Pallomahalla ei ollut varaa olla nirso. Nyt voisin nirsoilla, mutten halua! Kaksitvån seepraraidat vetää hymyn korviin.

Uudella Mustakin on uudet raidat, käykääpä katsomassa. Entistä paljon stailikkaampi saitti sanon mä. Kemppari loikkaa kyytiin ihan lähiaikoina. Infoilen!

Yesterday´s news

2011-01-10T10:00:00.001+02:00

Voi ne vanhat "hesarit" käyttää näinkin! Kuvan värikynät on valmistettu kiinalaisista sanomalehdistä puristamalla.

Kynät, 12 kpl Helsinki 10. Hinta noin kuusi euroa. Hyvä lahjaidea pienelle tai vähän isommallekin. Mä ostin vähän isommalle.

Voihan guacamole!

2011-01-09T18:43:00.003+02:00

Guacamoledippiblogaukseni kirvoitti teidät kommentoimaan. Joku osasi vinkata, että ravitsemusterapeutti Hanna Partanen on vastikään suositellut kyseistä Mustan listan tuotetta Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. Voit tsekata jakson ruutu.fi:stä.

Partanen valmistaa ohjelmassa kasvistortilloja, joihin laitetaan mm. mainitsemaani Pirkan guacamolehuttua (kuvassa).

Ravitsemusterapeutti suosittelee!

Ihmettelen Partasen suositusta. Hän puhuu ohjelmassa täysjyvästä ja kuidusta ja kehaisee muistavansa esimerkiksi leipien suola- ja kuituprosentit ulkoa, mutta lisäaineet eivät näköjään hänen mielestään vaadi erityistä huomioimista. Partasen huomio keskittyykin minusta (ainakin tässä ohjelmassa) enemmän elintarvikkeiden ravitsemustietoihin kuin raaka-aineiden laatuun ja lisäaineiden määrään. Onneksi ohjelmassa katsojia sentään valistaa ammattikokki, joka moittii Hannan guacamolevalintaa.

Miten kuluttajat saadaan olemaan kriittisiä kaupassa ja suosimaan terveellisiä valintoja, jos ravitsemusterapeuttikin suosittaa mömmöä, jossa on alle prosentti avokadoa (jonka tulisi olla tuotteen pääraaka-aine)? Me is asking.

2011, kirpputorin vuosi

2011-01-08T23:16:00.000+02:00

Vaikka blogini nimi onkin Kemikaalicocktail, kirjoitan paljon muustakin kuin kemikaaleista. Alkuperäinen ideani oli käsitellä lähinnä terveyttä, elintarvikkeiden lisäaineita ja kosmetiikan ainesosia, mutta ekojutut ja kestävä ajattelu astuivat kuvioon aloitettuani työn YLEn ympäristökoordinaattorina.

Nyt Kemppari on yhden ihmmisen eko-kestävyys-terveys-kosmetiikka-tyyli-ruoka-blogi, jossa edellämainittuja aiheita käsitellään sopivana cocktailina.

Bloggaan aika usein kirppislöydöistä. Syitä on monia. Sen lisäksi, että koen palavaa halua lesoilla aarteillani, haluan myös innostaa ihmiset käytetyn suosimiseen. Haluan todistaa, että käytetty voi olla hyvä tai parempi kuin uusi, ja että kirppareita suosimalla säästää rahaa — tyylistä tinkimättä. Ei toisen vanha tai käytetty tarkoita likaista tai rumaa. Itse asiassa, jos muodista puhutaan, asuu tyyli usein juuri kirpputoreilla. Ainakin omaan silmääni kiinnostavimmilta asuyhdistelmiltä näyttävät yleensä ne, joissa on käytetty ajan patinoimia asusteita tai vaatteita, eikä vaan orjallisesti hankittu kaikkea uutena ja kalliina.

Juuri tämä minua vaivaa suurimmassa osassa suomalaisia muotiblogeja: jengi esittelee halpaa massakamaa tai vähän kalliimpaa uutta, mutta kekseliäät kirppislöydöt ja vintagenyhdistäminen moderniin puuttuu (onneksi on poikkeuksia, esimerkiksi Rannan blogi). Jos tiedätte tällaisia muotiblogeja, laittakaapa linkkivinkki postauksen perään!

Olen kierrellyt kirppareita 14-vuotiaasta lähtien. Se oli teininä ainoa vaihtoehto, jos halusi ilmaista itseään vaattein ja asustein, eikä lompakossa ollut paljoa rahaa. Kirppareihin minut taisi tutustuttaa ystäväni Linda, jonka kanssa teimme mitä mahtavampia löytöjä. Tajusin jo aika nuorena, että aina kannattaa katsoa sinne, missä ei näytä olevan mitään kiinnostavaa. Se tylsinkin t-paitakeko voi kätkeä alleen täydellisen nahkalaukun. Tätä noudattaen bongasin vastikään upean 40-luvun nojatuolin. Sen päälle oli aseteltu pitsiliinoja ja joulusälää, mutta kun kamat nosti sivuun, paljastui alta aivan upea tuoli. Se oli tainnut jäädä muilta asiakkailta huomaamatta, kiitos pitsiliinakeon.

Se on vielä vähän pölyinen ja verhoilu on kulunut, mutta koska istuinosan ja selkänojan saa irti, on osat helppo uudelleenverhoilla. Maksoin tuolista reilut 50 euroa. Tarkempi nojatuolipostaus ja uudelleenverhoiluasiaa tulossa! Vieressä patsastelevat nilkkurit löysin samana päivänä toiselta kirpparilta. Maksoin näistä vanhoista Vagabondeista femman. Niiden pohjassa on lantaa :)

Kuinka hienot voi kengät olla? Ne saavat koristaa kirjapinoa kevääseen saakka. Sopivat sinne ihan kivasti.

Olen syksyn aikana käynyt kirppareilla useammin kuin vuosiin. Syy on selvä: Isla. Sillä aikaa kun vauva on ollut isovanhempien hoivassa, olen minä saanut mahdollisuuden sukeltaa Salon kirppiksille. Nämä yksin tehdyt sukellukset ovat olleet tärkeitä hetkiä hektisen vauva-arjen keskellä. Hauskaa, että laatuajan lisäksi olen saanut edistettyä myös uuden kotimme sisustusprojekteja.

Malmille muuton jälkeen olen käynyt monta kertaa viikossa Ylä-Malmin Pelastusarmeijan kirpputorilla. Sieltä puolestaan olen löytänyt paljon käyttökamaa superhalvalla: esimerkiksi sadesuojan vaunuihin, glögimukit, peilin eteiseen, vaatteita Islalle ja yhden leikkikaluhärvelin jne.

Minusta tuntuu, että olen melkein siinä samassa kirppishuumassa kuin joskus yläasteiässä, kun ekaa kertaa tajusin koko paikkojen potentiaalin. Olkoon vuosi 2011 kirpputorien! Lupaan, että koitan hyödyntää kirppiksiä tänä vuonna vielä nykyistäkin paremmin. Nyt tarvitsisimme esimerkiksi eteiseen kynnysmaton. Löytäisinköhän sen Pelastusaremeijalta...

Sikarokote jäissä

2011-01-08T15:35:00.001+02:00

Muistatte ehkä, etten ottanut raskausaikana sikainfluenssarokotetta. Kävimme kuluneella viikolla neuvolassa ja olin nyt lapseni puolivuotistsekin yhteydessä aikeissa kysyä hoitajalta, mikä suositus parhaillaan on voimassa sikainfluenssarokotteeseen liittyen. Eipä tarvinnut kysyä, infolappu seinällä valisti, ettei THL parhaillaan suosita rokotetta annettavaksi.

Mediasta on saanut säännöllisesti lukea rokoteen aiheuttamista narkolepsiaepäilyistä, mutta en ollut aivan varma, suositellaanko rokotetta lapsille parhaillaan vai ei. Varmaa tietoa narkolepsian ja rokotteen yhteydestä ei siis ole vieläkään saatavilla. Miltä tuntuu äideistä, jotka viime vuonna rokotuttivat lapsensa — terveydenhuollon ammattilaisten kehotuksesta — aineella, jota nyt ei suositella skideille, varmuudeksi? Itse olisin suhteellisen kiukkuinen. Toivottavasti narkolepsialla ja sikisrokotteella ei ole yhteyttä. Saa nähdä.

Musta lista: Pirkka guacamoledippi

2011-01-06T23:30:00.001+02:00

Tästä blogauksesta lähtien Kemikaalicocktailissa on uusi kategoria: Musta lista. Mustalle listalle joutuvat tuotteet, jotka ovat turhaa huttua, eli tuotteet, joita markkinoidaan harhaanjohtavasti tai jopa valheellisesti. Listalle joutuvat tuotteet, joissa on turhia lisäaineita ja vähän aitoja raaka-aineita. Listan tuotteet eivät päädy koskaan ostoskoriini, enkä suosittele niitä muillekaan. Huvittavaa on, että Mustan listan ensimmäinen tuote tuotiin kotiovelleni (kerron blogauksen lopussa miksi)!

Guacamole on herkkua. Paitsi sitä, on se terveellistäkin. Guacamole on kaikin puolin oikein jees. Valmistimme Jennin kanssa taannoin tyttöjen iltaan ihanaa guacamolea, jossa käytimme avokadojen lisäksi sipulia, tomaattia, valkosipulia, korianteria, chiliä, suolaa ja mustapippuria. Ihan niin kuin kuuluukin. Lopputulos näytti tältä:

Jostain ihmeen syystä, myös tätä alemman kuvan muoviliman näköistä lillua, jossa on huimat 0,7% avokadojauhetta, kutsutaan guacamoleksi. Tai siis guacamoledipiksi. Mönjän on nimennyt Pirkka (jota juuri pääsin kehumasta).

Pirkan guacamoledippi on aivan älytön tuote. Se on rakennettu seuraavista raaka-aineista: vesi, kuivattu sipuli, rapsiöljy, tomaatti, vihreä paprika, juusto, muunnettu maissitärkkelys, vihreä chili, punainen paprika, sokeri, suola, maitoproteiini, jalapeno, avokadojauhe (0,7 %), sitruunamehutiiviste, happo (E330), aromit (guacamole, kurkku), stabilointiaineet (E415, E412), valkosipuli, mausteet (juustokumina, cayenne), värit (E160a, E133), hapettumisenestoaine (E300). Suolapitoisuus 1,5 %.
Lähde pirkka.fi.

Mistä aloittaisin? Jos kaupassa myydään jotakin nimellä guacamole tai guacamoledippi olettaisi, että pääraaka-aine on avokado. No ei ole. Sitä on tässä tuotteessa jauheena 0,7% . Tämä on itse asiassa niin vähän, että avokadon olisi todennäköisesti voinut jättää pois kokonaan. Miksi sitä on edes vaivauduttu lisäämään? Ehkä siksi, että sana avokado olisi saatu tuoteselosteeseen.

Koska tuotteessa ei ole sitä itseään, ja se todennäköisesti muutoin näyttäisi harmaalta lillulta, on guacamoledippi jouduttu värjäämään, kahdella eri väriaineella. Näistä väriaineista toinen on vieläpä briljantin sininen (E133) jota en missään tapauksessa suosittele nautittavaksi (tsekkaa tämä pdf aiheesta)! Dippiin on ymmärrettävistä syistä lisätty guacamolearomia — jostainhan on ollut pakko saada edes vähän oikean suuntaista makua. Paitsi ettei ole, maku on karsea.

Huoh.

Miten tällainen tuote sitten päätyi lähetin tuomana kotiovelleni? Koska Samille ilmoitettiin, että hän on voittanut kassillisen Pirkka Tex mex -kamaa. Mieheni ei muista osallistuneensa mihinkään kilpailuun, mutta ehkä mä olen raapustanut meidän tiedot johonkin kuponkiin (ei ollenkaan mun tapaista), who knows. Tuolla ne nyt köökissä makaa, laatikossa, iso läjä tacokuoria, nachoja, wraptaskuja, sooseja ja E621-maustettuja mausteseoksia. Nami nami.

No, oli siellä pahvilaatikossa muutama ihan syötövökin tuote, ehkä mainitsen ne myöhemmin, jos ne maistuu jollekin. Pirkan guacamoledippi maistui aivan kuvottavalle, se ei edes etäisesti muistuta aitoa guacamolea enkä ymmärrä, kuinka sitä sellaisella nimellä saa myydä. Ehkä kuluttajaviranomaiset osaa valaista mua kun soitan ja kysyn.

Kun haluat guacamolea, jätä tällainen lima kauppaan ja tee itse. Tarvitset aikaisemmin blogauksessa mainitut raaka-aineet (avokadoja, sipulia, tomaattia, valkosipulia, korianteria, chiliä, suolaa ja mustapippuria) et muuta. Laitan lähipäivinä tarkan guacamolereseptin Kemppariin.

Suklaamantelimysli

2011-01-04T23:17:00.000+02:00

Oi, tämä on superjuttu. Kokeilepa.

Valmista ensin herkkumyslini pohja. Kun otat homman uunista, lisää seuraavat:

raakasuklaahippuja
mulpereita
tattarimuroja (saa Ruohonjuuresta)
rusinoita
hampunsiemenrouhetta
murskattuja manteleita
kanelia

Kaura- tai soijamaitoa sekaan ja tuoreita marjoja myös, tai miksei vaikka omenainkiväärihilloa. Namm!

Flunssantappococktail

2011-01-04T12:03:00.003+02:00

Luulisi, että luontoäiti olisi suunnitellut hommat niin, että imettävän naisen vastustuskyky on huipussaan? No ei ole. Vuosiin en ole kärsinyt kovin pahoja flunssia, mutta nyt on jo toinen aika tuju räkätauti pienen ajan sisään. Ei voi kun lääkitä itseään.

Jos joku muu siellä kärvistelee samankaltaisissa olotiloissa, suosittelen testaamaan Yogi Tean Cold Seasonia. Inkivääri, sitruuna, lakritsijuuri, lime, eukalyptus, kardemumma, sitruunaruoho, mustapippuri, basilika, appelsiininkuori, persilja, piparminttu, lehtisellerin siemenet, mausteneilikka, mäkimeirami, siankärsämö ja kaneli(!) ovat herkullinen ja lämmittävä cocktail, joka maistuu flunssaisen suuhun ah niin täydelliseltä. Sekaan tuoreen sitruunan mehua, Echinaforce-tippoja ja hunajaa. Muista kuitenkin nauttia hunajaa myös pelkältään, jotta hyödyt parhaiten sen terveysvaikutuksista.

Hirvi hirvenä ja sika sikana

2011-01-03T14:07:00.001+02:00

Kerroin teille loppuvuodesta, kuinka naapurimme toivat minulle kauppatuliaisiksi hirven jauhelihaa. Hämmennykseni oli aika suuri kun kuulin, että toisinaan hirven jauhelihaan sekoitetaan sikaa. Soitin heti Jättijakoon, josta liha oli ostettu, ja tiedustelin asiaa. Minulle kerrottiin, että ainakaan heillä ei hirven jauhelihan seassa ole mitään muuta lihaa ja että siitä kyllä mainittaisiin tuotetiedoissa. Onneksi. Toivottavasti kaikkialla toimitaan näin eikä sikaa myydä hirvenä muuallakaan.

Hämmentävää on se, että sikaa kuulemma sekoitetaan hirveen paisto-ominaisuuksien paranemiseksi (jos olen oikein ymmärtänyt). Itse en kuitenkaan huomannut ruokaa valmistaessani jauhelihassa mitään ongelmaa. En siis tajua täysin, miksi sitä sikaa pitää tunkea hirven sekaan. Saa valistaa!

Vuoden parhaat 2010

2011-01-01T18:01:00.003+02:00

Vaikka vuosi jo vaihtuikin, palataan vielä hetkeksi vuoteen 2010. Listasin teille parhaita juttuja vuoden varrelta, here comes!

Paras kuluttajakemikaalipäätös on ehdottomasti — etenkin lapsiperheiden näkökulmasta — bisfenoli A:n kitkeminen tuttipulloista. Muutos tapahtuu tänä vuonna: kesäkuusta 2011 lähtien bisfenolia sisältävien tuttipullojen maahantuonti ja myynti on kiellettyä. Vielä toistaiseksi kaupassa on siis pulloja, jotka EU-viranomaisten mielestä ovat mahdollisesti riski lapselle. Ole tarkkana kaupassa!

Paras elintarviketuttavuus on Pirkka-sarja. Olen vasta Malmille muuton jälkeen hoksannut, kuinka paljon luomua Pirkalla on. Peukku K-ryhmälle. Suosin kuitenkin mielelläni pieniä tuottajia ja ihan pakko onkin mainita ihana Kuusenkerkkä! Hieno juttu on myös Juustoportin luomu kirnuvoi.

Lisää suosikkituotteita löydät blogini suosikkituote-kategoriasta.

Paras luonnonkosmetiikkatuotesarja. Tämä on vaikea, mutta valitsen Elysambre-sarjan, koska se sisältää paljon hajustamattomia tuotteita ja sopii hajusteherkkiksille. Luonnonkosmetiikassa on usein vahvoja tuoksuja, joten tämä on tervetullut vaihtoehto luonnonkosmetiikkamarkkinoille.

