Täyden kympin matadori

Tää on niin tätä: kiertelin eilen Salon kirppareita huonekalujahdissa, kun löysin sattumalta jotakin niin mahtavaa, että oksat pois. Eikä se todellakaan ole se etsimäni lipasto.

En ole verbaalisesti niin lahjakas, että osaisin sanoin avata kaiken sen, mitä tämä ihana bleiseri mieleeni tuokaan, mutta ehkä Michael Jacksonia leikkivä Kreivi Dracula pukeutuisi tähän matkalla härkätaisteluareenalle. Täy-del-li-nen! ... ja niskalapussa lukee "Pallo-Paita Oy, Kausala-Lappeenranta, Made in Finland" arvostan. Ja löytöni maksoi kympin.

Kuten olen aikaisemminkin kertonut, aina kun löydän kirpputorilta kivan asian, jossa näkyy vaatteen kotimaisuus, historia, ajan patina ja uniikkius, olen ihan pähkinöinä. Tällaisia fiiliksiä ei vaan tavallisista kaupoista saa. Tai no, ehkä jollain 1000 eurolla saattaa löytää jotain, joka olisi mahtavaa ja uniikkia, mutta sanomattakin on selvää, että sellaisia summia ei meikäläinen vaatteisiin laita. Kymppi on just hyvä (siis silloin kun kyseessä on kirppikseltä bongattu asia, Heman vaatteet on asia erikseen).

Tykkään etenkin jakun pitsiröyhelöistä, jotka kuitenkin on tarpeesi maltilliset, eivät ollenkaan liian koristeelliset. Ja jakun pituus on erinomainen, se loppuu vyötärölle. Tykkään erityisesti tavasta, jolla olen yhdistänyt kirppislöytöni kotihousuihin :)

Että tällaista. Leppoisaa sunnuntaita kaikille — käykää kirpparilla!

Kemikaalimartta ja cover girl

Vihreän Langan uusimmassa numerossa yhden naisen sotaa maailman kemikalisoitumista vastaan käy tuttu tyyppi. Lue Kemikaalimartta-haastattelu täältä.


Siinä missä Vihreän Langan haastattelu keskittyy Kemikaalicocktailiin, käsittelee uusimman Journalisti-lehden juttu Naistenlehtikriitikot Uutta Mustaa.

Raappahousut kunniaan!

Siihen nähden, kuinka paljon aikaa useimmat meistä viettävät raappahousuissa ja muissa kotivermeissä, on näistä kotien kammotusunivormuista puhuttu aivan liian vähän (joku tietenkin saattaa olla eri mieltä). Mutta asia on nyt korjattu! Kotihousujen asialle on ryhtynyt Home couturea esittelevä Kotihousut-blogi.


Kuva: kotihousut.blogspot.com

Kuka tahansa voi lähettää saitille oman otoksensa kotivaatteistaan, ja koska päät rajataan veks, voit olla kotihousuissasi täysin anonyymi. Niin koukuttavaa! Huomaa myös kuvien alta löytyvät kuvaukset asukokonaisuudesta. Tässä yksi aika hyvä:

"Tyyli-ikonini on Madonna. Vaikutteita saan Pietarista ja kylmästä asunnosta. Lempivärejäni ovat punainen ja vihreä, sillä pidän vastakohdista. Verkkareissani arvostan kestävyyttä ja laatua. Nämä kotimaiset verkkarit ostin vuonna -94. Pidän puuvillasta ja teryleenistä. Luonnollisuus on minulle tärkeää." Kuvausta vastaava foto näyttää tältä.

Jos jollain sivustolla esitellään arkipäivän realismia, on se täällä. Peukku kotihousuille.

Terveisin nimimerkki "Kalsongit ja villapaita"

Roskaruoka kalliimmaksi?

Mitä veikkaat: ostaisitko useammin terveellistä ruokaa, jos se terveellinen olisi nykyistä halvempaa, vai jos epäterveellinen ruoka kallistuisi? YLEn uutisotsikko kuuluu: Roskaruokavero on terveellisempi kuin vihannesale.

Kuva: YLE / Mika Kanerva

Psychological Science -lehdessä julkaistu, newyorkilaisessa Buffalon yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että vihannesten ja hedelmien hintojen alentaminen ei ole toimiva keino taistelussa liikalihavuutta vastaan. Tehokkaammin epäterveellisten ruokien ostamista vähensi lihottavan ruuan kireä verottaminen. Testiin osallistuneiden naisten ostaman ruuan kaloreiden kokonaismäärä pienin silloin, kun roskaruoka oli kallista. Terveellisten ruokien hinnanalennus puolestaan lisäsi naisten ostamaa kalorimäärää (lue koko uutinen täältä).

Kuulostaa loogiselta: jos Mäkkärin ateria maksaisi tuplasti sen mitä nyt, olisi aterian ostamisen kynnys varmasti isompi, sehän on itsestäänselvää. Tosin, jos epäterveellistä ruokaa alettaisiin verottaa raskaammin, olisi aikamoinen haaste määritellä sana epäterveellinen. Onko se paljon rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävä elintarvike, vuosikausia muuttumattomana säilyvä E-koodipommi, vai vehnähuttuinen paahtoleipä? Vai nämä kaikki? Määritteleminen olisi varmasti haaste.

Mikä on Uusi Musta? Mikä on Kemikaalicocktail? Mikä ja kuka on Noora Shingler?

Uudesta Mustasta, Kemikaalicocktailista ja minun roolistani näillä foorumeilla on keskusteltu verkossa ainakin muutamalla saitilla, joten päätin avata teille hieman sitä, mikä on Uusi Musta, mikä on Kemppari ja mikä on minun roolini näissä.

YLE tilaa monia ohjelmia tuotantoyhtiöiltä, Uusi Musta on yksi YLEn tilaama "ohjelma" joka tuotetaan tuotantoyhtiö Tarinatalossa. Uuden Mustan määritelmän itsestään löydätte täältä. Uuden Mustan sisällöistä löytyy niin muutaman lauseen pituisia toteamia, kuin muun median siteeraamista ja muiden tahojen tekemien juttujen esillenostamista, kyseenalaistamista ja myös itse tutkittua ja selvitettyä tietoa.

On ilmeisesti kuitenkin syytä vielä selventää, onko tämä blogini nyt YLEn sisältöä vai ei: YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita.

Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. Erona näiden kahden foorumin välillä on lähinnä se, että omassa blogissani kirjoitan teille vähän henkilökohtaisemmalla otteella.

Ymmärtääkseni osaa Uuden Mustan lukijoista on ärsyttänyt/ihmetyttänyt journalistinen rajanveto: pätevätkö Uuden Mustan jutuissa samat säännöt kuin YLEssä muuten? Tietenkin! Mutta muoto on erilainen: siinä missä tv-insertit ovat yksisuuntaisia, on Uuden Mustan ideana olla mielipidefoorumi, keskustelun herättäjä. Blogimuotoisessa sisällöntuotannossa "katsojien" eli tässä tapauksessa lukijoiden palaute saadaan sivulle heti ja kuka tahansa voi helposti kommentoida sisältöä. Jutun lukijat näkevät oitis, mitä muut lukijat ovat asiasta mieltä.

Toistaiseksi emme ole rajoittaneet kommentointia vain rekisteröityneille, sillä saamme tietenkin ip-osoitteet talteen asiattomista viesteistä ilmankin, mutta seuraamme tilannetta. Esimerkiksi turkiskeskustelu on todella laadukasta!

Televisiosta tämä puuttuu: kaikki kommentit, katsojapalautteet ja yleisön reaktiot jäävät muilta katsojilta pimentoon, koska kyseessä on yksisuuntainen media. Toki joillakin ohjelmilla on vilkkaita keskusteluja nettisivuillaan, mutta tämä keskustelu tapahtuu silti eri paikassa, kuin
heti tv-insertin perässä. Mutta siinä missä vaikka tv-toimittaja haastattelee yhteen juttuun eri tahoja ja mielipiteitä, voi blogissa edetä vähitellen ja julkaista samasta asiasta eri mieltä olevien tahojen kommentit omissa postauksissaan, tavallaan pitkittää jutun eloa verkossa, ja kehittää keskustelua vähitellen (esim. asetaldehydikeskustelu).

Siinä missä vaikka uutisjuttu on tehty valmiiksi ja esitetään valmiina tv:ssä, blogijuttu vasta aloittaa elämäänsä kun eka postaus on saatu ilmoille.

Ehkä kuvio nyt on selvempi, vai onko? Saa kysyä!

Tässä oli nyt ehkä joillekin teistä vähän liikaakin rautalankaa, mutta koska blogini on selkeästi saanut viimeisten kuukausien aikana uusia lukijoita, halusin avata asiat mahdollisimman selkeästi :)

... ja palatakseni vielä Kasvisruokaurpoilua-postauksta kommentoineen lukijan urpoksi kutsumiseen (tosin, siinä oli kyllä perässä hymynaama, mutta ei se tainnut paljon lohduttaa), lupaan, etten toiste tee niin. Oppia ikä kaikki. Olen pahoillani.

