1.10.2010

Totuuksia

"Ostetaanko markkinoilta jotain herkkuja?"
"Ei, koska mä haluan tän mahan veks."
"Minkä mahan?"
"No nää raskaudesta jääneet pari kiloa."
"On sulla isompi takapuolikin kun ennen."
"Kiitti."

Äidit on ärsyttävän rehellisiä. Eipä tullut sitten edes harkittua markkiaherkkuja, kun mahan lisäksi kuulemma äässikin on isompi kuin ennen. Ärsyttävää. Mutta todellisuutta. Sen verran on kuitenkin todettava, että jos raskausajalla oikeasti noudattaa about samaa ruokavaliota kuin ennen sitä, tai pysyttelee terveellisessä ravinnossa, häviää raskauskilot kyllä itsekseen, ei se mitään ydinfysiikkaa ole. En tajua miksi naistenlehdissä aina ihmetellään, että joku julkkis tai malli x on "vain pari kuukautta synnytyksestä" jo takaisin vanhassa kropassaan. Mäkin oisin varmasti, ellei mun allergiat ois helpottaneet raskauden ajaksi, enkä siitä innostuneena ois vedellyt niin paljon vehnä-sokeri -herkkuja. Ihan omaa syytä siis. Eikä se nyt niin vakavaa ole. Maailmassa on isompiakin murheita kuin jotkut säälittävät kaksi, kolme raskauskiloa ja hiukan levinnyt perse, tiedän. Tuntuu melkein nololta kirjoittaa tästä. Mutta kun olen vähän perfektionisti.

Raskausaikana kandee kuitenkin kaikesta huolimatta olla tarkkana mitä syö ja tekee, tästä lisää lähipäivinä, kunhan saan kirjoitettua juttuni valmiiksi.

Hyvää viikonloppua!

20 kommenttia:

Helmililja kirjoitti...

Mun kokemuksen mukaan raskaus, imetys tai vauva-ajan valvominen, valitse joku tai kaikki noista kolmesta ;) kyllä muuttaa kroppaa. Ennen esikoista ylimääräinen kertyi reisiin ja pehvaan, nyttemmin reidet ja pehva pysyvät ihme kyllä hoikkina, mutta vatsaan sitten kerääntyy jos on kerääntyäkseen. Saattaa kyllä selittyä valvotuilla öillä, esikoisemme on ollut aika legendaarisen huono nukkuja, ja valvominenhan vaikuttaa aineenvaihduntaan...

Hyvä puoli on kuitenkin, että raskauden ja äitiyden myötä omaan kroppaansa alkaa suhtautua paljon armollisemmin. Hyvä olo ja terveys riittävät, jotenkin tajuaa, ettei itsestä tule uutta Kate Mossia enää. ;D

Tiivi kirjoitti...

Perfektionistillakin saa olla perse.

Cat's Meow kirjoitti...

Ei se minusta ole niin yksinkertaista. Niiden, joille kertyy vaan pari ekstrakiloa, on tietysti helppo väittää noin, mutta monelle tulee paljon enemmän, vaikka söisi terveellisesti ja näläntunteen mukaan. Lisäksi raskauskilot voi olla todella sitkeässä, ties minkä hormoonitoiminnan muutoksen takia. Ja vatsaan kertyy naisilla rasvaa, koska se on paikka johon estrogeeni varastoituu ja tämäkin on yksi syy miksi raskausmasusta ei ole aina kauhean helppo päästä eroon. Tiedän ihmisiä jotka on täysimettäneet puoli vuotta ja muutenkin tosi pitkään, ja jokaisesta lapsesta on aina vaan jäänyt kiloja vaikka ruokavalio olisi pysynyt ihan samana kuin ennen raskauksia.
Puhuttaisiinko joskus niistä äideistä, jotka lihomispelossa rajoittavat raskausaikana syömisiään niin paljon, että asettavat vauvansa vaaraan? Tai kaloreiden kyttäämisellä altistavat lastaan syömishäiriöille?
Itsellä katosi kaikki liika turhamaisuus isojen elämän mullistusten edessä, ja hyvä niin. Haluan antaa tyttärelleni esimerkin, että olen tyytyväinen itseeni ja kaikki ihmiset on hyviä ja kauniita sellaisena kuin ovat. Ulkonaköasiat ei vaan ole niin kauheen tärkeitä!
Syömishäiriöt on kammottavan yleisiä aina vain nuoremmilla tytöillä, ja haluan aktiivisesti suojella omaa tyttöäni siltä helvetiltä. Kaikille pienten tyttöjen äideille (ja miksei poikienkin) suosittelen huippuhyvää kirjaa syömishäiriöiden ehkäisystä, Lotta Hällströmin Painajainen puntarilla. Näitä asioita kannattaa ajatella etukäteen, liikaa painotetaan tässäkin asiassa hoitoa sitten kun on jo myöhäistä, eikä ennaltaehkäisyä!

