Kaupunkijuhannus

Täällä kuunnellaan Arcade Firea, kokkailaan perunasalaattia uusista perunoista, ja kohta suuntana grilli-ilta ystävien luona. Edessä on ensimmäinen kaupunkijuhannukseni koskaan. Jänskää.

Helsinki oli jo eilisiltana hyvin hiljainen, kun koko kaupunki on siirtynyt maalle. Missä kaikki lienettekin, oikein ihanaa ja rentoa juhannusta kaikille, kuullaan taas parin päivän päästä!

Ottakaa varas kiinni!

Pyörävarkaudet ovat Helsingissä yleinen — ja todella ärsyttävä — riesa. Itseltäni varastettiin muutamia vuosia sitten maailman ihanin Jopo, joten ystäväni Hannan varastettu fillari sai vihan kihisemään meikäläisessäkin. Tällainen kaunotar on siis juuri pöllitty Helsingin Alppilasta:

Fillarin tunnusmerkit: ei merkkiä, maalattu punaiseksi, malli muistuttaa vanhaa Jopon runkoa. Erityistuntomerkkinä musta pitsitarra rungossa.

Olen itse erityisen hajalla tästä, koska Hanna oikeasti tuunasi pyöräänsä kondikseen takapihallamme ja mua NIIN ärsyttää idiootit, jotka vaan tulee ja vie pihasta toisen pyörän. Ja kyllä, siinä oli rengaslukko, joka oli murrettu auki. Mä NIIN haluaisin potkia nilkkaan sitä idaria, joka fillarin vei.

Jos siis näet Hannan pyörää, laita näköhavainnoista tieto blogauksen perään tai mulle osoitteeseen kemikaalicocktail@blogspot.com.

Murrr.....

Kookos-marjajäätelöä — kotipakkasesta

Mullistavaa! Tein eilen jäätelöä itse. Tai oikeastaan se on ehkä sorbettia. Mutta siinä ei ole sokeria — eikä maitoakaan! ... joten se on jonkinlainen jätskin ja sorbetin välimuoto, järbetti siis. Tai sotski. Järbetti kuulostaa ehkä paremmalta.

Järbetin tekoon tarvitaan seuraavaa:

• 1 avokado
• 2 dl (eli tölkki) kookoskermaa (itse käytän Kara-merkkistä)
• n. 1/2 pakastepussillista punaisia viinimarjoja
• 8 rkl mansikoita (käytin pilkottuja pakastemansikoita, joissa oli runsaasti nestettä seassa, ja kauhoin tätä jätskin sekaan)
  
• 2 rkl hunajaa

Heitä kaikki blenderiin ja annostele valmis seos vaikka mehujäämuotteihin ja heivaa pakkaseen. Parin tunnin päästä voit imeksiä ihan mahtavaa... järbettia! Homman voi tietty nautiskella pakastamattakin, jolloin se on pehmeää ja suussasulavaa, vähän jogurttimaista sekoitusta, mutta pakastettuna lopputulos on musta kyllä parempi.

Sori kun ei ole kuvaa lopputuloksesta — mä söin sen niin vauhdilla etten edes tullut ajateleeksi fotaamista. Mutta kuvan raaka-aineista homman saa valmistettua. Parasta tässä jäätelön korvikkeessa on se, ettei mun vammavatsa reagoi tähän laisinkaan. Nyt kun ruokayliherkkyydet on tehneet comebackin on taas pakko alkaa kehitellä reseptejä. Teidän onneksi :)

Psst... En voi ottaa krediittejä järbetin keksimisestä. Alkuperäinen resepti on saatu Ollilta. Kiitos Olli!

Feikkileikki

Dove osaa hoitaa mainontansa.



Kuvankäsittelystä vähän eri asiaan.

Siinä missä hiusten värjääminen tai kulmien/ripsien kestopigmentointi ja itseruskettavat on jo vanha juttu, olen viimeisen vuoden aikana herännyt seuraavaan: "bloggaajaripset", hiustenpidennykset (klipsit ja hiukseen kiinnitettävät), hampaiden valkaisu ja suihkurusketus (jota nyt ilmiönä tosin voi verrata ihan perinteisen itseruskettavan käyttöön) ovat nykyään ihan taviskamaa. Me tavalliset luomuihmiset ei olla enää mitään!

Kun kymmenientuhansien suomalaistyttöjen esikuvina toimivat bloggaajat saa edellämainittuja hoitoja ilmaiseksi (moni saa), ja keimailee lopputuloksineen netissä, haluaa tietenkin tavallinen jengi samaa. Hinnat vaan on usein tavallisen nuoren tytön lompakon tavoittamattomissa, ja sitten ahdistaa. "Mäkin haluun....". Ymmärtäähän sen.

On täysin ymmärrettävää, että ilmaiseksi saadut itsensäpimppaushoidot saavat näkyvyyttä blogeissa, etenkin kun moni bloggaaja tekee hommia puoli-ilmaiseksi. Ja onhan sekin totta, että maailma muuttuu, ja 90-luvun Levikset on 2010-luvulla ne bloggaajaripset, kai? Mua se silti ärsyttää. Musta olisi NIIN paljon mahtavampaa, kun jengi toisi esiin omia hyviä puoliaan ilman, että hiukset, ripset, kynnet, rusketus ja hampaat on kemiallisesti tai keinotekoisesti fiksattu toisenlaisiksi.

... ja sitten taas: näin sanoo tyyppi, jonka hampaiden takana on kiskot, että leegot pysyisi ojossa. Ehkä mun vaan pitäisi olla hiljaa.

Kuukuppi... sinne.

Voin heti alkuun sanoa, että mieslukijat: tämä blogaus on nyt naisille.

Minulle hehkutettiin kuukuppia jo ajat sitten. Olin tekemässä aiheesta omiin kokemuksiin perustuvaa juttuakin, mutta sitten yhtäkkiä mun menkat lopahti — ihan loogisesta syystä — ja juttu jäi tekemättä.



Kuva: lunette.fi

Monet nykynaiset haluavat vauvalleen kestovaipat, se kun on ekologisempaa ja halvempaa kuin kertakäyttövaippojen käyttö. Yhden lapsen vaippavuori on noin 400 kiloa jätettä, about 5000 vaippaa. Pelkästään pääkaupunkiseudulla vaippoja roudataan kaatikselle 10 miljoonaa kiloa vuodessa?!! Kestovaipat skidille on siis ihan oikeasti ekoteko.

... mutta entäpä ne omat suojat? Keskivertonainen käyttää elämänsä aikana n. 10 000 kuukautissidettä. Kertissiteitä viedään kaatikselle noin 300 miljoonaa vuosittain (lähde: Yhteishyvä 3/10).

