Luomua Chiquitaa

Oho.

Vaatteet on mun aatteet

Syyskuu on hujahtanut älyttömän nopeasti, niin myös Uuden Mustan kuuden vaatteen haaste. Haasten on ollut hauska kokeilu, vaikkakin olen vauvan myötä huomannut, että sitä tulee automaattisesti käytettyä vain murto-osaa garderoobinsa sisällöstä normaalissa arjessa. Kuudella vaatteella pärjääminen ei siis tuottanut pahempia ongelmia, itseasiassa käytin vain viittä vaatetta kuudesta! ... mutta otin kyllä vaaleiden Dieselin repalefarkkujen tilalle ne mustat haaremihousuni, jotka alunperin jätin haasteesta veks, joten kuudella vaatteella mentiin, mä vaan vaihdoin yhdet housut toisiksi. Se varmaan sallitaan.

Kuuden vaatteen kuukausi säästi pukeutumisessa aikaa ja sai miettimään, kuinka paljon vähemmällä sitä ihminen pärjäisikään. Suuria ongelmia ei ollut, mutta huvittava juttu sattui, kun sain ovelleni lähetyksen. Ovikello soi yllättäen ja mä olin alusvaatteisillani. Ekaksi mietin, etten ehdi saada päälleni kuudenvaatteen releitä tarpeeksi nopeasti, ja että rikonko nyt sääntöjä jos vedän päälle jotakin muuta. Mutta tosiaan: kotivaatteita ei lasketa kuudenvaatteen haasteeseen, joten en rikkonut sääntöjä :)

Käytännössä olen elänyt syyskuun kivipestyissä farkuissa, mustassa paidassa, vihreä huivi kaulassa, paria kirppistakkia ja luottonahkatakkia käyttäen, sekä lampsinut uusissa lempikengissäni. Hattuja unohtamatta! Kuten totesin, on asustaminen mulle melkein itse vaatteita tärkeämpää.

Kivaa silti, että lokakuu alkaa, ja saan käyttää niitä vaatekaappini kaikkia muitakin releitä. Kaipaan mekkoja ja villapaitoja! Että tällaista. Nyt takaisin ruotuun, eihän tää mikään muotiblogi ole! Tulossa ekovauvapostaus, asiaa kemikaalien vaikutuksesta sikiöön ja kotijäätelöjuttua. Pian.

Psst... Haastefiiliksiä löydät myös Uuden Mustan ja Jennin blogista.

Vyölaukku on trenssin kaveri

Vuosi sitten ompelijalla lyhennetty kirppistrenssi on ajaton suosikki. Trenssin vyö vaan on harmillisesti säälittävä kangaslirpake, joka on korvattava muilla vöillä. Tänään vetäisin kangasvyön tilalle vyölaukun.


Hassua ja kätevää. Vyölaukku on takin tapaan parin vuoden takainen kirppisbongaus. Hattu on muuten Coston mallistosta, ostin sen tammikuisessa ystävämyynnissä.

Coston tuttuun tyyliin, tupsun saa irti. Kätsyä.

Aijai, ihana syyspäivä!

Mehu on trendi

Joskus oli tyylikästä kävellä noutokahvi kourassa, ei ole enää. Nyt pätee mehuhommat. Musta on oikeasti huvittavaa, kuinka isoksi ilmiöksi smoothiet ovat muuttuneet. Helsingin keskustassa näitä trendijuomia saa useimmista kahviloista — jopa vaatekaupasta! Nimittäin Jani Toivolan The Greendressissä on nykyään baaritiski, The Greenshake. Mut kutsuttiin uuden smoothiebaarin avajaisiin, mutten päässyt paikalle, enkä ole ehtinyt testata mestaa vielä, joten kokemuksia paikasta en omaa, laittakaa te reittausta blogauksen perään jos olette testanneet! Uudistunut Greendress löytyy nykyään Erottajalta.

14 lokakuuta aukeaa taas yksi uusi mehubaari, kun Kampin Ruohonjuuri avaa tiloissaan omansa. Jänskää. Mä juon nykyään smoothieita paljon, mutta lähinnä kotona. Kuvan minttu-ananas -smoothien reseptin löydät täältä.

Psst... Laittakaa omia suosikkipaikkojanne blogauksen perään: mistä saa mielestäsi parhaat smoothiet?

Myslillä on väliä

Teen myslini itse. Tässä syy.


Vasemmassa purkissa on omaa, oikeassa purkissa kaupan luomumysliä. Kumpaa ostaisit? Miten voi mysli näyttää noin aneemiselta?! Enkä nyt tarkoita vaan tätä yhtä, vaan musta melkein kaikki kaupan myslit vaatii pimppausta kotona, ne on tosi tylsiä ja maistuu niiiin yksitoikkoiselta. Mun myslissä pitää olla erilaista pureksittavaa ja erilaisia makuja, eikä vaan jotain hikisiä rusinoita.

Itse tekemällä saa myös vältettyä niin vehnän kuin sokerinkin, joita kaupan mysli- ja murotuotteisiin on ängetty melkein aina. Kurkkaa aina tuoteseloste, niin vältyt turhalta hutulta.

