This is me now

Poden pahinta flunssaa miesmuistiin. Palaillaan kun toetaan. Lukemiseksi suosittelen blogauksiani Flunssantorjunnan ABC ja lukijoitteni flunssantapponiksejä. Löydät ne tämän linkin takaa löytyvän blogauksen kommenttiosiosta.

Psst... Hämmentävää, että tälle blogaukselle ei löydy sopivaa kategoriaa. Pitäisi varmaan aloittaa sairaudet-kategoria, tai joku vastaava...

Erävoitto: bisfenolin käyttö tuttipulloissa kielletään

Europe bans Bisphenol-A chemical in baby bottles

EUOBSERVER / BRUSSELS - A European ban on baby bottles containing the chemical Bisphenol-A (BPA) will be imposed next year over fears the substance could affect development and immune response in young children.

Experts from EU member states approved the European Commission proposal on Thursday (25 November), several months earlier than expected.

Vihdoinkin!!! En ehdi nyt kääntää tekstiä (vauva huutaa ja äidin velvoitteet kutsuvat, itseasiassa korvikkeen lämmittäminen lasituttipullossa), mutta koko uutisen löydätte täältä.

Viimeistään nyt kandee hankkia vauvalle lasinen tai muovinen, bisfenolivapaa tuttipullo, jos perheessänne pulloja harrastetaan. Meidän oli pakko aloittaa pulloruokinta, meikäläisen maitotehdas kun taitaa olla lopettelemassa toimintaansa.

Palaan aiheeseen vielä, lupaan.

Tonttuilua

Mä oon joulunodotusfiiliksissä kuten tiedätte, ja mahtavaa on, että joulumyyjäisiä on alkanut pukata siellä sun täällä. Jenni mainitsi muutamia ja huomasin, että Vanhalla Ylioppilastalolla on parhaillaan käynnissä Pro Luonnonkosmetiika ry:n joulumyyjäiset. Tilaisuus on auki kuuteen saakka, kipin kapin sinne, jos kaipaat käytännöllisiä lahjavinkkejä!


Itse en myyjäisiin kerkeä, sillä tonttuilen himassa. Yritän löytää joulukoristeita muuton jäljiltä ja suunnittelen joulumenyytä. Testasin aamulla joulusmoothiereseptiäni, jota vielä hieman kehittelen. Saatte sen lähiaikoina!

Täydellinen kasvovesi + herkullinen suklaanaamio

Sain Akamutin tuotteita testattavakseni jo viime keväänä. Lähettäjä varmaan luulee, etten ole tykännyt paketin sisällöstä, kun blogausta ei ole kuulunut, mutta väärässä on jos luulee niin, sillä peukku nousee — etenkin kasvovedelle.


Akamutin tuotteista ei löydy sertifikaattia luonnonmukaisuudesta tai luomuudesta, mutta esimerkiksi kasvovesi Organic Facial Mist sisältää vain ruusuvettä ja tislattua appelsiininkukkaöljyä — molemmat luomua. Kasvovesi on siis luomukosmetiikkaa. Tuote aivan mahtava siksikin, että fiksujen raaka-aineiden lisäksi kerrankin käyttöliittymä on täydellinen.

Olen aikaisemminkin avautunut siitä, kuinka mua ärsyttää, jos kasvovesi täytyy laittaa kasvoille käsien tai pumpulin kautta. Tuotetta menee sillä tavoin aina hukkaan. No tällä ei tarvitse kummemmin läträillä, sillä pumppupullosta tulee täydellisen kosteuttava (ja tiheä) suihkaus tuotetta, ei liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti. Tätä ominaisuutta olisin kaivannut toiseen suosikkiini, Lisen Organicsiin, joka muuten muistuttaa paljon tätä Akamutin tuotetta.


Olemme kuukausi sitten muuttaneet uuteen kotiin, ja koska kamat vielä ovat vähän missä sattuu, olen säilyttänyt kasvovesipulloa vessan ikkunan reunalla. Tämä on osoittautunut mainioksi tavaksi, koska kasvovesi on aina ihanan viileää. Jääkaapissa säilyttäminen loisi saman efektin, mutten nyt mene suosittelemaan sitä, koska en ole varma, onko kasvovedelle olemassa joku optimaalinen säilytyslämpötila... Itse tykkään tuotteesta viileänä, se rentouttaa ja raikastaa tehokkaammin niin.

Testasin ystävieni kanssa myös kahta sarjan kasvonaamioista. Suklaanaamio näytti — ja tuoksui — ennen veteen sekoittamista ihan kaakaolta!


... tai siis ei vaan näyttänyt, vaan oli sitä. Tuote sisältää suurimmaksi osaksi reilua ja luomua suklaajauhetta, Iisa taisi jopa maistaa sitä, mutten muista kommenttia... Naamiojauho sekoitetaan veteen ja vedellään iholle. Helppo käyttää ja levittyy hyvin (riippuu tietty veden määrästä, kuinka juoksevaa kamasta tekee). Päällystin naamaani ihan reilulla suklaakerroksella ja annoin sen vaikuttaa ohjeen mukaiset 10 minuuttia.


Tuote kovettui snadisti ja pois pesemisen jälkeen naama tuntui ihanan vauvanpeppumaiselta, aivan kuten naamion jälkeen kuuluukin. Muista vaan laittaa stöfnää kunnon kerros! Testasimme myös vihreäsavinaamion, jota puolestaan Ellis maistoi. Reittaus kuului: "sisäisesti pahaa, ulkoisesti hyvää". Iholla siis jees, mutta älä popsi.

Suklaanaamio on nimeltään Chocolate Marshmallow Face Mask, ja itse hämäännyin tästä vaahtokarkkijauhe-raaka-aineesta. Lukijani kuitenkin tiesivät kertoa että: "incissä mainittu marhsmallow powder ei ole vaahtokarkki, vaan Marshmallow-nimellä tunnettu kasvi (joka siis siis suomeksi malva)". Viisastuin siis.

Testasin myös Sweet Almond tree butter -ihovoiteen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on valmistettu manteleista. Mun makuun tuote on vähän liian öljyisen tuntuinen iholla, mutta se kyllä kosteuttaa tosi tehokkaasti. Sopii siis sellaiselle, joka kaipaa kuivalle iholle megakosteuttajaa. Jalkavoide Shea Cocoa Mint sen sijaan on oikein bueno, mintun tuoksu sopii jalkavoiteeseen mainiosti. Ihan sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävää kamaa tämäkin. Akamutilla on paljon muitakin tuotteita, löydät ne täältä.

Tällaista kosmetiikka-asiaa siis tällä kertaa. Testattavanani on taas monia sarjoja, joista blogaan heti jahka ehdin! Ja Akamutista kiinnostuneille tiedoksi, että kadunvarsiliikkeista tuotteita ei saa, mutta 3.12 alkaen Akamutia voi tilata saitilta www.marikoo.fi.

Hiustenvärjäys voi viedä sairaalaan

Hiusväreistä on varoiteltu tontillani monta, monta, monta kertaa. Blogaukseni otsikko on uusimmasta 45 minuuttia -ohjelmasta, joka käsitteli hiusväreille herkistymistä, lyhyt kooste jutusta täällä.

Minut yllätti tieto, Allergia- ja astmayhdistyksen jäsenistä jopa 50% hiusvärien käyttäjistä herkistyy väreille (tai siis tarkemmin niissä käytetyille kemikaaleille). Kannattaa ottaa tosissaan se fakta, että hiusvärit ovat todella tujua kamaa, eikä kannata ainakaan tiheään tahtiin värjäillä. Muuten voi käydä vaikka näin.

