Muotimaitoa

Toimittaja Veera Jussila kirjoittaa uusimmassa IMAGEssa raakamaidosta. Ilahduin tiedosta, että homogenoimatonta ja pastöroimatonta maitoa saa myös esimerkiksi Helsingin Eat & Joy Maatilatorilta. Luulin nimittäin, että tällaista tavaraa saa vaan suoraan tiloilta, ja ettei sellaista saa Suomessa edes myydä.

Kuva: image.fi

IMAGEn jutussa kerrotaan mm. "Nykin boheemien porvareiden laittomista maitoringeistä". Taas kerran vanhan kansan juttu on muotitietoisten parissa kuuminta hottia. Hassua, mutta hyvähän se sikäli on, että saadaan sen marketin käsitellyn mukamaidon rinnnalle aitoa tavaraa. Onko sinulla raakamaitokokemuksia?

Vesimelonismoothie

Hmm... Mikä määrittelee smoothien? Tämä resepti on niin helppo, että lopputuloksen kutsuminen smoothieksi tuntuu jotenkin.. liioittelulta? Mutta herkkua tämä on, ja kevyt, ja sokeriton, ja silti ihanan makea. Juuri sopivasti kesänmakuinen.


Tarvitset vesimelonin, mansikoita, inkivääriä, kylmää vettä ja blenderin. Itse heitin blenderiin 5-6 mansikkaa (pakkasesta), desin vettä, peukalon pään kokoisen palan inkivääriä ja vesimelonisiivuja. Aivan älyttömän raikasta ja hyvää. Mitäpä muuta aurinkoinen sunnuntaiaamu kaipaisikaan?

Palautetta

Julkisessa työssä saa helposti palautetta ja olen saanut sitä viimeisen viiden vuoden aikana paljon. Palautetta on tullut tv-aikana ja etenkin blogin myötä, niin positiivista kuin negatiivistakin. Usein anonyymi palaute on enimmäkseen negatiivista, mutta sellaisiahan ihmiset ovat: valittamiseen on matalampi kynnyt kuin kehumiseen. Sain eilen kaksi hyvin erilaista viestiä. Nimimerkki Ärsyyntynyt kirjoitti eilisen ohjelmamme jälkeen Uuden Mustan puolella:

"Hei vähän ammattimaisempaa otetta nyt! Turhaa löpinää, ei mitään uutta tietoa, ihme vierailijavalintoja...Onko hygienihypoteesi jo näytetty toteen...no ei ole!, paljon uusiakin aspekteja jo tullut hommaan, saasteet jne. Ja esim. maitohappobakteerijutun olisi voinut selvittää etukäteen, itsekin jo puolitoista vuotta sitten raskaana ollessani tiesin asiasta. Nooran omaa napaa ja "täydellisyyttä" ei jaksa. Esim. mainitsin Kemikaalicocktailiin myös omana raskausaikana lastenvaunujen myrkyistä, ja nyt joku "ystävä" on Nooralle asiasta vinkannut, niin kauhea haloo asiasta.. Eipä sillon kiinnostanut".

... ja sitten sain tällaisen:

"Kuuntelin ekaa kertaa Uuden mustan radiolähetystä (sitä kosmetiikka-aiheista Areenasta), ja olen kyllä vaikuttunut! Kosmetiikkaan itseensä liittyvän hämmennyksen ja ahdistuksen lisäksi tietty. Mutta noin pari vuotta Kempparia seuranneena ni on varmaan jo aika kiittää, keep up the good work! :) Sun kaltaisia naisia tää maailma tarvitsee".

Palautteet osoittavat hyvin sen, että yleisössä on hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on eri tarpeet, halut ja tiedot, eikä kaikkia vaan voi miellyttää. Yhdelle itsestäänselvät asiat ovat toiselle uusia — niin se vain on!

Se, että "Ärsyyntynyt" on selvästi harmissaan siitä, etten aikanaan ole tehnyt hänen juttuvinkistään selvitystä, on ymmärrettävää, mutta saan niin kauheasti mailia (sähköpostissa nyt yli 1000 lukematonta viestiä) ja palautetta, etten vaan ehdi ja pysty reagoimaan kaikkeen mailiin ja juttuvinkkeihin joita saan. On myös myönnenttävä, ettei esim. lastenvaunuasia ole ollut omalla prioriteettilistalla kovin korkealla, koska vauva-asia vaan ei ole ollut ajankohtainen. Asiat muuttuu ja niin myös omat intressit, se lienee ihan luonnollista?

Jään pian äitiyslomalle. Olen oppinut kevään aikana todella paljon. Tammikuussa en tiennyt mitään radion tekemisestä ja nyt takana on 9 Uusi Musta! -ohjelmaa, joihin olen varsin tyytyväinen (tosin eilisen lähetyksen tekniset ongelmat vähän harmittavat). Uuden oppiminen on mahtavaa ja pian edessä onkin taas aivan uudenlainen rooli: äitinä. Se on ihan uskomattoman jännää! Nyt voi vetää arskat otsalle ja alkaa odottaa h-hetkeä, johon ei enää ole pitkä aika.

Pakko vielä antaa palautetta — teille! Olen tosi otettu kaikista radio-ohjelmaan tulleista puheluista, vieraista ja nettikeskustelusta — ja mediassa seuranneista jutuista, joita Uusi Musta! on saanut aikaiseksi. Keskustelunherättäminen on onnistunut, ja siksi mä tätä teen. Mulle isoin epäonnistuminen olisi olla hajuton ja mauton, sellainen "ihan kiva". Silloin homman voi yhtä hyvin lopettaa.

... ja palautetta — sitä saa lähettää aina, mutta senhän te tiedättekin :)

Kertismukin kuolema osa II

Ostin reilu vuosi sitten kesto take-away -mukin, joka onkin ollut päivittäisessä käytössä. Se ei tosin kulje mukanani minnekään, koska en harrasta muuta kuin pulloveden nauttimista lennossa, mutta olen käyttänyt mukia ahkerasti duunissa, ihan vaan teemukina.

Huomasin, että kauppoihin on alkanut ilmestyä samankaltaisia kertismukin korvaajia eri kuosein, tässä pari.


Musta olisi fiksua markkinointia, että eri kahvilaketjut teettäisivät omia kestomukejaan, omalla designillaan — juuri tällaisia silikonikannellisia, mukana kulkevia vaihtoehtoja — joita jengi sitten voisi trendikkäänä kanniskella mukana, kun kerran se tietyn kahvilaketjun brändin esitteleminen tuntuu olevan joillekin se tärkein juttu... Samalla ko brändi sais näkyvyyttä, ja ekoimago kasvaisi silmissä. Tai ehkä Starbucksilla jo onkin olemassa kestoversio take away -mukista? Jokatapauksessa, jos olet ahkera juomien mukanaroudaaja, kandee suosia pestäviä astioita sen sijaan, että aina ostat jotakin, mikä päätyy parin minuutin kuluttua roskikseen.

