Täydellinen aamupala

Jämähdin Katjan kanssa pitämään toimistoa aamiaisbuffetin äärelle. No onko se ihme, kun tarjoilut näyttää tältä?

Sis. delin aamupala maksaa 9,50 ja sisältää tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kananmunia, juustoa, leikkeleitä, teetä, mehuja, luomupannaria, hilloa, siemeniä, levitteitä, luonnonjogurttia, luomumysliä ja herkullisia, marinoituja vihanneksia. Huh. Tykkäsimme molemmat. Tästä tulee tapa.

Psst... Kokkasin eilen Merkkarin kaalipiirakkaa, ja suosittelen testaamaan, helppoa ja hyvää (ja halpaa, kaali ei maksa juuri mitään).

Raidoistaan tiikeri tunnetaan

Eräs toimittaja kysyi minulta tänään, mikä on lempiruokani, mitä ilman en vaan voisi elää. Vastasin puuro, marjat ja omenat. Olisi kyllä myös pitänyt sanoa tee ja smoothiet.

Huomisaamuna testaan sekä teetä että smoothieta Sis. Delin aamiasibuffetissa, joka kuulemma on super. Raporttia seuraa!

Ekokatastrofi

Mulla on aivan ihana työpaikka. Tuotantoyhtö Tarinatalo on osoittautunut viihtyisäksi ja kotoisaksi työpaikaksi, jossa työskentelee mahtavia ja ammattitaitoisia tyyppejä. Täällä tuotetaan monenlaista sisältöä: Afro-Suomen historia, Maria!, Puskuri, Antiikkia, antiikkia, Paketti, Moon tv-dokumentti - Hyvästi televisio, Elämä pelissä, ja myös Uusi Musta ovat kaikki Tarinatalon tuotantoja, ja kiinnostavia projekteja on kuulkaas myös tulossa!

Mutta kaikesta ihanuudestaan huolimatta, tämä työpaikka on katastrofi. Katsokaa kuvia niin ymmärrätte miksi.

Pöydällä pahvilautasia.

Koko laatikko täynnä kertisastioita.

... ?!!!

Ja kierrätys on, no, sitä ei oikeastaan ole, koska kaikki menee samaan astiaan, tai astioihin. Roskiksia on keittiössä neljä, mutta kaikkiin viskataan ihan mitä sattuu. Kaikki lasista metalliin ja maitotölkeistä teepusseihin päätyy osaksi isoa ekosotkua.

Katja on aloittanut tuotantoyhtiömme vastuullistaminen, ja tänään firmassa alkoi biojätekierrätys. Mitä juhlaa! Ideana on saada firma ekologisemmaksi ja Green Office -kelpoiseksi kesään mennessä. Raportoin teille ekokehityksestämme askel askeleelta, niin voitte samaan tahtiin edistää vaikka oman työpaikkanne vastuullistamista. Aloittakaa siis kierrätyksen ajantasaistamisesta.

Toivottavasti meillä täällä Tarinatalossa pian kierrätetään myös muut jätejakeet. Katsotaan kuinka meidän käy...

Laatua ruudulla

Eilinen Prisma-dokkari oli Katjan mukaan katsomisen arvoinen. Teemana oli ihmiseen kertyvät myrkyt: "Ympäristöön vapautuu tonneittain myrkkyjä joka päivä ja osa näistä kemikaaleista päätyy elimistöömme ja odottavien äitien sikiöihin". Katso ohjelma Areenasta.

Toinen ohjelma, joka kannattaa katsoa, on uusi Strada, niinikään Areenassa.

Psst... Pakko vinkata myös Meri-Tuulin Sormi suussa -blogin uudesta postauksesta, joka innosti ainakin mut hoitamaan keittiön puuvälineet kondikseen...

Dopamine

Herra nimeltä Dustin Humphrey osaa käyttää kameraansa.

Kuva: Dustin Humphrey

En uskaltanut postata tänne ammattivalokuvaajan taideteoksia kuin tämän yhden ainoan, mutta loput upeasta kuvasarjasta löydät täältä. Olin aluksi aivan varma, että vedenalainen ja -päällinen kuva on yhdistetty jälkikäteen, mutta syynättyäni kuvia tarkemmin, en ole ollenkaan varma. No, oli miten oli, ihan mahtavia kuvia silti. Nerokasta!

Kevätarvonta!

En ole pitkään aikaan arponut blogissani mitään, korjataanpa tilanne siis! Jollekin teistä lähtee paketti, joka sisältää Anne Lind -sarjan Lotus ginger -vartalovoiteen, Herb Basics´n neitsytkookosöljyä ja Inkuton mustaa saippuaa. Kaikki tuotteet ovat sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävää ja sellaisia, joita käyttäisin itsekin. En kai mä ny teille mitään surkeeta arpoisikaan :)

Osallistut paketin arvontaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenttiosiossa, kuinka kauan olet lukenut Kemikaalicocktailia, miten alunperin löysit tänne ja miksi jaksat yhä tulla takaisin? Teillä on myös hyvä mahdollisuus linkata omiin blogeihinne kommenttiosion yhteydessä — omaa tonttia saa mainostaa :) Pidän skabaa käynnissä viikon verran, voittaja arvotaan siis ensi viikon maanantaina. Onnea arvontaan!

Säätöä

Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut käyttöön kolmipalstaisen blogipohjan. Säädän hommaa kasaan parhailaan, mutta älkää antako remontin häiritä! Blogauksia voi kommentoida normaalisti, vaikka homma muuten onkin vähän vaiheessa.

Navigaatiosta sen verran, että sivun oikeasta reunasta löytyy vanhaan tapaan juttuarkisto, mutta uutena myös Uusi Musta -linkit (mm. uusimman radio-ohjelman). Sivun vasemmassa laidassa puolestaan on linkkivinkkejä. Koitan saada linkit jotenkin suppeampiin ja loogisiin ryhmiin.

Sivuston palikat hakevat vielä muotoaan, mutta eiköhän tää ole huomenna valmis...

Dirty jewellery?

Nettikaupat mulle suhteellisen vieras juttu. Koen, että uuden hankinnassa tärkeintä on se, että asiaa pääsee hypistelemään ennen ostopäätöksen tekemistä. Esimerkiksi vaatteita tai kenkiä en siis ihan helposti siis lähtisi netistä tilaamaan, koska olen tosi kranttu ja melko varmasti tilaus olisi kuitenkin palautettava väärän koon tai jonkun muun syyn vuoksi. Sikäli netti olisi kätevä paikka ostaa esimerkiksi vaatteita, että verkossa ekologista vaatevalikoimaa on tosi paljon, ja kadunvarsikaupoissa taas minimaalisesti.

Korut ovat kuitenkin helpompi nettihankinta, jos nyt sattuisi vaikka haluamaan jotakin vaikkapa pienestä brooklyniläishopeapajasta nimeltä Digby & Iona. Löysin tieni nettisivuille alkuvuodesta ja käyn säännöllisesti kurkkimassa, mitä uutta pajassa on saatu aikaiseksi. Kaikki malliston korut eivät sydäntä lämmitä, mutta esimerkiksi tämä domino-koru on vaan ihan mahtava.

Korut valmistetaan tilauksesta ja kaikki dominopalikat ovat uniikkeja — ja peräisin 1800-luvulta. Kuvassa näkyy siis todellinen ajan patina, eikä keinotekoisesti aikaansaatu look. Asiakkaalla on myös mahdollisuus kysyä tiettyä numeroyhistelmää. Mä niin rakastan tällaisia koruja! Voin vaan kuvitella, millaista elämää nämä dominopalikat ovat nähnneet joskus kauan, kauan sitten...

En tilannut korua itselleni, mutta ehkä jos oikei pitää silmänsä auki kirpparilla, voi vanhoja dominopalikoita löytää jostakin, ja tällaisen voisi helposti teettää itselleen. Tämä on siis suunnitelma!

Mutta kyllä minä näppäilin visa-korttini numeron nettiin, silä tilasin Digby & Ionasta jotakin muuta, sormuksen nimittäin. Hopeaseppä Aaron Ruffin Stump-ring vaan vei sydämeni heti kun näin sen. Ehkä postaan teille tarkempia kuvia siitä jossain vaiheessa. Se on aivan mahtava.