Kookosmaitohuijuutus

"No huh huh, mä luulin että kaikki kookosmaito on vaan... kookosmaitoa". Totesi mieheni epäuskoisena, kun kerroin hänelle havainnostani, jonka tein tutkiessani kookosmaitotölkin tuoteselostetta. Jopa näin yksinkertaiseen tuotteeseen tungetaan aivan turhia lisäaineita. Tai no, eivät ne ihan turhia ole sikäli, että kun vetisestä litkusta täytyy jollain ilveellä saada sakeampaa (eli kookosmaitomaista), pitää litkuun lisätä sakeuttamisaineita saostamaan se litku.

On siis kookosmaitoa ja "kookosmaitoa". "Kookosmaidon" tuoteseloste näyttää esimerkiksi tältä:

Itse kookosta tässä tuotteessa on vain reilu puolet, 60%. Loppu on vettä ja lisäaineita. Tiedoksenne, että marketin verrokkituotteessa kookosta oli 80% ja toinen (sekä ainoa) tuoteselosteessa mainittu raaka-aine oli vesi. Ei siihen kookosmaitoon muuta pitäisi tarvitakaan! Okei, tietty tuore 100% kookosmaito on parasta, mutta näillä leveyksillä se nyt ei ole vaihtoehto.

Mitä lisäaineita tässä keittiöömme eksyneessä "kookosmaidossa" sitten on? Renuka Coconut milk sisältää seuraavia lisäaineita:

• E466 natriumkarboksimetyyliselluloosa (sakeuttamis- ja stabilointiaine)
• E412 guarkumi (sakeuttamis- ja stabilointiaine)
• E330 sitruunahappo (happamuudensäätöaine)
• E407 karrageeni (sakeuttamis- ja hyytelöimisaine)

Kolme ensimmäistä ovat harmittomia, mutta karrageenia jotkut välttelevät, sillä pilkotun karrageenin on eläinkokeissa havaittu aiheuttavan syöpää. Karrageeni valmistetaan levästä ja se on sallittu jopa luomutuotteissa. Ei kuulosta mitenkään erityisen vaaralliselta, mutta sen funktio silti sama kuin natriumglutamaatilla: karrageeni sakeuttaa litkua (muun muassa). Mä en ymmärrä, miksi luomutuotteissa saa käyttää lisäaineita, joilla tuotteen rakennetta voidaan muuttaa. Eikö luomun pitäisi olla juuri sitä, miltä se näyttääkin? Miksi luomussa pitäisi päästä ronkkimaan tuotteen rakennetta lisäaineilla? En käsitä.

No, tämä tuote ei ole luomua. Mukakookosmaito sisältää karrageenin lisäksi kahta muuta sakeuttavaa ainetta, joilla "kookosmaidon" sisältämä 40% vettä saadaan sakeutettua. Jos tuotteessa olisi enemmän sitä, mitä purkki mainostaa, ei näitä lisäaineita tarvittaisi.

Toisia tällainen tuote ei hetkautakaan, koska mainitut lisäaineet ovat melko harmittomia. Mua ärsyttää se, että tuotteessa on kookosta vain reilu puolet, vaikka pakkaus vihjaa muuta. Tän nimi pitäisi olla kookos-vesi-lisäaine -cocktail.

Mainittakoon vielä, että tuotepakkaus mainostaa erikseen, ettei se sisällä säilöntä- tai väriaineta. Tällä tavalla kuluttaja harhautetaan ajattelemaan, että juuri tämä tuote on muihin kookosmaitotuotteisiin verrattuna jotenkin erityisen hyvä ja lisäaineeton, vaikka kaupan hyllyssä todennäköisesti on tarjolla toisia kookosmaitotteita, joissa ei ole lisäaineita ensinkään. Ne muut tuotteet eivät vaan mainitse asiaa erikseen! Grrrr.

Streethero

Ystäväni Saara, joka tietää meikäläisen tarkaksi tyyliasioissa, pelotteli keskustasta lähiöön muuttanutta, tuoretta malmilaista todeten, että ei kuulemma mene kauaa ennen kuin liikun tuulipuvussa ja leikkautan hiukseni ostarin kampaajalla.

Yhä vaivaudun kampaajalle Uudenmaankadulle, enkä omista tuulipukua, mutta myönnän, että olen kyllä ostanut säänkestävät, kahisevat housut, joita olen käyttänyt kerran. Mulla on siis virallisesti puolikas tuulipuku. Mutta on muutakin!

Jokin aika sitten hehkutin, kuinka tein mainioita kirppislöytöjä Salossa. Bongasin muun muassa talvitakit ystävälle ja itselleni. Frendini sai Vuokon villakangastakin, klassikon siis. Itselleni raahasin himaan jotakin vähän eri tavalla "klassista", joka Facebookissa jo ennätti herättää kauhunsekaisia kommentteja (tai riemunkiljahduksia, en ole varma kummista oli kyse).

Pohjustan vielä sen verran, että olen pari talvea putkeen kadehtinut mieheni supertakkia, joka kestää kovimmatkin pakkaset, se on jonkun armeijan toppaparka, luulisin. Multa supertakki vielä puuttuu, mutta tämä kahdeksalla eurolla bongattu Smithy´s Streethero pääsee aika lähelle.

... plus että se saa hymyn huulille!

Mua on lievästi ahdistanut (taas kerran) naistenlehtien "nyt pitää omistaa lentäjäntakki karvavuorella" -tuputus. Herättää meikäläisessä lievää vastareaktiota. 90-luvun alun Streethero on nyt juuri sopivan uniikki ja omintakeinen — tosin täällä Malmilla taidan sulautua rotsillani ihan hyvin massaan.

Takissa on kivoja yksityiskohtia, esimerkiksi: sopivan kulunutta denimiä, ajan patinoimina nappeja ja (järkyttävän) ihania saumoja. Ja huppu, se on talvitakissa ihan pakollinen. Kätsyä on, että Streetheron (mä NIIN rakastan tota nimeä!) hupun saa irti.


Löysin viime viikolla myös rotsiin sopivat kengät kirppikseltä. Viedessäni kamaa myntiin Kaivarin Kanuunaan, bongasin naapuripöydästä TopManin kotimaiset Ajavat-merkkiset talvinilkkurit. Ne on kivasti "karjalanpiirakat" eli mummot ja kuitenkin modernisti yhdisteltäessä ajankohtaisen näköiset. Etäisesti lapikashenkeä, mutta citymäisemmällä otteella. Siinäpä määritelmä kengille, joita moni todennäköisesti kuvailisi yhdellä sanalla: kamalat.

Okei, kenkien pohja on kyllä ihan ehdasti ruma. Myönnetään. No, kaikkea ei voi saada. Näissä kuitenkin lykkii vaunuja vähän kätsymmin kuin jossain kiilakoroissa (kyllä, bongasin kaupassa kiilakorollisia "talvikenkiä"). Ja mihinkään uuteen GoreTexiin en vaan todellakaan taivu! Se on vielä ankeempaa kuin nämä mummomenokkaat.

Kengät olivat kirppislöydöksi kalliit, 20 euroa, mutta toisaalta ihan uudet, joten halvemmat kuin uutena kaupassa. Takki maksoi sen mainitun kahdeksan euroa, joten näillä oli musta ihan kohtuullinen yhteishinta. Nyt saa talvi tulla!

Edit. En todellakaan sekoitu massaan takkini kanssa, edes Malmilla. Jotta niin tekisin, pitäisi mulla olla musta, polviin ulottuva villakangastakki tai musta, pötkelömallinen untuvatakki. Miksi suomalaisten talvipukeutuminen on niin tylsää?

