26.3.2010

Muistiinpanoja luomusta

Lupailin teille luomuasiaa viimeviikkoisen Uusi Musta! -ohjelmaan liittyen. On paljon, mistä emme ehtineet studiossa puhua, joten tässä asiaa!

Teetin teillä viime viikolla kyselyn siitä, miksi suositte luomua, ja 46% 1200 osallistujasta äänesti syyksi sen, että luomu on terveellisempää (itsekin äänestin näin). Kiinnostavaa on se, että luomuun liittyen juuri tämä on se asia, josta on vähiten näyttöä, mutta joka kuitenkin ihmisten vaakakupissa yleisesti painaa eniten.

Blogistani löytyy postaus Luomu on tavanomaista terveellisempää. Mutta vaikka erilaisia yksittäisiä tutkimuksia luomutuotteiden terveellisyydestä onkin olemassa, on totuus se, että virallisesti luomua ei noin yleisesti voi väittää tavanomaista terveellisemmäksi. Ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi tieteellistä tutkimusta aiheesta. Kannattaa kuitenkin muistaa se, ettei myöskään ole tarpeeksi tutkimusta siitä, että luomu ei olisi terveellisempää (esim. torjunta-ainemäärät tavanomaisissa elintarvikkeissa), tilanne yksinkertaisesti tarvitsisi kiireesti paljon tutkimusta!

Miksei luomua sitten voi julistaa terveellisemmäksi? No se tarpeeksi ison tutkimusnäytön puute. Mutta hyvä pointti on kuitenkin se, että koska tavanomaisessa tuotannossa käytetään luomua kliinisempiä tuotantotiloja, ja kaikki on maksimaalisesti tehostettua, ei variaatiota laadussa ehkä ole niin paljon kuin luomussa voi olla. Esimerkiksi maaperä saattaa vaikuttaa siihen, että tilan X maaperässä kasvavissa vihanneksissa tai heinässä ei ole yhtä paljon ravintoaineita kuin toisen tilan Y vastaavissa. Sksi se, että yhden tietyn tilan, vaikkapa luomutomaatit, olisivat tutkimuksessa antioksidanttipitoisuuksiltaan parempi kuin tavanomaiset tomaatit, ei ole kaikkiin luomutomaatteihin yleistettävissä oleva väite. Luomua on vaikea standardoida ja se on minusta ihan ymmärrettävää.

... ja mitä tulee tutukimukseen. Kun vertaa luomubisneksen ja tavanomaisen tehotuotannon ympärillä liikkuvia rahoja, ei sinänsä ole ihme, että tehotuotannon ja valtavirran elintarvikkeita tutkitaan luomua enemmän. On ihan ymmärrettävää, että jotain Activia-tuotteiden paremmuutta huudetaan mediassa enemmän kuin vaikka luomumaidon omega-3 -pitoisuuksia, koska Activian tutkimuksia rahoittaa jättisuuri Danone, jolla on ollut varaa rahoitta tutkimusta vuosikaudet (varmaan vuosikymmenet). Tosin hyvä juttu on se, että MTT tutkii parhaillaan luomumaidon omega-3 -pitoisuusasiaa, tuloksia odotellessa!

Luomumaito
Maidosta... Muistatteko sen NYT-liitteen jutun, johon oli haastateltu luomua teilaavaa dosentti Heinosta? Haastattelin häntä heti jutun luettuani puhelmitse — juuri luomumaitoasiasta — ja hän totesi minulle, että "eihän se luomulehmien maidon parempi omega-3 -pitoisuus siitä luomusta johdu, vaan siitä rehusta mitä niille annetaan". Daaa, NIMENOMAAN!

Kyse on juuri siitä, että luomulehmät saavat syödäkseen esimerkiksi puna-apilaa (joka muuten olisi niille luonnollisissa olosuhteissa ihan itsestäänselvää ravintoa), joka vaikuttaa maidon omega-arvoihin. Luomulehmien ravinnossa nurmen ja korsirehun osuus on suurempi kuin teholehmien rehussa, ja luomulehmät saavat myös rypsiä ja härkäpapuja, jotka puolestaan vaikuttavat edullisesti maidon valkuaisainemäärään. Kyse nimenomaan ON siitä, mitä ne lehmät syövät.

Heinosta haastatellessani huomasin nopeasti, ettei hän itseasiassa tiennyt luomusta juurikaan. Hän esimerkiksi luuli, että luomu nimenomaan tarkoittaa sitä, että eläimillä on eettiset olot, vaikka luomu ensisijaisesti keskittyy eläinten ravintopuoleen. Juuri käytetty ravinto tekee maidosta luomua. Kyllä toki usein luomutuotannossa eläimillä on eettisemmät oltavat kuin tehotuotannossa, mutta näin ei aina ole, valitettavasti. Heinonen totesi minulle, että "kyllähän sitä luomulehmille syötettyä samaa ruokaa voi syöttää tavallisille lehmillekin", aivan. Mutta niin ei tehdä, ja mm. juuri se erottaa tehomaidon tavanomaisesta. Luomulehmien rehu on kalliimpaa, koska se on lähellä (tai täysin) niiden luonnollista ruokaa vastaavaa.

Mitäs muuta luomumaidosta ja -lehmistä.. Niin tosiaan: kiinnostavaa on myös se, että koska luomulehmien tuotantokausi on pidempi, ei niihin tarvitse käyttää niin paljon antibiootteja, koska eläimiä ei "ylikäytetä". Jos joisin maitoa, olisi tämä itselleni tärkeä maidonvalintakriteeri.

Luomusalaatti

Tavallisen ja luomusalaatin nitraattieroista olenkin kertonut teille aikaisemmin (tietoa löytyy myös Ruokatiedon sivuilta). Kaivelin nitraatti-asiaa viimelauantaista radio-ohjelmaa varten ja sain kiinnostava tietoa: suomalaisen, tavanomaisen salaatin sallittuja nitraattiarvoja on vastikään nostettu, koska vanhoissa maksimiarvoissa ei kyetty pysymään. Uusi sallittu nitraattiarvo on siis 1000 mg korkeampi kuin aikaisemmin.