Paras kotimainen luonnonkosmetiikkatuote, joka mun käsiin osui vuonna 2010 on Vihreän Kosmetiikan Sheavoi ja Ruusu-voide. Paras ulkomaisten sarjojen yksittäinen tuote on Couler Caramelin meikkivoidestick. Lisäksi on pakko mainita Couleur Caramelin huulikiilto sekä Madaran huulivoide. Eikä mainitsematta sovi jättää Akamutin kasvovettä ja koko Jean Bio Olive -sarjaa. Voih, eihän tää lista lopu koskaan... Inkuton Sheavoi on mun kestosuosikki, jota vuonna 2010 alkoi saada edullisemmin, täyttöpakkauksessa. Ei tule enää niin kalliiksi ostaa tätä, hyvä!

Paras vauvakosmetiikkasarja. Tästä aiheesta on pitänyt blogata moneen kertaan, mutten ole ehtinyt. En mielelläni käytä Islan iholle mitään tuotteita, mutta vauvahieronnassa käytän välillä Alpadermin hierontaöljyä.

Se on tosi mahtava tuote myös aikuisille. Olen käyttänyt muitakin vauvoille tarkoitettuja tuotteita itseeni, ne on laadultaan ihan superkamaa, vauvojen tuotteissa kun (usein) käytetään vain parhaita ja mietoja raaka-aineita. Tästä aiheesta lisää postauksia luvassa!

Pakko myös mainita kosmetiikkakentän vuoden epäkohta: valheelliset kosmetiikkamainokset.

Ruotsissa L´Oréal on jo joutunut vastuuseen, nyt on Suomen vuoro. Allekirjoitapa adressi, jonka avulla Uusi Musta koittaa saada kuluttajaviranomaiset hommiin.

Paras resepti. Vuosi 2010 oli ehdottomasti smoothieiden. Lisäksi innostuin linsseistä (ja opin aika monta uutta ruokalajia reseptikoulussa). Vauvan syntymän jälkeen ruoanlaittoaikaa on ollut aikaisempaa vähemmän, mutta linssikeiton tai smoothien ehtii tehdä koska vaan.

Paras uusi hankinta on Mifukon kassi — jossa kylläkin on käytetty kierrätysmateriaaleja. Myös Kuuden vaatteen haasteessa esitellystä Minimarketin knallista on tullut rakas. Enpäs monia muita uusia tuotteita tänä vuonna hankkinutkaan!

Paras ekobrändi. Nurmi vuoden 2010 hyvä kotimainen juttu, sekä Monkee Genesien saapuminen Suomeen. Ja Nudge on super, jos pitää valita yksi uusi kadunvarsipulju, joka ansaitsee kiitoksen. Nettikauppojen parhaimmistoa edustaa 2010 avattu Eco bohemia.

Paras kirppislöytöni on euron maksanut, Tuomi-merkkinen merimiestakki:

Kuva ei ole kummoinen, mutta antaa vähän osviittaa. Veikkaan, että takki vilahtaa blogissani ensi keväänä moneen kertaan. Vuoden parhaan kirppislöydön siitä tekee sen hinta-laatu-suhde. Hinta euron, laatu kymppi. Upeat napit (kaikki tallella), hieno merimieskaulus, valkoiset raidat ja tukeva matriaali.

Vuonna 2010 tein parempia kirppislöytöjä kuin moneen vuoteen. Merimiesjakun lisäksi tässä voisi siis mainita monta, monta muutakin asiaa, esimerkiksi Delseyn meikkipakin, vastikään ostamani 40-luvun nojatuolin, Islalle hommaamiani leluja ja vaatteita ja eräät kengät, joista tulette kuulemaan.
Paras muistutus ehkä mulle itselleni oli se, että aina kun tarvitsen mitä tahansa huonekaluista astioihin tai urheiluvälineistä lastentarvikkeisiin, menen kirppikselle ensin. Säästyy rahaa ja löytyy aarteita (jos hyvin käy).

Vuoden ehdotonta kohokohtaa ei liene vaikea arvata: tyttöni Islan syntymä.

Muuttomme vanhaan puukirkkoon rempattuun asuntoomme on myös superjuttu. Ja tietenkin olen megaylpeä Uudesta Mustasta ja mun esikoisteoksesta, joka alkaa olla paketissa. Aikamoinen vuosi. Uutta päin!

Lepoa

2010-12-31T10:31:00.002+02:00

Sori mykkäkoulu. Meidän taloudessa eräälle tulee hampaita. Koitan levätä kun voin, bloggailu tapahtuu heti kun Islalle sopii.

Nauttikaa joulun rippeistä. Ihanaa ja jännää vuotta 2011 kaikille Kemikaalicocktailin lukijoille!

Psst... Kemppari ei vielä huomenna ala päivittyä Uuden Mustan puolella, mutta lähiaikoina. Infoan sitten.

Viherpesun uhri?

2010-12-28T18:53:00.000+02:00

Onko SIGG oikeasti ekoteko ja terveellinen tuote, vai erinomaisen taidokkaasti toteutettua viherpesua?

Palaan aiheeseen.

Olet mitä isi söi

2010-12-27T20:29:00.004+02:00

Olet mitä syöt, mutta olet myös sitä, mitä isäsi laittoi suuhunsa:

"Isien ruokavalio vaikuttaa jälkeläisten elimistön toimintaan, ainakin hiirillä, osoittaa amerikkalaistutkimus. On ilmeistä että selvitettäessä monitekijäisten sairauksien kuten diabeteksen tai sydänverisuonitautien syitä pitäisi ottaa huomioon myös ihmisten vanhempien elämänhistoria. Jos edellisessä polvessa on nähty nälkää, jälkeläisen elimistö on ehkä ohjelmoitunut keräämään rasvaa tavallista enemmän". Nosto on YLE:n etusivulta. Koko uutisen löydät täältä.

Jänskää. Uutisen mukaan isän nuoruusajan nälkäkuuri johtaa jälkeläiset varastoimaan rasvaa pahan päivän varalle. Aikaisemmin tänä vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan paljon rasvaa syöneiden rottaisien tyttärille tulee terveysongelmia. Ei ollenkaan outoa, että emon lisäksi myös isän terveys ja ruokailutottumukset vaikuttaisivat jälkeläiseen. Onhan tiedossa, että raskausajan ravinto vaikuttaa jälkeläiseen niin eläin- kuin ihmismaailmassakin.

Popsikaa siis isit ja äidit fiksua ruokaa. Teette palveluksen paitsi itsellenne, myös jälkipolville.

Simply SIGG

2010-12-27T11:47:00.015+02:00

Mun fiksu joululahja — ja kamerasta löytynyt uusi kuvausmode — innostivat kuvaussessioon.

Sain joululahjaksi SIGGin alumiinisen juomapullon. Se on kätsy, jos on roudattava vettä mukana, eikä halua juoda muovista. Olen nykyään jatkuvasti megajanoinen (koska imetän) ja vettä on pakko olla mukana kaikkialla.

On monta syytä vihata muovipulloja. Ne on turhaa roskaa. Ne antaa vedelle ärsyttävän sivumaun. Ne on rumia. Niistä saattaa irrota kemikaaleja veteen. Tosin kandee muistaa, että esimerkiksi bisfenoli-A -riski on etenkin muovipulloissa, joihin laitetaan kuumaa nestettä.

Kaivelin bisfenoliaihetta kirjaani varten ja selvitin, että esimerkiksi kaupan vesipulloissa ei bisfenolia käytetä (eli ne aika ohutta muovia olevat PET-pullot), mutta paksumpaa ja kovempaa muovia olevissa juomapulloissa — esimerkiksi urheilujuomapulloissa — niissä bisfenolia voi olla. Onneksi edes tuttipulloista ollaan kitkemässä kyseinen kemikaali. Toivottavasti bisfenoli saadaan hiiteen tulevaisuudessa muistakin elintarvikekontaktissa olevista muoveista.

SIGGin haluavalle on valikoimaa. Pullot ovat paitsi mukavan näköisiä, myös superkevyitä (eikä niistä liukene veteen kemikaaleja tai makua). Pulloja myydään varmaan muuallakin, mutta omani tiedän hankitun Ruohonjuuresta.

Ekoa huutava pullo ei pelasta maailmaa (mua ärsyttää vähän SIGGin alleviivaava teksti), eikä Islannin alumiiniteollisuudesta kertovan dokumentin nähtyään voi varsinaisesti pitää alumiinian tuotantoa ekotekona. Mutta jos ei halua juoda muovista ja omistaa yhden alumiinipullon, jota käyttää pitkään (ja jonka voi kierrättää)... Onko alumiini silloin ok? Musta on.

Ihanaa. Nyt voin täyttää pullon himassa suodatetulla vedellä ja ruodailla sitä mukanani oikein stailikkaasti. Heipat bisfenolille ja sivumauille.

Lisäys 26.4.2011. Selvitin SIGG-pulloni ekologisuutta ja kirjoitin aiheesta postauksen Uuteen Mustaan. Kannattaa lukea...

Bingo!

2010-12-24T10:56:00.001+02:00

Olen tuloksetta koittanut löytää appelsiininkukka- ja ruusuvettä kaupoista — kunnes astelin viime viikolla Ruohonjuureen. Täysosuma!

Sama sarjaa on myös piparminttu-uute, joka oli pakko ottaa messiin, sitä kun saattaa piankin tarvita... Kaikki kuvan tuotteet on tarkoitettu ruoanlaittoon, mutta ne käy ihan yhtä hyvin kosmetiikasta. Esimerkiksi suosikkini, Lisen Organicsin kasvovesi koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri appelsiini- ja ruusuvedestä, jota mä voin nyt sekoittaa vaikka itse.

En kuitenkaan ostanut näitä kosmetiikkamielessä, vaan nimenomaan ruoanlaittoa ajatellen. Ideana on testata näitä etenkin erilaisia makeisia valmistaessani (ja muistatteko arabialaisen jälkiruoan?). Saadakseni kotiin joulun tuoksua, laitoin pienelle lautaselle neilikkaa ja appelsiininkukkavettä, sijoitin astian patterin päälle, ja niin ihana tuoksu leviää huoneeseen — ei tosin niin tehokkaasti kuin toivoisin, mutta edes vähän.

Appelsiinin ja neilikan tuoksun myötä koen, että olen valmis vetämään tonttulakin päähäni. Tai no okei tunnustan, se on ollut päässä jo monta tuntia...

Lihaton, maidoton ja vehnätön joulupöytä

2010-12-22T23:26:00.004+02:00

Kempparissa on lähiaikoina ollut tavallista enemmän ruoka- ja reseptiasiaa, syyttäkää joulua! Pakko vielä laittaa yksi jouluruoka-aiheinen postaus, kun kerran olen ekaa kertaa valmistanut lanttulaatikkoa itse.

Äitini on viime vuosina tehnyt rakastamani lanttulaatikon kauramaitoon ja -kermaan, hyvällä menestyksellä. Toimii mainiosti. Minä saan kuitenkin aattona kaura-allergikon vieraaksi, joten kokeilin tehdä lanttulaatikon soijakermaan — sikahyvää! Laitoin nesteeksi puolet vettä ja puolet soijakermaa. Lanttulaatikko on mun ehdoton laatikkosuosikki, imelletty perunalaatikko on toinen. Sitä vaan ei ymmärtääkseni oikein voi maidotta (tai vehnättä), mutta korjatkaa, jos olen väärässä? Onneksi mulla on mun lanttulaatikko.

Joulupöytämme on perinteisen, itämaisen ja modernin cocktail. Paljon mausteita ja kasviksia, ei laisinkaan lihaa (fisua kyllä), ei lehmänmaitoa tai vehnää, riisi korvataan ohralla. Olen jo valmistanut laatikot ja rosollin, huomenna ei enää tarvitse kuin pyöräyttää konvehdit ja loput tehdäänkin aattona. Mulla on jo kauhea jouluruokanälkä!

Ainoa mitä en vielä ole ehtinyt leipoa, ovat ruispiparit. Kuvan piparkakut on kuvattu viime jouluna, jolloin valaistuin näistä vehnäversioiden korvikkeista. Katsotaan, jos vielä ehtisin duunata pari pellillistä tällaisia...

Tämän aavistuksen sekavan postauksen ideana oli lähinnä valaista tietämättömiä siinä, että perinneruoat ei aina vaadi perinteistä maito-vehnä -osastoa ja että joulupöytä voi olla ihan lihatonkin. Laatikot ja rosolli, sienet, juurekset ja fisu muodostaa ihan kivan ja maukkaan joulupöydän, se possu on ihan turha. Ja kalaostoksille suuntaavat: tsekatkaapa WWF:n kalaopas täältä.

Herkullista joulua!

Likainen parketti

2010-12-21T21:59:00.000+02:00

Joulukoristeita ei ole pakko ostaa. Ne voi tehdä itse. Niin kuin Nena.

Etenkin keskimmäisistä kuvista on annettava peukku: mitä viitseliäisyyttä! Kuvat ovat Likainen parketti -blogista, jossa on muitakin DIY-sisustusvinkkejä. Kiva blogi.

Taatelikonvehteja joulupöytään

2010-12-21T11:24:00.017+02:00

Noniin! Viikon tuotekehittelyn ja monien eri raaka-ainecocktailien jälkeen olen saanut aikaiseksi tämän näköisiä boltseja:

Alkuperäinen ideanani oli siis imitoida Ruohonjuuresta ostamiani (ja aika kalliita) sokerittomia, maidottomia ja vehnättömiä hedelmäkonvehteja. Sikäli siis onnistuin, että sain aikaiseksi mun mielestä yhtä hyviä konvehteja — mutta halusin vielä parempia!

Ensin tein sokerittomia versioita, jotka on ihan jees. Jos siis haluat korvata Ruohonjuuren boltsit, tee alapuolen resepti ilman suklaata (ja varmista, ettei käyttämissäsi kuivatuissa marjoissa ole lisättyä sokeria). Toimii ihan hyvin. Kuivatut omenarenkaat on olennaisessa roolissa, joten älä dissaa niitä! Itse aloin kuitenkin haluta vähän makeampia konvehteja, joten laitoin joulun kunniaksi sekaan Pirkan luomusuklaata. Toki voi tehdä makeisia raakasuklaastakin, ja blogauksen lopussa onkin pari linkkiä toisaalle, jos haluatte ja ehdotte vielä eksperimentoida ennen h-hetkeä.

Mutta tässä nyt siis mun jouluboltsien resepti (n. 14 kpl):

20 taatelia
10 mantelia
1 rkl agavenektaria
2 rkl kuivattuja karpaloita (muutkin kuivatut marjat käy)
4 kuivattua omenarengasta

suklaata maun mukaan (esimerkiksi Pirkan luomusuklaa ja Green & Black´sin kirsikkasuklaa toimii)

Kaikki blenderiin. En tehnyt boltsitaikinaa mun superkoneella, vaan ihan perus Braunilla (Multimix). Sillä ei saa aikaiseksi yhtä hienojakoista massaa kuin Vitamixillä, mutta se on tässä juuri ideanakin! Konvehdit maistuu paremmalta kun suussa on sattumia.

Boltsit voi kuorruttaa miten haluaa.

Mä kokeilin kanelia, pähkinärouhetta, hampunsiemenrouhetta (kuvassa) ja kookoshiutaleita. Superleipojaystäväni kehui kaneliversioita ja omasta mielestänikin kaneli on tässä ässävalinta. Hampunsiemenrouhe näyttää kivalta, mutta maistuu vähän liian terveelliselle.

Kookoshiutaleet puolestaan ovat tosi kauniita ja makukin on ihan jees. Jos jaksat, dippaa pallot sulaan suklaaseen, et voi epäonnistua! Ja sen jälkeenhän ne voi vielä kieritellä vaikka pähkinärouheessa.

Lopuksi, laita boltsit pakkaseen, ja ota esille hetki ennen tarjoilua.

Psst... Tsekkaa myös taatelikonvehdit á la Syömisen iloa, Jaakko Halmetojan suklaareseptit ja meikkiksen pikakonvehdit. Laittakaa ihmeessä omia reseptejä ja linkkivinkkejä jutun perään!

Heiny

2010-12-18T09:34:00.003+02:00

"Sehän on lähiömutsi lähiömutsitakissaan!" tervehti ystäväni Viivi minua Nudgen kalaillassa.
"Hei ota musta sellainen Hel-looks -kuva!" pyysin.
"Okei, onks tää hyvä?"

"No vähän on pimee... Ei näy lapaset."
"Okei, uusiks."

"Kiitti!"

Huivipäähine: UFF
Takki: Salon Suurkirppis
Pipo: Lala Berlin
Villatakki: Joltain kirpputorilta ajat sitten
Housut: Diesel
Saappaat: Järvenpään kierrätyskeskus
Lapaset: Moiko

Ihan mahtavaa: moikkauslapaset ovat saaneet paitsi omat nettisivut, myös monia uusia malleja! Valikoimassa on nyt kuvan perusmallin lisäksi vantut myös japaniksi, englanniksi, saksaksi ja på svenska.
"Hel-looks"-kuvastani näkee ehkä juuri ja juuri, että olen ostanut toiset moikkauslapaseni ja ne on tampereeksi! Bongasin moro-heiny -lapaseni Ornamon joulumyyjäisistä, mutta muitakin jälleenmyyjiä on, löydät ne täältä. Tamperevanttuja ei nettisivuilta vielä löydy, mutta eiköhän niitäkin kysyessä saa. Täydellinen joululahjaidea!