Naapurirakkautta

Avauduin liha-ahdistuksestani naapurin Leenalle ja kas, sain kauppareissulta tuliaisina 400 grammaa hirven jauhelihaa. Kiitos Leena! Tämä eläin on ainakin kasvanut vapaana sille ominaisessa ympäristössä, eikä sitä ole ruokittu jollain hemmetin soijalla.

En olekaan koskaan aikaisemmin kokkaillut mitään hirven jauhelihasta (ja okei, en kokkaa tälläkään kertaa, ruoan valmistaa rakas mieheni), saas nähdä mitä syntyy.

... ja laitetaan nyt vielä oikein virallinen ilmoitus: HALUAN ALKAA OSTAA RIISTAA VÄHÄN ISOMMISSA KÖNTSISSÄ JA JAKAA SITÄ NAAPURIEN KESKEN, KELLÄ OIS DIILATA? Tänne Malmin suunnalle pitäis siis saada ja useampi talous olisi kiinnostunut asiasta. Yhteydenotot osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com.

Kalenterihommat haltuun

En ole mitenkään erityisen traditionaalinen ihminen, mutta jouluna haluan tehdä tiettyjä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin. Jouluruoat, yhdessä musisointi, joulusauna ja itse joulun odottaminen — ne on mulle kaikki tärkeitä juttuja. Tänä jouluna aloitamme oman perheemme joulutradition, omassa kodissa — sitä odotan innolla.

Musta on ihana odottaa joulua ja joulukalenteri onkin mulle tärkeä traditio. Erityisen merkityksellisen kalenterin luukkuja avasin muutamia vuosia sitten. Isoisäni joutui sairaalaan loppukesästä 2007 ja lupasin vuoden lähestyessä loppuaan, että hommaan hänelle sairaalan huoneeseen kalenterin. Isoisän kunto romahti marraskuussa, mutta lupasin monta kertaa morfiinitokkuraiselle miehelle, että kalenterin tuon, ja sen teinkin. Avattuani ensimmäisen luukun isoisäni kuoli käsivarsilleni. Kalenteri oli pieni, postikortin kokoinen, ja luukut ihan minimaalisia, mutta se kalenteri olikin yllättäen tärkein kaikista.

Nykyään joulukuun ensimmäinen päivä muistuttaa siis aina isoisästä ja saa mut erityisen herkkikseksi, etenkin kun tämä on oman lapseni eka joulu. Hitsi melkein itken täällä kirjoittaessani! Mutta niinhän sitä sanotaan: joulu on monille perhejuhla ja toisaalta, yksinäiset ihmiset on jouluna kaikista yksinäisimpiä. Muista siis ilahduttaa läheisiäsi, etenkin jos he ovat aattona yksin — eikä muistamisen tarvitse tapahtua vasta aattona! Voit jo marraskuun lopussa läheiselle lahjaksi kalenteri. Tässä pari ideaa siihen.

1. Fiksu suklaakalenteri

Jos haluaa herkutella joulukuun jokaisena päivänä kalenterisuklaalla, kannattaa kalenteri tehdä itse. Kauppojen suklaakalentereissa on ihan hirveetä moskaa, jota en etenkään soisi päätyvän lasten suihin. Kokeilepa vaikka tätä:

Kuvan kankaisen kalenterin taskuihin on sujautettu minisuklaita. Tuollaisen ompelee helposti itse, mutta jos et jaksa, voit tilata kuvan systeemin Green & Blacks´lta.

Aikuiselle kuvan päivittäinen suklaamäärä on ehkä ok, mutta lapselle mun mielestä vähän liikaa. Jos siis kuvan suklaamäärä tuntuu mielestäsi isolta, voit vaikka ostaa levyn jotain reilua tai luomua suklaata (niin tummaa kuin skidi suostuu syömään, jos teet kalenterin lapselle), pilkkoa levyn pieniin paloihin ja laittaa yhden palasen jokaiseen taskuun, tai pari palaa, jos nyt oikein villiksi heittäydyt. Jokaisen suklaapalan voi vaikka paketoida eriväriseen kääreeseen, vaikka itse suklaa olisikin jokaisessa luukussa samaa.

2. Teekalenteri

Tämän Sonnentorin teekalenterin löysin eilen Ruohonjuuresta, ihan megahyvä idea!! Kalenteri muodostuu 24 erilaisesta luomuteepussista, joulukuun jokaiselle päivälle on siis omansa.

Mainio pikkujoululahjaidea.

3. Kemikaalicocktailin joululakenteri.

Tein sen jo pari vuotta sitten, mutta yhä se on ihan pätskyä kamaa. Löydät kalenterini täältä. Enää viikko ekaan adventtiin (joka kait usein on sellainen epävirallinen pikkujoulupäivä), joten kalenterihommat kandee ottaa pian haltuun, jotta ehdin lahjoa läheisimpiäsi — tai itseäsi.

Ihanaaja tunnelmallista joulun odotusta!

T.Herkistelijä

Kemikaalicocktail in your face

Hanna Eriksson kiteyttää uusimmassa Vihreässä Langassa viimeaikaisia uutisia:

"Parasetamolia sisältävät särkylääkkeet voivat aiheuttaa epämuodostumia poikavauvojen sukupuolielimiin (Hs.fi 8.11). Kivessyöpien määrä on hälyttävästi lisääntynyt ja siittiöiden määrä vähentynyt. Yksi syy saattaa olla sikiöaikaisessa kemikaalialtistuksessa (TS 15.11). Saippuoiden antibakteeriset aineet ja jätevesien lääkejäämät tekevät kalat haluttomiksi pariutumaan (Hs.fi 16.11). Ostoskuittien muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon läpi (Hs.fi 16.11). Kemikaali saattaa vähentää sperman tuotantoa".

Lähde: Vihreä Lanka 19.11.2010.

Blogini lukijoille suurin osa edellä mainituista uutislainauksista on ihan tuttuja juttuja. Kun asioita näin niputtaa, ei tunnu ollenkaan hätävarjelun liioittelulta vähän miettiä mitä aineita iholleen ja suuhunsa laittaa, millä asioilla itsensä ympäröi ja mitä karsii. Sille palautteen antajalle, jonka mielestä touhuni on "vähän hysteeristä" tiedoksi vaan, että meikäläinen valitsee mielummin varmuuden vuoksi fiksusti, kuin katuu myöhemmin sitä, ettei ottanut tällaisia tiedonmurusia vakavissaan. Turhien kemikaalien karsiminen arjesta kun on ihan helppoa — ainakin niiden vähentäminen on!

... ja edellisiin liittyen pitäkäähän silmät auki lähiaikoina. Saatatte törmätä tuttuun naiseen vähän siellä sun täällä ;)

The Girl Effect: The Clock is Ticking

Mulla on mahtavat lukijat, jotka jatkuvasti vinkkaavat hienoista ja tärkeistä asioista. Kuten tästä.



Pakko myöntää, että tälle pienen tytön äidille tuli tippa silmäkulmaan. Kunpa maailma olisi hyvä paikka kaikille pienille tytöille.

Fiksua nannaa: hedelmäkonvehteja

Aijai. On taas niin monia ihania herkkuja joista blogata, etten tiedä mistä aloittaisin. Aloitetaan vaikka näistä herkullisista Lubs-merkkisistä palleroista, jotka löysin kaupasta eilen.

