12.10.2010

Ekovauva: lelut

Tuore äiti törmää vauvansa kanssa moneen asiaan, joissa kemikaalit ja ekoaiheet mietityttävät. Vaatteet, vaipat, tuttipullot, lelut, vaunut, ruoka... Jotta blogauksesta ei tulisi kilsan mittainen, tulee näitä ekovauva-postauksia muutama. Tässä ekassa asiaa leluista.


Kun kerroin blogissani, että olen saanut tyttövauvan, lähetettiin minulle luonnollisesti vauvakamaa, ei paljon, mutta joitakin tuotteita. Jo ennen tätä olin selvittänyt sen verran, että jos käytämme tuttipulloa, on sen oltava bpa- eli bisfenolivapaa, uudet vauvanvaatteet haluan mieluiten luomupuuvillaisina, vaunut ilman ftalaatteja, vaipat kestona ja lelut mieluiten puisina, kankaisina, käytettynä ja kierrätettynä.

Emme ole ostaneet Islalle vielä juuri mitään leluja, sillä ystävät ja tutut ovat hankkineet niitä hänelle lahjaksi ja antaneet vanhoja omiaan kiertoon, se on mahtavaa! Yläkuvassa näkyy esimerkiksi punainen retrolelu, jollaisia saimme ystävältäni, hän on leikkinyt niillä 80-luvun alkupuolella, itsellänikin oli samanlaisia. En tiedä noiden merkkiä, mutta jos joku hoksaa, laittakaahan postauksen perään, ihan legendaarisia lelujahan noi on... En halua vauvalle hirveästi mitään muovikrääsää, suurin osa siitä on sitäpaitsi saakelin rumaa, mutta nää on poikkeus.

Kuvassa moikkaa myös luonnonmukaisista materiaaleista valmistettu kirahvi. Kyseessä on vinkuva purulelu, Vulli-kirahvi, joka on valmistettu ja maalattu käsi, luonnonkumista ja elintarvikepohjaisia maaleja käyttäen. Tuote täyttää standardin EN71.Tämän sain siis maahantuojalta, joka lähetti Islalle myös Lifefactoryn aktivointirenkaan (näkyy samassa kuvassa).

Pinkki rengas on valmistettu medical grade eli lääke- tai sairaalasilikonista, se on bpa-, pvc- ja lateksivapaa ja sen voi kuulemma pestä koneessa ja pakastaa (!). Mä en kylläkään haluaisin pestä astianpesukoneessa leluja, joita vauvani syö, pesen ne mielummin käsin, tosi miedoilla aineilla. Ja miksi leluja pitäisi pakastaa? En tiedä, kertokaa viisaammat.

Tuotepakkauksessa lukee, että rengas on kätevä myös käsikoruna, joka itseasiassa on kätevää sikäli, että sitä voi pitää kätevästi hollilla. Isla ei ole lämmennyt ainakaan vielä renkaalle, paitsi toisinaan, kun renkaan nystyröihin voi ilmeisesti ihanasti hinkata ikeniä. Enemmän iloa antaa kirahvi, ja kaikkein eniten mummin ostamat Barbapapa-pehmolelut sekä alapuolen kuvassa näkyvä Tiikeri-lelu, jolle vauva jokeltaa iloisesti.

Suosisin mielelläni puuta lelumateriaalina, ja joitakin puisia leluja onkin tullut vastaan. Olen ostanut vain yhden, puisen vaunulelun Uudenmaankadun Punavuoren peikosta (putiikilla on muuten nettikauppa). Puinen on myös Islan leikkikaari, joka on saatu ystäviltä. Yllätyin kun kuulin, että se on ostettu IKEA:sta! En löydä tuotetta enää IKEA:n nettisivuilta, mutta tältä se näyttää:


IKEA:lla on valikoimissaan monia muitakin puuleluja, joita en nyt kuitenkaan ajatellut lähteä shoppailemaan, kun käytettynä löytyy ihania ja ekologisempia vaihtoehtoja (uutta vauvakamaa ei oikeesti ole juuri järkeä ostaa), enkä oikein tykkää suosia IKEA:a mestana muutenkaan. Mutta pointsit kyllä tuosta lelukaaresta. Se on nimittäin ainoa, jonka minä olen nähnyt, jossa puiset, roikkuvat härpäkkeet saa irti, ja niiden tilalle voi vaihtaa asioita. Puinen kaari toimii siis runkona, johon voi itse kiinnittää mitä lystää. Samanlaisen voisi osaava tehdä varmaan itsekin tai teettää puusepällä...

Vaunuleluista: äitini teki Islan vaunuihin tällaiset:

Ukkelit on duunattu täysin kierrätysmateriaalista. Lanka on mun vanhoista paidoista, jotka äiti on purkanut ja ukkeleiden jalkojen painoina toimivat puuhelmet, jotka on mutsin 80-luvun menopelistä, meidän neonoranssin Volkswagen Golfin istuinpäällisistä, jotka tietty kanssa on purettu askartelumateriaaliksi. Mun äiti on superhyvä neulomaan, ja Isla onkin jo saanut yhtä sun toista ihanaa. Äiti oot paras!!

