Syyskuun kuusi vaatetta

"Missä ne sun kuusi vaatetta viipyy?!" hoputti Katja mua tänään puhelimessa. Tässä ne nyt vihdoin ovat. Otan siis osaa Uuden Mustan haasteeseen selvitä kuukausi kuudella vaateparrella.

Syyskuun garderoobiini kuuluvat: kahdet farkut, yhdet leggingsit, tummanharmaa hihaton toppi, kaksi mustaa kaapupaitasysteemiä (lähes identtiset, toinen niistä kuvassa keskellä) ja musta pitkähihainen paita, jossa edessä napit.
Vaatteita on siis seitsemän, mutta koska säännöissä lukee, että identtisiä vaatteita voi olla useampi, ja näissä paidoissa... ... on about vaan vetoketjun verran eroa (vetskari tekee muuten paidasta todella hyvän imetystilanteessa, kanssamutsit vink vink!), lasken ne nyt yhdeksi. Toivottavasti ette nyt ihan lyttää mua tän takia.

Tilanne on se, että kun taloudessa on pieni vauva, on sekä pikkutyypin että monet omatkin kuteet koko ajan pesussa. Siksi mulla on kaksi lähes identtistä paitaa tässä mukana, ettei ihan koko ajan tarvi pyykätä.

Oli yllättävän vaikea päättää vaatteet. Olin ihan varma, että mukana olisivat Americal Apparellin haaremihousuni, ja edes yksi neuletakki, mutta eipä ole! Nyt pitää vaan toivoa, että ei tule hullu intiaanikesä, tai mua ärsyttää lievästi olla näissä kuteissa...

Yläosat on kaikki tummia. Tuon usein värit pukeutumiseeni asusteilla, joten on mahtavaa, ettei tässä haasteessa asusteiden määrää ei ole rajoitettu. Tänä syksynä mukana keikkuu tuttuun tapaan läjä kirppishattuja sekä yksi uusi hattutulokas: Minimarketin oranssi knalli. Se on mun lemppari!

Kolme tän hetken suosikkihuivia on kaikki vanhoja tuttuja: kaksi vasenta on Berliinistä ja tähtihuivi on häämatkalta. Knallia lukuunottamatta ei siis varsinaisesti mitään uutta, mutta erittäin toimivia kestosuosikkeja.

Uuden Mustan Terhi on muuten huomisaamuna YLEn Aamu-tv:ssä kertomassa kuuden vaatteen haasteesta. Mukana haasteessa (ja telkussa) myös Pupulandia-blogin Jenni.

Arvatkaapa muuten miksi haaste tuli mun kohdalle erityisen hyvään saumaan? Koska me muutetaan lokakuussa!!! Nyt voin pakkailla kaikki muut vaatteet huoletta laatikoihin. Näillä kuudella kun on mentävä. Jännää...

Luomukookosöljyä hiuksiin?

Hoi kaverit! Muistan useammankin teistä kertoneen, että käytätte luomukookosöljyä hiustenhoidossa. Kertokaa mulle miten?! Itse olen käyttänyt kookosta about kaikkeen muuhun, mutta nyt ois hiusten vuoro. Help!

Veja tekee staileja ekotennareita

Olen tehnyt pienestä Liike-kaupasta monia hyviä löytöjä, lähinnä kenkiä. Nyt putiikki on ottanut valikoimiinsa ranskalaisia ekotennareita.
Veja-merkin kengät on valmistettu ekologisista matskuista ja reilun kaupan periaatteita noudattaen. Liike:n lähettämä info kertoo seuraavaa:

"Kengät tehdään ekologisista ja myrkyttömästi käsitellyistä materiaaleista reilun kaupan periaatteita noudattaen. Tennareiden valmistusmateriaaleina käytetään myrkytöntä luomupuuvillaa, jota viljelevät Pohjois-Brasiliassa perhekunnittain työskentelevät pientuottajat. Kengänpohja valmistetaan luonnonkumista, jota saadaan Amazonin sademetsässä luonnonvaraisesti kasvavasta kumipuusta. Tuotteissa käytettävä ekologinen nahka on käsitelty myrkyttömästi".

Itse omistan vain yhdet tennarit. Ne on pian 10 vuotta vanhat ja mietin joka kerta ne jalkaan vetäessäni, että mitä ihmettä teen sinä päivänä kun ne hajoaa? Ostaisin mielelläni ekotennarit, mutta kaipaan lisää valikoimaa. Vejan Volley-malli (kuvassa) on ihan kiva, mutta mä haen itselleni vähän jotain muuta. Pitää ehkä aloittaa netissä ekotennarimetsästys. Hyviä tennarisuosituksia otetaan vastaan!

Sikainfluenssarokotteesta ei ole pitkäaikaista haittaa — ehkä

Tää sikainfluenssarokote-narkolepsia -keskustelu ärsyttää mua ihan älyttömästi. Tai ei se keskustelu ärsytä, vaan saakelin rokote! Miksi ihmeessä rokotetta ei saatu tutkittua tarpeeksi etukäteen? Tässä on käynyt juuri niin kuin syksyllä pelkäsin: rokotteella on terveille ihmisille tosi ikäviä mahdollisia sivuvaikutuksia — jos nyt todetaan, että narkolepsia johtuu rokotteesta. Jännityksellä odotan.

Taistelin viime syksynä asian kanssa. Sikainfluenssarokotehulluus oli pahimmillaan kun olin alkumetreillä raskaana. Ottaako rokote, vai asettaako itsensä ja sikiö alttiiksi influenssalle? Itkin mutsille puhelimessa, etten halua rokotetta, koska saan niin ristiriitaista infoa terveydenhuollon ammattilaisiltakin. Luulisi, että edes ammatti-ihmiset olisivat olleet asiasta yhtämieltä, mutta ei. Kai sitä nyt ihminen on siinä tilanteessa skeptinen? Pähkäilin rokotteen ottamisen kanssa ja panikoin julkisissa aina kun joku aivasti. Ostin apteekista hengityssuojiakin. Pari viikkoa olin ihan skitsona, kunnes rauhotuin ja tajusin, että hätä ei ole ollenkaan niin iso kuin mitä media lietsoo.