Vanhan postauksen uusi elämä

Blogi on kiva formaatti jakaa tietoa, mutta sikäli huono, että postaukset "vanhenevat" nopeasti. Tippuvat siis jonnekin blogin uumeniin, vaikkei niiden sisältö välttämättä vanhenekaan. Tässä siksi pari aikaisemmin julkaistua, kemikaaliaiheista tekstiä, joiden sisältöön suosittelen tutustumaan:

• Kemikaalien terveysriskit ovat todellisia
• 0+0+0=7

Psst... Uudesta Mustasta ja Kempparista on käynnissä kiihkeitä keskusteluja ja mielipiteiden vaihtoa, otan kantaa keskusteluun itsekin ihan pian. Sillä välin voitte lukea vaikkapa Mari Koon blogauksen aiheesta!

Elämä olkalaukussa

"Mä inhoon tätä ainaista reppuelämää..." totesi ystäväni tänään. Valokuvaajakamuni joutuu lähes päivittäin raahaamaan isoa arsenaalia tavaraa mukanaan ja reppu on toistaiseksi osoittautunut ainoaksi vaihtoehdoksi. "... se on niin ärsyttävän koululaismainen." Olen samaa mieltä. Reput ovat harvoin tyylikkäitä.

Olen itsekin joutunut alkuvuoden pohtimaan repun hankkimista, sillä uusi työkoneeni ei vaan kätevästi mahdu yhteenkään olkalaukkuuni. Se on superärsyttävää! Meikäläisellä kun noita laukkuja ihan riittämiin on.

Roudasin pari kuukautta läppäriä kangaskassissa, mutta jokainen nainen tietää, että kahden kassin jatkuva mukana raahaaminen ei vaan toimi. Yksi laukku sen sijaan toimii, ja minä löysin vihdoin itselleni repun korvikkeen, johon mahtuu koko elämä, ja vähän enemmänkin.

Niinhän se on, että parhaat löydöt tekee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Minäkin olin siis jo ravannut läpi monet laukkuosastot ja kirpparit, ennen kuin sattumalta piipahdin nopeasti Kiasman museokaupassa. Yleensä ostan sieltä kortteja ja vihkoja, nytpä ostin laukun. Sen nimi on Rafiki. Rafiki tarkoittaa swahiliksi muuten ystävää ja sitä minä tämän kassin kanssa todella olen, bestis!

Mifukon Rafiki-laukku ei ollut ihan halpa, mutta siihen on syynsä:

"Rafiki-olkalaukkua valmistetaan Bombolulu-työpajassa Mombasassa. Bombolulu kouluttaa ja työllistää liikuntarajoitteisia käsityöläisiä. Bombolulu tarjoaa työntekijöilleen ilmaisen asumisen sekä etuja lääkäripalveluihin ja koulutukseen". Ei siis made in Finland, mutta onneksi ihan eettistä ja fiksua touhua kumminkin.

Mifuko on Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneiden Minna Impiön ja Mari Martikaisen vuonna 2009 perustama yritys. Mifuko Oy toimii Helsinki-Nairobi-akselilla, Mari on Helsingissä ja Minna Nairobissa. Mifukon ideana on yhdistää afrikkalainen käsityötraditio, kekseliäs kierrätysmateriaalien käyttö ja taidokkaat tekniikat pohjoismaiseen muotoiluun. Kiva cocktail.

Canvaskassi on ihan mah-ta-va. Se on kaikkea tärkeää, kuten: musta, säänkestävä (jota nahkalaukut talvipyryssä eivät mielestäni ole), iso mutta silti helposti kannettava (valokuvaajaystäväni testasi ja oli samaa mieltä), neljällä ulkotaskulla varustettu (miksi kukaan oikeasti suunnittelee naisille laukkuja, joissa ei ole ulkotaskuja?!), tukeva ja hyvän näköinenkin vielä.
Rafiki on valmistettu osin kierrätysmateriaaleista: sen pohjana on vettäpitävä kumi, joka on peräisin käytetystä autonrenkaan sisäkumista. Kassi ei siis kastu vaikka sen laskisi maahan loskamärässä sporassa. Niin kätsyä! Laukun D-lenkit ovat valmistettu kierrätetystä messingistä ja vegaaneille tiedoksi: laukun valmistuksessa ei ole käytetty nahkaa.

... ja jos repun kantaminen ei ahdista, tulee kassin mukana hihna, jonka avulla Rafikin saa repuksikin. Design, käytännöllisyys, eettisyys ja mukavuus voivat siis kulke käsi käd.. ei kun olalla. I like.

Enjoy it

... on varsin kivan kahvilan/lounaspaikan nimi. Kahdeksan euron lounas näyttää esimerkiksi tältä:

Hintaan kuului tänään tomaattikeittoa (toi keittokulho on muuten ihan hillittömän iso!), fetasalaattia ja leipää. Päivän keiton saa myös salaatin sijaan quichellä tai ihan ilman mitään lisukkeita. Keittolounaan lisäksi tänään tarjolla oli myös inkiväärilohta muusilla tai vihanneksilla/jauhelihalla täytettyjä kesäkurpitsoja ja salaattia. Lounaiden hinta vaihtelee 6-9 euron välillä.

Paikasta saa myös aamupalaa, leipiä, kakkuja, leivonnaisia ja erinomaisia teelaatuja. Kai sieltä kahviakin saa, mutta kahvivalikoimiin en niin kiinnittänyt huomiota. Mihin kylläkin kiinnitin huomiota, olivat itse tehdyt suklaa-myslipatukat, jotka bongasin juuri kun olin lähdössä. On ehkä ihan pakko mennä niiden vuoksi takaisin mahdollisimman pian...

Ruoka- ja herkkuvalikoiman lisäksi parasta Enjoy it´ssä on paikan leppoisa tunnelma ja hyvä valikoima luettavaa. Hyllyssä on laaja repertuaari ajankohatsiai lehtiä, joihin helposti uppoaisi monta kymppiä rahaa, jos ite investoisi jokaiseen.

Enjoy it sijaitsee Annankadulla, Uudenmaankadun ja Bulevardin välissä ja on ihanasti katutason alapuolella. Kiva paikka.

Psst... Delillä on näköjään myös verkkokauppa!

Reilu jääteloteko

Mainitsinkin joskus, että jäätelöpaheeni on Ben & Jerry´s suklaa-macadamia -jäätelö. Hauska juttu on se, että jätski on Reilun kaupan tuote ja ilahduinkin uutisesta, että kaikista Ben & Jerry´s -jäätelöistä on tulossa reiluja.

"Kaikki Ben & Jerry´sin jäätelöt saavat Reilun kaupan sertifioinnin. Täydellinen sitoutuminen astuu maailmanlaajuisesti voimaan vuonna 2013".

Se että jätskistä tulee kaikkien tuotteiden osalta Reilun kaupan sertifikaatin kriteerit täyttävää, tarkoittaa myös, että kaikki käytetyt raaka-aineet, kuten jäätelölaaduissa käytetyt kaakao, banaani, vanilja, hedelmät ja pähkinät myös ovat reiluja.

Hmm... Kuinka olisi kotimaisen jäätelön laita? Suomessa valmistettu jäätelö nyt on varmaan suhteellisen reilua ilman sertifikaattejakin (sillä reiluus koskee ihmisten työoloja. Esim. lypsylehmien olot ovatkin asia erikseen), mutta tietenkin kotimaisessakin jäätelöntuotannossa käytetään raaka-aineita, kuten juuri pähkinöitä, banaania, sokeria, mansikoita jne. joita voitaisiin sitoutua suosimaan reiluina. Ja entäpä luomuus?

Koska vierailen kaupan jäätelöaltaalla aniharvoin, en taida olla ajan tasalla siitä, saako tavallisista ruokakaupoista luomujäätelöä. En löytänyt luomujäätelöä ainakaan Valion saittia selaamalla, mutta Jäätelöautosta sitä saa. Osaatteko te valistaa minua: oletko bongannut luomujäätelöä tavallisista ruokakaupoista?

Psst... Tässä vielä linkki YouTube -klippiin, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee kasvisruokapäivästä :)

Ytimekästä asiaa

Tänä vuonna kansanedustajat äänestävät eräästä meitä kaikkia koskettavasta ja — ainakin minun mielestäni — poikkeuksellisen tärkeästä asiasta. Ai mistä? Eija Ahvo tiivistää asian tässä klipissä hyvin kansantajuisesti:



Lisää tietoa siitä, kuinka uusiutuvalla energiallakin saataiiin pidettyä maailma valaistuna, lämmitettynä ja toiminnassa löydät täältä.

