21.8.2010

Earth Overshoot Day

Nukutin pientä tyttöäni juuri 1,5 tuntia, kuunnellen samalla U2:n keikkaa (se kuuluu e-rit-täin hyvin Stadionilta meille). Monet bändin biisit muistuttivat omista teinivuosistani. Mielen veti haikeaksi yhdistelmä: omien nuoruusvuosien kelailu samalla, kun imetän omaa lastani. Mietin minkälainen tulevaisuus häntä odottaakaan?

Lapsen tekeminen ei ole ekoteko, tiedän sen. Fiksuinta olisi ollut olla lisääntymättä (sanoisi Linkola ainakin). Mutta jos kaikki tiedostavat ihmiset lopettaisivat suvunjatkamisen ekologisuuden nimissä, olisiko lopputulos sen parempi? Jos vaan jotkut persenaamat tuottaisivat jälkeläisiä, kuka sitten huolehtisi kestävästä kehityksestä? Mun mielestä meidän velvollisuus on tuottaa jälkeläisiä, jotka jatkaa työtä kestävämmän maailman aikaansaamiseksi! Ja siinäpä onkin hommaa, nimittäin: tänään on se päivä, jona ihmiskunta on kuluttanut loppuun maapallon kaikki tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Näin kertoo Ympäristöministeriö tiedotteessaan.

"Sunnuntaista eteenpäin loppuvuoden ihmiskunta elää yli varojensa ja kuluttaa enemmän kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan, ilmenee yhdysvaltalaisista Global Footprint Networkin mittauksista."

lähde: taloussanomat.fi

Vetää mietteliääksi.

Maailman ylikulutuspäivänä (Earth Overshoot Day) ihmiskunnan kulutus ylittää ekosysteemin kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisten tuottamia päästöjä. Se päivä on tämän vuoden osalta käsillä tänään. Turhauttavaa. Mitä yksilö ihan oikeasti voi tehdä tällaisen uutisen edessä? Vaikka olen kuinka optimistinen, vaikka aina ajattelen, että yksilö voi vaikuttaa ja että omilla valinnoilla on aina väliä, mitä tämän uutisen aiheuttaman ahdistuksen lievittämiseksi ja asian parantamiseksi voi tehdä? Käytän kestokassia kaupassa, yksityisautoilen mahdollisimman vähän, ostan reilua ja luomua ja kierrätän... — ja samalla maailma kuluttaa enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Olisi niin helppoa heittää kaikki periaatteet romukoppaan ja alkaa elää kuin viimeistä päivää. Eikö? Äh.

Ainoa asia, jolla voin yrittää vaikuttaa mihinkään, on kait kirjoittamalla. Ja kasvattamalla tytöstäni ympäristöstään välittävän ja sitä kunnioittavat yksilön. Huoh.

18 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Toivottomalta vaikuttaa. Näin eilen esimerkiksi niin paljon roskanheittäjiä, ettei käsityskyky riitä. Parhaillaan ihana auringonnousu, mutta mieli maassa.

seeds kirjoitti...

No jaa, tässä lienee nyt kyse siitä, kumman uskoo olevan lapsen kehityksen kannalta olennaisempaa, Nature or Nurture. "Persenaamatkin" voivat saada fiksuja kakaroita, ainakin noin lähtökohtaisesti.

Ja varmaan maailma pelastuisi (ihan yhtä suurella todennäköisyydellä) niinkin, että kaikki fiksut ja tiedostavat ihmiset adoptoisivat lapsen tai kolme ja kasvattaisivat niistä ekotietoisia ja vastuuntuntoisia luomuihmisiä, tai minkä nyt ikinä näkeekin olennaiseksi arvoyhdistelmäksi.

Ainoa hankaluus lienee se, että kersoilla on niin usein tapana kapinoida vanhempiensa arvoja vastaan. Arvaamaattomia pirulaisia.

Itse en ole koskaan pitänyt oikein järkevänä tuota "älykkäiden ihmisten velvollisuus on saada lapsia, jotteivat tyhmät valtaa maata" -argumenttia. Ei se nyt ihan noin toimi.

Minna (nimi muutettu) kirjoitti...