Olen tosi pahoillani niiden perheiden puolesta joissa nyt on pieni narkolepsiapotilas. Kuka ottaa vastuun tästä? Jos mun lapsellani olisi nyt tällainen sairaus, kiitos rokotusohjelman, olisin kyllä henkilökohtaisesti kiinni Pekka Puskan kauluksessa. THL:n sivuilla rokotteen mahdollisista haittavaikutuksista kerrotaan näin:

"Sikainfluenssarokotteen tavanomaisimpia haittavaikutuksia ovat pistoskohdan paikalliset reaktiot kuten punoitus kuumotus, turvotus ja kipu. Lisäksi voi ilmetä kuumetta, väsymystä, lihas- ja nivelkipuja tai päänsärkyä. Paikallisoireita, särkyjä ja kuumetta voi hoitaa tavallisilla kuume- ja kipulääkkeillä. Henkeäuhkaavia tai pitkäaikaisia haittoja rokotteesta ei ole odotettavissa. Rokote ei myöskään voi aiheuttaa sikainfluenssaa".

-THL.fi

Saa nähdä lisätäänkö litanian jatkeeksi narkolepsia.

Surullisen huvittava on muuten tämä tieto: Suomeen sikainfluenssarokotetta toimittaneella lääkeyhtiöllä on lääke narkolepsian hoitoon. Kätevää.

Psst... Oliko moni teistä ottamatta rokotetta?

Yksi kuukausi. Kuusi vaatetta.

Vaatteet on mulle ilmaisukeino ja rakastan koreilla vaatteilla ja leikitellä kaikella muotiin liittyvällä. Vaikka haluaisin, en ole minimalisti, jolla on muutama kauden avainvaate, joita vähän asustelee uudestaan päivästä ja tilanteesta riippuen. Mulla on kaapit ja nurkat täynnä vaatteita ja asusteita (jopa yläasteaikaisia juttuja yhä käytössä!) ja pukeudun to-del-la impulsiivisesti. Ei mitenkään voi tietää aamulla herätessään, missä releissä lähtee ovesta ulos. Siksipä onkin jännää ottaa osaa haasteeseen, jonka rakas toimituksemme (sekä muutama lukijakin) mulle heitti: käytän syyskuussa vain kuutta vaatetta.

Mikä kuuden vaatteen kuukausi on? Säännöt ovat seuraavat:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.

4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Super! Tällainen haaste on mitä kiinnostavin kokeilu ihmiselle, joka mielellään vaihtaa tyyliään päivästä toiseen.

Aluksi ajattelin siis, että kuusi vaatetta kuukauden ajan on hankala homma, kunnes tajusin, että olen käyttänyt viimeisen kuukauden ajan yksiä farkkuja, kaksia leggingsejä, kolmea eri toppia ja yhtä neuletakkia. Se tekee seitsemän vaatetta, joten ehkä kuudellakin pärjäisi? Tämä viimeaikainen, suppea vaatteilla koreilu on pienen tyttöni aikaansaamaa: mun pitää kyetä pukeutumaan sekunnissa ja vaatteiden pitää olla toimivat niin imettäessä kuin vaunuja kokoon jumpatessa jne.

Vaikka olen melkein koko kesän pärjännyt vain muutamalla vaateparrella, on syyskuu huomattavasti haasteellisempi kuukausi: alkukuusta voi olla vaikka hellettä ja loppukuusta taas tosi kylmä. Onneksi ulkovaatteet ei kuulu mukaan laskuihin, enköhän siis pärjää.

Ja mitkä ne mun kuusi vaatetta on?

Se on vielä mietinnässä, mutta veikkaan tämän hetken lempifarkkujeni (kuvassa) olevan laskuissa mukana. Tai ehkä sittenkin mun harmaat kivipestyt pillifarkut.. Vai mustat? Vaikea päättää! No, syyskuuhun on enää muutama päivä, joten mä painelen nyt kaivamaan vaatekaapistani kuusi avainvaatetta, ja te saatte postauksen aiheesta viimeistään ensimmäinen päivä syyskuuta.

Vaihtoehto

Tämän blogauksen aihe ei ole seksikkäimmästä päästä, mutta ettepä te seksin takia tätä blogia luekaan. Puhutaanpa siis kynsisienestä.

Tiedättehän, kuinka porukka usein hankkii lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan miettimättä sen kummemmin, miten vaivasta voisi hankkiutua eroon lääkkeettömästi. Kyse on toisaalta potilaiden mutta myös lääkäreiden tietämättömyydestä ja/tai laiskuudesta. Antibiootteja voi tilata lääkäreiltä puhelimitse ilman, että vastaanotolle edes hankkiutuu (itse olen todiste tästä), ja moni lääkitsee itseään ihan turhaan, kun ei tiedä vaihtoehdoista.

Esimerkiksi kynsisieni. Huomasin raskauden puolivälissä itselläni sellaisen. Mulle kerrottiin terveyskeskuksessa, että saatan joutua syömään antibiootteja jopa vuoden ajan päästäkseni sienestä eroon. Vuoden?!! Kun jo yksi ainoa antibioottikuuri vaikuttaa radikaalisti suoliston hyvinvointiin, millaista jälkeä vuosi tekisikään? No eipä tehnyt mieli ottaa selvää. Onneksi kynsisienen voi hoitaa lääkkeettömästikin: hiomalla. Kuvassa näet hiotun isovarpaankynteni, joka ei ole nätti, mutta onneksi se kasvaa takaisin.

Kynsi voidaan siis hioa paikallisesti, eikä se edes satu. Hionta tapahtuu nopeasti (mulla homma kesti alle 30 minsaa) eikä se vaadi puudutusta. Kerron tästä teille siksi, etten itse ollut aikaisemmin kuullut, että kynsisienestä voi hankkiutua eroon näin. Kynsisienen hoidossa vaihtoehtoja antibiooteille todellakin siis on. Ja jalkojenhoitajan mukaan kynsiseni on aika yleinen vaiva.

Sainkin jalkojenhoitajalta vinkin: "ota aina läpsykät mukaan kuntosalille, etkä koskaan mene suihkuun ilman niitä!". Lupaan, että salikassin pohjalta löytyy tästä lähtien läpsyt, ja mä NIIN lompsin niissä suihkuun.

Miksei Fazerilla ole reilua tai luomua suklaata?