Asiaa liipaten on pakko muistuttaa teitä kirjasta, jonka luin reilu vuosi sitten. Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -opuksen myötä tajusin itse paremmin ne riskit, joita ydinvoimaan liittyy, ja mies jatkaa aiheesta uudemmassa, Litium 6 -kirjassaan. En ole itse lukenut opusta, mutta jahka saan tämän oman kirjaprojektini jollekin mallille, luen sen heti ensi töikseni. Ystäväni ja tutut ovat olleet kirjasta todella vaikuttuneita, ehkä joku teistäkin on lukenut sen?

Muotikirjasto

Omistan ihan hullun paljon vanhoja huiveja, vöitä, koruja ja muita asusteita. Olen keräillyt niitä yläasteiästä lähtien ja niitä on pal-jon. Tässä kuvatodiste taannoisen vaatekaapinsiivousprojektin keskeltä. Kaikki huivit ovat kirppikseltä tai isoäidin vanhoja. Ja rakastan jokaista.

Olen usein miettinyt, että monet näistä menevät "hukkaan" kun en millään ehdi käyttää kaikkea koko ajan. Jonkinlaisen asustelainaamon perustaminen on pyörinyt usein mielessä, mutta toisaalta, taidan olla ehkä liian omistushaluinen jakaakseni rakkaita aarteitani vieraiden kanssa. Tai en tiedä, asiaa pitäisi vähän miettiä...

Viikonloppuisella Tukholmareissulla osuin sattumalta paikallisen kulttuuritalon tapahtumaan, jossa ideana oli juurikin vaatteiden ja asusteiden kierrätys lainaamalla. Homma toimii siis ihan kuin perinteinen kirjastokin: lainaa vaate ja palauta se viikon kuluttua. Eikä maksa mitään. Lisää tietoa Lånegarderobenista oikein videon kera, löydät uusimmasta postauksestani Uuden Mustan puolelta.

Psst...Uusi Musta hakee remmiinsä Tukholman alueella asuvaa tai vaikuttavaa toimittajaa / toimittajia. Laittakaapa sana kiertämään, yhteydenotot osoitteeseen uusimusta@tarinatalo.fi ja otsikon kohdalle "Tukholman toimittaja".

Bohemian chic

Tukholmassa oli kyl-mä. Mutta ei hätää, kylmyys on asennekysymys! Muistatteko sen kesäkuussa Berliinistä ostamani villaisen kääntökaulahuivin? Parasta on se, että se toimii mainiosti myös jättikaulurina. Ei tarvitse kuin työntää pää koko tuubin lävitse ja — wumps — on suojassa maailman kylmyydeltä. Joku teistä osaa varmaan duunata tällaisen itsekin.

... ja Story hotel on ihan mainio tukikohta Tukhoman minilomalle. "Bohemian, chic" sanoo nettisaitti. Allekirjoitan.

Tukholman ekovaatehelmi

Tukholman miniloman tavoitteena oli ehtiä muutamaan osoitteeseen, yksi niistä oli Ekovaruhuset, joka sijaitsee vanhankaupungin tunnelmallisten kujien kätköissä.

Lauantaisen lumimyräkän myötä kujilla oli lunta riittämiin ja niin pirun kylmäkin, että ekokaupan lämpö tuntui luksukselta. Onneksi kaupan valikoima oli oikeasti kiinnostava, ettei tarvinnut vaan tyytyä olemaan mukakiinnostunut hippikamasta...

Valikoima näytti ensisilmäyksellä vähän liian runotyttömäiseltä omaan makuuni, mutta löysin useita kiinnostavia asioita, esimerkiksi...

...Katharine Hamnettin LOVE-laukun.

... Anja Hynysen alushousut (nää oli ehkä miesten kylläkin..?).

... Günay Kulbay -merkkisen mah-ta-van villapaidan. Joka tosin oli aivan liian kallis. Myös nämä lastenvaatteet olivat aika tyylikkäitä.

Lisäksi valikoimassa oli mm. Kuyichin farkkuja (oikeesti tosi monia hyviä malleja!), Edunin tuotteita, Swedish Hasbeensejä, Dermanordin ja John Masters Organicsin kauneudenhoitotuotteita (toki muitakin brändejä, esim. Weledaa) ja lisäksi myynnissä oli ekopesuaineita, suklaata, koruja ja lehtiä. Kiva putiikki, jollaista kaipaan Helsinkiinkin!

Ruohonjuuri, Ekolo, kauppahallin luomuputiikki ja Maatilatori hoitavat hyvin elintarvikepuolen, mutta kuka perustaisi Helsinkiin ekodesignille omistetun kaupan? Tehkääpä joku se, pian! Tosin, Ekovaruhuset toimii Tukholman lisäksi myös Nykissä, miksei "ketju" voisi pystyttää putiikin myös Helsinkiin?

Lisää Tukholmapostauksia tulossa, mutta tässä pari kätevää saittia niille, jotka suunnittelette reissua länsinaapuriin:

• EkoSTHLM
• Asfaltblomman
• Vintagekartan

Omia vinkkejä saa toki tuttuun tapaan lisätä postauksen perään!

Fur is dead

Turkikset. Sinullakin lienee niistä mielipide. Törmäsin viikonloppuna Tukhomassa yllättävään näkyyn: turkiksia kaikkialla! Siis enemmän kuin tänä talvena on näkynyt Helsingissä. Luulin jotenkin, että venäläisturistien avittamana Helsinki voittaisi Tukholman turkisskabassa mennen tullen, mutta ei. Yllättävintä oli se, että turkikset koristivat iäkkäiden, rikkaiden ja keski-ikäisten lisäksi myös nuoria aikuisia ja teinejä. Ja myös uudet turkikset.

Suomessakin näkee kirppisturkiksia katukuvassa, mutta harvemmin nuorten ihmisten pällä näkyy uusia tuskisvaatteita tai -asusteita. Syy saattaa — uskokaa ti älkää — olla osittain esimerkillisessä mediassa. Vaikka meillä onkin Gloria ja Sami Sykkö, joka taannoin totesi "Suomen turkisteollisuus tarvitsee kaiken tuen", on monen suomalaisen naistenlehden turkisasenne esimerkillinen: sunnuntain Helsingin Sanomien kyselyssä esimerkiksi MeNaisten, Olivian, Imagen ja Trendin päätoimittajat kertoivat, että lehtien linja on turkisvastainen. Sara-lehdessä kuulemma "lammasta ja kania on joskus vilahdellut asusteina" ja Cosmopolitan esittelee turkiksia mielellään, kunhan kyseessä ovat tekoturkikset. Aidot turkikset eivät vaan ole cool.

-kuva: Threadtrend.wordpress.com

Hesarin jutussa turkisvastaisuutensa ilmaisee moni erittäin suosittu naistenlehti, ja on hienoa, että toimituksissa uskalletaan ottaa selkeä eettinen linja. Turkikset ovat tietenkin vain yksi asia, nahkateollisuuden ja halpavaatetuotannon kohdalla voisi tietenkin aloittaa ihan samankaltaisen keskustelun.

Vastaapa Kemikaalicocktailin turkiskyselyyn: mitä mieltä sinä olet turkisvaatteiden tai -asusteiden käytöstä?

Psst... Uuden Mustan keskustelupalstalla on meneillään hyvä turkiskeskustelu!

Miniloma Tukholmassa

Olen seuraavat kome päivää Tukholmassa. Tavoitteena on kartoittaa hyviä kirppareita, ekokauppoja ja kasvisravintoloita, ja vaan hengailla ja hengähtää — ja nauttia estetiikasta.

-kuva: dezeen.com

Piipahdan ainakin Ekovaruhusetissa, Camilla Norrbackilla, Tjallamallassa, Design House Stockholmissa (kuvan valaisimet!!) , Beyond Retrossa, ja muutamassa muussa valmiiksi tsekatussa osoitteessa. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä ystäviltä, mutta jos sinulla on joku Tukholman lempparikohde mielessä, laita ihmeessä oma vinkkisi kommenttiosioon, arvostan!

Psst... Jos luomuviiniasiat kiinnostavat, löydät täältä videon, jossa Katja ja minä testataan muutamaa!

Kommentointikyselyn tulokset

Haluan anonyymin kommentointivaihtoehdon takaisin
Kiitos kaikille kyselyssä äänestäneille. Äänet jakautuivat yllättävän tasaisesti, mutta siltä näyttää, että nykymenolla jatketaan, eli anonyymi kommentoiminen on ainakin toistaiseksi historiaa.

Old meets new

Olen NIIN kyllästynyt siihen, että kierrätysdesignin on näytettävä kierrätetyltä. Onneksi vanhasta osataan tehdä uutta tyylilläkin. Kaksi-Två on luonut Helsinki10lle tällaisia:

Kierrätysastiaston osat ovat uniikkeja ja kestävät konepesua, eikä hintakaan ole ollenkaan mahdoton. On aivan mainio idea antaa vanhoille astioille uusi elämä tällä tavalla. Super!