Kestävä cocktail: Nudge

2010-12-17T22:44:00.001+02:00

Vastikään mainitsemani End of the Line -dokkari esitettiin uudessa putiikissa nimeltä Nudge. Paikka on tervetullut lisä Helsingin putiikkivalikoimaan: punaisena lankana on vastuullinen design.

Nudge on monen toimijan cocktail. Nettisivuilla kerrotaan, että vaatteista vastaa Yalo, asusteista Unkai, kengistä Idun´s Apple, kosmetiikasta Bio Nature, lastenvaatteista IpanaJamit, koti- ja sisustuskamasta Matteriashop sekä Mambogambo. Liikkeessä on silti kiva ja harmoninen fiilis, ei mikään sillisalaatti.

Itse pidin etenkin palapeli-matoista ja istuimista (johtunee siitä, että pikkutyttöni huone kaipaa sisustamista) sekä vaatevalikoimasta: niin naisille kuin miehille (ja lapsille) on paljon kivan näköistä relettä tarjolla. Kenkiäkin Nudgesta löytyy. Kuvasarjassa näkyvät, Terra Planan Mamie-nilkkurit ovat Hertan vertailun mukaan täydelliset, kuulemma uskomattoman hyvän tuntuiset jalassa. Ihanat!

Muutama yksilö Coston hattuvalikoimasta eksyi taas päähäni. Olen heikkona hattuihin, ja tämä talvimyssy on vaan tosi symppis.

Mun kamerassa ei ole tämän parempaa fotoa lakista, mutta Coston sivuilta bongasin nämä:

Sekä musta että punainen, molemmat kelpuuttaisin. Ja tämän myös!

Ystäväni Virve testasi alinta lakkimallia ja se näytti päässään tosi suloiselta (tosin Virven päässä jätesäkkikin olisi söpö). Costo on kyllä mun ikisuosikki — vaikka mun punainen Costo näyttääkin rakkaan äitini mielestä hirvenmetsästyslakilta. I love it.

Nudgessa kannattaa piipahtaa ehdottomasti, löydät paikan Helsingin keskustasta Forumin takaa, osoitteesta Yrjönkatu 30.

Psst... Kauniita kuvia ja juttu Nudgesta Olivian tyyliblogissa!

Turhaa vai tarpeen?

2010-12-17T19:07:00.004+02:00

Suomen Luonto valitsi vuoden turhakkeeksi turkikset. Kertokaapa, onko tämä kuvan vempain ensi vuoden turhake-ehdokas, vai oikeasti hyvä juttu? Ostaako vai eikö ostaa?

Törmäsin Ruohonjuuressa Zengrow-esittelijään, joka kauppasi yrttipuskienviljelysysteemiä eli suomeksi pöytäpuutarhaa.

Käytän paljon tuoreita yrttejä, ostan niitä itse asiassa melkein joka viikko, ja se tuntuu kauhealta tuhlaukselta. Ruukku ja juuret multineen lentää viikko toisensa jälkeen roskikseen, se on kamalaa, tiedän! Basilikan saan kyllä kestämään toisinaan pari viikkoa, mutta en aina.

Zengrown myyjä kertoi, että ruukussa oleva basilika on ollut käytössä neljä kuukautta... Onko jollain teistä a) kokemuksia tästä laitteesta tai vastaavasta tai b) hyvää korvaavaa toimenpide-ehdotusta?

Nykyiseen keittiöömme tällainen mahtuisi ihan hyvin, ja takaisin se maksaa itsensä puolessa vuodessa (mun basilikan kulutuksella), joten kyse on lähinnä siitä, onko hankinta oikeasti toimiva. Laitteesta on olemassa myös tällainen designversio:
Kuva: zengrow.com

Pyydänkö joulupukilta pöytäpuutarhan vai en?

Jouluboltsit

2010-12-16T19:58:00.002+02:00

Arvatkaapa mitä täällä tehdään?

Jep. Juuri niitä koitan saada aikaiseksi. Resepti tulossa pian, ehtii jouluksi!

Punaista ja mustaa

2010-12-16T16:59:00.001+02:00

Nykyään ei ehdi kauheasti vaatekriiseillä, kun vauvan kanssa on hankkiuduttava nopeasti ovesta ulos. Jos jotain omaa aikaa jää, on hiukan muutakin telemistä kuin kikkailla peilin edessä. Siksi onkin hyvä, että olen suosinut garderoobini kokoamisessa tiettyjä värejä. Sillä tavoin eri sesonkienkin kuteet saa aina yhdistettyä kivasti ja vaatekaappia voi totaaliuusimisen sijaan vain täydennellä.

Mulla on monia eri pukeutumistyylejä: tykkään olla ehdasti naisellinen, androgyyni ja poikamainen, moderni tai old school, mutta meilkein aina mulla on päällä mustaa, punaista tai harmaata.

... ja tietty :)

Kaikki kuvien suosikkivaatteet ja asusteet on muuten kirpparilta ja eko- tai uusiodesignia, paitsi housukuvan byysat ja punainen kashmirhuivi. Uutta on tullut viimeaikoina hankittua tosi vähän. Käyn lähinnä shoppailemassa Malmin Pelastusarmeijan kirppiksellä — josta olen löytänyt vaikka mitä (pitääkin palata tähän)!

Mutta voih, nyt haluaisin jotain uutta... Katsokaa nyt.

Nämä Zadig & Voltairen nilkkurit sopisivat mun punamustaan vaatekaappiin täydellisesti. Noissa ois vielä vaunujen lykittävät korotkin. Mutta ne maksaa 455 euroa. Prkl. Ja onhan se fakta, että mä olen tänä syksynä jo ostanut tosi samankaltaiset kengät, joten jääkööt haikailuni tähän. Mutta on ne hienot.

Kalafaktaa ja silakkasushia

2010-12-16T10:49:00.002+02:00

Osallistuin eilen Nudgen, Uuden Mustan ja WWF:n järkkäämään kalailtaan, jossa katsottiin pysäyttävä dokumentti End of the Line. Jos luit alkuvuodesta Katjan tekstin Hyvästi, tonnikala, voit skipata blogaukseni alun.

On aivan käsittämätöntä, että se mitä merissä tapahtuu, saa jatkua. Jos vastaavaa tuhoa tehtäisi kuivalla maalla ja jos kauppojen lihatiskeillä ja ravintoloissa tarjoiltaisiin tiikeriä ja saimaannorppaa, ihmiset kyllä nousisivat barrikaadeille, mutta ei meren uumenien uhanalaisten kalojen ja pohjaeliöstön puolesta. Me haluamme sushimme, that´s it.

End of the Line kertoo karusti sen, mitä yhä tehokkaampi ja teknologisoituvampi kalastaminen saa aikaan. Kaloilla — tai muilla merenelävillä — ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä. Kalaa kalastetaan pohjatrooleilla, jotka jyrää ja haravoi pohjaa niin tehokkaasti, että kaikki vastaantuleva tuhoutuu: lähtee irti pohjasta, hajoaa, tarttuu verkkoon ja kuolee. Dokkarissa pohjatroolausta verrattiin peltoon: pohjatroolauksen aikaansaama tuho on pahimmissa paikoissa verrattavissa siihen, että pelto kynnettäisiin vuodessa seitsemän kertaa!

Kuvat: stillejä End of the Line -dokumentista

Dokumentissa puhuttiin eri kalalajeista, mutta etenkin tonnikalasta. Bluefin -tonnikala on uhanalainen, mutta silti sitä saa esimerkiksi sushiravintoloista — ja "hyvinvarustetuista" ruokakaupoistakin. Älä osta bluefin-tonnikalaa kaupasta ja muista aina kysyä ravintolassa, onko tilaamassasi annoksessa tätä fisua vai ei. Itse pyydän sushia tilatessani jättämään tonnikalan veks ja korvaamaan sen jollain muulla. En kysele sen kummemmin edes, mitä tonnikalaa rafla käyttää, vaan jätän sen suosiolla syömättä.

En avaa dokkarin kaikkia järkyttäviä faktoja, mutta miettikääpä vaikka näitä:

Jos riistokalastus nykyisellä volyymilla jatkuu, kaikki syötäväksi kelpaava kala loppuu 2050-lukuun meneessä.
Kiina on valehdellut vuotuiset kalansaaliinsa niin paljon yläkanttiin, että jos lukemat raporteissa korjattaisiin oikeiksi, näyttäisi maailman kalansaalis kokonaisuudessaan vähenevän, eikä kasvavan (kuten se siis on tähän asti tehnyt).
Merissä käytetään jättimäisiä verkkoja, joihin mahtuisi jopa 13 Boeing-lentokonetta. Fisut siis todellakin kauhotaan vedestä.
Maailman suurin tonnikalan massariistokalastaja on Mitsubishi! Kyllä, sama lafka, joka valmistaa autoja.

Mitsubishi-tieto yllätti mut täysin. Dokumentissa kerrottiin myös, kuinka lafkan epäillään pakastavan bluefin-tonnikalaa säilöön, jotta sinä päivänä kun se on loppu meristä, on Mitsubishilla bluefinvarasto, jonka arvo nousee pilviin. Ihan sairasta, jos tämä tosiaan on Mitsubishin toimintamalli.

Siosittelen katsomaan koko dokumentin, jos vaan saat sen käsiisi. Tässä pätkiä dokumentista:

No sitten vähän positiivisempaa asiaa! Kalaillan päätteeksi nautimme silakkasushia. Kaunista!

Etenkin makirullien maku oli tosi mainio, ja nigiritkin olivat ihan ok. Kyllä silakasta sushia saa.

WWF:n Sampsa Vilhunen muistutti, että suomalaiset voisivat aivan mainiosti syödä enemmän silakkaa, nykyään nimittäin keskivertosuomalaisen silakansyönti on vain 200 grammaa vuodessa. Vaikka määrää vähän lisäisi, ei myrkkyjä silti saa itseensä vaarallisia määriä. Ja kandee myös muistaa se mainitsemani suomalaistutkimus, jossa vertailtiin kalastajien, heidän puolisoidensa ja perussuomalaisten terveyttä: kalojen terveyshyödyt peittosivat isosti haitat. Silakkaa ei siis kande ainakaan kokonaan unohtaa, silloin tällöin voit mainiosti vaihtaa sen soijalla ruokitun teholohen silakkaan. Niin ja mikä sitten on fiksuin lohivalinta? Vilhunen totesi, että suomalainen kasvatuslohi on suolamaisille paras vaihtoehto.

Nudgesta lisää myöhemmin, mutta blogaus tästä mainiosta putiikista löytyy jo esimerkiksi Olivian tyyliblogista.

Psst... Luepa myös juttuni Mitä isompi kala, sen enemmän myrkkyjä

Pieruongelma

2010-12-15T23:29:00.002+02:00

Kaikki taitavat jo tietää, että lehmien pierut ovat kasvihuonekaasuongelma. Lehmiä on hitosti ja ne pieree, noh, hitosti. Tässäkö siis tulevaisuus?

Kuva: environmentalgraffiti.com

No ei. Kyse on tutkimuksesta, jossa selvitettiin, paljonko lehmät tuottavat metaanipäästöjä. Kappas vaan: kun lehmille syötettiin viljan sijaan muun muassa apilaa ja sinimailasta (niiden luontaista ravintoa), vähenivät niiden metaanipäästöt 25%!

Kannattaisi vissiin antaa elikoiden syödä sitä, mitä ne luonnostaankin popsisivat...

Voit lukea koko jutun täältä.

I love Suomi

2010-12-15T10:56:00.004+02:00

Sain kritiikkiä, kun mollaan Suomea niin monessa postauksessa. On totta, etten diggaa maamme nihkeästä luomuasenteesta ja jälkeen jääneestä ekoajattelusta, ankeasta ja tylsästä rakentamisesta, übertylsästä ja mielikuvituksettomasta pukeutumiskulttuurista jne. On monia juttuja, joista on helppo valittaa. Mutta saamani kritiikki oli kyllä silti paikallaan, sillä Suomessa on paljon hyvääkin! Tässä syitä, miksi Suomi on ihan mahtava. Asiat ovat fiilisjärjestyksessä.

1. Aitous. Suomi ja suomalaiset on musta aitoja. Esimerkiksi jenkkiläisten ja ruotsalaisten tekopirteys (tai ainakin suomalaisesta se tuntuu teennäiseltä) on kassajonossa ihan jees, mutta pidemmän päälle puuduttavaa.

2. Luonto. Ihan parasta. Ja se, että vartin junamatkan päässä ydinkeskustasta voi asua näin:

Puutaloidylliä Pohjois-Helsingissä

Myös vuodenajat on Suomessa hieno juttu. Toivon, että talvet ovat lumisia ja kylmiä tulevaisuudessakin.

3. Lapsiperheellä on Suomessa hyvä olla. Okei ei kaikilla, ja parannettaavaa on, mutta näin vastikään lapsen saaneena voin omasta kokemuksesta todeta, että lisääntyminen on Suomessa turvallista ja apua on saatavilla, kun sitä tarvitsee. Tämä on mun kokemus tähän asti. Lapsiperheen arki täällä on ihan jees. Ja äitiyspäiväraha on hieno asia.

4. Koulutus. Ilmaista, tasokasta ja hyvin järkätty. Esimerkiksi yhdysvaltalaisella ystävällä on helsinkiläisen kantakaupunkikaksion verran lainaa ammattiin valmistuttuaan.

5. Puhdas ilma, jota löytyy aika pian Helsingin ydinkeskustasta poispäin lähdettäessä.

6. Vihreiden vaalikampanja. I like it.

Kuva: vihreat.fi

7. Julkinen liikenne. Tarkoitan nyt pääkaupunkiseudun julkista liikennettä. Musta se toimii hyvin.

8. Vapaus. Täällä voi olla ja mennä miten lystää, melkoisen turvallisesti. Se on iso asia, jonka moni ottaa itsestäänselvyytenä. Nykyisessä maailmassa se ei ole sitä.

9. Ruoka. Okei, luomuruoka voisi olla halvempaa, mutta meillä on ihan huisit vaihtoehdot ruokakaupassa. Voimme oikeasti itse valita, mitä syömme. Ja meillä on metsien marjat ja aika puhdas juomavesikin.

Pinaattia ystävän palstalta.

10. Korruptio ei ole Suomessa (vielä) arkipäivää. Voin mennä tullista läpi ilman, että tarvitsee lahjoa ketään.

On monia muitakin syitä rakastaa kotimaatamme, mutta tässä nyt ekat 10 syytä. Kommenttiosioon saa täydentää :)

Väriläiskä

2010-12-14T23:56:00.000+02:00

Me is asking: mikä estää maalaamasta rakennuksia Suomessa näin?

Kuva täältä

Uudet rakennukset on lähes poikkeuksetta ankeita ja persoonattomia. Harmaita, vaaleita, tylsiä ja rumia. Yksikin tällainen Helsingin katukuvassa tekisi ihmeitä. Odotan.

L´Oréal vastuuseen valheellisesta mainoksesta

2010-12-14T21:03:00.004+02:00

Mikä siinä on, että suomalaiset niin usein tekee vasta, kun ruotsalaiset on ensin näyttäneet mallia? Miksi ihmeessä ei löydy sitä munaa olla edelläkävijä — vaikka esimerkiksi valheellisten ja liioittelevien kosmetiikkamainosten suitsimisessa?

Uusi Musta puhui viime keväänä radiossa liioittelevasta kosmetiikkamainonnasta. Ohjelman yhteydessä aloimme kerätä nimiä adressiin, jonka tavoitteena on saada Kuluttajavirasto toimiin, liioitteleviin kosmetiikkamainoksiin kuin "ei ole resursseja puuttua", jos kukaan ei valita. Suomalaiset eivät valita mainoksista, vaikka moni tunnustaakin, ettei usko kosmetiikkatuotteiden mainosväittämiin. Jos autoja myytäisiin yhtä liioittelevilla lupauksilla kuin ripsiväriä, reagoisi jengi salettiin.

Uuden Mustan adressiin voi yhä jättää nimensä, ja voit tehdä sen täällä. Toistaiseksi nimiä on 1393, rikotaan se 2000 nyt ainakin, eikö? Teitä lukijoitanikin on yli 10 000 joka viikko, nyt nimiä adressiin, hop hop!

Ja miten tämä liittyy postauksen alkuun, jossa — taas kerran — kehuin ruotsalaisia? No siten, että Ruotsissa kuluttaja-asiamies kielsi L´Oréalin ryppyvoidemainoksen. On ihan täysin mahdollista saada kosmetiikkajättien liioittelevat mainokset kuriin, jos halutaan. Nyt hyvät lukijani, koitetaan me tehdä Suomessa sama juttu. Nimiä adressiin!

Aurinkosuojaa

2010-12-13T21:11:00.006+02:00

Ystäväni on lähdössä pian moneksi viikoksi auringon alle. Australian paahteeseen. Kertokaapa hänelle, mitä luonnonkosmetiikkasarjojen aurinkorasvoja suosittelette? En osannut antaa itse kovin hyviä vinkkejä, koska en ole testannut montaakaan hippiaurinkorasvaa. En pala helposti ja olen maltillisesti auringossa, siksi en ole kauheasti viime vuosina läträillyt. Australian aurinko ja kuumuus on kuitenkin vähän eri asia kuin Suomen kesä, joten: vertaistukiverkko käyttöön! Parhaat luonnonkosmetiikkasarjojen aurinkorasvat kehiin!

