13.9.2010

Oma väri kullan kallis

Aika moni postausteni perään jätetyistä kommenteista alkaa sanoilla "Tämä nyt ei liity tähän postaukseen..." Nimimerkki Coco kirjoittaa näin:

"Joskus aikoja sitten annoit täällä blogissasi haasteen oman hiusvärin takaisinkasvattamisesta. Haasteesi otettiin silloin aikanaan vastaan ja nyt haluaisinkin kertoa sinulle, että tulosta voipi käydä katsastamassa omassa blogissani. Kiitos Noora tuosta haasteesta ja muistakin postauksistasi!"

Olin ihan unohtanut haasteen, kiitos Coco kun muistutit! Onko lukijakunnassa muita, jotka tartuitte haasteeseen? Jos näin on, laittakaapa blogauksen perään linkki kuviin omista hiuksistanne ennen ja jälkeen haasteen, kiinnostaa kovasti nähdä lopputuloksia!

Cocon oma hiusväri on tosi kaunis, enkä usko, että hän on ainoa. Varmasti monella teistä muistakin on kaunis tukka omasta takaa, sitä ei vaan välttämättä muista, säännöllisen värjäämisen takia. Uusin siis haasteen: anna päällesi värjäystauko! Katsotaan sitten ensi syksynä taas tuloksia :)

Minullakin on nyt oma hiusväri.


Omassa luonnollisessa hiusvärissä on se mahtava juttu, että hiuksissa on monia eri sävyjä, vähän vuodenajasta ja valosta riippuen. Tukkani on tummanruskea, mutta siinä on toisinaan häivähdys punaista, harmahtavaa tai vaaleampaa ruskeaa. Kampaajani Pietu kuvaili hiuksiani myös violettiin vivahtaviksi — kampaamon valossa ainakin. Näissä alapuolen kuvissa näkyy selvästi se, kuinka hiuksissa on ihan eri sävy, vaikka kuvat on otettu ihan peräjälkeen.

Vaikka olenkin nyt aito brunette, olin mustatukkainen melkein 10 vuotta putkeen. Värjäsin hiukseni peruskemikaaliväreillä mustaksi viimeksi jouukuussa 2008, enkä aio palata tavisväreihin enää ollenkaan. Syksyllä 2009 värjäsin hiukseni mustaksi hennapohjaisella värillä, johon olin todella tyytyväinen. Myös marraskuisessa blogauksessa näkyy hyvin tuo ihana musta väri — I love it! Jos siis haluaa värjätä, löytyy siihen muitakin vaihtoehtoja kuin marketin perusmyrkyt. Onneksi.

15 kommenttia:

SUCKLAA kirjoitti...

oi, katoin nuo sun videot ja tykkäsin toooosi paljon! :D mäkin voisin joskus tuollaista värjäämistä kokeilla, kuulostaa aika jännälle :o

Aino kirjoitti...

Leikkasin kaikki värjätyt osat hiuksista pois kesällä ja nyt hiuksissani ei ole yhtään keinotekoista väriä, vaan väri on täysin oma. Olen tosi ihmeissäni heti leikkauksen jälkeen kun näin minkä väriset hiukseni oikeasti ovat! Olen brunette! Edellisen kerran olen nähnyt hiukseni ilman väriä 14-vuotiaana ja silloin ne olivat "tuhkanharmaat". Nyt ne ovat täysin ruskeat (itseasiassa lähes täysin samanväriset kuin sinulla) ja ne ovat siis niin ihanat ja kauniit ja olen niin onnellinen siitä, että ne ovat 100 % luonnolliset. Suosittelen muillekin! Erittäin virkistävää!

Aino

Liisa kirjoitti...

Minä aloitin hiusteni värjäämisen joskus teininä ja värjäilin kymmenisen vuotta. Sitten kyllästyin moneenkin asiaan värjäämisessä ja aloin kasvatella väriä pois. Yksi kimmokkeista oli myös juuri se, etten tiennyt minkä väriset hiukseni olivat luonnostaan. Ehdin kypsytellä asiaa sen verran, että värjäsin pari viimeistä kertaa tyvikasvua lähellä olevalla sävyllä, joten elo tyvärin kanssa ei edes ollut kovin tuskaista. Nyt olen ollut tyytyväinen hiusväritön nainen jo muutamia vuosia. Hiukseni eivät olekaan "maantienharmaat" kuten luulin, vaan kauniin ruskeat, jotka ovat luonnostaan hieman raidalliset ja vaihtavat todellakin väriä valaistuksesta ja vuodenajasta riippuen!