Olen miettinyt, että jos jossain vaiheessa tää mediahomma alkaa tympiä tai duunit loppuu, perustan myslitehtaan. Ihan varmasti. Ja pienen kaupan, jossa sitä mysliä myydään. Ehkä perustankin myslibaarin, jossa saa tilata omia sekoituksia irtokarkkityyliin! Ja sieltä saa kanssa ystäväni Iisan täydellisiä kakkuja ja piirakoita. Ettäs tiedät Iisa, this is a plan. Mysliä ja kakkuja.

Luonnonpunaa, nami nami

Jos haluaa aloittaa beauty bagin "luomuttamisen", suosittelen huulipunan vaihtamista luonnonkosmetiikkaan. Sä meinaan syöt ison osan huulimeikkiäsi (mahdollisesti jopa 10 kiloa elämäsi aikana), ja ainakin minä popsin mielummin luonnonkosmetiikkaa, kuin mineraaliöljyä tai synteettisiä raaka-aineita (esim. synteettisiä väriaineita). Ei tee mieli pussailla omaa pikkutyttöäkään, jos huulissa on jotain synteettistä huulirasvaa, kun luonnonkosmetiikkakin on olemassa.

Huulimeikissä suosin yleensä Santen ja Couleur Caramelin tuotteita, mutta huulikiiltosuosikki on juuri nyt kuvassa hehkuva Madaran huulivoide. Uuden Mustan luonnonkosmetiikkahuulipunatestin mukaan paras luonnonkosmetiikkahuulipuna löytyy Dr. Hauschkalta, kakkoseksi testissä tuli Nvey Eco ja kolmoseksi kipusi Sante. Pitänee tutustua Hauschkan puniin ASAP!

Psst... Lukijavinkkinä: lukekaapa tämä!

Lempeä luomupunkku

Hehheh, mä postaan terveysasiaa proteiinismoothiesta, ja kaksi ekaa kommenttia koskee valokuvassa taustalla näkyvää punaviiniä :)

Kyseessä on mainio L´Auratae Nero d´Avola -niminen luomupunaviini. Alkon sivuilla viiniä kuvaillaan sanoilla "keskitäyteläinen, notkea, tumman kirsikkainen, luumuinen, kevyen mausteinen, hennon yrttinen". Mun mielestä se on maultaan aika voimakas ja mehevä (mä en osaa tän paremmin hifistellä viinitermeillä) ja sopii erinomaisesti niin tumman suklaan kuin lampaan kanssa, molemmat on testattu.


Luomuviinin pakkauskin on ekotietoinen: etiketissä mainitaan, että etiketti on 100% kierrätyspaperia, lasi on kierrätettyä, samoin pahvi (mikä pahvi, I is asking??) ja muste on kasvipohjaista sellaista. Ihan kivoja ominaisuuksia, mutta suurin osa kuitenkin valinnee viininsä maun ja hinnan perusteella. Siksi onkin erityisen kivaa, että viini maksaa 8 euroa!

Pieni viiniblogi on antanut punkulle arvosanat 10 ja 10-, Viini-lehtikin suosittelee. Ja Kurpitsamoska kuvailee viiniä ihanasti "hyvän makuiseksi". Sitä se on!

Puolukkaproteiinismoothie

Jos mun pitäisi valita suosikkiruoka-aine suomalaisesta luonnosta, valitsisin marjat. Syön monta desiä marjaa päivässä, ja nyt kannattaa syödä puolukkaa. En ole aikaisemmin käyttänyt puolukkaa smoothieissa, mutta maistettuani Enjoy it -kahvilan puolukka-viikuna -smoothieta, jäi se kummittelemaan mieleeni.

Tänään heitin siis puolukkaa blenderiin, ja juomasta tuli kerralla just hyvä! Jopa Sam diggasi, vaikka olin sekoittanut sekaan hamppuproteiinia.

Tässä resepti, jonka voit toteuttaa joko proteiinilisällä tai ilman:

• 1 dl puolukkaa
• 1/2 banaani
• 1/2 appelsiini
• 5 mansikkaa (laita jäisinä, niin saat ihanan kylmän drinksin)
• 1 rkl omenahilloa
• 1 dl appelsiinimehua
• 1 dl kylmää vettä
• 1 dl hamppuproteiinijauhetta (voit jättää veke, jos et halua proteiinilisää)

Valmistuu tuttuun tapaan blenderissä alle minuutissa. Täydellinen aamupalajuoma. Proteiinilisällä tai ilman.

Drinkki ei ole erityisen kauniin värinen, mutta maku on tosi hyvä, ja hamppuproteiinin maku sopii hyvin appelsiinin, puolukan ja banaanin kanssa sekoitettavaksi.

Psst... Kuvan punaviini ei ole smoothieraaka-aine, mutta ihan terveellistä maltillisesti nautittuna :)

Timmi kroppa, kiitos!