Issa, I say YES!

Oooo!!! Ruotsalaiset osaa. Jannica Hedlundin uusin ISSA-mallisto on ihana!


Siniset byysat ja toppi toimii täydellisesti. Ja punainen mekko nyt vaan on superkäyttökelpoinen housuilla tai ilman.

Alapuolen beige bleiseri on kivan mallinen... Ja alimman kuvan tunika on paitsi kaunis ja monikäyttöinen, myös kätsy imettäessä, hehee. Pitää meinaan alkaa miettiä vaatteita myös siltä kannalta ;)

Kuvat: designbyissa.se

Harvoin mä innostun yhden malliston kokonaislookista niin paljon kuin tästä. Vaatteet tehdään Ruotsissa ja materiaalit on reilun kaupan kamaa — eikä hinnat huimaa päätä. Tsekkaa koko mallisto täältä.

Tykkään myös brändin esittelytekstistä:
"Made in Sweden. Made once every year. Made for fun. Made for you. Made for me. Made with passion. Made with heart. Made with fair trade fabrics. Made since 2005. Inspired by it all."

Kesäsuosikki

Haikeaa... Jään pian äitiyslomalle ja vikaa reseptikoulua viedään tällä viikolla Uuden Mustan puolella. Joku sanoi ärsyyntyvänsä siitä kun aina puffaan UM:n sisältöjä täällä, mutta kun mä tiedän että ne saattaisivat muuten mennä teiltä ohi!

Katsastakaa siis ihan mahtava kesäresepti, joka valmistuu kuvan raaka-aineista 10 minsassa. Meri-Tuulin helppo gazpacho on ihan parasta (ja terveellistä) kesäruokaa!

Turun Luomuidylli

Nettikaupat ovat niin kiireisen kuin luomukaupoista syrjässä asuvankin pelastus. Tässä siis taas yksi nettituttavuus. Turkulainen Luomuidylli nimittäin.

Tuoteryhmiä on vaikka kuinka, kaikkea kosmetiikasta eläinten- ja lastenruokaan. Nettikauppa löytyy täältä. Huvittava yksityiskohta on, että saitilla lukee "24h Nettikauppa". Kuinka nettikauppa ei voisi olla 24 h? :D

Ostin Luomuidyllin tytöiltä viime sunnuntaina aivan mahtavaa inkiväärihilloa, jota luulisin olevan kaupan esimerkiksi Ruohonjuuressakin: Sonnentorin Der Wärmende Ingwer on ihan mahtavaa kamaa. Aika makeaa, mutta oi niin hyvää :) Söin sitä itse spelttikeksien päällä. Voin suositella!

Kierrätystä...

Mulla on ihan älytön kaipuu Berliiniin. Osittain sen kunniaksi, mutta pääosin kuitenkin laiskuuteni vuoksi, kierrätetään nyt viimekesäistä Berliini-banneria. Vaikka ulkona sataakin, olen ihan megakesäfiiliksissä. Mahtavaa!!!

Ftalaatteja lastenvaunuissa — whot?

Kun elämäntilanne muuttuu vauvan myötä uudenlaiseksi, joutuu sitä ihminen tutustumaan itselleen entuudestaan täysin vieraisiin asioihin — kuten lastenvaunuihin. Sen lisäksi, että monet näyttävät enemmän kuntosalilaitteilta kuin pienelle ihmisenalulle tarkoitetuilta, kotoisilta pesiltä, maksavat ne aivan hemmetisti (uutena) ja kaiken kukkuraksi, melkein kaikissa on kemikaaleja, joita ei saa lain mukaan olla edes pikkulasten leluissa! Puhun nyt ftalaateista.


Kuva: hubpages.com

"EU:ssa ja Yhdysvalloissa on rajoitettu ftalaattien käyttöä, koska se aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Suurin terveysriski liittyy perimään; osa ftalaateista on vaarallisia sikiölle ja ne voivat heikentää sikiön hedelmällisyyttä. Äidin kautta sikiöön siirtyvä tai pienen lapsen saama ftalaattiannos voi vaurioittaa vakavasti lapsen hormonitasapainoa. Ftalaatteja saattaa liueta esimerkiksi syljen mukana lapsen elimistöön, jos niitä on tuotteissa, joita lapsi imeskelee. Ftalaattien aiheuttamat haitat eivät ole heti havaittavissa, vaan ne ilmenevät myöhemmällä iällä".

Lähde: SGS Finland

Ftalaatit on jo kielletty EU-alueella myytävissä kosmetiikkatuotteissa, eikä niitä saa käyttää pikkulasten leluissakaan, mutta paikassa, jonne vastasynytynyt laitetaan nukkumaan ja olemaan, siellä niitä kyllä saa olla. En voi käsittää.

Saksalainen kuluttajatestejeä toteuttava, riippumaton taho Stiftung Warentest vertasi keskenään 14 erilaista lastenvaunua. Testissä verrattiin monia eri ominaisuuksia käytettävyydestä kemikaaleihin, ja testin kaikissa vaunuissa havaittiin haitallisia kemikaaleja. Testatut tuotteet olivat:

• Teutonia Mistral S
• Bugaboo Cameleon
• Brio Go
• Zekiwa Alu-Cross
• Hartan Topline S
• ABC Design Turbo 6S
• Herlag Sportwagen Rimini
• Babywelt Pro 4 S
• Emmaljunga Nitro City
• Hauck Chicago Air
• I´Coco Plasma mit Coco
• Maxi-Cosi Mura 4
• Gesslein Future I loop
• Quinny Speedi SX

Testin vertailutaulukko löytyy täältä. Lastenvaunuihin tutustumattomille tiedoksi, että joukossa on siis ihan markkinajohtajavaunuja, tosi suosittuja ja Suomessakin myytäviä merkkejä.

Noita vaunujen merkki- ja mallinimiä en kyllä tajua. Jos mä valmistaisin lastenvaunuja, ei ne hemmetissä ois nimeltään jotain turbo kuusässiä. Mutta ehkä noi onkin suunniteltu miehiin vetoaviksi. En tiedä. Muhun ne ei ainakaan vetoa. Pätkääkään.

Pakko tunnustaa, etten edes olisi hoksannut kysyä tai selvittää lastenvaunujen kemikaaliasioita, ellei ystäväni olisi asiasta vinkannut, niin sinisilmäinen olin. Todellakin elin kuvitelmassa, ettei ftalaatteja saa käyttää vauvakamassa, väärässä olin, ja onneksi mulla on fiksuja kavereita :)

Tarkoituksena oli hankkia käytetyt vaunut Huuto.netistä, jossa vauvakamaa on myynnissä paljonkin. Mutta ihmetys oli suuri kun tajusin, että kaikissa uudehkoissa vaunuissa on kemikaaleja, joita en halua edes itseni lähelle. Tietty myytävänä on kaikkia upeita, vanhoja, retrovaunuja, mutta heh, ei ne mahdu tällaiseen pieneen kerrostaloasuntoon millään, retrovaunuja kun ei usein saa kasaan ja palasiksi, niin kuin uudempia taas kätsysti saa.