Se, ovatko tavissalaatin nitraattipitoisuudet terveysriski, on hyvä kysymys. Virallinen totuus tietenkin on se, että riskiä ei ole, koska sitä salaattia kaupassa myydään. Mutta tässä kohtaa minä mielelläni valitsen varmuudeksi luomun, koska se kerran on tarjolla oleva vaihtoehto, melkein jokaisen kaupan valikoimassa. Jos siis kerran saan luomusta vain murto-osan nitraateista, miksen ottaisi luomua?

Luomu on houkutteleva lisäarvo
On aika nurinkurista, että kaupan terveellisimmiksi mainostetut tuotteet löytyvät maito- tai myslihyllystä. Kuitupitoisuuksia kyllä mainostetaan, mutta saman tuotteen sokerimääristä ei hiiskuta mitään. Tiedostava kuluttaja osaa tietenkin tsekata tuoteselosteesta, että paljonko valkoista vehnää ja sokeria "kuitumysli" tai kuitumyslipatukka sisältää.

Olen aikaisemminkin sanonut, että vielä koittaa se päivä, jolloin hevi-osaston vaatimattomat asukit saavat rinnalleen terveysinfoa, ja silloin se perus luomuomena, -tomaatti, -salaatti tai torjunta-ainejäämistä vapaat viinirypäleet ovatkin yhtäkkiä terveysruokaa.


Luomu on lisäarvo. Itse pyrin suosimaan luomua silloin kun voin, mutta syön päivittäin ei-luomuja tuotteita. Minun perusteluni luomun suosimiselle ovat seuraavat: tuen mielelläni paikallisia tai kotimaisia luomutuottajia, koska valtavirta tarvitsee rinnalleen "indiemmän" vaihtoehdon. Haluan, että isojen ketjujen ja tuottajien rinnalla toimii myös virkeää pientuotantoa, ja siksi tykkään suosia pieniä luomutuottajia.

Tietenkin myös isot lafkat tuottavat luomua (esim. Valio) ja suosin myös näitä tuotteita — jos vieressä ei ole paikallisempaa tai pientuottajan vaihtoehtoa. Haluan viestiä esim. Valiolle, että luomuomenamehu on mielestäni hyvä tuote, ja että myös isojen lafkojen on hyvä panostaa luomuun. Musta ei ole huono asia, että luomua tehdään myös tällaisten isojen toimijoiden toimesta – päinvastoin. Ehkä tällä tavalla alettaisiin vähitellen saada sitä kaivattua luomututkimustakin?

Kemikaalicocktail askarruttaa
Kirjoitan blogissani paljon kemikaaleista ja siitä, kuinka haluan ruokani mahdollisimman luonnollisena. Luomun suosimiseen minua ajavat paitsi terveyssyyt, myös intuitio ja makuseikat. Pääsin eroon vatsaongelmistani rukkaamalla ruokavaliota rankasti, ja nyt kun syön päivittäin paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, olen huomannut, että usein luomu maistuu paremmalta. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka myös kiinnostaa minua ajatuksena, sillä haluan edistää ruoantuotantoa, jossa käytetään mahdollisimman vähän kemiallisia torjunta-aineita ja muita säilyvyyteen, ulkonäköön jne. vaikuttavia aineita. En halua syödä niitä, ja siksi haluan luomua.

Torjunta-ainejäämille on elintarvikkeissa säädelty rajat, eikä kaupassa tietenkään myydä mitään virallisesti myrkyllistä. Totuus on kuitenkin se (tästä kanssani on samaa mieltä myös Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio), että me ihmiset — ja ympäristömme — kemikalisoidumme jatkuvasti, eikä kukaan voi tietää kunkin ykilön kemikaalicocktailin merkitystä terveyteen. Yksittäisiä aineita tutkitaan, mutta niiden yhteisvaikutuksia ei tiedetä. Tämä on syy, miksi minä mielelläni suljen omasta cocktailistani pois aineita, joita en tarvitse. Varmuudeksi.

Luomu ei tarkoita terveellistä

On kuitenkin tärkeä tajuta, että luomu ei ole yhtä kuin terveellinen. Jos vedät päivittäin iltapäiväkahvin kanssa luomuvehnäjauhoista, -sokerista, -hillosta ja -voista tehtyä pullaa, on se epäterveellistä, ihan kuin tavispullakin. Kyllä luomullakin sa kilot kasvuun ja verisuonet tukkoon. Luomupunkkua, -lihaa, -voita ja -kermaa kehiin vaan. Terveellisyys on ensisijaisesti siitä, mitä ruoka-aineita syö, ja luomu on lisäarvo, joka takaa sen, ettei tule syöneeksi turhaa kemikaalischeissea. Luomu kuitenkin voi olla terveellistä, ja usein onkin sitä. Lue miksi!

Joku totesi minulle taannoin, että "eräs tuttu alkoi syödä vaan luomua ja nyt se näyttää ja voi niin hyvin". En ihmettele, mutten sanoisi syyn olevan luomussa. Kun alkaa syödä "vaan luomua" karsiutuu pois iso läjä epäterveellisiä ruokia, ja sanoisin niiden olevan se syy ihmisen hoikistumiseen ja hyvään oloon. Karkit, sipsit, limsat, jäätelö, einekset... Näitä ei juuri luomuna saa (ainakaan tavallisista ruokakaupoista) ja silloin ruokavalio keskittyy väkisinkin vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, kalan, lihaan, muniin, siemeniin, viljoihin ja pähkinöihin jne. joita saa luomuna, ja joiden suosimisen myötä ruokavalio muodostuu suhteellisen fiksuksi.

Se, että etsii sokeasti sanaa luomu tuotteen kyljestä on siis toki tapa tehdä ostopäätös, mutta on hyvä tajuta, että ei se tee kaikesta tavanomaisesta välttämättä huonompaa. Suomessakin on toimijoita, jotka ovat pieniä tuottajia, joilla ei varsinaista luomusertifikaattia ole, mutta joiden tuotteet ovat vähintään yhtä eettisiä, ekoja ja kemikaalivapaita kuin luomukin. Esimerkiksi Helsingin keskustan pieni Maatilatori (ja monet ekokaupat ja kauppahallit) myyvät tällaisia tuotteita.