Tänään oli päivä, jonka piti olla jo viime syksynä. Vuosi sitten tapasin eräässä ruokanörttien sessiossa personal trainerini Kaisan, jonka kanssa piti aloittaa yhteistyö jo silloin, mutta tulin raskaaksi ja ajattelin, että siirretään hommaa vuodella eteenpäin. Nyt on kulunut 12 viikkoa synnytyksestä ja meikäläinen aloittaa urheilemisen, koska muuten hajoaa pää (ja leviää perse)!


Olen toipunut synnytyksestä hyvin ja on yllättävää, kuinka kroppa on palautunut lähes entiselleen, ilman sen suurempaa jumppaamista. Tai no, tietenkin on huomioitava, että teen päivittäin parit vaunulenkit ja nostelen Islaa jatkuvasti, se käy kyllä treenistä! Lisäksi imettäminen kuluttaa kaloreita ja auttaa ilmeisesti muutenkin elimistöä palautumaan, joten luonto on ihan nerokkaasti suunnitellut sen, ettei tuoreilla äideillä ole aikaa tai voimia urheilla.

Mutta vaikka olen lähes entisen kokoinen ja mahdun vanhoihin vaatteisiini, on lantion seudulla sen verran extraa, että farkut ovat vähän epämukavat päällä. Mulla on raskauden jäljiltä kolme bonuskiloa ja pienet jenkkakahvat, joista pääsisin varmaan eroon ilman Kaisaakin, mutta Kaisan jeesillä homma varmasti tapahtuu nopeammin ja saan treeniin kaipaamaani ammattiapua.

En kuitenkaan ole hankkinut personal traineria vaan siksi, että haluan palautua synnytyksestä, vaan homma oli jo vuosi sitten mielessä (ennen kuin tiesin tulossa olevasta vauvasta mitään), koska kaipasin treeniini vaihtelua. Olen neljä vuotta sitten saanut ammattilaisen laatiman treeniohjelman, jota olen käyttänyt salilla siitä saakka, nyt kaipaan jotain tehokkaampaa ja täsmätreeniä keskivartalolle. Kun jenkkiksistä on päästy eroon, jatkan ylläpitävää treeniä, jotta paketti pysyy kasassa.

Kaisa on suunnitellut treeniohjelmani ajatellen sitä, etten pääse helposti esimerkiksi salille. Treenin voi tehdä kokonaan himassa ja ulkona, ja apuna ovat You Tubesta löytyvät havainnollistavat videoklipit. Kaisan ohjelman lisäksi jatkan rakasta harrastustani, astangaa.

Kaisa on laatinut mulle myös ruokavaliovinkkejä, joita olen alkanut toteuttaa tällä viikolla. En aivan vielä ehdi tehdä mun koko viikottaista liikuntaohjelmaa, koska kirja vaatii vielä viilaamista (mun ja näppäimistön tiivis yhteistyö siis jatkuu vielä hetken), mutta syödä on pakko, ja ruokailussa voin jo alkaa noudattaa trainerini ohjeita. Mun isoin muutos nykyiseen ruokavalioon on proteiinin lisääminen. Syön kuulemma aivan liian hiilaripainotteisesti (tiedetään!), joten nyt sitten alan ottaa haltuun erilaisia protskulähteitä, mutten to-del-la-kaan mitään saleilla kaupattavia proteiinikamaluuksia (jotka sitäpaitsi voi sisältää GMO-kontaminoitunutta soijaa), vaan koitan pitäytyä mahdollisimman luonnollisessa proteiinissa. Etenkin teen parannuksen papujen käyttöön, koska olen aivan liian kauan dissannut ne kotikokkailuissani. Hamppuproteiinia olen jo lisäillyt smoothieihin ja tykkään jopa sen mausta, joten proteiinijuomien tekeminen on ihan mahdollista ja maukasta.

Luvassa siis proteiinipitoisia reseptejä ja kasvisprotskuasiaa. Kaisan mukaan mun kylläkin pitäisi syödä papujen ja muun kasvisproteiinin lisäksi 100 g luomulihaa — päivässä! Syön tällä hetkellä lihaa ehkä kahdesti kuussa.. No, ehkä löydän jonkun kompromissin, päivittäistä lihansyöjää musta ei tule kyllä, se vaan ei ole ekologista, eikä mun makuun muutenkaan. Tästä alkakoon treenisyksy!

Nyt huiviin avokadoa.

Psst... Lue myös postaukseni Hoikkuuden 7 ydinasiaa.

Nappii ja vetskarii

Kerroin teille alkuviikosta housuprojektista, vanhojen vaatteiden fiksaamisella jatketaan.

Olen kiintynyt moniin vaatehankintoihini, ja korjautan mielelläni vanhaa — tai fiksaan ihan uuteen uskoon. Yksi lempitakkini, Dieselin parka, löysi tiensä vaatekaappiini muistaakseni vuonna 2004. Takki on palvellut joka kevät ja syksy ansiokkaasti. Joitakin vuosia sitten takin napit alkoivat hajoilla, ja se on harmittanut, sillä vyö ei aina pidä kunnolla ja takin sisään tuulee.