Todettakoon, että tämä on ensimmäinen hopeasormukseni, jonka ostan uutena — koskaan. Hankin sormuksen helmikuun alussa. Mutta Eco Trip -ohjelmasarjan kultakaivos-jakson vastikään nähneenä voi olla, että tämä on myös viimeinen uutena hankkimani sormus, jos paljastuu, että hopeabisnes on yhtä kuormittavaa ja epäeettistä kuin iso osa maailman kultabisneksestä.

Mainitsin NoDirtyGold-kampanjasta teille keväällä 2008 ja päätin silloin, että meikäläinen ei uutta kultaa osta. Mutta miksi olisi tarvekaan, kun vanhat ja käytetyt korut ovat yleensä paljoan kauniimpia ja usein uniikkeja? Yhtä uutta kultasormusta kohden syntyy 20 tonnia kaivosjätettä. Ihan absurdia. Avokaivokset voivat olla massiivisen kokoisia ja ne näkee jopa avaruudesta. Ja ei, niitä ei täytetä louhinnan loputtua.

Kuva: Wikipedia

Kultakaivosten myötä kaivosalueiden pohjavedet saastuvat ja taustalla on maasta riippuen myös epäeettistä työvoimankäyttöä. No dirty gold for me.

... mutta mitenkä on hopean laita? Teinkö kultabisnekseen verrattavan, epäekologisen ostoksen tilatessani Digby & Ionan hopeasormuksen? Saattaa olla... Selvitän parhaillaan, mistä hopeapajan hopea tulee, ja minkälaisissa mittasuhteissa maailman hopeabisnes toimii. Hopean eettisyyteen ja ekologisuuteen palataan siis Kempparissa myöhemmin.

Tunti kynttilänvalossa

I´m off to work! Kuullaan 12.15, ja kanavahan on YLE Radio 1! ... ja aiheena työpaikan ekosikailu.

Jos et ehdi radion äärelle, voit kuunnella ohjelmamme Areenasta (linkki löytyy Uuden Mustan sivuilta myöhemmin tänään) ja muistathan, että tänään vietetään globaalia Earth Houria. Valot siis sammuksiin 20.30-21.30.

Kuva täältä

... ja onhan niitä valoja fiksua sammuttaa muutenkin, kuin vaan osana globaalia tempausta, mutta tällaisilla tapahtumilla asia saa huomiota, joka musta on ihan jees. Allekirjoittanut aikoo tänään roudata mukanaan läjän kynttilöitä eräille syntymäpäiville, jossa vieraat saavat luvan tunnelmoida ainakin tunnin verran kynttilänvalossa :)

Marjafani

Syön marjoja vähintään kahdesti päivässä. Minä vetelen marjani mielelläni ihan ilman, että niiden ympärillä on pakkaus, joka alleviivaa antioksidantteja tai vitamiineja. On silti ihan jees, että porukka joka ei näitä asioita itse hoksaa, saa vähän rautalankaa, ja siispä ilahduin, kun huomasin, että puokoissa jo osataan mainostaa esimerkiksi niiden E-vitamiinipitoisuutta.

Tämä on pieni juttu, mutta ilahduttava sellainen, jotenkin. Kunpa muidenkin kotimaisten marjojen kohdalla alettaisiin mainostaa samalla tavalla! Ja jos vaikka mustikoissakin jonain päivänä mainittaisiin vaikka ne edulliset vaikutukset silmien kuntoon, jotta me suomalaiset alettaisiin kilpailla marjojemme suosiosta japanilaisten kanssa (kuten edellisessä postauksessa mainitsin).

Muistiinpanoja luomusta

Lupailin teille luomuasiaa viimeviikkoisen Uusi Musta! -ohjelmaan liittyen. On paljon, mistä emme ehtineet studiossa puhua, joten tässä asiaa!

Teetin teillä viime viikolla kyselyn siitä, miksi suositte luomua, ja 46% 1200 osallistujasta äänesti syyksi sen, että luomu on terveellisempää (itsekin äänestin näin). Kiinnostavaa on se, että luomuun liittyen juuri tämä on se asia, josta on vähiten näyttöä, mutta joka kuitenkin ihmisten vaakakupissa yleisesti painaa eniten.

Blogistani löytyy postaus Luomu on tavanomaista terveellisempää. Mutta vaikka erilaisia yksittäisiä tutkimuksia luomutuotteiden terveellisyydestä onkin olemassa, on totuus se, että virallisesti luomua ei noin yleisesti voi väittää tavanomaista terveellisemmäksi. Ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi tieteellistä tutkimusta aiheesta. Kannattaa kuitenkin muistaa se, ettei myöskään ole tarpeeksi tutkimusta siitä, että luomu ei olisi terveellisempää (esim. torjunta-ainemäärät tavanomaisissa elintarvikkeissa), tilanne yksinkertaisesti tarvitsisi kiireesti paljon tutkimusta!

Miksei luomua sitten voi julistaa terveellisemmäksi? No se tarpeeksi ison tutkimusnäytön puute. Mutta hyvä pointti on kuitenkin se, että koska tavanomaisessa tuotannossa käytetään luomua kliinisempiä tuotantotiloja, ja kaikki on maksimaalisesti tehostettua, ei variaatiota laadussa ehkä ole niin paljon kuin luomussa voi olla. Esimerkiksi maaperä saattaa vaikuttaa siihen, että tilan X maaperässä kasvavissa vihanneksissa tai heinässä ei ole yhtä paljon ravintoaineita kuin toisen tilan Y vastaavissa. Sksi se, että yhden tietyn tilan, vaikkapa luomutomaatit, olisivat tutkimuksessa antioksidanttipitoisuuksiltaan parempi kuin tavanomaiset tomaatit, ei ole kaikkiin luomutomaatteihin yleistettävissä oleva väite. Luomua on vaikea standardoida ja se on minusta ihan ymmärrettävää.

... ja mitä tulee tutukimukseen. Kun vertaa luomubisneksen ja tavanomaisen tehotuotannon ympärillä liikkuvia rahoja, ei sinänsä ole ihme, että tehotuotannon ja valtavirran elintarvikkeita tutkitaan luomua enemmän. On ihan ymmärrettävää, että jotain Activia-tuotteiden paremmuutta huudetaan mediassa enemmän kuin vaikka luomumaidon omega-3 -pitoisuuksia, koska Activian tutkimuksia rahoittaa jättisuuri Danone, jolla on ollut varaa rahoitta tutkimusta vuosikaudet (varmaan vuosikymmenet). Tosin hyvä juttu on se, että MTT tutkii parhaillaan luomumaidon omega-3 -pitoisuusasiaa, tuloksia odotellessa!

Luomumaito
Maidosta... Muistatteko sen NYT-liitteen jutun, johon oli haastateltu luomua teilaavaa dosentti Heinosta? Haastattelin häntä heti jutun luettuani puhelmitse — juuri luomumaitoasiasta — ja hän totesi minulle, että "eihän se luomulehmien maidon parempi omega-3 -pitoisuus siitä luomusta johdu, vaan siitä rehusta mitä niille annetaan". Daaa, NIMENOMAAN!

Kyse on juuri siitä, että luomulehmät saavat syödäkseen esimerkiksi puna-apilaa (joka muuten olisi niille luonnollisissa olosuhteissa ihan itsestäänselvää ravintoa), joka vaikuttaa maidon omega-arvoihin. Luomulehmien ravinnossa nurmen ja korsirehun osuus on suurempi kuin teholehmien rehussa, ja luomulehmät saavat myös rypsiä ja härkäpapuja, jotka puolestaan vaikuttavat edullisesti maidon valkuaisainemäärään. Kyse nimenomaan ON siitä, mitä ne lehmät syövät.