Suomen luomun ankea tila
Tästä emme ehtineet radiossa juuri puhua: Suomessa luomutuotteiden myynti on jatkuvassa kasvussa — itseensä nähden siis. Kun luomun myyntiä vertaa muiden elintarvikkeiden myyntiin, ei se ole juuri kasvattanut asemaansa suhteessa muihin. Aikaisemmin Suomessa myydyistä luomutuotteista piti kirjaa Finfood luomu, mutta koska sen toiminta lopetettiin vuodenvaihteessa, ei kukaan tee enää tätä työtä. Voitteko kuvitella, ettei suomalaisen myyntiseurantaa parhaillaan ole olemassa?!! Käsittämätöntä.

Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2008. Viime vuoden luomun myyntiluvut on kyllä kerätty, mutta parhaillaan ei koko Suomessa ole ketään, kenen työhön kuuluisi koota tämä data. Kuulin, että vuonna 2009 luomua arvoidaan myytäneen jopa 20% paremmin kuin vuonna 2008, mutta tämä tieto perustuu tietoa keränneiden tuntumaan, faktaa ei asiasta siis ole.

Suomessa ei ole parhaillaan minkäänlaista virallista luomun kattojärjestöä. Me ollaan todellakin luomun perähikiä. Esimerkiksi Tanskassa vastaavissa hommissa on 30 henkilöä! Meillä luomu.fi -saittia ylläpitää parhaillaan yksi ainoa henkilö ja Luomuliitossakin on töissä vaan pari henkeä.

... eikä hyvältä näytä myöskään luomun opiskelu. Olin itse viimeisiä, jotka saivat mahdollisuuden osallistua luomun opiskeluun avoimen yliopiston kautta, tätä mahdollisuutta ei enää ole. Vaikka luomua opiskelevien määrä Suomessa kasvoi koko 2000-luvun, on opintomahdollisuuksia silti leikattu. Eco-studies niminen opintokokonaisuus on siirretty nyt maatalous-metsätaloustieteellisen tiedekunnan alaisuuteen, jossa luomua yhä voi opiskella, mutta kuinka laajasti ja kauan, siitä en tiedä.

Luomu keittiössä
Viime lauantain studiovieramme, kokki Markus Maulavirta, kertoi kiinnostavia huomioita luomusta. Hän käsittelee työssään ruoka-aineita päivittäin, joten luonnollisesti mies on tehnyt paljon vertailua eri raaka-aineiden välillä. Miehen mukaan esimerkiksi luomuliha on kuluttajalle ihan selvää säästöä: luomulihasta jää pannulle enemmän kuin tavanomaisesta. Teollisessa lihassa on enemmän vettä, joten kuluttaja saa luomussa rahoilleen enemmän vastinetta. Luomuliha ei siis "hypi pannulta silmille" niin kuin mies asian ilmaisi.

Maulavirta myös kertoi "haistavansa kärsineen lihan pannulla", tätä en itse ole testannut, kun en lihaa juuri valmista... Kun kysyin, että miten hajuero selittyy epäili Maulavirta sen liittyvän stressihormoneihin, joita eläin tuottaa etenkin ennen tappamista. Kun teollinen elukka tapetaan, joutuu se ennen kuolinhetkeään esim. tekemisiin muiden, entuudestaan sille vieraiden eläinten kanssa, ja jo se saattaa aiheuttaa eläimelle pelottavan tilanteen ja laukaista stressihormonien tuotannon. ja nämä hormonit me sitten popsitaan pihveissämme. Nami nami.

... ja mitä makuun tulee, on Maulavirta teettänyt niin kollegoilla, ruokatoimittajilla kuin asiakkaillakin makutestejä, ja aina kuulemma luomu- tai pienen tilan tuote on ollut syöjästä se maukkain. No, Uuden Mustan appelsiinimakutestissä Maulis ei kyllä tunnistanut luomuappelsiinimehua tavanomaisesta, mutta makuasioista on ylipäänsä vaikea kiistellä, jokainen testatkoon asiaa itse :)

Olen muuten aikaisemmin kysynyt teiltä,e ttä missä ruoka-aineissa luomu maistuu paremmalta kuin tavanomainen, löydätte vastuksianne ja lukijoiden kommentteja aiheeseen helmikuussa 2009 tekemästäni kyselystä. Omat luomulempparini juuri nyt ovat luomuomenat ja -päärynät. Luomupäärynät ovat etenkin sellaista herkkua, että oksat pois!!

Luomun vienti
Suomesta viedään ulkomaille etenkin luomuviljaa, mutta kaikesta elintarvikeviennistämme luomun osuus on silti säälittävä 1%. Isot markkinat odottaisivat meitä, jos vaan homma saataisiin rullaamaan. Globaalin luomumarkkinan arvo on noin 40 miljardia euroa ja karkeasti voi sanoa, että puolet markkinoista on EUssa ja puolet Yhdysvalloissa. Parhaillaan kuitenkin Suomi sulkee itseltään ovet puoleen maailman luomumarkkinoista, mitä ihmettä?!

Tämä johtuu Organic Food -vientirenkaan Erkki Pöytäniemen mukaan siitä, että Suomesta puuttuu ketju, joka mahdollistaisi suomalaisen luomun vientimahdollisuudet. Yksi iso asia, on se, ettei Suomen Evira myönnä suomalaisille toimijoille sertifikaatteja muualle kuin EU-maihin, joten esimerkiksi jenkkimarkkinat jäävät meiltä hyödyntämättä, vaikka luomun globaalista myynnistä puolet tapahtuu Yhdysvalloissa!

Käytännössä siis tuote tarvitsee kunkin markkina-alueen omat luomustandardit täyttävän sertifikaatin. Jenkkeihin tarvitaan USDA-merkki. Muualla Euroopassa (esim. Saksassa) homma on hoidettu siten, että Saksan oma "Evira" on valtuuttanut yksityisiä tahoja sertifioimaan maansa tuotteille näitä ulkomailla vaadittavia luomusertifikaatteja. Näin saksalaiset tuotteet pääsevät helposti kilpailemaan globaaleille luomumarkkinoille. Mutta koska Suomesta puuttuu tällainen toiminta (jonka Evira hyvin voisi järjestää), joutuvat suomalaiset, EU-markkinoiden ulkopuolella hamuavat yritykset hankkimaan sertifikaattinsa esimerkiksi juuri Saksasta. Tämä tulee helposti erittäin kalliiksi (Pöytäniemen mukaan tuplahinta), eikä suomalaisilla pikkufirmoilla ole tällaiseen rahaa.
Pöytäniemi kertoi minulle, että yksi suomalaisen luomuviennin hot-artikkeli on luomulakritsi. Sitä viedään vuosittain noin miljoonalla eurolla (artikkeli saattaa olla jopa isoin luomuviljan jälkeen). Huvittavaa ja surullista vaan on se, että suomalainen luomulaku tehdään vientiä varten — kylläkin Suomessa — mutta ulkomaisista raaka-aineista! Tänne siis roudataan kaikki lakritsin raaka-aineet vehnäjauhoja myöden esim. Saksasta. Miksi? Koska USDA-sertifioitua vehnää ei Suomesta saa. Kiitos Eviran. Huoh.