Kaivettuani nettiä jonkin aikaa huomasin, että Suomesta saa yhden valmistajan Öko-Tex -sertifioituja materiaaleja sisältäviä vaunuja — siis yhden v---n valmistajan! Miten hitossa niitä on vain yksi? Kun lastenvaatteitakin saa luomupuuvillaisina, niin miksi hitossa vaunujen sisustekstiilit ei ole luomupuuvillaa jne.? Luulisi sen olevan oletus.

Kiinnostuneille pari linkkivinkkiä:

• Perheelliset.fi: Vaara muovileluissa: ftalaatit pienentävät poikien sukupuolielimiä / 2010
• Kulttajavirasto: Leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa edelleen kiellettyjä ftalaatteja / 2008
• YLE Aluutti: Muovien pehmentimet aiheuttavat allergiaa ja astmaa / 2005
• EU Press releases RAPID: Ftalaattien käytön kieltäminen lastentarvikkeissa ja leluissa / 1999

Tyyppi ei ole vielä edes syntynyt, ja jo nyt törmää tällaisiin aukkoihin lastenkamassa. Saapa nähdä mitä muuta lapsen elämä tuo tullessaan... Ensin paketoidaan vauvat ftalaattivaunuihin, ja sitten ihmetellään, että "mistäköhän ne kemikaalit oikein lasten verenkiertoon pääsee?". Kuinka outoa touhu voi olla? Kysyn vaan.

Aurinko purkissa

Haa, nyt se on todistettu: aurinkoa voi purkittaa!Törmäsin sunnuntaisessa ystävämyynnissä aurinkokennolamppuun, itseasiassa pariinkin erilaiseen. Niistä Sun Jar oli ehdottomasti kauniimpi. Sen idea on yksinkertainen: valaisin lataa itseään päivänvalossa ja luovuttaa valoa illalla. Sun Jar on lähinnä tunnelmavalaisin, ei siis mikään lukulamppu. Olisi aika hauska idea laittaa purkkeja vaikka terassille tai parvekkeelle, jossa ne illan tullen voisivat luoda pehmeää tunnelmavaloa. Sun Jar toimii itsestään: kun kerran aktivoit sen, elää se itsekseen. Akun lataus täyteen kestää n. 3 tuntia ja valotehoa luvataan jopa 5 tuntia. Kiinnostaisi vaan tietää, kuinka pitkäikäinen tuote tämä on...

Väliaikatietoa...

Tiedoksenne, että viime lauantain Uusi Musta! -ohjelma ilmestyy kyllä Areenaan, mutta tällä hetkellä ohjelmaa ei vielä voi kuunnella, koska Areenassa on joku häikkä viikonlopun ohjelmien osalta. Infoan siis heti kun kosmetiikan kemikaalit -jakso on kuultavissa.

Oli meinaan aika hitsin tiedontäyteinen 103 minuuttia. Kosmetiikan raaka-aineita imeytyy verenkiertoon, kosmetiikan raaka-aineiden ympäristövaikutuksista on marginaalisen vähän tietoa, luonnonkosmetiikassakin voi olla riskiaineita (jopa hormonihäiritsijöitä) ja halpa voi olla yhtä hyvä kuin kallis — ja paljon muuta kiinnostava luvassa niille, jotka eivät vielä lauantain ohjelmaa ole kuulleet.

... ja voi häpäsy! Olen ruotinut läpi blogini vanhoja postauksia, ja vaikken vanhojen tekstien sisältöihin koskekaan, olen joutunut oikomaan aika hiton monta kirjoitusvirhettä. Niitä on ihan hillittömästi! Ärsyttävää. Tarvitsisin oman oikolukijan.

Ärsyttävää on myös se, etteivät joidenkin blogausten kuvat eivät enää toimi, ja ettei joihinkin linkkeihin ei enää pääse käsiksi. Kun ehtisinkin uusia edellämainittuja ja pitää koko palettia ajan tasalla...

House of Eco

En ehtinyt aikanaan House of Econ avajaisiin, joten kävin eilen aamulla Kaapelilla tsekkaamassa House of Econ ystävämyynnin.

Myynnissä oli ruokatavaraa, ekodesignia ja second handiakin. Erityisesti tämä Humbugi-asusteen kierrätysmateriaalista tehty ranneke kiinnitti huomioni.
Hiplailin myös Coston laukkuja ja Nurmi-mekkoja, mutta en investoinut tällä kertaa vaatteisiin tai asusteisiin, ihailin vaan...

Yrttejä sen sijaan ostin! Mökin pihamaalle tuli heti eilen istutettua ainakin mansikoita ja kahta erilaista minttua, sekä paria "jotain", joiden nimistä ei enää ole hajuakaan. Mutta hyväntuoksuisia ja syötäviä olivat! Toivottavasti ne lähtee tuottamaan satoa, eikä jotkut saakelin citykanit popsi niitä poskiinsa.

Idea ja tavoite olisi saada mökille aikaan kunnon yrttistash, jolla voi sitten pimpata salaatteja ja ruokia. Katsotaan kuinka mun käy, en todellakaan ole mikään kokenut viherpeulalo, vaan erittäin tumpelo. Unohdan aina kastella kukkia ja kasveja, toivottavasti en onnistu tappamaan näitä(kin).

Vanhaa ja kaunista

Etsiskelen parhaillaan kirppareilta lipastoa, ja piipahdin eilen Kierrätyskeskuksessa. En löytänyt etsimääni, mutta ajattelin vinkata teille tästä:

Ihan mahtava 50-luvun sohva ja nojatuoli. Kankaat olivat todella moitteettomassa kondiksessa ja hinta tosi jees: nojatuoli 40 euroa ja sohva 95 euroa. Ja sohva taitaa olla vuodesohva kaikenlisäksi. Nyt jos jollain on tarvetta, niin kipin kapin Kierrätyskeskuksee, superlöytö!! Sohvalle ei ole tilaa meillä, koska olohuonettamme koristaa jo samankaltainen 50-luvun aarre, mutta tällaista meillä ei vielä ole:

Niin suloinen! Tuoli oli vähän repaileinen, mutta siinä ei ollut minkäänlaista ummehtunutta hajua, joka usein vanhoissa huonekaluissa on ikävä lisä... Mä niin haluaisin juoda teetä pikkurilli pystyssä tuollaisella istuen — jos meillä vaan olisi tuolikaunokaiselle tilaa. Yhyy.

...mutta Kierrätyskeskus, se on mahtava mesta se.

EKO ALE

Taas on se aika vuodesta, kun luonnonkosmetiikkaa saa kukkarolle paljon sopivampaan hintaan! Huomeisesta alkaen on nimittäin taas Natcoksen ystävämyynti, joka tuttuun tapaan tapahtuu Arabianrannassa, osoitteessa Hämeentie 155 (7 krs).