Kauniita, eikö? Jos ei halua syödä vehnää, maitoa ja sokeria, joutuu perinteiset karkit jättämään kaupan hyllyyn. Ihmiset ihmettelevät toisinaan, että mitä herkkuja oikein voi syödä, jos noudattaa meikäläisen dieettiä. Haluan muistuttaa, että joustan kyllä kutsuilla ja popsin suklaata vaikka maha tuleekin siitä kipeäksi (mulla on ihan paska itsekuri, kun tarjolla on herkkuja), mutta täydellisessä maailmassa bileissä tarjoiltaisiin vain fiksuja nameja, kuten esimerkiksi tällaisia mansikka-raparperi-manteli-taateli-agavenektari -palleroita. Nerokas konsepti, ja näitä voi tehdä itsekin!

Koska pieni pussillinen mansikka-raparperikonvehteja maksoi femman, ei ihan usein tule varmaan satsattua kalliimman puoleisiin makeisiin. Ja mä vetäisin koko pussin muutamassa minuutissa... Ostinkin ne lähinnä siksi, että aion kopsia reseptin ja tehdä blenderissä taatelipohjaista massaa, josta pyörittelen joulupöytään herkkupalleroita. Resepti seuraa jahka saan sen jalostettua.

Lubs tekee blogauksen tuotteen lisäksi muitakin vastaavia hedelmäboltseja. Ja Itu Biodun Oy tuo maahan näitä kaikkia makuja! Taidankin ilmoittaa kustantajalleni, että näitä tarjoillaan eräissä kirjanjulkistamisbileissä... Kirjan markkinointibudjetti taitaakin mennä kirjamainosten sijaan cateringiin.

Lunta maahan ja sipulia korvaan

Oi! Nyt viimeistään menetin sydämeni uudelle kotipaikalle: 10 cm lunta omilla kotirappusilla. Hesarin sai noutaa laatikosta lumisateessa ja 1800-luvulla rakennettu kotitalomme on saanut lumipeitteen. Mahtavaa ja ihanaa.

Mikä ei ollut erityisen ihanaa oli vaunujen epätoivoinen lykkiminen lääkäriin (Kaisa mä en ehkä tarvii tänä talvena muuta treeniä kuin noi vaunut, heh), jossa kuitenkin onneksi saatiin puhtaat paperit Islan korvalle. Ja arvatkaapa millä se korvatulehdus lopulta hoidettiin? Sipulilla! Ostin kyllä tytölle antibiootit, mutta Isla oksensi ne ylös ja lääkäri käski keskeyttää kuurin kolmen päivän oksuilun jälkeen. Heti loppui yrjöily kun antibioottikin lopetettiin. Otimme käyttöön niksin, jota miehellenikin lapsuudessa käytettiin: Vogelin opas ja sipulia kääreeseen korvan taa. Nuha loppui ihan heti ja korvatkin saatiin kuntoon.

Kävimme siis ihan varuudeksi lekurissa toteamassa, että korvat on jees, koska halusin tietää, onko hippinikseistä ollut apua. Palaan näihin sipulihommiin vielä tarkemmin myöhemmin. Nyt lumihommiin!

Psst... Lukaisepa juttu Korvatulehdus ei edellytä antibiootteja.

Nopsa = paikallista luksusta

Tätä ON odotettu: Peloton-ideakilpailun voittaja, lähimatkailupalvelu Nopsa-travelsin verkkopalvelua nimittäin. Sivusto sisältää vasta muutamia lähimatkailuvinkkejä, mutta veikkaan, että Nopsasta tuee vielä hitti! Jo nyt netissä on esimerkiksi Luomua Pirkanmaalta -reitti ja Kallion kuppilat -rundi, Hiljaa Helsingissä -paikkoja ja Saariston aarteet, joka esittelee Turun saariston Rengastien kohteita.

Saitin ideana on jakaa paitsi sivuston perustajien, etenkin kaikkien mattimeikäläisten lähimatkavinkkejä. Voit jakaa oman vinkkisi Nopsalaisille lähettämällä mailia osoitteeseen infoATnopsatravels.com. Nopsalla on myös oma blogi.

Ihan mahtavaa toimintaa ja e-rit-täin tyylikäs nettisaitti! Mun on pakko heti lähettää omat vinkkini, joihin kuuluu ainakin iki-ihana Tamminiementien kahvila.


... ja jos oot siellä kotona ihan "Mikä ihmeen Nopsa?" lue tämä.

Meikkikielto raskaana oleville — Suomessakin?

Tanskassa ympäristöministeriö suosittele, etteivät naiset käytä raskaus- ja imetysaikana kosmetiikkaa ja tästä olen maininnut blogissani aina kun vaan jaksan jankuttaa ja ihmetellä, miksi hitossa Suomessa ei reagoida asiaan mitenkään. Tanskassa neuvolat jakavat naisille infoa kosmetiikan välttämisen tärkeydestä raskaus- ja imetysaikana, mutta kun kyselin itse asiaa neuvolassa rampatessani, ei henkilökunnalla ole asiaan mitään sanottavaa.

Suomessa on onneksi yksi mies, joka jaksaa pitää asiasta meteliä. Nyt professori Jorma Toppari on ehdottanut Turun Sanomien haastattelussa odottaville äideille meikkikieltoa. Turun Sanomissa haastatellun Topparin mukaan kosmetiikan tarpeeton käyttö tulisi odotusaikana karsia kokonaan. Saas nähdä reagoidaanko tähän Suomessa mitenkään. Olisi kyllä sosiaali- ja terveysministeriöllä korkea aika ottaa asiaan kantaa.

"Erityisen haitallisia kemikaalit ovat sikiövaiheessa olevalle lapselle, mutta pitkän altistumisen epäillään olevan yhteydessä myös rintasyöpään ja eturauhassyöpään", Toppari sanoo Turkkarissa.

On myös aivan älytöntä, että viime viikolla saimme uutisen bisfenolista ja kassahenkilökunta silti yhä työskentelee käsineittä. Suurin osa kassoista on naisia (usein nuoria naisia) joille imeytynyt bisfenoli on erityisen vaarallinen asia. Onko yksikään kauppias reagoinut uutiseen mitenkään, onko henkilökuntaa valistettu? Ei ainakaan täällä Helsingin suunnalla siltä näytä. Tekisi mieli avautua aina kaupassa käydessä kassaneideille asiasta, mutta hullunahan mua varmaan pidettäisiin, jos alkaisin avautua jostain kuiteista imeytyvästä myrkystä, hullultahan se kuulostaakin — mutta on aivan totisinta totta!

Kaikista harmillisinta on se, että nämä ympäristömme kemikaalit vaikuttavat tulevien lasten terveyteen jo sikiöaikana, eli äidin elämäntavalla ja altistuksella todella on väliä. Mutta kuinka äiti osaa olla varovainen, jos häntä ei valisteta asiasta? Ymmärrän täysin, että viranomaisia kuuliasiesti tottelemaan tottuneet suomalaiset odottavat suosituksia korkealta taholta, eivätkä välttämättä reagoi jonkun bloggaajan huuteluihin aiheesta. Voi kuinka toivon, että kemikaalicocktaililmiöön alettaisiin reagoida viranomaistasolla. Huoh, turhauttavaa odottelua. Valinta onkin siihen asti omasi.

Ikkuna seinälle

Seikkailuni Malmilla veivät viikolla Sopen myymälä-outletiin, jossa bongasin hyvän sisustusidiksen:


Vanhoihin ikkunakehyksiin voi helposti laitattaa peilin. Ehkä vanha kikka, mutta tosi toimiva. Menee mietintämyssyyn...

Härkäpapu haltuun

Musta tuli viime kesänä härkäpapufani. Katsokaa nyt.