Päätin nyt vihdoin kiikuttaa rotsin ompelijalle, sillä halusin nappien tilalle vetoketjun. Kyllä kannatti, sillä vetskarin sai ommeltua paikoilleen niin, että napit pystyi jättämään niille sijoilleen (toimivat hyvin kivoina yksityiskohtina), ja hintaa hommalle tuli vain 29 euroa, koska ompelijalle projekti oli luonnollisesti kovin nopea toteuttaa.

Parasta on, että takkia voi yhä pitää kiinni napeillakin (niillä muutamalla ylimmällä, jotka toimii), joten rotsia voi pitää kiinni joko vähän löysemmin vetskarilla, tai vähän tiukemmin napeilla. Kätsyä. Vanha on uusi uusi.

Housuprojekti

Heh, kannatti kailottaa. Postasin sunnuntaina kuvan housuista, jollaisia ajattelin etsiä kirpparilta. Katja laittoi heti viestiä, että hänen kaapissaan on "hyvin saman näköiset" byysat, joita on pidetty kuulemma 90-lukubileissä hassuttelumielessä. Housut diilattiin mulle hetsilleen.


Ei ne nyt ihan Marantit ole, mutta Katjan mutsin vanhat ysärihousut ovat kuitenkin hyvää matskua, ehjät ja potentiaaliset, joten koitan taikoa niistä vähän pienemmät. Vyötärönauha on tiukka kuin mikä (!!), mutta muuten meininki on megapussittava. Kangasta on liikaa niin pituus- kuin leveyssuunnassakin. Mutta katsotaan, ehkä näistä saadaan vielä kelpo housut. Palaan projektin pariin sen edetessä!

Psst... Vaatteista puheenollen: tsekatkaapa Jennin kuuden vaatteen tilannetsekkaus. Nainen osaa pukeutua ja asustaa! Juuri noin pärjätään parilla vaatteella ilman, että kukaan edes hoksaa mitään. Asusteet ja mielikuvitus naisen tekee. I say.

Just hyvät

Mun kampaaja hehkutti viimeksi mulle, että parhaillaan kuulemma porukka värjäyttää lettiään juuri sen väriseksi, kuin mitä mulla on luonnostaan. Ihmettelin vähän, kunnes sain vastauksen uusimmasta ELLE:stä:

Jess!

Puberty Blues

En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittaa ASIAA-kategorian kemikaalijuttuja, koska vauva ja kirja yksinkertaisesti nielevät päivästä jokaisen "vapaan" minuutin. Mutta onneksi bongasin luettavaksenne tämän mainion artikkelin. Hyvä paketti, jossa on referoitu useita eri tutkimuksia oikein selkokielisesti.

Kyseessä on The Economistin Intelligent Life -julkaisun artikkeli (julkaistu kesällä) siitä, kuinka sekä poikien että tyttöjen puberteettioireet ovat alkaneet ilmaantua yhä varhemmin. Aikaisemmin ilmiötä on pidetty amerikkalaisten ongelmana (syynä on pidetty mm. ylipainoa), mutta nyt ilmiö on globaali ja Euroopassa hommaa tutkitaan etenkin Tanskassa. Ylipainon lisäksi syyksi jatkuvasti aikaistuvaan puberteettiin pidetään myös ympäristön ja arjen kemikaaleja.

Tosi kiinnostava asia on se, että lapset muuttuvat fyysisesti yhä nuorempina sukukypsiksi, muttaa henkisesti skidit on ihan yhtä lapsia kuin ennenkin, eli henkinen ja fyysinen minä ovat nyt kauempana toisistaan kuin koskaan. Artikkeli antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Uudet housut

Olen pitkästä aikaa kuluttanut aikaa nettikauppoja ja blogeja selaillen. Törmäsin näihin. Mä niin haluaisin kuvan byysat.


Kuva: thecuration.com

En väheksy Isabel Marantia — päinvastoin, mutta jotain tän kaltaista vois löytyä myös kirpparilta. Kun sinne ehtis...

Auta EU:ta auttamaan luontoa

"Monien tutkimusten mukaan luonnon monimuotoisuus on vakavasti uhattuna kaikkialla maailmassa. Yli kolmasosa eläinlajeista on kuolemassa sukupuuttoon, ja noin 60 prosenttia maapallon ekosysteemeistä on heikentynyt viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Kaikista ponnisteluista huolimatta on selvää, ettei EU ole saavuttanut asettamaansa tavoitetta. Tästä syystä tarvitaan uutta lähestymistapaa.

Viime maaliskuussa Euroopan unionin neuvosto sopi vuoden 2010 jälkeisestä visiosta ja uudesta luonnon monimuotoisuutta koskevasta vuoden 2020 tavoitteesta. Tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalveluiden vahingoittuminen vuoteen 2020 mennessä. Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut pyritään myös palauttamaan ennalleen mahdollisuuksien mukaan".

Euroopan komissio haluaa kuulla näkemyksiä siitä, millainen EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian tulisi olla vuoden 2010 jälkeen.