Myynti on kolmipäiväinen. Myynti on avoinna huomenna perjantaina klo. 10-18, lauantaina 10-15 ja sunnuntaina 10-14.

Myynnissä taas luonnonkosmetiikkaa, mm. Sante, Logona, Provida Organics, Tropicai, Weleda, sekä uusi sarja Madara. Olen ollut paikanpäällä aina, ja tänne todella kandee mennä, jos siis haluaa aitoa luonnonkosmetiikkaa huokealla hinnalla. ... ja tiedoksi, että myös House of Econ ystävämyynti on viikonloppuna, sunnuntaina Helsingin Kaapelitehtaalla klo. 12-17. Myynnissä vaatteiden ja designin lisäksi kuulemma myös bionynaamisia yrttejä sekä taimia parvekkeelle tai puutarhaan. Tapahtuman aikana voi myös tuoda fillarin pikahuoltoon.

Siinä sulle viikonloppusuunnitelmat!

Tehopakkaus

Pakko kehua, että Uuden Mustan minitoimitus on kyllä tehokas. Pari viikkoa sitten palohälytyksen sattuessa, jouduttiin hankkiutumaan pihalle kesken työpäivän, eikä hommia olisi millään malttanut jättää kesken. Niinpä me jatkettiin editoimista lastauslaiturilla, kun verkko kerran riitti pihalle asti... Ja ihmeen usein tulee tehtyä duunia illalla — ihan vapaaehtoisesti! Mä olen ajatellut asian niin, että jos kerran ei ole univaikeuksia, ei ihminen voi olla ylirasittunut. Maailmassa vaan on yksinkertaisesti niin paljon kiinnostavaa tutkittavaa, että pakkohan sitä on hommia tehdä. Ainakin mulla on sellainen tarve.

No, onneksi Katja on parhaillaan hyvin ansaitulla lomalla. Olen koittanut olla viime päivien ajan kaksi ihmistä. On siinä hommaa, mutta onneksi lauantaina on tulossa superkiinnostava ohjelma! Tiedän, että suurinta osaa teistä kiinnostavat etenkin kosmetiikka-aiheet, joten tsekatkaapa mitä on luvassa ylihuomenna. Ei paha?

Muistutuksena vielä, että kysymyksiä voi esittää täällä, ja me pyrimme studiosta vastaamaan mahdollisimman moneen niistä.

... ja Katja: tule jo takaisin, mulla on sua ikävä.

T.Noora

I Care

Lisää kosmetiikka-aihetta pukkaa. Haastattelin tänään Sokoksella ihmisiä kosmetiikan raaka-aineisiin liittyen ja huomasin työntouhussa "halpis"luonnonkosmetiikkaa. EkoCert-sertifioidut I Care -tuotteet ovat selvästi huokeampaa tarjontaa kuin monet muut sertifioidut suihkusaippua- ja shampootuotteet. Päätin siis testata.

Puteli maksoi 7 euroa, joka on musta ihan siedettävä hinta suihkusaippualle, mutta onhan se tietty kallis, jos vertaa johonkin 3-4 euron taviskamaan — mutta toisaalta kuitenkin huomattavasti huokeampaa kuin 12-13 euroa maksavat luonnonkosmetiikkasuihkusaippuat, joita en kyllä viitsi usein ostella. Itseasiassa teen yleensä niin, että ostan pari kertaa vuodessa joko Berliinistä tai Natcoksen luonnonkosmetiikkaystävämyynnistä huokeasti vähän isomman satsin tuotteita, ja ne sitten riittävät koko vuodeksi. Tiedoksi muuten, että Natcocksen luonnonkosmetiikan ystävämyynti on tämän viikon perjantaista sunnuntaihin!! Laitan kunnon ilmon asiasta huomenna...

11 kuukauden dödö

Blogin pitämisessa on se kätevä juttu, että esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden kohdalla voi palata postauksissa taaksepäin ja tarkistaa, kauanko esimerkiksi jokin tuote on käytössä riittänyt. Vetäisin juuri kainalooni vikan kerran Biothermin EcoCert -sertifioitua dödöä ja musta tuntuu, että puteli on kestänyt ikuisuuden. Ja kyllä se aika kauan kestikin, nimittäin tekemäni blogipostauksen mukaan ostin sen viime kesänä Berliinistä, heinäkuussa. En tiedä kauanko teidän dödöt riittävät, mutta mun mielestä melkein 11 kuukauden kesto on aika hyvin, eikö? Vaikka tuote siis maksoi 20 euroa, on se ainakin mun mielestä lunastanut hintansa.


Käytin tuotetta niin kesäkuumalla kuin talvellakin, ja homma toimi hyvin. Jos siis etsit luonnonkosmetiikkasertifioitua (tuote on siis tietenkin myös laumiiniton) dödöä, voin suositella tätä. Tietenkin pitää mainita, että Biotherm on L´oréalin brändi — moni teistä kun ymmärrykseni mukaan suosii mielummin pienempiä merkkejä.

SE aika vuodesta...

Nyt on se aika vuodesta, eli NOKKOSJAHTIAIKA! Muistatte ehkä, kuinka mä jahtasin nokkosia viime syyskuussa. En idiootti ymmärtänyt, että niitä kuuluu kerätä ehdottomasti keväällä, juuri nyt toukokuussa, kun ne ovat uusia ja herkullisimmillaan.

Nokkonen on ehdottomasti suomalaisen metsän superruokaa, näin kirjoitin teille syyskuussa: "nokkonen sisältää C -vitamiinia viisi kertaa niin paljon kuin appelsiini, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito, ja rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin nähden ja lisäksi vielä piitä ja proteiinia". Ei pöllömpää, ja tää tavara on ilmaista, ja hyvää. Mars metsään siis, mutta ei kande kerätä nokkosia ihan mistä tahansa! Lue aikaisempi postaukseni aiheesta.

Nokkossaaliini jäi siis syksyllä laihaksi, mutta asia on nyt korjattu: sain tänään nokkostoimituksen kotiovelleni ja valmistin nokkosista pizzaa! Meri-Tuulin nokkospesto on ihan SAIRAAN HYVÄÄ, ja tulenkin ihan salettiin valmistamaan sitä jatkossa. Se on aivan täydellinen dippi- tai levite, ja mikä parasta, sopii vegaaneillekin. Vaikkei siis pizza sinua innostaisi, kokeile tehdä ainakin Merkkarin nokkospestoa. Vaadin!! ... tai siis suosittelen lämpimästi :)

Psst... Myös Mari Koo on juuri kokkaillut nokkosruokaa. Tsekkaa nokkos-tofupiirakan ohje Kulutusjuhlasta!

Kysy kosmetiikasta!

Tämän viikon radio-ohjelmassa puhutaan kosmetiikan raaka-aineista. Nyt on siis mainio mahdollisuus kysyä mitä tahansa mieleen juolahtavaa, joka liitty tavanomaiseen tai luonnonkosmetiikkaan.