Raakapiparitaikina, rocky road ja booty shake

2010-12-12T20:01:00.007+02:00

Lauantaina vietin iltaa ihanien ystävieni kanssa. Olin baarissa neljättä kertaa sitten kesäkuun, joten voitte uskoa, että tanssijalkaa vipatti!

Odotin paitsi ystävieni tapaamista ja kreisehullua tanssilattiameininkiä, myös raakapiparkakkujen maistelua. Jenni oli luvannut tuoda raakapipareita ja saikin tehtyä taikinan (ainakin niin meille väitettiin) mutta taikina katosi mystisesti raitiovaunumatkalla. Jos siis joku siellä jossain on löytänyt sporasta pussin ruskeaa mönjää, kuuluu se Jennille. Palauta tänne.

Emme saaneet piparkakkuja, mutta jotain muuta kylläkin...

Ystäväni Iisa on tunnettu suklaaherkuistaan, mutta näiden bileiden superöveri rocky road oli ihan omaa luokkaansa — kaikessa. Överimakea, överihyvää, överiamerikkalaista... vaan överiä. Ja ihanaa. Ei luomua, ei terveellistä, mutta ihanaa. Jenni ja minä koitimme pitää yllä jotain rotia ja valmistimme vastapainoksi guacamolea. Syötiin me erilaisia kasvispiiraitakin, ei siis pelkkää pimpattua suklaata, vaikka sitä paljon menikin.

Ihastuin Leylan turkkilaisiin villatossukoihin. Juuri tällaisia pitäisi olla kotona vieraita varten. Ehkä superneulojaäitini taikoo mulle samanlaiset...

Ilta kera ystävien oli ihana ja Siltasen surkeasti valaistu tanssilattia kelpasi jortsuiluun. Minä ja drinkkilintu pääsimme turvallisesti kotiin, vaikka Malmilla liikkuminen yöaikaan meikäläistä aika hulluna kuumottaakin (olet ehkä kuullut "paloittelu-Malmista"...). Raakapiparit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni olenkin jo törmännyt useampaan reseptiin. Yksi löytyy Syömisen iloasta, toinen raakaruoka-blogista ja kolmas Trendin Kiitos hyvää-blogista. Testaukseen menee.

Kiitos lauantaista maailman parhaille ystäville!

Marjoja ja maskaraa ilmestyy 15.4.2011

2010-12-12T12:34:00.003+02:00

En ole tajunnut, että mun kirja on jo myynnissä! Vaikka se toki on jo aikaa sitten kiertänyt Atenan esitteessä kirjakauppoja, en ole hoksannut, että jotkut mestat ennakkomyyvät sitä jo, esimerkiksi Levykauppa X ja suomalainen.com.

Kirjan kuvitus on mainion Saara Helkalan käsialaa ja myyntiin se tulee 15.4.2011. Uuu, jännää!!

... och boken ges ut på svenska också (av Schildts), med namnet Lingon och läppstift. Toppen!!

Eat this

2010-12-11T11:59:00.000+02:00

Jaakko Halmetoja puhuu TEDxProacademyssä havainnollisesti ruoasta.

Allekirjoitan ison osan Jaakon esityksestä. Aitoa ruokaa huiviin, I say.

Sheavoita täyttöpakkauksessa

2010-12-11T11:31:00.005+02:00

Piipahdin Ruohonjuuressa ja löysin ilokseni sheavoita täyttöpakkauksessa. Tavara on yleensä aika kallista, kuvan pikkupurkki maksaa Ruohonjuuressa huimat 18 euroa. Iso 250 gramman täyttököntsä sen sijaan maksaa "vain" kympin.

Ihan mahtavaa, että nyt tätäkin tuotetta voi ostaa ilman, että joutuu aina ostamaan uuden purkin tuotteen mukana, sillä olen sikahuono heittämään mitään pois, kaikkea kun voi aina käyttää uudelleen "johonkin". Hamsterin luonteestani on kuitenkin myös hyötyä: koska tyhjentyneet ja yhä käyttökelpoiset purkit jää nurkkiin, oli mulla valmiina esimerkiksi juuri kuvan sheavoipurkki. Sen voi nyt täyttää uudelleen.

Putsaan ja pakkaan tyhjän purkin täyttöpussi mukanaan lahjapakettiin. Lahjan saaja halusi minulta jotakin kuiviin käsiinsä, tämä on siihen tarkoitukseen ihan parasta. Käytän itse mieluusti sheavoita käsiini siksikin, että se on turvallista kamaa vauvaiholle. Isla kun kuitenkin syö mun sormia ja ihoa jatkuvasti. Jee, jee, tonttuhommiin!

Info!

2010-12-10T12:02:00.008+02:00

Tiedoksi kaikille, jotka tavoittelette meikäläistä kemikaalicocktail-meilini kautta, että sähköpostilaatikossani vallitsee totaalinen sekasotku. Mulla on 385 lukematonta viestiä ja säännöllisesti unohdan, tai en ehdi ajoissa vastata meileihin, joihin haluaisin reagoida. Olen tästä tosi pahoillani! Syy tähän mulle hyvin epätyypilliseen organisoimattomuuteen on tietenkin pieni vauvani ja se fakta, että olen äitiyslomalla (en vieläkään ole saanut selitystä sille, miksi kyseisen yhdyssanan loppuosana on sana loma).

Anteeksi siis tasapuolisesti kaikille, jotka olette joutuneet pommittamaan mua monilla meileillä, ennen kuin olen ennättänyt reagoida. Koitan ruotia meilejäni viikonlopun aikana... Yksi pommittaja sai meikäläiseltä kuitenkin haastattelun, sen löydätte täältä.

Pahus. Mulla olisi teille vaikka kuinka monta kiinnostavaa blogausta päänupin uumenissa, kun vaan ehtisin suodattaa ne blogauksen muotoon! Nyt on kuitenkin ihan pakko vastailla kustantajalle, kirjan valmiiksisaattamisessa on menossa ärsyttävä, mutta tärkeä työvaihe: lähdeluettelon kokoaminen. Enpä juuri ärsyttävämpää hommaa voisi keksiä. Mutta pakkohan se on tehdä, joten hommiin vaan.

Kuten linkkaamassani jutussakin mainitaan, ilmestyy Marjoja ja maskaraa keväällä 2011, se ei hitsi vie ole kovin kaukana se, gulp. Tiedoksi jo nyt, että Kemikaalicocktailin lukijat tulevat saamaan kirjan hankkimisessa erityiskohtelua, joten kannattaa liittyä blogin lukijaksi Blogilistalla tai Facebook-ryhmässä.

Ai niin, vielä lyhyesti eräs tiedotusluontoinen asia: vuodenvaihteen jälkeen Kemikaalicocktail alkaa päivittyä uudessa osoitteessa. Tästä tulee oma tiedotteensa lähempänä, mutta toiminta siirtyy sinne, missä sen kuuluisi ollakin, Uuden Mustan alaisuuteen. Monikaan ei varmaan hoksaa, että blogini on parhaillaan vuokralla YLE:llä, eli on jo korkea aika olla selkeämmin osa Uutta Mustaa. Tämä nykyinen blogiarkistoni ei katoa mihinkään (kommentointimahdollisuuskin säilyy) ja tulen tietenkin jatkuvasti linkkaamaan nykyisen Kempparin blogauksiin. Sisältö tulee olemaan samaa cocktailia kuten tähänkin asti, mutta visuaalisesti saitti muuttuu hieman. Onneksi Uusi Mustakin on saamassa kasvojenkohotuksen, niin Kemppari on entistä paremman näköisessä ympäristössä :)

Eco bohemia

2010-12-09T17:09:00.015+02:00

Taas on olemassa uusi ekologisen designin nettikeidas, Eco bohemia. Jos aiot ostaa joululahjaksi jotakin uutta, kandee tutustua saitin valikoimaan.

Eco bohemia myy vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa naisille ja lapsille. Esimerkiksi mainitsemani Envirosax-kassi löytyy Eco bohemian valikoimasta, samoin Kurtis-vaunuverho, josta aikaisemmin kirjoitin. Myös meidän taloudessa käytössä olevat Lifefactoryn lasiset tuttipullot (kuvassa) löytyy tuolta. Lasituttipulloblogaus muuten tulossa!

Näköjään nettikaupasta saa Kempparissa mainittua Vulli-kirahviakin.

Joululahjaideoita Eco bohemiassa on siis vaikka kuinka, mutta mä suosittelen muistamaan myös itse tehdyt lahjaideat. Sille, jolla on jo kaikkea, voit pakata pakettiin vaikka itse tekemääsi omenamysliä.

Psst... Jos tilaat Eco bohemiasta joululahjoja, muista kysyä, ehtivätkö toimitukset jouluaatoksi!

Kekseliästä raakaruokaa

2010-12-07T20:16:00.008+02:00

Mun on jo kauan sitten ollut tarkoitus kertoa teille ystäväni Magnuksen mainiosta Syömisen iloa -blogista. Mies kokkaa ihan mahtavaa raakaruokaa!

Tutustuin alunperin Magnukseen Tampereella, jossa hän opetti minulle astangajoogan alkeet. Magnus ei ehkä tiedä sitä, mutta hän on vaikuttanut elämäntyyliini nimenomaan joogan kautta ratkaisevasti. Juuri joogan kautta aloin aikoinaan päästä jyvälle tiettyjen ruoka-aineiden vaikutuksesta hyvinvointiini.

Paitsi joogan, haltsaa Magnus myös uusien reseptien kehittelemisen. Kuuntelepas näitä: kukkakaali korma, pasta porkkanoista, kuumentamaton lanttulaatikko(!!), ruispuolukkaleipä (kuvassa) ja vihreät falaffelit. Ja Magnuksen suklaakeksejä mun on ehdottomasti testattava!

Puolukasta voi tehdä näkkileipää

Tutustukaapa saittiin, reseptit ovat tosi kiinnostavia. Magnus tehtailee nettiin myös reseptivideoita ystävänsä Jocken kanssa. Tiimi käyttää itsestään nimeä Juice Brothers. Videoreseptien intron löydät täältä.

Syömisen iloa -blogin sivuilla siteerataan muuten Jean Anthelme Brillat-Savarinia: "Uuden reseptin keksiminen tuottaa enemmän onnea ihmiskunnalle kuin uuden tähden löytäminen". Niin totta.

Pienestä kiinni

2010-12-07T10:00:00.000+02:00

Olen väsymykseen asti urputtanut siitä, kuinka ekotuotteissakin pitäisi käytännöllisyyden lisäksi panostaa estetiikkaan. Hyvä esimerkki ovat pesuaineet, joita Ekolossa ja Ruohonjuuressa voi täyttää omaan pulloon. Ne pullot on ihan kamalan rumia. Siksi ekopesuaine kandeekin laittaa lasipulloon.

Moni ei varmaankaan tiedä — koska ne pesuaineet on niissä umpinaisissa pulloissa — että esimerkiksi Ole Hyvä -sarjan käsipesuaineet ovat kauniin värisiä. Minulle tämä selvisi, kun aloin pitää käsipesuainetta ruman täyttöpullon sijaan lasipullossa.

Käsipesuneste lasipullossa tuo veskiin vähän arvokkaamman fiiliksen (jonka noi saakelin muovihammasharjat kylläkin pilaa) ja saippuan kaunis sävykin pääsee oikeuksiinsa.

Tämä mun pullon tuote on joku Ole Hyvän hajustamaton saippua, en nyt muista mitä laatua, sillä lataan samaiseen pumppupulloon milloin mitäkin..

Hmm, tämä muuten onkin hyvä joululahjaidea: osta Ekolosta tai Ruohonjuuresta lahjaksi pullo käsisaippuaa ja hae pakettiin mukaan kaunis, läpinäkyvä pumppupullo. Lahjan saaja voi sitten itse käydä vastaisuudessa täyttämässä saippuapullonsa aina uudelleen, ja maailmasta säästyy taas pari turhaa muovipulloa.

Sokeritonta glögiä vintagelaseista

2010-12-06T12:14:00.013+02:00

Viime vuonna olin itsenäisyyspäivänä mekkojahdissa Linnan juhlien jatkoilla, tänä vuonna kolttuja reittailaan ystävien luona. Ehkä glögin kera.

Tosi sulavana aasinsiltana siis tiedoksi, että kaikenlaisten sokerilitkujen lisäksi kaupan on myös sokeritonta glögiä. Testasimme lauantai-iltana Hommnäsin Vaalean glögin.

Kyse on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan omenamehusta ja kanelista. Mitään muuta raaka-aineita siinä ei ole. Ei kyllä hirveän glögimäistä, vaikka kylläkin ihan hyvää. Mutta kun sekaan lorauttaa vähän terästystä (meillä oli jotain brandypohjaista) ja härpäkkeet (eli rusinat ja mantelit), alkaa juomassa olla glögifiilistä.

Nautimme glögiä laseista, jotka vastikään löysin kirpparilta. Euron kipale. Otin kaikki yhdeksän. Tapanani on aina googlettaa kirppislöytöjen pohjasta löytyviä merkkejä, nämä lasit ovat italialaisia Vitrosax-merkkisiä. Monet myy näitä näköjään vintagena esimerkiksi ebayssa. Jotain italialaista Iittalaa, luulisin. Ihan laadukkailta ne tuntuu, paksua lasia ja kiva, simppeli design. Tykkään. Miksi ostaa uutta, kun kaupasta saa yhden samalla hinnalla, kuin kirpparilta yhdeksän.

Nyt gögit tulelle ja kaverit kainaloon. Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Ankkurinappi

2010-12-05T08:50:00.000+02:00

Tienasin vastikään kirppiksellä myydyistä kamoistani monta sataa euroa. Yhden niistä euroista kulutin Salon Radiokirppiksellä asiaan, joka on mun tän vuoden paras kirppislöytö. Ehdottomasti.

... mutta mä panttaan sitä vielä! Saatte blogauksen heti, kun joku ottaa musta se päällä kuvan.

Psst... Tänään kandee käydä Ornamon perinteisissä joulumyyjäisissä!

Ekovauva: korvikehommia

2010-12-04T21:43:00.002+02:00

Yleensä olen tähän aikaan vauva kainalossa yläkerrassa, mutta nyt kun ravinnoksi käytetään muutakin kuin minua, voi iltaruokinnan suorittaa myös rakas siippani. Mä näköjään käytän tän vapaan lauantai-iltahetken mielummin bloggaillen, kuin vaikka katsoen leffaa. Hullu nainen.

Moni on jo kysellyt, että mitä korviketta tällainen luomuäiti vauvalleen käyttää? No luomukorviketta, tietenkin! Onneksi sellaista saa. Mulla ei ole mitään imetyshommia vastaan — päinvastoin. Täysimetys niin kauan kuin se vaan on mahdollista ja kätevää on ollut mun suunnitelma koko ajan — äidinmaito on vauvalle megatärkeää ja parasta ravintoa — mutta koska meikäläisen maitovarannot alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä, oli otettava lisämaito kehiin. Nyt Isla saa siis pari kertaa päivässä Hollen 1 luomukorviketta.

Ostan korvikkeen Ruohonjuuresta tai Ekolosta, ja paketti maksaa about 10 euroa. Meillä on nyt mennyt vasta kaksi pakettia (ja aika paljon ainetta hukkaan, kun vielä treenaillaan määrien kanssa), mutta siis viikon pakettivauhtia on kamaa kulunut, suunnilleen.

Hollen korvike on jauhetta, joka sekoitetaan 50 asteiseen veteen. Mä en koe veden keittämistä ja jauheen sekoittamista vaivalloisena, mutta tietty Nestlé on laiskalle kivempi, se kun tarvitsee vaan lorauttaa pulloon ja lämmittää pari minsaa vesihauteessa. No, sanomattakin taitaa olla selvää, että meidän valinta ei ole Nestlé.

Hollella on kolme erilaista lehmänmaitopohjaista luomukorviketuotetta. 1 on tarkoitettu äidinmaidonkorvikkeeksi ja 2 sekä 3 ovat vieroitusvalmisteita. Hollelta löytyy myös vuohenmaitopohjainen korvike. Kaikkien tarkat ravintosisällöt löydät täältä.

Islalle korvike on kelvannut hyvin, mutta tuttavien poika sai siitä vatsanväänteitä. Ruohonjuuressa myydään myös toisen merkkistä luomukorviketta, jota me varmaan oltaisiin testailtu, ellei Holle olisi toiminut. Toistaiseksi kuitenkin homma on sujunut hyvin, joten eiköhän tällä jatketa.

... pakko vielä alleviivata, kun huomasin toisen postaukseni perässä melkoisen kiihkeää imetyskeskustelua, että kyllä, äidinmaito on musta vauvalle eh-dot-to-mas-ti parasta ravintoa ja ei, en lopeta imetystä ennen kuin on pakko. Nyt vaan tuntuu, että vauva tarvitsee lisäsafkaa, mutta ehkä neuvolassa ostaan neuvoa ensi kerralla mua, jos oman maidontuotannon vielä voi jotenkin kääntää nousuun. En tiedä. Kerron kun tiedän.

Pikakonvehdit

2010-12-03T13:21:00.004+02:00

Niiden konvehtipalleroiden kehittely on vielä kesken, mutta tässä resepti — tai siis kokoamisohje — maailman helppotekoisimpiin konvehteihin. Tarvitset pehmeitä, kivellisiä taateleita ja saksanpähkinöitä.

Poista taatelin kivi ja sujauta tilalle pähkinä. Valmis!

