Lepoa

Sori mykkäkoulu. Meidän taloudessa eräälle tulee hampaita. Koitan levätä kun voin, bloggailu tapahtuu heti kun Islalle sopii.

Nauttikaa joulun rippeistä. Ihanaa ja jännää vuotta 2011 kaikille Kemikaalicocktailin lukijoille!

Psst... Kemppari ei vielä huomenna ala päivittyä Uuden Mustan puolella, mutta lähiaikoina. Infoan sitten.

Viherpesun uhri?

Onko SIGG oikeasti ekoteko ja terveellinen tuote, vai erinomaisen taidokkaasti toteutettua viherpesua?


Palaan aiheeseen.

Olet mitä isi söi

Olet mitä syöt, mutta olet myös sitä, mitä isäsi laittoi suuhunsa:

"Isien ruokavalio vaikuttaa jälkeläisten elimistön toimintaan, ainakin hiirillä, osoittaa amerikkalaistutkimus. On ilmeistä että selvitettäessä monitekijäisten sairauksien kuten diabeteksen tai sydänverisuonitautien syitä pitäisi ottaa huomioon myös ihmisten vanhempien elämänhistoria. Jos edellisessä polvessa on nähty nälkää, jälkeläisen elimistö on ehkä ohjelmoitunut keräämään rasvaa tavallista enemmän". Nosto on YLE:n etusivulta. Koko uutisen löydät täältä.

Jänskää. Uutisen mukaan isän nuoruusajan nälkäkuuri johtaa jälkeläiset varastoimaan rasvaa pahan päivän varalle. Aikaisemmin tänä vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan paljon rasvaa syöneiden rottaisien tyttärille tulee terveysongelmia. Ei ollenkaan outoa, että emon lisäksi myös isän terveys ja ruokailutottumukset vaikuttaisivat jälkeläiseen. Onhan tiedossa, että raskausajan ravinto vaikuttaa jälkeläiseen niin eläin- kuin ihmismaailmassakin.

Popsikaa siis isit ja äidit fiksua ruokaa. Teette palveluksen paitsi itsellenne, myös jälkipolville.

Simply SIGG

Mun fiksu joululahja — ja kamerasta löytynyt uusi kuvausmode — innostivat kuvaussessioon.


Sain joululahjaksi SIGGin alumiinisen juomapullon. Se on kätsy, jos on roudattava vettä mukana, eikä halua juoda muovista. Olen nykyään jatkuvasti megajanoinen (koska imetän) ja vettä on pakko olla mukana kaikkialla.

On monta syytä vihata muovipulloja. Ne on turhaa roskaa. Ne antaa vedelle ärsyttävän sivumaun. Ne on rumia. Niistä saattaa irrota kemikaaleja veteen. Tosin kandee muistaa, että esimerkiksi bisfenoli-A -riski on etenkin muovipulloissa, joihin laitetaan kuumaa nestettä.

Kaivelin bisfenoliaihetta kirjaani varten ja selvitin, että esimerkiksi kaupan vesipulloissa ei bisfenolia käytetä (eli ne aika ohutta muovia olevat PET-pullot), mutta paksumpaa ja kovempaa muovia olevissa juomapulloissa — esimerkiksi urheilujuomapulloissa — niissä bisfenolia voi olla. Onneksi edes tuttipulloista ollaan kitkemässä kyseinen kemikaali. Toivottavasti bisfenoli saadaan hiiteen tulevaisuudessa muistakin elintarvikekontaktissa olevista muoveista.

SIGGin haluavalle on valikoimaa. Pullot ovat paitsi mukavan näköisiä, myös superkevyitä (eikä niistä liukene veteen kemikaaleja tai makua). Pulloja myydään varmaan muuallakin, mutta omani tiedän hankitun Ruohonjuuresta.

Ekoa huutava pullo ei pelasta maailmaa (mua ärsyttää vähän SIGGin alleviivaava teksti), eikä Islannin alumiiniteollisuudesta kertovan dokumentin nähtyään voi varsinaisesti pitää alumiinian tuotantoa ekotekona. Mutta jos ei halua juoda muovista ja omistaa yhden alumiinipullon, jota käyttää pitkään (ja jonka voi kierrättää)... Onko alumiini silloin ok? Musta on.

Ihanaa. Nyt voin täyttää pullon himassa suodatetulla vedellä ja ruodailla sitä mukanani oikein stailikkaasti. Heipat bisfenolille ja sivumauille.

Lisäys 26.4.2011. Selvitin SIGG-pulloni ekologisuutta ja kirjoitin aiheesta postauksen Uuteen Mustaan. Kannattaa lukea...

Bingo!