... ja juuri kun olin sulkemassa Bloggeria huomasin, että Fazerilta oli käyty jättämässä blogiini perusteluja sille, miksei lafkalla ole reilua tai luomua suklaata. Tässä vastauksia suklaapohdintoihimme:

Luomusuklaasta
"Fazerilla ei ole vielä luomusuklaata, koska kysyntä ei toistaiseksi ole ollut riittävää. Kuten myös täällä käyty keskustelu osoittaa, kiinnostus on selvästi lisääntynyt. Olemme välittäneet toiveenne luomusuklaasta eteenpäin tuotekehitykselle ja markkinoinnille".

Miten syntyy kysyntää ilman tarjontaa? Me is asking. Tarjotkaa, me kyllä ostamme!Maidottomasta suklaasta
"Täysin maidottomia tuotteita ei voida valmistaa samoilla linjoilla maidollisten tuotteiden kanssa. Tällä hetkellä Fazerin suklaista ainoastaan Mignon-muna ja Wiener Nougat valmistetaan omilla, maidottomilla tuotantolinjoillaan. Muita täysin maidottomia suklaita meillä ei toistaiseksi ole".

Kaakaon viljelystä
"Olette myös pohtineet, miten Fazer työskentelee kaakaonviljelijöiden olojen parantamiseksi. Erityisesti Länsi-Afrikassa kaakaonviljelijät kamppailevat köyhyyden kanssa. Heidän oloihinsa vaikuttavat monet asiat kuten paikallinen politiikka ja kansainvälinen talous. Tämän vuoksi mikään hallitus, yhtiö tai organisaatio ei voi parantaa viljelijöiden arkea yksinään. Maailmassa on noin viisi miljoonaa kaakaonviljelijää ja viljelmät ovat tyypillisesti muutaman hehtaarin suuruisia perheviljelmiä. Emme osta kaakaota suoraan heiltä vaan jalostetussa muodossa eurooppalaisilta kaakaon toimittajilta".

Kyllä kaupan hyllyillä on muidenkin valmistajien reilua suklaata, miksei Fazerkin voisi käyttää reilua kaakaota? Kun luomusuklaan kohdalla pelätään, ettei kysyntää ole, reilujen tuotteiden kysyntää kyllä on! Hesari uutisoi viime kuussa, että Reilun kaupan tuotteiden kulutus kasvoi ennätysmäisesti. Alkakaa nyt vaan satsata siihen eettiseen kaakaoon!

"Fazer on Pohjoismaissa merkittävä yritys, mutta maailmanlaajuisesti olemme pieni toimija. Siksi teemme yhteistyötä World Cocoa Foundationin kanssa. Teollisuuden on yhdistettävä voimansa, jotta kaakaon tuotantoketjusta saataisiin vastuullisempi".

No yhdistäkää sitten!

Sertifioidusta kaakaosta
"Olemme Fazerilla tehneet päätöksen siirtyä vaiheittain kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kasvatetun kaakaon hankintaan. Olemme käyneet läpi eri sertifiointijärjestelmiä ja teemme parhaillaan valintaa siitä, mikä täyttää parhaiten asettamamme vaatimukset. Kriteerimme kohdistuvat jäljitettävyyteen, taloudelliseen läpinäkyvyyteen, tuotteen laatuun, sosiaaliseen vastuuseen sekä kestävään maatalouteen ja metsänhoitoon. Olemme siis suuren valinnan edessä ja kerromme heti, kun ratkaisu on tehty".

Odottelemme siis "suurta valintaa".

Psst... Katso Areenasta Kitkerä totuus suklaasta

Väliaikaraportti

Hoi ystävät. Nyt on tilanne se, että mun syyskuu on supermegakreisehullu, joten postauksia on tiedossa seuraavan kuukauden ajan vähemmän. Näin on tehtävä, tai ette saa luettavaksenne kirjaani ikänä. Siihen liittyen: vinkkejä hyvistä kuvittajista otetaan vastaan! Voit ehdottaa (vaikka itseäsi) osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com.

Hajuton, muttei mauton

Mainitsin Elysambren jo alkukesästä, nyt on vihdoinkin arvioinnin aika.

Arvostan hajusteettomia tai tosi mietoja tuotteita, joten hajusteeton ja sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja kiinnosti heti kun siitä kuulin. Taustaa sarjasta löydät aikaisemmasta postauksestani, tässä blogauksessa lähinnä oma mielipiteeni testaamistani tuotteista.

Aivan kuten Jeanbio olivessakin, tykkään etenkin Elysambren kosteusvoiteesta paljon. Se on uusi perusrasvani, jota käytän päivittäin. Itseasiassa käytän parhaillaan Elysambren ja Jeanbio oliven kosteusvoiteita rinnakkain. Toimii hyvin.

Elysambre saa pisteet pakkauksista: mm. kosteusvoide on kätevässä pussissa, joka on esimerkiksi reissatessa mainio. Kevyt, eikä tuotteista jää yli tyhjiä muovipurkkeja. Kuvassa voide on lasipurkissa, koska olen itse puristanut sen vanhaan lasipurkkiin, jota täytän nyt aina uudelleen. Tyydyttävää.

Sarjan kasvovesi on ookoo, tosi neutraalia kamaa, en osaa oikein sanoa siitä mitään sen rakentavampaa. Kuorintavoide jättää toivomisen varaa: musta se on liian mieto. Miedolla tarkoitan, että kuorivia rakeita on tahnan seassa liian harvassa, mutta ehkä joku muu diggaa, itse en innostunut kauheasti. Pesugeeli sen sijaan on tosi jees! Naamasta tulee oikein natisevan puhdas ja ripsivärikin lähtee samalla. Suosittelen. Sarjan naamiotakin testasin, mutta se jätti mun ihon jotenkin rasvaisen oloiseksi. Tuntui siltä, että se jotenkin ylikosteutti mun naaman — onko se mahdollista?

Tuotteet ovat kauniin näköisiä, eko chic, niin kuin sarja minulle esiteltiin.


...mutta estetiikka on vähän harhaanjohtavaa: kuvituksena käytetyt kasvit, marjat ja hedelmät eivät kerro tuotteista, ne ovat vain visuaalinen juttu. Kyllä ainakin mulle tulee ensimmäisenä mieleen, että jos tuotteen kyljessä on viikunan tai karhunvatukan kuva, on sitä käytetty raaka-aineena tuotteessakin.