Meillä ei kotona oltu pätkääkään ekoja, ei mistään näkökulmasta. Silti musta kasvoi kasvissyöjä ja elämäntapa ekoilija, eli ei sitä koskaan tiedä kenen lapset ne pelastaa maailman :D

Joola kirjoitti...

Voi hitsin bloggeri. Minä kirjoitin noora sinulle pitkästi, mutta kommentoin nykyisin niin harvoin, että olen unohtanut, että aina pitäisi muistaa kopioida kirjoittamansa, jos luukku on pitkään auki, muuten se katoaa. Mutta koetan lyhyemmästi uudestaan, koska aihe on minusta tärkeä...

Kiitos kun kirjoitit tuosta päivästä. Meillä on ollut jääkaapin ovessa tuosta päivästä kertovia lehtijuttuja. Osuikohan se viimevuonna "vasta" syyskuulle? Sitä minä olen miettinyt, että milloinkohan ei päästä edes puoleenväliin vuotta...

Minä komppaan seedsiä monessa kohdassa. Väestön liikakasvusta ja sitä myötä luonnonvarojen liikakulutuksesta huolestuneelle ei minun "minä kyllä yritän" - argumenttini riitä. Miksi minulla onnekkaalla Suomeen syntyneellä olisi enemmän oikeus lisääntyä, kuin kiinalaisella äitiydestä haaveilevalla tai afrikkalaisella tai intialaisella sisarella? Minulla on mahdollisuus valita luomut ja reilut ja asumismuoto ja autoilenko vähän vai paljon jne. Siksikö minä saisin saada lapsia? Tai no ainakin suuremmalla oikeudella kuin kerskakuluttava espoolaisrouva tai kartanossa asuva kahdella autolla liikkuva amerikkalaismamma?

Kuka tietää, mitä tulee minun tai heidän lapsista? Kasvatus ei ole sellaista, että sillä olisi mitään takeita. Yrittää saa toki parhaansa.

Itsekäs minä olin, kun halusin kokea odotuksen, imetyksen, äitiyden. Rakastamani miehen kanssa saada lapsen luontevalla tavalla ja muutaman vuoden päästä vielä Toisen! Perhettäni minä rakastin enemmän kuin maapalloani, ymmärrän, että joku niinkin sen voisi tulkita.

Niin vahvassa on biologiaan kirjoitettuna lapsen saamisen kaipuu, että hattua nostan heille, jotka sitä vastaan onnistuvat taistelemaan ja olemaan silti vielä onnellisia ja katkeroitumatta.

Olen mielestäni ollut ympäristöntilasta tietoinen ja huolissani jo 20 vuotta. 13-vuotiaana hain Greenpeacen toimistolta esitteitä ja koin valaistumisia niitä lukiessa. Mutta varsinaiset paniikkikohtaukset iskivät esikoiseni ollessa hieman vajaa kolmikuinen, siitä on nyt viitisen vuotta. Ahdisti, kuinka julma olin ollut, kun olin saattanut hänet tähän tuhoutuvaan maailmaan. Kukaan ei ollut kysynyt lapseltani millä reunaehdoilla hän tahtoisi tulla? Entä jos maailma on ihan kamala kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Itkin, pelkäsin, tärisin, valvoin... Mutta myös imetin, silitin, suukotin, hoivasin, kannoin, hymyilin, iloitsin, nautin.

Sitä ahdistuksen määrä, jonka vastuu lapsesta herättää, kun hän nukkuu pienenä suloisena avuttomana sylissä, en osaa selittää kenellekään vieläkään. Mutta olin tunnistavinani sen Noora sinun kirjoituksesta. Siksi ajattelin kirjoittaa. Yritän itseäni rauhoittaa sillä, että kaiken elämänilon ja toivon syövä ahdistuneisuus ja pelko ei auta ketään eikä mitään. Ei lapsiamme ainakaan. Ei myöskään eläminen kuin viimeistä päivää, vaan eläminen balanssia hakien.

Voimia ja valoa sinulle Noora. Ja pienelle tytöllesi kuiskaus korvaan, että tässä maailmassa on yhä jäljellä paljon hyvää ja kaunista, jonka puolesta lempeästi taistella.