Edellämainittujen lisäksi Islalla on pari soivaa lelua ja tietenkin pitää mainita mun rakas Totoro, joka näkyykin yläkuvassa! Ja on niitä pehmoleluja joitakin muitakin.

Äitini on säästänyt kaiken ehjän kaman mun lapsuudesta, joten vaatteiden ja lelujen osalta ei meidän juuri uutta tarvitse ostaa ja kuten mainitsin, kierrättää lapsiperheet toisilleen kamaa tosi tehokkaasti, se on superfiksua, lapset kun kasvaakin niin nopeasti.

Pakko kuitenkin todeta, että kaikista parhaat naurut tyttöni saa kuitenkin, kun isä tanssii hassusti tai äiti hula hulaa, ja kun tytöllä on katsekontakti, on hän todella onnellinen, ja siinä jää kyllä leikkikalut kakkoseksi.

22 kommenttia:

Aino-Maija kirjoitti...

Moi!

tuommoisen purulelun voi pakastaa silloin kun lapselle alkaa tulla hampaita. Viilennetyn renkaan narskuttelu ehkä helpottaa ikenien kutinaa ja kipuilua. Omien lasteni puruleluja en ole jäädytellyt, mutta minäpä olenkin kelvoton äiti ;)

Katsu kirjoitti...

Lelun voi laittaa pakkaseen siksi, että kun lapselle tulee hampaita niin kylmän lelun järsiminen auttaa ikenien kipuun ja kutinaan.

Noora kirjoitti...

Kiitti!! Nyt tiedän :)

Meena kirjoitti...

Sanomalehti Kaleva 9/10/10:

"Jos lapselle antaa leluksi oman vanhan nuken, voi olla melko varma että siinä on käytetty nyttemmin kiellettyä ftalaattia ja sitä on jäljellä tuotteessa kutakuinkin sama määrä kuin lelun ollessa uusi. Ftalaattia haihtuu tuotteesta hyvin vähän vuosikymmenten saatossa."

Aiemmin leluissa käytettiin siis sellaisia ftalaatteja, joista suuri osa on nykyään kielletty myrkyllisyytensä takia. Myös raskasmetallien määrä on vanhemmissa leluissa suurempi, aikaisempien rajoitusten puuttuessa. Harkitsisin tarkkaan, mitä vanhoja leluja kannattaa käyttää, vaikka se kuinka ekologista olisikin.

Meena kirjoitti...

Ja Kalevan artikkeli oli: "Ftalaateille altistuu yhä jatkuvasti"

Tiia kirjoitti...

Atomi-palikoita: http://70-luvulta.blogspot.com/2009/04/tunnistatko-vauvanviltin.html

Itsekin olen niillä pienenä leikkinyt, ja nyt ovat käytössä omilla lapsillani. Niistä on rakennettu viime aikoina dinosauruksia ja moottoripyöriä... :)

Iinu kirjoitti...

Esim. täältä löytyy laadukkaita ekologisia leluja, erityisen paljon juuri puisia.

http://minimaatti.fi/

Noora kirjoitti...

Meena: asiaa puhut. Just siksi mieluiten vanhoja puuleluja, eikä muovia niinkään.

Noora kirjoitti...

Meena: asiaa puhut. Just siksi mieluiten vanhoja puuleluja, eikä muovia niinkään.

HW kirjoitti...

Hienoa, että otit aiheen esiin!

Tuota vanhojen lelujen ftalaattipitoisuutta olen itsekin pohdiskellut. Kirpparilta ostetut tai omat lapsuudenaikaiset lelut voivat olla ekologisia, mutta eivät siis välttämättä turvallisia. Sama dilemma koskee myös lelujen kierrättämistä. Mieli tekisi päästä pahimmista "ftalaattipommeista" eroon asap, mutta tuntuu myös pahalta syytää niitä kirppareille, joilta sitten asiaan ei-niin-kovin-välttämättä-vihkiytyneet niitä lapsille ostavat. Puhumattakaan myrkkylelujen hyväntekeväisyyteen lahjoittamisesta... Varsinaista ongelmajätettä siis. :(

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että suurin haaste on se lelujen ympärillä pyörivä sosiaalinen puoli. Esim. syntymäpäiville vain harva osaa tulla tyhjin käsin, vaikka asiasta olisi etukäteen infottukin. Mahdollinen toiveiden esittäminenkin menee vaihtelevasti perille vastaanottajasta riippuen ja pahimmillaan tällaisista yrityksistä seuraa vain väärinkäsityksiä, joten helpompi vain antaa olla. Toistaiseksi vaikuttaa siltä että ne synttäri- ja joululahjat on ns. suurelle yleisölle helpompi ostaa isoista ostoskeskuksista, joissa on ne tasan kaksi jenkkiläistä, kiinalaista ftalaattikrääsäää myyvää ketjua: Toys'R'Us ja BR-Lelut, kuin tilata netistä jostakin eettisestä pikkuputiikista.