Kaiken kaikkiaan sarja on tosi tarpeellinen, sillä hajusteherkkiä on paljon. Ja tietenkin sitä suo sarjan myös niille, jotka haluaa satsata fiksuun ja sertifioituun luonnonkosmetiikkaan, mutta ilman döfistä. Itselleni taitaa jäädä vakiovarusteeksi ainakin Elysambren kosteusvoide ja pesugeeli.

Earth Overshoot Day

Nukutin pientä tyttöäni juuri 1,5 tuntia, kuunnellen samalla U2:n keikkaa (se kuuluu e-rit-täin hyvin Stadionilta meille). Monet bändin biisit muistuttivat omista teinivuosistani. Mielen veti haikeaksi yhdistelmä: omien nuoruusvuosien kelailu samalla, kun imetän omaa lastani. Mietin minkälainen tulevaisuus häntä odottaakaan?

Lapsen tekeminen ei ole ekoteko, tiedän sen. Fiksuinta olisi ollut olla lisääntymättä (sanoisi Linkola ainakin). Mutta jos kaikki tiedostavat ihmiset lopettaisivat suvunjatkamisen ekologisuuden nimissä, olisiko lopputulos sen parempi? Jos vaan jotkut persenaamat tuottaisivat jälkeläisiä, kuka sitten huolehtisi kestävästä kehityksestä? Mun mielestä meidän velvollisuus on tuottaa jälkeläisiä, jotka jatkaa työtä kestävämmän maailman aikaansaamiseksi! Ja siinäpä onkin hommaa, nimittäin: tänään on se päivä, jona ihmiskunta on kuluttanut loppuun maapallon kaikki tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Näin kertoo Ympäristöministeriö tiedotteessaan.

"Sunnuntaista eteenpäin loppuvuoden ihmiskunta elää yli varojensa ja kuluttaa enemmän kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan, ilmenee yhdysvaltalaisista Global Footprint Networkin mittauksista."

lähde: taloussanomat.fi

Vetää mietteliääksi.

Maailman ylikulutuspäivänä (Earth Overshoot Day) ihmiskunnan kulutus ylittää ekosysteemin kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisten tuottamia päästöjä. Se päivä on tämän vuoden osalta käsillä tänään. Turhauttavaa. Mitä yksilö ihan oikeasti voi tehdä tällaisen uutisen edessä? Vaikka olen kuinka optimistinen, vaikka aina ajattelen, että yksilö voi vaikuttaa ja että omilla valinnoilla on aina väliä, mitä tämän uutisen aiheuttaman ahdistuksen lievittämiseksi ja asian parantamiseksi voi tehdä? Käytän kestokassia kaupassa, yksityisautoilen mahdollisimman vähän, ostan reilua ja luomua ja kierrätän... — ja samalla maailma kuluttaa enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Olisi niin helppoa heittää kaikki periaatteet romukoppaan ja alkaa elää kuin viimeistä päivää. Eikö? Äh.

Ainoa asia, jolla voin yrittää vaikuttaa mihinkään, on kait kirjoittamalla. Ja kasvattamalla tytöstäni ympäristöstään välittävän ja sitä kunnioittavat yksilön. Huoh.

Blockparty

Sori kaverit, olen ollut nettipimennossa keskiviikosta. Siksi en ole aikaisemmin ehtinyt infota tästä: Uusi Fantasia, 22-pistepirkko, Manna, K-X-P, eräs molekyylibiologi, mainos-t-paitaan puettu koira, taiteilijoita, terassilla hengailijoita, kadulla maleksivaa jengiä, kaikkien kaverit, putiikin pitäjiä, muusikoita ... = Punajuuri Blockparty.

Kuva: uusimusta.fi

Bileet alkavat huomenna viiden aikaan Punavuoren Viiskulmasta ja meininki etenee siitä Pursimiehenkatua pitkin, mutta minne? Huomenna tiedät! Ja bileet ovat kaikille, eikä maksa mitään. Oliko kryptistä? Niin pitikin! Olennaista on se, että huomenna on mahtavat bileet, ja sun tarvitsee vain ilmestyä paikalle. Ja okei: jos nyt välttämättä haluat tietää lisää, löytyy Uudesta Mustasta lisää infoa.

I´ll be there!! Tuussääki (terveisiä Salosta).

Pettymys

Äh. En olisi halunnut pettyä, mutta Galleria Keitaan lounassalaatti oli ihan kamala pettymys. Hehkutin vastikään, että paikasta saa sekä lounasta että brunssia, ja keittolounas olikin ihan ookoo, mutta lounassalaatti...

Se näyttää hyvältä, mutta maku valitettavasti puuttui. Lautasen vasemmassa yläkulmassa on riisiä, keskellä kikhernemuhjua (se oli ihan jees) ja oikealla linssejä (ei mitään makua). Salaatti, kurkku ja tomaatti maistuivat tuoreelle ja hyvälle, mutta tofu (lautasen vasen alareuna) oli ihan kamalaa. Luulen, että se oli jopa vanhaa. Leipä näytti hyvälle, mutta koska en syö vehnä-hiiva -cocktailia, en voi antaa makuarviota.

Gnääh. Toivottavasti paikka petraa, ja alkaa maustaa salaattinsa paremmin. Galleria Keitaan konsepti kun on muuten jees ja sijaintikin mitä mainioin.

Reilua luomusuklaata

Kuluttaja-asioissa valveutunut ystäväni, Kuningaskuluttajan juontaja Noora Hirn tiedusteli, josko olen ko hoksannut blogata Pirkan reilusta luomusuklaasta? Olin toki — mutta vain toisesta. Niitä on nimittäin kaksi.

Kaakaorouhesuklaa on jo saanut blogauksen, mutta mainostetaan nyt myös Pirkan tummaa suklaata, joka on vieläpä maidotonta. Se tosin "saattaa sisältää pieniä määriä maidon ainesosia", mutta varsinaisesti kyseessä ei ole maitosuklaa. Minä maitovammainen testaan tämän hetsilleen kun makeannälkä äityy liian vastustamattomaksi.