Eikö ole epäreilua, että lapselle laitetaan kestovaipat ja sitten itse käytetään kertakäyttösiteitä ja tamponeja? Kyllä mua ainakin ottaisi nuppiin, että mutsilla on helpot kertissysteemit ja itsellä jotkut hiton pestävät kestovaipat. Kieltämättä itseäni puistattaa ajatus kestosuojista itsellä...yök. Mutta kuukuppi on jo vähän helpostilähestyttävämmän oloinen asia. Olen luvannut itselleni, että heti kun asia taas on ajankohtainen, otan kuukupin vihdoin testiin, koska ei vaan ole mitään järkeä dissata jotakin, jolle ei ole antanut mahdollisuutta! Ja koska kertakäyttösuojat on epäekologisia, eihän siitä mihinkään pääse.

Koska mun testailussa nyt menee hetki, ja saanette kuulla kokemuksistani vasta joskus tulevaisuudessa, vinkkinä, että Uusi Musta on ottanut kuukupin ja muita kestosuojia testiryhmän testattavaksi, joten tulette kuulemaan kokonaisen ryhmän mielipiteitä tuotteesta. Odotan itse naisten mielipiteitä ja kokemuksia innolla!

Psst... Ja koska monella teistä varmasti on kokemuksia kestosuojista, avatkaapa sanainen arkkunne blogauksen perään!

Yllätys!

En ole vuosiin ostanut margariinia. Minä ostan aina voita. Mahtavaa on se, että lähi-Alepastamme saa nykyään kotimaista luomuvoita!

Nää on näitä elämän pieniä iloja, mutta kun saa tuoretta ruisleipää ja päälle luomuvoita, eipä paljon muuta tarvitsekaan.

Juustoportin sivuilla voita kuvaillaan sanalla raikas. Hassua. Ei voi musta raikasta ole, mutta herkullista se kyllä on. Ja niiiin paljon parempaa kuin joku sulatetulta muovilusikalta maistuva margariini.

Kaipuu kaupunkiin

Stil in Berlin -blogin kuvat aiheuttavat matkakuumetta. Vuosi sitten tähän aikaan seikkailin ympäri kaupunkia, tehden Nooran 12 syytä rakastua Berliiniin -videpäiväkirjablogiani.

Kuva: stilinberlin

Jos olisin kaupungissa nyt, nauttisin ihanan sunnuntaiaamiaisen Morgenrotissa, jonka jälkeen menisin penkomaan Mauerparkin kirppislaareja.... Ikävä!

Mitä ruoan kemikaaleja välttelet?

Hoi kamut! Kuten tiedätte, on teossa kirja, jonka tekoon haluaisin nyt osallistaa teitäkin.

Kerro minulle, mitä elintarvikkeiden "turhaa huttua" vältät? Kiva myös jos perustelet miksi. Kyse voi siis olla yksittäisestä lisäaineesta, torjunta-aineesta jne. — tai ryhmästä kemikaaleja. En nyt jahtaa ruoka-aineita (esim. vehnä, maito jne.) vaan nimenomaan ruokaan lisättyjä tai sinne vahingossa joutuneita tai jäämien muodossa olevia kemikaaleja. Mitä kemikaalescheissea sinä et laita suuhusi, ja miksi?

Jätä oma kommenttisi blogauksen perään, sana on vapaa!

Suomen suurin ekomarket

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Itäkeskuksen Ruohonjuuressa. Keskusta-asujana olen tähän mennessä luonnollisesti hoitanut aina asioinnin Kampin liikkeessä, mutta kannatti vähän laajentaa reviiriään, sillä Itäkeskuksen mesta on kyllä mittasuhteiltaan aivan varmasti Suomen isoin ekomarketti.

Ei pöllömpää! Valikoima on todella laaja, ja kauppa on ihanan tilava. Helsinkiin kauempaakin tuleva pääsee metrolla keskustasta kätevästi melkein Ruohonjuuren ovelle asti, joten vaikka Itäkeskus maantieteellisesti tuntuu kaukaiselta, suosittelen ekskursiota metroillen. Muutamssa minsassa olet Suomen suurimman ekomarketin ovella.

... ja jos et vielä ole tutustunut Ruohonjuuren uusiin nettisivuihin, voit tehdä sen nyt :)

Rutiini

Tykkään lapsellisen paljon omenoista. Syön päivittäin yhden tai kaksi omppua. Olen ihan hulluna Ekolon ja Ruohonjuuren luomuomeniin, joita käyn ostamassa läjän joka viikko. Onneksi kotimaisten omppujen kausikin lähestyy, niin ei tarvitse ostaa ulkomaisia.

Haluan etenkin omppuni aina luomuna. Valtaosa ompun arvokkaista ja hyväätekevistä flavonoideista, vitamiineista ja kivennäisaineista sijaitsee juuri kuoressa, joten älä ihmeessä kuori omppuasi vaan vetäise se kuorineen! Juuri siksi luomu kannattaa. Pesemällä tavisompun, pääsee eroon vain noin 30-40% torjunta-ainejäämistä, joten vaikka kuinka hinkkaisit, ei tavallisen omenan kemikaalijäämistä pääse koskaan kokonaan eroon. Tosin, jos vaihtoehtosi ovat tavallinen omena tai ei omenaa ollenkaan, syö ihmeessä se tavallinen.

Angeliinakin diggaa omenoista — ja veitsistä. Kuva täältä.

Hauskaa on, että omenalle on omistettu nettisaitti. Löydät linkin takaa tiiviin omenafaktapaketin, josta haluan nostaa esille pari tärppiä:

"Omena sisältää vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi muun muassa arvokkaita liukenevia ravintokuituja ja flavonoideja. Kuorikerroksen punaiset väriaineet ja sisuksen kversetiini toimivat tehokkaina antioksidantteina elimistössämme ehkäisten useiden sairauksien syntyä. Tutkimukset kertovat, että päivittäin nautittu omena riittää jo melko hyvin takaamaan sopivan määrän näitä kehon puolustajia. Omena onkin yksi tärkeimmistä antioksidanttien lähteistä suomalaisten ravinnossa".

"Omena sisältää runsaasti flavonoideja, jotka kuuluvat kasvikunnassa esiintyviin kasviestrogeeneihin. Näiden yhdisteiden on todettu vaikuttavan terveyteen. Runsas flavonoidien saanti saattaa esimerkiksi ehkäistä syövän, sydän- ja verisuonitautien, allergioiden ja tulehduksien puhkeamista".

Omenat.fi -sivustolla on myös omenareseptejä. Nyt vaan samanlainen saitti jokaiselle suosikkihedelmälle ja -vihannekselle :)

Tilapäistä

Elämäni on parhaillaan taistelua (laskettua) aikaa vastaan. Tilanne näyttää tältä:

Ja näkisitte olohuoneen. Olisi kait sittenkin pitänyt pysyä siellä Torkkelinmäen työhuoneella. No onneksi tää on väliaikaista ja kirjaporojekti on loppusuoralla. Väliaikaista on myös tämä:

Raskaanaolossa on ollut mahtavaa se, että ruoka-aineallergiat (tai yliherkkyksiähän ne oikeastaan on, kun mulla ei allergioita juuri ole diagnosoitu) ovat helpottaneet, ja olen voinut syödä vähän mitä haluan. Ruotuun on näköjään vaan pakko palata, sillä kroppa on jo alkanut valittamaan vanhaan malliin. Hyvä niin, muuten musta varmaan tulisikin ihan jättimäinen ponttooni.