Toi nukka on ihan mahtava juttu. Kelpaa papujen asustaa kuoressansa.

Kuva on kesältä, eikä tuoreita härkäpapuja nyt taida saada, mutta niitä voi ostaa kuivattuna ja liottaa käyttöön. Itse ostin pussillisen Ekolosta.

Härkäpapu on erittäin proteiinipitoinen (27,6-35% proteiinia) palkokasvi ja sekös mun dieettiini sopii. Erinomaista kasvisproteiinia. Härkis on lisäksi ekologinen valinta, sitä kun saa kotimaisena. Mitä härkäpavuista sitten kannattaisi valmistaa? Bongasin itselleni uuden saitin nimeltä makuhaku.fi. Palvelu etsii ruokaohjeita hakusanalla suomalaisista blogeista. Siellä mua odottaa kymmenittäin härkäpapureseptejä, joten enköhän mä jotain keksi. Hommiin vaan — huomenna. Nyt unta.

Blood in the Mobile

Halusin säästää elokuvan katsojat vauvan käninältä, joten en osallistunut eilen Uuden Mustan elokuvailtaan. Blood in the Mobile -dokkari kirvoitti 1,5 tunnin keskustelun ja paikalla ollut dokumentin ohjaaja Frank Poulsen oli kuulemma kovin otettu vastaanotosta. Keskustelusessio oli kuulemani mukaan erittäin antoisa, voit katsastaa sen Bambuserista.

Nokia on jo ennättänyt kiistämään väitteen, että puhelimissaan olisi verimineraaleja, vaikka dokumentin ohjaajan mukaan kännykkäjätti ei ole pystynyt vakuuttamaan, ettei verimineraaleja käytettäisi. Katso juttu Nelosen nettisivulta. Hs.fi puolestaan otsikoi "Verikännykät dokumenttiin haluttiin yksipuolinen tarina". Toivottavasti aiheen käsittely mediassa ei jää tähän. Voit tsekata dokumentin itse 8. joulukuuta TV1:n Ulkolinja-sarjassa. Tässä traileri:




Lue myös Terhin juttu Ei veretön vaan reilun kaupan kännykkä.

Kyllä ne tanskalaiset osaa. Juuri vasta kerroin tanskalaisen toimittajan dokkarista, jossa hän haastaa itsensä oikeuteen epäeettisen suklaan syömisestä ja hiillostaa mm. Nestléä aiheesta. Hyvä Tanska.

Vastauksia lihakysymyksiinne

Arvasin, että eilinen blogaukseni kirvoittaa osan teistä kritiikkiin. En ole kasvissyöjä, mutta suosin lihaa, joka on mahdollisimman eettisesti tuotettua. Tässä vastauksia kysymykssin ja kommentteihinne:

1) "Vauvaeläimen syöminen eettistä?! Itse tosin pidän epäeettisenä myös sitä kananmunan syömistä". Aivan. Ajattelemme eri tavoin. Minä ajattelen näin: jos eläin on elänyt hyvissä oloissa ja se on teurastettu mahdollisimman fiksusti (ei pitkiä kuljetusmatkoja ja nopea terurastustilanne jne.) on minusta sama, minkä ikäinen eläin on. Kuulostaa ehkä raadolliselta, mutta niin ajattelen.

2) "Muistaakseni kun joskus kerroit että syöt lihaa vain harvoin, mutta nyt sitä tarvitsisikin syödä enemmän kun ryhdyt muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi ja alat urheilla. Aivan järjetöntä!" On totta, että aikaisemmin söin lihaa vain noin kerran kuussa. Imettäessä olen kuitenkin huomanut, että proteiinin tarpeeni on ihan järjetön, enkä toistaiseksi ole tullut toimeen ainoastaan kasvikunnan antimilla, mutta käytän kyllä soijatuotteita monesti viikossa, ja haluankin huomauttaa, että eilinen postaukseni sisälsi vasta osan personal trainerini ruokaohjeista! Olen aivan vakuuttunut ja tiedän, että urheilija pärjää kasvisravinnolla! Tällä hetkellä vaan satun olemaan imettävä urheilija, ja koen, että tarvitsen lihaa. Pidän myös lihan mausta, eikä eettisen lihan syöminen toisinaan ole musta väärin. Päivittäinen lihan syöminen ei ole ekologista.

3) "Onko Helsingissa tosiaan niin surkeat kaupat, ettei sieltä saa luomulihaa?" Kyllä täältä Malmilta luomulihaa saa, mutta vaihtoehtoina on sian- ja naudanliha, joiden maku ei mua miellytä. Keskustassa on halleissa paremmat valikoimat.

4) "Jos lihaa ei saa ihan kovin läheltä, niin kantsii käydä vaikka pari kertaa kuussa jossain isommassa kaupassa ja ostaa sieltä luomulihaa pakkaseen. Tai liittyä luomupiiriin." Piiriin ollaan liittymässä, tai siis aletaan tilata raaka-aineita suoraan tilalta. Tästä pian enemmän!

5) "Miksei muuten luomupiireistä ole ollut vielä mitään puhetta (muistaakseni) kempparissa? Loistavia organisaatioita". Postaus tästä aiheesta on yksinkertaisesti jäänyt tekemättä, vaikka usein olen aikonut. Tulossa siis.

6) ...eikä se suhteellinen eettisyys karitsan jauhelihassa (ulkoilevat ja syövät ruohoa) tietty myöskään takaa sitä, etteikö elukoille olisi voitu syöttää antibiootteja tms". Ei niin, mutta on hyvä tiedostaa, että myös luomussa saa käyttää antibiootteja. Tosin luomueläimet on tavanomaisia tehoelukoita puolet pidempään telakalla antibioottien käytön jälkeen.

7) Epilepsylle: en pidä kommenttiani siitä, että ei tee mieli paljain käsin hikoilla muovipainojen kanssa kovinkaan hysteerisenä tuoreen bisfenoliuutisen jälkeen.

... ja se, että kikherneen toinen nimi on garbanzopapu oli mulle uutta. Kiitti Iines :)

Ymmärrän täysin, että kritisoitte mua lihan syömisestä. Haluan kuitenkin painottaa, että suosin kotimaista ja niin eettistä lihaa kuin mahdollista, ja olemme liittymässä systeemiin, jossa raaka-aineet saa suoraan tilalta himaan. Toiveissa on myös, että saisin kehitettyä taloyhtiömme kanssa jonkinlaisen lihanhankintasysteemin, jossa ostetaan tyyliin kokonainen poro ja sitten jokainen saa siitä osansa jne. Katsotaan miten projekti etenee.

Huumaava hummus

Muistatte varmaan kuinka kerroin, että personal trainerini Kaisa on tehnyt mulle kunto- ja ravitsemusohjelman, jota olen koittanut alkaa noudattaa. Tunnustan rehellisesti, että esikoisteoksen finalisointi, muutto ja vauva ovat taanneet sen, ettei syys- ja lokakuussa juuri urheiltu ja nyt olen vielä ollut keljussa flunssassa, mutta kyllä tää tästä kohta...

Ostin jo hiton painavat painot (5 kiloa per käsi!! Kaisa kylläkin puhui 7 kilon punteista, mutta 5 saa riittää, I say), nyt pitäis vaan alkaa nostella niitä. Mietin eilen painoja hiplatessani, että on varmaan ostettava sellaiset salihousuäijien käsissä näkemäni hanskat, koska en halua hinkata tollasta epäilyttävän oloista muovia paljain käsin.