Kasvisruokaurpoilua

Työskennellessäni YLEn ympäristökoordinaattorina kävin keskustelua eri ravintoloitsijoiden kanssa siitä, kuinka kertakäyttöastioiden käyttämisestä päästäsisiin. Yksinkertaiselta kuulostava asia muuttui yhtäkkiä paljon isommaksi ja monimutkaisemmaksi, kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Etenkin keski-ikäiset miehet hermostuivat ja veivät asian naurettaviin mittasuhteisiin (eivät ravintoloitsijat, vaan yleläiset), ja kuten olen maininnut, lähettivät nämä "aikuiset ihmiset" mm. paskaisia kertismukeja sisäisessä postissa postilaatikkooni, jonkinlaisena protestina kai.

Kertismukiasia ei kuitenkaan taida olla mitään koulujen kasvisruokapäivä-keskusteluun verrattuna. On pöyristyttävää, että ainkuiset ihmiset ovat nostaneet koululaisten ruokailusta kalabaliikin, eikö asiaa pitäisiennemmin kysyä koululaisilta? En usko monenkaan kouluruokaa syövän vastustavan kasvisruokapäivää.

Esimerkiksi Jussi Halla-Aho (perus/sit) arvelee aamun Hesarin mukaan, että "kyse on tietyn klikin ideologioiden pakkosyötöstä, jossa ideologiaa hivutetaan vähän kerrallaan eteenpäin". Ei hyvää päivää! Miten kukaan voi olla tässä asiassa näin urpo? Sori vahva kielenkäyttö, mutta jos poliitikko saa laukoa näin kivikautisia ajatuksia, lauon minäkin.

Esimerkiksi kuva sushiannos on kasvisruokaa

Nuoret tykkäävät kasvisruoasta, eikä yksi kasvispäivä viikossa liene monellekaan koululaiselle ongelma — kunhan ruoka on hyvää. Tietenkin kasvisruoka voi olla pahaa tai tylsää, jos lautaselle lapataan vaan perunamuussia ja porkkanaa, mutta ei kukaan sellaisesta ole puhunut.

Kasvisruoka on ilmastokysymys. Jopa YK on julistanut kasvissyönnin ilmastoteoksi. Ei kyseessä ole mikään "hippi-ideologian hivuttamisen salajuoni". Pliis. Kun kerran on tiedossa, että liha- ja maitoteollisuus ovat ruokateollisuudesta puhuttaessa isoimmat kuormittajat, on täysin perusteltua syödä yhtenä päivänä viikossa — yhdellä aterialla — kasvisruokaa. Itseasiassa olisi perustellumpaa syödä pääosin kasvisruokaa, ja pitää yhtenä päivänä viikossa se lihapäivä. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Tällaisesta puhutaan Suomessa ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua.

Kuten totesin, on kyse todellakin kouluviikon yhden päivän ruokailusta. Jos huolestunut äiti tai isä haluaa taata lapsensa päivittäisen lihansyönnin, voi aamulla vedellä leivälle leikkeleet ja illalla syödä lihaa ihan vapaasti, ei kukaan siihen yhteen kouluruoka-annokseen kuole. Kyse onkin nyt juuri siitä asennevammasta, jota Halla-Ahonkin kanta edustaa: muutosvastarintaa muutosvastarinnan takia.

Olen aivan saletti, että jos kokkaisin missä tahansa työpaikkaruokalassa vaikka soijarouheesta "jauhelihakastikkeet", vain harva lihansyöjä tajuaisi, ettei syö lihaa (tai jauhelihan tapauksessa teurasjätettä) ja suurin osa varmaan tykkäisi. Olen myös aivan saletti, ettei monikaan lihansyöjä ole saanut maistaakseen erinomaisia, gourmet kasvisruokia, vaan oma kokemus on joku yhden kerran epäonninen kasvisruokakokeilu, tai sitten tilanne ehkä on se, että kasvisruokana pidetään vain Amican linjaston salaattia ja perunamuussia. Tietämättömyydellä on aivan varmasti osuutta tästä asiasta hermostuttaessa.

Olen iloinen, että kasvisruokapäivä tulee Helsingin kouluihin, eiköhän ennen pitkää kasvisruokapäivä ole myös jokaisen työpaikkaruokalankin perusperiaate.

Pyhä kolminaisuus

Hassua, en ole maininnut blogissani hunajaleipää. Syy on ainakin osittain se, että sen syöminen tapahtuu aina noin minuutissa, eikä ruokapostauksia ole kiva tehdä ilman kuvia. Ei tämäkään foto hääppöinen ole, mutta maku korvaa ulkonäön.

Sam opetti minulle tämän yksinkertaisen, mutta maukkaan — ja aika terveellisenkin — herkun:pahdettua ruisleipää, voita ja hunajaa. Niin hyvää että järki lähtee. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.

Globe Hopen ystävämyynti

Minua jo viimeksi harmitti, kun en päässyt Globe Hopen ystävämyyntiin. Enkä pääse taaskaan. Mutta jos jollain teistä on mahdollisuuksia olla huomenna Nummelassa, kandee ehkä pistäytyä.

-kuva: mahdollisuuksientori.fi

Tuotteita myydään jopa eurolla ja kahdella, ja esimerkiksi vanhojen mallistojen takit myydään kuulemma alkaen 30€. Tarjolla on paljon Globe Hopen varastoista pengottuja aarteita!

Tehtaanmyymälä on auki 18.-19.2. (to-pe) klo 10-19.00 ja lauantaina 20.2. klo 10-15.00. Osoite on Harjutie 14, Nummela. Onnea aarteenetsintään!

Luonto käsissä

Kylläpäs taas naurattaa. Törmäsin tänään ihan parhaaseen mainoslauseeseen vähään aikaan (harmi etten tajunnut ottaa kyltistä kuvaa). Kynsisalongin mainoksessa puhuttiin "luonnonkynsistä", joka tarkoittaa — loogisesti — asiakkaan omia kynsiä. Näin kätevästi saadaan sana luonto ängettyä mainokseen, jossa suositellaan manikyyrin ottamista. Voin sanoa, että se aivan järkyttävä akryylilakan haju (ymmärtääkseni se liittyy jotenkin tekokynsien laittamiseen..?), joka kynsisalongista tulvahti, oli kyllä kaukana mistään luonnollisesta. Haisi ihan kuolemalle.

Tajusin tämän esimerkin myötä, että hei: mullahan on luonnonhiukset, luonnonripset ja ne jo mainitut, luonnonkynnet! Cool.

Vaihtoehto markettien hiusvärille

Värjäsin ensimmäistä kertaa hiukseni luonnonkosmetiikkavärisekoituksella viime syyskuussa. Halusin kokeilla, kuinka Ruohonjuuresta hankittu väri eroaa jostain perus Garnierista. Minua peloteltiin blogin kommenttiosiossa muun muassa kommentilla: "Apua ! Tiedätkö millaiset ovat hiuksesi muutaman pesun jälkeen ? Tiedän nämä henna värisi - . Pääsi on kohta myrkyn vihreä ym sävyjä näät joka toisessa hius tupsussasi on sini harmaan punertavaa laikkua. Omaaväriäswi et saa ennenkuin kasvatat uudet hiukset. Pääsi on kuin syksyinen karviaspensas!!!". Tietänette, että anonyymien kommentteihin kandee suhtautua aikamoisella skeptisyydellä, niin tähänkin :)

Pääni ei muuttunut karviaispensaaksi tai myrkynvihreäksi, vaan se on ollut kivan musta, ja latvat ovat mustat vieläkin:

Kun hiukset värjää värillä, joka on mahdollisimman lähellä omaa, ei juurikasvukaan haittaa ollenkaan.

Olen viimeksi värjäyttänyt hiukset tavanomaisella värillä (kampaajalla) ennen häitä, jouukuussa 2008, ja viime syyskuussa 2009 vedin päähän siis tämän "hippivärin". En ajatellut värjätä hiuksia ennen kuin aikaisintaan ensi syksynä seuraavan kerran, jos silloinkaan. Tässä vielä kuva juurikasvusta:

Tämä postaus siis osviittana siitä, että värjätä voi muullakin kuin markettien väreillä. Ja tosiaan minähän pimppasin väritahnan nokkosilla ja punaviinillä (sain siis vinkin ammattilaiselta), että luovuutta ja ennakkoluulottomuutta kehiin vaan! Jos haluat tsekata hiusvärjäysprojektini kokonaisuudessaan, löydät videoklipit homman etenemisestä täältä.

Fiksun naisen kosmetiikkaa

Veikkaan, että Uuden Mustan uusin teksti on suurimmalle osalle Kemikaalicocktailin lukijoista tuttua kamaa, mutta kertus on opintojen äiti, eikö? Fiksun naisen kosmetiikkaa -blogauksen myötä aloitan Uudessa Mustassa kosmetiikka-aiheset postaukset ja kosmetiikan raaka-aineiden käsittelemisen, ihan ruohonjuuritasolta. Tämä eka juttu on suurpiirteisempi, mutta tulevaisuudessa paneudutaan kosmetiikkateemojen yksityiskohtaisempiin kommervenkkeihin.