Heinosta haastatellessani huomasin nopeasti, ettei hän itseasiassa tiennyt luomusta juurikaan. Hän esimerkiksi luuli, että luomu nimenomaan tarkoittaa sitä, että eläimillä on eettiset olot, vaikka luomu ensisijaisesti keskittyy eläinten ravintopuoleen. Juuri käytetty ravinto tekee maidosta luomua. Kyllä toki usein luomutuotannossa eläimillä on eettisemmät oltavat kuin tehotuotannossa, mutta näin ei aina ole, valitettavasti. Heinonen totesi minulle, että "kyllähän sitä luomulehmille syötettyä samaa ruokaa voi syöttää tavallisille lehmillekin", aivan. Mutta niin ei tehdä, ja mm. juuri se erottaa tehomaidon tavanomaisesta. Luomulehmien rehu on kalliimpaa, koska se on lähellä (tai täysin) niiden luonnollista ruokaa vastaavaa.

Mitäs muuta luomumaidosta ja -lehmistä.. Niin tosiaan: kiinnostavaa on myös se, että koska luomulehmien tuotantokausi on pidempi, ei niihin tarvitse käyttää niin paljon antibiootteja, koska eläimiä ei "ylikäytetä". Jos joisin maitoa, olisi tämä itselleni tärkeä maidonvalintakriteeri.

Luomusalaatti
Tavallisen ja luomusalaatin nitraattieroista olenkin kertonut teille aikaisemmin (tietoa löytyy myös Ruokatiedon sivuilta). Kaivelin nitraatti-asiaa viimelauantaista radio-ohjelmaa varten ja sain kiinnostava tietoa: suomalaisen, tavanomaisen salaatin sallittuja nitraattiarvoja on vastikään nostettu, koska vanhoissa maksimiarvoissa ei kyetty pysymään. Uusi sallittu nitraattiarvo on siis 1000 mg korkeampi kuin aikaisemmin.

Se, ovatko tavissalaatin nitraattipitoisuudet terveysriski, on hyvä kysymys. Virallinen totuus tietenkin on se, että riskiä ei ole, koska sitä salaattia kaupassa myydään. Mutta tässä kohtaa minä mielelläni valitsen varmuudeksi luomun, koska se kerran on tarjolla oleva vaihtoehto, melkein jokaisen kaupan valikoimassa. Jos siis kerran saan luomusta vain murto-osan nitraateista, miksen ottaisi luomua?

Luomu on houkutteleva lisäarvo
On aika nurinkurista, että kaupan terveellisimmiksi mainostetut tuotteet löytyvät maito- tai myslihyllystä. Kuitupitoisuuksia kyllä mainostetaan, mutta saman tuotteen sokerimääristä ei hiiskuta mitään. Tiedostava kuluttaja osaa tietenkin tsekata tuoteselosteesta, että paljonko valkoista vehnää ja sokeria "kuitumysli" tai kuitumyslipatukka sisältää.

Olen aikaisemminkin sanonut, että vielä koittaa se päivä, jolloin hevi-osaston vaatimattomat asukit saavat rinnalleen terveysinfoa, ja silloin se perus luomuomena, -tomaatti, -salaatti tai torjunta-ainejäämistä vapaat viinirypäleet ovatkin yhtäkkiä terveysruokaa.


Luomu on lisäarvo. Itse pyrin suosimaan luomua silloin kun voin, mutta syön päivittäin ei-luomuja tuotteita. Minun perusteluni luomun suosimiselle ovat seuraavat: tuen mielelläni paikallisia tai kotimaisia luomutuottajia, koska valtavirta tarvitsee rinnalleen "indiemmän" vaihtoehdon. Haluan, että isojen ketjujen ja tuottajien rinnalla toimii myös virkeää pientuotantoa, ja siksi tykkään suosia pieniä luomutuottajia.

Tietenkin myös isot lafkat tuottavat luomua (esim. Valio) ja suosin myös näitä tuotteita — jos vieressä ei ole paikallisempaa tai pientuottajan vaihtoehtoa. Haluan viestiä esim. Valiolle, että luomuomenamehu on mielestäni hyvä tuote, ja että myös isojen lafkojen on hyvä panostaa luomuun. Musta ei ole huono asia, että luomua tehdään myös tällaisten isojen toimijoiden toimesta – päinvastoin. Ehkä tällä tavalla alettaisiin vähitellen saada sitä kaivattua luomututkimustakin?

Kemikaalicocktail askarruttaa
Kirjoitan blogissani paljon kemikaaleista ja siitä, kuinka haluan ruokani mahdollisimman luonnollisena. Luomun suosimiseen minua ajavat paitsi terveyssyyt, myös intuitio ja makuseikat. Pääsin eroon vatsaongelmistani rukkaamalla ruokavaliota rankasti, ja nyt kun syön päivittäin paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, olen huomannut, että usein luomu maistuu paremmalta. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka myös kiinnostaa minua ajatuksena, sillä haluan edistää ruoantuotantoa, jossa käytetään mahdollisimman vähän kemiallisia torjunta-aineita ja muita säilyvyyteen, ulkonäköön jne. vaikuttavia aineita. En halua syödä niitä, ja siksi haluan luomua.

Torjunta-ainejäämille on elintarvikkeissa säädelty rajat, eikä kaupassa tietenkään myydä mitään virallisesti myrkyllistä. Totuus on kuitenkin se (tästä kanssani on samaa mieltä myös Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio), että me ihmiset — ja ympäristömme — kemikalisoidumme jatkuvasti, eikä kukaan voi tietää kunkin ykilön kemikaalicocktailin merkitystä terveyteen. Yksittäisiä aineita tutkitaan, mutta niiden yhteisvaikutuksia ei tiedetä. Tämä on syy, miksi minä mielelläni suljen omasta cocktailistani pois aineita, joita en tarvitse. Varmuudeksi.

Luomu ei tarkoita terveellistä
On kuitenkin tärkeä tajuta, että luomu ei ole yhtä kuin terveellinen. Jos vedät päivittäin iltapäiväkahvin kanssa luomuvehnäjauhoista, -sokerista, -hillosta ja -voista tehtyä pullaa, on se epäterveellistä, ihan kuin tavispullakin. Kyllä luomullakin sa kilot kasvuun ja verisuonet tukkoon. Luomupunkkua, -lihaa, -voita ja -kermaa kehiin vaan. Terveellisyys on ensisijaisesti siitä, mitä ruoka-aineita syö, ja luomu on lisäarvo, joka takaa sen, ettei tule syöneeksi turhaa kemikaalischeissea. Luomu kuitenkin voi olla terveellistä, ja usein onkin sitä. Lue miksi!

Joku totesi minulle taannoin, että "eräs tuttu alkoi syödä vaan luomua ja nyt se näyttää ja voi niin hyvin". En ihmettele, mutten sanoisi syyn olevan luomussa. Kun alkaa syödä "vaan luomua" karsiutuu pois iso läjä epäterveellisiä ruokia, ja sanoisin niiden olevan se syy ihmisen hoikistumiseen ja hyvään oloon. Karkit, sipsit, limsat, jäätelö, einekset... Näitä ei juuri luomuna saa (ainakaan tavallisista ruokakaupoista) ja silloin ruokavalio keskittyy väkisinkin vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, kalan, lihaan, muniin, siemeniin, viljoihin ja pähkinöihin jne. joita saa luomuna, ja joiden suosimisen myötä ruokavalio muodostuu suhteellisen fiksuksi.

Se, että etsii sokeasti sanaa luomu tuotteen kyljestä on siis toki tapa tehdä ostopäätös, mutta on hyvä tajuta, että ei se tee kaikesta tavanomaisesta välttämättä huonompaa. Suomessakin on toimijoita, jotka ovat pieniä tuottajia, joilla ei varsinaista luomusertifikaattia ole, mutta joiden tuotteet ovat vähintään yhtä eettisiä, ekoja ja kemikaalivapaita kuin luomukin. Esimerkiksi Helsingin keskustan pieni Maatilatori (ja monet ekokaupat ja kauppahallit) myyvät tällaisia tuotteita.

Suomen luomun ankea tila
Tästä emme ehtineet radiossa juuri puhua: Suomessa luomutuotteiden myynti on jatkuvassa kasvussa — itseensä nähden siis. Kun luomun myyntiä vertaa muiden elintarvikkeiden myyntiin, ei se ole juuri kasvattanut asemaansa suhteessa muihin. Aikaisemmin Suomessa myydyistä luomutuotteista piti kirjaa Finfood luomu, mutta koska sen toiminta lopetettiin vuodenvaihteessa, ei kukaan tee enää tätä työtä. Voitteko kuvitella, ettei suomalaisen myyntiseurantaa parhaillaan ole olemassa?!! Käsittämätöntä.

Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2008. Viime vuoden luomun myyntiluvut on kyllä kerätty, mutta parhaillaan ei koko Suomessa ole ketään, kenen työhön kuuluisi koota tämä data. Kuulin, että vuonna 2009 luomua arvoidaan myytäneen jopa 20% paremmin kuin vuonna 2008, mutta tämä tieto perustuu tietoa keränneiden tuntumaan, faktaa ei asiasta siis ole.

Suomessa ei ole parhaillaan minkäänlaista virallista luomun kattojärjestöä. Me ollaan todellakin luomun perähikiä. Esimerkiksi Tanskassa vastaavissa hommissa on 30 henkilöä! Meillä luomu.fi -saittia ylläpitää parhaillaan yksi ainoa henkilö ja Luomuliitossakin on töissä vaan pari henkeä.

... eikä hyvältä näytä myöskään luomun opiskelu. Olin itse viimeisiä, jotka saivat mahdollisuuden osallistua luomun opiskeluun avoimen yliopiston kautta, tätä mahdollisuutta ei enää ole. Vaikka luomua opiskelevien määrä Suomessa kasvoi koko 2000-luvun, on opintomahdollisuuksia silti leikattu. Eco-studies niminen opintokokonaisuus on siirretty nyt maatalous-metsätaloustieteellisen tiedekunnan alaisuuteen, jossa luomua yhä voi opiskella, mutta kuinka laajasti ja kauan, siitä en tiedä.

Luomu keittiössä
Viime lauantain studiovieramme, kokki Markus Maulavirta, kertoi kiinnostavia huomioita luomusta. Hän käsittelee työssään ruoka-aineita päivittäin, joten luonnollisesti mies on tehnyt paljon vertailua eri raaka-aineiden välillä. Miehen mukaan esimerkiksi luomuliha on kuluttajalle ihan selvää säästöä: luomulihasta jää pannulle enemmän kuin tavanomaisesta. Teollisessa lihassa on enemmän vettä, joten kuluttaja saa luomussa rahoilleen enemmän vastinetta. Luomuliha ei siis "hypi pannulta silmille" niin kuin mies asian ilmaisi.

Maulavirta myös kertoi "haistavansa kärsineen lihan pannulla", tätä en itse ole testannut, kun en lihaa juuri valmista... Kun kysyin, että miten hajuero selittyy epäili Maulavirta sen liittyvän stressihormoneihin, joita eläin tuottaa etenkin ennen tappamista. Kun teollinen elukka tapetaan, joutuu se ennen kuolinhetkeään esim. tekemisiin muiden, entuudestaan sille vieraiden eläinten kanssa, ja jo se saattaa aiheuttaa eläimelle pelottavan tilanteen ja laukaista stressihormonien tuotannon. ja nämä hormonit me sitten popsitaan pihveissämme. Nami nami.

... ja mitä makuun tulee, on Maulavirta teettänyt niin kollegoilla, ruokatoimittajilla kuin asiakkaillakin makutestejä, ja aina kuulemma luomu- tai pienen tilan tuote on ollut syöjästä se maukkain. No, Uuden Mustan appelsiinimakutestissä Maulis ei kyllä tunnistanut luomuappelsiinimehua tavanomaisesta, mutta makuasioista on ylipäänsä vaikea kiistellä, jokainen testatkoon asiaa itse :)

Olen muuten aikaisemmin kysynyt teiltä,e ttä missä ruoka-aineissa luomu maistuu paremmalta kuin tavanomainen, löydätte vastuksianne ja lukijoiden kommentteja aiheeseen helmikuussa 2009 tekemästäni kyselystä. Omat luomulempparini juuri nyt ovat luomuomenat ja -päärynät. Luomupäärynät ovat etenkin sellaista herkkua, että oksat pois!!

Luomun vienti
Suomesta viedään ulkomaille etenkin luomuviljaa, mutta kaikesta elintarvikeviennistämme luomun osuus on silti säälittävä 1%. Isot markkinat odottaisivat meitä, jos vaan homma saataisiin rullaamaan. Globaalin luomumarkkinan arvo on noin 40 miljardia euroa ja karkeasti voi sanoa, että puolet markkinoista on EUssa ja puolet Yhdysvalloissa. Parhaillaan kuitenkin Suomi sulkee itseltään ovet puoleen maailman luomumarkkinoista, mitä ihmettä?!

Tämä johtuu Organic Food -vientirenkaan Erkki Pöytäniemen mukaan siitä, että Suomesta puuttuu ketju, joka mahdollistaisi suomalaisen luomun vientimahdollisuudet. Yksi iso asia, on se, ettei Suomen Evira myönnä suomalaisille toimijoille sertifikaatteja muualle kuin EU-maihin, joten esimerkiksi jenkkimarkkinat jäävät meiltä hyödyntämättä, vaikka luomun globaalista myynnistä puolet tapahtuu Yhdysvalloissa!

Käytännössä siis tuote tarvitsee kunkin markkina-alueen omat luomustandardit täyttävän sertifikaatin. Jenkkeihin tarvitaan USDA-merkki. Muualla Euroopassa (esim. Saksassa) homma on hoidettu siten, että Saksan oma "Evira" on valtuuttanut yksityisiä tahoja sertifioimaan maansa tuotteille näitä ulkomailla vaadittavia luomusertifikaatteja. Näin saksalaiset tuotteet pääsevät helposti kilpailemaan globaaleille luomumarkkinoille. Mutta koska Suomesta puuttuu tällainen toiminta (jonka Evira hyvin voisi järjestää), joutuvat suomalaiset, EU-markkinoiden ulkopuolella hamuavat yritykset hankkimaan sertifikaattinsa esimerkiksi juuri Saksasta. Tämä tulee helposti erittäin kalliiksi (Pöytäniemen mukaan tuplahinta), eikä suomalaisilla pikkufirmoilla ole tällaiseen rahaa.
Pöytäniemi kertoi minulle, että yksi suomalaisen luomuviennin hot-artikkeli on luomulakritsi. Sitä viedään vuosittain noin miljoonalla eurolla (artikkeli saattaa olla jopa isoin luomuviljan jälkeen). Huvittavaa ja surullista vaan on se, että suomalainen luomulaku tehdään vientiä varten — kylläkin Suomessa — mutta ulkomaisista raaka-aineista! Tänne siis roudataan kaikki lakritsin raaka-aineet vehnäjauhoja myöden esim. Saksasta. Miksi? Koska USDA-sertifioitua vehnää ei Suomesta saa. Kiitos Eviran. Huoh.

Entäpä sitten kotimaiset marjat? Tiesitkö, että suomalaisia mustikoita myydään todella paljon Japaniin. Tämä johtuu siitä, että mustikan edulliset vaikutukset silmien terveyteen ovat tehneet mustikkatuotteista Japanissa todella suosittuja. Japanilaiset ovat valmiita maksamaan suomalaisesta mustikasta niin kovan hinnan, ettei tuotteita kannata myydä Eurooppaan tavallisille elintarvikemarkkinoille (Japanissa mustikoita menee luontaistuotteiden valmistukseen). Ja kun saadaan kunnon hinta, on myös varaa ostaa se Japaninmarkkinoille vaadittava sertifikaatti ulkomailta.

Kiinnostavaa on se, että japanilaiset eivät ole halukkaita ostamaan raaka-aineita Kiinasta. Kiinalaisten elintarvikemoraali ja -skandaalit ovat laskeneet kiinalaisten tuotteiden arvostusta ja luottamusta etenkin Japanissa, joten esimerkiksi kiinalaiset marjat eivät ole Japanissa suosittuja, mutta arvatkaapa ketkä niitä popsivat iloisesti? Esimerkiksi me suomalaiset!

Sain Pöytäniemeltä esimerkin Pirkka-puolukoista: kun pussia tutkii huomaa, ettei pussissa ole mitään suomalaista puolukkaa ollenkaan. Marjat on pakattu itä-Euroopassa ja marjat voivat olla mistä vaan — vaikka Kiinasta. Mihin suomalaiset puolukat sitten menee? Saksaan!! Koska saksalaiset arvostaa luomua ja luonnonmukaisuutta suomalaisia enemmän. Ihan hullua. Suomalaiset marjat viedään muualle maailmaan, kun muut on valmiita maksamaan niistä kovan hinnan, ja sitten tänne roudataan kiinalaisia marjoja, kun ne on meille halpoja. Hämmentävää ja jotenkin niin... suomalaista. Miksei me arvosteta omia aarteitamme tämän enempää?