Kysymyksiä voi latoa tämän blogauksen perään ja niitä käsitellään studiovieraiden kanssa lauantain ohjelmassa. Näppikset laulamaan!

Aurinkosmoothie

Testailen jatkuvasti erilaisia smoothiecocktaileja, joista osa on parempia ja osa vähemmän herkullisia. Tänään onnistuin aika hyvin!


Porkkana-appelsiini-banaani -smoothie:

• 1 iso tai 2 pientä porkkanaa
• 1/2 banaani
• 1 appelsiini
• 1 omena
• pala inkivääriä (itse laitoin köntin, jonka koko about 3 cm halkaisija)
• hamppuproteiinia oman maun mukaan
• 2 dl vettä
• 1 dl luomuomenamehua
• tuoretta minttua

Kaikki raakana blenderiin ja sitten vaan huiviin. Ihanan pehmeän makuista, ja hamppuproteiinin maku etenkin on tosi huomaamaton, itse en nimittäin kauheasti fanita sen makua. Hampusta puheenollen: Uudessa Mustassa tuore hamppu-blogaus!

Psst... Ihan pakko hehkuttaa, että Arcade Fire heittää keikan Senaatintorilla 28.6. MAHTAVAA! Tunnelmaan pääsee vaikka tällä liveklipillä. Can´t waite!!!

Hot: kevyttuotteet ovat turhia!

Eilinen kevyttuote-ohjelmamme kuumensi tunteet: kritiikkiä saivat niin juontajat, tuottaja kuin vieraatkin! Eräskin soittaja avautui turhautuneena, kun emme osanneet antaa yhtä oikeaa ruokavaliota. Mutta niinhän se juuri on: eri ihmisille sopivat eri asiat.

Kun todennäköisesti vietit eilisen hellepäivän ulkoilmassa, auringosta nauttien ja kasvattaen D-vitamiinivarastoitasi, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan ohjelman jälkikäteen Areenasta.

Lupasimme ohjelmassa, että aiheeseen palataan vielä, ja sekä Antti Heikkilä, Christer Sundqvist että Hanna Partanen jatkavat Uuden Mustan nettisivuilla ohjelman aiheiden käsittelyä. Luvassa siis lisää asiaa kevytscheissesta lähitulevaisuudessa...

Kasvispihvit herkkusienistä

Reseptiä pukkaa taas! Kokkailin eilen ruokaa mm. sienistä, kevätsipulista ja dijon-sinapista. Opin, että sienestä saa helposti kasvispihvin korvikkeen ja rukiilla voi leivittää!

Löydät reseptin videoineen Uudesta Mustasta.

Kevytmaailma

Me tehdään Katjan kanssa duunia vähän kaikkialla. Viime viikolla päivystettiin Sis. Delissä ja eilen lounaspaltsuiltiin Lasipalatsin terassilla. Ja me kyllä ansaittiin aurinkohetkemme! Oltiin ihan jäässä sukellettuamme aamupäivän ajan mm. K-marketin pakastearkkujen syövereihin ja maitotuotehyllyjen uumeniin. Ai mitä me siellä tehtiin? No metsästettiin kevyt-tuotteita, ja niitä löytyi ihan hitosti! Mutta kysymykseni kuuluu: mihin kukaan tarvitsee kevytpizzaa tai -sipsejä? Enkä henkilökohtaisesti kyllä tajua niitä muovin makuisia kevytjuustojakaan. Pthyi. Kandee kuunnella lauantain ohjelma, luvassa nimittäin paljon asiaa kevyttuotteista.

...mutta siis: kesä on alkanut! Mun eilinen työlook todistaa sen.

Mietitiin Katjan kanssa, miksi kukaan asuu Suomessa? Se on epäekologista, epäloogista ja maailmassa on ehkä ziljoona paremmalla ilmastolla varustettua paikkaa, johon voisi ankkuroitua. Why to be here? Is not understanding. Meidän esi-isien on ollut aivan pakko vaeltaa tänne kesällä. Ei tätä muuten mikään selitä.

Täälläpä sitä vaan ollaan jostain ihmeen syystä. Ja ne ekat lämmittävät auringonsäteet on vaan jotain uskomatonta elämän eliksiiriä. Mutta en mä kuitenkaan tajua, että miten jo eilen näin Espalla kasvoista palaneita tyyppejä?! Liika on liikaa — niin kevyttuotteiden kuin auringonkin osalta.

Aavistus Berliiniä

Mulla on ihan kamala Berliini-kuume. Vuosi sitten tähän aikaan odotin kuin kuuta nousevaa sitä edessä olevaa kahta kuukautta, jonka viettäisin lempikaupungissani asuen. Ja ikimuistoinen kesä se olikin! Tiedoksi niille, jotke ette vielä viime kesänä seuranneet Kempparia, että Berliinin seikkailuistani löytyy 12-osainen videopäiväkirja YLE Olotilasta. Berliini-Blogini sisältää hyviä matkailuvinkkejä niille, jotka ovat suuntaamassa kaupunkiin lähiaikoina. Päiväkirjassa on ruokaa, muotia, kirppareita, kierrätystä, kulttuuria jne. Ich liebe Berlin!!

Berliinissä asumisessa yksi mahtavin juttu oli se, että teimme ruokaostoksemme luomumarketista, jossa oli ihan yhtä kattava valikoima ruokatavaraa, kuin suomalaisessa lähikaupassakin. Ilahduinkin isosti kun huomasin taannoin, että Suomesta saa nyt Berliinissä suosimiani Streich-tahnoja!

Osaava tekee tietty tällaisia itse, mutta laiska ostaa kaupasta :) Mun täytyy nyt myöntää, etten muista ostinko tän Ruohonjuuresta vai Ekolosta, mutta ehkä sanoisin Ekolo...

Mitä tämä herkkulevite sitten on? Streichin aurinkokuivattutomaattitahna sisältää: auringonkukansiemeniä, vettä, tomaattisosetta, auringonkukkaöljyä, sipulia, tomaattia, riisisiirappia, omenamehutiivistettä, merisuolaa, sitruunamehutiivistettä, tomaattijauhetta ja valkosipulijauhetta. Tuote on gluteeniton ja maidoton ja sopii vegaaneille. Ihan sairaan hyvää! Sopii mainiosti ihan minkä tahansa leipälaadun päälle.

Mun on vaikka kuinka kauan pitänyt tehdä mun superblenderillä vastaavanlaista tahnaa, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Heti kun saan ekat omat levitteet tehtyä, laitan kokkailukokemuksia tänne. Onko teillä hyviä kotitahnareseptejä?

Etsitään haastateltavia!