Hare + Hart

-kuva: Hare + Hart Blog

Kiinnostavaa. Brooklynissä syntyy huomisen nahkamuotia, eettistä sellaista siis. Tai itseasiassa tuotteet syntyvät Brooklynissä ja Argentiinassa, sillä nahkatuotteiden nahka on argentiinalaisista lehmistä peräisin. Heart + Hartin sivuilla todetaan: "We believe that the materials and production process are just as important as the aesthetics".

Asiaa. Kun puhutaan designista ja muodista, on ekologisessakin tuotannossa tietenkin itse designin oltava kohdallaan. Heart + Hartin tuotteissa käytetty nahka on peräisin lehmistä, jotka laiduntavat vapaina ja syövät ruohoa. Myös työntekijöitä kohdellaan kuulemma eettisesti. Kiva jos näin, ja hyvä suunta.

En itse kieltäydy nahkatuotteiden käytöstä, koska nahka on vaan esimerkiksi kengissä voittamaton materiaali. Ei voi mitään. Mutta tietenkin suosin mielelläni kasviparkittua nahkaa ja tuotteita, jotka on tehty eettisesti. Vinkatkaapa blogauksen perään, jos tiedätte hyviä eettisiä nahkatuotteiden tuottajia!

Näin vähennät lisäaineiden syömistä helposti

Kuten hiljattain totesin, luen paljon naistenlehtiä, vaikken oikeastaan osta niitä hirveästi. En tilaa yhtäkään kotiin, ja ostetuksi tulee satunnaisesti MeNaiset, Olivia tai se iänikuinen Ruotsin ELLE. Vastapäisessa kahvilassa on sen verran iso valikoima kuukauden lehtiä, että ostan pari kertaa kuussa kupin teetä ja selaan samalla rahalla kaikki uusimmat lehdet kerralla. Halvempaa ja ekompaakin.

Lähikahvilaan ei kuitenkaan tule Kauneus & Terveys -lehteä, enkä ole sitä pitkään aikaan ostanutkaan, mutta nyt tartuin julkaisuun ja ilahduin: ei pöllömpää sisältöä. Lehdessä oli esimerkiksi ihan hyvä juttu lisäaineista. Koska jutun "Näin vähennät lisäaineiden syöntiäsi" -listaus on lähes suoraan Kempparista, jaanpa sen teillekin:

Näin vähennät lisäaineiden syömistä

1. Syö vaihtelevan monipuolisesti.
2. Vähennä karkin syöntiä.
3. Vähennä limsojen ja mehujen käyttöä. Valitse lisäaineettomia juomia.
4. Käytä vain harvoin valmisjälkiruokia ja pitkään säilyviä leivonnaisia.
5. Jäätelössä ja mehujäässä on runsaasti lisäaineita.
   
6. Tarkista, mitä kevyttuotteita käytät. Korvaa niitä kasviksilla, marjoilla ja hedelmillä.
7. Keitto syntyy nopeasti aidoistakin aineksista. Vältä pussikeittoja.
8. Syö makkaraa vain 1-2 aterialla viikossa ja vain silloin tällöin leikkeleenä.
9. Käytä päivittäin käsittelemätöntä lihaa, kalaa ja muita peruselintarvikkeita. Karta valmiita marinadeja
   
10. Valitse luomua. Luomutuotteissa sallittuja lisäaineita on vähän ja valtaosaa niistä esiintyy myös luonnossa.
11. Tutki tuoteselosteita. Lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä, kuten säilöntäaine, sekä nimellä tai E-numerolla. E-koodiavaimen löydät netistä sositteesta www.evira.fi.
12. Syöt entistä terveellisemmin, kun karsit lisäainetuotteita. Ne ovat usein ravitsemuksellisesti kehnoja.

-lähde: Kauneus & Terveys 2/2010 Virpi Peura

Ihan hyvä lista. Itse tosin viilaisin listalta paria kohtaa: limsojen juomisen suosittelisin lopettamaan (ne vaan on ihan turhia), samoin kevyttuotteiden käytön. Miks syödä kevyttä, kun voi syödä fiksua? Valmisjälkiruokien sijaan puhuisin neloskohdassa valmisruoista laajemmin, ja makkaraa suosittelisin syömään vain 1-2 kertaa vuodessa. Jos haluaa syödä lihaa, on makkaralle aika monia parempia vaihtoehtoja — ellei nyt jostain syystä satu tykkäämään ihan kamalasti teurasjätteestä. Mutta tosiaan: omat lähtökohtani ovat jutun listausta laajemmat, tässähän on vaan lista siitä, kuinka voi vähentää omaa lisäaineiden popsimistaan, ja siihen lista kyllä antaa ihan hyvät eväät.

Itse alleviivaisin enemmän kasvispainotteista ruokaa, koska se on ekologisempaa. Mutta jos on perus "liha on ainoa proteiinin lähde ja sitä on saatava jokaisella aterialla" -tyyppi, on tästä listasta hyvä aloittaa.

Yksi kohta vaan ihmetyttää: miksei kohdassa viisi kehoiteta vähentämään jäätelön ja mehujään syömistä, kuten muissa kohdissa? Tulee väistämättä mieleen, että syynä on jonkin tietyn mainostajan miellyttämisestä, mutta ehkä kyse on vaan siitä, ettei toimittaja ole halunnut toistaa saman kuuloisia lauseita, ehkä.

Mutta jess: luomu rokkaa, kasvisruoka samaten, niin myös mahdollisimman jalostamattomat raaka-aineet ja itse tekeminen. Ja myös Kauneus & Terveys (ainakin nro 2/2010) on aika jees!

Asetaldehydi pt II

Asetaldehydi puhutti viikko sitten ihmisiä, kun professori Mikko Salaspuro kertoi esimerkiksi kotimaisten jogurttien (ja mm. lastenruokien) sisältävät vaarallisia määriä syöpävaarallista ainetta. 30 vuotta asetaldehydiä tutkineen professorin puheita ei ihan kintaalla voi viitata, mutta onko tosiaan esimerkiksi omenan asetaldehydi meille vaaraksi? Miten kuluttajan tulisi suhtautua tähän aineeseen? Olen nyt julkaissut miehen haastattelun Uuden Mustan puolella, käykäähän lukemassa ja kommentoimassa!

Ja huomio: tämä haastattelu on nyt Salaspuron suusta. Jatkamme asetaldehydikeskustelua vielä muidenkin tahojen kuulemisella.

When you give, you get

Rakkaiden kavereiden lisäksi ystävänpäivänä on hyvä muistaa, että myös oma keho on ihan kiva pitää ystävänä. Eikä ystävyyssuhde ole itsestäänselvyys! Sitä täytyy vaalia. Keho tykkää kun sitä vähän rasittaa ja haastaa, ja toisaalta hellii ja hemmottelee. Jos suhdetta ei pidä kunnossa, rapistuu se vähitellen ja pahimmassa tapauksessa ystävyys lopahtaa.

Ihmiset voivat joskus olla urpoja ja lopettaa ystävyyssuhteen selittämättä, mutta kroppasi ei tee niin. Saat pidettyä homman kasassa yksinkertaisesti muistamalla ystävääsi säännöllisesti. Ei tekojen tarvitse olla sen kummoisempia, pienikin efortti voi riittää. Kropan lisäksi tulet samalla tehneeksi palveluksen myös mielelle, ainakin minä olen aina treenin jälkeen vähän enemmän zen.

Sunnuntai on hyvä päivä treenata kuntosalilla, kun siellä — jostain kumman syystä — on yleensä aika tyhjää. Soin siis keholleni laatuaikaa, ihan vaan kahdenkesken, ja pumppasin salilla, muun muassa Beyoncen Single Ladies (Put A Ring On It) -biisin tahtiin. Kappale on mahtava treenibiisi! ...mutta video on valitettavan tylsä. Pomplamoose sen sijaan on tehnyt kappaleesta paljon Beyoncea hauskemman videon, katsokaa vaikka:



Tämän pätkän myötä haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille ystävilleni. Ystävyys on parhautta ja uskomaton voimavara! Mutta muistakaa ystäväsuhteiden lisäksi vaalia myös minäsuhdetta. Oman itsensä kanssa kun on ystävä, on helpompi olla sitä muidenkin kanssa. Klisee, mutta totta.

Love!

Maalaushommia

Kotona on menossa remontti, ja olen pakotettu odottamaan maalin kuivumista, ennen kuin pääsen jatkamaan hommia. Luppoajan voisi tietty kuluttaa vaikka siivoamiseen, mutta se ei nyt vaan onnistu, koska huomasin Pat Thomasin Behind the Label -sarjassa käsiteltävän päivän teemaan sopivasti maaleja, nimittäin kynsilakkaa.


-kuva: theecologist.org

Löydät Pat Thomasin koko tekstin täältä, mutta tässä vapaasti suomennettuja otteita artikkelista.