Entäpä sitten kotimaiset marjat? Tiesitkö, että suomalaisia mustikoita myydään todella paljon Japaniin. Tämä johtuu siitä, että mustikan edulliset vaikutukset silmien terveyteen ovat tehneet mustikkatuotteista Japanissa todella suosittuja. Japanilaiset ovat valmiita maksamaan suomalaisesta mustikasta niin kovan hinnan, ettei tuotteita kannata myydä Eurooppaan tavallisille elintarvikemarkkinoille (Japanissa mustikoita menee luontaistuotteiden valmistukseen). Ja kun saadaan kunnon hinta, on myös varaa ostaa se Japaninmarkkinoille vaadittava sertifikaatti ulkomailta.

Kiinnostavaa on se, että japanilaiset eivät ole halukkaita ostamaan raaka-aineita Kiinasta. Kiinalaisten elintarvikemoraali ja -skandaalit ovat laskeneet kiinalaisten tuotteiden arvostusta ja luottamusta etenkin Japanissa, joten esimerkiksi kiinalaiset marjat eivät ole Japanissa suosittuja, mutta arvatkaapa ketkä niitä popsivat iloisesti? Esimerkiksi me suomalaiset!

Sain Pöytäniemeltä esimerkin Pirkka-puolukoista: kun pussia tutkii huomaa, ettei pussissa ole mitään suomalaista puolukkaa ollenkaan. Marjat on pakattu itä-Euroopassa ja marjat voivat olla mistä vaan — vaikka Kiinasta. Mihin suomalaiset puolukat sitten menee? Saksaan!! Koska saksalaiset arvostaa luomua ja luonnonmukaisuutta suomalaisia enemmän. Ihan hullua. Suomalaiset marjat viedään muualle maailmaan, kun muut on valmiita maksamaan niistä kovan hinnan, ja sitten tänne roudataan kiinalaisia marjoja, kun ne on meille halpoja. Hämmentävää ja jotenkin niin... suomalaista. Miksei me arvosteta omia aarteitamme tämän enempää?

Suomen elintarvikeviennistä parhaillaan 1% on luomua. Kansallisen luomustrategian tavoite o 10%. Mitenköhän tähän koskaan päästään? Ja toisaalta, tarvitseeko siihen päästä? Mulle olisi ihan sama, vaikka ei vietäisi Suomesta luomua mihinkään, jos vain saataisiin syödä ne itse! En mä halua antaa meidän mustikoita japanilaisille ja puolukoita saksalaisille, mä haluan syödä ne :) No, tosiasia on se, että meillä on niin paljon marjoja, että niitä riittää kyllä vientiinkin, mutta eikö edes ne kiinalaiset puolukat vois korvata omilla? Tuntuisi loogiselta, jotenkin?

Että tällaista tänä perjantaina. Toivottavasti jaksoit lukea kaiken. Huomenna radiossa uusi aihe ja uudet vieraat, kannattaa vääntää kanavalle Yle Radio 1 klo 12.15-14.00.

... ja tosiaan: olisin halunnut saada viime lauantain studioon antiluomu-tahon edustuksen! Selvitin kuitenkin, että antiluomu.org -saitti on lopettanut toimintansa jo vuosia sitten, ja ilmeisesti samojen tyyppien nykyään ylläpitävä Tuottava maa- Turvattu luonto ry ei palannut mulle soittopyynnöstäni huolimatta.

Olikohan tää Kempparin pisin postaus ikinä? No, tässä kuitenkin nyt se, mikä jäi radiossa sanomatta :)

20 kommenttia:

Q, Doloriina, Kaarina kirjoitti...

Puutunpa vaan yhteen asiaan pitkässä postauksessasi, joka on mietityttänyt mua useasti, nimittäin kotimaisiin marjoihin ja sieniin.

Suomessa mädäntyy metsään tuhottomat määrät terveellistä ja luonnollista ruokaa, koska nykyiset sukupolvet eivät osaa sitä hyödyntää. Miksi meillä ylipäätään myydään Pirkka pakastepuolukoita ja -mustikoita jostain kaukomailta (tai tällä hetkellä niin muodikkaita goji-marjoja), kun ihmiset voisivat yhdessä rentouttavassa viikonlopussa täyttää pakastimensa, luonnollisesti ja ilmaiseksi. Tässä asiassa olen erittäin häpeissäni city-sukupolveni puolesta ja mietin mikä ongelman ratkaisisi. Marttojen kurssit? Mummot? Mikä tekisi marjastamisesta ja sienestämisestä yhtä trendikästä kuin vaikka virkkaamisesta...?

Mio kirjoitti...

Kauheasti oli asiaa ja asiavirheitä vielä enemmän, mutta kommentoidaan nyt paria kohtaa.

Nooralla ja monilla muilla on sellainen ihmeellinen käsitys, että ostamalla luomua tuet pienviljelyä ja pientuotantoa yms hienoa.

Valitettevasti asia on juuri päinvastoin. Maatalouden tuet ovat pinta-ala sidonnaisia ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luomussa et voi menestyä ilman suurta pinta-alaa, joten luomutilojen keskikoko on jo paljon isompi, kuin tavanomaisessa viljelyssä. Ostamalla tavanomaisesti viljeltyä ruokaa tuet pienviljelyä, ainakin jos vertaamme sitä tilojen kokoon, jossa tavara tuotetaan ja viljellään.

Keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 37 hehtaaria, mikä on kymmenen prosenttia enemmän kuin muilla tiloilla. Luomumaitotiloilla puolestaan on keskimäärin 28 lehmää, kun tavallisilla tiloilla lehmiä on 20.