juille kirjoitti...

Ääh, oon pahoillani mutta tää oli tosi ärsyttävä postaus. Syöminen ei kaikille ole noin yksinkertaista, muutenhan ei yli- tai alipainoisia ihmisiä kauhean paljon olisi. Ja vatsa saattaa muuten jäädä raskauden jälkeen vaikka kiloja ei jäisikään, nimim. kokemusta on!

Katja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Katja kirjoitti...

Mun mielestä taas on täysin yhdentekevää missä ajassa synnytyksestä on omissa mitoissaan vai onko ikinä - en voi sietää naistenlehtien asennetta, että se on jotenkin äitiyden otsikonarvoisin mittari (joita ei ylipäätään tarvita). Mun kroppa muuttui niin monella tapaa, että parilla ylimääräisellä kilolla ei loppujen lopuksi ole mainittavaa merkitystä henkiseen kokonaistalouteen. :)

Ps. ja voitteko uskoa, että toi sanavahvistus on corsets!?!

Noora kirjoitti...

Helmililja:Kyllä, olen huomannut, että enää ei ole niin natsi itsensä kanssa kuin joskus. Se on tosi vapauttavaa, ja ehkä ihan aikuista :)

Tiivi:Sä oot NIIN oikeessa :)

Cat:Hyvää asiaa.

juille:Sori että ärsyttää :(

Katja:Totta ystäväni. Mikä corsets???

juille kirjoitti...

No siis mikäli omatkin jenkkakahvat olisivat palautuneet, niin ehkäpä ei olisi ärsyttänyt! :)

Minna kirjoitti...

ihania kommentteja :)

OMA kirjoitti...

Mä olen aina luullut, että takapuolen leviäminen kuuluu lantion rakenteellisiin muutoksiin, joilta ei alateitse synnyttävä voi välttyä. Siksi synnyttäneillä naisilla on usein leveämpi lantio kuin muilla. Sitä paitsi se on äärimmäisen naisellista.

Aino-Maija kirjoitti...

Minä sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaanaja toisen kaksi vuotta myöhemmin. Viimeistään toisen lapsen jälkeen oli pakko hyväksyä että peilistä näkyy tiukan kaksikymppisen sijaan keski-ikäinen ämmä. Vaikka yritän välttää pinnallisuutta, on kehon rehevöitymistä välillä ollut vaikea hyväksyä.

Varmaan olisi mahdollista saada kroppa nykyistä tiukempaan kuosiin jos todella paneutuisin asiaan, mutta oikeasti en halua. Minun perfektionismini näyttäytyy siten että haluan elää täydellisen täyteläistä elämää ilman ilotonta kilojen kyttäämistä. Jos katson asiaa kuolinvuode-perspektiivistä, ajattelen mieluummin että elämäni oli rentoa ja vapaata ja että koin paljon hauskoja hetkiä myös ystävien pitopöydissä ja markkinoiden herkkukojuilla, kuin että jaksoin tiukkana kytätä painoa ja olin aina tosi hyvännäköinen.