Helpommaksi ei voi mennä. Löysin sattumalta Valintatalosta ihan mahtavia taateleita! Iso rasia maksoi muutaman euron ja taateleiden koostumus on ihan täydellinen. Eikä sisällä turhaa huttua. Näitä suosittelen. Saat halvalla karkit isommallekin posselle.

... ja jos vielä dippaat taatelipähkinät suklaaseen, kandee varata omat namit sivuun ennen kuin laitat nämä esille. Sulle ei meinaan tule jäämään yhtäkään.

Psst... Uusimmassa Trendissä on monta tosi hyvää ruokalahjaideaa, jos lahjavinkkejä kaipaat. Trendin sivuilla on lisäksi juuri auennut Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -blogi, joka varmasti kiinnostaa kempparilaisia!

Linssit haltuun pt II

2010-12-02T10:52:00.002+02:00

Flunssa alkaa hellittää, huh mikä tauti. Onneksi makuaisti on tallella ja onneksi linssikeitto on helppo tehdä. Kehitin tällä kertaa sopan vihreistä linsseistä. Reseptin pohjana käytin Vegaanin kasviskeittokirjan reseptiä ja olen nyt valmistanut keittoa kolmesti, mittojen pitäisi olla kohdallaan. Ihanan täyteläistä, ravitsevaa ja lämmittävää.

Näin se kuuluu:

2 dl vihreitä linssejä
1 sipuli
1 l vettä
3 rkl kasvisliemijauhetta (käytän itse Naturatan hiivatonta kasvisliemijauhetta)
3 juurisellerin oksaa (varsisellerikin käy tarkoitukseen)
2 rkl paprikajauhetta
1 puska vesikrassia (ei pakko, voit tehdä hyvin ilmankin)
mustapippuria
1/2 dl kookosmaitoa (Santa Mariassa ei ole lisäaineita)
öljyä

Paahda sipuli öljyssä. Lisää paprikajauhe ja paahda hetki. Heitä sekaan selleri pieninä palasina, sekä linssit, vesi ja muut mausteet. Jätä kookosmaito vielä tässä vaiheessa pois. Anna hautua noin tunnin ajan.

Soppa ennen soseuttamista

Kun soppa on valmista, soseuta kevyesti, mutta älä tee siitä kuitenkaan sosekeittoa. Tuntuu kivalta, kun sussa on sattumia. Sekoita vasta tässä vaiheessa sekaan kookosmaito.

Jos sinulle käy niin, että sopasta tulee liian suolainen (jos kasvisliemijauhetta esim. lorahtaa liikaa) voit kompensoida makua lisäämällä kookosmaitoa.

Keitto näyttää mutavelliltä, mutta kolmella ruokailijalla testattu soppa on saanut peukut kaikilta. Itse nautin soppani hamppuleivän ja itse tehdyn hummuksen kanssa. NamMM!

This is me now

2010-11-29T17:29:00.006+02:00

Poden pahinta flunssaa miesmuistiin. Palaillaan kun toetaan. Lukemiseksi suosittelen blogauksiani Flunssantorjunnan ABC ja lukijoitteni flunssantapponiksejä. Löydät ne tämän linkin takaa löytyvän blogauksen kommenttiosiosta.

Psst... Hämmentävää, että tälle blogaukselle ei löydy sopivaa kategoriaa. Pitäisi varmaan aloittaa sairaudet-kategoria, tai joku vastaava...

Erävoitto: bisfenolin käyttö tuttipulloissa kielletään

2010-11-28T20:01:00.008+02:00

Europe bans Bisphenol-A chemical in baby bottles

EUOBSERVER / BRUSSELS - A European ban on baby bottles containing the chemical Bisphenol-A (BPA) will be imposed next year over fears the substance could affect development and immune response in young children.

Experts from EU member states approved the European Commission proposal on Thursday (25 November), several months earlier than expected.

Vihdoinkin!!! En ehdi nyt kääntää tekstiä (vauva huutaa ja äidin velvoitteet kutsuvat, itseasiassa korvikkeen lämmittäminen lasituttipullossa), mutta koko uutisen löydätte täältä.

Viimeistään nyt kandee hankkia vauvalle lasinen tai muovinen, bisfenolivapaa tuttipullo, jos perheessänne pulloja harrastetaan. Meidän oli pakko aloittaa pulloruokinta, meikäläisen maitotehdas kun taitaa olla lopettelemassa toimintaansa.

Palaan aiheeseen vielä, lupaan.

Tonttuilua

2010-11-27T12:47:00.000+02:00

Mä oon joulunodotusfiiliksissä kuten tiedätte, ja mahtavaa on, että joulumyyjäisiä on alkanut pukata siellä sun täällä. Jenni mainitsi muutamia ja huomasin, että Vanhalla Ylioppilastalolla on parhaillaan käynnissä Pro Luonnonkosmetiika ry:n joulumyyjäiset. Tilaisuus on auki kuuteen saakka, kipin kapin sinne, jos kaipaat käytännöllisiä lahjavinkkejä!

Itse en myyjäisiin kerkeä, sillä tonttuilen himassa. Yritän löytää joulukoristeita muuton jäljiltä ja suunnittelen joulumenyytä. Testasin aamulla joulusmoothiereseptiäni, jota vielä hieman kehittelen. Saatte sen lähiaikoina!

Täydellinen kasvovesi + herkullinen suklaanaamio

2010-11-26T15:09:00.004+02:00

Sain Akamutin tuotteita testattavakseni jo viime keväänä. Lähettäjä varmaan luulee, etten ole tykännyt paketin sisällöstä, kun blogausta ei ole kuulunut, mutta väärässä on jos luulee niin, sillä peukku nousee — etenkin kasvovedelle.

Akamutin tuotteista ei löydy sertifikaattia luonnonmukaisuudesta tai luomuudesta, mutta esimerkiksi kasvovesi Organic Facial Mist sisältää vain ruusuvettä ja tislattua appelsiininkukkaöljyä — molemmat luomua. Kasvovesi on siis luomukosmetiikkaa. Tuote aivan mahtava siksikin, että fiksujen raaka-aineiden lisäksi kerrankin käyttöliittymä on täydellinen.

Olen aikaisemminkin avautunut siitä, kuinka mua ärsyttää, jos kasvovesi täytyy laittaa kasvoille käsien tai pumpulin kautta. Tuotetta menee sillä tavoin aina hukkaan. No tällä ei tarvitse kummemmin läträillä, sillä pumppupullosta tulee täydellisen kosteuttava (ja tiheä) suihkaus tuotetta, ei liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti. Tätä ominaisuutta olisin kaivannut toiseen suosikkiini, Lisen Organicsiin, joka muuten muistuttaa paljon tätä Akamutin tuotetta.

Olemme kuukausi sitten muuttaneet uuteen kotiin, ja koska kamat vielä ovat vähän missä sattuu, olen säilyttänyt kasvovesipulloa vessan ikkunan reunalla. Tämä on osoittautunut mainioksi tavaksi, koska kasvovesi on aina ihanan viileää. Jääkaapissa säilyttäminen loisi saman efektin, mutten nyt mene suosittelemaan sitä, koska en ole varma, onko kasvovedelle olemassa joku optimaalinen säilytyslämpötila... Itse tykkään tuotteesta viileänä, se rentouttaa ja raikastaa tehokkaammin niin.

Testasin ystävieni kanssa myös kahta sarjan kasvonaamioista. Suklaanaamio näytti — ja tuoksui — ennen veteen sekoittamista ihan kaakaolta!

... tai siis ei vaan näyttänyt, vaan oli sitä. Tuote sisältää suurimmaksi osaksi reilua ja luomua suklaajauhetta, Iisa taisi jopa maistaa sitä, mutten muista kommenttia... Naamiojauho sekoitetaan veteen ja vedellään iholle. Helppo käyttää ja levittyy hyvin (riippuu tietty veden määrästä, kuinka juoksevaa kamasta tekee). Päällystin naamaani ihan reilulla suklaakerroksella ja annoin sen vaikuttaa ohjeen mukaiset 10 minuuttia.

Tuote kovettui snadisti ja pois pesemisen jälkeen naama tuntui ihanan vauvanpeppumaiselta, aivan kuten naamion jälkeen kuuluukin. Muista vaan laittaa stöfnää kunnon kerros! Testasimme myös vihreäsavinaamion, jota puolestaan Ellis maistoi. Reittaus kuului: "sisäisesti pahaa, ulkoisesti hyvää". Iholla siis jees, mutta älä popsi.

Suklaanaamio on nimeltään Chocolate Marshmallow Face Mask, ja itse hämäännyin tästä vaahtokarkkijauhe-raaka-aineesta. Lukijani kuitenkin tiesivät kertoa että: "incissä mainittu marhsmallow powder ei ole vaahtokarkki, vaan Marshmallow-nimellä tunnettu kasvi (joka siis siis suomeksi malva)". Viisastuin siis.

Testasin myös Sweet Almond tree butter -ihovoiteen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on valmistettu manteleista. Mun makuun tuote on vähän liian öljyisen tuntuinen iholla, mutta se kyllä kosteuttaa tosi tehokkaasti. Sopii siis sellaiselle, joka kaipaa kuivalle iholle megakosteuttajaa. Jalkavoide Shea Cocoa Mint sen sijaan on oikein bueno, mintun tuoksu sopii jalkavoiteeseen mainiosti. Ihan sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävää kamaa tämäkin. Akamutilla on paljon muitakin tuotteita, löydät ne täältä.

Tällaista kosmetiikka-asiaa siis tällä kertaa. Testattavanani on taas monia sarjoja, joista blogaan heti jahka ehdin! Ja Akamutista kiinnostuneille tiedoksi, että kadunvarsiliikkeista tuotteita ei saa, mutta 3.12 alkaen Akamutia voi tilata saitilta www.marikoo.fi.

Hiustenvärjäys voi viedä sairaalaan

2010-11-24T20:10:00.006+02:00

Hiusväreistä on varoiteltu tontillani monta, monta, monta kertaa. Blogaukseni otsikko on uusimmasta 45 minuuttia -ohjelmasta, joka käsitteli hiusväreille herkistymistä, lyhyt kooste jutusta täällä.

Minut yllätti tieto, Allergia- ja astmayhdistyksen jäsenistä jopa 50% hiusvärien käyttäjistä herkistyy väreille (tai siis tarkemmin niissä käytetyille kemikaaleille). Kannattaa ottaa tosissaan se fakta, että hiusvärit ovat todella tujua kamaa, eikä kannata ainakaan tiheään tahtiin värjäillä. Muuten voi käydä vaikka näin.

Kookosmaitohuijuutus

2010-11-23T19:25:00.001+02:00

"No huh huh, mä luulin että kaikki kookosmaito on vaan... kookosmaitoa". Totesi mieheni epäuskoisena, kun kerroin hänelle havainnostani, jonka tein tutkiessani kookosmaitotölkin tuoteselostetta. Jopa näin yksinkertaiseen tuotteeseen tungetaan aivan turhia lisäaineita. Tai no, eivät ne ihan turhia ole sikäli, että kun vetisestä litkusta täytyy jollain ilveellä saada sakeampaa (eli kookosmaitomaista), pitää litkuun lisätä sakeuttamisaineita saostamaan se litku.

On siis kookosmaitoa ja "kookosmaitoa". "Kookosmaidon" tuoteseloste näyttää esimerkiksi tältä:

Itse kookosta tässä tuotteessa on vain reilu puolet, 60%. Loppu on vettä ja lisäaineita. Tiedoksenne, että marketin verrokkituotteessa kookosta oli 80% ja toinen (sekä ainoa) tuoteselosteessa mainittu raaka-aine oli vesi. Ei siihen kookosmaitoon muuta pitäisi tarvitakaan! Okei, tietty tuore 100% kookosmaito on parasta, mutta näillä leveyksillä se nyt ei ole vaihtoehto.

Mitä lisäaineita tässä keittiöömme eksyneessä "kookosmaidossa" sitten on? Renuka Coconut milk sisältää seuraavia lisäaineita:

E466 natriumkarboksimetyyliselluloosa (sakeuttamis- ja stabilointiaine)
E412 guarkumi (sakeuttamis- ja stabilointiaine)
E330 sitruunahappo (happamuudensäätöaine)
E407 karrageeni (sakeuttamis- ja hyytelöimisaine)

Kolme ensimmäistä ovat harmittomia, mutta karrageenia jotkut välttelevät, sillä pilkotun karrageenin on eläinkokeissa havaittu aiheuttavan syöpää. Karrageeni valmistetaan levästä ja se on sallittu jopa luomutuotteissa. Ei kuulosta mitenkään erityisen vaaralliselta, mutta sen funktio silti sama kuin natriumglutamaatilla: karrageeni sakeuttaa litkua (muun muassa). Mä en ymmärrä, miksi luomutuotteissa saa käyttää lisäaineita, joilla tuotteen rakennetta voidaan muuttaa. Eikö luomun pitäisi olla juuri sitä, miltä se näyttääkin? Miksi luomussa pitäisi päästä ronkkimaan tuotteen rakennetta lisäaineilla? En käsitä.

No, tämä tuote ei ole luomua. Mukakookosmaito sisältää karrageenin lisäksi kahta muuta sakeuttavaa ainetta, joilla "kookosmaidon" sisältämä 40% vettä saadaan sakeutettua. Jos tuotteessa olisi enemmän sitä, mitä purkki mainostaa, ei näitä lisäaineita tarvittaisi.

Toisia tällainen tuote ei hetkautakaan, koska mainitut lisäaineet ovat melko harmittomia. Mua ärsyttää se, että tuotteessa on kookosta vain reilu puolet, vaikka pakkaus vihjaa muuta. Tän nimi pitäisi olla kookos-vesi-lisäaine -cocktail.

Mainittakoon vielä, että tuotepakkaus mainostaa erikseen, ettei se sisällä säilöntä- tai väriaineta. Tällä tavalla kuluttaja harhautetaan ajattelemaan, että juuri tämä tuote on muihin kookosmaitotuotteisiin verrattuna jotenkin erityisen hyvä ja lisäaineeton, vaikka kaupan hyllyssä todennäköisesti on tarjolla toisia kookosmaitotteita, joissa ei ole lisäaineita ensinkään. Ne muut tuotteet eivät vaan mainitse asiaa erikseen! Grrrr.

Streethero

2010-11-22T14:22:00.003+02:00

Ystäväni Saara, joka tietää meikäläisen tarkaksi tyyliasioissa, pelotteli keskustasta lähiöön muuttanutta, tuoretta malmilaista todeten, että ei kuulemma mene kauaa ennen kuin liikun tuulipuvussa ja leikkautan hiukseni ostarin kampaajalla.

Yhä vaivaudun kampaajalle Uudenmaankadulle, enkä omista tuulipukua, mutta myönnän, että olen kyllä ostanut säänkestävät, kahisevat housut, joita olen käyttänyt kerran. Mulla on siis virallisesti puolikas tuulipuku. Mutta on muutakin!

Jokin aika sitten hehkutin, kuinka tein mainioita kirppislöytöjä Salossa. Bongasin muun muassa talvitakit ystävälle ja itselleni. Frendini sai Vuokon villakangastakin, klassikon siis. Itselleni raahasin himaan jotakin vähän eri tavalla "klassista", joka Facebookissa jo ennätti herättää kauhunsekaisia kommentteja (tai riemunkiljahduksia, en ole varma kummista oli kyse).

Pohjustan vielä sen verran, että olen pari talvea putkeen kadehtinut mieheni supertakkia, joka kestää kovimmatkin pakkaset, se on jonkun armeijan toppaparka, luulisin. Multa supertakki vielä puuttuu, mutta tämä kahdeksalla eurolla bongattu Smithy´s Streethero pääsee aika lähelle.

... plus että se saa hymyn huulille!

Mua on lievästi ahdistanut (taas kerran) naistenlehtien "nyt pitää omistaa lentäjäntakki karvavuorella" -tuputus. Herättää meikäläisessä lievää vastareaktiota. 90-luvun alun Streethero on nyt juuri sopivan uniikki ja omintakeinen — tosin täällä Malmilla taidan sulautua rotsillani ihan hyvin massaan.

Takissa on kivoja yksityiskohtia, esimerkiksi: sopivan kulunutta denimiä, ajan patinoimina nappeja ja (järkyttävän) ihania saumoja. Ja huppu, se on talvitakissa ihan pakollinen. Kätsyä on, että Streetheron (mä NIIN rakastan tota nimeä!) hupun saa irti.

Löysin viime viikolla myös rotsiin sopivat kengät kirppikseltä. Viedessäni kamaa myntiin Kaivarin Kanuunaan, bongasin naapuripöydästä TopManin kotimaiset Ajavat-merkkiset talvinilkkurit. Ne on kivasti "karjalanpiirakat" eli mummot ja kuitenkin modernisti yhdisteltäessä ajankohtaisen näköiset. Etäisesti lapikashenkeä, mutta citymäisemmällä otteella. Siinäpä määritelmä kengille, joita moni todennäköisesti kuvailisi yhdellä sanalla: kamalat.

Okei, kenkien pohja on kyllä ihan ehdasti ruma. Myönnetään. No, kaikkea ei voi saada. Näissä kuitenkin lykkii vaunuja vähän kätsymmin kuin jossain kiilakoroissa (kyllä, bongasin kaupassa kiilakorollisia "talvikenkiä"). Ja mihinkään uuteen GoreTexiin en vaan todellakaan taivu! Se on vielä ankeempaa kuin nämä mummomenokkaat.