Olen viimeaikoina syynäillyt erityisen tarkkaan kauppojen jäätelövalikoimia, mutta mikä ihme siinä on, ettei soijajäätelömarkkinoille vaan tunnu tulevan mitään kiinnostavaa? Onko liikaa vaadittu, että joku valmistaja kehittäisi herkullisen soijajäätelön, jota ei siis myydä litran pakkauksessa, vaan perinteisesti tikun nokassa? Kysyn vaan?

Koodikieltä

Mainosten — etenkin kosmetiikka- ja ruokamainosten — väittämät kiinnittävät huomioni helposti. Saattaa myös olla, että olen vähän "yliherkkä" eli ylianalysoin mainoksia ja reagoin niihin vahvemmin kuin keskivertokuluttaja, homma kun on mulle tavallaan duunia. Mutta kertokaapa te, onko tämä mainos teistä harjaanjohtava vai asiallinen?

L´Oréalin mainos on päivän Hesarista, ja teksti kuuluu näin:

"Ihonhoidon uusi suuntaus 2010,
inspiraationa geenitutkimus

L´Oréal Paris paljasti ihon "nuoruuden koodin"

Ihonhotorintamalla tapahtuu: 10 vuoden geenitutkimuksen tuloksista inspiraationsa saanut Youth Code näki päivänvalon myös Suomessa. Kyseessä on mullistava ihonhoitotuote, joka uudelleenaktivoi ja palauttaa näkyvästi ihon nuorekkuutta.
Nykyaikaisessa kosmetologiassa ihoa tutkitaan kokonaisuutena. Siihen vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi stressi, saasteet ja ympäristö ovat avainasemassa jo tuotteiden kehitysvaiheessa. Näin ihonhoitotuotteissa käytetyillä teknologioilla vastataan mahdollisimman hyvin arjen ihon hyvinvoinnille asettamiin haasteisiin.
L´Oréal Paris Youth Code on ainutlaatuinen ihonhoitosarja, joka sisältää patentoidun Pro-Gen -teknologian. Se auttaa parantamaan ihon palautumiskykyä ärsykkeistä ja palauttamaan nuorekkaan ihon ominaisuuksia. Ihonhoitosarjaan kuuluvat päivävoide, silmänympärysvoide ja tehotiiviste auttavat pitämään modernin 30-40 -vuotiaan naisen näkyvästi nuorekkaampana ja hyvinvoivana. Huippuinnovatiivinen teknologia taistelee ryppyjä, väsymyksen merkkejä ja ihon sameutta vastaan. L´Oréal Paris Yout Code auttaa ihoa jaksamaan ja sopii erityisen hyvin etenkin suomalaisen naisen iholle".

Itse mainoskuvan päällä lukee vielä:
"77% tuotetta testanneista suomalaisista naisista vaihtaisi nykyisen päivävoiteensa Youth Code päivävoiteeseen*".

... ja mainoksen alareunassa lukee: "*94 naista testasi Youth Code -tuotteita 3 viikon ajan. Otava-media, maaliskuu 2010".

Mulla pistää tässä silmään niin moni asia, etten tiedä mistä aloittaisin!
1. Mainos on naamioitu näyttämään uutiselta. Teksti on aseteltu samaan tapaan kuin lehtiartikkelit.

2. Sanan inspiraatio käyttäminen tässä on tosi huvittavaa. Mitä se tarkoittaa? Mainoksissa kuulee toisinaan sanottavan esimerkiksi "suomalaisen luonnon innoittama" tai joku taiteilija saattaa todeta "minua inspiroi Andy Warholin tuotanto", mutta että kosmetiikkalafkaa inspiroi geenitutkimus? Minusta mainos antaa huolimattomalle lukijalle (joita monet meistä ovat) fiiliksen, että tämä tuote on jollain tapaa geenitutkimuksen tulosta — vaikka sanatarkalleen niin ei sanotakaan. Mutta olenko ainoa, jonka mielestä mainos on harhaanjohtava?

3. Perinteinen prosenttien vetäminen mainoslauseeseen on jo vanha juttu, mutta aina yhtä noh, ei-mitäänsanova. Tuotetta on siis testannut alle 100 suomalaista naista — eivätkä he ole testanneett tuotetta edes kuukauden ajan! Ja siitä saa kätevästi otsikon "77% tuotetta testanneista suomalaisista...", kun todellisuudessa lause olisi asiallisempi muodossa: "77:n suomalaisnaisen mielestä...".

Testaan itse blogiani varten paljon kosmetiikkaa, ja tiedädn, että iho vaatii reilusti aikaa uutta tuotetta arvioitaessa. Kolme viikkoa tuntuu lyhyeltä testijaksolta, mutta tätä nyt en lähde kyseenalaistamaan, L´Oréal varmasti osaa hyvin perustella sen, miksi testiaika on niin lyhyt. Ehkä tuote vaan on NIIN mullistava, ettei testijaksoa tarvinnut jaktaa kauempaa :)

Mutta se, että noin 70 naista on kertonut olevansa halukas vaihtamaan nykyisen tuotteensa tähän tuotteeseen, mitä se kertoo? Kertooko se siitä, että testihenkilöillä aikaisemmin käytössä ollut tuote on huonompi vai yhtä hyvä, kuin Youth Code? Vai kertooko se siitä, että testaaja haluaa saada ilmaisen tuotteenäytteen? Kertooko tällainen otanta naisia oikeastaan mitään?

4. Geenitutkimus ja tuote eivät liity toisiinsa. Kun samassa mainoksessa puhutaan 10 vuoden geenitutkimuksesta ja uudesta kosmetiikkatuotesarjasta, on vaikutelma vaan harhaanjohtava. Minusta. Mainoksen luettuaan tajuaa, etteivät geenitutkimus ja tuote eivät liity toisiinsa millään tavalla — paitsi että tutkimus on inspiroinut tuotteen kehittämistä.

... mutta kertokaapa mulle: ylianalysoinko? Vai onko mainos sinusta ihan ok?

Warning...

Hei kaverit. Minä ja maha ajateltiin vaan muistutella teitä siitä, että tässä piakkoin tulee jonkinlainen paussi kirjoittamiseen. En tiedä kuinka pitkä, mutta jonkinlainen kuitenkin. Riippuu vähän tosta tyypistä, joka on keskellä kuvaa: niin lähellä, mutta niin kaukana :)

Jotta pysyt ajan tasalla siitä, koska blogi päivittyy, kannattaa viimeistään nyt alkaa tilata blogia tuosta sivun vasemmasta laidasta tai vaikka Blogilistan kautta. Ei blogin päivittyminen tähän päivään ja blogaukseen lopu, mutta koska en tiedä, milloin tulee lähtö synnytyspuuhiin, lienee parasta varoitella teitä jo etukäteen.