Kamut! Kaisa ja Katariina etsivät haastateltavia, tässä terveisiä:

1) "Teen sosiologian gradua eettisestä kuluttamisesta. Tarkoitukseni on tutkia, millaisia erilaisia merkityksiä kuluttaminen saa eettisten kuluttajien elämässä, ja minkälaiset tekijät ohjaavat ihmisiä suosimaan eettisiä kulutuspäätöksiä arjessaan.Tämän selvittämiseksi haluaisin haastatella Kemikaalicocktailin lukijoita. Pyytäisinkin Helsingin ja Turun seuduilla asuvia, itsensä eettisiksi kuluttajiksi mieltäviä kempparilaisia ottamaan minuun yhteyttä osoitteeseen graduhaastattelut@gmail.com. Noin tunnin mittaiset yksilöhaastattelut tehdään haastateltaville sopivina ajankohtina kesän aikana.

Mikäli kiinnostuit, kerron mielelläni lisää projektistani sähköpostitse!
Ystävällisin terkuin, Kaisa."

... ja sitten Katariina:

2) "Etsitään Oulusta tai Pohjois-Suomesta lehtijuttuun haastateltavaksi ja kuvattavaksi bisfenoli a valveutunutta äitiä tai isää. Jos valintasi ovat myrkyttömät tuttipullot ja ruokailuvälineet, laita ystävällisesti viestiä e-mailiin katariina.vuori@gmail.com 15.5.2010 mennessä."

Hauskaa jos joukostanne löytyy aktiivista porukkaa, jota saisi haastatella :)

Kirpputori

Näin hienosti voi mainostaa kirpputoria.



director: Teemu Niukkanen
DOP: Finn Andersson
editor: Tito Teittinen & Teemu Niukkanen
music: I Was a Teenage Satan Worshipper "Queens of the night"

Sweet honey — kohta Eirassa

Mun mehiläisinnostus sen kun kasvaa. Olin eilen illalla läsnä Yhdysvaltain lähetystössä, kun Bruce ja Cody Oreckin pihaan sijoitettiin 15 000n mehiläisen yhdyskunta. Myös pariskunnan Deckart-koira seurasi hommaa kiinnostuneena.

Videoita ja kuvia tapahtumasta löydät Uudesta Mustasta.

Aloin kehitellä ideaa YLE-mehiläisistä, ja Katja jo brändäsi mielessään meille liikelahjahunajaa :) Mä kuulkaa väitän, että parin vuoden päästä meihäispesiä on ympäri pääkaupunkiseudun kattoja, katsotaan vaan!

Hunajaan liittyen: uusimmassa Kuukausiliitteessä oli hunajaisten energiapatukoiden reseptejä, joista yksi kuuluu näin:

• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl pergaa (maitohappokäynyttä siitepölyä)
• 1 rkl siitepölyä
• 1/2 dl kuivattuja aprikooseja

Kiinostavan kuuloista... Tämä on siis patukkapohja, jonka päälle voi sitten laittaa erilsia kuorrutuksia. Pergaa saa lehden mukaan ainakin Eat & Joy -maatilatorilta ja Juuren puodista. Siitepölyä nyt saa melkein kaikista eko- ja luontaistuotekaupoista. Pitää ehkä testata tätä reseptiä, ja laittaa Kemppariin oma versio tuosta, kuorrutteineen kaikkineen...

Hot Sex For Free

Sori otsikko, mutta Katjalta opitulla niksillä saa ihmiset lukemaan asiasisällön.

Tutkiskelen parhaillaan maitoasioita. On hämmentävää, kuinka nykyjampoille on saatu iskostettua ajatus siitä, että tuotantoeläinten olot ovat ihan jees. Että tällainen näkymä on okei.

Kuva: YLE

Moni saattaa reagoida tähän YLEn uutiskuvaan jopa toteamalla: "Ihana lehmä, onpas söpö!". Mutta en mä vaan tajua. Miten ihminen voi oikeutetusti lukita elävän olion koko elämäkseen metalliin? Ei kuvassa ole siis mitään laittomuuksia, vaan ihan nykynavetan todellisuutta, ja kuvahan on aika siistikin. Mutta karua katsottavaa se silti on. Vuonna 2007, tehdessäni Kuningaskuluttajaan juttua geenimuunnellun rehun saapumisesta Suomeen, vierailin sikatilalla, ja vaikka sikalan omistaja oli aivan todella mukava mies, fiksu ja järkevä ihminen kaikinpuolin, en silti voinut tajuta, miten hän voi pitää elimiään sellaisissa oloissa. Se vaan tuntuu väärältä.

Sioista takaisin lehmiin... Tiesitkö, että lehmän utareista tulee maitoa luontaisesti vain silloin, kun se on poikinut? Eli ihan kuin me naisetkin imetetään vaan kun meille on syntynyt vauva. Mutta lehmistä lypsetään maitoa jatkuvasti, niin kauan kuin ne nyt tehotuotantoon kelpaavat. Ihminen on ihan sairas. Meidät kuuluisi laittaa häkkiin heti synnyttämisen jälkeen ja sitten imeä jollain koneellisella maitopumpulla loppuelämän ajan tisseistä tavaraa 24/7. Ja välillä tuutata vähän antibiootteja kroppaan, jos me sairastellaan.

Kuva: LIFE

Nyt tietenkin voi pitää mua naivina, ettei maailman ihmisille vaan riitä safkaa jollain hippimenetelmillä, jossa lehmät kirmaa vapaina ja possut tonkii mudassa. Mutta siis, ai miksei? Jos me sen sijaan, että viljeltäisi tehoelukoille soijaa, kasvatettaisiin samoilla pinta-aloilla ruokaa itsellemme, toimisi homma ihan kivasti. Tietty me syötäisiin vähemmän lihaa ja maitotuotteita, mutta eikö se olisi ihan jees?

Miksi meidän olemassaolo perustuu muiden riistämiselle, eikö hommia voisi hoitaa vähän fiksummin? Kysyy kait idari.

Tyylikäs päänuppi

Huomiseen tyylifillaripäivään liittyen, sain linkkivinkin norjalaiselle saitille, jossa on mitä erilaisempia pyöräkypäriä. Itse innostuin eniten jenkkiläisen Nutcasen malleista, joista kelpuuttaisin päänuppini suojaksi esimerkiksi nämä:
Musta Eight Ball olisi noista kahdesta parempi, joska mun Jopo on oranssinpunainen. Mustan fillarin kanssa Union Jack -malli taas olisi mainio. Saiskohan näitä Suomesta?

Se etten omista vielä pyöräkypärää, on laiskuutta ja vähän muutakin: mulla on kypärätrauma lapsuudesta. Kun mulle mentiin hankkimaan ekaa kypärää, napsautti kaupan myyjä kypärän lukon leukani alta kiinni siten, että leuan iho jäi lukon väliin. En jostain ihmeen syystä saanut sanottua, että sattuu! Niinpä purin hammasta ja odotin, että äiti otti kypärän pois. Tää nyt ei oikeuta tietenkään kypärättä ajamiseen, mutta trauma mikä trauma.