Roskilda kirjoitti...

Valitettavasti nää ruikutukset parista lisäkilosta ärsyttää aika paljon. Noh, mä tiedän että mun mielikuva sinusta on mun ihan itseni omassa päässäni luoma, mutta pakko sanoa, että olen todella pettynyt. Kuvittelin, että sä et alentuisi tuollaiseen. Special-naurettavaa ja melkein loukkaavaa tuosta tekee se, että sun kuvissa kuitenkin poseeraa todella hoikka nainen.
Tais mun lempiblogin lukeminen loppua tähän. En tarkoita millään pahalla, mutta syöminen ja painoasiat on monille aika arka paikka.

rva W kirjoitti...

Aino-Maija: olen kanssasi niiiiin samaa mieltä! Tietenkin jos joku saa kickinsä syömisen ja kilojen kontrollista niin ihan vapaasti, mutta minäkin olen mieluummin onnellinen kuin hoikka :)

Ja nytkin pitäisi tuon mahan palautumisen kannalta varmasti terveelllisesti puputtaa vaikka porkkanaa, mutta väsyneenä se suklaa vain maistuu...

taapertaja kirjoitti...

Tottakai raskausaika muuttaa kehoa, ja mielestäni on hienoa kun joku kehtaa sitä harmitella ääneen! Kehonkuva on ihmisessä tosi syvällä ja on mielestäni luonnollista, että sen muuttuminen "ulkopuolisen" tekijän johdosta harmittaa.

VAIKKA sen vuoksi on saatu upea ja hieno uusi ihminen ja VAIKKA synnyttäminen on naisen perimmäinen tarkoitus (jos biologisesti ajatellaan) ja VAIKKA elämänarvot ovatkin muualla kuin omassa kropassa. On silti ymmärrettävää että muutos ihmetyttää ja se on vaikea hyväksyä.

Roskildakin sanoi, että syöminen ja paino on monille arka asia, ja silti älähtää kun joku tuo esille tämän saman asian omasta näkökulmastaan. Höh. Onko oletusarvona, että lihavan ihmisen keho-ongelmat ovat suurempia kuin laihan? Ei kenenkään pään sisälle voi mennä.

Taru kirjoitti...

Niinkun aiemmin kommentoin, näin sut juoksemassa ja kiinnitin huomiota siihen että oot kamalan pieni vaikka synnytit kesällä.. En siis huomannut sun kuluneita trikoita ja toppia joita voivottelit :) Eikä maha ja takapuolikaan isoilta näyttäneet.. Mutta omaan silmään ne pari kiloa varmaan näkyvätkin parhaiten. Odotan innolla kirjoitusta raskauden aikaisista syömisistä ja tekemisistä, olen raskaana itse viimeisen kolmanneksen alkuvaiheilla. Toivottavasti en huomaa kirjoituksesta jotain kamalaa mitä olen virheellisesti tehnyt koko raskauden ajan.. Kynsilakkaa en uskalla käyttää, ja hiuslakkaa suihkuttelen niin, että hengitän oven toisella puolella kun olen suihkutuksen lopettanut :D Hyvä alku, eikö?

Satu kirjoitti...

Jep jep...Muutkin asiat kuin raskaus voivat tuoda liikakiloja, enkä nyt tarkoita paria tai muutamaa kiloa. Itse sairastuin vuosia takaperin vakavasti ja sain lääkityksen, josta lääkäri onneksi heti varoitti että voipi nostaa painoa. Kyseessä ei ollut mikään ruokahalun kautta lihottava lääke, vaikka niitäkin on monia, jotka lisäävät ruokahalua niin ettei ikinä tunne olevansa kylläinen.