Hienoa kyllä, että Pirkalla on kaksi sekä luomua että reilua suklaalevytuotetta. Fazer voisi ottaa mallia. Olen ihmetellyt tätä aikaisemminkin: missä ihmeessä viipyy Fazerin luomusuklaa?! Millä vuosituhannella lafka oikein elää?

Kauneusvirhe

On trendikästä olla eko ja ympäristötietoinen ja myös festarit mainostavat nykyään vihreää ajatteluaan. Niin myös viikonloppuna järjestetty Flow. Uusi Musta kertoi seuraavaa:

"Flow Festival on tänä vuonna suunnitellut Pöyryn kanssa viimevuotista perusteellisemman ympäristöohjelman, jossa on huomioitu jätteiden määrä ja lajittelu, artistien matkustus, yleisön liikkuminen sekä energiankulutus, kertoo tiedottaja Matti Nives".

...mutta todellisuus oli lauantaina tämä:

Tyhjiä pulloja oli aivan h---ti festivaalialueen pääsisäänkäynnin edessä kymmenien metrien matkalla, eikä astioita pulloille oltu varattu kuin muutama hassu pömpeli! Huvittavaa, että jätteiden lajittelu on oikein erikseen mainostettu panostuksen kohteena, ja sitten festari toivottaa vieraansa tervetulleeksi jätekasoin. Sanottakoon, että kuvat antavat tilanteesta todellisuutta ruusuisemman kuvan, tyhjiä pulloja oli oikeasti paljon.

Ehkä tilanne olikin seuraava: Flow-festarialueella kierrätys oli fiksattu, mutta festarialueen edusta ei olekaan festivaalijärkkääjien vastuulla. Ehkä? Tietenkin voi syyttää festariväkeä siitä, että portille marssitaan omien pullojen kanssa, mutta eikö se ole oletettavaa? Meilläkin oli mukana vesipullo, jolle etsittiin sijoituspaikkaa — jotain muuta kuin asfalttikenttä. Kyllä se roskis löytyikin, mutta ei liene vaikea arvata, että se oli täynnä. Niin hienosti kuin Flow muuten olikin järkätty, oli tämä ehdottomasti viikonlopun ärsyttävä kauneusvirhe, johon toivottavasti ensi vuonna panostetaan paremmin.

Smoothie@Flow

Lupasin tyypätä Flowssa Timon smoothiekojun ja Merkkarin vegelihiksen. Toteutin vain 50% lupauksistani, sillä en yksinkertaisesti ehtinyt suorittaa sitä massiivista jonotusprojektia, jonka vegelihiksen saaminen olisi vaatinut. Onneksi Merkkari kertoi, että tuotetta saa myös Flown jälkeen, joten ehkä palaamme tähän paljon puhuttuun vegaanilihapiirakkaan vielä...

Lihis siis jäi, mutta smoothien sain. Aika suloiselta kokilta vieläpä :) Timo heitti Flowssa keikan K-X-P:-bändinsä kanssa, ja muun ajan mies väänsi festariväelle pirtelöä. Herttaista.

Imaisin CocoVin ständillä raakasuklaapirtelön ja vannon, että vaadin Timolta reseptin ja teen tätä kotonakin, herkkua! Tärkeä osa makua oli suola, jota en itse ole koskaan smoothieihin hoksannut lisätä. Mutta mitä suolaa smoothieihin kandee laiittaa ja kuinka paljon? Tähän palataan myöhemmin.

Läksin festaroimaan ilman kameraani, joten Flown kuvasaldoni on vaatimaton. Onneksi täältä löytyy paljon kuvamatskua. Hajoamisherkkä kamera ja M.I.A.n keikka eivät vaan sopineet yhteen, joten päätin skipata tallennusvehkeeni ja mielummin kreisibailata eturivissä yhden suosikkiartistini tahtiin. Harmi vaan, että M.I.A oli mulle pettymys — kaveriporukassa tosin oltiin myös päinvastaista mieltä, ja keikkaa pidettiin erinomaisena. Njääh.. Vaikka naisen energia on mah-ta-vaa, nähtiin sitä musta eilen vain vähän (tuntui, että M.I.A. oli delegoinut yleisön villiinnyttämisen isoksi osaksi tanssijoilleen), eikä keikka ollut lainkaan yhtenäinen paketti, vaan meno tökki välillä ihan kummallisesti. No, nää on vaan mun mielipiteitä, petyn usein livenä artisteihin, ehkä odotan liikaa. Voi olla.

M.I.A. oli silti mahtava nähdä ja Flow oli muutenkin varsin jees. Festareiden ruokatarjonnasta olisi voinut kirjoittaa enemmänkin, mutta kun mä keskistyin enemmän ystäviin ja musaan kuin safkaan, niin en voi. Sorppa. Jonkinlaista ruokatarjontareittausta löytyy onneksi esim. Fakta ja Farfallesta.

Minttua ja ananasta surr rurr

Ostin Vitamixini viime syksynä, mutta vasta hiljattain olen alkanut hokata, kuinka täydelliset smoothiet tehdään. Olen tajunnut esimerkiksi sen, että smoothien on tärkeää saada blendautua tarpeeksi kauan, että se todella on kuin samettia ja saa ihanan vaahtokuorrutuksen. Vaikka blenderini on supertehokas, en ole ollut tarpeeksi maltillinen sen käytössä.

Tänä aamuna onnistuin ehkä paremmin kuin koskaan, niin koostumuksen kuin maunkin puolesta. Nyt olen jo Berliinin Fruchtbarin tasolla, uskallan väittää!

Heitin sekaan kaksi paksua viipaletta tuoretta ananasta (vetele siis vaan kokonaisesta ananaksesta kaksi reilua viipaletta, leikkaa veke reunat, jätä keskiosa ja heitä blenderiin). Yhden appelsiinin viskasin sekaan myös, vajaa desi 3 hedelmän mehua, reilusti raikasta vettä, peukalon pään kokoisen palan inkivääriä, kolme lusikallista omenahilloa (ei sokeroitua) ja minttua oman siirtolamökin pihamaalta. Tuore minttu on olennainen osa smoothien makua, joten pyri saamaan sitä jostakin.

Kaikki blenderiin ja huolellinen mixaus. Taivas lasissa! I say. Pitäisköhän mun perustaa oma smoothiebaari Flow-festareille, heti siihen Timon ständin viereen...

