Aina kaapissa

On tiettyjä raaka-aineita, joita keittiön kaapissani on aina. Mitä ne ovat? Lista löytyy täältä.

Kasviksia huiviin — turvallisesti

Popsi popsi porkkanaa — ja vähän muutakin. Juttu täällä.

Mun muusikko- ja mallikaverit

Vaikka tunnenkin paljon muusikoita ja muutama ystäväni on tehnyt mallin töitä, en listaa heitä uudessa blogauksessani :)
Mistä sitten on kyse? Katso täältä.

Mutsin vehkeet

Kuinka yhdistää fiksu ruoka ja kiireinen (vauva-)arki? Vastaus löytyy täältä.

Kemikaalicocktailin uusi kotiosoite on Uusi Musta

Loikkaus on suoritettu. Blogin loikka Uuden Mustan alle siis. Löydät mut nyt täältä.

Koska olen aivan saletti, että suurin osa teistä klikkaa itsensä jatkossakin tänne Bloggeriin, tulen alkuun muistuttamaan Uuden Mustan blogauksistani täällä, mutta en tee sitä ikuisesti! Kandee siis alkaa tilata "uutta" Kemikaalicocktailia vaikkapa Blogilistan kautta, niin surffailet oikeaan paikkaan.

Löydät Kemikaalicocktailin helposti myös Uuden Musta sivuilta, saitin yläpalkista (punainen rinkula).


Muutamia päiviä saattaa nyt kulua säätäessä, koska haluan saada aikaiseksi yhtä hyvän käyttöliittymän Uuden Mustan alle kuin mitä tänne Bloggeriin on muotoutunut. Linkkilistoja, kategorioita jne. on siis luvassa, vaikka niitä ei uudessa blogissani vielä olekaan. Malttia siis. Ja selvennykseksi vielä, että aito ja alkuperäinen Kemikaalicocktail blogauksineen pysyy täällä ja niitä on yhä mahdollista kommentoidakin, joten ei tämä saitti täydellisesti kuole.

Ei kait siinä sitten... Sniff, hei hei Blogger. Olit kiva yhteistyökumppani.

Psst... No nyt niitä nimiä on adressissa yli 2000, kiitos kaverit!

Uusi Musta Kuningaskuluttajassa

Jos missasit uusimman Kuningaskuluttajan, tsekkaapa ohjelma Areenasta. Kunkussa nimittäin Katjan tekemä juttu Kosmetiikkamainonta on sovittua satua. Insertissä myös väännellään Hertan naamaa photoshopissa, tavoitteena ei niin liioitteleva mainos.

Tutustupa myös broileriin Ross 508...

Lupaavaa Lily

Blogi on uusi musta, tiesitte varmaan. Ja sehän ei nykyään ole palvelu eikä mikään, joka ei tarjoa blogia tai muutamaa. A-lehtien uusi Lily (Demi-lehden isosisko) tarjoaa blogeja niin että jytisee. Tarjolla on 16 blogia, joiden aiheet liippaavat muotia, musiikkia, ruokaa, sisustamista, kirjoja, ilmiöitä jne. Saitti oli pikavilkaisulla yllättävän hyvä!


Lilystä kuulin ystävältäni Iisalta, joka bloggaa saitilla Au Naturel -nimiselle palstalleen." Au naturel pohtii kulttuuria, tyyliä, ihmisiä, ilmiöitä ja elävää elämää" kuuluu blogin kuvaus. Iisa on Regina-yhtyeen laulaja-sanoittaja ja käsittelee palstallaan muun muassa musiikkia. Uusin blogaus It´s Karen Carpenter once more löytyy täältä. Hauskaa, että yksi parhaista ystävistäni löytyy nyt blogosfääristä. I´ll be watching you Iisa ;)

Iisa tulee bloggaamaan myös tyylistä — eikä hän ole Lilyn ainoa. Muoti on selvästi Lilyn painopiste. Saitilta löytyy monelle ehkä jo entuudestaan tuttu Auroran henkarit. Laura Pollari puolestaan kirjoittaa blogia Pariisista käsin, samoin tekee Jepsukka (miesbloggaaja, mahtavaa!). Myös Lilou´s Crush käsittelee muotia.

Lilyssä ruoka-asiaa tarjoilee blogi nimeltä Fanni & Kaneli sekä Kempparissakin suositeltu luomu- ja ekoasioista bloggaava Halo. Inahdus on kirjablogi ja Weekday carnival käsittelee sisustamista. Saara Sarvas kirjoittaa blogia kauneudesta ja taiteen maisterin opintoja valmisteleva Essi bloggaa Bangkokista. Jemma T puolestaan postailee indonesialaiselta paratiisisaarelta.

Näin alkuun suosittelen kuitenkin tutustumaan Lilyn Tampereella vaikuttavan poptoimittaja Jyri Öhmanin mainioon juttuun Tampere on okei. Tsekkaa myös blogauksen videoklippi. Tulee nostalginen fiilis, sillä vaikken Tampereella olekaan syntynyt, opiskelin siellä neljä vuotta ennen muuttamista Helsinkiin. Järkkäsimme frendien kanssa Poppikerho-nimistä indieklubia, jonka tuottajana silloin häärin. Stella onkin kirjoittanut Poppikerhosta Olivian puolella. Oi niitä aikoja!

Tampere on okei -videoklippi liittyy tavallaan myös Kempparin olemassaoloon. Videolla on äänessä mies, joka opetti minulle pimpatun puuron hienouden ja sai meikäläisen dyykkaushommiin. Muistan sulatelleeni roskiksesta löytynyttä jäistä broilerin koipea lievän epäluuloisena, mutta kyllä mä sitä söin.

Kiinnostuksella seuraan Lilyn popblogia, toivottavasti videoklippejä on luvassa jatkossakin!

Sen lisäksi, että Lilyssä on monta palvelun omaa bloggaajaa, voi kuka tahansa muukin aloittaa oman palstan palvelussa. Ohjeet löydät täältä. Tuulta purjeisiin Lily, yllätä meidät jatkossakin!

Psst... Lily sivisti minua heti kiinnostavalla muotiuutisella: H&M tarjoilee puukkarimalliston yhteistyössä Swedish Hasbeensin kanssa. Onko tää hyvä juttu...?