Todennäköistä on, että Kemikaalicocktail on heinäkuussa tauolla, ja että elokuussa taas jaan teille kuulumisia ja ajatuksia. Katsotaan ihan tilanteen mukaan. Moni teistäkin lienee heinäkuussa muualla kuin tietokoneella (toivon!), joten ehkä se kuukauden paussi ei ole niin paha juttu.

... mutta jatketaan nyt toistaiseksi vielä ihan perusmeiningillä, H-hetkeen saakka!

Broitsu ja sen kaverit

"Broileri kasvaa vapaana hallissa. Broilerikasvattamoissa on kerralla keskimäärin 40 000 broileria. Kasvatushalli voi olla jaettu useampaan osastoon ja joillakin broilerikanaloilla on useita kasvattamorakennuksia. Lintuja on keskimäärin 20 yksilöä neliömetrillä, mutta ne saavat liikkua vapaasti hallissa".

Kuva ja lainaus: ruokatieto.fi

... ai no ei kait siinä sitten mitään, jos kerran saa liikkua ihan vapaasti! Näyttää tilavalta.

Lisää tietoa broilerin elämästä Ruokatiedon opetusmateriaalista. "Ruokatieto, suomalaisen ruokakulttuurin asialla".

Psst... Katjan teksti Älykkyystestissä eläin kannattaa ehdottomasti lukea!

Chi

Vaikka auringosta ei ole tietoakaan, ovat kesämaut jo täällä. Kaikkialla on manasikkamyyjiä ja torilta voi hakea kotimaisia vihanneksia — mahtavaa! Olen testaillut viime viikkoina erilaisia kesäjuomia, joista vesimeloni-basilika -drinksi on tällä hetkellä oma suosikki. Se on vaan NIIN kesää, ettei mikään! Suosittelen testaamaan.

Tutustuin viime viikolla myös luomujuomaan nimeltä Chi. Vaikka ostankin ruokaa ekokaupoista joka viikko, olen huono testailemaan uusia juttuja. Jämähdän helposti vanhoihin tuttuihin. Sainkin Chitä maistaakseni muualla, jonka innoittamana kävin Ekolossa ostamassa pullon juomaa kotiinkin.

Chi on nettisaittinsa mukaan elävän ravinnon sampanjaa. Itse lähinnä innostuin sen mausta, mutta jos haluaa nauttia juomaa terveyslähtöisesti, lupaillaan tuotteesta seuraavaa: "luomutuote, sisältää entsyymeitä ja vitaaliaineita, pastöroimaton, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, sisältää maitohappobakteereja, valmistetty elävöitetystä vedestä". Täytyy sanoa, että itseäni "elävöitetty vesi" hiukan huvittaa, mutta sanapari tarkoittanee jotakin tislatun suuntaista, ehkä? Valistakaa fiksummat!

No oli miten oli, on juoma herkullista ja ihanan kuplivaa, eikä liian makeaa, ainakaan musta. Siinä kyllä on paljon sekä hedlemä- että rypälesokeria (ja myös hiivaa!), mutta ehkä tästä mun raskaudesta johtuen makeat asiat miellyttää enemmän kuin tavallisesti, vaikea sanoa. Olen myös huomannut, että mun ruokayliherkkyydet (sokeri, hiiva, vehnä, maito) on helpottaneet raskausaikana. Aika hassua olla "normaali" hetken aikaa :)

Värikartta levällään

Kun kyse on omasta itsestä, voi vaatteilla, asusteilla, väreillä ja tyyleillä leikitellä helposti, vaihtaen lookkia vaikka monta kertaa päivässä. Mutta kun kyse on talosta... Sitä ei tule puettua uuteen uskoon hirveän usein, joten on oltava tarkkana, ja mietittävä huolella, mihin ämpäriin pensselinsä tunkee, ennen kuin maalaa.

Mun pitäisi päättää kesäsiirtolamökin väri pian, eikä ole kuulkaa helppoa.


Auttakaa! En mä nyt ihan lehmä- tai seeprakuvioista siitä ajatellut. Ja ehkä Burberry-kuosikin saa jäädä, mutta jotain jänskää pitäisi keksiä... Blogauksen perään saa laittaa linkkejä ja ehdotuksia — paras idea palkitaan!

One organic tomato. Please.

Vaikka suosinkin luomua melkein aina kun mahdollista, on muutamia asioita, joissa olen erityisen tarkka: tomaatit, omenat ja viinirypäleet (joita kylläkin ostan tosi harvoin). Ne syödään kaikki kiorineen, ja niissä voi olla paljon torjunta-ainejäämiä. Vaikka pesisi kuinka kuumassa vedessä, lähtee vesipesulla vaan noin komennes kemikaalikuormasta. Mielummin luomua siis.

Kirjoitin vuonna 2008, kuinka yksi Suomen suurimpiin tomaatin tuottajiin kuuluva lafka Mustakosken puutarha, jäi kiinni torjunta-aineen käytöstä, johon sillä ei ollut käyttölupaa. Evira teki puutarhasta tutkintapyynnön.

En koskaan palannut juttuun, mutta tehdäänpä se nyt. Syytteet hylättiin, koska: "Puutarhuri Mustakoski osti Vertimec-nimistä torjunta-ainetta, mutta ei itse käyttänyt sitä", kertoo Satakunnan Kansa. Niin, puutarhuri ei itse ruiskuttanut ainetta tomaatteihin, vaan sen teki bulgarialainen työnyekijä.

Eli tomaattitilalta löytyy ainetta,

... johon tilalla ei ole käyttölupaa,
... jonka käyttämiseen kenelläkään yhtiön palveluksessa olevalla työntekijöistä ei ole tarvittavaa erityistutkintoa,
... jota säilytettiin puutteellisesti varastoituna,
... jota käytti erehdyksissä bulgarialainen työntekijä, joka ei ymmärtänyt tuoteselosteen kieltä
... jonka myötä ainetta päätyi kuluttajien suihin.

... ja se on sitten ihan ok?

Tilan omistaja ei siis ole vastuussa, koska hän ei käyttänyt ainetta itse. Kätevää. Tällä logiikalla kuka tahansa suomalainen vihannesten viljelijä voi siis ostella kiellettyjä aineita ja säilytellä niitä puutteellisesti vähän missä sattuu, ja sitten kun joku muu vahingossa koskee aineisiin — joita siis ei saisi käyttää — voi tilan omistaja omistaja pestä kätensä, koska hän itse ei ole tehnyt mitään väärää. Ihan pimeetä.

Mä ostan mielummin luomua.