Mainio Kasvihuoneilmiö

Olen varhaisteinistä saakka tehnyt löytöjä kirppareilta ja ties mistä käytetyn tavaran puljuista. Olen vähän huono paljastamaan omia aarreaittojani muille, ja mielummin esittelenkin niitä löytöjä, kuin itse paikkoja...

Haluan kuitenkin vinkata teille Kasvihuoneilmiöstä, koska paikka ansaitsee mielestäni näkyvyyttää etenkin nyt, kun uusi Hki-Tku -motari on siirtänyt asiakasvirrat pois tämän mainion mestan kyljestä.

Kasvihuoneilmiö on antiikkikaupan, kahvilan, krääsäpuljun ja second hand -mestan sekamelska, jossa kannattaa piipahtaa jo ihan elämyksen vuoksi. Myynnissä on kaikkea vanhoista armeijareleistä design-huonekaluihin. On aivan mahdotonta tarkkaan listata, mitä kaikkea Kasvihuoneilmiössä myydään, koska sieltä voi löytää ihan mitä tahansa.

Kasvihuoneilmiön sisuksissa on jännää, mutta ulkopuolelta ei ihan uskoisi...

Elämystavaratalo (ärsyttävä sana, mutta kieltämättä kuvaava) löytyy vanhan Ykköstien varresta, Nummi-Pusulasta, Turun ja Helsingin puolivälistä. Tarkemmat koordinaatit löydät täältä.

Puss puss

Madara on Ecocert-sertifioitu sarja, josta onkin jo ollut mainintoja netissä ja blogeissa siellä täällä. Madarassa on moni homma kohdallaan, ja tulette saamaan kasvojenhoitosarjan reittauksen omassa blogauksessaan, mutta nyt keskitytään Madaran huulirasvaan.

Mä en ole "huulirasvakoukussa" ja käytänkin huulirasvaa tosi satunnaisesti. En siis varsinaisesti olisi tarvinnut ecolips-huulivoidetta oikestaan mihinkään, mutta testattuani sitä Ekolossa, oli se vaan pakko hankkia.

Madaralla on huulivoiteita on itseasiassa kaksi: pehmentävä huulivoide ja uudistava huulivoide. Itse ostin ensimmäisen. Tuote on notkea (öljymäinen hyvällä tavalla), levittyy helposti ja tuoksuu herkulliselle. Se tekee huulista ihanan kostean ja pussattavan näköiset, eikö?


Huulivoide koostuu suomennetun tuoteselosteen mukaan vain kolmesta raaka-aineesta: kehäkukkaa, kamomillaa ja tyrniä. Jostain syystä koko tuoteselostetta ei ole käännetty. Englanniksi INCI-lista on nimittäin paljon pidempi. Hassua. No oli miten oli, on tuotteen raaka-aineista 100% luonnonkosmetiikkaraaka-aineita ja 67% luomua. Riittää mulle. Tätä huulille, niin kelpaa pussailla. Hinta oli 11,50 euroa, katsotaan kuinka kauan tuote kestää.

... ja näillä huulilla pussaisin nyt Veitolan Mariaa, jos voisin, koska hän soittaa Radio Helsingissä niin mainiota musaa. Kiitos Maria!

!!!

Wuhuu! Nyt kyllä pukkaa Helsinkiin uutta kivaa siihen malliin, että oksat pois.

Lisää mysteeripaikasta piakkoin...

Flow food

Festariruoka on yleensä kamalaa, mutta Flow tekee aina poikkeuksen. Olkoot hienostelua, mutta musta on kiva nauttia festareilla laaturuokaa ja viiniä. Viime vuonna Flowssa sai herkutella mm. luomukaritsalla ja sushilla.

Tänä vuonna Flowssa keitraa kaksi ystävääni.
Uuden Mustan ruokabloggaajanakin tunnetun Meri-Tuuli Lindströmin firma Nakkimuonitus tarjoilee kuulemma ainakin erinomaisia vegaanisia "lihiksiä". Testaan!

Tyyppään myös ystäväni, K-X-P:-yhtyeen (sekä Op:l Bastardsista ja Annien taustalta tuttu) Timo Kaukolammen tekeleet. Timo pitää ständiä, josta saa smoothieita ja fiksua snäkkiä. Cocovin matskuilla väännetään kuulemma esimerkiksi suklaapirtelöä ja limelimsaa. Reittaus luvassa :)

Aijai. Enää muutama yö lauantaiseen M.I.A.n keikkaan. Odotan NIIN!!! Kuultaisiinpa Suvilahden illassa tämä:



Psst... Timo kertoi, että Cocovi-ständin löytää kaasukellojen vierestä. Merkkarin tarkasta sijainnista ei ole tietoa, mutta eiköhän nainen jostain löydy...

Luottotrio

Nykyään aika on kortilla. Aikaisemmin saattoi juosta kiinni lähestyvän raitiovaunun ja ehkä jopa uhmata punaisia liikennevalojakin, mutta toista se on nykyään. Vaunujen tai kantoliinan kanssa ei vaan voi juosta. On siis oltava tarkkana ajan kanssa ja valmistauduttava ajoissa. Vauva ei estä tekemästä samoja asioita kuin aikaisemmin, mutta baby luonnollisesti hidastaa menoa. On siis fiksua järjestää arjen logistiikka niin, ettei mene aikaa turhaan säätämiseen.

Puhelimen, lompakon (ja vaippalaukun) lisäksi vakiovarustukseeni on viime viikkojen aikana kuulunut kiinteä kolmikko: arkiarsenaaliini aikaisemmin kuulumaton rannekello, megakätevä avainpussi ja rakkaat vintagearskat. Kaikissa yhdistyy käytännöllisyys, design ja kierrätys.

Aloitetaan rannekellosta. Mulla ei ole ollut rannekelloa sitten ala-asteen. Yläasteelta lähtien olen laittanut ranteeseeni mielummin koruja. Rannekellot on musta melkein poikkeuksetta rumia. En tajua Rolexien ja kavereiden päälle ollenkaan. Musta isot ja näkyvät kellot on vaan usein tosi juntin näköisiä tekeleitä. Eikä niiden muidenkaan kelloehdokkaiden parista ole löytynyt mieluisaa. Mutta rannekello on kätsy, siitä ei mihinkään pääse.