Parsan voima

Olette olleet upean aktiivisia liioittelevien kosmetiikkamainosten suitsimista ajavan adressin allekirjoittamisessa. Kiitos siitä! Kunhan 2000 nimeä on kasassa, laittaa Uusi Musta viestiä Kuluttajaviraston suuntaan. Vielä tarvitaan 94 nimeä, käykääpä siis allekirjoittamassa.

Avasin juuri uusimman Olivian ja huh huh mitä mainosta taas pukkaa. Biotherm sai meikäläiselle vedet silmiin, sen verran seuraava huvitti:

Tuoreen kosmetiikan innovaatio. Vapauta parsakaalin voima ihovoiteeseen pyyhkiäksesi pois väsymyksen merkkejä.

"Vapauta parsakaalin voima" wtf?! Toinen lause samasta nelisivuisesta (!) mainoksesta:

Tähän tuoreuden säilyttävään korkkiin on tiivistetty 150 nuoren parsakaalinverson voima. Aktivoi se juuri ennen käyttöönottoa.

Just. Hei tyypit syökää ne parsakaalit. Saatte aktivoitua ne ihan avaamalla suun, pureksimalla ja nielaisemalla. Mun puolivuotias tyttärenikin osaa kahdella hampaallaan aktivoida parsakaalin. Ei siihen mitään "tuoreuden säilyttävää korkkia" tarvita. Tsiisus tätä touhua.

Meissä on voimia, aktivoi meidät!

Kuva täältä

Totean nyt kumminkin selvennykseksi, että en ole tutustunut kyseiseen tuotesarjaan ja voihan se olla ihan jeessiä kamaa, ja ilmeisesti Biotherm on lähtenyt Skin ergetic -tuotteiden kohdalla tekemään jotain semi-luonnonkosmetiikkaa (jos oikein ymmärsin), mutta tällaisilla mainoslauseilla ei kyllä ole uskottavuudesta tietoakaan. Vai tehoaako teihin "parsakaalin voima" ja "tuoreuden säilyttävä korkki"...?

Mä ehkä pissasin just housuun.

Lankapuhelin, I miss you

Mä olen NIIN kateellinen tästä:


Ystäväni asuvat Helsingin keskustan tuntumassa vanhassa kivitalossa, jossa on huono kännykkäverkko. Perheeseen on juuri syntynyt vauva, ja kuka tahansa perheellinen tietää, että puhelin on suhteellisen tärkeä etenkin silloin. Kuinkas sitä muuten pitäisi yhteyttä isovanhempiin? Mummit ja papat kun ei välttämättä Facebookissa hengaile.

Puhelimen kytkeminen maksoi kuulemma huntin ja päälle tulee kahdeksan euron maksu kuussa (plus itse puhelut). Pariskunta ottaa enemmän puheluita vastaan kuin soittelee, joten laskut eivät ole olleet mitenkään kummoisia. Antti kertoi, että jos kännykästä loppuu viikonloppuna akku, ei omaa puhelinta välttämättä tule ladattua ennen maanantaina, tutut kun osaavat soittaa lankapuhelimeen.

Kuinka virkistävää olisikaan puhua ilman, että korva kuumenee? Ja kuinka nostalgista olisikaan kiertää lankapuhelimen johtoa sormen ympärille, niin kuin joskus teininä. Ja kuinka olisikaan ihanaa unohtaa kännykkä jonnekin, silläkin uhalla, että siitä loppuisi akku? Lankapuhelimesta kun saisi kiinni aina, jos sattuisin olemaan kotona.

Kysymys kuuluu: onko sinulla lankapuhelinta kotona ja minkä verran maksat siitä kuussa?

T. Kiinnostunut

Ekologinen sohva

Tarvitsemme sohvan. Tai nojatuoleja. Tai ehkä vähän molempia. Mutta ainakin sohvan. En haluaisi uutta, vaan vanhan ja vähän rähjäisen yksilön. Se sopisi hyvin symbioosiin tämän muuten niin viimeistellyn olkkarimme kanssa.


Ongelmana vaan on se, että en ole vielä löytänyt sopivaa yksilöä käytettyjen sohvien joukosta ja alan käydä malttamattomaksi. Päätin selvittää, minkälaisia uusia sohvia markkinoilla on. Tulos: rumia ja tylsiä kohtuuhintaisia, rumia ja hienoja kalliita sohvia ja tosi hienoja ja tosi kallita. Mä haluaisin tosi hienon ja halvan tai edes hienon ja kohtuuhintaisen.

Olen muutamaan kertaan syksyn mittaan törmännyt termiin ekosohva. Kurikassa sohvia valmistava Pohjanmaan kaluste Oy lanseerasi Habitaressa kolme sohvaa käsittävän ekosohvamallistonsa ja kertoo nettisivuillaan seuraavaa:

Massatuotantoon verrattuna käsityövaltaisesta tuotantotavasta syntyvät jätteet ja päästöt sekä energian- ja vedenkulutus ovat minimaalisia. Esimerkiksi kaikki prosessissa syntyvä puujäte käytetään hyväksi tuotantotilojen lämmityksessä.

Kurikassa valmistettavissa Luonto-sohvissa ja -lepotuoleissa käytetään ympäristöystävällisiä, luonnonmukaisia ja kierrätettäviä lähiraaka-aineita. Luonnolle tai ihmisen terveydelle mahdollisesti haitalliset aineet on karsittu.

Käytämme vain ympäristöystävällisiä, luonnonmukaisia ja kierrätettäviä materiaaleja. Pyrimme minimoimaan jättämäämme ekologista jälkeä koko tuotteiden elinkaaren ajalla.

Kuva: luontoliving.com

Osoitteessa ilkka.fi. löytyy valmistajan haastattelu, jossa kerrotaan, että "polyesterit ja öljypohjaiset vanut, vaahtomuovit ja muut raaka-aineet on korvattu kierrätys- tai luonnonmateriaaleilla. Sohvan sisuksista löytyy pellavahuopaa, kierrätyskangasta, kierrätysrouhetta ja esimerkiksi vanua, joka on valmistettu kierrätysmuovipulloista. Samalla on koko valmistusprosessin ekologisuutta tarkasteltu". Lisää tietoa ekosohvien valmistusmateriaaleista löydät täältä.