Monet lääkkeet vaikuttavat mm. histamimiinireseptoreiden ja leptiinivaikutuksensa kautta niin että lihot vaikka et syö yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Itse sain 10 lisäkiloa. Olin onnekkaassa asemassa koska pystyin lopettamaan lääkityksen myöhemmin, mutta kaikki eivät siihen pysty. Sitten alkoi taas paino vähitellen nousta lisää plus sain kasan muita oireita. Kukaan ei ottanut todesta, kunnes lopulta sain vaatimani testit ja olin kuin olinkin sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka siis hidastuttaa koko aineenvaihdunnan ja yksi vajaatoiminnan oireista onkin painonnosu. Nyt puolitoistavuotta korvaushoitoa saaneena painon nousu on loppunut, mutta paino ei ole vielä pudonnut ja kilpirauhasarvot eivät ole asettuneet oikealle tasolle.

Minulla on takana nuorena sairastettu anoreksia, joten todellakin pystyn olemaan syömättä jos haluan ja tiedän kaiken laihduttamisesta ja kaloreista.

Siksi en oikein ymmärrä näitä ihmisiä jotka ruikuttavat parista ylimääräisestä kilostaan, varsinkin koska ne eivät ainakaan Nooran tapauksessa ole mitään ylimääräisiä kiloja! Noorasta näkee että hänen painosta on täysin normaali, jopa raskauskilojen kanssa. Niin kauan kun paino on normaalilukemissa ei tarvitse alkaa puhumaan ylimääräisistä kiloista, kiitos!

Iines kirjoitti...

Kaikki on suhteellista. Ei geeneiltään hoikkaa kiinnosta, että muiden mielestä hän on tarpeeksi hoikka, jos itse näkee itsensä eri tavalla. On tärkeää viihtyä omassa kehossaan Omasta mielestään. Varsinkin jos on pitkä, ei vaatteiden läpi paljastu muutamat lisäkilot ulkopuolisille.

Meistä perushoikista tuntuu, että tässä maassa ei saa sanoa ääneen haluavansa olla hoikka ilman, että se leimataan pinnalliseksi tai sairaalloiseksi. Esim. Ranskassa on kuulemma ihan eri kulttuuri. Kauneus ei ole jotain erillistä ja vain kehollista, vaan kokonaisvaltainen elämänkatsomus.

Iines kirjoitti...

Unohtu toitottaa, että minunkin mielestäni on selvää, että raskaus muuttaa kehoa ja se kuuluu asiaan. Duh =).

Noora kirjoitti...

Iines kirjoitit hyvin. Musta on hämmentävää, että joku kokee loukkauksena sen, että mä haluan treenata itseni timmiin kondikseen?!! Häh? Sehän on täysin mun asia, kuinka näen itseni ja missä kropassa viihdyn. Olen ihan tyytyväinen elämääni näinkin, ja priorisoin tällä hetkellä ensin vauvaa, sitten kirjani valmistumista ja omaa liikuntaharrastustani sitten ku ehdin. Ei tässä millään kyseenalaisilla laihuusmielikuvilla leikitellä, vaan ihan vaan ois jees, ettei ne oman kaapin housut puristais vyötäröltä.

Cat's Meow kirjoitti...

Varmaan loukkauksena ei niinkään koettu henkilökohtaista haluasi laihtua, vaan sitä yleistä ja ikävää asennetta että on naisen omaa laiskuutta että ei palaudukaan raskaudesta ennalleen tuota pikaa (jos koskaan):

"Sen verran on kuitenkin todettava, että jos raskausajalla oikeasti noudattaa about samaa ruokavaliota kuin ennen sitä, tai pysyttelee terveellisessä ravinnossa, häviää raskauskilot kyllä itsekseen, ei se mitään ydinfysiikkaa ole."

Itse päätin kääntää vaatekaapin kutistumisesta olemattomiin aiheutuneen harmin vähän kivaksikin jutuksi: Ostin uusia isompia, tarkkaan harkittuja vaatteita joita käytän jatkuvasti, ja sain itelleni kauan haaveilemani minimalistisen vaatevaraston :)

Suositut tekstit