"Näkemyksiä pyydetään kansalaisilta, sidosryhmiltä, viranomaisilta, yrityksiltä ja kansalaisyhteiskunnalta. Mielipiteitä halutaan eri aihealueista, joihin kuuluvat nykyisen luonnon monimuotoisuutta koskevan politiikan puutteet, komission ehdottama uusi lähestymistapa, yhteys maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden välillä, luonnon monimuotoisuuden taloudelliset näkökohdat sekä luonnon monimuotoisuuden hallinta EU:ssa ja sen ulkopuolella. Kuulemisen tulokset otetaan huomioon kehitteillä olevassa uudessa strategiassa. Kuuleminen päättyy 22. lokakuuta 2010".

Jos haluat osallistua kuulemiseen, voit jättää omat ehdotuksesi ja ajatuksesi täällä.

Avokado ja sen kaveri

Yritän salakavalasti muuttaa vanhempieni ruokailutottumuksia ilmastoystävällisimmiksi ja terveellisempään (kasvispainotteiseen) suuntaan. En saarnaamalla, vaan kokkaamalla.

Käydessäni kotipuolessa vein mukanani pienen pussin, jonka sisällön haluan esitellä teillekin.

Kyseessä on Apila-Pihan megaherkullinen maustesekoitus, josta tulee kätsy soosi, esimerkiksi avokadon kanssa nautittavaksi. Ja kauniiltakin se näyttää:

Anoppini tarjoili tällaisen alkupalan meille pari viikkoa sitten, ja olin ihan myyty. Homma ei voisi olla iisimpää: kahteen ruokalusikalliseen Bruschetta-mausteseosta sekoitetaan vettä ja oliiviöljyä. Sitten venataan vartti ja herkutellaan.

Soosi sopii hyvin vaikkapa leivän päälle, juustojen kanssa nautittavaksi, spagetin sekaan, tai lisukkeeksi erilaisiin ruokiin. Avokado nyt ei ehkä ole ilmastoystävällisin maihtoehto, mutta terveellistä ja hyvää (etenkin luomuavokado) se on, ja bruschetta-seoksen kanssa täydellistä.

Sain pussillisen mausteseosta anopilta, joka oli hakenut sen Ekolosta, joten sieltä löytyy.

House of Ecoilua

Piipahdin eilen uusimustalaisten kanssa House of Econ muoti-illassa havaitsemassa, että Suomen ekomuoti ja -designskene kehittyy hyvää vauhtia!

Tarjolla oli mm. muotia, ruokaa, kosmetiikkaa ja vintageakin. Bongasin monta kiinnostavaa merkkiä ja asiaa (lisää nistä myöhemmin), yhtenä parhaista nämä Vieton ylijäämämatonkuteista valmistetut huivit.

Minä ja Katja tartuimme oitis huiviläjään, ja ostimme molemmat omamme, Katja vihreän ja mä harmaan. Ihan mahtava!

Kiinnostava merkki on myös Sanna Rinne, painakaa mieleenne... Ja suosittelen tutustumaan Uuden Mustan ihanan tyyliniekan, Hertan uuteen blogiin nimeltä Mind maps!

Nyt nokka kohti Saloa. Olette ehkä huomanneet, että blogissa on syyskuun ajan ollut aina loppuviikosta hiljaisempaa. Suuntaan taas tänään tieni Varsinais-Suomeen, joten vastailen kommentteihin ja uusia blogauksia luvassa parin päivän tauon jälkeen.

Vaarallisia kemikaaleja t-paidoissa

No huh huh. "Sikiömyrkkyjä löytyi äitiyspaidasta" kertoo Aamulehden otsikko. Juttu viittaa tuoreen Kuluttaja-lehden tekemään tutkimukseen, jossa Suomessa myytävistä t-paidoista etsittiin myrkyllisiä flataatteja ja nonyylifenolietoksylaatti-nimistä ympäristömyrkkyä. Kannattaa lukea juttu.

Uskomatonta on, että myrkkyjä oli suurimmassa osassa paidoissa! 14 testattiin, myrkkyjä löytyi 9 paidasta. Ja vielä uskomattomampaa on, että lisääntymiselle vaarallista kemikaalia löytyi mm. Vero Modan Mamalicious-äitiysmalliston t-paidasta! Lindexin lapsille suunnatusta Hello Kitty-paidasta ja Carlingsin sekä JC:n paidoista löytyi paljon ftalaatteja tai ympäristömyrkkyä.

Mitäköhän aineita tässä mun raskausaikana pitämässä pöllöpaidassa on? Sen kun tietäis...

Kaupoissa törmää yhä useammin vaatteisiin, joissa on esimerkiksi Öko-Tex -merkki, mutta tällainen merkki pitäisi vissiin saada kaikkiin vaatteisiin, jotta porukka tietäisi, mitä kemikaalipaskaa iholleen vetää.

Kandee siis edes muistaa pestä uudet vaatteet ennen käyttöä, vaikkei se varmaan myrkkyjä vaatteista täysin poistakaan. Tämäpä pitäisikin selvittää! Palaan asiaan...