Olen vuosikaiusien ajan kaivanut aina esiin kännykän, kun on pitänyt tietää aika. Nyt kun käsissä on pieni tyyppi, ja kännykkä tuntuu olevan jatkuvasti väärässä paikassa, on rannekello must. Huvittavaa, mutta tuntuu mullistavalta nähdä aika ranteesta.

Ostin kelloni parilla eurolla kirpparilta, tykkäsin sen hihnasta ja soljesta. Sopivasti ajan patinoima. Ei se mitenkään kummoinen ole, mutta hienompi kuin 99% kaikista rannekelloista, jotka on tulleet vastaan. Kirpparilta ostamalla otin tietty riskin, ettei kello toimi. Mutta toimii se, ja halvalla mennään: uusi paristo maksoi kuusi euroa. Yhteensä kelloni maksoi siis noin kympin. Suosittelen tsekkaamaan vanhempien ja isovanhempien laatikonperukat, sieltä saattaa löytyä vaikka kuinka makeita rannekelloja! Ja pidä silmät auki kirppareilla. Kellot löytyvät usein ties mistä rojulaatikoista, ja niitä saa tosi halvalla.

Entä sitten avainpussi, mikä siitä nyt tekee niin arkea mullistavan? Yksinkertaisesti se, että kun joutuu kasaamaan ja kokoamaan vaunuja, nostelemaan ostoksia ja vauvaa paikasta a paikkaan b, olisi aika nihkeää joutua esim. ulko-oven väärälle puolelle avaimitta. Ja se, että niin käy, on e-rit-täin todennäköistä, elleivät avaimet ole kiinni minussa.

Olen aikaisemminkin taistellut kassin pohjalle eksyneiden avainten kanssa, mutta silloin niiden ärsyttävään kaivamiseen oli aikaa. Fem.issä piipahtaessani löysin ihan sattumalta kivan näköisen ratkaisun avainongelmaani: Riivari-merkkisen, käytetystä nahasta valmistetun kaulapussin. Se on uusin lempiasusteeni, joka on paitsi kätevä ja tarpeellinen, myös hauskan näköinen. Kiitos siis pussukan suunnitelleen Kaisan designsilmälle!

...ja se kolmas luottoasia ovat Green Dressistä viime vuonna synttärilahjaksi saadut vintage-Ray Banit. Ei ole valitettavasti itsestäänselvää, että arskat sekä blokkaavat auringon, että mahdollistavat näkemisen liikenteessä. Vaikka mulla on monet aurinkolasit, tartun melkein aina näihin. Sitäpaitsi ne mätsäävät erinomaisesti kirppisrannekelloni kanssa. Tyyli-lyyli voi siis olla sekä staili että käytännöllinen. I like!

Suklaaomena -mysli

Herkkumyslini resepti elää jatkuvasti. Viimeksi heitin sekaan kuivattua omenaa, kuivattua mangosilppua (saa Punnitse & Säästästä), mulpereita, rusinaa, hampun- ja kurpitsan siemeniä, sekä raakasuklaarouhetta. Toimii! Näyttää myös kivalta lasipurkissa.

Kuivatuista omenarenkaista on tullut myslini luottoraaka-aine. Ne ovat ihanan pehmeitä ja vähän sitkeitäkin, ja tuovat myslin rakenteeseen sopivan lisän siementen ja suklaarouheen rinnalle.

Kuivattua omppua saa kaupasta, mutta mielummin käytän itse kuivattuja. Varantoni vaan aina loppuvat viimeistään tammikuussa! Onneksi kohta on taas omenakausi. Tänä vuonna taidan vihdoinkin testata marja-/hedelmäkuivuria.

Fem.

Taannoisen Galleria Keitaan lounaan jälkeen piipahdin paikassa, joka löytyy Flemarilta aivan Keitaan vierestä: Fem.

Fem vaikuttaa kadulta katsottuna sekä gallerialta että vaatekaupalta. Ja se onkin molempia. Fem. on viiden nuoren naisen kollektiivi. Satu Kettusen, Meri Mortin, Mirkka Metsolan, Laura Porolan ja Kaisa Riivarin muodostama kollektiivi tuottaa esimerkiksi vaatteita, valokuvia, grafiikkaa ja tapahtumiakin. Esimerkiksi Taiteiden yön aikaan putiikissa on erilaisia työpajoja ja liikkeen tiloissa on järjestetty myös leffailtoja. Berliini tosiaan on muodostumassa Flemarille, I say.

Pläräsin läpi Fem.in vaaterekin ja mukaani tarttui kaksi asiaa, jotka täyttävät tämän hetken pääkriteerit: helppo ja nopea. Lisäksi ne näyttävät hyvältä ja persoonalliselta. Täydellistä, kun käytännöllisyys yhdistyy hyvään designiin. Palaan löytöihin omassa postauksessaan...

Fem. löytyy osoitteesta Fleminginkatu 5 ja on auki tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 11-18.

Luomukyytiä

Jälkikasvun saaminen pakottaa hankkimaan uutta tarpeistoa, halusi tai ei. En varsinaisesti vastusta vauvakamaa, paitsi että suurin osa siitä on rumaa! Made in China -muovikrääsää, helvetin rumia lastenvaunuja, hirveitä biisejä jankkaavia pehmoleluja ja babysittereitä ja järkyttäviä vauvanvaatteita. En tarkoita, että skidin pitäisi syntymähetkestään lähtien olla puettu ja ympäröity designkamalla, mutta edes siedettävällä sellaisella.

Ja ne vaunut: kuntosalilaitteilta näyttäviä, ftalaatteja sisältäviä, kaukoidässä valmistettuja vaunuja, joista on persoonallisuus (ja mahdollisesti eettisyys) kaukana. En käsitä.

Aivan kuin itsenikin kohdalla, haluan tarjota myös vauvalleni terveellisiä vaihtoehtoja ja eettisiä ratkaisuja. Suurin osa vauvakamastamme on kierrätettyä. Olemme saaneet niin sängyn, hoitotason, turvakaukalon, tuttipulloja, rintapumpun, leluja, vaatteita — kaiken käytettynä. Kiitos ystäville! 70-luvulta peräisin oleva pinnasänky NIIN voittaa mennen tullen kaikki kauppojen uudet vastaavat. Ja uudet vaatteet (melkein kaikki) häviää designissa vanhoille — ja etenkin lelut.