Poikkeuksen muodostavat kuitenkin Ruotsi, Ranska, Luxemburg ja Kreikka, joissa luomutilojen keskikoko on pienempi kuin tavanomaisten tilojen.

Teidän mielikuvanne tästä tuottamattomasta viljelymuodosta ei vastaan alkuunkaan todellisuutta juuri missään asiassa.

Uusimpana kaskena luomupeltoon tuli teurasjätteen salliminen lannoitteena. Nyt odottelemme vuosikymmeniä, että onko sillä terveysvaikutuksia vaiko ei ole. Onneksi vapaaehtoisia testaajia löytyy, niin minun ei tarvitse testata sitä itseeni.

Esimerkiksi vehnää on mahdotonta viljellä luomuna, koska ilman järkeviä lannoitteita vehnän valkuaispitoisuutta ei koskaan saada sellaiselle tasolle, että se kelpaisi myllyille, vaan se menee rehuksi tai kaatopaikalle.

No liha-luujauho on luomun pelastus, tai ainakin sitä toivotaan. Teurasjätteen käyttämisestä maataloudessa meillä on valitettevia muistoja menneiltä vuosilta, mutta luomuväki on ne tainnut unohtaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hullun_lehm%C3%A4n_tauti

Asia on luomulle kiusallinen, koska esimerkiksi Saksan luomuliitto ei salli teurasjätteen käyttöä (lihaluujauho) lannoitteena. Suomessa se otettiin käyttöön, koska se antaa edes jonkinlaisia satoja pelloista.

Kirjoitin tästä uuden mustan puolelle isomman jutun.

http://uusimusta.squarespace.com/kesk-ruoka/post/1052183

Iines kirjoitti...

Teurasjätettä?!! Olen ostanut luomuna lähinnä puuroa, joskus mehua ja jotain pientä puolihuomaamattani, mutta jos on totta, että pelloille kaadetaan teurasjätettä niin ei kiitos. Olenko muka vähemmistössä, joka ei tiedä tätä?

Mio kirjoitti...

Lihaluujauho on suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitosten sivutuote, joka on nyt pitkän kädenväännön jälkeen saatu luomulannoitteeksi antamaan pelloilta edes jotain satoa.

Se on kuolleista eläimistä, eli luista ja lihoista yms materiaalista valmistettua jauhoa, jonka nyt toivotaan olevan turvallista, koska se tämän hetkisen tiedon mukaan pystytään käsittelemään niin, että taudinaiheuttajat kuolevat. Eli ne pöpöt, jotka aiheuttivat vaikkapa hullun lehmän taudin. Lue uuden mustan postaukseni.

Ja mitä tulee Nooran väitteisiin luomumaidosta, niin kannattaa lukea luomuviljelijöiden ongelmista vaikka agronetin keskustelupalstalla, jossa oikeat maanviljelijät puhuvat oikeasta maanviljelyksestä, eikä puhuta ihanista mielikuvista:

http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID24/84.html#6

Sieltä lainattua:

Lypsykarjatiloilla on painittu seleenin puutteen kanssa tosissaan muutamia vuosia, ilmeisesti voimakkaampi ruokinta huonontaa seleenin ym imeytymistä. Meillä iso osa pelloista oli ollut luomussa toistakymmentä vuotta ennen ongelmia ja vaikeudet alkoi pikkuhiljaa, vasikoiden imeminen huononi, tuli jälkeisten jäämisiä, utareterveys huononi ym. Selvin ongelma on heikot vasikat, teettää tosissaan ylimääräistä työtä että saa kunnolla imemään.

E-vitamiinista myös huolehdittava, meillä kylmäpuristettu rypsi valkuaisena. Umppareille ennen poikimista voi antaa Selvet-Comp:ia, saa eläinlääkäriltä, pirun kallista mutta loppupelissä kuitenkin halpaa jos vasikoita säästyy.

Ensimmäinen vasikka kuoli yllättäin pari viikkoisena. Se oli alusta
saakka tosi virkee ja imi emäänsä ahkerasti. Yhtenä päivänä tämä lehmävasikka löyty ketarat oikosena kedolta. Eläinlääkäri avas sen jotta kuolinsyy selviäis. Lääkäri epäili seleenin ja e-vitamiinin puutosta koska sydänlihas oli epäilyttävän vaalea.
Toinen tapaus oli parin kolmen kuukauden ikäinen sonnivasikka joka oli ja on edelleen hyvä kasvuinen ja terhakka. Sen peräpää alko pettämään eli liikkuminen oli haparoivaa ja huojuvaa. Kun se vähän enemmän liikku sen lihakset tärräs ja se kaatuili. Eläinlääkäri anto sille seleenipistoksen. Määräs se lääkäri myös antibioottikuurin, mutta en sitä saanut annettua. Parin päivän päästä se oli jo selkeesti parempi ja nyt ihan normaali.

Ja niin edelleen. Kannattaisko joskus perehtyä oikeasti itse asiaan, eikä lukea ihania mainospamfletteja?

Riikka kirjoitti...

"Luomumaitotiloilla puolestaan on keskimäärin 28 lehmää, kun tavallisilla tiloilla lehmiä on 20."

Lähde? Opetushallituksen julkaiseman Lypsylehmän ruokinta ja hoito -kirjan mukaan Suomessa kaikkien tilojen karjakoko vuonna 2006 oli 23,4 lehmää/tila ja tuo luku on koko ajan nousemassa. Tuon tuoreempaa tilastoa en tähän hätään löytänyt.

"Huvittavaa ja surullista vaan on se, että suomalainen luomulaku tehdään vientiä varten — kylläkin Suomessa — mutta ulkomaisista raaka-aineista! Tänne siis roudataan kaikki lakritsin raaka-aineet vehnäjauhoja myöden esim. Saksasta. Miksi? Koska USDA-sertifioitua vehnää ei Suomesta saa."