Minua vähän mietityttää, että vaikka materiaalin kierrättäminen onkin hyvä juttu, onko fiksua laittaa sohvan sisään kierrätysmuovipulloista valmistettua materiaalia? Tällaisesta matskustahan tehdään nykyään vaatteitakin. Aikaisemminkin olen funtsinut, paljonko muovikemikaaleja tällaisessa uusiokäytössä päätyy uuteen lopputuotteeseen? Kysymykseen osattaisiin varmasti vastata ainakin Kurikassa, joten laitanpas kyselyä sinne suuntaan. Palaan aiheeseen! Ja kunhan pääsen äitiyslomaltani takaisin duuniin, voisin kaivella aihetta teille hieman enemmänkin (ellei joku ehdi ensin tämän blogauksen luettuaan :)

Kurikassa on selvästi mietitty tarkkaan sohvien valmistusmateriaaleja ja tuotantoketjua, mutta sana eko on moniulotteinen. Eko voi tarkoittaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättämistä, ympäristön kunnioittamista ja kierrätystä. Ja muutakin. Siksi ekosohva on sanana mun mielestäni hieman epäselvä. Onneksi Pohjanmaan kaluste avaa nettisivuillaan, mitä eko heille tarkoittaa. Kaikki eivät kuitenkaan avaa vihreää markkinointiaan yhtä avoimesti.

Kaipaisin sanalle eko virallista määritelmää. Se palvelisi kuluttajia isosti, sillä parhaillaan tuntuu, että ekoksi saa kutsua vähän mitä tahansa. Joillekin valmistajille riittää, että tuote on pakattu paperiin tai että se pakkauspapru on vihreän väristä, heti ollaan "ekoja". Sanan eko käyttäminen markkinoinnissa tuntuu riippuvan ihan siitä, mihin muuhun tuotteeseen valmistaja haluaa omaa tuotettaan verrata. Se on todella häilyvä tapa ja hankaloittaa oikeasti ekologisten valintojen tekemistä.

No joo, tämä ei liity nyt Pohjanmaan kalusteen sohviin mitenkään, vaikuttaa, että yritys on oikeasti funtsinut aika tarkkaan, miten sohvansa valmistaa. Hyvä.

Ekologisin sohva lienee kuitenkin sellainen, joka on jo olemassa. Sellainen, jota ei aleta valmistaa minua varten. Sellainen, joka on jo jossain, mutta jota kukaan ei juuri nyt käytä, mutta jonka minä voisin kotiuttaa olohuoneeseemme. En siis aio ostaa uutta ekosohvaa, vaan etsin ekosohvan käytettynä. Kerron teille kun etsintä on tuottanut tulosta.

Avautuminen

Uuden Mustan mielentilatutkimuksen löydät täältä.

Minulle tutkimus antoi tällaisen tuloksen:

Olet parantumaton hippi.

Olet valitettavasti menetetty tapaus eikä toimivaa hoitoa ole. Kärsit kroonisesta hippeilystä, joka aiheuttaa mm. verenpaineen akuuttia nousua pikkuasioista ja kummallista vimmaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Kyttäät lähipiirisi kulutusvalintoja, järjestät mielenosoituksia, kirjoittelet yleisönosastoihin "epäoikeudenmukaisuuksista", soittelet päättäjille etkä epäröi aiheuttaa kohtauksia julkisilla paikoilla. Olet yksinkertaisesti vaaraksi talouskasvulle ja monikansallisille yrityksille.

Näitä avautumisklippejä on enemmänkin ja tulet näkemään niitä jopa tv:ssä. Silmät tarkkana ;)

Hälsans Kök

HUOM!! Oikaisu: Hälsans Kök -pihvit eivät sisällä natriumglutamaattia vaan natriumalginaattia. Bloggaajanne silmät ilmeisesti ovat epäkunnossa, kun ne näin temppuilevat. Olen todella pahoillani. Kiitos teille tarkkasilmäisille lukijoilleni.

Blogaus ei siis natriumglutamaatin osalta pidä paikkaansa.

T. Nolo-Noora

Jos kuulut heihin, jotka syynäävät tuoteselosteista E-koodeja ja välttelevät turhaa huttua — esimerkiksi natriumglutamaattia — olepa valpas kasvispihvien kanssa.


Valmistin lauantaina eräälle krapulaiselle miehelle vegeburgerin ja lankkuperunoita, ja hoidin ruokaostokset kamalassa kiireessä. Prisma ilahdutti mua yllätyksekseni luomumajoneesilla (!), mutta Hälsans Kök -kasvispihvit sen sijaan otin mukaan sen kummemmin tuoteselostetta lukematta. No kun oli ihan hirveä kiire! Kotona sitten huomasin, että soijapihvit sisältävät esimerkiksi natriumglutamaattia. Löydät tuoteselosteen täältä. Hmph.

Ihmettelette ehkä, kuinka tällainen asia tulee minulle puun takaa. Eihän se ole uusi juttu, että kasvisruoassa käytetään usein aromivahventeita (ja väriaineitakin). Kyllä minä muistan aikaisemminkin kasvispihvien tuoteselosteita päivitelleeni, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että oli päässyt unohtumaan. Tällaiset soijatuotteet kun eivät ole mun jokapäiväistä ruokaa.

Kertokaapa te, mikä on kaupan paras vaihtoehto kasvispihviksi? Tiedän, että kannattaa tehdä itse, mutta silloin kun ei ehdi, mikä on paras vegepihvi?

Peukku Artesanalle

Muistatte ehkä kuinka lokakuussa blogasin kasvisravintola Artesanasta, jonka ruoka oli valitettavan mautonta? No ei ole enää! Tämä on tosin kuulopuhetta, mutta niin monelta ja vakuuttavalta taholta kuultua, että uskallan asiasta jo mainita. Kurvin vegeraflan ruoka maistuu kuulemma nykyään erinomaiselta ja mausteiden käyttöä on lisätty. Hyvää asiakaspalvelua. Hienoa Artesana!


