9.8.2010

Luomukyytiä

Jälkikasvun saaminen pakottaa hankkimaan uutta tarpeistoa, halusi tai ei. En varsinaisesti vastusta vauvakamaa, paitsi että suurin osa siitä on rumaa! Made in China -muovikrääsää, helvetin rumia lastenvaunuja, hirveitä biisejä jankkaavia pehmoleluja ja babysittereitä ja järkyttäviä vauvanvaatteita. En tarkoita, että skidin pitäisi syntymähetkestään lähtien olla puettu ja ympäröity designkamalla, mutta edes siedettävällä sellaisella.

Ja ne vaunut: kuntosalilaitteilta näyttäviä, ftalaatteja sisältäviä, kaukoidässä valmistettuja vaunuja, joista on persoonallisuus (ja mahdollisesti eettisyys) kaukana. En käsitä.

Aivan kuin itsenikin kohdalla, haluan tarjota myös vauvalleni terveellisiä vaihtoehtoja ja eettisiä ratkaisuja. Suurin osa vauvakamastamme on kierrätettyä. Olemme saaneet niin sängyn, hoitotason, turvakaukalon, tuttipulloja, rintapumpun, leluja, vaatteita — kaiken käytettynä. Kiitos ystäville! 70-luvulta peräisin oleva pinnasänky NIIN voittaa mennen tullen kaikki kauppojen uudet vastaavat. Ja uudet vaatteet (melkein kaikki) häviää designissa vanhoille — ja etenkin lelut.

Vaikka meillä suurin osa tavarasta käytettyä onkin, on yksi iso ostos on kuitenkin tehty uutena: luomumateriaaleista valmistetut lastenvaunut.

Minulta pyydettiin kommenttia Natrukind-vaunujen toimivuudesta, joten tässä tulee:

Kuten mainitsin, ovat lähes kaikki uudet lastenvaunut on ankeita. Fakta. Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin toimivuus, joten aloitetaan siitä ja palataan visuaalisuuteen myöhemmin.

Minulle vaunujen hankinnassa tärkeää oli se, että niiden kanssa pääsee näppärästi julkisiin ja että ne menevät supernopeasti ja helposti kasaan, koska mittaustemme mukaan hissiimme ei mahtunut yksikään markkinoilla oleva malli. Mun piti siis varautua kasaamaan vaunut joka kerta(!), kun hankkiudun neljännestä kerroksesta alas tai kauppareissulta tullessa ylös.

Loppusuoralle teknisten ominaisuuksien osalta vaunuskabassani päätyivät suositut Bugaboot ja
Suomessa harvinaiset Naturkindit. Kun mulle selvisi, että jopa suositut Bugaboot sisältävät ftalaatteja — jotka siis on esim. pikkulasten leluissa kielletty — oli päätös helppo tehdä: investoimme markkinoiden ainoisiin luomumateriaaleista valmistettuihin vaunuihin.

Luomumateriaalivaunujen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin ftalaattivaunujenkin, joten rahallisesti homma ei tullut kalliimmaksi. Tonnissa liikutaan, suunnilleen. Ja vaunut valmistetaan Itävallassa, tilauksesta. Ei jollain hikipajalla kaukoidässä. Valinta oli siis ekä eettinen että terveydelle paras ratkaisu. Vaunujen materiaaleina on käytetty mm. korkkia, puuta, lampaan villaa ja luomupuuvillaa. Voin sanoa, että em. matskut on ihan vähän eri asia kuin ne lastentavarakauppojen muiden vaunumallien materiaalit. Missä ihmeessä on lastenvaunujen luomupuuvillaratkaisut? Me is asking.

Mainittakoon, että etsin aluksi käytettyjä vaunuja. Olisin halunnut jotkut 70-luvun yksilöt. Mutta kun tajusin, etteivät ihanat retrovaunut mahdu kerrostalokämppäämme, eivätkä ne mene kätevästi kasaan, oli pakko kääntää katse uusiin vaunuihin. Siksi päädyin luomumateriaalista valmistettuihin Naturkindeihin.