Kengät olivat kirppislöydöksi kalliit, 20 euroa, mutta toisaalta ihan uudet, joten halvemmat kuin uutena kaupassa. Takki maksoi sen mainitun kahdeksan euroa, joten näillä oli musta ihan kohtuullinen yhteishinta. Nyt saa talvi tulla!

Edit. En todellakaan sekoitu massaan takkini kanssa, edes Malmilla. Jotta niin tekisin, pitäisi mulla olla musta, polviin ulottuva villakangastakki tai musta, pötkelömallinen untuvatakki. Miksi suomalaisten talvipukeutuminen on niin tylsää?

Naapurirakkautta

2010-11-20T13:41:00.004+02:00

Avauduin liha-ahdistuksestani naapurin Leenalle ja kas, sain kauppareissulta tuliaisina 400 grammaa hirven jauhelihaa. Kiitos Leena! Tämä eläin on ainakin kasvanut vapaana sille ominaisessa ympäristössä, eikä sitä ole ruokittu jollain hemmetin soijalla.

En olekaan koskaan aikaisemmin kokkaillut mitään hirven jauhelihasta (ja okei, en kokkaa tälläkään kertaa, ruoan valmistaa rakas mieheni), saas nähdä mitä syntyy.

... ja laitetaan nyt vielä oikein virallinen ilmoitus: HALUAN ALKAA OSTAA RIISTAA VÄHÄN ISOMMISSA KÖNTSISSÄ JA JAKAA SITÄ NAAPURIEN KESKEN, KELLÄ OIS DIILATA? Tänne Malmin suunnalle pitäis siis saada ja useampi talous olisi kiinnostunut asiasta. Yhteydenotot osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com.

Kalenterihommat haltuun

2010-11-20T10:54:00.005+02:00

En ole mitenkään erityisen traditionaalinen ihminen, mutta jouluna haluan tehdä tiettyjä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin. Jouluruoat, yhdessä musisointi, joulusauna ja itse joulun odottaminen — ne on mulle kaikki tärkeitä juttuja. Tänä jouluna aloitamme oman perheemme joulutradition, omassa kodissa — sitä odotan innolla.

Musta on ihana odottaa joulua ja joulukalenteri onkin mulle tärkeä traditio. Erityisen merkityksellisen kalenterin luukkuja avasin muutamia vuosia sitten. Isoisäni joutui sairaalaan loppukesästä 2007 ja lupasin vuoden lähestyessä loppuaan, että hommaan hänelle sairaalan huoneeseen kalenterin. Isoisän kunto romahti marraskuussa, mutta lupasin monta kertaa morfiinitokkuraiselle miehelle, että kalenterin tuon, ja sen teinkin. Avattuani ensimmäisen luukun isoisäni kuoli käsivarsilleni. Kalenteri oli pieni, postikortin kokoinen, ja luukut ihan minimaalisia, mutta se kalenteri olikin yllättäen tärkein kaikista.

Nykyään joulukuun ensimmäinen päivä muistuttaa siis aina isoisästä ja saa mut erityisen herkkikseksi, etenkin kun tämä on oman lapseni eka joulu. Hitsi melkein itken täällä kirjoittaessani! Mutta niinhän sitä sanotaan: joulu on monille perhejuhla ja toisaalta, yksinäiset ihmiset on jouluna kaikista yksinäisimpiä. Muista siis ilahduttaa läheisiäsi, etenkin jos he ovat aattona yksin — eikä muistamisen tarvitse tapahtua vasta aattona! Voit jo marraskuun lopussa läheiselle lahjaksi kalenteri. Tässä pari ideaa siihen.

1. Fiksu suklaakalenteri

Jos haluaa herkutella joulukuun jokaisena päivänä kalenterisuklaalla, kannattaa kalenteri tehdä itse. Kauppojen suklaakalentereissa on ihan hirveetä moskaa, jota en etenkään soisi päätyvän lasten suihin. Kokeilepa vaikka tätä:

Kuvan kankaisen kalenterin taskuihin on sujautettu minisuklaita. Tuollaisen ompelee helposti itse, mutta jos et jaksa, voit tilata kuvan systeemin Green & Blacks´lta.

Aikuiselle kuvan päivittäinen suklaamäärä on ehkä ok, mutta lapselle mun mielestä vähän liikaa. Jos siis kuvan suklaamäärä tuntuu mielestäsi isolta, voit vaikka ostaa levyn jotain reilua tai luomua suklaata (niin tummaa kuin skidi suostuu syömään, jos teet kalenterin lapselle), pilkkoa levyn pieniin paloihin ja laittaa yhden palasen jokaiseen taskuun, tai pari palaa, jos nyt oikein villiksi heittäydyt. Jokaisen suklaapalan voi vaikka paketoida eriväriseen kääreeseen, vaikka itse suklaa olisikin jokaisessa luukussa samaa.

2. Teekalenteri

Tämän Sonnentorin teekalenterin löysin eilen Ruohonjuuresta, ihan megahyvä idea!! Kalenteri muodostuu 24 erilaisesta luomuteepussista, joulukuun jokaiselle päivälle on siis omansa.

Mainio pikkujoululahjaidea.

3. Kemikaalicocktailin joululakenteri.

Tein sen jo pari vuotta sitten, mutta yhä se on ihan pätskyä kamaa. Löydät kalenterini täältä. Enää viikko ekaan adventtiin (joka kait usein on sellainen epävirallinen pikkujoulupäivä), joten kalenterihommat kandee ottaa pian haltuun, jotta ehdin lahjoa läheisimpiäsi — tai itseäsi.

Ihanaaja tunnelmallista joulun odotusta!

T.Herkistelijä

Kemikaalicocktail in your face

2010-11-19T19:53:00.003+02:00

Hanna Eriksson kiteyttää uusimmassa Vihreässä Langassa viimeaikaisia uutisia:

"Parasetamolia sisältävät särkylääkkeet voivat aiheuttaa epämuodostumia poikavauvojen sukupuolielimiin (Hs.fi 8.11). Kivessyöpien määrä on hälyttävästi lisääntynyt ja siittiöiden määrä vähentynyt. Yksi syy saattaa olla sikiöaikaisessa kemikaalialtistuksessa (TS 15.11). Saippuoiden antibakteeriset aineet ja jätevesien lääkejäämät tekevät kalat haluttomiksi pariutumaan (Hs.fi 16.11). Ostoskuittien muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon läpi (Hs.fi 16.11). Kemikaali saattaa vähentää sperman tuotantoa".

Lähde: Vihreä Lanka 19.11.2010.

Blogini lukijoille suurin osa edellä mainituista uutislainauksista on ihan tuttuja juttuja. Kun asioita näin niputtaa, ei tunnu ollenkaan hätävarjelun liioittelulta vähän miettiä mitä aineita iholleen ja suuhunsa laittaa, millä asioilla itsensä ympäröi ja mitä karsii. Sille palautteen antajalle, jonka mielestä touhuni on "vähän hysteeristä" tiedoksi vaan, että meikäläinen valitsee mielummin varmuuden vuoksi fiksusti, kuin katuu myöhemmin sitä, ettei ottanut tällaisia tiedonmurusia vakavissaan. Turhien kemikaalien karsiminen arjesta kun on ihan helppoa — ainakin niiden vähentäminen on!

... ja edellisiin liittyen pitäkäähän silmät auki lähiaikoina. Saatatte törmätä tuttuun naiseen vähän siellä sun täällä ;)

The Girl Effect: The Clock is Ticking

2010-11-19T17:56:00.004+02:00

Mulla on mahtavat lukijat, jotka jatkuvasti vinkkaavat hienoista ja tärkeistä asioista. Kuten tästä.

Pakko myöntää, että tälle pienen tytön äidille tuli tippa silmäkulmaan. Kunpa maailma olisi hyvä paikka kaikille pienille tytöille.

Fiksua nannaa: hedelmäkonvehteja

2010-11-18T22:11:00.004+02:00

Aijai. On taas niin monia ihania herkkuja joista blogata, etten tiedä mistä aloittaisin. Aloitetaan vaikka näistä herkullisista Lubs-merkkisistä palleroista, jotka löysin kaupasta eilen.

Kauniita, eikö? Jos ei halua syödä vehnää, maitoa ja sokeria, joutuu perinteiset karkit jättämään kaupan hyllyyn. Ihmiset ihmettelevät toisinaan, että mitä herkkuja oikein voi syödä, jos noudattaa meikäläisen dieettiä. Haluan muistuttaa, että joustan kyllä kutsuilla ja popsin suklaata vaikka maha tuleekin siitä kipeäksi (mulla on ihan paska itsekuri, kun tarjolla on herkkuja), mutta täydellisessä maailmassa bileissä tarjoiltaisiin vain fiksuja nameja, kuten esimerkiksi tällaisia mansikka-raparperi-manteli-taateli-agavenektari -palleroita. Nerokas konsepti, ja näitä voi tehdä itsekin!

Koska pieni pussillinen mansikka-raparperikonvehteja maksoi femman, ei ihan usein tule varmaan satsattua kalliimman puoleisiin makeisiin. Ja mä vetäisin koko pussin muutamassa minuutissa... Ostinkin ne lähinnä siksi, että aion kopsia reseptin ja tehdä blenderissä taatelipohjaista massaa, josta pyörittelen joulupöytään herkkupalleroita. Resepti seuraa jahka saan sen jalostettua.

Lubs tekee blogauksen tuotteen lisäksi muitakin vastaavia hedelmäboltseja. Ja Itu Biodun Oy tuo maahan näitä kaikkia makuja! Taidankin ilmoittaa kustantajalleni, että näitä tarjoillaan eräissä kirjanjulkistamisbileissä... Kirjan markkinointibudjetti taitaakin mennä kirjamainosten sijaan cateringiin.

Lunta maahan ja sipulia korvaan

2010-11-18T12:32:00.001+02:00

Oi! Nyt viimeistään menetin sydämeni uudelle kotipaikalle: 10 cm lunta omilla kotirappusilla. Hesarin sai noutaa laatikosta lumisateessa ja 1800-luvulla rakennettu kotitalomme on saanut lumipeitteen. Mahtavaa ja ihanaa.

Mikä ei ollut erityisen ihanaa oli vaunujen epätoivoinen lykkiminen lääkäriin (Kaisa mä en ehkä tarvii tänä talvena muuta treeniä kuin noi vaunut, heh), jossa kuitenkin onneksi saatiin puhtaat paperit Islan korvalle. Ja arvatkaapa millä se korvatulehdus lopulta hoidettiin? Sipulilla! Ostin kyllä tytölle antibiootit, mutta Isla oksensi ne ylös ja lääkäri käski keskeyttää kuurin kolmen päivän oksuilun jälkeen. Heti loppui yrjöily kun antibioottikin lopetettiin. Otimme käyttöön niksin, jota miehellenikin lapsuudessa käytettiin: Vogelin opas ja sipulia kääreeseen korvan taa. Nuha loppui ihan heti ja korvatkin saatiin kuntoon.

Kävimme siis ihan varuudeksi lekurissa toteamassa, että korvat on jees, koska halusin tietää, onko hippinikseistä ollut apua. Palaan näihin sipulihommiin vielä tarkemmin myöhemmin. Nyt lumihommiin!

Psst... Lukaisepa juttu Korvatulehdus ei edellytä antibiootteja.

Nopsa = paikallista luksusta

2010-11-16T23:12:00.003+02:00

Tätä ON odotettu: Peloton-ideakilpailun voittaja, lähimatkailupalvelu Nopsa-travelsin verkkopalvelua nimittäin. Sivusto sisältää vasta muutamia lähimatkailuvinkkejä, mutta veikkaan, että Nopsasta tuee vielä hitti! Jo nyt netissä on esimerkiksi Luomua Pirkanmaalta -reitti ja Kallion kuppilat -rundi, Hiljaa Helsingissä -paikkoja ja Saariston aarteet, joka esittelee Turun saariston Rengastien kohteita.

Saitin ideana on jakaa paitsi sivuston perustajien, etenkin kaikkien mattimeikäläisten lähimatkavinkkejä. Voit jakaa oman vinkkisi Nopsalaisille lähettämällä mailia osoitteeseen infoATnopsatravels.com. Nopsalla on myös oma blogi.

Ihan mahtavaa toimintaa ja e-rit-täin tyylikäs nettisaitti! Mun on pakko heti lähettää omat vinkkini, joihin kuuluu ainakin iki-ihana Tamminiementien kahvila.

... ja jos oot siellä kotona ihan "Mikä ihmeen Nopsa?" lue tämä.

Meikkikielto raskaana oleville — Suomessakin?

2010-11-16T09:53:00.001+02:00

Tanskassa ympäristöministeriö suosittele, etteivät naiset käytä raskaus- ja imetysaikana kosmetiikkaa ja tästä olen maininnut blogissani aina kun vaan jaksan jankuttaa ja ihmetellä, miksi hitossa Suomessa ei reagoida asiaan mitenkään. Tanskassa neuvolat jakavat naisille infoa kosmetiikan välttämisen tärkeydestä raskaus- ja imetysaikana, mutta kun kyselin itse asiaa neuvolassa rampatessani, ei henkilökunnalla ole asiaan mitään sanottavaa.

Suomessa on onneksi yksi mies, joka jaksaa pitää asiasta meteliä. Nyt professori Jorma Toppari on ehdottanut Turun Sanomien haastattelussa odottaville äideille meikkikieltoa. Turun Sanomissa haastatellun Topparin mukaan kosmetiikan tarpeeton käyttö tulisi odotusaikana karsia kokonaan. Saas nähdä reagoidaanko tähän Suomessa mitenkään. Olisi kyllä sosiaali- ja terveysministeriöllä korkea aika ottaa asiaan kantaa.

"Erityisen haitallisia kemikaalit ovat sikiövaiheessa olevalle lapselle, mutta pitkän altistumisen epäillään olevan yhteydessä myös rintasyöpään ja eturauhassyöpään", Toppari sanoo Turkkarissa.

On myös aivan älytöntä, että viime viikolla saimme uutisen bisfenolista ja kassahenkilökunta silti yhä työskentelee käsineittä. Suurin osa kassoista on naisia (usein nuoria naisia) joille imeytynyt bisfenoli on erityisen vaarallinen asia. Onko yksikään kauppias reagoinut uutiseen mitenkään, onko henkilökuntaa valistettu? Ei ainakaan täällä Helsingin suunnalla siltä näytä. Tekisi mieli avautua aina kaupassa käydessä kassaneideille asiasta, mutta hullunahan mua varmaan pidettäisiin, jos alkaisin avautua jostain kuiteista imeytyvästä myrkystä, hullultahan se kuulostaakin — mutta on aivan totisinta totta!

Kaikista harmillisinta on se, että nämä ympäristömme kemikaalit vaikuttavat tulevien lasten terveyteen jo sikiöaikana, eli äidin elämäntavalla ja altistuksella todella on väliä. Mutta kuinka äiti osaa olla varovainen, jos häntä ei valisteta asiasta? Ymmärrän täysin, että viranomaisia kuuliasiesti tottelemaan tottuneet suomalaiset odottavat suosituksia korkealta taholta, eivätkä välttämättä reagoi jonkun bloggaajan huuteluihin aiheesta. Voi kuinka toivon, että kemikaalicocktaililmiöön alettaisiin reagoida viranomaistasolla. Huoh, turhauttavaa odottelua. Valinta onkin siihen asti omasi.

Ikkuna seinälle

2010-11-13T12:25:00.000+02:00

Seikkailuni Malmilla veivät viikolla Sopen myymälä-outletiin, jossa bongasin hyvän sisustusidiksen:

Vanhoihin ikkunakehyksiin voi helposti laitattaa peilin. Ehkä vanha kikka, mutta tosi toimiva. Menee mietintämyssyyn...

Härkäpapu haltuun

2010-11-12T21:14:00.002+02:00

Musta tuli viime kesänä härkäpapufani. Katsokaa nyt.

Toi nukka on ihan mahtava juttu. Kelpaa papujen asustaa kuoressansa.

Kuva on kesältä, eikä tuoreita härkäpapuja nyt taida saada, mutta niitä voi ostaa kuivattuna ja liottaa käyttöön. Itse ostin pussillisen Ekolosta.

Härkäpapu on erittäin proteiinipitoinen (27,6-35% proteiinia) palkokasvi ja sekös mun dieettiini sopii. Erinomaista kasvisproteiinia. Härkis on lisäksi ekologinen valinta, sitä kun saa kotimaisena. Mitä härkäpavuista sitten kannattaisi valmistaa? Bongasin itselleni uuden saitin nimeltä makuhaku.fi. Palvelu etsii ruokaohjeita hakusanalla suomalaisista blogeista. Siellä mua odottaa kymmenittäin härkäpapureseptejä, joten enköhän mä jotain keksi. Hommiin vaan — huomenna. Nyt unta.

Blood in the Mobile

2010-11-12T11:41:00.004+02:00

Halusin säästää elokuvan katsojat vauvan käninältä, joten en osallistunut eilen Uuden Mustan elokuvailtaan. Blood in the Mobile -dokkari kirvoitti 1,5 tunnin keskustelun ja paikalla ollut dokumentin ohjaaja Frank Poulsen oli kuulemma kovin otettu vastaanotosta. Keskustelusessio oli kuulemani mukaan erittäin antoisa, voit katsastaa sen Bambuserista.