Mainiota on myös se, että koko viikon lounaslista löytyy aina netistä. I like.

Koitan pian käydä testaamassa ruoan itsekin, kunhan saan jonkun kanssani nostelemaan lastenvaunuja. Iisa, lounastreffit tilaukseen!

Rakas cocktaillasi

Julistin vuoden 2011 kirpputorin vuodeksi. Huomasin googletellessa, että henkilö nimeltä Marjut Vuolanne on nähnyt vaivaa ja koonnut epävirallisen listan maamme kirppiksistä. On tossa ollut duunia! Sivu on kaamean näköinen, mutta asia on kohdallaan.

Aikaisemmin ostin kirppareilta lähinnä vaatteita ja asusteita, mutta nykyään paljon muutakin tarpeellista. Kirppiksillä kannattaa kohdistaa huomio esimerkiksi erilaisiin juomalaseihin. Vanhat lasit on usein laadullisesti hyviä ja hinta on kirpputoreilla melkein aina maksimissaan pari euroa (toisinaan vain parikymmentä senttiä). Jos törmäät esimerkiksi tällaisiin vanhoihin cocktaillaseihin, poimipa talteen! Lahjaksi tai itselle.


Omani ovat isoisältä perityt, ja mä rrrakastan niitä! Niin on muuten kuvan hopea-astiakin, peritty siis. Vastaavia löytää helposti kirppareilta tai antiikkiliikkeistä. Huomaa nenäliinapainona mainiosti toimiva, joulun jäljiltä kovettunut, neilikoin koristeltu appelsiini. Toivottavasti se ei ala homehtua, vaan muuttuu kivikovaksi. Mitä mainioin paperipaino. Näitä saa ihan lähikaupasta :)

Heh, vaikka blogasin jo joulun olevan paketissa, on se yhä tässä keittiömme lattialla. Nyt vien sen kellariin. Lupaan.

Huomenna asiaa kasvispihveistä ja natriumglutamaatista! Lupaan senkin.

Hei 2010 moi 2011

Joulukuusemme kannettiin ulos vasta pari päivää sitten, en millään olisi halunnut luopua sen tuomasta tuoksusta. Mun puolesta sisällä saisi olla kuusipuu ympäri vuoden. Joulukoristeetkin ovat vasta matkalla kellariin...

Meillä kuusta kaunistivat isovanhemmiltani perityt koristeet, jotka ovat mulle tärkeitä aarteita. Osa niistä on makuuni vähän liian kitchiä, mutta etenkin vanhat lasipallot on aivan mahtavia.

Piti blogata tästä jo joulukuussa, mutta kerrottakoon näin jälkeenpäin, että kuusessamme paloivat oikeat kynttilät, ei mitkään sähkövalot. Pakko myöntää, että ajatus elävästä tulesta kuusessa (ja puutalossa!) vähän pelotti, mutta mieheni lapsuudessa kuusessa paloivat oikeat kynttilät kuulemma aina, joten uskalsin laittaa sellaiset myös meidän kuusipuuhun.

Livetuli toi kieltämättä joulukuusen ihailuun ihan uuden ulottuvuuden. Mikä tunnelma! Lisäksi kuusen äärellä tuli oltua ihan eri tavalla, rauhassa. Kun kynttilät sytyttää, tulee puun äärellä oltua sen kummemmin poukkoilematta. Tietenkään oikea tuli kuusessa ei ole ehkä paras ratkaisu pikkulapsiperheeseen, mutta pienen vauvan kanssa homma vielä toimii.

Tässä mä vaan jorisen joulusta 2010, vaikka uusi vuosi on jo täällä! Mun ainoa uudenvuodenlupaukseni liittyy liikkumiseen, nykyään kun tuntuu, ettei ehdi millään urheilla. Mun on iät ja ajat pitänyt blogata teille liikunnasta, Kaisa kun teki mulle kunto- ja ravinto-ohjelman ja kaikkea... Kaisa: I´m getting there... Ongelma vaan on se, että jos urheilen, en ehdi blogata. Pitäisi varmaan uhrata parit blogaukset ja nostaa äässi penkistä. Hankkiutua niiden jo ostettujen painojen äärelle ja alkaa huhkia. Yritetään.

On mulla toinenkin lupaus: olen päättänyt, että siinä missä 2010 oli yhtä paahtamista, olkoon 2011 paljon relampi. 2011 tulee olemaan myös livempi vuosi, 2010 oli ihan liian virtuaalispainotteinen. Tänä vuonna siis vähemmän tietokonetta, enemmän oikeaa elämää.

... ja tässä mä taas kökin koneella, vaikka pitäisi jo nukkua. Heikolta näyttää uudenvuodenlupausten noudattaminen. Noh, aloitan huomenna.

Fast food

Mun suosikkipikaruoka näyttää tältä:

Kuumat edamamet ja suolaa. Parempaa ei juuri löydy. On huvittavaa, että ihminen saa yhtä ison nautinnon 500 grammasta kuumia papuja kuin levystä suklaata, mutta niin se vaan on.


Nyt tietenkin kysytte, että on ko nää luomua? No ei ole. Ja koska kyseessä on soijapapu saattaa mieleen juolahtaa, että ei kai ole gmo-riskiä? No toivon että ei! Ajattelin kuitenkin olla yhteydessä maahantuojaan ja vähän kysellä näiden papujen alkuperästä — ihan vaan kiinnostuksesta. Tällainen ronkkija ja tonkija kun olen.

... ja koska kuitenkin tiedustelette: ostan edamameni Tokyokanista, jossa 500 gramman pussi maksaa femman. Papuja saattaa myös saada joistakin itämaisen ruokatavaran kaupoista, joita on useampi Hakaniemen suunnalla.

Määrä ei korvaa laatua

Toisinaan unohdan julkaista valmistelemani blogauksen. Tässä jo marraskuussa kirjoittamani arvio Dylanin brunssista.

Olen brunssifani — kiitos Berliinin. Pääsin brunssien makuun etenkin berliiniläisessä Morgenrotissa, jossa olen saanut parasta vegebrunssia ikinä. Hinta/laatusuhteeltaan Helsingin parhaaksi brunssimestaksi on hehkutettu Arabiassa sijaitsevaa Dylania. Kokoonnuimme marraskuisena sunnuntaiaamuna ystävien kesken juhlimaan kolmekymppisiä.