Vaikka meillä suurin osa tavarasta käytettyä onkin, on yksi iso ostos on kuitenkin tehty uutena: luomumateriaaleista valmistetut lastenvaunut.

Minulta pyydettiin kommenttia Natrukind-vaunujen toimivuudesta, joten tässä tulee:

Kuten mainitsin, ovat lähes kaikki uudet lastenvaunut on ankeita. Fakta. Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin toimivuus, joten aloitetaan siitä ja palataan visuaalisuuteen myöhemmin.

Minulle vaunujen hankinnassa tärkeää oli se, että niiden kanssa pääsee näppärästi julkisiin ja että ne menevät supernopeasti ja helposti kasaan, koska mittaustemme mukaan hissiimme ei mahtunut yksikään markkinoilla oleva malli. Mun piti siis varautua kasaamaan vaunut joka kerta(!), kun hankkiudun neljännestä kerroksesta alas tai kauppareissulta tullessa ylös.

Loppusuoralle teknisten ominaisuuksien osalta vaunuskabassani päätyivät suositut Bugaboot ja
Suomessa harvinaiset Naturkindit. Kun mulle selvisi, että jopa suositut Bugaboot sisältävät ftalaatteja — jotka siis on esim. pikkulasten leluissa kielletty — oli päätös helppo tehdä: investoimme markkinoiden ainoisiin luomumateriaaleista valmistettuihin vaunuihin.

Luomumateriaalivaunujen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin ftalaattivaunujenkin, joten rahallisesti homma ei tullut kalliimmaksi. Tonnissa liikutaan, suunnilleen. Ja vaunut valmistetaan Itävallassa, tilauksesta. Ei jollain hikipajalla kaukoidässä. Valinta oli siis ekä eettinen että terveydelle paras ratkaisu. Vaunujen materiaaleina on käytetty mm. korkkia, puuta, lampaan villaa ja luomupuuvillaa. Voin sanoa, että em. matskut on ihan vähän eri asia kuin ne lastentavarakauppojen muiden vaunumallien materiaalit. Missä ihmeessä on lastenvaunujen luomupuuvillaratkaisut? Me is asking.

Mainittakoon, että etsin aluksi käytettyjä vaunuja. Olisin halunnut jotkut 70-luvun yksilöt. Mutta kun tajusin, etteivät ihanat retrovaunut mahdu kerrostalokämppäämme, eivätkä ne mene kätevästi kasaan, oli pakko kääntää katse uusiin vaunuihin. Siksi päädyin luomumateriaalista valmistettuihin Naturkindeihin.

Erityisen paljon olen tykännyt vaunujen seuraavista ominaisuuksista:
- vaunut liikkuvat tosi helposti ja menevät näppärästi ahtaistakin koloista (kiitos kääntyvien eturenkaiden, jotka kuitenkin tarvittaessa saa lukittua)
- tilava tavarkoppa vaunun alla (voi roudata vähän isommatkin ruokakamat kerralla)
- kääntyvä työntöaisa (juuri tämä mahdollistaa vaunujen mahtumisen ahtaaseen hissiimme!)
- ilmastointiverkko vaunun etuosassa (vauva saa vähän paremmin happea, ehkä)
- rungon ja kopan saa helposti irti toisistaan (kaksi napin painallusta) ja runko menee tosi pieneen tilaan
- koppa toimii myös matkasänkynä: sen pohja on kaareva, joten se on rungosta irrotettuna kuin kehto

Tekniikka on siis Natutkindeissä melko kohdallaan, mutta eivät ne(kään) erityisen persoonalliset ole (voit tsekata täältä). Kaikki värivaihtoehdot on musta aika ankeita, mutta Naturkindin Varius-vaunumallin Buntsprecht-versio oli musta vähiten ruma, valitsin siis sen.


... mutta pimppasin vaunuja hieman:

Aluksi laitoin huivini estämään vaunun kuomun värin haalistumista auringossa, mutta tajusin, että huivi myös personoi vaunut enemmän mun näköisiksi. Berliinistä hankittu huivi jäi siis vaunujen vakiovarusteeksi. Ja huiveja voi tietenkin kätevästi vaihdella fiiliksen mukaan. Vaunut voi siis halutessaan vaikka mätsätä omaan pukeutumiseensa, jos nyt hotsittaa.

En ole vielä toistaiseksi löytänyt vaunuista juurikaan negatiivisia ominaisuuksia — yhtä lukuunottamatta. Vaunujen alla oleva koppa ratkesi liitoksistaan 4 viikkoa oston jälkeen. Kyse oli yksinkertaisesti huonosta ompeleesta, jonka suutari kuitenkin fiksasi päivässä. Lastenvaunukauppa, josta vaunut hankimme, maksoi korjauksen ja nyt koppa on vahvempi kuin uutena, koska vaunukopan alkuperäiset ompeleet oli jätetty päättelemättä! Vähän ärsyttävä juttu siis, mutta pieni vaiva fiksata, onneksi. Eikä tällaista surkeaa ommelta ole näkynyt muualta vaunuista, onneksi. Tsekkasin nimittäin koppa-accidentin jälkeen muut saumat huolella. Muita negatiivisia ominaisuuksia ei vielä ole tullut vastaan, mutta muistakaa, että me ollaan käytetty vaunuja vasta reilu 5 viikkoa, joten reittaan vaunut nyt sillä kokemuksella.

... ja tiedoksi: ostimme vaunut Keravan Pikkuhurmuri-kaupasta ihan tavallisella kuluttajahinnalla, mainitsematta kauppiaalle blogia tai yrittämättä saada mitään alennuksia sillä verukkeella, että mahdollisesti kirjoitan aiheesta blogauksen. Just to make my self clear. Ei oo halpaa, mut onneksi edes hyvä investointi. Ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä.

Psst... Mittausvirheestä johtuen, mahtuvat vaunut sittenkin kokonaisina hissiimme, joten mu ei tarvitse urheilla niiden kanssa ihan niin paljon kuin pelkäsin. Huh.