Suomen elintarvikeviennistä parhaillaan 1% on luomua. Kansallisen luomustrategian tavoite o 10%. Mitenköhän tähän koskaan päästään? Ja toisaalta, tarvitseeko siihen päästä? Mulle olisi ihan sama, vaikka ei vietäisi Suomesta luomua mihinkään, jos vain saataisiin syödä ne itse! En mä halua antaa meidän mustikoita japanilaisille ja puolukoita saksalaisille, mä haluan syödä ne :) No, tosiasia on se, että meillä on niin paljon marjoja, että niitä riittää kyllä vientiinkin, mutta eikö edes ne kiinalaiset puolukat vois korvata omilla? Tuntuisi loogiselta, jotenkin?

Että tällaista tänä perjantaina. Toivottavasti jaksoit lukea kaiken. Huomenna radiossa uusi aihe ja uudet vieraat, kannattaa vääntää kanavalle Yle Radio 1 klo 12.15-14.00.

... ja tosiaan: olisin halunnut saada viime lauantain studioon antiluomu-tahon edustuksen! Selvitin kuitenkin, että antiluomu.org -saitti on lopettanut toimintansa jo vuosia sitten, ja ilmeisesti samojen tyyppien nykyään ylläpitävä Tuottava maa- Turvattu luonto ry ei palannut mulle soittopyynnöstäni huolimatta.

Olikohan tää Kempparin pisin postaus ikinä? No, tässä kuitenkin nyt se, mikä jäi radiossa sanomatta :)

Green Office?

Ensi lauantain radio-ohjelmassa puhutaan ekosikailusta duunissa. Eikä me ainoastaan keskitytä moralisoimaan muita: mun ja Katjan oma työpaikka, Tarinatalo on — jos nyt ei ihan sikala — niin ekopossula vähintään. Kaikki roskat samaan astiaan ja sitä rataa. Huh. Tähän tosin ollaan tarttumassa, "viherpesu" on jo alkanut, katsokaa vaikka ...

Heh, Aram taisi ymmärtää "Green officen" vähän eri tavalla kuin mitä me tarkoitettiin...

Vastatkaapa muuten Uuden Mustan puolella viikon kyselyyn: huomioidaanko sinun työpaikallasi ekoasiat?

Iha pakko hehkuttaa, että on niin siistiä käydä täällä YLEssä ja huomata, kuinka jengi kantaa mukanaan kesto- ja termosmukeja. Se on kuulkaas 300 000 kertismukia vämmän roskaa vuodessa kuin aikaiemmin. Ennen täällä kului 30 000 kertakäyttömukia joka kuukausi!!! Jos mä joskus olen ollut mukana vaikuttamassa johonkin hyvään asiaan, on YLEn Green Office -sertifikaatti yksi sellainen.

(/&%€**#"!"#€%&/()(/&%€#"!!!

Olen seulonut läjän naistenlehtiä missiona etsiä erilaisia mainosväittämiä liittyen kosmetiikkaan, hygieniatuotteisiin jne. Jo yksittäiset mainokset ärsyttävät toisinaan kaikessa älyttömyydessään (mihin kukaan tarvitsee "anti-age hammastahnaa"?!!), mutta kun mainossivuja repii irti lehdestä ja latoo ne riviin pöydälle, kaikessa komeudessaan, iskee epätoivo: tätäkö me ansaitsemme? Tätäkö on naisille suunnattu mainonta?!

"Ensimmäinen näkyvästi vahvistava* mascara"... "Tunne täydellinen muutos ihollasi"... "Vallankumous"... "Ensimmäinen käänteentekevä hoito ikääntymisen merkkejä vastaan!".

*...ja näihin mainosväittämien sekaan ripoteltuihin tähtiin olen erityisen kypsä! Miksi sitä lisätietoa pitää aina joutua hakemaan suurennuslasilla sivun alareunasta, jossa teksti on hyvällä tuurilla vielä jotenkin sivuttain tai ylösalaisin. Prkl.

... ja miten määritellään "näkyvästi vahvistava"? Ja minkälainen on "täydellinen muutos"? Entä iholla tapahtuva "vallankumous"?

MULLA HAJOAA PÄÄ!!

Suomalaista luonnonkosmetiikkaa

Bongasin kaupasta uuden (ainakin mulle uuden) luonnonkosmetiikkasarjan: Natucin. Natuc on kotimainen tuoteperhe, johon kuuluu mineraalimeikkejä, mm. ripsivärejä, huulipunia, puutereita, meikkivoiteita, poskipunaa jne. Sarjassa on myös kasvojen puhdistustuotteita.

Onko jollain kokemuksia Natucin tuotteista?

Merkin nettisivuilla sanotaan, että "kaikilla tuotteillamme on eco-sertifikaatio" mutta itselleni jää hiukan epäselväksi, että mitä tämä tarkalleenottaen tarkoittaa. Selvitän!

Voisiko päivässä olla 48 tuntia?

Ihan pakko todeta, että jos mulla joskus elämässä on ollut kiire, on nyt kiireempi kuin koskaan aikaisemmin. Mun filosofia on kuitenkin se, että niin kauan kuin nukun yössä kahdeksan tuntia ilman nukahtamisongelmia (ja tarvitsematta nukkumiseen unilääkkeitä) ja saan urheiltua kahdesti viikossa, on kaikki suhteellisen hyvin, joten sikäli ei kai kande olla vielä huolissaan.

Koitan olla antamatta kiireen näkyä täällä blogissani, mutta vähän te joudutte kärsimään, olen pahoillani! Koitan saada teille sen lupaamani luomupostauksen loppuviikon aikana. Huvittavaa muuten, että nyt kun blogi kuuluu osaksi mun duunia, on mulla sille vähemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin, heh. No, toivottavasti saatte vastapainoksi hyvää radio-ohjelmaa!

Se hyvä puoli mun aikaavievässä työssäni on, että se on aika monipuolista. Eilen kokkailin teille taas uuden reseptin, jonka Merkkari on rakentanut punajuuren ympärille. Tsekkaa ihanan kirpeä ja maukas resepti täältä!

Väriä päähän...vai?

Törmäsin sattumalta tekstiin, joka kandee ehdottomasti lukea. Tsekatkaapa Pinni-lehden artikkeli Mustaa valkoisella hiusväreistä.


-Kuva: pinni.fi

Kysymys: värjäätkö itse hiuksiasi jollain luonnonmukaisemmalla vaihtoehdolla kuin kaupan tai kamapamon perusväreillä? Kerro millä!

Sormi suussa

Niille teistä, jotka innostutte kokkailusta tiedoksi, että Meri-Tuuli Lindströmin ennakkoluuloton ruokablogi Sormi suussa on vihdoinkin nähnyt päivänvalon!
Merkkari blogaa joka viikko erilaisista ruokaan liittyvistä aiheista, eka postaus käsittelee aihetta Popcornista maissikeittoa? Oman bloginsa lisäksi kokkimme laatii Uuden Mustan lukijoille joka viikko reseptin, jonka minä valmistan. Huomenna luvassa taas uusi resepti!

Higher

Vaihteeksi vähän musaa. Reginan Mikon Shine2009-bändin Higher-kappale on saanut nyt myös visuaalisen olomuodon. Enjoy.

SHINE 2009 - HIGHER from SHINE 2009 on Vimeo.

Asennetta koneeseen

Olen nyt pessyt puolentoista kuukauden ajan kaiken taloutemme pyykin Attituden "meduusoilla" ja pyykki on ihan yhtä puhdasta, raikasta, valkoista ja kirjavaa kuin aina ennenkin. Ekopesuaine on siis ihan jees!

390 gramman pesuainepussi sisältää siis 26 hassun näköistä pökälettä, jotka liukenevat pyykin sekaan. Pesuainetyynyjä ei ole pakattu yksittäin, joten niistä ei tule turhaa roskaa — tai sotkua, jota tunnun aina saavan aikaiseksi tavallisella pyykinpesujauheella.