15 euron brunssi oli todella runsas. Tarjolla oli niin pastasalaatteja, lohta, mysliosastoa ja hedelmiä, kuin jälkkärivalikoimaakin.

Jos ei ole ruokavammoja, on valikoimaa kivasti, mutta jos ei syö vehnää tai lehmänmaitoa (kuten allekirjoittanut), karsiutuu about puolet salaateista pois. Joka toisessa salaatissa oli pastaa tai lehmänmaitojuustoa ja leipävalikoima oli vehnäpainotteinen (myös ruisleivässä oli vehnää).

Sain koottua ihan ok annoksen, mutta jäin kaipaamaan puuroa! Mun mielestä puuro kuuluu brunssiin. Ehkä olen puurohimoni kanssa vähemmistöä, mutta se olisi tuonut vähän viljavariaatiota vehnäleivän ja pastan rinnalle.

Puuron puuttumisen lisäksi puuttui kunnon mehu! Dylanissa tarjoiltiin jotain Funlightin kaltaista litkua. Kahvin ystävät puolestaan tiesivät kertoa kahvin maistuvan huoltsikkasumpille (jos maksoi lisää, sai nautittavakseen erikoiskahveja).

Vaikka valikoima oli runsas, oli siis selkeitä puutteita havaittavissa (mikäli haluaa nauttia brunssilla hyvää kahvia, laadukasta tuoremehua tai puuroa).

Itseäni häiritsi kaikista eniten kuitenkin paikan ruotsinlaivafiilis: porukkaa oli paljon ja ruokaa piti koko ajan jonottaa. Ja koska Dylanissa on kaksi kattausta (toinen kattaus alkaa klo 13), vetää porukka ruokaa aika ahnaan oloisesti, jotta varmasti ehtii syödä ennen kuin aika loppuu. Ei kiva. Liikaa melua, jonoja, hälyä ja ahmimista. Sunnuntaiaamun pitäisi olla rento!

Dylan on tilana kiva, mutta esimerkiksi muutamalla väliverholla voisi helposti luoda intiimimpää ja kodikkaampaa fiilistä. Lisäksi tuolien valinnassa on epäonnistuttu: isot selkänojat vievät lattiatilaa ja tuolien välissä tsombailu on hankalaa (koska porukkaa on kuin pipoa).

Iso plussa täytyy kuitenkin antaa lapsiperheiden huomioimisesta: skideille on oma leikkinurkka ja vessasta löytyy hoitopöytä. Syöttötuolejakin löytyy.

En tiedä menenkö Dylaniin toiste — rento ja runsas brunssi kun on helppo fiksata itsekin! Jos Dylanin valikoima olisi vähän suppeampi ja laadukkaampi ja tunnelma intiimimpi ja rennompi, ehkä voisin harkita.


Jos sinä haluat testata Dylanin, varaa pöytä. Muuten et todennäköisesti mahdu syömään.

Raitahommia

Vastustelin leggingsmuotia kunnes tulin raskaaksi. Pallomahalla ei ollut varaa olla nirso. Nyt voisin nirsoilla, mutten halua! Kaksitvån seepraraidat vetää hymyn korviin.

Uudella Mustakin on uudet raidat, käykääpä katsomassa. Entistä paljon stailikkaampi saitti sanon mä. Kemppari loikkaa kyytiin ihan lähiaikoina. Infoilen!

Yesterday´s news

Voi ne vanhat "hesarit" käyttää näinkin! Kuvan värikynät on valmistettu kiinalaisista sanomalehdistä puristamalla.


Kynät, 12 kpl Helsinki 10. Hinta noin kuusi euroa. Hyvä lahjaidea pienelle tai vähän isommallekin. Mä ostin vähän isommalle.

Voihan guacamole!

Guacamoledippiblogaukseni kirvoitti teidät kommentoimaan. Joku osasi vinkata, että ravitsemusterapeutti Hanna Partanen on vastikään suositellut kyseistä Mustan listan tuotetta Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. Voit tsekata jakson ruutu.fi:stä.

Partanen valmistaa ohjelmassa kasvistortilloja, joihin laitetaan mm. mainitsemaani Pirkan guacamolehuttua (kuvassa).

Ravitsemusterapeutti suosittelee!

Ihmettelen Partasen suositusta. Hän puhuu ohjelmassa täysjyvästä ja kuidusta ja kehaisee muistavansa esimerkiksi leipien suola- ja kuituprosentit ulkoa, mutta lisäaineet eivät näköjään hänen mielestään vaadi erityistä huomioimista. Partasen huomio keskittyykin minusta (ainakin tässä ohjelmassa) enemmän elintarvikkeiden ravitsemustietoihin kuin raaka-aineiden laatuun ja lisäaineiden määrään. Onneksi ohjelmassa katsojia sentään valistaa ammattikokki, joka moittii Hannan guacamolevalintaa.

Miten kuluttajat saadaan olemaan kriittisiä kaupassa ja suosimaan terveellisiä valintoja, jos ravitsemusterapeuttikin suosittaa mömmöä, jossa on alle prosentti avokadoa (jonka tulisi olla tuotteen pääraaka-aine)? Me is asking.

2011, kirpputorin vuosi

Vaikka blogini nimi onkin Kemikaalicocktail, kirjoitan paljon muustakin kuin kemikaaleista. Alkuperäinen ideani oli käsitellä lähinnä terveyttä, elintarvikkeiden lisäaineita ja kosmetiikan ainesosia, mutta ekojutut ja kestävä ajattelu astuivat kuvioon aloitettuani työn YLEn ympäristökoordinaattorina.

Nyt Kemppari on yhden ihmmisen eko-kestävyys-terveys-kosmetiikka-tyyli-ruoka-blogi, jossa edellämainittuja aiheita käsitellään sopivana cocktailina.