Olen tuloksetta koittanut löytää appelsiininkukka- ja ruusuvettä kaupoista — kunnes astelin viime viikolla Ruohonjuureen. Täysosuma!

Sama sarjaa on myös piparminttu-uute, joka oli pakko ottaa messiin, sitä kun saattaa piankin tarvita... Kaikki kuvan tuotteet on tarkoitettu ruoanlaittoon, mutta ne käy ihan yhtä hyvin kosmetiikasta. Esimerkiksi suosikkini, Lisen Organicsin kasvovesi koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri appelsiini- ja ruusuvedestä, jota mä voin nyt sekoittaa vaikka itse.

En kuitenkaan ostanut näitä kosmetiikkamielessä, vaan nimenomaan ruoanlaittoa ajatellen. Ideana on testata näitä etenkin erilaisia makeisia valmistaessani (ja muistatteko arabialaisen jälkiruoan?). Saadakseni kotiin joulun tuoksua, laitoin pienelle lautaselle neilikkaa ja appelsiininkukkavettä, sijoitin astian patterin päälle, ja niin ihana tuoksu leviää huoneeseen — ei tosin niin tehokkaasti kuin toivoisin, mutta edes vähän.

Appelsiinin ja neilikan tuoksun myötä koen, että olen valmis vetämään tonttulakin päähäni. Tai no okei tunnustan, se on ollut päässä jo monta tuntia...

Lihaton, maidoton ja vehnätön joulupöytä

Kempparissa on lähiaikoina ollut tavallista enemmän ruoka- ja reseptiasiaa, syyttäkää joulua! Pakko vielä laittaa yksi jouluruoka-aiheinen postaus, kun kerran olen ekaa kertaa valmistanut lanttulaatikkoa itse.

Äitini on viime vuosina tehnyt rakastamani lanttulaatikon kauramaitoon ja -kermaan, hyvällä menestyksellä. Toimii mainiosti. Minä saan kuitenkin aattona kaura-allergikon vieraaksi, joten kokeilin tehdä lanttulaatikon soijakermaan — sikahyvää! Laitoin nesteeksi puolet vettä ja puolet soijakermaa. Lanttulaatikko on mun ehdoton laatikkosuosikki, imelletty perunalaatikko on toinen. Sitä vaan ei ymmärtääkseni oikein voi maidotta (tai vehnättä), mutta korjatkaa, jos olen väärässä? Onneksi mulla on mun lanttulaatikko.

Joulupöytämme on perinteisen, itämaisen ja modernin cocktail. Paljon mausteita ja kasviksia, ei laisinkaan lihaa (fisua kyllä), ei lehmänmaitoa tai vehnää, riisi korvataan ohralla. Olen jo valmistanut laatikot ja rosollin, huomenna ei enää tarvitse kuin pyöräyttää konvehdit ja loput tehdäänkin aattona. Mulla on jo kauhea jouluruokanälkä!

Ainoa mitä en vielä ole ehtinyt leipoa, ovat ruispiparit. Kuvan piparkakut on kuvattu viime jouluna, jolloin valaistuin näistä vehnäversioiden korvikkeista. Katsotaan, jos vielä ehtisin duunata pari pellillistä tällaisia...


Tämän aavistuksen sekavan postauksen ideana oli lähinnä valaista tietämättömiä siinä, että perinneruoat ei aina vaadi perinteistä maito-vehnä -osastoa ja että joulupöytä voi olla ihan lihatonkin. Laatikot ja rosolli, sienet, juurekset ja fisu muodostaa ihan kivan ja maukkaan joulupöydän, se possu on ihan turha. Ja kalaostoksille suuntaavat: tsekatkaapa WWF:n kalaopas täältä.

Herkullista joulua!

Likainen parketti

Joulukoristeita ei ole pakko ostaa. Ne voi tehdä itse. Niin kuin Nena.



Etenkin keskimmäisistä kuvista on annettava peukku: mitä viitseliäisyyttä! Kuvat ovat Likainen parketti -blogista, jossa on muitakin DIY-sisustusvinkkejä. Kiva blogi.

Taatelikonvehteja joulupöytään

Noniin! Viikon tuotekehittelyn ja monien eri raaka-ainecocktailien jälkeen olen saanut aikaiseksi tämän näköisiä boltseja:


Alkuperäinen ideanani oli siis imitoida Ruohonjuuresta ostamiani (ja aika kalliita) sokerittomia, maidottomia ja vehnättömiä hedelmäkonvehteja. Sikäli siis onnistuin, että sain aikaiseksi mun mielestä yhtä hyviä konvehteja — mutta halusin vielä parempia!