Helpompaa on ollut muuttaa ruokailutottumuksia, tai siis viilata niitä Kaisan haluamaan suuntaan, koska syödä on pakko. Siitä ei voi laistaa. Mun käskettiin alkaa nauttimaan kananmunia päivittäin, mikä on johtanut siihen, että nyt tiedän mistä sana munapieru tulee. Sori nyt jos kerron liikaa, mutta hiton ärsyttävää, että kananmunatkin laittaa mahan sekaisin. Ei musta ennen niin ole ollut. Ehkä se johtuu määrästä. Päivittäinen kananmunailu kun ei ole aikaisemmin ollut tapana.

Tämän lisäksi olen saanut ohjeeksi nauttia 100g luomulihaa päivittäin, jos mahdollista. No ei ole tapahtunut, mutta koska Prismasta (lähikauppani) saa kotimaista karitsan jauhelihaa (lampaiden pito on Suomessa on selvitykseni mukaan melko eettistä), olen alkanut valmistaa siitä joka viikko jotain. Tänään tein kaalilaatikkoa, viime viikolla kreikkalaisia lihapullia (resepti tulossa!).

Kolmas ravitsemusohje oli alkaa nauttia hamppuproteiinia päivittäin smoothien seassa, senkin olen toteuttanut. En tosin ihan joka päivä vedä protskujauhoa, mutta about joka toinen. I´m getting there.

Sain myös komennuksen nauttia 100 g papuja päivittäin. Olen ajatellut, että herneetkin kuuluvat tähän samaan kategoriaan (en tosin ole tarkistanut asiaa Kaisalta..), joten olen alkanut valmistaa entistä useammin hummusta.

Hummus on ihan huumaavan makuista, oman versioni teen tällä reseptillä:

• korianteripuska
• 1 tölkki kikherneitä
• 4 rkl tahinia
• 1/2 sitruunan (tai limen) mehu
• 2-3 valkosipulin kynttä
  

Tehosekoittimeen ja surrurrur. NAAAM! Eikä hummusta tarvitse nauttia jonkun höttöleivän kanssa, esimerkiksi mä laitan sitä ruisleivälle. Voi nauttia myös dippinä tai soosina.

Liian Myöhään

Tää on vaan niin mahtava! Uusi Fantasia featuring Freeman - Liian Myöhään.

Vihreä kaupunki

Jos missasit eilen Pasi Toiviaisen Vihreä kaupunki-dokkarin ekan osan, katsopa pätkä Areenasta.

Kyseessä on ekologisesta rakentamisesta kertova, kaksiosainen dokumentti, joka on kuvattu vuosina 2009 - 2010 yhdessätoista maassa eri puolilla Eurooppaa, aina Saksasta Espanjaan ja Hollannista Italiaan. Ohjelman eka osa Täydellinen ekotalo selvittää, syntyykö paras ekotalo teknologian avulla vai luonnonmukaisen rakentamisen keinoin.


Kuvan rakennus on muuten Musée du Quai Branly eli Alkuperäistaiteen museo Pariisissa (kuva YLE). Ekologisuuden lisäksi viherseinät ovat älyttömän kauniita. Kuvitelkaa, kuinka rakennusten seinät vaihtavat väriä ja muuttuvat vuodenajan mukaan — sen lisäksi että ne yhteyttävät ja puhdistavat ilmaa.

Suklaata orjatyöllä: ryhdistäytykää Panda ja Fazer!

Muistatteko, kuinka ihmettelimme elokuussa sitä, ettei Fazerilla ole luomusuklaata? Eipä ole reiluakaan. Eikä myöskään Pandalla. Siksi on tärkeää, että käyt allekirjoittamassa Pandalle ja Fazerille jätetyn vetoomuksen, jossa vaaditaan eettisesti tuotettua suklaata (reilua kauppaa ja luomua). Allekirjoita vetoomus ja jaa Ei orjuudelle -linkkiä Facebookissa. Kylmää suklaafaktaa löydät tämän linkin takaa. Oi, olisipa hienoa saada Fazerille reilu ja luomu sininen suklaalevy.

Tsekkaapa tämä klippi:



Kyseessä Tony Chocolonely -dokkarin traileri. Ihan uskomaton toi Nestlén edustajan kysymys: "How do you spell that word, slave free?". Pitääpä koittaa löytää jostain koko dokumentti. Toimittaja Tonylla on muuten dokkarinsa ympärille kokonainen nettisaitti ja blogikin. Ja tietenkin omaa suklaata... Saittia vaan ei ole käännetty englanniksi, harmillista.

Orjatyöstä puheen ollen: Uuden Mustan tämän viikon torstaina järjestettävään Blood in the Mobile -ennakkonäytökseen mahtuu vielä. Kyseessä on siis ensimmäinen Uuden Mustan lukijatapahtuma. "Esitämme ennakkoon 11.11. klo 17.30 Yle TV1 Ulkolinjan Blood in the Mobile -dokumentin Andorrassa, jonka jälkeen käydään vielä keskustelua aiheesta. Ilmoittaudu osoitteeseen uusi.musta@yle.fi! Lue myös Terhin juttu aiheesta". Teksti lainattu Uuden Mustan etusivulta.

Ei kuitt.. bisfenolia kiitos

Kirjoitin bisfenolista ensimmäistä kertaa marraskuussa 2008. Silloin postaukseni käsitteli lasisia tuttipulloja. Olen kirjoittanut tästä kemikaalista myöhemmin helmikuussa 09 ja tammikuussa tänä vuonna. Olin vain muutama viikko takaperin yhteydessä Eviraan tiedustellakseni, missä nyt mennään. Sieltä kerrottiin, että mihinkään toimenpiteisiin ei ole tarvetta, että markkinoilla olevat bisfenolituotteet ovat turvallisia.

No nyt näyttää kuitenkin olevan uuden turvallisuusarvioinnin paikka: bisfenoli imeytyy ihon läpi.

"Tutkijat ovat todistaneet, että muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon lävitse elimistöön. Havainnon vuoksi etenkin raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään ostoskuittien käsittelyä. Kuiteissa ja muissa lämpöpaperissa muovimyrkky esiintyy vapaana monomeerina, joka imeytyy elimistöön helposti.

Ranskalaiset tutkijat osoittavat tuoreessa Chemosphere-tiedesarjassa, että aine todella imeytyy läpi ihon. Tutkijat seurasivat radioaktiivisesti merkityn aineen siirtymistä sian ihon lävitse. Toisessa tutkimuksessa samaa tarkasteltiin ihmisen ihonäytteessä. Sian ihossa 65 prosenttia bisfenoli-A:sta pääsi ihon lävitse, ihmisen ihossa 46 prosenttia".

-Lähde: HS.fi

Ei ollenkaan yllättävää, mutta voi, niin harmillista. Kelatkaa kaikkia niitä kassatyöntekijöitä, jotka käsittelevät kuitteja varmaan satoja tai tuhansia päivittäin! Ja kaikkia meitä perusjamppoja, joiden elämä on muovilla kuorrutettu. Bisfenolia on siis etenkin monissa muovituotteissa ja myös säilyketölkkien sisäpinnoissa, lue aikaisempi postaukseni aiheesta.

Bisfenolin imeytymisestä kannattaa olla huolissaan siksi, että bisfenoli on xenoestrogeeni, joka osaa matkia estrogeenihormonin toimintaa elimistössä. Aine vaikuttaa haitallisesti kehon hormonijärjestelmään. Lue WWF:n raportin Bisfenoli-osuus täältä.