Bloggaan aika usein kirppislöydöistä. Syitä on monia. Sen lisäksi, että koen palavaa halua lesoilla aarteillani, haluan myös innostaa ihmiset käytetyn suosimiseen. Haluan todistaa, että käytetty voi olla hyvä tai parempi kuin uusi, ja että kirppareita suosimalla säästää rahaa — tyylistä tinkimättä. Ei toisen vanha tai käytetty tarkoita likaista tai rumaa. Itse asiassa, jos muodista puhutaan, asuu tyyli usein juuri kirpputoreilla. Ainakin omaan silmääni kiinnostavimmilta asuyhdistelmiltä näyttävät yleensä ne, joissa on käytetty ajan patinoimia asusteita tai vaatteita, eikä vaan orjallisesti hankittu kaikkea uutena ja kalliina.

Juuri tämä minua vaivaa suurimmassa osassa suomalaisia muotiblogeja: jengi esittelee halpaa massakamaa tai vähän kalliimpaa uutta, mutta kekseliäät kirppislöydöt ja vintagenyhdistäminen moderniin puuttuu (onneksi on poikkeuksia, esimerkiksi Rannan blogi). Jos tiedätte tällaisia muotiblogeja, laittakaapa linkkivinkki postauksen perään!

Olen kierrellyt kirppareita 14-vuotiaasta lähtien. Se oli teininä ainoa vaihtoehto, jos halusi ilmaista itseään vaattein ja asustein, eikä lompakossa ollut paljoa rahaa. Kirppareihin minut taisi tutustuttaa ystäväni Linda, jonka kanssa teimme mitä mahtavampia löytöjä. Tajusin jo aika nuorena, että aina kannattaa katsoa sinne, missä ei näytä olevan mitään kiinnostavaa. Se tylsinkin t-paitakeko voi kätkeä alleen täydellisen nahkalaukun. Tätä noudattaen bongasin vastikään upean 40-luvun nojatuolin. Sen päälle oli aseteltu pitsiliinoja ja joulusälää, mutta kun kamat nosti sivuun, paljastui alta aivan upea tuoli. Se oli tainnut jäädä muilta asiakkailta huomaamatta, kiitos pitsiliinakeon.

Se on vielä vähän pölyinen ja verhoilu on kulunut, mutta koska istuinosan ja selkänojan saa irti, on osat helppo uudelleenverhoilla. Maksoin tuolista reilut 50 euroa. Tarkempi nojatuolipostaus ja uudelleenverhoiluasiaa tulossa! Vieressä patsastelevat nilkkurit löysin samana päivänä toiselta kirpparilta. Maksoin näistä vanhoista Vagabondeista femman. Niiden pohjassa on lantaa :)

Kuinka hienot voi kengät olla? Ne saavat koristaa kirjapinoa kevääseen saakka. Sopivat sinne ihan kivasti.

Olen syksyn aikana käynyt kirppareilla useammin kuin vuosiin. Syy on selvä: Isla. Sillä aikaa kun vauva on ollut isovanhempien hoivassa, olen minä saanut mahdollisuuden sukeltaa Salon kirppiksille. Nämä yksin tehdyt sukellukset ovat olleet tärkeitä hetkiä hektisen vauva-arjen keskellä. Hauskaa, että laatuajan lisäksi olen saanut edistettyä myös uuden kotimme sisustusprojekteja.

Malmille muuton jälkeen olen käynyt monta kertaa viikossa Ylä-Malmin Pelastusarmeijan kirpputorilla. Sieltä puolestaan olen löytänyt paljon käyttökamaa superhalvalla: esimerkiksi sadesuojan vaunuihin, glögimukit, peilin eteiseen, vaatteita Islalle ja yhden leikkikaluhärvelin jne.

Minusta tuntuu, että olen melkein siinä samassa kirppishuumassa kuin joskus yläasteiässä, kun ekaa kertaa tajusin koko paikkojen potentiaalin. Olkoon vuosi 2011 kirpputorien! Lupaan, että koitan hyödyntää kirppiksiä tänä vuonna vielä nykyistäkin paremmin. Nyt tarvitsisimme esimerkiksi eteiseen kynnysmaton. Löytäisinköhän sen Pelastusaremeijalta...

Sikarokote jäissä

Muistatte ehkä, etten ottanut raskausaikana sikainfluenssarokotetta. Kävimme kuluneella viikolla neuvolassa ja olin nyt lapseni puolivuotistsekin yhteydessä aikeissa kysyä hoitajalta, mikä suositus parhaillaan on voimassa sikainfluenssarokotteeseen liittyen. Eipä tarvinnut kysyä, infolappu seinällä valisti, ettei THL parhaillaan suosita rokotetta annettavaksi.


Mediasta on saanut säännöllisesti lukea rokoteen aiheuttamista narkolepsiaepäilyistä, mutta en ollut aivan varma, suositellaanko rokotetta lapsille parhaillaan vai ei. Varmaa tietoa narkolepsian ja rokotteen yhteydestä ei siis ole vieläkään saatavilla. Miltä tuntuu äideistä, jotka viime vuonna rokotuttivat lapsensa — terveydenhuollon ammattilaisten kehotuksesta — aineella, jota nyt ei suositella skideille, varmuudeksi? Itse olisin suhteellisen kiukkuinen. Toivottavasti narkolepsialla ja sikisrokotteella ei ole yhteyttä. Saa nähdä.

Musta lista: Pirkka guacamoledippi

Tästä blogauksesta lähtien Kemikaalicocktailissa on uusi kategoria: Musta lista. Mustalle listalle joutuvat tuotteet, jotka ovat turhaa huttua, eli tuotteet, joita markkinoidaan harhaanjohtavasti tai jopa valheellisesti. Listalle joutuvat tuotteet, joissa on turhia lisäaineita ja vähän aitoja raaka-aineita. Listan tuotteet eivät päädy koskaan ostoskoriini, enkä suosittele niitä muillekaan. Huvittavaa on, että Mustan listan ensimmäinen tuote tuotiin kotiovelleni (kerron blogauksen lopussa miksi)!