Summa summarum siis: turvallisten ja eettisten lelujen pitäisi olla itsestäänselvyys ja ne pitäisi saada kaikkien saataville helposti sen sijaan että ovat vain joku pienen porukan vaikeasti saatavilla oleva juttu.

rva W kirjoitti...

Puuleluissa on vain yksi ongelma: yhdessä vaiheessa vauva aina onnistui lyömään jatkuvasti itseään leluilla päähän, muoviset sattuvat vähemmin ;P

rva W kirjoitti...

Iinu: kiitos tuosta verkkokauppalinkistä, kävin katsomassa ja siellä oli kaikkea kivaa! Voi olla, että meidän perheen joulupukki käy siellä asioimassa...

Outza kirjoitti...

Ja puuleluissa on sekin probleemi, että niistä saattaa irrota tikkuja, kun lapsi niitä suuhunsa tunkee ja siellä niitä liottelee:)

Maritta kirjoitti...

puuvekotin.fi siellä on joitakin puuleluja myös pienille.

Sannu kirjoitti...

Tuota samaa olen pohtinut, että miten on vanhojen lelujen turvallisuuden laita uusiin verrattuna. Entäpä puulelujen maalit? Turvallisinta olisi kai käsittelemättömät tai ruokaöljykäsitellyt (itse piti käsitellä ohjeen mukaan) puulelut.

Meidän tyttöjen leluista suurin osa on toisten vanhoja, muutama ollaan itse uutena ostettu, joitain lahjaksi saatu tai itse tehty ja suurin osa kirpparilta. Kai niitä tältä vuosituhannelta olevia, laadukkaampia merkkejä tohtii hankkia (esim. Lego)?

juille kirjoitti...

Meiltäkin löytyy Ikean puuleluja, mutta olin kyllä tosi harmissani kun tajusin että ne on tehty Kiinassa :/ Mutta toisaalta ovat niin edullisia, ettei sitä kai muuta voi olettaakaan?

Jukka-lelut ovat ihan kotimaisia (puisia), niitä näin juuri viime viikolla itse asiassa ihan Prismassa. Itsekään en voi sietää muovileluja, mutta olen todennut että hiekkalaatikkoleluina ne taitavat olla ainoita mahdollisia (lapset paiskovat toisiaan päähän niillä). Ne harvat, mitä on ostettu, ovat olleet kotimaisia Plaston leluja. Olettaisin, ettei suomalaissa ainakaan niin hirveitä myrkkyjä ole kuin kiinalaisissa (eikä pikkumies enää onneksi laita leluja suuhunkaa)?

Tiina kirjoitti...

Pehmoleluissa on kuulemma usein esim. palonestoaineita. Onko jollain tästä tarkempaa tietoa?

Maritta kirjoitti...

Muakin mietityttää noi pehmolelut, ne kun ovat niin halittavia ja ihania. Ja niin mahdolliset myrkyt suorastaan hankautuvat lapseen.... Plaston sivuilla sanotaan, että niiden käyttämässä muovissa ei ole ainakaan ftalaatteja mutta esim BPA:sta ei puhuta mitään. Legon sivuilta ei löydy mitään tietoa mistä muovista on tehty. Tää erityisesti mietityttää kun legot on ainakin minusta ihan kelpo leluja ja tosi kestäviä jne. Meidän lapset leikkivät niillä tosi mielellään. Ja niitä on kertynyt paljon kun sukulaiset ovat oppineet, että lapset tykkää niistä.
Meillä on myös jonkin verran noita Jukka (valmistaja Juho Jussila) -leluja, ja niiden pitäisi olla myrkyttömillä maaleilla maalattu. En kylllä tiedä mitä se myrkyttömyys tarkoittaa.

Jonna kirjoitti...

Ihan loistava tuo vaunulelu! :D

Lintunen kirjoitti...

Meillä on tuo sama Ikean lelukaari ja poika on tykänny tosi paljon. Oppi sen myötä todella varhain kurottamaan ja tarttumaan esineisiin kun pidän häntä ehdottomasti mielummin lattialla kuin sitterissä, sitteri on meillä nyt syöttötuolina kun vauva täyttää 6 kk ja aloitettiin soseharjoittelu.

Minnie kirjoitti...

Hei! Lelujen pakastaminen tulee tarpeeseen siinä vaiheessa kun kotiin on eksynyt vaikka kihomadot tai syyhy. :)

nalle-emo kirjoitti...

Aloin tässä pojan synttäreiden lähestyessä pohtimaan tätä leluasiaa. Löysin verkkokaupan jossa myydään ainoastaan suomessa valmistettuja leluja:
http://www.suomi-lelut.fi/

Suositut tekstit