Sarri kirjoitti...

Tajusin juuri, miksi aloitin pääni värjäämisen; teini-iässä (tai noh, ehkä kasi- ysiluokkalaisena) hiukseni olivat luonnostaan lähes mustat. Makeet.
Parikymppisenä aloin "vaaleta" ja koin, että tukkani ei ole minkään värinen ja värjäys alkoi.
Nyt värjäytän hiuksiani pari kertaa vuodessa, mutta tästä postauksesta innostuneena päätin, että nyt annan oman värin kasvaa takaisin.
Lisäksi mun kampaaja on ainakin 1,5 vuotta äitiyslomalla...Eli sekin on osasyy :)

Piaf kirjoitti...

Olen ymmärtänyt että henna on aika tymäkkää myrkkyä sekin, karsinogeenista muistaakseni. Olenko käsittänyt väärin? Joka tapauksessa jonkinlaisia ekovärejä on ainakin kampaamoilla myynnissä ja käytössä. En sitten tiedä miten aidosti orgaanisia ovat. Kannattaa tiedustella esim. Salon Pacifiquesta Annankadulta. Kaisa kouluttaa ekokampaajia itse.

Itse en enää laita kaupan värejä päähän, sillä niiden pigmentit pysyvät kuin tauti, halusin tahi en. Eli ainoa keino päästä väristä eroon on sakset.

Essi kirjoitti...

Olen myös ollut kohta vuoden värjäämättä hiuksia vuosien vaalennuskierteen jälkeen. Pelkäsin, että hiuksieni väri olisi perinteinen maantienharmaa, mutta pahimman "siirtymävaiheen" ohi päästyä oikea väri alkoi vasta näkyä kunnolla. Hiukset ovat tietenkin tummemmat kuin vaalennuksen jäljiltä, mutta sanoisin silti värin olevan vaalea. Hiusteni kunto on kohentunut mielettömästi ja ne ovat kiiltävämmät ja sileämmät kuin ennen. Suosittelen lämpimästi kaikille haasteen vastaanottamista :)

Hellunen kirjoitti...

Lopetin noin vuosi sitten hiusten peruskemikaaleilla värjäämisen. Luonnontaipuisat hiukseni olivat haaroittuneet ja huonokuntoiset ja päänähka hilseili. Halusin kuitenkin jatkaa värjäämistä, koska tummanruskea tukkani seasssa alkoi kiillellä valkoisen harmaita hiuksia, lisäksi se oli muuttunut tuhkanharmaaksi.Olen kuitenkin varsin nuorekas ikäisekseni eikä harmaat hiukset sopineet vielä kuvioihin,joten aloin etsiä vaihtoaehtoa kemikaaleille. Luin paljon hennavärjäyksestä netissä ja innostuin. Varsinkin kun indigon ja amlan kanssa hennalla saan värjättyä luonnonmustat hiukset. Harmaatkin peittyvät melko hyvin ja kasvurajaa ei juuri näy. Samalla aloin käyttää myös luonnonkosmetiikkashampoota. Hiusten kunto parani ja ne alkoivat kiiltää. Hiusten rasvoittuminen ja sähköisyys väheni myös ja samoin muotoilutuotteiden käyttö. Työläämpäähän hennavärjäys on, mutta silti en enää laita tavisvärejä päähäni. Suosittelen luonnonvärejä!

milliini kirjoitti...

En tarttunut juuri tuohon haasteeseen, mutta minäkin lopetin jo jonkin aikaa sitten hiusten värjäämisen ja annoin oman värin tulla. Tykkään siitä enemmän kuin osasin kuvitellakaan! Sen lisäksi hiukset tuntuu terveemmiltä ja kiiltävämmiltä kuin ikinä värjättyinä.
Omaa postausta tuosta en ole tehnyt, mutta voisipa vaikka yrittää!

milla magia kirjoitti...

Perus suomalaisen vaalean tukan värjääminen mustaksi ei muuten sitten hennalla onnistu. Ei kannata kokeilla !

Noora kirjoitti...

Milla Magia: joo hennalla kandee värjätä aika lähelle omaa sävyä. Kyllä mulla on ihan suomalainen tukka, mutta tosiaan aika tumma, joten musta toimii. Hyvä kun kuitenkin kiinnitit huomiota asiaan, ettei kellekään jäänyt fiilis, että mustalla hennalla voi vetää pän kuin pään menestyksekkäästi mustaksi..

Ee kirjoitti...

