17.2.2010

Pyhä kolminaisuus

Hassua, en ole maininnut blogissani hunajaleipää. Syy on ainakin osittain se, että sen syöminen tapahtuu aina noin minuutissa, eikä ruokapostauksia ole kiva tehdä ilman kuvia. Ei tämäkään foto hääppöinen ole, mutta maku korvaa ulkonäön.

Sam opetti minulle tämän yksinkertaisen, mutta maukkaan — ja aika terveellisenkin — herkun:pahdettua ruisleipää, voita ja hunajaa. Niin hyvää että järki lähtee. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.

8 kommenttia:

Earning Therapy kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Basilika kirjoitti...

Parhaimmat ilot ovat yksinkertaisia, vai miten sitä tavataan sanoa! :)

tanja kirjoitti...

Hei, toi oli mun lapsuuden viikonloppuaamujen aamupala, :)asuttiin maalla ja vain harvoin oli leivänpaahdin ja paahtoleipää edes pöydässä. (yleensä syötiin äidin tekemää ruisleipää)Voi niitä aikoja!

Laura... kirjoitti...

Tuo on ihan parasta! Ennen söin paahtoleivän vastaavasti, mutta ruisleipä on vielä parempaa ja terveellisempääkin.

Olen aika uusi lukijasi ja kokenut lapsen saamisen jälkeen jonkinmoisen herätyksen etenkin ruokien lisäaineiden suhteen. Nyt vaan tuntuu, että nälkä kasvaa syödessä ja sitä on alkanut syynäämään kempparitavarat, siivousaineet, vaatteet... Mutta sehän on vain hyvä ja onneksi mieskään ei mukise vastaan :)

Noora kirjoitti...

Basilika:Se on totuus!

Tanja:Joo, hunajaleipä on kait vähän sellainen unohdettu herkku.

Laura: Mahtavaa!!

Nea kirjoitti...

Aivan parasta!
Tätä tuli syötyä teininä enempi, kun asu äitin kanssa. Meillä oli iltasin aina tapana tehä kasa voileipiä ja kattoo jotain keskusteluohjelmaa ja argumentoida kovaäänisesti :)

Dragofix kirjoitti...

Nam hunajaa, tein tänään aamulla hunajamarjapuuroa. Hunajaleivätkin on tosi herkkua. =)

Ulpu kirjoitti...

Täytyykin kokeilla. Paahtoleipä juustosiivun ja hunajan kanssa on namia myös.

Suositut tekstit