Attitudessa kiehtoo siis helppokäyttöisyys ja pökäleitten kiehtova tuntuma sormissa, ihania lilluvia kapseleita. Tekis mieli poksauttaa edes yksi rikki...

Tuotetta ei ole testattu eläimillä, ja pakkaus kertoo tuotteen olevan hiilineutraali. Lisäksi tuotteella on ekosertifikaatti EcoLogo, johon en olekaan aikaisemmin törmännyt. Opinpahan taas jotain uutta.

Pesuaineen ainesosat ovat: maissi- ja kookospohjaiset tensidit, natriumsitraatti, natriumglukonaatti, eteeriset öljyt, vesi. Se ei sisällä siis fosfaatteja.

Huomasin, että näitä ekopesuaineita myydään esimerkiksi Stockmannilla, mutta muistaakseni Ruohonjuurestakin näitä saa. Odotan muuten kuumeisesti Uuden Mustan toista käyttäjätestiä tuloksineen: testissä ovat pesupähkinät ja pesupähkinäliuokset, joilla viisi eri taloutta parhaillaan pesee pyykkiään. Mullakin on kaapissa pesupähkinöitä, mutta ne ovat jääneet aika vähälle käytölle — en tiedä miksi! Toivottvasti saan testitulosten myötä otettuani itseänikin vähän niskasta kiinni tässä asiassa...

Vinkki, vinkki

Hei tänään kandee laittaa telkkari Ykköselle klo 19.00. Luvassa nimittäin kiinnostavan oloinen Prisma-dokkari: "Professorin ostiskärry: Voiko kaupasta ostaa terveyttä ja elinvoimaa ja voiko tuoteselostuksiin luottaa? Professori Regan tutkii luomu-, luontais- ja terveysvaikutteisten tuotteiden ominaisuuksia". Kiinnostavaa!

Teemalla puolestaan alkaa tänään pyöriä klo 20.15 Ilmastodieetit-niminen ohjelma, jossa neljä suomalaista perhettä pyristelee kohti pienempää hiilijalanjälkeä.

Ja pakko myös suositella Uuden Mustan Lontoon kirjeenvaihtajan, Pauliinan ekaa juttua, joka kertoo sähköautoilusta Lontoossa. Tulette näkemään UMssa lisää tällaisia, videoin höystettyjä juttuja tulevaisuudessa. Uusi Musta etsii koko ajan suomalaisia friikkuja maailmalta tekemään juttuja ekoilusta ja kestävyydestä ulkomailla, joten ole ihmeessä yhteydessä, jos haluat tarjota meille juttua! Juttuideat, CVt ja yhteydenotot osoitteeseen uusimustATtarinatalo.fi.

Arvoitus

Mistä tunnistaa raskaana olevan naisen keittiön?

Tässä kohtaa ei voi puhua kausiruokailusta, mutta ihan terveellisestä addiktiosta kylläkin.

Tiedän etten ole ainoa odottava nainen, joka voisi vetää kilon appelsiineja yhdeltä istumalta. Mutta mielummin hedelmiä, kuin roskaruokaa — tai betonia. Eräs nainen nimittäin kertoi vastikään minulle syövänsä betonia vanhempien sa talon seinästä. Mutta vaan kuulemma "ihan pieniä määriä", ja kohdista joissa ei ole maalia. No hyvä — ei siinä sitten mitään...!! Ehdotin naiselle kalkkitabletteja, mutta niitä ei kuulemma yhtään tee mieli. Betoniseinää vaan. Ihan skitsoa ja todella hulvatonta. On tää naisen elämä mahtavaa. Jos haluatte, saatte toki jakaa kummallisia raskaushimojanne postauksen perään :D

Maxim Sharov

Markus Maulavirralla oli eilen mukanaan hieno nahkalaukku. En ehtinyt siitä sen kummemmin kysellä — puhuimme vai ruoasta — mutta silmäilin sitä useaan otteeseen ja lähteissä mies taisi mainita sen ehkä olevan jonkun "kylän suutarin" tekemä, jos nyt oikein kuulin.

Aikaa kestävät ja vanhat, ajan patinoimat nahkalaukut ovat heikkouteni, ja ehkäpä siksi innostuin aikalailla hoksatessani venäläisen miehen nimeltä Maxim Sharov. Häntä pidetään yhtenä maailman johtavista nahkaa käyttävistä suunnittelijoista.
Koitin löytää tietoa siitä, mitä nahkaa mies työssään käyttää, mutta en löytänyt infoa. Kyseessä lienee siis vanhan näköiseksi käsitelty uusi nahka, toki joissakin tuotteissa saattaa olla käytetty vanhaakin nahkaa. Näiden laukkujen kohdalla ei siis varmaan voi puhua mitenkään poikkeuksellisen eettisestä tai ympäristöystävällisestä nahasta, mutta kestäviä laukut varmasti ovat. Ja inspiraatio on eri asia kuin ostaminen. Nautin näiden kuvien katselemisesta, mutta en silti ole ostamassa tällaista! Suuntaan sen sijaan Valtterin kirppikselle :)

... pakko silti vielä näyttää tämä muovipussilta näyttävä nahkakassi,aika hieno!
Löydät lisää miehen tekeleitä täältä.

Something organic, something new

Mitä opin tänään:

1. 102 minuuttia on lyhyt aika.
2. 102 minuuttinen radio-ohjelma = 10 A4-arkin pituinen kässäri (jonka asioista tosin puolet jää käsittelemättä).
3. Tavallinen appelsiinimehu voittaa makutestissä luomuappelsiinimehun (miten se on mahdollista?!).
4. Markus Maulavirta soittaa toisinaan ruokakaupasta tuotepakkauksessa olevaan puhelinnumeroon tiedustellakseen valmistajalta, että syökö valmistaja tuottamaansa elintarviketta itse. Mäkin alan tehdä näin!
5. EVIRAn pääjohtaja Jaana Husu-Kallio on kanssani samaa mieltä siitä, että ihmisen on ihan fiksua koittaa keventää omaa kemikaalicocktailiaan, koska aineiden yhteisvikutuksia ei tiedetä (tämä tosin ei tullut esiin radio-ohjelmassa, vaan sen ulkopuolella).
6. Luomuviili voittaa maussa tavallisen viilin 6-0 (Jaanan mukaan siis, pitää testata).
7. Radio-ohjelman tekeminen on superkivaa, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Onneksi on vielä monta ohjelmaa aikaa parantaa suoritusta :)

Mulla on päänupissa vielä paljon kiinnostavaa asiaa luomuun liittyen, jota emme ehtineet puhua tänään radiossa, mutta jaan asiat teille viimeistään ensi viikon aikana!

Psst... Jos eka Uusi Musta! meni ohi, voit kuunnella ohjelman täältä!

Uusi Musta tärykalvoillasi

Vaikka asia tuskin on jäänyt epäselväksi, muistutan vielä —koska olen niin innoissani — että huomisesta alkaen Uusi Musta on netin lisäksi myös radiossa. Mun ja Katjan luotsaama suora lähetys Suoraa puhetta -ohjelmapaikalla YLE Radio 1:ssä huomenna klo 12.15. Olkaahan kuulolla. Tiedoksi: voitte kommentoida ohjelmaa Uuden Mustan nettisivuilla ja myös soittaa suoraan lähetykseen, jos haluatte ottaa osaa studiossa käytävään keskusteluun.

Ensimmäisen ohjelmamme aihe on Onko luomu parempaa?, ja hyvää pohjustusta lauantaille löydät Katjan blogitekstistä. Suorassa lähetyksessä vieraina luomuvalvonnasta vastaavan Eviran päjohtaja Leena Husu-Kallio ja kokki Markus Maulavirta, jolla on kuulkaas kiinnostavaa kerrottavaa luomuraaka-aineista...

NIIN MAHTAVAA!!

Psst... Niin ja uusi bannerikuva on radio-ohjelman promokuvasessioden tulosta. Ei aina ole pakko olla niin korrekti ja nätti, eihän? Tosin, saa nähdä kauanko jaksan katsella omaa kieltäni, voi olla että hermo menee jo viikossa.

