28.3.2010

Dirty jewellery?

Nettikaupat mulle suhteellisen vieras juttu. Koen, että uuden hankinnassa tärkeintä on se, että asiaa pääsee hypistelemään ennen ostopäätöksen tekemistä. Esimerkiksi vaatteita tai kenkiä en siis ihan helposti siis lähtisi netistä tilaamaan, koska olen tosi kranttu ja melko varmasti tilaus olisi kuitenkin palautettava väärän koon tai jonkun muun syyn vuoksi. Sikäli netti olisi kätevä paikka ostaa esimerkiksi vaatteita, että verkossa ekologista vaatevalikoimaa on tosi paljon, ja kadunvarsikaupoissa taas minimaalisesti.

Korut ovat kuitenkin helpompi nettihankinta, jos nyt sattuisi vaikka haluamaan jotakin vaikkapa pienestä brooklyniläishopeapajasta nimeltä Digby & Iona. Löysin tieni nettisivuille alkuvuodesta ja käyn säännöllisesti kurkkimassa, mitä uutta pajassa on saatu aikaiseksi. Kaikki malliston korut eivät sydäntä lämmitä, mutta esimerkiksi tämä domino-koru on vaan ihan mahtava.

Korut valmistetaan tilauksesta ja kaikki dominopalikat ovat uniikkeja — ja peräisin 1800-luvulta. Kuvassa näkyy siis todellinen ajan patina, eikä keinotekoisesti aikaansaatu look. Asiakkaalla on myös mahdollisuus kysyä tiettyä numeroyhistelmää. Mä niin rakastan tällaisia koruja! Voin vaan kuvitella, millaista elämää nämä dominopalikat ovat nähnneet joskus kauan, kauan sitten...

En tilannut korua itselleni, mutta ehkä jos oikei pitää silmänsä auki kirpparilla, voi vanhoja dominopalikoita löytää jostakin, ja tällaisen voisi helposti teettää itselleen. Tämä on siis suunnitelma!

Mutta kyllä minä näppäilin visa-korttini numeron nettiin, silä tilasin Digby & Ionasta jotakin muuta, sormuksen nimittäin. Hopeaseppä Aaron Ruffin Stump-ring vaan vei sydämeni heti kun näin sen. Ehkä postaan teille tarkempia kuvia siitä jossain vaiheessa. Se on aivan mahtava.


Todettakoon, että tämä on ensimmäinen hopeasormukseni, jonka ostan uutena — koskaan. Hankin sormuksen helmikuun alussa. Mutta Eco Trip -ohjelmasarjan kultakaivos-jakson vastikään nähneenä voi olla, että tämä on myös viimeinen uutena hankkimani sormus, jos paljastuu, että hopeabisnes on yhtä kuormittavaa ja epäeettistä kuin iso osa maailman kultabisneksestä.

Mainitsin NoDirtyGold-kampanjasta teille keväällä 2008 ja päätin silloin, että meikäläinen ei uutta kultaa osta. Mutta miksi olisi tarvekaan, kun vanhat ja käytetyt korut ovat yleensä paljoan kauniimpia ja usein uniikkeja? Yhtä uutta kultasormusta kohden syntyy 20 tonnia kaivosjätettä. Ihan absurdia. Avokaivokset voivat olla massiivisen kokoisia ja ne näkee jopa avaruudesta. Ja ei, niitä ei täytetä louhinnan loputtua.

Kuva: Wikipedia

Kultakaivosten myötä kaivosalueiden pohjavedet saastuvat ja taustalla on maasta riippuen myös epäeettistä työvoimankäyttöä. No dirty gold for me.

... mutta mitenkä on hopean laita? Teinkö kultabisnekseen verrattavan, epäekologisen ostoksen tilatessani Digby & Ionan hopeasormuksen? Saattaa olla... Selvitän parhaillaan, mistä hopeapajan hopea tulee, ja minkälaisissa mittasuhteissa maailman hopeabisnes toimii. Hopean eettisyyteen ja ekologisuuteen palataan siis Kempparissa myöhemmin.

8 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Dominokoruja saa kyllä helposti kotimaastakin käsityönä tehtynä, esim. Helmetti myy vastaavia ja erityistoiveita toteutetaan tilaamalla.

http://kauppa.helmetti.fi/

Kermaperse kirjoitti...

Nyt tulee kilometrikommentti :D

Kultasepänalan ekologinen selkäreppu on kyllä valtavan suuri ja painava, mutta haluaisin tuoda esille sen pointin, että sen selkärepun keventämiseksi tärkeässä asemassa ovat ne taitavat kultasepät, jotka sulattavat asiakkaan romukullan ja suunnittelevat ja valmistavat uuden, uniikin korun. Jotenkin toivoisin, että ihmiset osaisivat arvostaa ja hyödyntää tätä enemmän. En siis alkaisi boikotoimaan kultakoruja, vaan enemminkin h&m-halpiskoruja ym. Kultaa ja muita jalometalleja pystyy AINA kierrättämään. Lisäksi vanhoja koruja voi "muodistaa" ja niitä kannattaa huoltaa.

Rohkeasti siis vain käyttämään kultaseppien palveluita! Ei se halpaa hupia ole, mutta mikä olisi hienompaa kuin saada uniikkikoru, joka on edes hieman ekologisemmin tuotettu.

