Tuore äiti törmää vauvansa kanssa moneen asiaan, joissa kemikaalit ja ekoaiheet mietityttävät. Vaatteet, vaipat, tuttipullot, lelut, vaunut, ruoka... Jotta blogauksesta ei tulisi kilsan mittainen, tulee näitä ekovauva-postauksia muutama. Tässä ekassa asiaa leluista.
Kun kerroin blogissani, että olen saanut tyttövauvan, lähetettiin minulle luonnollisesti vauvakamaa, ei paljon, mutta joitakin tuotteita. Jo ennen tätä olin selvittänyt sen verran, että jos käytämme tuttipulloa, on sen oltava bpa- eli bisfenolivapaa, uudet vauvanvaatteet haluan mieluiten luomupuuvillaisina, vaunut ilman ftalaatteja, vaipat kestona ja lelut mieluiten puisina, kankaisina, käytettynä ja kierrätettynä.
Emme ole ostaneet
Islalle vielä juuri mitään leluja, sillä ystävät ja tutut ovat hankkineet niitä hänelle lahjaksi ja antaneet vanhoja omiaan kiertoon, se on mahtavaa! Yläkuvassa näkyy esimerkiksi
punainen retrolelu, jollaisia saimme ystävältäni, hän on leikkinyt niillä 80-luvun alkupuolella, itsellänikin oli samanlaisia. En tiedä noiden merkkiä, mutta jos joku hoksaa, laittakaahan postauksen perään, ihan legendaarisia lelujahan noi on... En halua vauvalle hirveästi mitään muovikrääsää, suurin osa siitä on sitäpaitsi saakelin rumaa, mutta nää on poikkeus.
Kuvassa moikkaa myös luonnonmukaisista materiaaleista valmistettu
kirahvi. Kyseessä on vinkuva purulelu,
Vulli-kirahvi, joka on valmistettu ja maalattu käsi, luonnonkumista ja elintarvikepohjaisia maaleja käyttäen. Tuote täyttää standardin
EN71.Tämän sain siis maahantuojalta, joka lähetti Islalle myös
Lifefactoryn aktivointirenkaan (näkyy samassa kuvassa).
Pinkki rengas on valmistettu
medical grade eli lääke- tai sairaalasilikonista, se on bpa-, pvc- ja lateksivapaa ja sen voi kuulemma pestä koneessa ja pakastaa (!). Mä en kylläkään haluaisin pestä astianpesukoneessa leluja, joita vauvani syö, pesen ne mielummin käsin, tosi miedoilla aineilla. Ja miksi leluja pitäisi pakastaa? En tiedä, kertokaa viisaammat.
Tuotepakkauksessa lukee, että rengas on kätevä myös käsikoruna, joka itseasiassa
on kätevää sikäli, että sitä voi pitää kätevästi hollilla. Isla ei ole lämmennyt ainakaan vielä renkaalle, paitsi toisinaan, kun renkaan nystyröihin voi ilmeisesti ihanasti hinkata ikeniä. Enemmän iloa antaa kirahvi, ja kaikkein eniten mummin ostamat
Barbapapa-pehmolelut sekä alapuolen kuvassa näkyvä
Tiikeri-lelu, jolle vauva jokeltaa iloisesti.
Suosisin mielelläni puuta lelumateriaalina, ja joitakin puisia leluja onkin tullut vastaan. Olen ostanut vain yhden, puisen vaunulelun Uudenmaankadun Punavuoren peikosta (putiikilla on muuten
nettikauppa). Puinen on myös Islan
leikkikaari, joka on saatu ystäviltä. Yllätyin kun kuulin, että se on ostettu IKEA:sta! En löydä tuotetta enää IKEA:n nettisivuilta, mutta tältä se näyttää:
IKEA:lla on valikoimissaan
monia muitakin puuleluja, joita en nyt kuitenkaan ajatellut lähteä shoppailemaan, kun
käytettynä löytyy ihania ja ekologisempia vaihtoehtoja (uutta vauvakamaa ei oikeesti ole juuri järkeä ostaa), enkä oikein tykkää suosia IKEA:a mestana muutenkaan. Mutta pointsit kyllä tuosta lelukaaresta. Se on nimittäin ainoa, jonka minä olen nähnyt, jossa
puiset, roikkuvat härpäkkeet saa irti, ja niiden tilalle voi vaihtaa asioita. Puinen kaari toimii siis runkona, johon voi itse kiinnittää mitä lystää. Samanlaisen voisi osaava tehdä varmaan itsekin tai teettää puusepällä...
Vaunuleluista: äitini teki Islan vaunuihin tällaiset:
Ukkelit on duunattu
täysin kierrätysmateriaalista. Lanka on mun vanhoista paidoista, jotka äiti on purkanut ja ukkeleiden jalkojen painoina toimivat puuhelmet, jotka on mutsin 80-luvun menopelistä, meidän
neonoranssin Volkswagen Golfin istuinpäällisistä, jotka tietty kanssa on purettu askartelumateriaaliksi. Mun äiti on superhyvä neulomaan, ja Isla onkin jo saanut yhtä sun toista ihanaa. Äiti oot paras!!
Edellämainittujen lisäksi Islalla on pari soivaa lelua ja tietenkin pitää mainita mun rakas
Totoro, joka näkyykin yläkuvassa! Ja on niitä pehmoleluja joitakin muitakin.
Äitini on säästänyt kaiken ehjän kaman mun lapsuudesta, joten vaatteiden ja lelujen osalta ei meidän juuri uutta tarvitse ostaa ja kuten mainitsin, kierrättää lapsiperheet toisilleen kamaa tosi tehokkaasti, se on superfiksua, lapset kun kasvaakin niin nopeasti.
Pakko kuitenkin todeta, että kaikista parhaat naurut tyttöni saa kuitenkin, kun isä tanssii hassusti tai äiti hula hulaa, ja kun tytöllä on katsekontakti, on hän todella onnellinen, ja siinä jää kyllä leikkikalut kakkoseksi.
Vaunun sisuksen hiirikuosi on aika mieletön :)
... ja se designtuoli, jonka alussa mainitsin, näyttää tältä:
Siellä se nökötti pölyisenä ja hissukseen erään kirpputorin keskellä, kyljessään viiden euron hintalappu. Todella ergonominen tuoli ja juuri sopivalla tavalla kuluneen näköinen. Nyt vaan mietin, että minkäköhän merkkinen se on joskus ollut, sillä nahassa lukee Made in Italy ja metalliosasta löytyvät kirjaimet F ja Z. Mä en siis ole sen designiudesta varma, mutta veikkaan, että se on jotain laatumerkkiä, muotoilu ja materiaalit puhuvat sen puolesta. Jos joku teistä hoksaa, mikä tuoli on kyseessä, vinkatkaapa!
