3.2.2010

Mukavuudenhalua kantakaupungissa

Taloudessamme ei ole autoa, emmekä ole kaavailleet sellaista hankkivammekaan. Kun on asettunut asumaan Helsingin Alppilaan, ja sekä raitiovaunu että bussi tulevat kotiovelle ja metrokin aika lähelle, ei autolle vaan ole tarvetta. Taksinkin voi ottaa joskus, jos julkisista ei ole apua.

Olemme viime aikoina kaipailleet kotiimme lisätilaa, ja toistaiseksi olen ratkaissut tilaongelman pitämällä kirjavuoriani työhuoneella Kalliossa. Se tulee ainakin toistaiseksi halvemmaksi kuin kolmion ostaminen kantakaupungista ja mielekkäämmäksi kuin kauemmaksi muuttaminen.

Työskennellessäni YLEn ympäristökoordinaattorina, jouduin pohtimaan muun muassa yleläisten työmatka-ajosta aiheutuvia päästöjä. Eräs työkaverini kertoi, kuinka yksityisautoilu on heidän perheensä ainoa vaihtoehto: julkiset kulkevat harvoin ja liian kaukana kodista. Ymmärtäähän sen. Silloin on omistettava auto — jos on päättänyt asua julkisten tavoittamattomissa. Valintakysymyshän se on. Vai onko?

Vaikka valitsemmekin kotimme itse, vaikuttavat asiaan monet seikat: omat sukujuuret, varallisuus, työpaikan sijainti ja ennnen kaikkea, mukavuudenhalu. Monet meistä haluavat samalla rahalla enemmän tilaa ja oman pihan, ja siksi kantakaupungista muutetaan vähän kauemmas, omaa tilaa ja rauhaa saadakseen.

Mutta voiko silloin urputtaa, että julkisten käyttäminen on mahdotonta, kun kerran itse on valinnut asuvansa väljemmin ja kauempana, julkisen liikenteen tavoittamattomissa?

Vaikka jokainen itse päättää, ostaako auton vai ei, on totta, että julkinen liikenne on monella paikkakunnalla lähes olematonta, eivätkä kaikki voi asua Helsingissä, Tampereella tai Turussa kantakaupungin alueella, jossa julkisilla liikkuu kätevästi. Kyllä me tarvitsisimme paremman julkisen liikenteen verkoston Suomeen, mutta haluaisin silti herätellä myös keskustelua siitä, missä menee itsekkyyden ja mukavuudenhalun raja? Onko lapsiperheen mahdotonta asua esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa, vai onko muutto kauemmaksi väistämätöntä? Entäpä mikä on "liian pitkä matka" käveltäväksi bussipysäkiltä kotiin? Ja mikä puolestaan on "liian harvoin" kun puhutaan vaikkapa bussin kulkutiheydestä. Nämä ovat aika henkilökohtaisia mielipiteitä ja mieltymiksiä.

Vaikka koitankin olla suvaitsevainen, en silti ole voinut olla viime päivinä hymyilemättä, nähdessäni ihmisten taistelevan rakkaita peltilehmiään turvaan tällaisten kasojen alta:

Ja kyllä, kuvassa on kaksi autoa :) Kun itse kävelee 8 minuutissa omalle työpaikalleen, ja nauttii täysillä leudosta talvisäästä ja lumen tupruttamisesta, on kollegoiden kokemus samasta asiasta päinvastainen: monet kaivavat autojaan kinosten alta tuntikausia ja kökkivät sitten vielä ruuhkassa samalla, kuin minä lampsin muutaman sata metriä töihin ja kotiin, jalan.

Voi tietenkin todeta, että olen onnekas, asuessani näin lähellä työpaikkaa, mutta itsepä olen asuinpaikkani valinnut! Ja moni muu varmaan tykkäisi asua tilavamminkin, mutta 54 neliötä on kahdelle ihan kohtuullisen kokoinen asumus, vaikka teksitni alussa valitinkin tilanpuutetta. Loppujen lopuksi se ON asennekysymys. Jokainen päättää itse, kuinka paljon tavaraa sitä kotiinsa tarvitsee ja onko oma, suojaisa piha saatava, tai mikä on "liian kaukana", kun puhutaan vaikka siitä bussipysäkin sijainnista jne. Äitini nelihenkinen perhe asui Helsingissä 36 neliön asunnossa ihan sulassa sovussa. Muistutan itseäni aina välillä tällä tosiasialla, kun vaatteeni ja tavarani muka eivät mahdu mihinkään.

63 kommenttia:

MissJ kirjoitti...

Julkinen liikenne vaan ei ole tällä hetkellä Suomessa todellinen vaihtoehto, edes Helsingissä. Jos julkista liikennettä halutaan käytettävän, se on rakennettava oikeaksi vaihtoehdoksi, mutta tätä työtä ei voi tehdä repimällä rahoja yksityisautoilijoiden kukkarosta niin kauan, kuin monella ei ole yksityisautoilulle vaihtoehtoa.

Tosiasia on esimerkiksi, että Suomessa on talvi, ja jos julkinen liikenne ei toimi talvella, yksityisautoilu on todellinen pakko.

Joidenkin on oikeasti päästävä töihin minuutilleen silloin kuin työt alkavat, sinne ei voi mennä silloin kun juna, raitiovaunu tai bussi tulee (jos tulee). Ei myöskään ole kohtuullista, että seitsemältä alkavaan vuoroon on lähdettävä aamuneljältä, jos ensimmäinen tai toinen liikenneväline ei saavukaan, kun monta kuukautta vuodesta julkisen liikenteen reitteihin tai aikatauluihin ei voi luottaa (milloin lumen, pakkasen, sateen, lehtien, kuumuuden, tai kuun asennon vuoksi).