Kakkua ja pinaattia

Vauvan nimijuhlista jäi yli hillittömästi kakkua, jota kiikutin eräänä iltana Hannalle naapuritaloon. Hanna antoi vaihtarina jotain kakkua paljon fiksumpaa: itse kasvatettua pinaattia. Kuinka kaunis voikaan vihannes olla?

Pinaatti on ruoka-aine, josta valmistan ruokaa aivan liian harvoin — siihen nähden, että ra-kas-tan sitä! Pinaatti on hyvää ja terveellistä, ja minä olen päättänyt tehdä parannuksen. Auttakaa siis mua: kuinka valmistatte pinaattia? Lempparipinaattireseptit jakoon!

Vaikka pinaatti onkin terveellistä, arvatkaapa, mikä hakkaa sen terveysvaikutusten osalta? Kempparissakin moneen kertaan hehkutettu nokkonen! Tsekkaa Nokkonen vs. pinaatti -juttu täältä. Nokkosta kandee kuitenkin kerätä ruoaksi vain alkukesästä, joten tähän aikaan vuodesta ei kannata nauttia tuota "superrikkaruohoa" ravintona.

... ja siitä kakusta: se ei ollut millään tavalla luomua tai maidotonta, vehnätöntä tai sokeritontakaan, ja sen sain tuntea nahoissani. Kuinka monta kertaa mun pitääkään vielä saada mahani ihan sekaisin ja kipeäksi, ennen kuin tajuan lopettaa edellämainittujen ruoka-aineiden nauttimisen kokonaan? Me is asking.

Oma väri kullan kallis

Aika moni postausteni perään jätetyistä kommenteista alkaa sanoilla "Tämä nyt ei liity tähän postaukseen..." Nimimerkki Coco kirjoittaa näin:

"Joskus aikoja sitten annoit täällä blogissasi haasteen oman hiusvärin takaisinkasvattamisesta. Haasteesi otettiin silloin aikanaan vastaan ja nyt haluaisinkin kertoa sinulle, että tulosta voipi käydä katsastamassa omassa blogissani. Kiitos Noora tuosta haasteesta ja muistakin postauksistasi!"

Olin ihan unohtanut haasteen, kiitos Coco kun muistutit! Onko lukijakunnassa muita, jotka tartuitte haasteeseen? Jos näin on, laittakaapa blogauksen perään linkki kuviin omista hiuksistanne ennen ja jälkeen haasteen, kiinnostaa kovasti nähdä lopputuloksia!

Cocon oma hiusväri on tosi kaunis, enkä usko, että hän on ainoa. Varmasti monella teistä muistakin on kaunis tukka omasta takaa, sitä ei vaan välttämättä muista, säännöllisen värjäämisen takia. Uusin siis haasteen: anna päällesi värjäystauko! Katsotaan sitten ensi syksynä taas tuloksia :)

Minullakin on nyt oma hiusväri.

Omassa luonnollisessa hiusvärissä on se mahtava juttu, että hiuksissa on monia eri sävyjä, vähän vuodenajasta ja valosta riippuen. Tukkani on tummanruskea, mutta siinä on toisinaan häivähdys punaista, harmahtavaa tai vaaleampaa ruskeaa. Kampaajani Pietu kuvaili hiuksiani myös violettiin vivahtaviksi — kampaamon valossa ainakin. Näissä alapuolen kuvissa näkyy selvästi se, kuinka hiuksissa on ihan eri sävy, vaikka kuvat on otettu ihan peräjälkeen.

Vaikka olenkin nyt aito brunette, olin mustatukkainen melkein 10 vuotta putkeen. Värjäsin hiukseni peruskemikaaliväreillä mustaksi viimeksi jouukuussa 2008, enkä aio palata tavisväreihin enää ollenkaan. Syksyllä 2009 värjäsin hiukseni mustaksi hennapohjaisella värillä, johon olin todella tyytyväinen. Myös marraskuisessa blogauksessa näkyy hyvin tuo ihana musta väri — I love it! Jos siis haluaa värjätä, löytyy siihen muitakin vaihtoehtoja kuin marketin perusmyrkyt. Onneksi.

New Love

Meikkaaminen on puhuttanut teitä lähiaikoina, joten jatketaan samasta aiheesta.

En meikkaa päivittäin, mutta silloin kun laitan naamaani jotakin, saa se mieluiten olla luonnonkosmetiikkaa. Ripsiväriä lukuunottamatta koko beauty bagin sisältö on jo sertifioitua — se on mun mielestä aikamoinen saavutus!

Etsin kauan sopivaa meikkivoidetta luonnonnkosmetiikan puolelta ja aloin lopulta käyttää Dr Hauschkaa, joka tuntui toimivan hyvin, mutta tiedättehän, kuinka parempaa ei kaipaa ellei paremmasta tiedä... Sain vinkin Couleur Caramelin meikkivoidestickistä, jonka ostin viime viikolla ja oi kyllä: SE ON MAHTAVA!