Ensin tein sokerittomia versioita, jotka on ihan jees. Jos siis haluat korvata Ruohonjuuren boltsit, tee alapuolen resepti ilman suklaata (ja varmista, ettei käyttämissäsi kuivatuissa marjoissa ole lisättyä sokeria). Toimii ihan hyvin. Kuivatut omenarenkaat on olennaisessa roolissa, joten älä dissaa niitä! Itse aloin kuitenkin haluta vähän makeampia konvehteja, joten laitoin joulun kunniaksi sekaan Pirkan luomusuklaata. Toki voi tehdä makeisia raakasuklaastakin, ja blogauksen lopussa onkin pari linkkiä toisaalle, jos haluatte ja ehdotte vielä eksperimentoida ennen h-hetkeä.

Mutta tässä nyt siis mun jouluboltsien resepti (n. 14 kpl):

• 20 taatelia
• 10 mantelia
• 1 rkl agavenektaria
• 2 rkl kuivattuja karpaloita (muutkin kuivatut marjat käy)
• 4 kuivattua omenarengasta

• suklaata maun mukaan (esimerkiksi Pirkan luomusuklaa ja Green & Black´sin kirsikkasuklaa toimii)

Kaikki blenderiin. En tehnyt boltsitaikinaa mun superkoneella, vaan ihan perus Braunilla (Multimix). Sillä ei saa aikaiseksi yhtä hienojakoista massaa kuin Vitamixillä, mutta se on tässä juuri ideanakin! Konvehdit maistuu paremmalta kun suussa on sattumia.

Boltsit voi kuorruttaa miten haluaa.


Mä kokeilin kanelia, pähkinärouhetta, hampunsiemenrouhetta (kuvassa) ja kookoshiutaleita. Superleipojaystäväni kehui kaneliversioita ja omasta mielestänikin kaneli on tässä ässävalinta. Hampunsiemenrouhe näyttää kivalta, mutta maistuu vähän liian terveelliselle.

Kookoshiutaleet puolestaan ovat tosi kauniita ja makukin on ihan jees. Jos jaksat, dippaa pallot sulaan suklaaseen, et voi epäonnistua! Ja sen jälkeenhän ne voi vielä kieritellä vaikka pähkinärouheessa.

Lopuksi, laita boltsit pakkaseen, ja ota esille hetki ennen tarjoilua.

Psst... Tsekkaa myös taatelikonvehdit á la Syömisen iloa, Jaakko Halmetojan suklaareseptit ja meikkiksen pikakonvehdit. Laittakaa ihmeessä omia reseptejä ja linkkivinkkejä jutun perään!

Heiny

"Sehän on lähiömutsi lähiömutsitakissaan!" tervehti ystäväni Viivi minua Nudgen kalaillassa.
"Hei ota musta sellainen Hel-looks -kuva!" pyysin.
"Okei, onks tää hyvä?"

"No vähän on pimee... Ei näy lapaset."
"Okei, uusiks."

"Kiitti!"

Huivipäähine: UFF
Takki: Salon Suurkirppis
Pipo: Lala Berlin
Villatakki: Joltain kirpputorilta ajat sitten
Housut: Diesel
Saappaat: Järvenpään kierrätyskeskus
Lapaset: Moiko

Ihan mahtavaa: moikkauslapaset ovat saaneet paitsi omat nettisivut, myös monia uusia malleja! Valikoimassa on nyt kuvan perusmallin lisäksi vantut myös japaniksi, englanniksi, saksaksi ja på svenska.
"Hel-looks"-kuvastani näkee ehkä juuri ja juuri, että olen ostanut toiset moikkauslapaseni ja ne on tampereeksi! Bongasin moro-heiny -lapaseni Ornamon joulumyyjäisistä, mutta muitakin jälleenmyyjiä on, löydät ne täältä. Tamperevanttuja ei nettisivuilta vielä löydy, mutta eiköhän niitäkin kysyessä saa. Täydellinen joululahjaidea!

Kestävä cocktail: Nudge

Vastikään mainitsemani End of the Line -dokkari esitettiin uudessa putiikissa nimeltä Nudge. Paikka on tervetullut lisä Helsingin putiikkivalikoimaan: punaisena lankana on vastuullinen design.

Nudge on monen toimijan cocktail. Nettisivuilla kerrotaan, että vaatteista vastaa Yalo, asusteista Unkai, kengistä Idun´s Apple, kosmetiikasta Bio Nature, lastenvaatteista IpanaJamit, koti- ja sisustuskamasta Matteriashop sekä Mambogambo. Liikkeessä on silti kiva ja harmoninen fiilis, ei mikään sillisalaatti.