Voikaa hyvin! T. Joola

Maija kirjoitti...

"Jos vaan jotkut persenaamat tuottaisivat jälkeläisiä, kuka sitten huolehtisi kestävästä kehityksestä?"

Huh mikä kommentti. Oletko siis sitä mieltä, että ne, jotka eivät elä kuten sinä, ovat persenaamoja? Ja että tällä (ihmiskunnan enemmistöllä) on vähemmän oikeutta lisääntyä kuin sinulla? Jotain rajaa, kiitos. Pidän blogistasi ja sen teemoista, mutta tällaiset satunnaiset, omaa erinomaisuuttasi alleviivaavat kommentit herättävät voimakkaan vastareaktion.

Kuten aiemminkin todettiin, ihminen voi valita elää ekologisesti riippumatta siitä, tekevätkö hänen vanhempansa niin. Myös nuo kuvaamasi "persenaamat" voivat jossain vaiheessa elämäänsä kokea ympäristöherätyksen.

Cat's Meow kirjoitti...

Musta on jotenkin karmaiseva väite että lapsia ei pitäisi hankkia kun maailma on jo ylikansoitettu ja luonnonvarat riistetty. (Ja sitten on monia jotka pitävät adoptiota vääränä, kun siinä viedään lapsen oikeus kasvaa omassa kulttuurissan!)
Siinähän me sitten tekopyhinä viemme syntymättömiltä lapsiltamme oikeuden elämään. Kokea kaikki tämä, oppia, nauraa, rakastaa, tehdä omat valinnat. Ja itse voimme jatkaa porskutusta kun kaikkihan on jo menetetty kuitenkin. Rakastan pientä tyttöäni enemmän kuin mitään, ja haluan auttaa häntä kasvamaan ajattelevaksi, tiedostavaksi, syvälliseksi ihmiseksi, ILMAN ETTÄ HÄN VAIPUU MASIKSEEN ja MAAILMANTUSKAAN. Siinäpä vasta haastetta. Ajattelen, että jos oppii näkemään maailman kauneuden, hyvyyden ja pyhyyden, haluaa sitä automaattisesti suojella.

Ja mitä jos meidän vanhempamme silloin 70-80-luvulla olisivat tiedostaneet maailman kurjuuden niin hyvin että eivät olisi antaneet meille mahdollisuutta elämään?

Myönnän itsekin joskus nuorena (maailmantuskaisena, ahdistuneena) ajatelleeni että en varmaan voi saada koskaan lapsia koska tämä maailma on niin kamala paikka. Onneksi maailmankuvani ja henkinen kehitykseni on mennyt eteenpäin ja kaikki ei ole enää niin mustavalkoista, eikä mitattavissa tai tilastoitavissa. Elämä on arvokasta, annetaan lasten syntyä ja autetaan heitä kasvamaan toisistaan ja maapallostamme välittäviksi ihmisiksi!!!!
Jätetään itse ne shoppailut ja ulkomaan matkat vähemmälle, syödään enemmän luomua ja kasvisruokia, käytetään julkisia, tyydytään pienempiin koteihin... ja iloitaan lapsistamme -he ovat lahjoja!

Iloa ja valoa samojen asioiden kanssa painiskeleville äideille (ja isille) ja äidiksi haluaville.

Noora kirjoitti...

Mulla on kauhee kiire mutta lyhyesti kommentti "persenaama"-asiaan. Tarkoitin siis sitä, että omalla esimerkillä on mahdollisuus vaikuttaa muiden toimintaan, etenkin omien lastensa. Toivon ainakin, että lapseni perii multa arvomaailman. Ainakin omassa lähipiirissä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka lapsista tulee hyvin paljon vanhempiensa kaltaisia, juuri arvoasioissa.

... ja toki voi käydä päinvastoinkin, kuten tekin mainitsitte, että kapinoidaan vastaan ja tehdään aivan päinvastoin, eihän se mahdottomuus ole!

Joola kirjoitti...