Mulla on tapana olla asioista niin innoissaan, että hehkutussanat on kauan sitten kokeneet inflaation, mutta sanon silti, että tuote on ihan super!! Se peittoaa toimivuudessaan jopa Biothermin meikkivoiteen, jota aikaisemmin uskollisesti käytin.

Parasta stickissä on se, että se on... no, stick. Levittäminen on helppoa, kamaa voi laittaa naamaan helposti vain paikoitellen (peitevoidetyyliin) ja lisäksi tuote sulautuu ihoon erinomaisesti.
Valitsin sävyn, joka toimii myös rusketuksen kadottua. Tykkään tosi paljon meikkivoiteen koostumuksesta. Se ei ala näyttää iholla jauhoiselta tai hikiseltä, niin kuin valitettavan moni muu luonnonkosmetiikkameikkivoide, joita olen ihmisten naamoilla nähnyt. Ja bonukset pahvipakkauksesta!

... kysytte kuitenkin: ostin itse tuotteen Ekoego-kauneushoitolasta. Myös Uudenmaankadun Edenin puutarha ja Hakiksen Ekolo myy. Ja näköjään esimerkiksi EcoBeauty-verkkokauppa.

Norjalaista lohta Chilestä

"Norjalaiset kirjolohikasvattamot uhkaavat Chilen rannikkoa. Kasvattamoista karanneet lohet syövät meret tyhjiksi ja levittävät paikallisia lajeja tuhoavia tauteja. Silti lohentuottajien tuotteissa komeilee mm. WWF:n logo". Katso Areenasta Ulkolinjan raportti Chilestä.

Kemikaalivapaata vauvakamaa

Käsiksen hionta on kuumassa vaiheessa ja aika on taas tän viikon kortilla. Lyhyesti kuitenkin:

Tyttöni on saanut paljon lahjoja erilaisilta maahantuojilta ja Kempparin kavereilta, ja olen valmistelemassa postausta lastentuotteista, joissa on käytännöllisyyden lisäksi ajateltu myös kemikaalikuormaa — sen minimoimista. Kanssamutseille tiedoksi, että valikoimaa alkaa onneksi olla. Tulen arpomaan fiksuja lastenkamoja myös blogissa, joten olkaahan valppaina!

Vauvani saamiin lahjoihin liittyen lienee paikallaan jakaa eräs täysin henkilökohtaiseen elämään liittyvä asia. Kun mieheni Sam toisinaan tulee mainituksi blogissani, tulette vastaisuudessa kuulemaan myös tyttärestäni hänen omalla nimellään. Se on Isla. En tapaa postailla kuvia perheenjäsenistäni, joten tässäkään tapauksessa en niin tee. Nyt kuitenkin tiedätte kuka ihme se Isla oikein on, hänet kun tulen varmaan maininneeksi muutamaan kertaan :)

Luonnonkosmetiikka nopeuttaa kauneudenhoitoa

Uusimmassa Trendissä on hyin kirjoitettu juttu luonnonkosmetiikkakokeilusta. Toimittaja, jolla ei aikaisemmin ollut mitään tietoa ko asiasta, tutustui luonnonkosmetiikkaan kahden kuukauden ajan. Juttu oli tehty niin hyvin, että soitin jutun kirjoittaneelle toimittajalle Anni Nissille ja kiitin, koska tiedän kuinka usein hyvät palautteet jäävät saamatta.

Puhuimme Annin kanssa pitkään kosmetiikasta ja hän toi esille asian, jonka olen itse jo unohtanut: luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen saattaa käydä niin, että aamulla unohtaa pestä ja rasvata naaman, koska ihoa ei kiristä. En muistanut ollenkaan, että ennen luonnoonkosmetiikkaa, pesin ja rasvasin kasvot joka aamu. Enkä nyt muista, että kiristikö ihoa välttämättä, mutta se tunne, että kasvot on pestävä ja rasvattava aamuisin, oli vielä tuolloin olemassa. Enää en tee iholleni aamuisin mitään. Se on herätessä mielestäni parhaimmillaan: heleä ja levänneen näköinen. Toisinaan huuhtelen kasvot kylmällä vedellä ja rasvaan, mutta en todellakaan edes joka viikko.

Kirjaani valmistellessani olen lukenut paljon mielipiteitä ja lähdemateriaalia luonnonkosmetiikkaan liittyen ja usein törmää siihen, kuinka naiset olettavat luonnosta peräisin olevien raaka-aineiden automaattisesti olevan turvallisia tai ei-myrkyllisiä. Luonnossa on paljon sellaista, mitä ei kande iholle vedellä, eikä sana luonnollinen ole synonyymi turvalliselle, mutta ne raaka-aineet, joita sertifioidussa luonnonkosmetiikassa saa käyttää, ovat kyllä ainakin mun iholle tehneet ison palveluksen: tarvitsen paljon vähemmän kamaa ihoni hoitamiseen kuin aikaisemmin ja se on mahtavaa!