Viime perjantain Maaseudun tulevaisuus -lehdessä oli hyvä juttu vehnästä. Lyhennelmä löytyy netistä www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/paauutiset/03/fi_FI/keksiin_ja_pastaan_tarvitaan_tuontivehnaa/
mutta kannattaa etsiä lehti käsiinsä ja lukea koko juttu. Suomessa viljellään pääosin siis karkeita leivän valmistukseen soveltuvia vehnälajikkeita sekä rehuvehnää, mutta esim. lakritsin, keksien ja pastan valmistukseen tarvittavaa vehnää kasvatetaan täällä vain vähän. Sen takia käytännössä kaikki lakritsiin vaadittava vehnä tuodaan ulkomailta, oli laku luomua tai ei.

Annimaria kirjoitti...

Noista marjoista sen verran, etta kaupungista on varsin vaikeaa paasta julkisilla/kavellen/pyoralla marjametsaan, ja autolla sinne ajeleminen tuskin on suurikaan ekoteko. Siksi on ihan jarkevaa myyda keskitetysti kerattyja marjoja kaupoissa. Toivottavaa tietysti olisi, etta nama marjat olisivat suomalaisia eivatka esim. kiinalaisia.

Riikka kirjoitti...

Vehnäjutun pystyy näköjään lukemaan näköislehden kautta Maaseudun tulevaisuus -lehden sivuilla.

Hanna kirjoitti...

Hei, kirjoitat postauksessa, ettei Suomessa ole luomun kattojärjestöä. Samassa lauseessa mainittu luomuliitto kyllä taitaa olla juuri sitä, vaikka pieni onkin :)

Luomun opiskelua kommentoisin sen verran, että vaikka koulutusta tosiaan ei ole paljoa, niin luomuun keskittyviä opintolinjoja on myös alkamassa, ei vain loppumassa. Esim. puutarhapuolella alkaa Mäntsälän puutarhaoppilaitoksessa ensi syksynä luomupuutarhurilinja ja ammattikorkeassa on ainakin tähän asti voinut sivuaineena opiskella luomuviljelyä.

Prefecta kirjoitti...

Tässäkin on asiavirhe: "Kyllä luomullakin sa kilot kasvuun ja verisuonet tukkoon. Luomupunkkua, -lihaa, -voita ja -kermaa kehiin vaan."
Kilot saattaa lisääntyä kyllä riippuen muusta ruokavaliosta, mutta verisuonia eläinrasva ei enää nykytiedon valossa itseisarvoisesti tuki.

Katri kirjoitti...

Kiitos Noora kivasta kirjoitustyylistä, jota lukiessa juttu ei todellakaan tuntunut liian pitkältä.
Tää marjahomma tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä! Kiinalaisia palkataan suomeen poimimaan marjoja, ja suomalaiset tilaa siinä sivussa omansa Kiinasta..huhhuh... Suurin osa kaupungeissa asuvista nuorista on lähtöisin maakunnista ja kotipuolessa käydessä pääsee varmasti lähemmäs marjametsiä. Toisaalta on hienoa, että marjoja myydään myös pakasteina, sillä itsekin niihin olen talven aikana turvautunut. Mutta niidenkin pakastimiin saattaminen on varmasti edellytänyt erinäisiä luontoa kuormittavia vaiheita. Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna.. No kunhan olisivat edes niitä suomalaisia :)

linda.hublin kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mio kirjoitti...

Vielä pieni kommentti. Luomusta on vaikea saada oikeaa tietoa, mutta virallisien tahojen kommenteista aina silloin tällöin saadaan tihkumaan tietoa todellisesta tilasta.

Tämä Nooran lempilapsi, eli luomumaito ja sen terveellisyys ansainnee vielä yhden huomion. Luomumaidon hyvästä rasvakoostumuksesta saamme kiittää esimerkiksi kiinalaisia sekä romanialaisia.

Miksi näin on?

No se selviää vihreän langan haastattelusta, jossa Luomuliiton toiminnanjohtaja Vesa Vilkuna antaa komentteja.

http://www.vihrealanka.fi/node/3157

Aloitetaan lopusta. Siellä hän sanoo näin:

"Luomun kysyntä perustuu eettiseen, ympäristöystävälliseen ja terveelliseen statukseen, eivätkä luomutuotteet edes ole niin paljon kalliimpia”, Vilkuna sanoo.

Juttu ei ole kovin pitkä, niin toivottavasti lukija on tuossa vaiheessa jo unohtanut autuaasti Vilkunan aiemman kommentin, joka kuuluu näin:

”Luomuvalkuaisrehua on saatavilla niin pieniä määriä, että niiden hinta nousee mielettömän korkeaksi. Rehua joudutaan rahtaamaan nautakarjalle esimerkiksi Kiinasta ja Romaniasta”, Vilkuna sanoo.

Kuinka minä en saa samaan juttuun sopimaan ympäristöystävällistä ja Kiinaa? Vilkuna saa ja hatunnosto siitä!

Mutta juomalla luomumaitoa Suomen kansalaiset tukevat mm. Kiinan rehutuotantoa. Toivottavasti kiinalaiset eivät suhtaudu luomusäännöksiin samalla tavalla kuin he suhtautuvat vaikkapa maidon valkuaispitoisuuden kohottamiseen melamiinin avulla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_maitojauheskandaali

Mio kirjoitti...

Väitin, että luomutilat ovat suurempia kuin tavanomaiset tilat ja tästä vaadittiin lähdettä.

No siinä on lähdettä:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/article234748.ece

Tuo on vuodelta 2007.

Keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 37 hehtaaria, mikä on kymmenen prosenttia enemmän kuin muilla tiloilla. Luomumaitotiloilla puolestaan on keskimäärin 28 lehmää, kun tavallisilla tiloilla lehmiä on 20.

Vuonna 2008 tilat ovat kasvaneet selkeästi ohi tavanomaisten tilojen, ainakin mikäli luomun omia sivustoja on uskominen:

http://www.luomu.fi/alkutuotanto/uutisarkisto2009.htm#18

Siellä lukee näin:

Luomutilojen keskikoko on 40,9 ha tilaa kohti. Tilojen keskikoko kasvoi 1,5 hehtaarilla. Kainuussa ovat suurimmat luomutilat, keskikoko on 54 ha ja Pohjois-Pohjanmaalla 50 ha. Luomutilat ovat selvästi tavanomaisia tiloja suurempia.