Cat´s Meow: Itse en usko syntymättömien ihmisten jääneen paitsi yhtään mistään. Sellainen jota ei ole olemassa ei osaa mitään kaivata. Minäkin rakastan omiani enemmän kuin mitään muuta, mutta juuri siksi joku raja on oltava. Enkä minä elä jokaista päivääni miettien, kuinka monelta ihmiseltä evään mahdollisuuden iloon ja hauskanpitoon ja kauneuden näkemiseen, kun en heitä saata alulle ja synnytä!

seeds kirjoitti...

Olen kanssa hieman ihmeissäni tuosta näkemyksestä, että ihminen voisi jotenkin toimia itsekkäästi joitakin syntymättömiä ihmisiä kohtaan?!? Se joka ei ole syntynyt, ei tosiaan minunkaan mielestäni jää mistään paitsi. Ja mistä sitäpaitsi voisi tietää, etteikö niitä syntymätömiä sitten olisi jossain pilven reunalla vielä kymmenittäin odottamassa, että itsekäs äiti synnyttää heidätkin, vaikka olisikin muutaman lapsen jo maailmaan saattanut?

Anne kirjoitti...

Linkolahan on sitä mieltä, että lapsia saisi tehdä ainoastaan yhden. Haluaisin kysyä herralta, kummasta lapsestaan hän olisi valmis luopumaan. Hänellä kun niitä on kaksi!
Täällä kommenteissa vilahdellut ahdistus tulevaisuudesta ja pahasta maailmasta kuulostaa hyvin tutulta. Olen onnellinen kahden lapsen äiti ja järjettömän suuri huoli tulevaisuudesta kalvaa mieltä useasti. Toivottavasti en kuitenkaan lapsilleni koskaan tartuta tätä ahdistusta. Toivon, että he pysyvät mahdollisimman kauan viattoman uteliaina maailmalle ja uskovat kaikesta hyvää.
Mehän tätä maailmaa muokkaamme ja muutamme, meistähän kaikki lähtee, pahakin.

Tuulispää kirjoitti...

Mielestäni kuuluu aikuisuuteen päästä eroon tuollaisesta jatkuvasta maailmanahdistuksesta. Se ei silti tarkoita ettei tarvitsisi olla huolissaan mistään tai olla pyrkimättä vaikuttamaan asioihin.

Joillain kirjoittajilla voisi jopa tulkita olevan henkisiä ongelmia, joihin ehkä voi löytyä apua jostain...

vaala kirjoitti...

Voi ei! Olen jonkin aikaa mielenkiinnolla lukenut blogia ja arvostanut Nooran tapaa nähdä maailmaa ja kirjoittaa positiivisesti vaikuttamisesta. Mutta nyt meni hiukan maku. Omaan arvomaailmaani ei kuulu toisten arvottaminen persenaamoiksi sen perusteella, että eivät ajattele ja toimi juuri niin kuin minä. Ei tollasta sanaa toisista sanota, opetti jo äitinikin! Ympäristötietoisuuden herääminen länsimaissa on hyvä juttu, mutta afrikkalaiset ja aasialaiset aika pitkälle ratkaisevat maapallon tulevaisuuden, heitä on niin paljon enemmän kuin meitä. Tunnen jonkin verran köyhien afrikkalaisten elämää, ja aika hankala minun on moralisoida järjettömän suuria ihmismassoja, joilla ei ole minkäänlaisia odotuksia paremmasta tulevaisuudesta. Surkeat työllistymismahdollisuudet, epäterveellinen elinympäristö, hajonneet perheet, päihdeongelmat, olematon koulutus ja terveydenhuolto. Näillä ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole järkeä ajatella maapallon kestävää kehitystä. Ja ymmärrän sen katkeruuden, kun länsimaat syyllistävät "persenaamoja" ympäristörikoksista, kuten lasten hankkimisesta. Kestävän kehityksen ensimmäinen askel on toisten ihmisten kunnioittaminen ja peruskäytöstavat. Ihmisten halu toimia yhteiseksi hyväksi lähtee kuitenkin tulevaisuuden toivosta.

Noora kirjoitti...