Guacamole on herkkua. Paitsi sitä, on se terveellistäkin. Guacamole on kaikin puolin oikein jees. Valmistimme Jennin kanssa taannoin tyttöjen iltaan ihanaa guacamolea, jossa käytimme avokadojen lisäksi sipulia, tomaattia, valkosipulia, korianteria, chiliä, suolaa ja mustapippuria. Ihan niin kuin kuuluukin. Lopputulos näytti tältä:


Jostain ihmeen syystä, myös tätä alemman kuvan muoviliman näköistä lillua, jossa on huimat 0,7% avokadojauhetta, kutsutaan guacamoleksi. Tai siis guacamoledipiksi. Mönjän on nimennyt Pirkka (jota juuri pääsin kehumasta).

Pirkan guacamoledippi on aivan älytön tuote. Se on rakennettu seuraavista raaka-aineista: vesi, kuivattu sipuli, rapsiöljy, tomaatti, vihreä paprika, juusto, muunnettu maissitärkkelys, vihreä chili, punainen paprika, sokeri, suola, maitoproteiini, jalapeno, avokadojauhe (0,7 %), sitruunamehutiiviste, happo (E330), aromit (guacamole, kurkku), stabilointiaineet (E415, E412), valkosipuli, mausteet (juustokumina, cayenne), värit (E160a, E133), hapettumisenestoaine (E300). Suolapitoisuus 1,5 %.
Lähde pirkka.fi.

Mistä aloittaisin? Jos kaupassa myydään jotakin nimellä guacamole tai guacamoledippi olettaisi, että pääraaka-aine on avokado. No ei ole. Sitä on tässä tuotteessa jauheena 0,7% . Tämä on itse asiassa niin vähän, että avokadon olisi todennäköisesti voinut jättää pois kokonaan. Miksi sitä on edes vaivauduttu lisäämään? Ehkä siksi, että sana avokado olisi saatu tuoteselosteeseen.

Koska tuotteessa ei ole sitä itseään, ja se todennäköisesti muutoin näyttäisi harmaalta lillulta, on guacamoledippi jouduttu värjäämään, kahdella eri väriaineella. Näistä väriaineista toinen on vieläpä briljantin sininen (E133) jota en missään tapauksessa suosittele nautittavaksi (tsekkaa tämä pdf aiheesta)! Dippiin on ymmärrettävistä syistä lisätty guacamolearomia — jostainhan on ollut pakko saada edes vähän oikean suuntaista makua. Paitsi ettei ole, maku on karsea.

Huoh.

Miten tällainen tuote sitten päätyi lähetin tuomana kotiovelleni? Koska Samille ilmoitettiin, että hän on voittanut kassillisen Pirkka Tex mex -kamaa. Mieheni ei muista osallistuneensa mihinkään kilpailuun, mutta ehkä mä olen raapustanut meidän tiedot johonkin kuponkiin (ei ollenkaan mun tapaista), who knows. Tuolla ne nyt köökissä makaa, laatikossa, iso läjä tacokuoria, nachoja, wraptaskuja, sooseja ja E621-maustettuja mausteseoksia. Nami nami.

No, oli siellä pahvilaatikossa muutama ihan syötövökin tuote, ehkä mainitsen ne myöhemmin, jos ne maistuu jollekin. Pirkan guacamoledippi maistui aivan kuvottavalle, se ei edes etäisesti muistuta aitoa guacamolea enkä ymmärrä, kuinka sitä sellaisella nimellä saa myydä. Ehkä kuluttajaviranomaiset osaa valaista mua kun soitan ja kysyn.

Kun haluat guacamolea, jätä tällainen lima kauppaan ja tee itse. Tarvitset aikaisemmin blogauksessa mainitut raaka-aineet (avokadoja, sipulia, tomaattia, valkosipulia, korianteria, chiliä, suolaa ja mustapippuria) et muuta. Laitan lähipäivinä tarkan guacamolereseptin Kemppariin.

Suklaamantelimysli

Oi, tämä on superjuttu. Kokeilepa.

Valmista ensin herkkumyslini pohja. Kun otat homman uunista, lisää seuraavat:

• raakasuklaahippuja
• mulpereita
• tattarimuroja (saa Ruohonjuuresta)
• rusinoita
• hampunsiemenrouhetta
• murskattuja manteleita
• kanelia

Kaura- tai soijamaitoa sekaan ja tuoreita marjoja myös, tai miksei vaikka omenainkiväärihilloa. Namm!

Flunssantappococktail

Luulisi, että luontoäiti olisi suunnitellut hommat niin, että imettävän naisen vastustuskyky on huipussaan? No ei ole. Vuosiin en ole kärsinyt kovin pahoja flunssia, mutta nyt on jo toinen aika tuju räkätauti pienen ajan sisään. Ei voi kun lääkitä itseään.


Jos joku muu siellä kärvistelee samankaltaisissa olotiloissa, suosittelen testaamaan Yogi Tean Cold Seasonia. Inkivääri, sitruuna, lakritsijuuri, lime, eukalyptus, kardemumma, sitruunaruoho, mustapippuri, basilika, appelsiininkuori, persilja, piparminttu, lehtisellerin siemenet, mausteneilikka, mäkimeirami, siankärsämö ja kaneli(!) ovat herkullinen ja lämmittävä cocktail, joka maistuu flunssaisen suuhun ah niin täydelliseltä. Sekaan tuoreen sitruunan mehua, Echinaforce-tippoja ja hunajaa. Muista kuitenkin nauttia hunajaa myös pelkältään, jotta hyödyt parhaiten sen terveysvaikutuksista.

Hirvi hirvenä ja sika sikana

Kerroin teille loppuvuodesta, kuinka naapurimme toivat minulle kauppatuliaisiksi hirven jauhelihaa. Hämmennykseni oli aika suuri kun kuulin, että toisinaan hirven jauhelihaan sekoitetaan sikaa. Soitin heti Jättijakoon, josta liha oli ostettu, ja tiedustelin asiaa. Minulle kerrottiin, että ainakaan heillä ei hirven jauhelihan seassa ole mitään muuta lihaa ja että siitä kyllä mainittaisiin tuotetiedoissa. Onneksi. Toivottavasti kaikkialla toimitaan näin eikä sikaa myydä hirvenä muuallakaan.