Kuten täällä Kempparissakin on kerrottu, ovat ftalaatit muovinpehmennysaineita, ja — kuten Thomas muistuttaa — ovat ne hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja.

"Studies have linked phthalates to early puberty in girls and low sperm counts in men. Environmental campaigners believe phthalate exposure may contribute to the rising number of uterine problems in women and testicular cancer in men as well as reproductive abnormalities such as hypospadias in male children. It may also be one of the contributing factors to the rise in infertility in both men and women".

Luonnokosmetiikkabrändien kynsilakatkaan eivät ole sertifikaattien vaatimuslistoja täyttäviä, mutta ftalaatteja ne eivät sisällä. Ftalaatteja vältteäevän on siis sikäli fiksumpaa valita kynsiinsä luonnonkosmetiikabrändien kynsilakkaa, kuin käyttää tavanomaista. Itse olen vähentänyt kynsilakan käyttöä, mutta käytän silti toisinaan luonnonkosmetiikalakkoja. Olen löytänyt esimerkiksi tosi hyviä punaisen ja violetin sävyjä Santen valikoimasta, mutta esimerkiksi mustaa ei luonnonkosmetiikkabrändeiltä saa. Muistan tosin nähneeni viime Kauneus ja terveys -messuilla Couleur Caramelilla mustan (tai tummanharmaan) lakan, mutta se, onko siinä ftalaatteja, se pitäisi kyllä tarkistaa esikseen. En ole asiasta aivan varma.

Pat Thomas mainitsee tekstissään erityisesti dibutyyliftalaatin (toivottavasti suomennokseni on oikein, dibutyl phthalate siis), joka on pitkään ollut yleinen kynsilakkojen raaka-aine. Dibutyyliftalaattien (DBP) käyttö kosmetiikassa on EUn sisällä nykyään kielletty, mutta tästä huolimatta sitä löytyy silti ajoittain kosmetiikkatuotteista. Todettakoon tässä kohdassa, että raskaanaolevien kynsilakan käytöstä on aika ajoin varoiteltu, joten jos olet paksuna ja haluat lakata kyntesi, ehkä on fiksua suosia luonnonkosmetiikkalakkoja (jos niitäkään).

Kynsilakoissa on myös formaldehydiä. " Formaldehydi on mutageenista ja aiheuttaa nenäsyöpää rotilla. Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n arvion mukaan formaldehydi on syöpää aiheuttava ihmisessä", todetaan OVA (=Onnettomuuden vaara aiheuttavat aineet) -ohjeissa. Haastatellessani Rita Stiensiä vuonna 2008 kysyin häneltä, mitä kosmetiikan raaka-aineita hän ei missään nimessä käyttäisi. Hän mainitsi yhdeksi juuri formaldehydin.

Pat Thomas muistuttaa lisäksi artikkelissaan, että kynsilakoissa on myös tolueeniyhdisteitä, nitroselluloosaa (lue lisää tältä) ja synteettisiä väriaineita, joilla voi olla karsinogeenisiä vaikutuksia ja että kynsilakoissa käytetään nykyään jopa teflonia. Hämmentävää.

"Teflon belongs to the same family of perfluorinated chemicals as Scotchguard and a range of other fabric treatments such as Stainmaster and Gore-Tex. Perfluorinates are considered carcinogens, reproductive toxins and immune system toxins.

Että tällaista tänään. Kynsilakkateemaan pitää kyllä vielä palata. Itseäni kiinnostaa etenkin se, mitkä ovat ne luonnonkosmetiikkakynsilakkojen raaka-aineet, jotka estävät tuotteita sertifioitavan. Palaan siis tähän myöhemmin. Nyt hengityssuojain naamalle ja takaisin maalaushommiin!

Moderni kirkkovene

Heh. EUn uusi luomumerkki on huvittava. Enkä ole edes ainoa, joka näkee tässä modernin kirkkoveneen, merkki herättää hipeyttä myös Jokapäiväistä leipää -blogissa...


... jossa aiheesta vähän enemmänkin. Mä olen nyt niin väsynyt, että menen koisimaan. Kemppari palaa merkkiin myöhemmin. Gute nacht!

Meikkikaapin suosikit

Tiedän kuinka tykkäätte kosmetiikka-aiheisista postauksistani, joten tässäpä taas yksi sellainen. Akuksi hieman muistinvirkistystä siitä, miksi kannattaa suosia luonnonkosmetiikkaa:

• Sertifioitu luonnonkosmetiikka ei kerry ympäristöön ja ekosysteemiin
• Luonnonkosmetiikkatuotteet eivät sisällä:

- Synteettisiä säilöntäaineita, hajusteita tai väriaineita
- Kovia, vaahtoavia pesutensidejä
- Silikoneja tai mineraaliöljyjä
- Geenimuunneltuja raaka-aineita

• Tuotteet eivät ole eläimillä testattuja

Itse nostaisin erityisesti esiin ympäristösyyt, sillä kosmetiikan ympäristökuormitus on aihe, josta puhutaan valitettavan vähän. Kuten aikaisemmin olen maininnut, haalistavat esimerkiksi aurinkorasvojen UV-filtterit korallien värejä, se jos mikä on aika rankka esimerkki siitä, mihin meidän ihmisten kauneutta vaalivat kemikaalit ympäristössä kykenevät, kun ne joutuvat paikkoihin, joihin ne eivät kuulu, esimerkiksi merivesiin.

Fiksu siis huomioi itsensä lisäksi ympäristökin! Kuvasin oman meikkikaappini sisällön teille lähinnä osviitaksi: tavanomainen kosmetiikka on täysin korvattavissa luonnonkosmetiikkaverrokeilla!

Minulle on kertynyt yllättävän monia meikkikyniä, vaikka käytän vain muutamaa (ja on siellä yksi ripsivärikin, näköjään). Nämä ovat lähinnä silmän- ja huultenrajauskyniä, ja kaikki ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Valikoimassani on Laveraa, Santea ja Couleur Caramelia.

Näitä käytän viikottain: Weledan jalkavoide, Dr. Hauschkan meikkivoide, Nvey Econ poskipuna, Essentia Naturalen mineraalipuuteri ja Frantsilan naamio, johon olen vastikään tutustunut. Postaus tulossa!

Nämä tuotteet sen sijaan ovat päivittäisessä käytössä: Lisen Organicsin kasvovesi ja Argitalin kasvovoide (jota muuten myös mieheni käyttää). Keskellä pönöttävä Weledan Wind and Water Creamia olen käyttänyt vasta pari kertaa, lähinnä silloin, kun olen joutunut viettämään pidempiä aikoja ulkona, kovassa pakkasessa tai viimassa.

Laveran minikokoinen käsivoide on kätevä mukana missä vain, ja Couleur Caramelin sekä Santen huulipunat ovat kestosuosikkejani. Toinen vasemmalta on Saksasta ostamani, paikallisen tuottajan luomuhunajahuulivoide, jota Suomesta ei valitettavasti saa...

Herb Basicsin Honey & Beeswax Balm on ihan mahtava superkosteuttava voide, jota olen säästellyt — en halua että se loppuu! Ja Keskellä kuvaa olevat kynät ovat Santen. Burt´s Bees huulirasva on pari vuotta takaperin hankittu (se ei lopu ikinä!) ja Logonan puuteri on vakiokäytössä.

Tässä siis lähes koko kosmetiikka-arsenaalini. Kuten huomata voi, olen korvannut jo melkein kaiken kempparikamani luonnonkosmetiikalla — ripsiväriä lukuunottamatta. Uuden Mustan testituloksia odotellessa... Lukekaapa muuten ripsaritestaajien kokemuksia testituotteistaan täältä.

aloC acoC

Kun kuluttaa päivät tietokirjojen ja asiatekstin parissa, on välillä hyvä leputtaa aivoja toisenlaisilla ärsykkeillä, esimerkiksi nykytaiteen parissa.

Tutustuin eilen nykytaiteeseen Kiasmassa, jossa avattiin ystäväni Adel Abidinin näyttely. Kutsussa komeilee Coca Cola -logo takaperin, mutta miksi? Vastauksen löydät Kiasman sivuilta.

Ystäväni poliittinen taide on pysäyttävää ja puhuttelevaa, ja etenkin Kiasman näyttelyn videotaideteokset Ping Pong ja Muistomerkki hiljentävät katsojan. Jälkimmäinen teos on näkymä, jonka 17-vuotias Adel kohtasi Bagdadin pommitusten jälkeen, vuonna 1991, pyöräillessään kaupungin halki. Ystäväni on kokenut melkoisen erilaisen teini-ikäisen arjen kuin monet meistä suomalaisista. Suosittelen näyttelyyn tutustumista lämpimästi. Adelin duunit ovat esillä Kiasmassa 25 huhtikuuta saakka.