Raikasta raparperijuomaa

Lisäaineettomilla ja sokerittomilla kesäjuomilla skoolaus jatkukoon! Tämä helppo raparperijuoma on ihanan raikas kesädrinksi, joka syntyi vahingossa, kun keittämistäni raparpereista säästämäni neste piti käyttää johonkin.

Tee siis näin: viipaloi raparperinvarsi ja heitä palaset vesikannuun. Pienikin määrä riittää. Lisää kannulliseen vettä pari desiä raparperien keitinlientä ja laita homma hetkeksi jääkaappiin. Maku on tosi raikas, eikä juoma kaipaa sokeria laisinkaan.

Kuvassa kannuun ei vielä ole lisätty raparperin keitinlientä, joten siksi homma näyttää pelkältä vedeltä. Keitinliemi tuo juomaan ihanan vaaleanpunaisen aavistuksen.

Sekaan sopisi mainiosti vielä vaikka tuore basilika (jota muuten ängen kaikkialle) ja mansikat. Erityisen hyvin juoman kanssa nautittavaksi kävisi iso annos auringonpaistetta. Mihin se oikein katosi?

Fiilisseinä muuttuu mielen mukaan

Jos sadeviikonloppuna on tekemisen puute, voi vaikka vedellä tapettiliisterillä kuvia seinään.

Eteiseen läästimäni flyeri-juliste-kuvasälä -seinä on yksi asuntomme lempikohta, jota voi ehostella jatkuvasti fiiliksen mukaan. Kun sekametelisopan rajaa tarpeeksi pienelle alueelle, pysyy homma hallinnassa, eikä koti näytä liikaa baarin vessalta.

Parasta on se, että tällainen sisustaminen ei maksa juuri mitään, paitsi vaivan tietenkin. Liisteri on puoli-ilmaista, ja tietty tarvitset pensselin ja ämpärin/vadin. Muutoin homma vie vaan aikaa, ei juuri rahaa. Itse keräilen talteen inspiroivia kuvia ties mistä, ja kun niitä alkaa olla tarpeeksi iso pino, ja niille vaan on pakko keksiä jotain, voi kuvilla päällystää vaikka seinän.

Tai lipaston. Hmm... Samalla idealla voisi duunata ihan hyvin vaikka tuolin selkämyksenkin. Onkohan kaapissa vielä liisterijämiä....

Lempikengät

Ne vaan toimii. Ikuinen kiitos sedälle, joka kauppasi Berliinin Mauerparkissa (kirpputori) teatterin rekvisiittaa juuri niin kuin kuuluu: halvalla ja isoihin pahvilaatikoihin hujan hajan heitettynä.

Viimekesäinen kirppislöytö ilahduttaa edelleen.

Ystäväni naureskelivat vastikään mulle, kun olen vasta viimeisen raskauskuukauden aikana luopunut korkkareista. Naiselle, jolla on yhdet ainoat tennarit, nämä tossukat ovat etenkin nyt kultaakin kalliimmat. Mitä mä sitten teen kun nää hajoaa?

Hyviä tekoja herkuttelemalla

Tiesitkö, että globaalisti toimiva jäätelölafka voi tehdä hyvää muuallakin kuin vain ihmisten suissa?

Vaikka Benin ja Jerryn 70-luvulla vanhalle huoltsikalle perustama nyrkkipaja-jätskibaari on nykyään Unileverin omistama jäätelöbrändi (jossa ei enää pienennetä pähkinöitä vasaralla niin kuin vielä 1980-luvulla), on toiminnassa paljon omintakeista ja esimerkillistä. Jäätelöä syömällä voi auttaa esimerkiksi saimaannorpan suojelutyötä.

7,5 % Ben & Jerry´s´n voitosta käytetään vuosittain erilaisiin oikeudenmukaisuutta, rauhaa, demokratiaa ja ympäristönsuojelua edistäviin projekteihin. Täällä Suomessa rahaa kohdennetaan Reilun hankkeen myötä kolmelle eri taholle. Suomen luonnonsuijeluliiton Saimaannorppa -suojeluhanke, Helsinki Mission nuorten kriisipalvelut sekä WWFn Borneo-projekti tulevat kaikki hyötymään rahallisesti siitä, että suomalaiset tarttuvat jäätelöaltaalla Ben & Jerrys´-jäätelöön.

Okei, jäätelöbrändi tekee reiluja tekoja, mutta onko itse jätski reilua? Niin mainostetaan, ja tämän vuoden loppuun mennessä jokaisella Suomessa myytävällä Ben & Jerry´s -tuotteella on kuulemma Reilun kaupan sertifikaatti. Kaikki raaka-aineet, joita vaan reiluna saada voi, ovat reiluja — tämä on tietenkin hieno juttu (josta esimerkiksi Valio voisi ottaa mallia). Kummallista on kuitenkin se, että jäätelön pääraaka-aine, maito, ei voi olla reilua, mutta silti jäätelö voi saada Reilun kaupan sertifikaatin. Hmm...

Ben & Jerry´s -jäätelön maito ei ole reilua eikä luomua, mutta se on Caring Dairya. Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että tuotantolehmille on polvivmmojen helpottamiseksi jaettu patjoja. !!!??? Ööö.... Mutta sitten taas: mulla ei ole maitotilaa, joten ehkä patjoista on hyötyä? Ehkei homma ole ihan vitsi vaikka se siltä kuulostaakin. Itse ihmettelen sitä, miksei jätskiä samoin tein tehdä luomumaidosta? Se ainakin olisi standardi, joka sanoo useimmille kuluttajille enemmän kuin patjat. Kyse lienee kustannuksista ja saatavuudesta, olisi pitänyt eilen kysyä Caring Dairysta tarkemmin, mutta kun meni niin pasmat sekaisin kuvitellessani lehmiä makoilemalla vanhoilla runkopatjoilla :) Caring Dairysta löytyy lisää tietoa täältä.

Olivat patjat hyvä juttu tai ei, ovat Hollannin Ben & Jerry´s -tehtaat hiilineutraalit, ja jäätelön valmistuksessa käytetään vain vapaiden kanojen munia (eri asia kylläkin kuin luomu) ja ylijäämäjäätelömassat menevät kiertoon sikaloihin. Jokaisesta jäätelöstä menee tuloja hyväntekeväisyyteen ja kuulin lisäksi, ettei Ben & Jerry´s -jäätelöissä ole käytetty palmuöljyä (joka tuotanto uhkaa sademetsiä).

Jos voin valita ostavani hiilineutraalin jäätelön, jonka ostamisesta menee rahaa esimerkiksi saimaannorpan suojeluun, tai jäätelön, joka ei tee sen kummemmin hyvää, ei valinta ole vaikea. Kerrankin oiva syy syödä jätskiä — tai sorbettia. Maistoin Ben & Jerry´s mangomarjasorbettia ja oli kuulkaa herkkua!