Itse pidin etenkin palapeli-matoista ja istuimista (johtunee siitä, että pikkutyttöni huone kaipaa sisustamista) sekä vaatevalikoimasta: niin naisille kuin miehille (ja lapsille) on paljon kivan näköistä relettä tarjolla. Kenkiäkin Nudgesta löytyy. Kuvasarjassa näkyvät, Terra Planan Mamie-nilkkurit ovat Hertan vertailun mukaan täydelliset, kuulemma uskomattoman hyvän tuntuiset jalassa. Ihanat!

Muutama yksilö Coston hattuvalikoimasta eksyi taas päähäni. Olen heikkona hattuihin, ja tämä talvimyssy on vaan tosi symppis.

Mun kamerassa ei ole tämän parempaa fotoa lakista, mutta Coston sivuilta bongasin nämä:


Sekä musta että punainen, molemmat kelpuuttaisin. Ja tämän myös!

Ystäväni Virve testasi alinta lakkimallia ja se näytti päässään tosi suloiselta (tosin Virven päässä jätesäkkikin olisi söpö). Costo on kyllä mun ikisuosikki — vaikka mun punainen Costo näyttääkin rakkaan äitini mielestä hirvenmetsästyslakilta. I love it.

Nudgessa kannattaa piipahtaa ehdottomasti, löydät paikan Helsingin keskustasta Forumin takaa, osoitteesta Yrjönkatu 30.

Psst... Kauniita kuvia ja juttu Nudgesta Olivian tyyliblogissa!

Turhaa vai tarpeen?

Suomen Luonto valitsi vuoden turhakkeeksi turkikset. Kertokaapa, onko tämä kuvan vempain ensi vuoden turhake-ehdokas, vai oikeasti hyvä juttu? Ostaako vai eikö ostaa?

Törmäsin Ruohonjuuressa Zengrow-esittelijään, joka kauppasi yrttipuskienviljelysysteemiä eli suomeksi pöytäpuutarhaa.

Käytän paljon tuoreita yrttejä, ostan niitä itse asiassa melkein joka viikko, ja se tuntuu kauhealta tuhlaukselta. Ruukku ja juuret multineen lentää viikko toisensa jälkeen roskikseen, se on kamalaa, tiedän! Basilikan saan kyllä kestämään toisinaan pari viikkoa, mutta en aina.

Zengrown myyjä kertoi, että ruukussa oleva basilika on ollut käytössä neljä kuukautta... Onko jollain teistä a) kokemuksia tästä laitteesta tai vastaavasta tai b) hyvää korvaavaa toimenpide-ehdotusta?

Nykyiseen keittiöömme tällainen mahtuisi ihan hyvin, ja takaisin se maksaa itsensä puolessa vuodessa (mun basilikan kulutuksella), joten kyse on lähinnä siitä, onko hankinta oikeasti toimiva. Laitteesta on olemassa myös tällainen designversio:
Kuva: zengrow.com

Pyydänkö joulupukilta pöytäpuutarhan vai en?

Jouluboltsit

Arvatkaapa mitä täällä tehdään?

Jep. Juuri niitä koitan saada aikaiseksi. Resepti tulossa pian, ehtii jouluksi!

Punaista ja mustaa

Nykyään ei ehdi kauheasti vaatekriiseillä, kun vauvan kanssa on hankkiuduttava nopeasti ovesta ulos. Jos jotain omaa aikaa jää, on hiukan muutakin telemistä kuin kikkailla peilin edessä. Siksi onkin hyvä, että olen suosinut garderoobini kokoamisessa tiettyjä värejä. Sillä tavoin eri sesonkienkin kuteet saa aina yhdistettyä kivasti ja vaatekaappia voi totaaliuusimisen sijaan vain täydennellä.

Mulla on monia eri pukeutumistyylejä: tykkään olla ehdasti naisellinen, androgyyni ja poikamainen, moderni tai old school, mutta meilkein aina mulla on päällä mustaa, punaista tai harmaata.

... ja tietty :)


Kaikki kuvien suosikkivaatteet ja asusteet on muuten kirpparilta ja eko- tai uusiodesignia, paitsi housukuvan byysat ja punainen kashmirhuivi. Uutta on tullut viimeaikoina hankittua tosi vähän. Käyn lähinnä shoppailemassa Malmin Pelastusarmeijan kirppiksellä — josta olen löytänyt vaikka mitä (pitääkin palata tähän)!

Mutta voih, nyt haluaisin jotain uutta... Katsokaa nyt.


Nämä Zadig & Voltairen nilkkurit sopisivat mun punamustaan vaatekaappiin täydellisesti. Noissa ois vielä vaunujen lykittävät korotkin. Mutta ne maksaa 455 euroa. Prkl. Ja onhan se fakta, että mä olen tänä syksynä jo ostanut tosi samankaltaiset kengät, joten jääkööt haikailuni tähän. Mutta on ne hienot.