Hämmentävää on se, että sikaa kuulemma sekoitetaan hirveen paisto-ominaisuuksien paranemiseksi (jos olen oikein ymmärtänyt). Itse en kuitenkaan huomannut ruokaa valmistaessani jauhelihassa mitään ongelmaa. En siis tajua täysin, miksi sitä sikaa pitää tunkea hirven sekaan. Saa valistaa!

Vuoden parhaat 2010

Vaikka vuosi jo vaihtuikin, palataan vielä hetkeksi vuoteen 2010. Listasin teille parhaita juttuja vuoden varrelta, here comes!

Paras kuluttajakemikaalipäätös on ehdottomasti — etenkin lapsiperheiden näkökulmasta — bisfenoli A:n kitkeminen tuttipulloista. Muutos tapahtuu tänä vuonna: kesäkuusta 2011 lähtien bisfenolia sisältävien tuttipullojen maahantuonti ja myynti on kiellettyä. Vielä toistaiseksi kaupassa on siis pulloja, jotka EU-viranomaisten mielestä ovat mahdollisesti riski lapselle. Ole tarkkana kaupassa!

Paras elintarviketuttavuus on Pirkka-sarja. Olen vasta Malmille muuton jälkeen hoksannut, kuinka paljon luomua Pirkalla on. Peukku K-ryhmälle. Suosin kuitenkin mielelläni pieniä tuottajia ja ihan pakko onkin mainita ihana Kuusenkerkkä! Hieno juttu on myös Juustoportin luomu kirnuvoi.

Lisää suosikkituotteita löydät blogini suosikkituote-kategoriasta.

Paras luonnonkosmetiikkatuotesarja. Tämä on vaikea, mutta valitsen Elysambre-sarjan, koska se sisältää paljon hajustamattomia tuotteita ja sopii hajusteherkkiksille. Luonnonkosmetiikassa on usein vahvoja tuoksuja, joten tämä on tervetullut vaihtoehto luonnonkosmetiikkamarkkinoille.


Paras kotimainen luonnonkosmetiikkatuote, joka mun käsiin osui vuonna 2010 on Vihreän Kosmetiikan Sheavoi ja Ruusu-voide. Paras ulkomaisten sarjojen yksittäinen tuote on Couler Caramelin meikkivoidestick. Lisäksi on pakko mainita Couleur Caramelin huulikiilto sekä Madaran huulivoide. Eikä mainitsematta sovi jättää Akamutin kasvovettä ja koko Jean Bio Olive -sarjaa. Voih, eihän tää lista lopu koskaan... Inkuton Sheavoi on mun kestosuosikki, jota vuonna 2010 alkoi saada edullisemmin, täyttöpakkauksessa. Ei tule enää niin kalliiksi ostaa tätä, hyvä!

Paras vauvakosmetiikkasarja. Tästä aiheesta on pitänyt blogata moneen kertaan, mutten ole ehtinyt. En mielelläni käytä Islan iholle mitään tuotteita, mutta vauvahieronnassa käytän välillä Alpadermin hierontaöljyä.


Se on tosi mahtava tuote myös aikuisille. Olen käyttänyt muitakin vauvoille tarkoitettuja tuotteita itseeni, ne on laadultaan ihan superkamaa, vauvojen tuotteissa kun (usein) käytetään vain parhaita ja mietoja raaka-aineita. Tästä aiheesta lisää postauksia luvassa!

Pakko myös mainita kosmetiikkakentän vuoden epäkohta: valheelliset kosmetiikkamainokset.


Ruotsissa L´Oréal on jo joutunut vastuuseen, nyt on Suomen vuoro. Allekirjoitapa adressi, jonka avulla Uusi Musta koittaa saada kuluttajaviranomaiset hommiin.

Paras resepti. Vuosi 2010 oli ehdottomasti smoothieiden. Lisäksi innostuin linsseistä (ja opin aika monta uutta ruokalajia reseptikoulussa). Vauvan syntymän jälkeen ruoanlaittoaikaa on ollut aikaisempaa vähemmän, mutta linssikeiton tai smoothien ehtii tehdä koska vaan.

Paras uusi hankinta on Mifukon kassi — jossa kylläkin on käytetty kierrätysmateriaaleja. Myös Kuuden vaatteen haasteessa esitellystä Minimarketin knallista on tullut rakas. Enpäs monia muita uusia tuotteita tänä vuonna hankkinutkaan!


Paras ekobrändi. Nurmi vuoden 2010 hyvä kotimainen juttu, sekä Monkee Genesien saapuminen Suomeen. Ja Nudge on super, jos pitää valita yksi uusi kadunvarsipulju, joka ansaitsee kiitoksen. Nettikauppojen parhaimmistoa edustaa 2010 avattu Eco bohemia.

Paras kirppislöytöni on euron maksanut, Tuomi-merkkinen merimiestakki:

Kuva ei ole kummoinen, mutta antaa vähän osviittaa. Veikkaan, että takki vilahtaa blogissani ensi keväänä moneen kertaan. Vuoden parhaan kirppislöydön siitä tekee sen hinta-laatu-suhde. Hinta euron, laatu kymppi. Upeat napit (kaikki tallella), hieno merimieskaulus, valkoiset raidat ja tukeva matriaali.

Vuonna 2010 tein parempia kirppislöytöjä kuin moneen vuoteen. Merimiesjakun lisäksi tässä voisi siis mainita monta, monta muutakin asiaa, esimerkiksi Delseyn meikkipakin, vastikään ostamani 40-luvun nojatuolin, Islalle hommaamiani leluja ja vaatteita ja eräät kengät, joista tulette kuulemaan.
Paras muistutus ehkä mulle itselleni oli se, että aina kun tarvitsen mitä tahansa huonekaluista astioihin tai urheiluvälineistä lastentarvikkeisiin, menen kirppikselle ensin. Säästyy rahaa ja löytyy aarteita (jos hyvin käy).

Vuoden ehdotonta kohokohtaa ei liene vaikea arvata: tyttöni Islan syntymä.

Muuttomme vanhaan puukirkkoon rempattuun asuntoomme on myös superjuttu. Ja tietenkin olen megaylpeä Uudesta Mustasta ja mun esikoisteoksesta, joka alkaa olla paketissa. Aikamoinen vuosi. Uutta päin!