Organic Ultra Rich — todellakin!

Juhuu! Johanna Korhonen voitti hovissa ja Stubb avasi sanaisen arkkunsa, puhuen järkisanoja maahanmuutosta (vihdoinkin joku). Ihanaa herätä päivään, kun saa luettavakseen hyviä asioita.

Lisää hyviä asioita — tosin aika paljon arkisempia kuin edelliset kaksi... Asiaa kosmetiikasta nimittäin. Viikko sitten annoin omat kommenttini tuotteesta, johon suhtauduin neutraalisti. Vaikka puhunkin paljon luonnonkosmetiikan puolesta, ei sertifioitu luonnonkosmetiikka aina ole mahtavaa ja upeeta, mutta muistakaa, että nää on mun mieipiteitä ja olen vain yksi kuluttaja! Jos joku ei sovi mulle, voi se olla sinun mielestäsi puolestaan tosi hyvä tuote. Ja hyvistä tuotteista puheenollen: tämä on!
Aina toisinaan on tarve rasvata ihoa paikoitellen jollain tosi paksulla ja hoitavalla rasvalla ja Essential care -sarjan oliivirasva, Organic Ultra Rich, on ihan mah-ta-vaa!!! Tuote — ja kyseinen tuotesarja — on saanut osakseen hehkutusta siellä täällä, en ihmettele. Tästä oliivirasvasta voisin veikata kyllä jonkinlaista bestselleriä Suomessakin.

Tuotteen INCI-lista kuuluu: olea europaea (extra virgin olive) oil*, butryospermum parkii (shea butter)*, cocos nucifera (coconut) oil*, cera flava (beeswax)*, hypericum perforatum. En varmaan ole ainoa, joka toivoisi, että kosmetiikan tuoteselosteissa käytettäisiin suosiolla vaan englantia: mihin kuluttaja (jota pakkauksen tuoteselosteen kai kuuluu palvella) tarvitsee noita tieteellisiä nimiä?

Kaikki tähdellä merkityt raaka-aineet ovat luomua, eli tämän tuotteen voi laskea paitsi luonnon- myös luomukosmetiikaksi (luomuraaka-aineita on 99,85% tuotteesta). Tuote on Soil Association -sertifioitu, eli ihan "virallista" luomukosmetiikkaa.

Rasva on koostumukseltaan tosi pehmeää ja öljyistä, mutta se imeytyy nopeammin kuin vaikka kookosöljy (jota myös käytän toisinaan ihorasvana).

Tuoksu on selvästi oliiviöljyinen, mutta omasta mielestäni se on vaan hyvä asia. Tuntuu, kuin olisi napannut kauneusvoiteen keittiön kaapista — se on aina hyvä tunne :)

Oliiviöljyä voi toki käyttää kotikauneudenhoidossa raaka-aineena sellaisenaankin, mutta tällaiselle puolilaiskalle Essential caren superrasva sopii mainiosti. Olen käyttänyt tuotetta itse kuiviin käsiin, kyynärpäihin, kylmettyneisiin ja kuiviin poskipäihini ja raskausmahaankin ja kuulemma se soveltuu myös huulirasvaksi. Tuotetta suositellaan etenkin atooppiselle iholle ja psoriaatikoille ja 50 gramman purkin hinta nettikaupassa näyttä olevan 8,50€, ihan siedettävä hinta, sanosin.

Luomukaunotar

Kun kerran tämän viikon radio-ohjelmamme aiheena on luomu (ja nähtyäni eilisen Maria! -ohjelman), on ihan pakko julkaista tämä:

Kuva: MTV3.fi

"Kohukaunotar Johanna Tukiaisen hurja muodonmuutos on edennyt jo pitkälle. Huulten paksunnus, hiusten pidennys, arpien poistaminen ja laihdutusoperaatio ovat muuttaneet kaunotarta melkoisesti.

– Nyt alkaa näyttää hyvältä. Tämä oli kallis pidennys, mutta laadusta pitää maksaa, Johanna Tukiainen iloitsee Viihdeuutisille uusimman operaation eli hiustenpidennyksen jälkeen".

Uuh. Näyttääkö teistä hyvältä? Tästä on luomu kaukana — etenkin huulista. Tärkeintä on tietty, että kuvan henkilö itse pitää näkemästään, ja kun Tuksu on tyytyväinen, on se tietty silloin jees. Kukapa minä olen ketään tuomitsemaan! Oma kauneusihanteeni vaan on tosi erilainen.

Katsoin eilen Neloselta, kuinka Marian suorassa lähetyksessä piikitettiin hyaluronihappoa huuliin. Samassa lähetyksessä Tiina Jylhä suositteli mm. Negativen jätkille (jotka on jotain 20-vuotiaita) hänen klinikallaan käymistä. Mihin nuoret rokkikukot tarvii mitään tällaista? Ai niin, kyse taisi olla Jonne Aaronin rintakarvoista, joita ei kuulemma ole. Ja siihen ongelmaan Tiinalla taisi olla joku idis... Karvaimplantteja, anyone?

No oli miten oli, on nykymaailma aika vinkeä mesta, kun jengi vaan panee piikittäen itseensä aineita, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä ole hajuakaan, koska tällaista kamaa ei olla tykitetty naamaan (ja takapuoleen ja ties minne) kovin kauaa. Jännää nähdä, miltä nykypäivän botoxbabet näyttää 80-vuotiaina.

Raikas appelsiini-porkkanasalaatti

Hyviä kasvisruokareseptejä kaipaaville tiedoksi, että uusin reseptivideoni löytyy nyt täältä. Reseptin takana on Meri-Tuuli, joka tulee laatimaan iloksenne reseptejä koko kevään ajan. Mahtavaa! Mä kaipaankin kipeästi uusia ruokia kokattavaksi. Näistä raaka-aineista tehtiin ruokaa tällä viikolla:

Niille, jotka eivät tiedä mitä on quinoa eli kvinoa, suosittelen erityisesti testaamaan tätä reseptiä. Kvinoa on tässä edukseen!

Kokkailua ja kuohujuomaa

Jess! Viime viikolla aloitettu reseptikoulu täydentyy huomenna ihan mahtavalla reseptillä!!! Kokkasin sen juuri ja herkkua on. Reseptin takana on Uuden Mustan pian aloittava ruokabloggari Meri-Tuuli Lindstöm, joka saattaa olla teille tuttu MTV3n Köyhät ritarit -ohjelmasta, YLEn Lista-ohjelmastatai jopa Moon Tv -ajoilta saakka. Merkkarilla on mahtava asenne ruoanlaittoon ja nainen suhtautuu intohimoisesti myös musiikkiin, my kinda girl!

Tällaisen melkein 12-tuntisen työpäivän päätteeksi on ihminen kyllä ansainnut lasillisen Kuusenkerkkää ja cd-levyllisen rentouttavaa musaa. Jos ette ole tietoisia Wojciech-yhtyeen Ystävät, toverit -levystä, suosittelen tutustumaan. Bändin uudemmasta matskusta en kyllä välitä. Mutta muutamia vuosia takaperin äänitetty materiaali on ihan mainiota. Sohva, here I come...

Mistä ostat luomua?

Tämän viikon radio-ohjelmassa aiheenamme on luomu. Koska te olette niin ihanan aktiivisia, kiinnostaisi tietää, että mistä te lähinnä ostatte luomutuotteita? Olisin kiitollinen, jos kommentoisitte postauksen perään, että haetteko luomutuotteet ihan lähikaupasta (minkä ketjun puljusta?), vai vaivaudutteko luomun takia kauemmaksikin? Vai tilaatko luomua kotiin suoraan matilalta? Saa toki myös avata keskustelua siitä, miksi ei osta luomua, vaikka sitä saisikin lähikaupasta!

Minä ostan omat luomuni lähinnä Alepasta ja S-marketista sekä Ruohonjuuresta ja Ekolosta, mutta syön mä muutakin. Ostan luomua aina kun sitä on mun mielestä kohtuuhintaan ja kohtuulaatuisena tarjolla, mutta aina ei näin tietenkään ole.

Sheavoirakkaus

En ole kauhean vahvasti hajustettujen rasvojen ystävä, yleensä käytän mahdollisimman mietoja ja neutraalin tuoksuisia vartalovoiteita.