Vaikket jäätelöä ostaisikaan, voit silti käydä äänestämässä, miten Reilun hankkeen potti jakautuu. Itse äänestän saimaannorppien suojelun puolesta. Koko maailmassa — eli Saimaalla —on vain 260 saimaannorppaa ja määrä pienenee koko ajan, ne ovat siis äärimmäisen harvinaisia. Hulluinta on, että eläimen ainoa vihollinen on ihminen ja lähinnä vapaa-ajan kalastajien kalanpyydykset! Hämmentävää.

Toki rahaa voi kohdentaa erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin ja järjestöille suoraankin, mutta jäätelöä ostamalla se hoituu kuin itsestään. Ainakin kun valitsee jäätelönsä fiksusti ;)

Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa — ilman hajusteita

Luonnonkosmetiikka ei sovi kaikille. Etenkin hajusteherkät hakevat usein rasvoja, pesuaineita ja kosmetiikkaakin apteekista, koska apteekeista löytyy aina hajusteettomia tuotesarjoja. Hajusteet ovat yksi kosmetiikan yleisin herkistäjiä, oli kyse sitten marketti- tai luonnonkosmetiikasta. Minua on ihmetyttänyt se, miksi luonnonkosmetiikassa — etenkin ihovoiteissa — usein on voimakkaita tuoksuja?

Ranskalaisen Couleur Caramel -sarjan luojilta onkin ilmestynyt apteekkituotesarja tähän markkinarakoon: sertifioitua luonnonkosmetiikkaa hajusteherkille. Elysambre. Paitsi että sarja on luonnonkosmetiikkaa, on se myös luomukosmetiikkaa (Ecocert Cosmebio BIO). Herkkikset hihkunevat onnesta, koska sarjan tuotteissa ei ole käytetty eteerisiä öljyjä tai alkoholia.

Tutustuin eilen tuotteisiin oikein lähietäisyydeltä ja itseäni miellytti valtavasti se, että monet tuotteista olivat todellakin erittäin mietoja tai eivät ollenkaan hajustettuja. Kaikenlisäksi tuotepakkaukset on suunniteltu fiksusti: pusseihin pakatut voiteet eivät kevyen pakkauksen ansiosta paina juuri mitään ja kulkevat mukana helposti.

Niin kasvovoiteet kuin värikosmetiikankin voi ostaa ”irtona” eli esimerkiksi huulipunahylsy tarvitsee ostaa vain kerran, ja siihen voi aina ostaa uuden värin. Sama pätee ihovoiteisiin: voit ostaa lasipurkin, jota aina uudelleentäytät.

Myös luomiväreihin saa uudelleentäytettävät rasiat!

Itse en aio investoida lasipurkkeihin tai pakkauksiin ollenkaan, vaan käytän ainoastaan täyttöpusseja. Näin säästyy sitäpaitsi 35% CO2-päästöjäkin — sen verran vähemmän purkittomat tuotteet kuormittavat. Mahtava juttu on se, että taloyhtiömme pihaan on juuri tuotu kaksi energiajaeastiaa, tyhjiä tuotepusseja ei siis tarvitse heittää sekaroskiin. Elämän pieniä iloja :)

Elysambre-sarja sisältää niin värikosmetiikkaa, voiteita ja seerumeita kuin pesuaineitakin kasvojen iholle. Sarjaa voi kuvailla osuvasti sanoilla eco chic, sillä kerrankin myös tuotteiden visuaalisuuteen on panostettu.

Tuotteita saa parhaillaan Ekolosta, Lahden Toriapteekista, Turun Ykkösapteekin Rohdos Oystä ja nettiapteekista. Kaikkia tuotteita ei kaikista myyntipisteistä saa, ja etenkin värikosmetiikan uudelleentäytettävät tuotepakkaukset ovat tulossa markkinoille vasta sykyllä.

Hienoa on se, että kipinä tuotesarjan luomiseen on alunperin tullut ranskalaisilta apteekkareilta. Ranskassa apteekit myyvät paljon kosmetiikkaa, ja apteekkivalikoimassa oli pitkään herkkiksille suunnitellun luonnonkosmetiikan mentävä aukko. Nyt se on paikattu ja Suomikin seuraa perässä, vain parin vuoden viiveellä. Hyvä Suomi!

En voi vielä antaa omaa tuomiota tuotteista, mutta testailen niitä tässä kesän mittaan ja palaan aiheeseen tuonnempana. Testattavanani on myös uutuussarja Madara, joka niinikään on ilmestynyt vastikään esimerkiksi Ekolon luonnonkosmetiikkahyllyyn. Näitä tuotesarjoja alkaa kuulkaas olla jo niin paljon, ettei nykynainen voi mitenkään järkevästi perustella sitä, miksi ei käyttäisi sertifioitua luonnonkosmetiikkaa! Vielä kun löytyisi se ripsiväri...

Alkoholiton booli ja arabialainen jälkiruoka

Lupasin teille herkullisen alkoholittoman boolin ja superjälkiruoan reseptit, tässä tulee!

Alkoholiton booli:

• 1 l päärynämehua
• 2 l karpalonmakuista kivennäisvettä (tai ihan perusvissyä, jota maustat itse aidoilla marjoilla)
  
• 2 l karpalomehua
• 3 l Rekorderlig Mansikka–Lime -siideriä (alkoholiton)*
• limekiekkoja pinnalle

Sekoita päärynämehu, karpalokivennäisvesi ja karpalomehu. Lisää siideri maljaan viimeisenä ja sekoita varovasti, jotta hiilihappo ei katoa boolista. Lisää koristeeksi limerenkaita sekä jäitä.

... ja boolin kylkeen kuvan arabialainen jälkiruoka:

• 400 g kuivattuja aprikooseja
• 100-200 g rusinoita (ota paria erilaista sorttia, vaikka keltaisia ja perinteisiä)
• 100 g manteleita
• 1-3 rkl ruusuvettä (anoppi laittaa omaansa jopa 1 dl, riippuu kuulemma ruusuvedestä...)
• 1 rkl appelsiininkukkavettä (jos satut saamaan käsiisi tätä jostakin)

Laita ainekset kulhoon ja sekoita. Anoppi kertoi lisäävänsä sekaan vielä kiehunutta vettä sen verran, että sekoitus melkein peittyy. Laita sitten lautanen koko homman päälle niin, että systeemi on oikein tiiviisti kannen alla. Laita kulho jääkaappiin ja anna olla 2-3 päivää.


Arabialaisen jälkkärin kylkeen soveltuu hyvin — kuten kuvassa — soijajäätelö ja halva. Ihan älytöntä herkkua! Jos et tykkää, on makuaistisi vaan väärässä.

*Siiderin tuoteseloste: Hiilihapotettu vesi, omenamehu, sokeri, sitruunahappo, marja-aromit, säilöntäaineet: E202 ja aromit.