Mutta: en kai mä voi olla esimerkillinen äiti, jos pakotan lapselle kypärän, enkä käytä itse? Vaikka skidi nyt ei vielä moneen, moneen vuoteen poljekaan fillarilla, niin ehkä mä silti voisin aloittaa vastuullisen liikennekäyttäytymisen. Olisi varmaan ihan fiksua.

Nykynaisen hyvinvointiniksit

Luin pari viikkoa sitten läpi Irmeli Casténin kirjan Nykynaisen hyvinvointiniksit. En ajatellut kommentoida kirjaa sen kummemmin, mutta kun oma blogini mainittiin Hesarissa Castrénin kirja-arvostelun yhteydessä, päätin nyt kuitenkin tehdä niin.

Hesarin arvostelussa todetaan, että opuksen nimi tulisi ennemmin olla Nykyihmisen kotikonstit hyvään vointiin, olen samaa mieltä. Mielestäni sekä kirjan nimi että takakannen teksti ovat harhaanjohtavia.

Takakannessa kerrotaan esimerkiksi, että kirjan niksit auttavat säästämään luontoa. Takakansi lupaa myös ohjeita kauneudenhoidon sudenkuoppien väistämiseen ja internetin karikoista selviämiseen jne.

Minulle jäi päällimmäisenä tunteena kuitenkinyksi sana: mainos. Kirjassa ladellaan huima määrä, etenkin apteekin tuotteita tähän tyyliin:

"Käytä pesuun vesiliukoista apteekin perusvoidetta, esimerkiksi Humektania tai Aqualan L:ää."

"Edullisinta on käyttää shampoon tavoin hapanta apteekin perusnestettä, esimerkiksi Lactacydia tai Avecydia.."

"...muiden muassa Ketoconazol Sandoz, Konact ja Nizoral".

"Levitä sen sijaan hiuspohjaan glyserolia sisältävää geelimäistä käsidesiä, esimerkiksi AntiBactia tai Vividal Desirimiä. Kutinaa lievittää tehokkaimmin apteekin hydrokortisoniliuos".

"Teetä apteekissa hiusnaamio seuraavan ohjeen mukaan...

"Apteekista saa Dexem Head -nimistä, erityisesti hiuspohjalle tarkoitettua..."

... nämä kaikki ekalla 20 sivulla. Eikä tuotteiden yhteydessä puhuta ympäristöstä mitään. Homma jatkuu samaan tyyliin:

"Apteekista saatoki valmiita nenähuuhtelusuihkeita, esimerkkeinä Orttimer ja Erisan.."

"Korvakäytäviä onkin hyvä "öljytä" kerran viikossa esimerkiksi Ceridal Lipolotion- tai Vaxol-suihkeella."

"...voit sipaista Hydrokortison-voidetta, mutta korvakäytävään sitä ei saa laittaa. Antihistamiinitabletit, esimerkiksi Zyrtec tai Xyzal..."

Etenkin hiuksia käsittelevissä kappaleissa sivutetaan aineiden huimat kemikaalicocktailit täysin:

"... jos kohotus ei riitä, ota avuksi suosimasi lämpöön perustuvan väineen lisäksi kampaamoista tai verkkokaupoista löytyä, ammattikäyttöön tarkoitettu lämpöaktiivinen muotoilutuote, esimerkiksi Tigi Bed Head Superstar Queen For a Day tai Sim Forme 4U Setting Lotion".

"Marketeista saa edullisesti helpommin huuhtoutuvia, suomalaiselle hiukselle sopivia XZ:n öljyhoitoja ja verkkokaupoista Simin hajustamatonta System 4 Cure Maskia ja apteekista Vitabalansin perinteisen reseptin muaan valmistettua Hoitoöljyä".

Onneksi edes hiustuotteiden mahdollinen silikoni mainitaan: "Esimerkiksi markettien edulliset XZ:n ja Herbinan tukanpesuaineet samoin kuin kampaamoista löytyvät Sim Finlandin hajustamattomat Nature-4 -ammattishampoot ovat täysin silikonittomia, ja ne on suunniteltu toimimaan suomalaisessa vedessä".

Mietin, miksi minulle on niin viersta lukea tekstiä, jossa pudotellaan näin paljon "käytä esimerkiksi tätä" -juttuja, koska niinhän itsekin teen Kemikaalicocktailissa. Kyse onkin ehkä enemmän siitä, että minä pyrin aina lukemaan tuoteselosteen ja suosimaan mahdollisimman luonnollisia aineita, kun Castrén selvästi haluaa viestiä, että halvalla voi saada yhtä hyvää kuin kalliilla, sen enempää perehtymättä oikeasti INCI-listoihin. Meillä on siis eri lähtökohdat.

Kirjassa on ihan hyviä maalaisjärkiniksejä, mutta myös omaan makuuni aivan liikaa itsestäänselvyyksiä. Mutta taas voidaan todeta, että eivät ne välttämättä kaikille sellaisia ole. Itse petyin kirjaan vähän, koska takakannen perusteella odotin muuta, mutta aivan varmasti kirjasta on monelle myös iloa.

Ohjelmatärppi

Tänään kannattaa katsoa telkkaria. Onneksi vasta 21.10, niin ehditte kaikki omistautua äideillenne — tai olla itse hemmoteltavana — ennen sitä. Ykköseltä tulee nimittäin kiinnostava Ykkösdokumentti: Vihreä vastarinta. "Yhdysvalloissa toimii useita kansalaisjärjestöjä, joiden aktiivinen vastarinta kohdistuu kuluttamiseen ja luonnonvarojen tuhlaamiseen".

Lue lisää ohjelmasta täältä.

Mono ottaa tyylikkäitä ekoaskelia Raumalla

Kerroin teille ekologisista Monkee Geneseistä viime kesänä, ja vastikään niitä on alkanut saada myös Helsingin keskustasta. Sain vastikään vinkin, että byysoja saa Suomesta muualtakin! 3.4. ovensa Raumalla avannut Mono on eko-ystävälliseen ja eettiseen muotiin keskittyvä putiikki, jossa on myös valikoituja vintageherkkuja eri vuosikymmeniltä.

Valikoimasta löytyy siis mm. Monkee Genesejä, Vejan tossuja ja laukkuja, Toms Shoeseja, sekä Moyi Ekolo -kenkiä.


Moyi Ekolosta on mainittava sen verran, että kenkäpulju on ranskalaisen Annabel Gérenthon vuonna 2007 perustama, eikä Annabel ole ihan vasta-alkaja: nainen on suunnitellut aikaisemmin kenkiä mm. Charles Jourdan:lle sekä Robert Clergerie:lle (molemmat ovat kuuluisia ranskalaisia muotimerkkejä). Moyi Ekolo -kengät valmistetaan kasvivärjätystä nahasta ja luonnonkumista — ja vain tilauksesta — Ranskassa, eko-ystävällisiä materiaaleja käyttäen.

En ole vieraillut Raumalla (ehkä ikinä?!), mutta siellä päin liikkuvat, tehkääpä putiikkiarvio tämän postauksen perään!