Adelin näyttelyavajaiskutsun vieressä komeilee muuten smoothie, jonka reseptin haluan jakaa. Tämän voi vaikka valmistaa sunnuntaina ystävänpäiväpuuron kaveriksi :)

Taas kerran helppoa ja herkullista. Kas tässä:

• Banaani
• Appelsiini
• Inkivääriä (se tuttu, peukalon pään kokoinen köntti)
• 4 rkl puolukoita
• 3 rkl mansikoita
• Omenamehua
• Vettä

Blenderiin, lasiin ja huiviin.

Psst... Kävin kiasman jälkeen moikkaamassa miestä nimeltä Marko Sihvonen, joka on nälkälakossa eduskuntatalon edessä. Miksi mies näkee nälkää jo yhdettätoista päivää? Ottamatta asiaan (vielä) sen kummemmin kantaa, esimerkiksi tämä blogiteksti avaa Markon agendaa. Hmm...

Ota kantaa!

Muutin vastikään blogini kommentointimahdollisuuksia aavistuksen rajatummiksi. Enää Kempparissa ei voi kommentoida rekisteröitymättä tai täysin anonyymisti. Mutta onko sinusta se hyvä vai huono asia? Voit ottaa asiaan kantaa vastaamalla sivun oikean laidan kyselyyn — täysin anonyymisti :)

En tiedä johtuuko se kommentointimahdollisuuksien muuttamisesta, MOT-keskustelusta vai jostakin muusta seikasta, että rikoitte eilen blogini kävijäennätyksen. Kempparissa piipahti eilen 5000 uniikkia kävijää. Huimaa.

... pakko vielä muuten — oikein toistamiseen — suositella eilistä Verta, hikeä ja t-paitoja -ohjelmasarjan päätösjaksoa. Varaa itsellesi vähän aikaa ja katso jakso YLE Areenasta. Ohjelma muuttaa kuulemasi väitteet lapsityövoiman käytöstä todeksi. Kuuntele pikkupojan tarina siitä, kuinka tehtaanjohtaja ripusti hänet jaloistaan ylösalaisin ja kaatoi päälle sokerivettä, usuttaen kärpäset ja muurahaiset pojan kimppuun. T-paita 5 euroa, kiinnostaako?

Ystävänpäiväpuuro

Ystävänpäivä lähestyy! Jos haluaa yllättää läheisensä vaikka punaisella ystävänpäiväpuurolla, tässä helppo resepti siihen.

Ystävänpäiväpuuroon tarvitset:

• Kaurahiutaleita
• Vettä tai kauramaitoa (toki soijamaitokin käy hyvin)
  
• Puolukoita
• Mansikoita
• Viikunoita
• Goji-marjoja (ei mikään pakko, mulla nyt sattui olemaan niitä kaapissa)
• Hampunsiemeniä
• Hunajaa

Keitä kaurapuuro ja sekoita pilkotut viikunat ja kaikki muu siemeniä lukuunottamatta puuron sekaan. Ripottele hampunsiemenet ja muutama puolukka puuron pinnalle. Helppoa, hyvää ja terveellistä.

Psst... Eilinen Verta, hikeä ja t-paitoja sisälsi aika karua faktaa vaateteollisuudesta. Suosittelen katsomaan ohjelman uusimman jakson Areenasta.

Meduusa pyykkikoneessa

Otsikko on harhaanjohtava. Pyykkikoneeni uumenissa ei asusta meduusa, mutta kuvan pesuainekapseli muistuttaa etäisesti limaista merenelävää, eikö? Testissäni ovat parhaillaan ympäristöystävälliset pesuainekapselit.

"Meduusa" laitetaan pesurumpuun, jossa se liukenee pyykin sekaan. Olen pessyt vaatteeni tällaisella vasta kerran, ja ainakin eka satsi puhdistui hyvin, eikä pyykki haissut mitenkään kummalliselle. Jatkan kokeilua ja palaan aiheeseen myöhemmin. Pakko todeta, että näiden nestekapseleiden rakenne on jotenkin todella koukuttava. Arvatkaa vaan, tekisikö mieli poksauttaa tällainen rikki kädessä, ihan vaan testimielessä...

Asetaldehydi — turhaa vouhotusta?

Asetaldehydikeskustelu käy kuumana. Tiedoksenne, että olen yrittänyt tavoitella professori Mikko Salaspuroa alkuviikon ja heti kun saan miehen kiinni, postaan vastauksia kysymyksiinne Uuden Mustan puolelle. I´ll keep you posted.

Ystäväni kysyi minulta, että koska omenassa kerran on moninkertainen määrä luontaista asetaldehydiä esimerkiksi jogurttiin verrattuna, uskaltaako omenaa syödä? En ole professori, tutkija, asetaldehydiekspertti tai ravitsemusterapeutti, joten sikäli kai minulla ei ole pätevyyttä antaa mitään virallisia suosituksia, mutta itse aion kyllä syödä omenan päivässä, aivan kuten tähänkin saakka. Veikkaan, että asetaldehydiasiassa on nyt liioittelun makua, mutta varmasti myös oikeaa asiaa. Se että aine on tietyissä yhteyksissä ja tiettyinä määrinä karsinogeeninen, on varmasti totta. Mutta onko se sitä omenassa? Vaikea uskoa. Heti kun saan Salaspuron kiinni, kerron aiheesta lisää.

Niiltä joilta on mennyt ohi tiedoksi, että asetaldehydiä muodostuu käymisprosessin yhteydessä elintarvikkeisiin ihan luontaisesti, ja tämän lisäksi sitä lisätään keinotekoisesti joihinkin tuotteisiin — aivan kuten natriumglutamaatinkin kohdalla. Luontaista glutamaattia on esimerkiksi saksanpähkinöissä, tomaateissa, parsakaalissa, sienissä, pavuissa, parmesaanijuustossa (ja äidinmaidossakin). Jos elintarvikkeen tuoteselosteessa puolestaan lukee E621, on kyseessä tuotteeseen lisätty, keinotekoinen natriumglutamaatti.

Ihmettelin itse, miksi en ole koskaan törmännyt tuoteselosteita lukiessani asetaldehydiin. Osasyy on tietenkin se, että suosin elintarvikkeita, jotka ovat mahdollisimman luonnollisia ja käsittelemättömiä. Silloin kun asetaldehydiä muodostuu elintarvikkeeseen luonnostaan, siitä ei ole mainintaa tuoteselosteessakaan.

Palaan aiheeseen pian!

Suomi-UGGit

Jihuu! Rämpiessäni sunnuntaina lumipyryssä Hakaniemen torin poikki, osui kohdalleni huopikaskauppias. Ja minähän ostin mustat Lahtiset, tietenkin!

Ne ovat niin hassut jalkineet, että hymyilyttää vaan :)

Otsikko viittaa UGG-muotiin, josta itse en ole kovinkaan innoissani. Se ehkä johtuu lähinnä siitä, että kyseiset kengät näyttäytyvät lähinnä pissisten jaloissa, ja usein erittäin huonovointisen näköisinä. Ne ovat usein likaiset, rikkitallotut ja jotenkin vaan, no, epäesteettiset. Kotimaiset huopikkaat ovat juuri sopivan hauskat ja käytännöllisetkin (pakkassäillä) ja aina bongatessani sellaiset jonkun jalasta, näyttävät ne jotakuinkin uusilta. Kaikki ovat kehuneet minulle huopikkaiden kestävyyttä kovasti, ja kauppias kehui niitä "ikuisiksi". Saa nähdä.

Ostin huopikkaisiini myös villapohjalliset ja kun jalkaan vetää vielä villasukat, on kuin pumpulissa kävelisi. Huopikkaat ovat sitäpaitsi ihan uskomattoman kevyet. Hassu kävelykokemus kaiken kaikkiaan. Ja ne on tehty Suomessa, Jämsässä.

En ole nähnyt huopikkaita moneen talveen, kiitos räntäsäiden, mutta tänä talvena niitä on alkanut pulpahdella esiin siellä täällä. Toimistollamme Veeralla on punaiset ja Anilla kuulemma mustat, ystäväni Iisankin on löytänyt punaiset huopikkaat monen talven odottelun jälkeen, ja nyt minullakin on oma huopikasparini. Koska ainakin Iisan ja Veeran huopikkaat ovat isoäidiltä perityt, eivätköhän nämäkin Lahtiset kestä omille lapsenlapsille. Se ainakin on toive ja tavoite.


Huopikkaat voivat olla myös paljon modernimmat näköiset kuin nämä omani. Tsekkaapa miltä näyttää moderni huopikas tekstissäni Uuden ajan huopikkaat. Minä taidan silti tykätä tästä perusmallista kaikista eniten.

... ja tosiaan hinta: pulitin omistani 100 euroa. Investointi siis, mutta eivätköhän ne maksa itsensä takaisin. Tuen kotimaista käsityötä ja jalkineperinnettä mielelläni. Oli myös mukava havaita, että huopikkaat kelpaavat nuoremmillekin: joku teinityttö oli juuri ostamassa äitinsä kanssa itselleen samanlaisia popja. Suomalaisten muotibloggareiden pitäisi todellakin levittää maailmalle huopikas-buumi!