Tutustumiseni shea-butteriin eli karitevoiteeseen tapahtui pari vuotta sitten sattumalta, kun ostin erään kampaamon alelaarista pienen sheavoipurkin kahdella eurolla. Purkin tyhjennyttyä ostin isomman putelin samaa kamaa ja tapasin sattumalta jopa brändin perustajan Edem Agbekey-Taylorin kauneus- ja terveysmessuilla viime marraskuussa. Edem kertoi kehittäneensä oman versionsa sheavoista, kun hänen pieni vauvansa tarvitsi jotakin turvallista ja kosteuttavaa iholleen. Afrikassa naiset ovat käyttäneet sheavoita iät ja ajat.

Kun huomasin olevani raskaana muistin, että Edem kertoi suosittelevansa karitevoidetta odottaville äideille. Raskaanaoleville suositellaan runsasta rasvaamista etenkin sellaisiin vartalonosiin, joihin saattaa tulla raskausarpia. Minä, joka jo lähtökohtaisesti suhtaudun kosmetiikkaan kriittisesti, en todellakaan ole ajatellut rasvailla itseäni mitenkään supermegapaljon — varsinkaan raskaanaollessa! Mutta toisaalta: minulla ei vaikuta olevan mitään kummempaa riskiä raskausarvistakaan (ainakaan vielä). Olen kuitenkin tarvittaessa rasvannut tiettyjä mestoja, ja käyttänyt siihen juuri hajustamatonta karitevoidetta. Inkuton karitevoiteen INCI-lista kuulostaa tältä: 100% butyspermum parkii, valkaisematon shea butter. That´s it.

Inkuton lisäksi olen testannut kahta muutakin karitevoidetta. Vihreän Kosmetiikan Sheavoi & Ruusu on kyllä ihan uskomatonta kamaa!

Se on kuin paksua ja kuohkeaa kuin kermavaahtoa ja tunnen itseni Prinsessa Ruususeksi, kun laitan sitä iholle. Vierastan kuotenkin vähän nyt raskaanaollessa rasvan vahvaa ruusuntuoksua, mutta muuten tuote on ihan superluksusjuttu. Erinomainen lahjaidea, ja bonusta kotimaisuudesta! Tosin: sheavoin ydinraaka-aine ei ole lähelläkään suomalaista, rasvaan tarvittavat pähkinät kun eivät täällä kasva.


Kolmas mainio karitevoidetuote on niinikään kotimaisen Frantsilan Rose Body butter vartalovoi, joka on Vihreän Kosmetiikan tuotteen tavoin ruusuntuoksuista sheavoita. Ihana tuote tämäkin, mutta aion raskausaikana pysyä jahustamattomissa voiteissa, ja käyttää tätä sitten myöhemmin.

Kaikki kolme tuotetta tayttävät eurooppalaiset luonnonkosmetiikkastandardit, vaikka yhdelläkään ei ole sertifikaattia. Sertifikaatit ovat etenkin pikkumerkeille kalliita, ja siksi tuote saattaa hyvinkin olla speksit täyttävä, vaikkei merkkiä putelista löydykään.

Psst... Vinkkinä muille raskaanaoleville, että Tanskan ympäristöministeriö suosittaa, etteivät raskaanaolevat tai imettävät naiset käyttäisi kosmetiikkaa (tai käyttäisivät sitä mahdollisimman vähän), löydät sivuston täältä .

Kukkia ja jännitystä

Kätsyin tapa piristää kotia ja arkea on ostaa kotiin kimppu kukkia. Mä en osta kukkia ikinä, onneksi niitä saa joskus lahjaksi. Miksi onkaan niin mahdottoman vaikeaa kävellä kadun yli ja tehdä se itse?

Vaikka nämä naistenpäivän tulppaanit ovatkin jo aika nuutuneita, piristävät ne silti olohuonetta kummasti. Hoksasimme myös, että ruokapöydän päätyyn, seinälle ripustettu peili luo kätevästi vaikutelman ikkunasta, ja kukkakimppukin tuplaantui samalla :)

Huh, tästä viikosta tulee jännä: Uusi Musta! -radio-ohjelma alkaa nimittäin lauantaina!! Tällä viikolla siis luvassa suora lähetys, jonka aiheesta pian lisää Uudessa Mustassa.... Aurinkoista viikkoa kaikille!

Testi ja reittaus

Aina ei onnista. Testasin alkuvuoden Soil Association -sertifioitua, Ylang Ylang & Orange Bodywashia, enkä oikein lämmennyt tuotteelle.

Olen aina vihannut pumppupulloja, koska niiden kanssa tuntuu, että jonnekin pullon uumeniin jää käyttökelpoista kamaa, jota ei vaan millään saa ulos. Niin kävi nytkin! Tosin: vähän aikaa sadateltuani tajusin, että nokan saa ruuvattua irti, joten saippuajämiin pääsee kuin pääseekin käsiksi :) Hyvä.

Tuotteen toimivuus oli ihan ok, mutta ei paras suihkusaippua, jota olen itse käyttänyt. En varmaankaan ostaisi tätä vastaisuudessa, eikä perheemme miesedustuskaan lämmennyt tuotteelle. Plussat kuitenkin siitä, että nokan saa irti ja pullon voi täyttää uudelleen. Esimerkiksi Ruohonjuuressa ja Ekolossa voi täyttää omia pulloa erilaisilla saippuatuotteilla, joten tähänkin purteloon voi ladata vaikka käsisaippuaa, tai shampoota, mitä nyt sitten sattuukaan tarvitsemaan.

Luomutomaatit ovat tavallisia terveellisempiä

Kaivelen työni puolesta parhaillaan luomu-aihetta, ja tässä kiinnostava uutinen, jota en ole tainnut Kemikaalicocktailissa aikaisemmin referoida:

"Luonnonmukaisesti kasvatetut tomaatit sisältävät selvästi tavallisia tomaatteja enemmän terveyttä edistäviä flavonoideja, kertoo laaja yhdysvaltalaistutkimus.

Kalifornian ja Minnesotan yliopistoissa tehty 10-vuotinen tutkimus kertoo, että luomutomaateissa flavonoidien määrä oli 79 - 97 prosenttia suurempi verrattuna tavanomaisilla viljelymenetelmillä tuotettuihin.

Kuva:YLE

Pitkäaikanen tutkimus myös antoi kiinnostavan tuloksen, jonka mukaan ero kasvoi tutkimuksen edetessä. Tutkijat arvelevat, että viljelyyn käytetty maa tarvitsee aikaa ennen kuin se saavuttaa oikean tasapainotilan. Ruotsin Elintarvikeviraston tutkijan Irene Mattissonin mukaan tutkimus on poikkeuksellisen huolellisesti tehty ja siinä on eliminoitu monia virhemahdollisuuksia. Samansuuntaisia tuloksia tosin on saatu aiemmissakin tutkimuksissa. Flavonoidit ovat kasvien luonnollisia kemikaaleja, jotka suojaavat kasveja sairauksilta ja tuhohyönteisten vaikutukselta. Flavonoidien nauttimisen on todettu ehkäisevän sydänsairauksia ja syöpää, mahdollisesti myös dementiaa. Tutkimus on julkaistu Journal of agriculture and food chemistry -tiedelehdessä".

Lähde: YLE Uutiset / luonto ja ympäristö

Luomu kiinnostaa minua kovasti ja kuten olen kertonut, aloitin pari vuotta sitten luomuopinnot avoimessa yliopistossa. Opinto-oikeuteni umpeutui vastikään ja järkytyin kun kuulin, että luomuopetuksen määrärahoja on leikattu Suomessa rankalla kädellä, eikä esimerkiksi avoimen yliopiston luomuopetusta enää järjestetä. Olette varmaan huomanneet, että myös aikaisemmin toiminut Finfood-luomu on lopetettu. Luomun kulutus kasvaa koko ajan, mutta samalla sen opetusta leikataan, ihan kummallista.

Tähän aiheeseen palaan piakkoin, mutta nyt pyytäisin sinua vastaamaan oikean reunan kyselyyn: ostatko sinä luomua ja jos ostat, niin miksi?