Joten ostamalla luomua et todellakaan tue mitään vireää pientuotantoa, tai se ei ole mikään "indiempi" vaihtoehto. Se on tehotuotantoa, jossa koko ratkaisee. Pieni ei menesty, koska tukijärjestelmä tekee sen lähes mahdottomaksi.

Noora kirjoitti...

KIITTI KOMMENTEISTA! Tässä vastauksia:

Q: Juuri superfood-trendi on tavallaan tällä asialla: vanhalle jutulle (marjat) on keksitty uusi nimi ja rakennettu uusi imago. Mua se jopa ärsyttää, mutta joihinkin se toimii niin, että marjat saavat heidän silmissään coolimman statuksen. Eri ikäisille ja tyylisille ihmisryhmille pitää markkinoida homma eri tavoin...

Mio:
1) Mä en kuvittele, että luomu=pientuottaja, mainitsinhan siksi eism. juuri Valion! Mutta voin valita kauppakoriini halutessani (ja silloin kun tarjolla on) esimerkiksi pienempien kotimaisten luomutuottajien tuotteita. Tällaisia tuotteita ostan eism. ekokaupoista ja maatilatorilta. Tämä on siis paikallisen ja kotimaisen pientuotannon tukemista, joka on musta tosi tärkeää ja "indietä".

2) Toi vehnäväitteesi on kiinnostava, koska juuri keskustelin Suomen luomuvientirenkaan vetäjän kanssa siitä, kuinka Suomeen ostetaan luomuvehnää Saksasta, lakritsintuotantoa varten, ja myydäänhän meillä luomuvehnäjauhoa Suomessakin. Miten se siis ei olekaan "oikeaa" luomua? Kuulisin mielelläni!

3) Teurasjäte- sekä lihaluujauhoasiasta käyn lukemassa palautteesi Uuden Mustan puolelta ja palaan tähän postauksen muodossa.

4)Iines: sinuna en nyt vielä hermostuisi, palaan asiaan :)

5)En ole lukenut mitään mainospamfletteja, vaan haastatellut porukkaa niin luomutilallisista MTTn tutkijoihin.

Riikka:Kiitti linkistä!

Hanna:Niin, olisi pitänyt lisätä sana "riippumatomta" kattojärjestöä, käyn täydentämässä lausetta. Luomuliitto on siis pääosin luomutuottajien itsensä rahoittama ja ylläpitämä järjestö.

Perfecta:Tarkoitin lauseella sitä, että itsensä voi saada elintapasairaaksi luomulla siinä missä tavallisellakin ruoalla.

Mio:Ei luomumaito ole mun "lempilapsi" en edes itse käytä lehmänmaitoa. Se, että tänne roudataan jotain rehua Kiinasta, on tietenkin ihan yhtä turhaa, kuin minkä tahansa elintarvikkeen tai muun rehun roudaaminen tänne Kiinasta.

Mio:Musta on täysin ymmärrettävää, että luomu vaatii fyysistä pinta-alaa enemmän kuin tavanomainen, kysehän on juuri siitä, että tavanomainen on TEHOtuotantoa! Tää on musta ihan itsestäänselvä asia. Sana "pieni" tarkoittaa blogauksessani luomun kohdalla lähinnä lopputuotteen määrää, joka on luomussa pienempi kuin tavanoamisessa. Ois ehkä pitänyt olla tarkempi lauseenmuodostuksessa.

ylimuuli kirjoitti...

Kiitos valaisevasta postauksesta, jossa oli paljon uutta asiaa luomutuotantoon keskimääräistä perehtyneemmällekin, erityisesti luomukarjan ruokavalio kiinnostaa. Maailmalla ns. grass fed -liha on kovassa huudossa ja itseä huolestuttaa, saavatko Suomessa luomueläimetkin vain viljaa... Mutta kuulostikin ihan ookoolta tilanteelta. :-)

Maria V. kirjoitti...

Noora, luomun kriteereihin kuuluu kyllä myös eläinten oloja sääteleviä asioita. Monet ovat tosin suositusluontoisia, tai mitään tarkkoja rajoja ei anneta, mutta löytyy joukosta myös täsmällisiä säädöksiä, esim.
- eläinten suojista on määräyksiä, mm. tietty osa lattiasta oltava kiinteää lattiaa (eli ei pelkkää ritiläpohjaa), oltava tietyntasoiset lepoalueet, sikoja ei saa pitää päällekkäin olevissa karsinoissa tai häkeissä, siipikarjaa ei saa pitää häkeissä, kanoille on oltava orret
- eläintiheys on rajoitettu
- eläinten on päästävä ulos jaloittelemaan (kuinka paljon, vaihtelee lajeittain). Tietty osa jaloittelualueesta on oltava kasvuston peitossa (siis ei vain jotain betonipihaa tai saviliejua)
- epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, kuten "kuminauhojen kiinnittäminen lampaiden häntiin, hännän tai hampaiden leikkaaminen tai nokan katkaiseminen ja sarvien poistaminen" on rajoitettu
- Eläinten lastaaminen ja purkaminen on tehtävä pakottamatta eläimiä sähköisin apuvälinein.

Nämä löysin EU:n luomuasetuksesta.

Toki silti voi olla tehotiloja, joissa eläimet hoidetaan paremmin kuin minimikriteerit täyttävillä luomutiloilla. Mutta luomussa on paremmat minimikriteerit eläinten kohtelulle.

"Esimerkiksi vehnää on mahdotonta viljellä luomuna, koska ilman järkeviä lannoitteita vehnän valkuaispitoisuutta ei koskaan saada sellaiselle tasolle, että se kelpaisi myllyille, vaan se menee rehuksi tai kaatopaikalle."

Kummasti taitaa niitä luomuvehnäjauhoja kuitenkin kauppojen hyllyiltä löytyä?

Jos teurasjätteestä päätyy hullun lehmän tautia pelloille, niin olisin silloin enemmän huolissaan siitä ei-jäteosasta, jossa on se sama hullun lehmän tauti ja jota ihmiset syövät suoraan suihinsa.

Mikä teurasjätteestä tekee huonon lannoitteen? (tätä kysyn ihan mielenkiinnosta sekä Miolta, että Iinekseltä ja muilta jotka järkyttyivät Mion väitteestä)

Mio, jos tosiaan tiedät muka jotain maanviljelystä, niin tiedät varmaan, että suomen maaperässä on niukasti seleeniä, ja samat ongelmat ovat teollisella puolella, jos seleeniä ei lisätä. Tuossakin keskustelussa luomuviljelijä oli sitten alkanut sitä lisäämään ja homma tuli kuntoon.

