24.3.2010

Voisiko päivässä olla 48 tuntia?

Ihan pakko todeta, että jos mulla joskus elämässä on ollut kiire, on nyt kiireempi kuin koskaan aikaisemmin. Mun filosofia on kuitenkin se, että niin kauan kuin nukun yössä kahdeksan tuntia ilman nukahtamisongelmia (ja tarvitsematta nukkumiseen unilääkkeitä) ja saan urheiltua kahdesti viikossa, on kaikki suhteellisen hyvin, joten sikäli ei kai kande olla vielä huolissaan.

Koitan olla antamatta kiireen näkyä täällä blogissani, mutta vähän te joudutte kärsimään, olen pahoillani! Koitan saada teille sen lupaamani luomupostauksen loppuviikon aikana. Huvittavaa muuten, että nyt kun blogi kuuluu osaksi mun duunia, on mulla sille vähemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin, heh. No, toivottavasti saatte vastapainoksi hyvää radio-ohjelmaa!

Se hyvä puoli mun aikaavievässä työssäni on, että se on aika monipuolista. Eilen kokkailin teille taas uuden reseptin, jonka Merkkari on rakentanut punajuuren ympärille. Tsekkaa ihanan kirpeä ja maukas resepti täältä!

2 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Toivotaan kuitenkin, että se kiire ei näy laadussa, kuten valitettavasti joskus tuntuu näkyvän. Ei se postausten määrä mitään merkitse, vaan sisältö. Ikäväähän se kieltämättä on, että työlle, josta maksetaan ei ole riittävästi aikaa.

En usko että kiire tai itse tehty kiireen tuntu tai molemmat on hyväksi kenellekään (itse burnoutin kokoneena). Uupumus tulee salakavalasti mutta varmasti. Pidäthän huolta itsestäsi, jo etukäteen.

Noora kirjoitti...

Pellon: Oon ollut kerran aika lähellä burnouttia, joten uskon tunnistavani merkit. Nyt ei ole vaaraa siitä (ainakaan vielä), ja lupaan pitää itsestäni huolta :)

Suositut tekstit