Luonnonkosmetiikalle ei ole olemassa virallista määritelmää ja juuri se tekee markkinoinnista villiä: moni tavallinen tuote väittää olevansa jotakin, jota se ei todellisuudesta edusta kuin promillen osalta raaka-aineista. Sertifikaatteihin luottaminen onkin iso apu niille, jotka haluavat varmistua fiksujen raaka-aineiden suosimisesta. Sertifikaateista on apua myös meille laiskoille, jotka emme jaksa viettää koko elämäämme INCI-listoja lueskellen.

Tällaista pohdintaa tänään....

Hittoon Wang, täältä tulee Lodenfrey...?

Olen viettänyt lapsuudessa jokatoisena kesänä muutaman viikon Itävallassa tai jossain Saksan suunnalla. Vanhempani rakastavat schlagermusiikkia ja saksalaisia poliisisaroja. Äitini on aina digannut myös alppipukeutumisesta ja toivoi aina, että olisin joskus (edes ylppärijuhliin) halunnut dirndlin. No en halunnut.

Läksin viime maanantaina liikenteeseen takitta ja ulkona olikin yllättävän kylmä. Piipahdin pikaisesti Hakiksen UFFilla (lähinnä lämmittelemässä) ja aloin jostain ihmeen syystä kaivella tirolilaisosaston kuteita — vaikken edes ollut liikkeellä äidin kanssa. Olen aina ajatellut, ettei mussa asu sitä alppipukeutumisen ystävää kuin mutsissa, mutta väärässä olin, sillä katsokaapa mitä ostin...

Siinä on kaikki tirolilaiskliseet: koristeellisia tikkauksia, menninkäisenvihreää, joulunpunaista, armeijanharmaata, kukallinen vuori ja jopa naurettavia puunpalasia imitoivia nappeja. Mutta mikä tärkeintä, jakussa on vähän militanttihenkeä...


...ja aivan täydellinen leikkaus.


...ja loistavat materiaalit. Äitini osasi kertoa, että takin villa on käsitelty niin, että se on jopa vedenkestävä! Ihan mahtavaa. Nyt voin leikkiä alppien tonttua tyylillä.

Kun ei ole ehtinyt kirppareille koko kesänä on siistiä, että yhdellä satunnaisella UFF-käynnillä käsiin osuu tällainen. Maksoin jakusta 27 euroa. Nyt saisi vaan tulla vähän lämpimämpi, että voisin pitää löytöäni ulkotakkina. Se kun on kielletty sisävaatteena syyskuun ajan...

Psst... Takin valmistanut Lodenfrey on vieläkin olemassa, ja jakut maksaa aika paljon enemmän kuin 27 euroa!

Ihka on ihq

Tämä postaus näyttää haikean kesäiseltä, vaikka kuvien otosta on vajaa kaksi viikkoa! No ei pidä valittaa, syksykin on tosi jees. Vihdoinkin saa käyttää vaatteita, eikä tarvii vaan kulkea jossain helleräteissä.

Vauvan myötä olen oppinut arvostamaan niinkin yksinkertaisia asioita kuin hetkiä yksin. Kun hankkiutuu vanhempien luo kylään, voi vauvan lykätä innokkaille isovanhemmille ja itse voi vaikka pulahtaa kylpyyn. Mitä luksusta!!

Testasin pari viikkoa sitten kylpysessioni yhteydessä tuotteita, jotka ovat pönöttäneet vessankaapissa viime keväästä saakka. Kyseessä on suomalainen ihka.

Ihka mainostaa itseään lauseella "Ihon hehkua kesän antimin". Tuotteista ei ilman pakkausta tietäisi, onko kyseessä ruoka vai kosmeettisiin tarkoituksiin pussitettuja sekoituksia, ja juuri se on mahtavaa! Mä arvostan todella paljon kosmetiikkaa, jota "voisi tehdä itsekin". Laiska kun olen, en tietenkään jaksa tehdä itse, mutta ymmärtänette pointin.

Ihka on:

"..vuonna 2009 perustettu yritys, joka sai alkunsa kahden kolmekymppisen naisen harrastuksesta ja kiinnostuksesta luonnosta saataviin yrtteihin. Suomen metsissä ja niityillä kasvaa lukuisia yrttejä, joita hyödynnetään aivan liian vähän ihonhoidossa. Toisaalta taustalla on halu käyttää iholla mahdollisimman luonnollisia aineita, ilman kemikaaleja ja säilöntäaineita". My kinda girls!

Sain testattavakseni neljä tuotetta, joista aluksi tutustuin virkistävään jalkakylpyyn ja pehmentävään käsi- ja jalkakuorintaan.


Tein eka jalkakylvyn ja sen jälkeen kuorin jalat. Kuorinta tuli miksata hunajaan, ja lopputulemana näiden kahden hoidon jälkeen oli sellaiset vauvanpeppuvarpaat ettei oo todellista. En tiedä miksi olin taas tosi hippiangstinen ja ajattelin, ettei näistä yrteistä ja pipanoista mihinkään ole, mutta olipa vaan. Onneksi testasin.

Ihkan tuotteet todistaa, että hyvinvoinnissa on kyse todellakin perusasioista — perusraaka-aineista, eikä mistään kemikaalischeissesta. Ja ihkalla on muuten nettikauppa!