E202 eli kaliumsorbaatti on säilöntäaine, joka Hyvä paha lisäaine -kirjan mukaan on keltainen eli "kannattaa olla varovainen" -listalla. Jos olet herkkis, voit tietenkin korvata siiderin muulla ja itse ajattelin esimerkiksi kokeilla, mitä vastikään raparperipiirakkaa varten keittämistäni raparpereista ylijääneellä nesteellä voisi saada aikaiseksi. Uskon, että siiderin korvaaminen onnistuu ihan vaan eri mehuilla ja vissyllä, niin ei tarvitse sekoittaa cocktailiin mitään keinotekoista. Jos haluaa päästä helpolla, on reseptin alkoholiton siideri tietenkin helpoin tapa. Hyvä sentään, että siinä on oikeaa sokeria eikä aspartaamia.

Genetic Roulette

Pikainen kirjasuosituspostaus: Jeffrey M. Smithin Genetic Roulette. Kirjaa ei tietääkseni ole vielä suomennettu, enkä tiedä saako tätä järkälettä suomalaisista kirjakaupoistakaan, mutta nettikaupoista se kyllä löytyy, ja siis englanniksi.

Sain itse kirjan tuliaisiksi Englannista, ja se on aikamoinen möhkäle, mutta jos gm-asiat kiinnostaa, niin näiden kansien välistä löytyy khavainnollisin esimerkein höystettyä tietoa siitä, mitä riskejä geenimuuntelussa vielä toistaiseksi on.

Jos englanniksi lukeminen ei huvita, on Smithin edellinen teos, Petoksen Siemenet myynnissä suomennettuna, ja sitä saa ihan tavallisista kirjakaupoistakin.

Olen itse lukenut kirjaa vasta sieltä täältä ja hakemisto onkin havainnollinen ja etsitty tieto löytyy helposti. Hyvältä vaikuttaa.

Globe Hope Lasipalatsissa

Vinkki: Globe Hope on avannut oman putiikin Lasipalatsiin. Poikkesein paikassa nopsasti viime viikolla, ja vaikka osa kaupan tarjonnasta oli ihan kivaa, taisin kuitenkin ihastua enemmän kaupan sisustukseen kuin myynnissä olevaan kierrätysmuotiin...

Globe Hope on selkeästi yksi vahvoista suunnannäyttäjistä mitä tulee suomalaiseen kierrätysmuotiin, mutta mun makuun moni tuote näyttää liikaa kierrätetyltä. Nämä tyynyt ja laatikot ottaisin tosin kotiin koska tahansa, mutta ainakaan säilytyslaatikot eivät tainneet olla kaupan.

Vanhoista mainoslakanoista tehdyt tuotteet on aina hauskoja ja uniikkeja, niin myös kuvan pieni laukku. Mulla vaan tökkii Globe Hopen tuotteissa sama kuin muissakin, joissa brändin nimi on liian selvästi näkyvissä: eikö merkki voisi olla piilossa? No makukysymyksiä nämäkin...

Hienoa jokatapauksessa, että Lasipalatsi on selvästi alkanut profiloitua ekologisen ja kestävän ajattelun suuntaan, mahtava juttu.

Tv-mainokset yllyttävät epäterveelliseen syömiseen

Tuskin olen ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota niihin ruokiin, joita telkkarissa mainostetaan. Ei siellä juuri hehkuteta porkkanoita, hapankaalia, pähkinöitä tai luomuomenoita, vaan eineksiä, lihajalosteita, hampurilaisia, "terveys"juomia, margariinia, jäätelöä, makeisia jne. Tuore uutinen kertookin, että jos ihmiset todella söisivät sitä mitä tv mainostaa, ei siitä hyvää seuraisi:

"Amerikkalaisessa tutkimuksessa analysoitiin mainostettujen ruokien ravintosisältöjä. Päivän ruoka-annos sisälsi 25-kertaisesti suositellun sokerin määrän ja 20-kertaisesti suositellun rasvan määrän.

Televisiossa mainostettujen ruokien rasvan ja sokerin määrät olivat keskimäärin niin runsaita, että vain yhden ruoka-annoksen syöminen tarjoaisi jo melkein kolminkertaisesti suositellun sokerin ja rasvan päiväannoksen".

Lähde: YLE Tiede / Journal of the American Dietetic Association

Ei ollenkaan hämmästyttävä tieto, mutta se on musta kyllä huomiotaherättävää, että mainostaukojen sisältö on niin älyttömän epäterveellistä scheissea täynnä. Kunpa sillä lähitilan pientuottajallakin olisi budjettia tv-spottiin, huoh.

Ihan pakko liittää tähän yksi naurettavimmista hampurilaismainoksista ikinä. Enjoy ;)

Farkkusohortsit 2010

Kaikilla tuntuu nykyään olevan lyhyet, vähän väljät, kulahtaneen siniset farkkushortsit, jotka näytti kivalta kun ne ei vielä olleet univormu. Vanhoista mustista farkuista saa helposti kesänmentävät näin:

Kuva: oaknyc.com

... vielä kun sais noi sääret...

Kuvan shortsit maksaa Oak´n nettikaupassa 146$, mutta eihän tollasia nyt tarvii ruveta tilaamaan. Sakset kouraan vaan!

Juhlajuoma

Anoppini on superkokki, ja koska jaamme samat ruokavammat, on aina ilo popsia Tainan herkkuja, kun ei tarvitse udella lehmänmaidon, hiivan ja vehnän perään.

Lankoni eilisissä yo-juhlissa oli tarjolla toinen toistaan herkullisempia ruokalajeja — ja erityisen herkullista boolia.

Alkoholiton booli on usein litkua, mutta tämä oli ihan superhyvää. Jaan teille pian niin booliin kuin erään minut lumonneen herkkujälkkärinkin reseptin, mutta nyt on pakko hankkiutua ulos aurinkoon! Leppoisaa sunnuntaita!

Kesäseikkailua

Ystäväni myy parhaillaan omaisuuttaan muuttaakseen New Yorkiin. Toinen on asunut kaupungissa koko kevään. Itse kaipaan kovasti takaisin Berliiniin, jossa viime kesä sujahti kuin pikakelauksella, vaikka aikaa seikkailla suosikkikaupungissani olikin kaksi kuukautta.

Berliinin muurin äärellä kesällä 2009.

Olen Berliinireissun jälkeen suhtautunut viikon, kahden lomiin vähän nihkeästi: mitä viikossa, parissa ehtii tehdä — paitsi suorittaa lomakohteen nähtävyyksiä? Ja kannattaako niin lyhyen ajan takia reissata ylipäänsä? Vastaus löytyy nykyisestä työkulttuuristamme: eipä ole monella juuri vaihtoehtoja. Kenen työnantaja päästäisi työntekijänsä kahdeksi kuukaudeksi lomalle, tuosta vaan? Joillelkin meistä se onnistuu, mutta monelle homma on mahdottomuus — jo taloudellisistakin syistä (riippuu tietty matkakohteen valinnasta).