Taas yksi erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka arkemme kemikaalien turvallisuudesta ei todellakaan olla selvillä. Huoh. Miksei tällaisen aineen käyttöä kielletä? Minkälaista dataa tarvitaan, ennen kuin bisfenolin käyttö lopetetaan? Vai aletaanko vaan kaikki "käyttää hanskoja", niin kuin kassatyöntekijöille nyt suositellaan. Hanskat ei ihan ratkaise tän kemikaalin aiheuttamia terveyshaittoja, bisfenolia kun on paljon muuallakin kuin kuiteissa.

(melkein) Lisäaineeton torttuhillo

Avasimme glögikauden eilen, kutsumalla uudet naapurit kylään. Olen joka vuosi, ostaessani sen vuoden ainoan luumumarmeladipurkin ajatellut, että luumusose pitäisi tehdä itse. Kaupan torttuhilloa höystää ihan turha lisäaineiden cocktail. Lisäksi se on ällömakeaa.

Esimerkiksi monelle tuttu, Dronningholmin Tähtitorttu luumumarmeladi sisältää kuutta eri lisäainetta:

• hyytelöimisaineet E440, E412, ja E410
  
• happamuudensäätöaine E330
• säilöntäaine E202
  
• stabilointiaine E333
  

Nämä lisäaineet eivät ole pahimmasta päästä kylläkään, mutta miksi syödä niitä, kun ne voi äärimmäisen helposti välttää? Mua ärsyttää turhien lisäaineiden lisäksi kaupan luumuhillon makeus: 100:ssa grammassa Dronningholmia on 47 gramma sokeria. Melko makeaa! Sokeri lukeekin tuoteselosteessa heti luumun jälkeen, joten sitä on tuotteen raaka-aineista toiseksi eniten.

Niinpä tein vihdoinkin luumuhilloni itse! Kakalta näyttää, mutta maku on mainio.

Ostin pari pussia kuivattuja (mutta meheviä) luumuja. Kivettömiä tietty. Heitin ne blenderiin, laitoin sekaan desin vettä, ruokalusikallisen kanelia ja vajaan ruokalusikallisen inkiväärijauhetta. Surrrurr ja valmista parissa minuutissa. Tosin: kannattaa ottaa huomioon, että mikä tahansa rimpulablenderi ei välttämättä luumuihin pysty, mutta homma hoituu ihan varmasti helposti vaikka sauvasekoittimella.

Koemaistajina käyttämäni naapurit eivät huomanneet eroa kaupan hilloon ja täytyy sanoa, että minut yllätti, kuinka makeaa itse tehty luumuhillo on, vaikken ole lisännyt sokeria ensinkään! 300 gramman Dronningholm-purkissa on huimat 141 grammaa sokeria!!! Tässä kohtaa joulupöytää voi siis todella helposti pienentää turhan sokerin mussuttelua.

Pakko huomauttaa kuitenkin, että ostamissani Sunsweetin luumuissa on lisäainetta. Mutta onneksi niiden sisältämä kaliumsorbaatti (E202) ei ole lisäaine pahimmasta päästä. Mielummin yhtä kuin kuutta turhaa lisäainetta.

Vielä Dronningholmista: tuotteen parasta ennen päivä on 19.5.2011. Kenen tarvitsee säilöä avattua luumumarmeladipurkkia kesään saakka? Kysyy tyyppi, joka ei kaipaa joulutorttuja uudenvuoden jälkeen.

Edit: Joku kommentoi, ettei avattu torttuhillo säily toukokuuhun saakka. Mä nyt jätän ton avonaisen purkin jäkikseen niin katsotaan, koska se pilaantuu...

Järjestys olla pitää

Uudesta kodista puuttuu vielä monia huonekaluja ja säilytysratkaisuja, mutta olen päättänyt, että kiireessä ei hankita mitään. Sitten hommataan kaappia, pöytää, tuolia ja mattoa kun täydelliset löytyy. Jotain onneksi on jo löytynyt! Bongasin Salosta kirppikseltä jo mainitun tuolin lisäksi kaksi muutakin sisustusasiaa, joista ensimmäinen on tämä vanha meikkipakki:


Olen monta vuotta toivonut, että löytäisin kirpparilta vanhan meikkipakin, johon kamat saa siististi ilman, että niitä tarvitsee pitää esillä. Tämä vitosella bongattu vanha Delsey käy hommaan mainiosti! Parasta on se, että se on sisältä aivan siisti ja tahraton, mutta omaa silti selvän parfyymintuoksun. Sellaista ajan patinaa ei kaupasta saa. Toiset tykkää, toiset ei, mutta mä saan niin kiksejä siitä, että joku vanha rouva (parfyymi viittaa iäkkääseen ihmiseen) on pitänyt meikkiarsenaaliaan tässä pakissa, ehkä matkustaessaan, ehkä vain järjestelmällisyyttään. Tällä esineellä todella on tarina.

Aijai. Järjestys on vaan mahtavaa. Kun kaikella on paikkansa, on homma hallussa. Organisoiminen on mun lempihommaa, ehdottomasti.

Parasta meikkilaukussa on tietty myös se, että se sopii kotimme väreihin ja materiaaleihin kuin nakutettu.


Asunnossa on valkoiset puulattiat, mutta rappuset ja vessan lattia ovat kiiltävän mustaksi maalattua puuta. Eteisen ja vessan seinät on rapattu jollain betonia muistuttavalla, ulkotiloihin tarkoitetulla matskulla, mikä on sikäli nerokasta, että tahrat ja lika on helppo pestä veke, kun matsku on säänkestävää. Myös olohuoneessa on yksi tällainen "betoniseinä". Oon siitä aika fiiliksissä. Delseyni istuu siis vessan värimaailmaan täydellisesti.

Niin ja kuvan rullakko, jossa pakkini toistaiseksi sijaitsee, senkin bongasin kirpparilta. Samoin kuvassa oikealla näkyvän, vanhan maustehyllyn, jonka taidan keittiön sijaan laittaa vessaan — en tosin juuri tuohon! Tavarat hakevat vielä paikkaansa. Rullakko maksoi kaksi euroa ja maustehylly 50 senttiä. Voisko kirpputorien koluamisesta jotenkin tehdä ammatin? Mä en vaan keksi montaa parempaa asiaa, kuin tonkia vanhoja tavaroita. Hassua.

Psst... Vessan naulakossa roikkuva peili omaa myös melkoisen tarinan, se nimittäin kuului legendaariselle Bertha Puistolle!

Antibiootit + vauva + korva

Olen joutunut syömään kymmeniä antibioottikuureja 29-vuotisen elämäni aikana — melkein kaikki kuurit jo ennen kuin täytin 20. Olen tyypillinen korvatulehduskierrelapsi, jota 80 luvulla kyllästettiin antibiooteilla. Ja jäljet ovat suolistossa yhä tänään. Silloin ei nimittäin määrätty kuurin ohessa nautittavaksi maitohappobakteereita, vaan bakteerikanta "vedettiin sileäksi" kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Muistutukseksi, että yksi ainoa antibioottikuuri voi saada suoliston tasapainon järkkymään jopa puoleksitoista vuodeksi (lähde Heinonon & Silvo, Satumaista voimaa arkeen, jos nyt joku siellä ihmettelee). Kandee siis todellakin huolehtia suolistostaan, jos joutuu vetämään yhdenkin antibioottikuurin.