Toki kultasepänalan muita ongelmia ovat valmistuksessakin käytetyt kemikaalit ym. myrkyt, mutta on tärkeää, että kemikaaleja käsitellään ja hävitetään oikein. Ehkä näihin ympäristö- ja työturvallisuusongelmiin ei aina olla osattu kiinnittää huomiota, mutta uskoisin nuorempien kultaseppien jo osaavan hoitaa nämä asiat.

Sen sijaan tuohon "puhtaaseen kultaan" minun on hieman vaikea uskoa. Väittäisin melkeenpä, että on melko mahdotonta oikeasti sanoa kullan alkuperää. Sama se on timanttien kanssa. Ellei sitten ole suoraan yhteydessä kullantuottajaan, niinkuin ohjelman viimeinen kultaseppä, mutta kuinka moni suomalainen sitä tekee? "Puhdas kulta" on mielestäni aikamoinen markkinointikikka. Varsinkin kun mainittiin juuri nämä tunnetuimmat koruliikkeet.. Kröhm. Tämä siis ihan perstuntumalla, en tiedä asian oikeaa laitaa. Ja itseasiassa en ole tutustunut tuohon kampanjaan, pitääkin katsoa sitä. Mutta ainakin timanttien suhteen on kuulemma todella vaikea luvata asiakkaalle, ettei kyseessä ole "veritimantit".

Siispä, kivienkin suhteen kierrätys kannattaa.

Jos materiaali on jo kerran olemassa, mikset käyttäisi sitä? Sen sijaan uuden tuottaminen, ainakin näin suuressa mittakaavassa on järjetöntä.

Hopean tuotanto tuskin paljoa eroaa kullan tuotannosta..

T:Kultaseppäopiskelija (joka on vielä hyvin tietämätön asioista)

Ps. Se on vielä pakko sanoa, että olen opiskellut myös vaatetusalaa, mutta alkoi ahdistamaan muodin nopea vaihtuminen ja jatkuva materian tuottaminen tähän maailmaan. Joo, onhan niitä hyvintehtyjä laadukkaita klassikkovaatteitakin, jotka ovat aina muodissa, ja vaatteita on mahdollista tuunata, kierrättää, tehdä vanhasta uutta jne. mutta silti. Vaatteiden tuotannossa syntyy valtava määrä esim. tilkkujätettä ym. jolle harvemmin pystyy mitään tekemään. Siksi kultasepänala sopii nykyiseen arvomaailmaani paljon paremmin. Korutuotannossa otetaan talteen kaikki pienen pienetkin jalometallihiput ja ne sulatetaan uudelleenkäyttöä varten.

Krisse kirjoitti...

Onko sulla jotain tiettyjä paikkoja mistä ostat vanhoja hopeakoruja? Vanhat korut on niin paljon hienompia kuin uudet :)

Ta-Miit kirjoitti...

Hopean louhinta on ihan yhtä lailla hirvittävää bisnestä. Lapsityövoimaa, olematon työturvallisuus, myrkkyjä, onnettomuuksia, riistoa...

Melkoisen ravistelevan katsauksen hopeanlouhintaan ja louhoksissa raatavien lasten elämään saa elokuvasta The Devil´s Miner:

http://www.thedevilsminer.com/index_new.html

Noora kirjoitti...

Hanna:Kiitti linkistä!

Kermaperse:Asiaa!! Haluaisitko sä ehdä mulle tilauskorun vanhasta kullasta, joka sulatetaan uudelleen käyttöön? Voitais tehdä juttu vaikka Uuteen Mustaan :)

Krisse:En usin osta koruja, mutta käyn joskus Helsingin Desseinissä, jossa on monia kauniita ja uniikkeja, vanhoja koruja.

Ta-Miit:Kiitos linkistä!

Kermaperse kirjoitti...

Haha :D Ikävä kyllä olen todennut, että kultasepänala(kaan) ei ole minua varten ja suunnittelen parhaillaan alanvaihtoa. Jos olet oikeasti tosissasi, voin tietenkin kysellä olisiko muissa meidän koululaisissa halukkaita moiseen. Koulumme on Lahdessa.

Jutun kullan uusiokäytöstä pystyy kyllä varmasti toteuttamaan ihan missätahansa kultasepänpajassa :) Hyvä juttuidea kyllä!

Hanna K kirjoitti...

Luonnonsuojeluliiton sivuilla on laskettu aika monenkin tuotteen ekologista jälkeä, myös korujen. Löysin tuon sivuston vasta äsken, joten oon vasta tutustumassa siihen, mutta käsittäisin, et nuo MI- ja MIPS- arvot mittaavat sitä, kuinka paljon luonnonvaroja on käytetty tietyn raaka-ainemäärän aikaansaamiseksi.

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/mips-lukuja/korut

snaamakko kirjoitti...

Toi kyseinen kuva on maailman suurimmasta timanttikaivoksesta Sahan tasavallasta Pohjois-Siperiasta jossa asukastiheys on 0,3 / km². Aika sama, missä järjestyksessä ne kiven murikat siellä on. Hyvä vaan että alueen asukkailla on jokin elinkeino.

http://www.yakutiatravel.com/eng/facts/economy.htm

Suositut tekstit