Nokia on jo ennättänyt kiistämään väitteen, että puhelimissaan olisi verimineraaleja, vaikka dokumentin ohjaajan mukaan kännykkäjätti ei ole pystynyt vakuuttamaan, ettei verimineraaleja käytettäisi. Katso juttu Nelosen nettisivulta. Hs.fi puolestaan otsikoi "Verikännykät dokumenttiin haluttiin yksipuolinen tarina". Toivottavasti aiheen käsittely mediassa ei jää tähän. Voit tsekata dokumentin itse 8. joulukuuta TV1:n Ulkolinja-sarjassa. Tässä traileri:

Lue myös Terhin juttu Ei veretön vaan reilun kaupan kännykkä.

Kyllä ne tanskalaiset osaa. Juuri vasta kerroin tanskalaisen toimittajan dokkarista, jossa hän haastaa itsensä oikeuteen epäeettisen suklaan syömisestä ja hiillostaa mm. Nestléä aiheesta. Hyvä Tanska.

Vastauksia lihakysymyksiinne

2010-11-11T13:27:00.000+02:00

Arvasin, että eilinen blogaukseni kirvoittaa osan teistä kritiikkiin. En ole kasvissyöjä, mutta suosin lihaa, joka on mahdollisimman eettisesti tuotettua. Tässä vastauksia kysymykssin ja kommentteihinne:

1) "Vauvaeläimen syöminen eettistä?! Itse tosin pidän epäeettisenä myös sitä kananmunan syömistä". Aivan. Ajattelemme eri tavoin. Minä ajattelen näin: jos eläin on elänyt hyvissä oloissa ja se on teurastettu mahdollisimman fiksusti (ei pitkiä kuljetusmatkoja ja nopea terurastustilanne jne.) on minusta sama, minkä ikäinen eläin on. Kuulostaa ehkä raadolliselta, mutta niin ajattelen.

2) "Muistaakseni kun joskus kerroit että syöt lihaa vain harvoin, mutta nyt sitä tarvitsisikin syödä enemmän kun ryhdyt muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi ja alat urheilla. Aivan järjetöntä!" On totta, että aikaisemmin söin lihaa vain noin kerran kuussa. Imettäessä olen kuitenkin huomanut, että proteiinin tarpeeni on ihan järjetön, enkä toistaiseksi ole tullut toimeen ainoastaan kasvikunnan antimilla, mutta käytän kyllä soijatuotteita monesti viikossa, ja haluankin huomauttaa, että eilinen postaukseni sisälsi vasta osan personal trainerini ruokaohjeista! Olen aivan vakuuttunut ja tiedän, että urheilija pärjää kasvisravinnolla! Tällä hetkellä vaan satun olemaan imettävä urheilija, ja koen, että tarvitsen lihaa. Pidän myös lihan mausta, eikä eettisen lihan syöminen toisinaan ole musta väärin. Päivittäinen lihan syöminen ei ole ekologista.

3) "Onko Helsingissa tosiaan niin surkeat kaupat, ettei sieltä saa luomulihaa?" Kyllä täältä Malmilta luomulihaa saa, mutta vaihtoehtoina on sian- ja naudanliha, joiden maku ei mua miellytä. Keskustassa on halleissa paremmat valikoimat.

4) "Jos lihaa ei saa ihan kovin läheltä, niin kantsii käydä vaikka pari kertaa kuussa jossain isommassa kaupassa ja ostaa sieltä luomulihaa pakkaseen. Tai liittyä luomupiiriin." Piiriin ollaan liittymässä, tai siis aletaan tilata raaka-aineita suoraan tilalta. Tästä pian enemmän!

5) "Miksei muuten luomupiireistä ole ollut vielä mitään puhetta (muistaakseni) kempparissa? Loistavia organisaatioita". Postaus tästä aiheesta on yksinkertaisesti jäänyt tekemättä, vaikka usein olen aikonut. Tulossa siis.

6) ...eikä se suhteellinen eettisyys karitsan jauhelihassa (ulkoilevat ja syövät ruohoa) tietty myöskään takaa sitä, etteikö elukoille olisi voitu syöttää antibiootteja tms". Ei niin, mutta on hyvä tiedostaa, että myös luomussa saa käyttää antibiootteja. Tosin luomueläimet on tavanomaisia tehoelukoita puolet pidempään telakalla antibioottien käytön jälkeen.

7) Epilepsylle: en pidä kommenttiani siitä, että ei tee mieli paljain käsin hikoilla muovipainojen kanssa kovinkaan hysteerisenä tuoreen bisfenoliuutisen jälkeen.

... ja se, että kikherneen toinen nimi on garbanzopapu oli mulle uutta. Kiitti Iines :)

Ymmärrän täysin, että kritisoitte mua lihan syömisestä. Haluan kuitenkin painottaa, että suosin kotimaista ja niin eettistä lihaa kuin mahdollista, ja olemme liittymässä systeemiin, jossa raaka-aineet saa suoraan tilalta himaan. Toiveissa on myös, että saisin kehitettyä taloyhtiömme kanssa jonkinlaisen lihanhankintasysteemin, jossa ostetaan tyyliin kokonainen poro ja sitten jokainen saa siitä osansa jne. Katsotaan miten projekti etenee.

Huumaava hummus

2010-11-10T20:31:00.004+02:00

Muistatte varmaan kuinka kerroin, että personal trainerini Kaisa on tehnyt mulle kunto- ja ravitsemusohjelman, jota olen koittanut alkaa noudattaa. Tunnustan rehellisesti, että esikoisteoksen finalisointi, muutto ja vauva ovat taanneet sen, ettei syys- ja lokakuussa juuri urheiltu ja nyt olen vielä ollut keljussa flunssassa, mutta kyllä tää tästä kohta...

Ostin jo hiton painavat painot (5 kiloa per käsi!! Kaisa kylläkin puhui 7 kilon punteista, mutta 5 saa riittää, I say), nyt pitäis vaan alkaa nostella niitä. Mietin eilen painoja hiplatessani, että on varmaan ostettava sellaiset salihousuäijien käsissä näkemäni hanskat, koska en halua hinkata tollasta epäilyttävän oloista muovia paljain käsin.

Helpompaa on ollut muuttaa ruokailutottumuksia, tai siis viilata niitä Kaisan haluamaan suuntaan, koska syödä on pakko. Siitä ei voi laistaa. Mun käskettiin alkaa nauttimaan kananmunia päivittäin, mikä on johtanut siihen, että nyt tiedän mistä sana munapieru tulee. Sori nyt jos kerron liikaa, mutta hiton ärsyttävää, että kananmunatkin laittaa mahan sekaisin. Ei musta ennen niin ole ollut. Ehkä se johtuu määrästä. Päivittäinen kananmunailu kun ei ole aikaisemmin ollut tapana.

Tämän lisäksi olen saanut ohjeeksi nauttia 100g luomulihaa päivittäin, jos mahdollista. No ei ole tapahtunut, mutta koska Prismasta (lähikauppani) saa kotimaista karitsan jauhelihaa (lampaiden pito on Suomessa on selvitykseni mukaan melko eettistä), olen alkanut valmistaa siitä joka viikko jotain. Tänään tein kaalilaatikkoa, viime viikolla kreikkalaisia lihapullia (resepti tulossa!).

Kolmas ravitsemusohje oli alkaa nauttia hamppuproteiinia päivittäin smoothien seassa, senkin olen toteuttanut. En tosin ihan joka päivä vedä protskujauhoa, mutta about joka toinen. I´m getting there.

Sain myös komennuksen nauttia 100 g papuja päivittäin. Olen ajatellut, että herneetkin kuuluvat tähän samaan kategoriaan (en tosin ole tarkistanut asiaa Kaisalta..), joten olen alkanut valmistaa entistä useammin hummusta.

Hummus on ihan huumaavan makuista, oman versioni teen tällä reseptillä:

korianteripuska
1 tölkki kikherneitä
4 rkl tahinia
1/2 sitruunan (tai limen) mehu
2-3 valkosipulin kynttä

Tehosekoittimeen ja surrurrur. NAAAM! Eikä hummusta tarvitse nauttia jonkun höttöleivän kanssa, esimerkiksi mä laitan sitä ruisleivälle. Voi nauttia myös dippinä tai soosina.

Liian Myöhään

2010-11-10T11:30:00.000+02:00

Tää on vaan niin mahtava! Uusi Fantasia featuring Freeman - Liian Myöhään.

Vihreä kaupunki

2010-11-09T13:02:00.003+02:00

Jos missasit eilen Pasi Toiviaisen Vihreä kaupunki-dokkarin ekan osan, katsopa pätkä Areenasta.

Kyseessä on ekologisesta rakentamisesta kertova, kaksiosainen dokumentti, joka on kuvattu vuosina 2009 - 2010 yhdessätoista maassa eri puolilla Eurooppaa, aina Saksasta Espanjaan ja Hollannista Italiaan. Ohjelman eka osa Täydellinen ekotalo selvittää, syntyykö paras ekotalo teknologian avulla vai luonnonmukaisen rakentamisen keinoin.

Kuvan rakennus on muuten Musée du Quai Branly eli Alkuperäistaiteen museo Pariisissa (kuva YLE). Ekologisuuden lisäksi viherseinät ovat älyttömän kauniita. Kuvitelkaa, kuinka rakennusten seinät vaihtavat väriä ja muuttuvat vuodenajan mukaan — sen lisäksi että ne yhteyttävät ja puhdistavat ilmaa.

Suklaata orjatyöllä: ryhdistäytykää Panda ja Fazer!

2010-11-09T10:47:00.000+02:00

Muistatteko, kuinka ihmettelimme elokuussa sitä, ettei Fazerilla ole luomusuklaata? Eipä ole reiluakaan. Eikä myöskään Pandalla. Siksi on tärkeää, että käyt allekirjoittamassa Pandalle ja Fazerille jätetyn vetoomuksen, jossa vaaditaan eettisesti tuotettua suklaata (reilua kauppaa ja luomua). Allekirjoita vetoomus ja jaa Ei orjuudelle -linkkiä Facebookissa. Kylmää suklaafaktaa löydät tämän linkin takaa. Oi, olisipa hienoa saada Fazerille reilu ja luomu sininen suklaalevy.

Tsekkaapa tämä klippi:

Kyseessä Tony Chocolonely -dokkarin traileri. Ihan uskomaton toi Nestlén edustajan kysymys: "How do you spell that word, slave free?". Pitääpä koittaa löytää jostain koko dokumentti. Toimittaja Tonylla on muuten dokkarinsa ympärille kokonainen nettisaitti ja blogikin. Ja tietenkin omaa suklaata... Saittia vaan ei ole käännetty englanniksi, harmillista.

Orjatyöstä puheen ollen: Uuden Mustan tämän viikon torstaina järjestettävään Blood in the Mobile -ennakkonäytökseen mahtuu vielä. Kyseessä on siis ensimmäinen Uuden Mustan lukijatapahtuma. "Esitämme ennakkoon 11.11. klo 17.30 Yle TV1 Ulkolinjan Blood in the Mobile -dokumentin Andorrassa, jonka jälkeen käydään vielä keskustelua aiheesta. Ilmoittaudu osoitteeseen uusi.musta@yle.fi! Lue myös Terhin juttu aiheesta". Teksti lainattu Uuden Mustan etusivulta.

Ei kuitt.. bisfenolia kiitos

2010-11-08T11:39:00.003+02:00

Kirjoitin bisfenolista ensimmäistä kertaa marraskuussa 2008. Silloin postaukseni käsitteli lasisia tuttipulloja. Olen kirjoittanut tästä kemikaalista myöhemmin helmikuussa 09 ja tammikuussa tänä vuonna. Olin vain muutama viikko takaperin yhteydessä Eviraan tiedustellakseni, missä nyt mennään. Sieltä kerrottiin, että mihinkään toimenpiteisiin ei ole tarvetta, että markkinoilla olevat bisfenolituotteet ovat turvallisia.

No nyt näyttää kuitenkin olevan uuden turvallisuusarvioinnin paikka: bisfenoli imeytyy ihon läpi.

"Tutkijat ovat todistaneet, että muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon lävitse elimistöön. Havainnon vuoksi etenkin raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään ostoskuittien käsittelyä. Kuiteissa ja muissa lämpöpaperissa muovimyrkky esiintyy vapaana monomeerina, joka imeytyy elimistöön helposti.

Ranskalaiset tutkijat osoittavat tuoreessa Chemosphere-tiedesarjassa, että aine todella imeytyy läpi ihon. Tutkijat seurasivat radioaktiivisesti merkityn aineen siirtymistä sian ihon lävitse. Toisessa tutkimuksessa samaa tarkasteltiin ihmisen ihonäytteessä. Sian ihossa 65 prosenttia bisfenoli-A:sta pääsi ihon lävitse, ihmisen ihossa 46 prosenttia".

-Lähde: HS.fi

Ei ollenkaan yllättävää, mutta voi, niin harmillista. Kelatkaa kaikkia niitä kassatyöntekijöitä, jotka käsittelevät kuitteja varmaan satoja tai tuhansia päivittäin! Ja kaikkia meitä perusjamppoja, joiden elämä on muovilla kuorrutettu. Bisfenolia on siis etenkin monissa muovituotteissa ja myös säilyketölkkien sisäpinnoissa, lue aikaisempi postaukseni aiheesta.

Bisfenolin imeytymisestä kannattaa olla huolissaan siksi, että bisfenoli on xenoestrogeeni, joka osaa matkia estrogeenihormonin toimintaa elimistössä. Aine vaikuttaa haitallisesti kehon hormonijärjestelmään. Lue WWF:n raportin Bisfenoli-osuus täältä.

Taas yksi erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka arkemme kemikaalien turvallisuudesta ei todellakaan olla selvillä. Huoh. Miksei tällaisen aineen käyttöä kielletä? Minkälaista dataa tarvitaan, ennen kuin bisfenolin käyttö lopetetaan? Vai aletaanko vaan kaikki "käyttää hanskoja", niin kuin kassatyöntekijöille nyt suositellaan. Hanskat ei ihan ratkaise tän kemikaalin aiheuttamia terveyshaittoja, bisfenolia kun on paljon muuallakin kuin kuiteissa.

(melkein) Lisäaineeton torttuhillo

2010-11-08T10:53:00.010+02:00

Avasimme glögikauden eilen, kutsumalla uudet naapurit kylään. Olen joka vuosi, ostaessani sen vuoden ainoan luumumarmeladipurkin ajatellut, että luumusose pitäisi tehdä itse. Kaupan torttuhilloa höystää ihan turha lisäaineiden cocktail. Lisäksi se on ällömakeaa.

Esimerkiksi monelle tuttu, Dronningholmin Tähtitorttu luumumarmeladi sisältää kuutta eri lisäainetta:

hyytelöimisaineet E440, E412, ja E410
happamuudensäätöaine E330
säilöntäaine E202
stabilointiaine E333

Nämä lisäaineet eivät ole pahimmasta päästä kylläkään, mutta miksi syödä niitä, kun ne voi äärimmäisen helposti välttää? Mua ärsyttää turhien lisäaineiden lisäksi kaupan luumuhillon makeus: 100:ssa grammassa Dronningholmia on 47 gramma sokeria. Melko makeaa! Sokeri lukeekin tuoteselosteessa heti luumun jälkeen, joten sitä on tuotteen raaka-aineista toiseksi eniten.

Niinpä tein vihdoinkin luumuhilloni itse! Kakalta näyttää, mutta maku on mainio.

Ostin pari pussia kuivattuja (mutta meheviä) luumuja. Kivettömiä tietty. Heitin ne blenderiin, laitoin sekaan desin vettä, ruokalusikallisen kanelia ja vajaan ruokalusikallisen inkiväärijauhetta. Surrrurr ja valmista parissa minuutissa. Tosin: kannattaa ottaa huomioon, että mikä tahansa rimpulablenderi ei välttämättä luumuihin pysty, mutta homma hoituu ihan varmasti helposti vaikka sauvasekoittimella.

Koemaistajina käyttämäni naapurit eivät huomanneet eroa kaupan hilloon ja täytyy sanoa, että minut yllätti, kuinka makeaa itse tehty luumuhillo on, vaikken ole lisännyt sokeria ensinkään! 300 gramman Dronningholm-purkissa on huimat 141 grammaa sokeria!!! Tässä kohtaa joulupöytää voi siis todella helposti pienentää turhan sokerin mussuttelua.

Pakko huomauttaa kuitenkin, että ostamissani Sunsweetin luumuissa on lisäainetta. Mutta onneksi niiden sisältämä kaliumsorbaatti (E202) ei ole lisäaine pahimmasta päästä. Mielummin yhtä kuin kuutta turhaa lisäainetta.

Vielä Dronningholmista: tuotteen parasta ennen päivä on 19.5.2011. Kenen tarvitsee säilöä avattua luumumarmeladipurkkia kesään saakka? Kysyy tyyppi, joka ei kaipaa joulutorttuja uudenvuoden jälkeen.

Edit: Joku kommentoi, ettei avattu torttuhillo säily toukokuuhun saakka. Mä nyt jätän ton avonaisen purkin jäkikseen niin katsotaan, koska se pilaantuu...

