13.1.2011

Määrä ei korvaa laatua

Toisinaan unohdan julkaista valmistelemani blogauksen. Tässä jo marraskuussa kirjoittamani arvio Dylanin brunssista.

Olen brunssifani — kiitos Berliinin. Pääsin brunssien makuun etenkin berliiniläisessä Morgenrotissa, jossa olen saanut parasta vegebrunssia ikinä. Hinta/laatusuhteeltaan Helsingin parhaaksi brunssimestaksi on hehkutettu Arabiassa sijaitsevaa Dylania. Kokoonnuimme marraskuisena sunnuntaiaamuna ystävien kesken juhlimaan kolmekymppisiä.

15 euron brunssi oli todella runsas. Tarjolla oli niin pastasalaatteja, lohta, mysliosastoa ja hedelmiä, kuin jälkkärivalikoimaakin.

Jos ei ole ruokavammoja, on valikoimaa kivasti, mutta jos ei syö vehnää tai lehmänmaitoa (kuten allekirjoittanut), karsiutuu about puolet salaateista pois. Joka toisessa salaatissa oli pastaa tai lehmänmaitojuustoa ja leipävalikoima oli vehnäpainotteinen (myös ruisleivässä oli vehnää).

Sain koottua ihan ok annoksen, mutta jäin kaipaamaan puuroa! Mun mielestä puuro kuuluu brunssiin. Ehkä olen puurohimoni kanssa vähemmistöä, mutta se olisi tuonut vähän viljavariaatiota vehnäleivän ja pastan rinnalle.

Puuron puuttumisen lisäksi puuttui kunnon mehu! Dylanissa tarjoiltiin jotain Funlightin kaltaista litkua. Kahvin ystävät puolestaan tiesivät kertoa kahvin maistuvan huoltsikkasumpille (jos maksoi lisää, sai nautittavakseen erikoiskahveja).

Vaikka valikoima oli runsas, oli siis selkeitä puutteita havaittavissa (mikäli haluaa nauttia brunssilla hyvää kahvia, laadukasta tuoremehua tai puuroa).

Itseäni häiritsi kaikista eniten kuitenkin paikan ruotsinlaivafiilis: porukkaa oli paljon ja ruokaa piti koko ajan jonottaa. Ja koska Dylanissa on kaksi kattausta (toinen kattaus alkaa klo 13), vetää porukka ruokaa aika ahnaan oloisesti, jotta varmasti ehtii syödä ennen kuin aika loppuu. Ei kiva. Liikaa melua, jonoja, hälyä ja ahmimista. Sunnuntaiaamun pitäisi olla rento!

Dylan on tilana kiva, mutta esimerkiksi muutamalla väliverholla voisi helposti luoda intiimimpää ja kodikkaampaa fiilistä. Lisäksi tuolien valinnassa on epäonnistuttu: isot selkänojat vievät lattiatilaa ja tuolien välissä tsombailu on hankalaa (koska porukkaa on kuin pipoa).

Iso plussa täytyy kuitenkin antaa lapsiperheiden huomioimisesta: skideille on oma leikkinurkka ja vessasta löytyy hoitopöytä. Syöttötuolejakin löytyy.

En tiedä menenkö Dylaniin toiste — rento ja runsas brunssi kun on helppo fiksata itsekin! Jos Dylanin valikoima olisi vähän suppeampi ja laadukkaampi ja tunnelma intiimimpi ja rennompi, ehkä voisin harkita.


Jos sinä haluat testata Dylanin, varaa pöytä. Muuten et todennäköisesti mahdu syömään.

3 kommenttia:

luimupupu kirjoitti...

Puutun nyt vähän pikkujuttuun, sanan erikoiskahvi käyttöön. Tulin sattumoisin kirjoittaneeksi siitä juuri eilen omaan blogiini. Erikoiskahvi tarkoittaa kahvien laatuluokituksessa huippupisteet saanutta kahvia, kahvin valmistustapa ei vaikuta siihen, onko se erikoiskahvia vai ei. Usein tuota nimitystä käytetään virheellisesti (automaatista tulleesta) espressosta, cappuccinosta yms. Kiinnostuneet voivat oman lyhennelmäni lisäksi lukea Åre Kafferosterin Evan
blogikirjoituksen aiheesta.

Juille kirjoitti...

Kiitos arvostelusta! Itse en sitten Dylaniin taidakaan pistäytyä, koska tärkein kriteerini hyvälle brunssille on loistava kahvi. Muka tosin olen taas lopettamassa ja siirtymässä teenjuontiin, mutta en oikein itsekään jaksa uskoa onnistumiseen.. :D

Anna kirjoitti...

Ihan samaaa mieltä olen Dylanin brunssista, joten aika nappiarvostelu. Mielestäni tämän hetken parhaat aamupalapaikat kaupungissa ovat Klaus K:n Best of Finland ja Crustumin (vain 8,5e arkisin), nam. Tosin maidottomasta ja jauhottomista tarjoiluista noissakaan en sit tiedä...

Suositut tekstit