Minä lopetin hiusteni värjäämisen vuosi sitten kesäkuussa. Nyt on oma väri, paitsi ihan latvoissa niskahiuksissa. Ensi maanantaina nekin napsaistaan pois. Ja mulla on tosi kaunis hiusten väri, kullanruskea, auringossa raidoittuva. Suosittelen kaikille!

M-M kirjoitti...

En varsinaisesti koskaan ajatellut, että tartutaanpa haasteeseen, mutta sain juurikin täältä inspiksen lopettaa hiusteni värjäämisen. Ensiksi ajattelin, että enhän mä koskaan voi elää keinovärin alla lymyävän maantienharmaan kanssa! Jossain vaiheessa aloin kuitenkin tottua ajatukseen, ja viimeisen kerran värjäsin hiukseni joskus viime vuonna mahdollisimman lähelle omaa juurikasvuni väriä. Siinä oli aikamoinen homma, mutta ei ainakaan tarvinnut sietää ihan hirveätä kontrastia oman värin ja keinovärin välillä kasvuprosessin aikana.

Nykyään kuvailisin hiuksiani pikemminkin tumman oljen värisiksi. Tykkään tosi paljon omista hiuksistani, ja olen todella iloinen värikierteestä vapautumisesta! Mun on pitänyt kirjoittaa postaus tästä hiusasiasta, mutta en ole vielä toimeentunut. Mun blogissa on kyllä pari kuvaa musta, jos haluaa mennä tsiigaamaan yhtä versiota luonnollisesta suomalaisesta hiusväristä: http://worldandlifeingeneral.blogspot.com/

En oikeastaan keksi muuta kuin positiivista sanottavaa värjäämisen lopettamisesta. Parturireissut ovat vähentyneet, hiusten ulkonäön ylläpito on PALJON halvempaa ja värikin on kiva. Niin että kiitti inspiksestä!

intomieli kirjoitti...

tartuin haasteeseen. Mun oma väri-kuvia löytyy täältä:

http://web.mac.com/aniliini/iWeb/Sivusto/Blogi/7F527AD2-DAC1-4B03-93BC-0F20DBC9C87D.html

(miten kätsy linkki, hah)

- Ani, kokovartalofiiliksellä

Perhe K-L kirjoitti...

Olen ollut hiustenvärjäyskierteessä 15-vuotiaasta saakka (siis 15 vuotta) ja pääasiassa vaalentanut maantienvärisiä hiuksiani. Viimeisen kerran otin vaaleita raitoja viime marraskuussa, minkä jälkeen aika pian tulin raskaaksi enkä halunnut sinä aikana kemikaaleja päähäni laittaa. Raskausaika toi esiin monta yllätystä hiusteni kanssa oman värin lisäksi. Ensinnäkin oma väri on mielestäni tosi hyvä - raidallinen luonnostaan, kuten olen sitä vuosia värjännytkin. Tummempi tietysti, mutta ei ollenkaan niin maantienharmaa kuin pelkäsin, vaan kauniin vaalean ruskea. Myös mieheni pitää siitä. Lisäksi aina aikaisemmin rasvainen ja hankala hiuspohjani kuivui raskausaikana huomattavasti ja olen voinut vähentää hiusten pesua aiemmasta jokapäiväisestä toimituksesta n. 2-3 kertaan viikossa, mikä on tosi luksusta. Raskausaikana hiukset olivat tosi hyväkuntoiset, kiiltävät ja aina hyvännäköiset. Nyt imetys selvästi rasittaa niitä ja ovat alkaneet kuivua entisestään, mutta ovat silti paljon parempikuntoiset kuin vaalennusaikana. En aio enää värikierteeseen palata!

- tuore äiti

Hanna kirjoitti...

Se on kyllä jännää miten subjektiivisia nämä hiusväriasiat on... esim. Ranskassa tätä suomalaista maantienharmaata (sikäläisittäin "tuhkanvaalea") ihaillaan usein, sillä kyseinen väri on siellä harvinainen ja sitä on todella vaikea tuottaa keinotekoisesti purkista.

Itse olen palannut omaan maantienväriini jo vuosia sitten, pitkän värjäyskierteen jälkeen. Kampaajat ihmettelevät joka kerta ajanvarausta tehdessäni kun kerron että haluan pelkän leikkauksen - niin yleistä hiustensa värjääminen täällä Suomessa ilmeisesti on! Ulkomaalaiset ystäväni ovat asiaa täällä käydessään usein kummastelleet, katukuva kun on kuin suoraan Schwartzkopfin mainoksesta.

Suositut tekstit