MOT = Miksi? Oikeesti? Taas.

Ei hyvää päivää. Olin lähdössä iltakävelylle, kun satuin avaamaan telkkarin, jossa pyöri MOT. Harvoin otan kantaa kenenkään yksittäisen toimittajan hengentuotteisiin, mutta Martti Backman ehkä ansaitsee jo postauksen. Tässä tämän vaatimattoman miehen Facebook-faniryhmän, eli Martti Backman Appreciation Societyn (61 jäsentä) esittelyteksti kuuluu näin:

Kuvaus:

Martti Backman Appreciation Society on perustettu kunnioittamaan maamme pelottomimman tutkivan journalistin väsymätöntä työtä totuuden paljastamiseksi.

Ylen MOT-ohjelman toimittajana Backman on jo lähes kymmenen vuoden ajan raatanut tinkimättömästi vastustaakseen satanistihippien luonnonsuojeluhapatusta.

Ilmastonmuutoksen vaarallisuuden Backman on osoittanut aukottomasti roskapuheeksi ainakin vuosina 2000, 2003 ja peräti kahdesti vuonna 2004. Myös lätinät teollisuuskemikaalien vaaroista ja metsiensuojelun lisäämisen tarpeesta Backman on murskannut, puhumattakaan mm. luomuanarkistien epäisänmaallisista valheista.

Lopuksi näyte Martti Backmanin erehtymättömästä journalistisesta otteesta:

”Tuska-festivaaleille black metal -musiikki vetää mustapukuisia, synkeitä nuoria tuhansittain joka kesä. (…) Helsingin vehreässä Kaisaniemessä bailataan kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä. (…) Saatanasymbolien kanssa juhlakenttää hallitsevat natsitunnukset. Ja jotta soppa olisi täydellinen, sulassa sovussa näiden pahuuden palvelijoiden kanssa metallimusiikista nauttii sivareita, kasvissyöjiä ja muita ekoaktivisteja.”

(Saatanalliset sävelet, 2001) (näytä vähemmän)

Martti Backman Appreciation Society on perustettu kunnioittamaan maamme pelottomimman tutkivan journalistin väsymätöntä työtä totuuden paljastamiseksi.

Ylen MOT-ohjelman toimittajana Backman on jo lähes kymmenen vuoden ajan raatanut tinkimättömästi vastustaakseen satanistihippien luonnonsuojeluhapatusta.

Ilmastonmuutoksen vaarallisuuden Backman on osoittanut aukottomasti roskapuheeksi ainakin vuosina 2000, 2003 ja peräti kahdesti vuonna 2004. Myös lätinät teollisuuskemikaalien vaaroista ja...

Näin. Mies on siis "todistanut" ilmastonmuutoksen "aukottomasti" roskapuheeksi :) Ja monta kertaa hei vielä! Aika kova jätkä.

Miksi vaivaudun omistamaan miehelle postauksen, on kuitenkin jo mainitsemani uusin MOT-ohjelma. Ohjelma on pahinta rasismin lietsontaa, jota olen hetkeen telkkarissa nähnyt. Herra Backman laukoo faktaa faktan perään jättäen mainitsematta tärkeitä tosiasioita maahanmuuttopolitiikasta, ja lietsoen rasismia häpeilemättömästi.

Jutussa todetaan, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on avokätisintä kenties koko maailmassa, vaikka esimerkiksi Ruotsi ottaa paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomi (tätä Backu ei tietenkään mainitse). Ei siis ole ihme, että yksittäinen maahanmuuttaja saa Suomessa suhteessa enemmän taloudellista tukea kuin vaikkapa Ruotsissa, kun meille kerran otetaan maahanmuuttajia kaiken kaikkiaan paljon vähemmän!

En avaa juttua enempää, sillä kiehun, eikä silloin ole fiksua istua näppiksen ääressä. Uusimman MOTin voit katsoa Areenasta, mutta enpäs laita sinne linkkiä. Halukkaat etsikööt ohjelman käsiinsä itse. Jos haluatte suuttua vähän lisää, käykääpä lukemassa, mitä kansan syvät rivit keskustelevat MOTn blogissa.

Tähän voisi todeta sen, mistä suomalaiset aina jaksavat YLElle urputtaessaan muistuttaa: tätä tehdään lupamaksajien rahoilla.

Vitamiinit herkkumuodossa

Kulkisivatpa ekologinen ja terveellinen aina käsi kädessä. Valmistin nimittäin juuri aivan älyttömän herkullisen, helpon ja halvan smoothien, joka on vielä terveellinenkin! Ekologiseksi sitä ei vaan voi kutsua, kun pääraaka-aineena ovat appelsiinit.

Taitaa olla omissa C-vitamiinivarannoissani parantamisen varaa, kun appelsiinihimo iski aivan kirkkaalta taivaalta. Itseasiassa ehdin jo melkein imaista satsin, ennen kuin hoksasin ottaa iloksenne foton.


Appelsiini-smoothieta varten tarvitset:

• 2 appelsiinia
• 3 rkl mansikoita
• 1 dl mehua (mulla tällä kertaa 3 hedelmän mehua)
• Vettä maun mukaan

Kamat blenderiin ja sekaisin. Veikkaan, että ihan halvimmat blenderit eivät saa aikaiseksi kuvan smoothien ihanaa, vaahtomaista rakennetta, mutta se tietenkin selviää vaan testaamalla. Ja maistuvathan appelsiinit herkulta blendaamattakin! Kokeilepa vaikka appelsiini-viikunasalaatti-reseptiäni. Ja kuten olen aikaisemmin maininnut: sitrushedelmien hedelmälihassa on 10 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin mehussa, joten vitamiinien tankaamisen toivossa kannattaa mielummin ostaa aito hedelmä, kuin mehulitra.

Appelsiinismoothiessa on se hyvä puoli, että se valkoinen asia, jonka useimmat ronkkivat pois hedelmälihan ympäriltä, voi heittää smoothien sekaan, eikä se luonnollisesti maistu lopputuotteessa miltään. Ja miksi se kannattaakaan heittää blenderiin? Koska valkoinen asia on terveellistä. Luepa Alhaisempi kolesteroli hevi-osastolta -postaukseni. Tässä kohdin tosin haluan huomauttaa, etten yhä vieläkään tiedä, kuinka paljon torjunta-ainejäämiä pääsee kuoresta valkoiseen aineeseen, joten luomuappelsiinit olisivat tietenkin paras valinta. Ja teidän mukaanne Suomesta saa luomuappelsiineja monestakin paikasta! Taidan olla elänyt luomuappelsiinipimennossa. Pidänpäs silmät vastaisuudessa paremmin auki.

Psst... Koska näitä smoothie-reseptejä nyt näyttää pukkaavan, perustin niille oman kategorian. Näin löydätte reseptit helpommin!

Ripsivärit testissä

Jess! Eka Uuden Mustan luonnonkosmetiikatesti polkaistaan käyntii ihan lähipäivinä, ja ainakin allekirjoittanut on e-rit-täin kiinnostunut lopputuloksista. Ehkä testiryhmän tulosten perusteella löydän itsellenikin uuden suosikkiripsivärin, who knows?


Kiitos muuten kaikille testiehdokkaiksi ilmoittautuneille, halukkaita oli satoja! Onneksi testejä on tulossa vielä monia, joten vaikka et ehkä tullut valituksi testaajaksi tällä kertaa, voit päästä jakamaan kommenttisi muille vastaisuudessa.

Olette muuten toivoneet minulta kommentteja puuteriasiaan: pidänkö enemmän testattavana olleesta mineraalipuuterista vai meikkivoide + puuteri -yhdistelmästä? Palaan tähän vielä tällä viikolla!

Viinaa, röökiä ja jogurttia

Olette varmaan jo saaneet tiedonmurusia asetaldehydistä. Jotta olisitte askeleen pidemmällä, lukekaapa uusin tekstini Asetaldehydi: viinaa, röökiä ja jogurttia Uudesta Mustasta. Kiinnostavaa, todellakin.

Asiaa tavallaan liipaten: olipa aikamoinen anti-E621 -mainos Hesarin etusivulla. Maailma muuttuu pienin askelin.

Farkkutennarit by Nokia

Löysin taannoisen kaapinsiivousprojektini yhteydessä taas tennarini (mulla on oikeasti vaan yhdet). En useinkaan pidä niitä, mutta onhan sitä nyt ihmisellä hyvä olla yhdet tennarit siltä varalta, että... No, jos niitä sattuu tarvitsemaan!

Parasta on se, että ne ovat aidot, kotimaiset, Nokiat.


Ostin kengät kirpparilta joskus lukioaikoina, ja siitä saakka ne ovat muuttaneet mukanani, vaikken niitä usein käytäkään. Olisi kiinnostavaa tietää niiden historiasta: koska ne on valmistettu ja kenen jalassa ne ovat talloneet maailmaa ennen minua? Sattuuko jollain teistä olemaan samanlaiset?