Oma korvatulehduskierteeni alkoi alle vuoden ikäisestä. Eräs syy kierteeseeni saattaa olla se, että mulla on erittäin ahtaat korvakäytävät — ihan kuin äidilläni. Tiettyjä ominaisuuksiaan ei lapsilleen toivo, ja olisin niin halunut tyttöni perineen isänsä korvakaluston. No, nähtäväksi jää, onko tämä nelikuista vauvaani nyt vaivaava korvatulehdus kierteen ensimmäinen, vai yksi ainoa, yksittäinen tulehdus. Toivon että se jää tähän! Arvatkaa miltä tuntuu aloittaa 10 päivän antibioottikuuri vauvalle, joka on vasta muutamien kuukausien ikäinen?! En kestä.

Googlettelin kotihoitoniksejä ja kaiken maailman hippijippoja, mutta tämä kuuri on nyt mitä ilmeisimmin lapselle annettava, tulehdus kun on ihan kunnolla päällä. En kait voi muuta kuin lisätä antibioottikuurin ajaksi muutamalla tipalla vauvan päivittäistä maitohappobakteeritippa-annosta. Aion kuitenkin perehtyä siihen, miten vastaisuudessa voisin mahdollisesti torpedoida pikkuisen korvatulehdukset, edes vähän hillitä sairastelua — jos se nyt on mahdollista.

Exäni totesi kerran, että olen niin "monivammainen" ettei mun kannattaisi lisääntyä. Tavallaan hän oli siinä varmaan oikeassa (jos elettäisiin kivikaudella, olisinkin delannut ajat sitten, kun mun näkö on niin huono), mutta toivoin silti, ettei korvavammaisuuteni olisi ollut periytyvää. Saa nähdä miten tää tästä jatkuu. Jos huomaan joidenkin hippikonstien tehoavan, infoilen. Ja kanssamutsit: vinkkejä otetaan (taas) vastaan. Huoh.

Psst... Pakko hehkuttaa, että täällä Malmilla hoituu vauvan terveysasiat ihan superkätevästi, kun lekuri on parin minsan kävelyn päässä, ajan saa jopa tunnin varoitusajalla (meillä on siis vakuutus ja puhun nyt yksityisestä lääkäripalvelusta). Molemmat lääkärit on olleet supermukavia, ja alkaneet heti puhua ruotsia meille, kun ovat huomanneet mun keskustelevan Islalle på svenska. Palvelu on mitä mainiointa.

Kassit sohvalle!

Edit: otsikkoa ei ollut tarkoitettu kuulostamaan kaksimieliseltä, mutta juuri siltä se nyt sitten tietty kuulostaa. Kiitti Katja.

En varmaan ole ainoa, jolle on kertynyt kotiin hillitön määrä kestokasseja. Ja tietty ne hienoimmat on usein käyttämättömänä, kun niitä jotenkin vaalii ruokaostoksilta. Jos kestokasseille ei ole käyttöä kasseina tai et raski käyttää niitä ostosten roudaamiseen, teepä niistä sisustuselementtejä tähän tyyliin:

Kuva: notcot.com

D-vajarit

Olen ihminen, joka fanittaa luontoa. Aikaisemmin ajattelin, että luonto on säätänyt kaiken valmiiksi, kunhan vaan hyödyntää fiksusti sen antimia, niin ei tarvitse minkäänlaisia ravintolisiä tai vitamiinipillereitä. Olen ptkälti samaa mieltä vieläkin.

D-vitamiiniasiat ovat tulleet ajankohtaisiksi etenkin nyt lapsen saatuani, vauvalle kun suositellaan D-tippoja heti elämän ensimmäisistä kuukausista lähtien. Panttasin niiden antamista alussa kunnes asiaan perehdyttyäni tajusin, että D-vitamiinilisä lapselle on tärkeä juttu, oikeasti. En ole ajatellut itse tarvitsevani D-lisää, mutta kyllä se nyt niin on, että suosituksemme laahaavat pahasti jäljessä, ei sille mitään mahda.

Aikuiselle suositellaan virallisten ravitsemussuositusten mukaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa, mutta reilusti isompi satsi mitä ilmeisimmin olisi tarpeen. Juhana Harju kirjoittaa Uudessa Mustassa näin: "Noin puolella suomalaisista seerumin D-vitamiinitasot jäävät ainakin jossain vaiheessa vuotta kriittisen 50 nmol/l tason alle. Suosituksista vastaavat viranomaiset odottavat satunnaistetuista ja kontrolloiduista annos-vastetutkimuksista saatua näyttöä ennen kuin uskaltavat antaa korkeampia suosituksia. Tämäntyyppistä näyttöä kertyy kuitenkin hyvin hitaasti. Sitä odoteltaessa ylivarovaisuus altistaa käytännössä suomalaiset monille eri sairauksille, joiden riskiä D-vitamiinivaje lisää". Suosittelen lukemaan koko postauksen Saatko tarpeeksi D-vitamiia?

Kinnostavaa asiaa, josta toivoisi keskustelua enemmänkin. Minä nyt vetäisen tuon jo ostetun kalkki+D -purkin loppuun, ja taidan sitten ottaa iso D:n käsittelyyn vähän vakavammin.

Psst... Minkä merkkistä D-lisää te tiedostavat lukijani käytätte? Olette tässä kuitenkin mua perehtyneempiä, joten vinkkejä otetaan vastaan!

Vältätkö karrageenia?

Olette monia kertoja pyytäneet minulta blogausta karrageenista (E407). Tuleman pitää! Kertokaapa kuitenkin ensin, moniko teistä kyseistä lisäainetta välttelee ja saatteko itse siitä reaktioita?

Kassi kassiin

Olen monta kertaa postannut aiheesta kestokassi. Jos vielä funtsit, mikä kauppakassi on fiksuin valinta (muovi, paperi,bio, vai kangas), on se mikä tahansa, minkä otat mukaan himasta. Helppo muistisääntö.

Mutta siinä vaiheessa, kun kassit ja pussit on käytetty loppuun ja tarvitset uuden kestokassin, on esimerkiksi tämä minitilaan mahtuva, mutta isoksi aukeava kauppakassi oiva valinta:


Kauppojen kassoilla myytävät kestokassit on mun mielestä liian pieniä —ja rumiakin. Siinä missä muovikassi nielee sisäänsä isot ostokset, ei kauppojen kassoilla myytäviin kangaskasseihin mahdu juuri mitään. Ne on yksinkertaisesti ihan väärän kokoisia ja mallisia. Tämä Envirosax-merkkinen bagi on malliltaan mainio: se levenee suuaukoista pohjaa kohti siten, että tilaa on isommillekin ruokaostoksille. Ja sen saa olalle! Pidän tätä pientä nyyttiä nykyään aina käsilaukun pohjalla (okei, vaippakassin sivutaskussa).

Bitte Kai Rand — bitte!

No eipä mennyt varsinaisesti kauaa, että aloin lesoilla viimeviikkoisilla kirppislöydöillä. Tämä Bitte Kai Rand -neule on ihan vuoden löytö! Tanskalaiset kyllä osaa designhommat. Neuleen hinta 5 euroa ja kunto uutta vastaava.

Kivat vajamittaiset hihat, isot taskut edessä, yksi nappi, jonka avulla vaate pysyy päällä, muttei ole liian tukala, ja hauskat kaulukset. Pussittavat hihat ja kätsy pituus. Veikkaan että neule on 80-luvulta, mutta voi se olla ysäriäkin. Tosin mistäpä sitä tietää, vaikka vaate olisi suhteellisen uusikin. Ihan sama mulle, se on hyvää matskua, kaunis, lämmin, käytännöllinen ja huokea. I like.

En mä tiedä saiko kukaan tästä postauksesta nyt yhtään mitään, mutta tää nyt on tätä mun todistelua siitä, ettei uutta tarvitse pakosti ostaa. Ehkä alatte vähitellen uskoa :)