Erityisen paljon olen tykännyt vaunujen seuraavista ominaisuuksista:
- vaunut liikkuvat tosi helposti ja menevät näppärästi ahtaistakin koloista (kiitos kääntyvien eturenkaiden, jotka kuitenkin tarvittaessa saa lukittua)
- tilava tavarkoppa vaunun alla (voi roudata vähän isommatkin ruokakamat kerralla)
- kääntyvä työntöaisa (juuri tämä mahdollistaa vaunujen mahtumisen ahtaaseen hissiimme!)
- ilmastointiverkko vaunun etuosassa (vauva saa vähän paremmin happea, ehkä)
- rungon ja kopan saa helposti irti toisistaan (kaksi napin painallusta) ja runko menee tosi pieneen tilaan
- koppa toimii myös matkasänkynä: sen pohja on kaareva, joten se on rungosta irrotettuna kuin kehto

Tekniikka on siis Natutkindeissä melko kohdallaan, mutta eivät ne(kään) erityisen persoonalliset ole (voit tsekata täältä). Kaikki värivaihtoehdot on musta aika ankeita, mutta Naturkindin Varius-vaunumallin Buntsprecht-versio oli musta vähiten ruma, valitsin siis sen.


... mutta pimppasin vaunuja hieman:

Aluksi laitoin huivini estämään vaunun kuomun värin haalistumista auringossa, mutta tajusin, että huivi myös personoi vaunut enemmän mun näköisiksi. Berliinistä hankittu huivi jäi siis vaunujen vakiovarusteeksi. Ja huiveja voi tietenkin kätevästi vaihdella fiiliksen mukaan. Vaunut voi siis halutessaan vaikka mätsätä omaan pukeutumiseensa, jos nyt hotsittaa.

En ole vielä toistaiseksi löytänyt vaunuista juurikaan negatiivisia ominaisuuksia — yhtä lukuunottamatta. Vaunujen alla oleva koppa ratkesi liitoksistaan 4 viikkoa oston jälkeen. Kyse oli yksinkertaisesti huonosta ompeleesta, jonka suutari kuitenkin fiksasi päivässä. Lastenvaunukauppa, josta vaunut hankimme, maksoi korjauksen ja nyt koppa on vahvempi kuin uutena, koska vaunukopan alkuperäiset ompeleet oli jätetty päättelemättä! Vähän ärsyttävä juttu siis, mutta pieni vaiva fiksata, onneksi. Eikä tällaista surkeaa ommelta ole näkynyt muualta vaunuista, onneksi. Tsekkasin nimittäin koppa-accidentin jälkeen muut saumat huolella. Muita negatiivisia ominaisuuksia ei vielä ole tullut vastaan, mutta muistakaa, että me ollaan käytetty vaunuja vasta reilu 5 viikkoa, joten reittaan vaunut nyt sillä kokemuksella.

... ja tiedoksi: ostimme vaunut Keravan Pikkuhurmuri-kaupasta ihan tavallisella kuluttajahinnalla, mainitsematta kauppiaalle blogia tai yrittämättä saada mitään alennuksia sillä verukkeella, että mahdollisesti kirjoitan aiheesta blogauksen. Just to make my self clear. Ei oo halpaa, mut onneksi edes hyvä investointi. Ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä.

Psst... Mittausvirheestä johtuen, mahtuvat vaunut sittenkin kokonaisina hissiimme, joten mu ei tarvitse urheilla niiden kanssa ihan niin paljon kuin pelkäsin. Huh.

11 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Moi, on uskomatonta, että tällaisista materiaaleista tehtyjä vaunuja on vain yhdet markkinoilla. Varsinkin, kun ne kuosit ovat uskomattoman rumia...

taapertaja kirjoitti...

Kiitos vaunuarviosta, nämä ovat aina kiinnostavia koska uusien vaunujen hinnalla tosiaan saa käytetyn auton (no huonokuntoisen mutta kuitenkin). Vaunuoston on iso hankinta, eikä näköjään aina tiedä mistä maksaa! Viittaan noihin ftalaatteihin.

Oikeassa olet, että vaunujen kestävyys punnitaan todella vasta pidemmän käyttöajan jälkeen. Mielestäni vaunujen pitää kestää useamman lapsen käyttö.

OMA kirjoitti...

Hei. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Tyhmä kysymys jäi mietityttämään, joten kysyn: mistä niitä ftalaatteja vaunuissa löytyy? Siis kankaista, ymmärsinkö oikein?

Itse olen vastikään tehnyt omalle lapselleni 70-luvun vaunuihin täysremontin, uusinut homeiset pohjat ja kankaat jne. Käytin tosi pitkälle kierrätyskankaita eikä mielessäni käynyt lainkaan vaihtoehto tehdä kaikki luomumateriaaleista. Harmittaa.

Mulle todella uutta tämä kaikki.

MissJ kirjoitti...

Esimerkiksi Teutoniat valmistetaan ainakin osin Saksassa, ja kaikki tekstiilit ovat turvalliseksi tutkittuja Öko-Tex -materiaaleja. Normivaunuistakin löytyy siis ihan turvallisia vaihtoehtoja.

Tirpu kirjoitti...