Vaala: En mä ketään persenaamaksi reittaa, jos ei toimi kuten minä! Ihminen voi toimia monin eri tavoin vastuullisesti, fiksusti, eettisesti, ekosti jne. Tarkoitin sitä, että jos kaikki vastuulliset ihmiset jättäisivät lapsenteon ja omien arvojensa eteenpäinviemisen, voisi maailma olla aika karu paikka.

seeds kirjoitti...

Haluaisin nyt vielä kerran sanoa, ettei se biologisen lapsen hankinta ole suinkaan ainoa tapa vielä eteenpäin omia arvojaan. Adoptiolapsen vanhemmat voivat ihan yhtälailla kasvattaa tenavaa omien arvojensa mukaan. Ja voihan sitä alkaa vetää vaikka ympäristökerhoa tai ruveta partiojohtajaksi, niinkin voi niitä omia arvojaan välittää.

Vähän kuitenkin kuulostaa siltä niinkuin se biologisen lapsen teko olisi ainoa autuaaksi tekevä ja vastuullinen teko, muka...

milla magia kirjoitti...

Anne kirjoitti...
"Linkolahan on sitä mieltä, että lapsia saisi tehdä ainoastaan yhden. Haluaisin kysyä herralta, kummasta lapsestaan hän olisi valmis luopumaan. Hänellä kun niitä on kaksi!"

No pitää muistaa että hän teki lapsensa joskus 40 vuotta sitten. Maailma on muuttunut hieman noista ajoista. Pentti Linkola oli tuolloin vielä pasifisti ja nuorison keskuudessa uskottiin yleisesti tulevaisuuteen ja parempaan maailmaan.

Eikä Suomi 60-luvulla ollut kovin kummoinen kulutusyhteiskunta. Koko konseptihan oli syntynyt Amerikassa vasta 10 vuotta aiemmin. Eihän kukaan silloin osannut arvata millaisessa kulutushelvetissä omat lapsenlapset tulisivat 2000-luvulla kasvamaan.

Siksipä kysymyksesi oli aivan korni.

Kristiina kirjoitti...

Moikka!

Upeaa Noora, että uskallat ottaa puheeksi niinkin vaikean asian kuin väestöräjähdyksen ja siitä(kin) johtuvan luonnonvarojen vuosittaisen yhä aiemman loppumisen. Asia ei todellakaan ole helppo eikä yksinkertainen mutta jotain on tehtävä! Esim seedsin peräänkuuluttaman adoption voisi tehdä paljon nykyistä helpommin onnistuvaksi asiaksi. On uskomatonta millaiseen byrokratiaan ja rumbaan siinä voi joutua...
Tilannehan on se, että meitä on täällä kohta se seitsemän miljardia, kun vielä 60-luvun alussa väkiluku oli 3 miljardia ihmistä. Kulutus myös edelleen kasvaa per henkilö ja samalla ihmiset myös elävät jatkuvasti pidempään.
Monien mielestä yhdenlapsen politiikka on jo ajatuksenakin ihmisoikeuksia vastaan, mutta jos se totautettaisiin, eihän niin tarvitsisi olla kuin pari sukupolvea, jotta tilanne saataisiin jo paljon paremmaksi, ehkäpä?
Vaikeisiin asioihin ei tosiaan ole helppoja ja yksiselitteisiä vastauksia. Jotain tässä nyt ehkä kuitenkin pitäisi tehdä! Mutta edes asiasta puhuminen on erittäin tärkeää, sitä kun ei usein kuule...

Joola kirjoitti...

Adoption helpottaminen ei ole tavallaan mikään ratkaisu. Syntyvyyden säännöstely sitä vastoin kyllä! Kas eihän kukaan toivo, että ei toivottuja lapsia syntyy yhtään missään kenellekään sadoittain, tuhansittain...

Seedsin ehdotus ympäristökerhoista ja partionvetämisistä on myös oikein järkevä. Kokeiltu on sitäkin...

Fancy Mouse kirjoitti...

Maailmanlaajuinen yhden lapsen sääntö olisi hieno juttu. Mutta mitenkäpä sen toteuttaisi, ei mitenkään... Onneksi itselläni ei ole koskaan ollut lisääntymisvimmaa, niin ei ole pahemmin tarvinnut tuskailla asian kanssa.

Suositut tekstit