Monella ei siis yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia häpyä pariksi kuukaudeksi maailmalle, vaikka fiksusti suunniteltu ja harvoin tapahtuva, kestoltaan pidempi matka olisi ekologisempi tapa matkustaa, kuin usein tehdyt, viikonlopun tai viikon mittaiset pyrähdykset. Ekologinen näkökulma matkailuun kun ei vielä taida yhdenkään työnantajan silmissä olla juuri mitään, silloin kun ekomatkailu liittyy työntekijän vapaa-aikaan.

Itse en taida Berliiniin hetkeen päästä. Tulevana kesänä reissumme suuntautuvat lähinnä mökeille ja kotimaahan, ja odotan sitäkin innolla! Suomi kesällä on kuitenkin aika spesiaalia, etenkin kuluneen talven jälkeen... Veikkaan, että Viivin Porvoo-vinkeistä tulee olemaan meille hyötyä. Haluaisin myös seikkailla pitkin rannikkoa pienissä paikoissa, joissa en aikaisemmin ole käynyt, ja ikisuosikki Padvaan on pakko päästä! Padvan hiekkaranta on aivan uskomaton, ja se on erittäin kauniissa paikassa, jonne päästäkseen kylläkin on nähtävä vähän vaivaa. Siksi se onkin niin mahtva paikka.

Matkailussa melkein parasta —mun mielestä — on juuri matkan tekeminen. Berliini tuntui paljon isommalta saavutukselta parin päivän laiva- ja junamatkaamisen kuin kahden tunnin lentomatkan jälkeen, ja koko kaupunkiinsaapumisfiilis oli aivan erilainen. Tunsin itseni vuorenvalloittajaksi! Samantapaiseen fiilikseen voi kotimaassa matkaillessaan päästä, kun löytää itselleen uuden paikan, kylän, uimarannan tai kahvilan, jonka olemassaolosta ei aikaisemmin ole tiennyt mitään. Seikkailu ja matkanteko on parasta, ja tänä kesänä ei uudesta ja jännittävästä tule olemaan puutetta!

Psst... Ei ole pakko, mutta jos haluat jakaa mulle oman suosikkimatkakohteesi Suomessa, otan vinkkejä mielelläni vastaan!

Big difference

Vastikään bloggaamani, maailman helpoin smoothieohje on tällä helpolla lisällä vieläkin parempi: tuoretta basilikaa. Vesimelonin sekaan siis mansikoita ja tuoretta basilikaa.

Joskus pienillä asioilla on ISO merkitys. NAMMMM!!

Trendsales Suomeen

En ole ehtinyt vielä kertaakaan piipahtamaan Hannan järkkäämällä Fashion kirppiksellä, jossa siis ideana on se, että jengi kauppaa enemmän tai vähemmän merkkikamaa enemmän tai vähemmän kirppishintaan. Nyt trendikaman kirppismyynti on saanut uuden verkkoulottuvuuden: supersuosittu tanskalainen Trendsales (huimat 450 000 käyttäjää) on aloittanut toimintansa myös Suomessa.

Saitilla kuka tahansa voi myydä käytettyä muotiaan, eli kirppishengessä mennään, mutta Huuto.netin toimintaperiaatteella. Itse en muotia netistä juuri tilaile, en käytettyä enkä uutta (mä haluan penkoa niitä kirppislaareja), mutta veikkaanpa aika monen olevan Trendsalesista innoissaan...

Kuva täältä

Tanskassa Trendsales-saitti on niin suosittu, että jopa julkkikset kauppaavat omia releitään palvelun kautta. Saas nähdä koska Martina ja Esko, Tuksu, Jani Sievinen tai Anna Abreu myyvät muotiansa meille taviksille. Ja että meneekö kaupaksi?

Pellolta pataan

It´s tv night today. Tiedoksi vaan. Tästä torstaista alkaen voi nimittäin Ykköseltä seurata klo.19:00 sarjaa nimeltä Pellolta Pataan.

Kuva: www.yle.fi

"Harva huippukokki osaa itse kasvattaa herkkuaterioidensa aineksia, ja taitavinkaan harrasteviljelijä ei välttämättä ole omimmillaan kyökin puolella.

Kotitilallaan Herefordshiressa Donin pariskunta johdattaa viljelyn saloihin ja antaa monia hyödyllisiä vinkkejä siitä, kuinka sadosta saadaan paljon irti luontoa, kunnioittaen ja ruoan mausta tinkimättä.

Kussakin jaksossa keskitytään muutamaan kasviryhmään, muun muassa yrtteihin, juureksiin, ja hedelmäpuihin.

Ensimmäisessä jaksossa Monty Don neuvoo, kuinka luomuviljelyllä saadaan paljon aikaan. Keskitytään juureksiin ja opitaan luomuviljelyn perusteita. Vaimo Sarah etsii markkinoilla aineksia Montyn keitoksiin."

Pitää tsekata eka jakso. Vielä kun olisi aikaa, osaamista ja paikka, jossa kasvattaa omaa safkaa. Sitä päivää odotellessa.

Psst... Mulla on taas köökissä nokkosia, ja pian saatte infoa siitä, miten itsetehdyllä nokkosshampoolla peseminen onnistuu!

Hakaniemen Hallin smoothiebaari

Kampin smoothiebaarin elämä jäi lyhyeksi, mutta Hakaniemen Kauppahallista on viime perjantaista lähtien löytynyt pieni vihreä keidas nimeltä pH Shop Drinkkibaari. Nimi viittaa paikan ideologiaan, joka on ihmisen pH-tasapainon balansoiminen tai normalisoiminen.


Putiikin pitäjä Toma Stankevitsch kertoo, että pohjoismaalaisten pH on lähes poikkeuksetta liian hapan, ja homma kuulemma johtuu ruokavaliostamme, joka sisältää liikaa lehmänmaitoa, eläinproteiinia ja "vääränlaisia" viljoja. Myönnettäköön, että pH-ajattelu on itselleni suhteellisen vierasta maaperää, mutta kiinnostava homma, johon pitäisi varmaan paneutua enemmän, että osaisin sanoa siitä mitään tämän kehittävämpää.

Toma ja vehnänorasshotti.

Mutta sen tiedän, että Toma on smoothie-expertti, ja paikan juomia kandee testata jo ihan maunkin vuoksi. Suosituimmat juomat ovat kuulemma luomumehulistan porkkana-sitruuna-inkivääri ja luomukasvispirtelölistan avocado-kurkku-pinaatti-sitruuna-elämänvirtaviherjauhe -cocktail. Kaikki pH Shopin käyttämät raaka-aineet ovat luomua ja juomien lisäksi mukaan voi ostaa myös yrttejä ja kasviksia.

3 dl:n kokoisten juomien hinta on 5€ ja alakuvassa näet esimerkin drinksin koosta: oranssi smoothie on juuri se suosittu, porkkana-sitruuna-inkivääri -versio, ja pieni shotti on superterveellistä vehnänorasta.

Toman pH-keidas on auki arkisin 10-18 ja lauantaina 10-16 välillä, ja löytyy Hakaniemen Hallin alakerrasta.