Ne ihanat 70-luvun vaunut ja pinnasängyt eivät sitten täytä mitään nykyisiä turvallisuusnormeja, joten vanhempien pitää itse tutkia hankkimansa kamat ja varmistua niiden turvallisuudesta.

Ei sillä että ne turvallisuusnormit olisi mikään sataprosenttinen tae kaupasta haettujen tuotteiden turvallisuudestakaan. Valitettavasti.

Noora kirjoitti...

OMA: Ei kankaissa vaan esim. vaunujen rakenteiden pehmustetuista osista (muistaakseni). Tällaisia on siis usein esim. kopan reunassa tai työntöaisan kädensijoissa jne.

MissJ:Ovatko kaikki Teutoniat Ökotex-matskuja? Minulle ei ainakaan kaupassa kerrottu tätä. Mutta voi olla, että ko kaupoissa ei ollut Ökotex-versioita teutonioista. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että vaunujen rakenteissa on ftalaatteja.

Tirpu: Hyvä pointti. Standardit muuttuu, eikä vanha tavara todellakaan itsestäänselvästi ole uutta parempaa.

OMA kirjoitti...

Turvallisuusnormeista tulee mieleen nykyaikaiset kolmipyöräiset trendirattaat, jotka eivät kyllä seiso esim. bussissa niin takuuvarmasti pystyssä kuin vanhat kunnon Oraviston tehtailla 70-luvulla valmistetut kärryt, joissa on oikea kunnon jousitus ja pitämätön jarru. 40 vuotta vanhat rattaat on niin sairaan vaikea purkaa, että riittää kyllä takeeksi turvallisuusnormien saavuttamisesta.

Kiitos Noora tiedosta. :)

RuusuLiisa kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Itse hankimme vaunut esikoisellemme reilu vuosi sitten. Meille lähinnä tärkeintä oli toimivuus - mies on senttiä vaille 2metriä sekä kotimaisuus. (Eivätkä saaneet näyttää rollaattorilta - miehen toiveesta). Oran vaunut ovat nämä kriteerit täyttävät. Tosin 100% varma en ole onko täysin kotimaiset. Ja isän onneksi aisa riittävän korkealla ja kaikki renkaat yhtä isoja :D

seireeni kirjoitti...

Ainoa miinus noissa näyttäisi olevan tuo istuinosa, siis se, että lasta ei saa kuljetettua selkä menosuuntaan. Meidän skidi ei ainakaan diggaa kulkea näkemättä työntäjää/vanhempiaan (ja omana odotusaikana julkistettiin tietysti se tutkimus, että näin päin kulkevat lapset hymyilevät enemmän :D )

MissJ kirjoitti...

Ainakin Teutonian omien sivujen mukaan kaikki kankaat ovat Öko-Tex -tutkittuja. Samoin mm. Dorjanit ja Jedot ovat Öko-tex -kankain Euroopassa valmistettuja vaunuja. Herkulekset ja Takot ovat myös Öko-Tex -kankain, valmistusmaata en tiedä enkä jaksa kaivaa. Emmaljungat ilmeisesti valmistetaan edelleen Ruotsissa, eikä ainakaan valmistajan omien (englantilaisten) sivujen mukaan heidän vaunuistaan löydy yli viitearvojen haitallisia aineita. Merkkejä lienee muitakin, jos joku haluaisi näitä selvittää.

Siihen, miksi luomupuuvillaa käytetään niin vähän lastenvaunuissa lienee yhtenä syynä käyttöikä. Useimmat haluavat vaunujensa kestävän lapselta toiselle (mikä on tietysti ekologisesti ihan fiksua ajattelua) tai jälleenmyyntiarvon pysyvän kohtuullisena, joten kankaiden on oltava tavallista puuvillaa vahvempia ja jotenkin pintakäsiteltyjä kulumisen, tahriintumisen jne. estämiseksi.

Anna kirjoitti...

Hei suurkiitos tästä. Mutta olen edelleen kahden vaiheilla: käytetyt (juuri Bugaboot, tosin MissJ:n hyvät kommentit saivat katsomaan esimerkiksi Teutonioita uusin silmin) vai nuo Naturkindit, joiden hinta kyllä kirpaisee. Niissä myös vähän harmittaa, ettei ole heittoaisaa eikä etupyöriä pysty vaihtamaan talvella isompiin. Ja tosiaan vaunujen estetiikka ei aivan miellytä omaa silmää. Miksei markkinoilla voi olla tyylikkäitä, turvallisista matskuista tehtyjä, toimivia, pieniä ja Euroopassa valmistettuja vaunuja??

Suositut tekstit