(melkein) Kaikkien kaveri

Olen tällä viikolla saanut kotiin kaksi aika erilaista julkaisua, joissa molemmissa on mun haastattelu. Toinen on KaksPlus (vauvalehti) ja toinen on Nuori Keskusta — aika epäseksikästä!

Mutta sepä onkin niin hauskaa, että nämä mun hommat kiinnostaa hyvin erilaisia kohderyhmiä, hyvin erilaisilta kanteilta. Se on tosi virkistävää ja avartavaa. Vaikken poliittisilta ajatuksiltaan keskustalainen olekaan, ja vaikken usko suurkuluttavani vauvalehtiä elämäni missään vaiheessa, on musta tietenki tärkeää, että molempia medioita kiinnostaa julkaista kemikaali- ja ekoasiaa, tietty! Myös muotiblogeissa on alettu tiedostaa, ja se on musta ihan erinomaista. Kyllä tää maailma tästä kaverit vielä paremmaksi muuttuu, askel kerrallaan... Vaikka kin se olisi aluksi vaan se muki.

Nuori Keskustasta on pointattava hauska asia: mun mielestä lehden kannen otsikoiden asettelu on vähän kyseenalainen...

... mä en siis ole keskustan "puolueen tulevaisuus". Enkä ole messiaskaan.

Mutta tykkään olla tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Mä innostun ihan yhtä paljon siitä, että "tirripaisti-Rainer" soittaa meidän radio-ohjelmaan ja kertoo läskin olevan superfoodia, kuin siitä, että überihanat ja trendikkäät nuoret naiset innostuu mun uushippijutuista jopa niin paljon, että ne hakee mun äitiyslomasijaiseksi. Se tuntuu tosi kivalta. Haluankin muuten tässä kohtaa kiittää kaikkia mun paikalle hakeneita, etenkin tänään saamani videot lämmitti sydäntä kovasti!

Nyt vielä hilauksia huomiseen ohjelmaan. Kuullaan radioaalloilla!

Car sharing, anyone?

Hola! Onko kenelläkään Kemikaalicocktailin lukijoista kokemuksia car sharingistä, eli tarkemmin City Car Clubista? Toimiiko homma hyvin? Onko se kallista vai kohtuullista?

Olen tässä viime vuosien aikana useampaan otteeseen miettinyt CCCiin liittymistä, ja nyt ajatus on taas mielessä... Niille teistä, jotka ette tiedä hommasta mitään, kuunnelkaapa huominen Uusi Musta! Huomenna nimittäin puhutaan erilaisista keinoista korvata se oma peltilehmä. Yhtenä teemana ohjelmassamme on myös fillarointi, ja huomenna alkaakin valtakunnallinen pyöräilyviikko. Joko se ensi viikon asu on katsottuna?

Omnomnom!

Reseptiä pukkaa taas. Mutta mitä oikein kokkailinkan tällä viikolla?

... se selviää täältä!

Cycle Chic Finland

En omista autoa, ja täällä Helsingissä oma auto tuntuu minusta lähinnä riesalta. Fillarin nimeen onkin Kempparissa vannottu jo moneen kertaan ja aina kun vaan voin, hyppään mielummin Joponi selkään kuin kävelen tai menen julkisilla. Pääkaupunkiseutulaisille muuten tieodksi saitti nimeltä Fillarikanava, voi olla sulle ehkä hyödyllinen?

Moni on jo varmaan aloittanut pyöräilykauden, ja nyt on mahdollisuus päästä fillrinsa kanssa esiin oikein tyylikkäästi: ensi viikon tiistaina vietetään valtakunnallista pyöräilypäivää. Fillarikonsultit haastaa suomalaiset tyylipyöräilyyn. Tee siis näin:

1. Kuvaa itsesi, fillarisi ja fillarointityylisi ja postaa kuva blogiisi.

2. Lähetä fillarikuva tai linkki blogisi postaukseen osoitteeseen: marja@fillarikonsultit.net. Saat kiitokseksi Globe Hopen valmistaman Fillarikonsulttien satulasuojan.

Kuva: Ellen Von Unwert, Vogue Nippon

... ja jos kaipaat tyylivinkkejä, tarjoaa niitä esimerkiksi RidingPretty, Sartorialist ja Kempparissakin hehkutettu Cycle Chic. Mun mielestä olisi kiva nähdä lisää tyylikkäitä fillarikuvia, jossa pyöräilijällä on kypärä päässä. Esimerkiksi Mari Koon kypärä on mun mielestä aika jees. Lisää tyylikkäitä kypäriä kehiin, niin ehkä mäkin vihdoin hankin sellaisen!

Fillariasiaa muuten luvassa lauantain Uusi Musta! -radio-ohjelmassakin. Olkaahan kuulolla!

Psst... Meikäläisen tuore tyylipyöränäyte löytyy uusimmasta Kaks plus -lehdestä ;)

Tigi on vähän eko

Kysytte usein eri kosmetiikkabrändien uskottavuudesta, kun ne väittävät olevansa vihreitä, ekologisia tai "organic". Tigistä on kyselty pariinkin otteeseen, joten tässäpä Tigi-postaus.

Tigi on lanseerannut Love Peace Planet -products -sarjan, joka tietty viittaa ekologiseen ja ihmisystävälliseen tuotesarjaan. Ekaksi silmään pistää se, ettei tuotteilla ole mitään Euroopassa käytettävistä (tai ylipäänsä mitään) luonnonkosmetiikkasertifikaateista. Kun kyseessä on näin iso lafka kuin Tigi, on aivan salettia, että sertifikaatin käyttöoikeus olisi ostettu, jos tuotteet täyttäisivät sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit.

Tigin ekofiilistelyt perustuvat mm. seuraaviin seikkoihin:

• Tuotteissa on luomuraaka-aineita, mutta vaihtelevasti, eikä tarpeeksi, jotta tuotteet täyttäisivät sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit.
• Tuotepakkauksissa on käytetty osittain kierrätysmateriaalia.
• Tuotteissa ei ole käytetty parabeeneja (hyvä!).
• Ainakin osa tuotteista on vapaa synteettisistä hajusteista.
  

Ihan hyviä juttuja siis. Mutta olisin halunnut nähdä tuotteiden INCI-listat, ja niitä ei valmistajan sivuilla ole. Jos löydätte linkin tuoteselosteisiin, laittakaapa linkki mullekin! Muussa tapauksessa mun pitää käydä kaupassa nuuskimassa tai pyytää maahantuojalta lista, siten saan tehtyä teille paremman raaka-ainearvion.

Mutta lyhyesti: Tigin Love-Peace-Planet -sarja on varmasti parasta antia, mitä Tigin tuotevalikoimasta löytyy, mutta luonnonkosmetiikkaa tuotteet eivät ole, eikä tämä yksi "vähänekosarja" seivaa sitä faktaa, että iso osa Tigin muista tuotteista on yhtä synteettisten kemikaalien megacocktailia.