Annimarian kommentista tuli mieleen, että kun teitä luomuihmisiä on siellä pääkaupunkiseudulla enemmänkin, joilla on hankalaa päästä marjametsään, niin miten olisi ensi syksynä kempparin marjaretki? Hommaatte porukalla jonkun bussin tms. kyydin!

Mio, eiköhän kotimaisen luomuvalkuaisrehun tuotantokin pikkuhiljaa kasva kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti, jos kerran hinta on korkealla. Härkäpapua ja hernettä vaan peltoon!

Mio kirjoitti...

MariaV:lle. Kyllä löytyy suomesta kaupoista luomuvehnää ja luomuruista, mutta sepä ei ole kotimaista, vaan suurin osa on ulkomaista tavaraa. Kannattaa käydä vaikka Pohjolan Luomun (mylly) seuraamassa heidän uutisiaan.

http://www.pohjolanluomu.fi/index.php?37

Siellä lukee edellisenä vuonna vaikkapa näin: Luomuvehnän ja –rukiin viljelyä tarvitaan lisää. Kotimaan tarve tulisi voida täyttää kotimaan raaka-aineella.

Luomukaura taitaa olla ainut, jota ostamalla tietää syövänsä suomalaista luomua. Muista viljoista mitä suurimmalla todennäköiseyydellä tuet ulkomaista (esim. kiinalaista) luomutuotantoa.

Luomuviljelijä antaa seleenin eläimille usein pistoksena, kun taas tavanomaisessa viljelyssä eläin saa seleenin syömästään ravinnosta täysin normaalisti.

Tuolla lisää luomurehun ongelmia:

http://www.valio.fi/maitojame/sisaruok03/luomua.htm

Luomuvalkuiaisrehun tarjonta kotimaisena ei kasva, koska luomuviljelijät viljelevät luomua vain ja ainoastaan tukien takia ja he kyllä osaavat pelata kortit niin, että suurimmat tuet tulevat saaduksi ja luomuvalkuaisrehua viljelemällä asia ei onnistu. Lisäksi asiat ovat vielä niin, että suurin osa luomutiloista keskittyy vain viljaan ja pitää eläimet tavanomaisessa, jotta he eivät joudu tähän rehuongelmaan, niin se epätasapainottaa luomua paljon. Muualla käsittääkseni tätä pelleilyä ei saa harrastaa, vaan koko viljelyn on oltava luomua, eikä vain osa siitä.

Tosin kohta sitä ei edes tarvitse viljellä, koska 2010 vuoden lopussa maitotilojen on pakko käyttää vain kotimaista luomusapuskaa eläimille (nyt saavat antaa tavallista osittain), niin jopa 55 % luomumaitotiloista on ilmoittanut lopettavansa tai siirtyvänsä takaisin tavanomaiseen tuottamiseen, joka toki järkevää onkin.

Mitä tulee noihin outoihin luomusääntöihin, esimerkiksi jaloittelupakosta, niin ne eivät toimi ollenkaan. Esimerkiksi lehmä ei halua mennä ulos helteellä, sateella tai kovalla tuulella, vaan lepäilee mieluummin sisätiloissa. Lehmät eivät pidä myöskään paarmoista yms kiusankappaleista, vaan ilmastoitu pihatto on niistä hauskin paikka viettää aikaansa. Ulospakottaminen stressaa eläimiä ja huonontaa heti vaikkapa utareterveyttä yms asioita ja eläinlääkäriä taas tarvitaan ja antibioottikuuria yms.

Heli kirjoitti...

Syököön kukin ihan mitä haluaa, luomua tai ei luomua, hyvät ja huonot puolet on molemmissa. Turhaan näistä asioista intetään ja väitetään.

H

Maria V. kirjoitti...

"Luomuviljelijä antaa seleenin eläimille usein pistoksena, kun taas tavanomaisessa viljelyssä eläin saa seleenin syömästään ravinnosta täysin normaalisti."

Ja mistähän tämä "tilasto" on peräisin, ainakin tuossa linkkaamassasi keskustelussa luomumaajussit antoivat seleeniä nimenomaan rehussa.

"Luomuvalkuiaisrehun tarjonta kotimaisena ei kasva, koska luomuviljelijät viljelevät luomua vain ja ainoastaan tukien takia ja he kyllä osaavat pelata kortit niin, että suurimmat tuet tulevat saaduksi ja luomuvalkuaisrehua viljelemällä asia ei onnistu. Lisäksi asiat ovat vielä niin, että suurin osa luomutiloista keskittyy vain viljaan --"

Eikös luomuviljelyyn kuulu viljelykierto, johon yleensä kuuluu viherlannoitus, jona voisi viljellä esim. juuri härkäpapua, apilaa... Voiko luomuviljaa viljellä ilman mitään viljelykiertoa ja tehdäänkö niin todella?

"Mitä tulee noihin outoihin luomusääntöihin, esimerkiksi jaloittelupakosta, niin ne eivät toimi ollenkaan."

Lueppas vielä ajatuksen kanssa. Ei taideta puhua mitään pakosta, vaan eläimillä on oltava pääsy, ts. mahdollisuus päästä ulos. Ulkoilualueet voivat myös olla osittain katettuja, jolloin ei auringon paahde kiusaa.

Suvi kirjoitti...

Aloitin luomupuutarhuri-opinnot elokuussa Keudan Saaren kartanossa Mäntsälässä ja tutkintoa suorittavat 25 aikuisopiskelijaa ensimmäisinä Suomessa! Ensimmäisen työharjoittelujakson jälkeen luomutilalla liputan luonnonmukaisesti tuotetun ruoan puolesta ja etenkin lähiruoan merkitystä voisi nostaa enemmän otsikoihin... tulevaisuus mahdollisena yrittäjänä alalla vaatii varmasti ponnisteluja - etenkin pienviljelijältä. Taidan näin alkuun tyytyä tarjoamaan kauan kaupan hyllyille odotettuja kotimaisia valkosipuleita - luomuna!
Suvi > www.nuppulinna.blogspot.com

Suositut tekstit