Järjestys olla pitää

2010-11-05T11:09:00.002+02:00

Uudesta kodista puuttuu vielä monia huonekaluja ja säilytysratkaisuja, mutta olen päättänyt, että kiireessä ei hankita mitään. Sitten hommataan kaappia, pöytää, tuolia ja mattoa kun täydelliset löytyy. Jotain onneksi on jo löytynyt! Bongasin Salosta kirppikseltä jo mainitun tuolin lisäksi kaksi muutakin sisustusasiaa, joista ensimmäinen on tämä vanha meikkipakki:

Olen monta vuotta toivonut, että löytäisin kirpparilta vanhan meikkipakin, johon kamat saa siististi ilman, että niitä tarvitsee pitää esillä. Tämä vitosella bongattu vanha Delsey käy hommaan mainiosti! Parasta on se, että se on sisältä aivan siisti ja tahraton, mutta omaa silti selvän parfyymintuoksun. Sellaista ajan patinaa ei kaupasta saa. Toiset tykkää, toiset ei, mutta mä saan niin kiksejä siitä, että joku vanha rouva (parfyymi viittaa iäkkääseen ihmiseen) on pitänyt meikkiarsenaaliaan tässä pakissa, ehkä matkustaessaan, ehkä vain järjestelmällisyyttään. Tällä esineellä todella on tarina.

Aijai. Järjestys on vaan mahtavaa. Kun kaikella on paikkansa, on homma hallussa. Organisoiminen on mun lempihommaa, ehdottomasti.

Parasta meikkilaukussa on tietty myös se, että se sopii kotimme väreihin ja materiaaleihin kuin nakutettu.

Asunnossa on valkoiset puulattiat, mutta rappuset ja vessan lattia ovat kiiltävän mustaksi maalattua puuta. Eteisen ja vessan seinät on rapattu jollain betonia muistuttavalla, ulkotiloihin tarkoitetulla matskulla, mikä on sikäli nerokasta, että tahrat ja lika on helppo pestä veke, kun matsku on säänkestävää. Myös olohuoneessa on yksi tällainen "betoniseinä". Oon siitä aika fiiliksissä. Delseyni istuu siis vessan värimaailmaan täydellisesti.

Niin ja kuvan rullakko, jossa pakkini toistaiseksi sijaitsee, senkin bongasin kirpparilta. Samoin kuvassa oikealla näkyvän, vanhan maustehyllyn, jonka taidan keittiön sijaan laittaa vessaan — en tosin juuri tuohon! Tavarat hakevat vielä paikkaansa. Rullakko maksoi kaksi euroa ja maustehylly 50 senttiä. Voisko kirpputorien koluamisesta jotenkin tehdä ammatin? Mä en vaan keksi montaa parempaa asiaa, kuin tonkia vanhoja tavaroita. Hassua.

Psst... Vessan naulakossa roikkuva peili omaa myös melkoisen tarinan, se nimittäin kuului legendaariselle Bertha Puistolle!

Antibiootit + vauva + korva

2010-11-04T14:43:00.001+02:00

Olen joutunut syömään kymmeniä antibioottikuureja 29-vuotisen elämäni aikana — melkein kaikki kuurit jo ennen kuin täytin 20. Olen tyypillinen korvatulehduskierrelapsi, jota 80 luvulla kyllästettiin antibiooteilla. Ja jäljet ovat suolistossa yhä tänään. Silloin ei nimittäin määrätty kuurin ohessa nautittavaksi maitohappobakteereita, vaan bakteerikanta "vedettiin sileäksi" kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Muistutukseksi, että yksi ainoa antibioottikuuri voi saada suoliston tasapainon järkkymään jopa puoleksitoista vuodeksi (lähde Heinonon & Silvo, Satumaista voimaa arkeen, jos nyt joku siellä ihmettelee). Kandee siis todellakin huolehtia suolistostaan, jos joutuu vetämään yhdenkin antibioottikuurin.

Oma korvatulehduskierteeni alkoi alle vuoden ikäisestä. Eräs syy kierteeseeni saattaa olla se, että mulla on erittäin ahtaat korvakäytävät — ihan kuin äidilläni. Tiettyjä ominaisuuksiaan ei lapsilleen toivo, ja olisin niin halunut tyttöni perineen isänsä korvakaluston. No, nähtäväksi jää, onko tämä nelikuista vauvaani nyt vaivaava korvatulehdus kierteen ensimmäinen, vai yksi ainoa, yksittäinen tulehdus. Toivon että se jää tähän! Arvatkaa miltä tuntuu aloittaa 10 päivän antibioottikuuri vauvalle, joka on vasta muutamien kuukausien ikäinen?! En kestä.

Googlettelin kotihoitoniksejä ja kaiken maailman hippijippoja, mutta tämä kuuri on nyt mitä ilmeisimmin lapselle annettava, tulehdus kun on ihan kunnolla päällä. En kait voi muuta kuin lisätä antibioottikuurin ajaksi muutamalla tipalla vauvan päivittäistä maitohappobakteeritippa-annosta. Aion kuitenkin perehtyä siihen, miten vastaisuudessa voisin mahdollisesti torpedoida pikkuisen korvatulehdukset, edes vähän hillitä sairastelua — jos se nyt on mahdollista.

Exäni totesi kerran, että olen niin "monivammainen" ettei mun kannattaisi lisääntyä. Tavallaan hän oli siinä varmaan oikeassa (jos elettäisiin kivikaudella, olisinkin delannut ajat sitten, kun mun näkö on niin huono), mutta toivoin silti, ettei korvavammaisuuteni olisi ollut periytyvää. Saa nähdä miten tää tästä jatkuu. Jos huomaan joidenkin hippikonstien tehoavan, infoilen. Ja kanssamutsit: vinkkejä otetaan (taas) vastaan. Huoh.

Psst... Pakko hehkuttaa, että täällä Malmilla hoituu vauvan terveysasiat ihan superkätevästi, kun lekuri on parin minsan kävelyn päässä, ajan saa jopa tunnin varoitusajalla (meillä on siis vakuutus ja puhun nyt yksityisestä lääkäripalvelusta). Molemmat lääkärit on olleet supermukavia, ja alkaneet heti puhua ruotsia meille, kun ovat huomanneet mun keskustelevan Islalle på svenska. Palvelu on mitä mainiointa.

Kassit sohvalle!

2010-11-04T09:58:00.002+02:00

Edit: otsikkoa ei ollut tarkoitettu kuulostamaan kaksimieliseltä, mutta juuri siltä se nyt sitten tietty kuulostaa. Kiitti Katja.

En varmaan ole ainoa, jolle on kertynyt kotiin hillitön määrä kestokasseja. Ja tietty ne hienoimmat on usein käyttämättömänä, kun niitä jotenkin vaalii ruokaostoksilta. Jos kestokasseille ei ole käyttöä kasseina tai et raski käyttää niitä ostosten roudaamiseen, teepä niistä sisustuselementtejä tähän tyyliin:

Kuva: notcot.com

D-vajarit

2010-11-02T18:41:00.001+02:00

Olen ihminen, joka fanittaa luontoa. Aikaisemmin ajattelin, että luonto on säätänyt kaiken valmiiksi, kunhan vaan hyödyntää fiksusti sen antimia, niin ei tarvitse minkäänlaisia ravintolisiä tai vitamiinipillereitä. Olen ptkälti samaa mieltä vieläkin.

D-vitamiiniasiat ovat tulleet ajankohtaisiksi etenkin nyt lapsen saatuani, vauvalle kun suositellaan D-tippoja heti elämän ensimmäisistä kuukausista lähtien. Panttasin niiden antamista alussa kunnes asiaan perehdyttyäni tajusin, että D-vitamiinilisä lapselle on tärkeä juttu, oikeasti. En ole ajatellut itse tarvitsevani D-lisää, mutta kyllä se nyt niin on, että suosituksemme laahaavat pahasti jäljessä, ei sille mitään mahda.

Aikuiselle suositellaan virallisten ravitsemussuositusten mukaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa, mutta reilusti isompi satsi mitä ilmeisimmin olisi tarpeen. Juhana Harju kirjoittaa Uudessa Mustassa näin: "Noin puolella suomalaisista seerumin D-vitamiinitasot jäävät ainakin jossain vaiheessa vuotta kriittisen 50 nmol/l tason alle. Suosituksista vastaavat viranomaiset odottavat satunnaistetuista ja kontrolloiduista annos-vastetutkimuksista saatua näyttöä ennen kuin uskaltavat antaa korkeampia suosituksia. Tämäntyyppistä näyttöä kertyy kuitenkin hyvin hitaasti. Sitä odoteltaessa ylivarovaisuus altistaa käytännössä suomalaiset monille eri sairauksille, joiden riskiä D-vitamiinivaje lisää". Suosittelen lukemaan koko postauksen Saatko tarpeeksi D-vitamiia?

Kinnostavaa asiaa, josta toivoisi keskustelua enemmänkin. Minä nyt vetäisen tuon jo ostetun kalkki+D -purkin loppuun, ja taidan sitten ottaa iso D:n käsittelyyn vähän vakavammin.

Psst... Minkä merkkistä D-lisää te tiedostavat lukijani käytätte? Olette tässä kuitenkin mua perehtyneempiä, joten vinkkejä otetaan vastaan!

Vältätkö karrageenia?

2010-11-02T10:49:00.002+02:00

Olette monia kertoja pyytäneet minulta blogausta karrageenista (E407). Tuleman pitää! Kertokaapa kuitenkin ensin, moniko teistä kyseistä lisäainetta välttelee ja saatteko itse siitä reaktioita?

Kassi kassiin

2010-11-01T15:32:00.002+02:00

Olen monta kertaa postannut aiheesta kestokassi. Jos vielä funtsit, mikä kauppakassi on fiksuin valinta (muovi, paperi,bio, vai kangas), on se mikä tahansa, minkä otat mukaan himasta. Helppo muistisääntö.

Mutta siinä vaiheessa, kun kassit ja pussit on käytetty loppuun ja tarvitset uuden kestokassin, on esimerkiksi tämä minitilaan mahtuva, mutta isoksi aukeava kauppakassi oiva valinta:

Kauppojen kassoilla myytävät kestokassit on mun mielestä liian pieniä —ja rumiakin. Siinä missä muovikassi nielee sisäänsä isot ostokset, ei kauppojen kassoilla myytäviin kangaskasseihin mahdu juuri mitään. Ne on yksinkertaisesti ihan väärän kokoisia ja mallisia. Tämä Envirosax-merkkinen bagi on malliltaan mainio: se levenee suuaukoista pohjaa kohti siten, että tilaa on isommillekin ruokaostoksille. Ja sen saa olalle! Pidän tätä pientä nyyttiä nykyään aina käsilaukun pohjalla (okei, vaippakassin sivutaskussa).

Bitte Kai Rand — bitte!

2010-11-01T13:54:00.000+02:00

No eipä mennyt varsinaisesti kauaa, että aloin lesoilla viimeviikkoisilla kirppislöydöillä. Tämä Bitte Kai Rand -neule on ihan vuoden löytö! Tanskalaiset kyllä osaa designhommat. Neuleen hinta 5 euroa ja kunto uutta vastaava.

Kivat vajamittaiset hihat, isot taskut edessä, yksi nappi, jonka avulla vaate pysyy päällä, muttei ole liian tukala, ja hauskat kaulukset. Pussittavat hihat ja kätsy pituus. Veikkaan että neule on 80-luvulta, mutta voi se olla ysäriäkin. Tosin mistäpä sitä tietää, vaikka vaate olisi suhteellisen uusikin. Ihan sama mulle, se on hyvää matskua, kaunis, lämmin, käytännöllinen ja huokea. I like.

En mä tiedä saiko kukaan tästä postauksesta nyt yhtään mitään, mutta tää nyt on tätä mun todistelua siitä, ettei uutta tarvitse pakosti ostaa. Ehkä alatte vähitellen uskoa :)

Löytöjä mulle — ja muille

2010-10-31T17:25:00.002+02:00

Tein Islan syntymän jälkeen ekan kirppissukelluksen yksin kuluneella viikolla Salossa. Vaikka nukkuvan skidin kanssa voi ihan hyvin rundailla kirpputoreilla, on vauvoilla taipumuksena herätä aina silloin, kun itse on vasta pääsemässä vauhtiin. Niinpä oli ihanaa luksusta saada pari tuntia omaa kirppisaikaa. Tein ihan sikahyviä löytöjä — jätin myös monia kivoja juttuja kirppikselle.

Mukaan tarttui talvitakki itselle (ja ystävälle), design-tuoli vitosella, kaksi hyllykköä kotiin, mieletön säilytysratkaisuesine, joululahjoja, ihana Bitte Kai Rand -neuletakki 80-luvulta... Arkista käyttökamaa, ei mitään koristehuttua siis. Koska tykkään lesoilla kirppislöydöillä, enköhän esittele kaikki edellä mainitut asiat kunhan ehdin kuvata ne.

Jätin myös joitakin mainiota juttuja hankkimatta, esimerkiksi nämä retrovaunut:

Vaunun sisuksen hiirikuosi on aika mieletön :)

Ora-merkkisistä vaunuista pyydettiin 75 euroa. Vaikka ne oli ihan sikamakeet, on meillä jo mitä mainioimmat vaunut ja täytyy myöntää, että tuo lievän muovinen meininki ei oikein innosta. Mutta hienot silti.

Hei kertokaapa kokeneemmat mutsit: vetääkö skidi lipat huopikkaissa?

Nämä Jantuset jäivät nimittäin nyt myös kirppiksen hyllyyn, mutta aika usein törmään kirpputoreilla lasten huopikkaisiin. Onko ne käytännölliset skidille? Kandeeko ostaa?

Kirpparille jäivät myös nämä kengät. Oivat, mutta mulle pienet — harmi!

Jos jalkasi on 51/2 kokoa ja taskussasi on kaksi ylimääräistä euroa, ja liikut Salon suunnalla, haepa nämä mukaasi Salon suurkirppikseltä. Hyvässä kunnossa ja sikahienot! Eikä tarvi ostaa ensi keväänä jonkun ketjulafkan uusia nahkakankiä.

Ja tämä kello, jätin senkin kelkasta, koska en ollut varma sen toimivuudesta. Mutta joku tällainen on hakusessa. Niin kaunis ja ajan patinoima, että aah! Tuo hyvää fiilistä mihin tahansa übermoderniin kotiin.

... ja se designtuoli, jonka alussa mainitsin, näyttää tältä:

Siellä se nökötti pölyisenä ja hissukseen erään kirpputorin keskellä, kyljessään viiden euron hintalappu. Todella ergonominen tuoli ja juuri sopivalla tavalla kuluneen näköinen. Nyt vaan mietin, että minkäköhän merkkinen se on joskus ollut, sillä nahassa lukee Made in Italy ja metalliosasta löytyvät kirjaimet F ja Z. Mä en siis ole sen designiudesta varma, mutta veikkaan, että se on jotain laatumerkkiä, muotoilu ja materiaalit puhuvat sen puolesta. Jos joku teistä hoksaa, mikä tuoli on kyseessä, vinkatkaapa!

Kierrätys on luksusta

2010-10-30T18:35:00.000+03:00

Olemme muutosta saakka (kaksi viikkoa) keränneet nurkkiin eri jätelaatuja, jotka odottavat viemistä niille kuuluviin keräyspisteisiin. Nyt on kuulkaas vähän hämmästynyt nainen näppiksen äärellä: koko Malmilla ei ole yhtäkään metallijätteen keräyspistettä. Siis täh? Ei vaan ole, HSY:n sivuilta tsekkasin. Todella hämmentävää. Alppilassa asuessamme oli metallinkeräyspiste ihan kotinurkalla, sporapysäkillä. Onko todella niin, että näin itsestäänselvältä tuntuva asia tökkii vain vartin päässä ydinkeskustasta?

Vielä kun jukurttipurkin kansia, säilyketölkkejä ja bissepullon korkkeja tulee suurimmasta osasta kotitalouksia (oletan). Malmilla nää menee siis sekajätteeksi. Ärsyttävää.

Eikä tämä ole ainoa puute johon olen törmännyt: tiedostava taloyhtiömme kerää kyllä energiajaetta, mutta nestekartongeille ei ole erikseen astiaa. Sellaiseen luksukseen kun tottui kerrostaloyhtiössä asuessaan.

On tää ihan outoa: eikö kunnilla pitäisi olla velvollisuus järjestää kierrätys kaikelle sellaiselle, mitä jengi raahaa ruokakaupasta kotiin? Tunnen itseni (taas) jotenkin idiootiksi.

T. naivi-Noora

Marjoja ja maskaraa

2010-10-29T10:15:00.003+03:00

Jos missasit eilisen Kuningaskuluttajan, tsekkaapa aitoa ruokaa käsittelevä insertti Areenasta. Äänessä mm. meikäläinen ja Aitoa Ruokaa -kirjan kustantaja, Thor-Fredrik Karlsson.

Insertissä myös mainitaan asia, joka on vihdoin julkista: mun kirjan nimi! Marjoja ja maskaraa löytyy kirjakupoista keväällä 2011!

Huh huh kaverit, ihan pian voin huokaista helpostuksesta, mutta vielä on pari hassua kappaletta viilaamatta. Hymyilyttää jo kuitenkin aika lailla, on tää ollut ihan sairas vääntö.

Henkarihommia

2010-10-29T08:37:00.002+03:00

Jos vaatteitaan aikoo "unohtaa" esille, kannattaa panostaa henkareihin. Olen bongaillut kirppareilta vuosien mittaan tällaisia:

Voi kuinka hienosti ne sopivatkaan yhteen koimme mustien puupintojen kanssa.