Lisäksi on paljon aloja, joiden toimitiloja ei edes voi rakentaa keskusta-alueelle tai yrityskeskittymiin, eli vaikka itse asuisikin keskustassa, ja näidenkin alojen työntekijöiden on päästävä töhin.

Meidän kahden hengen perheessämme on kaksi autoa, edellä mainituista syistä. Enkä tunne huonoa omaatuntoa autojen käytöstä, vaan istun lämpimässä enkä voi olla hymyilemättä, kun katson liikennevaloissa hytisten odottavia jalankulkijoita räntätuiskussa ja loskassa. ;)

kriish kirjoitti...

Suosittelen Osmo Soininvaaran blogia, jos et ole jo seurannut. Hän on pohtinut samoja asioita, mutta hieman laajemmasta vinkkelistä.

Ihan ensiksi on todettava, että kyllä, toki moni voisi asua keskustassa jos on valmis uhraamaan neliöitä. Moni tekeekin. Jos kaikki pääkaupunkiseudun asukkaat kuitenkin pyrkisivät samaan, kysyntä nousisi niin kovaksi että kenelläkään ei olisi enää keskusta-asumiseen varaa.

Ongelma ei ole ihmisissä, jotka muuttavat kauemmas, vaan politiikassa. Ongelma on siinä, että ei kaavoiteta tarpeeksi asuntoja järkeville etäisyyksille. Ongelma on siinä, että ei kaavoiteta asuntoja radanvarteen ja muuten hyvien yhteyksien päähän, vaan jonkkaan jossa auto todellakin on ainut vaihtoehto. Ongelma on siinä, että monet kuitenkin haluavat ympärilleen luontoa ja rauhaa ja ehkä sen omakotitalonkin - kaavoituksen tulisi vastata myös tähän pitämällä huolta riittävästä määrästä viheralueita ja kaavoittamalla tiiviimpää pientaloa hyvien yhteyksien päähän.

Keskusta ei ole vaihtoehto suur-helsingille. Ihmiset eivät yksinkertaisesti mahdu sinne koko siltä alueelta, mistä helsingissä käydään töissä. Ymmärrän täysin, että lapsiperhe lähtee keravalle tilan perään - itse en lapsen kanssa suostuisi asumaan kivierämaassa, onneksi Tapiolasta löytyi kompromissi.

En lähtisi syyllistämään myöskään ihmisiä, jotka käyvät kauppakeskuksissa. Kyllä suuressa eskuksessa saa asiansa hoidettua nopeammin ja valikoima on laajempaa. Lopujen lopuksi myös pieni putiikki tulee sellaisessa ympäristössä paremmin toimeen. Sen sijaan osoittaisin syyttävälläsormella päättäjiä, jotka kaavoittavat näitä mammutteja paikkoihin joihin ei julkisilla pääse. Toisaalta vaikkapa Sello on puolestaan esimerkki hyvästä sijainnista.

Eli kyllä, olen samaa mieltä siitä, että olisi hyvä saada työpaikkoja ja asuntoja lähemmäksi ja julkisia paremmaksi vaihtoehdoksi. En kuitenkaan syyttäisi ihmisiä, jotka vain pyrkivät elämään edes jotenkin siedettävällä hinnalla.

taapertaja kirjoitti...

Minulle toimiva julkinen liikenne on bussi tm. joka menee kolme kertaa tunnissa. Kipuraja sille, että menen töihin muulla kuin pyörällä vaihtelee 5-10 kilometrin välillä säätilasta riippuen. Minulle keskisuomalaisena nämä lienevät hyvin erilaisia rajoja kuin "kiireisille" hesalaisille, joille parin minuutin bussin odottaminen tai muutaman kilometrin kävely kuullostavat olevan liikaa.

Asennekysymys siis!

Meillä ei ole autoa, olemme lapsiperhe. Tämänhetkinen työmatkani on 2 km ja pyöräilen vuoden ympäri. Säätila ei ole koskaan esteenä kun töissä on vaihtovaatteet. Olen aina ajoissa paikalla, koska työmatka ei ole riippuvainen minkään kulkuneuvon toimimisesta (pyörä on tähän mennessä toiminut aina :). Valtavan hyvä ratkaisu siis minulle.

MissJ antoi ymmärtää ettei julkinen liikenne toimisi talvella. No kyllä se meillä ainakin pääsääntöisesti toimii. Todella huonolla kelillä on myöhästymisiä, mutta niin tuntuu olevan yksityisautoilijoillakin, jotka tosiaan joutuvat kaivamaan peltilehmiään hangesta ja seisovat sitten jonoissa...

MissJ kirjoitti...

Ei ole montaa aamua mennyt tässä viime viikkoina, kun radiosta on saanut kuulla "junavuoroja on peruttu, niillä ja näillä asemilla ei pysähdytä, ratikat ovat poikkeusreiteillä tai seisovat jonossa jumissa jossain...", eli täsmällinen liikkuminen on tehty melko mahdottomaksi. Pääkaupunkiseudulla useimmat joutunevat käyttämään kahta, jotkut kolmeakin julkisen liikenteen välinettä päästäkseen kotoa työpaikalleen, ja jos yksi näistä on kolme varttia myöhässä, ja toinen kestää normaalia kauemmin tai ei tule ollenkaan, niin...

Pilvi kirjoitti...

MissJ ja kriish : puhutte ASIAA!

Minä olen riippuvainen VR:stä vaikka en haluaisi. Ajokorttia en omista, enkä näe sitä vielä ajankohtaiseksi, valehtelen itselleni että julkisillä pääsee ja ne ovat puhtaampi vaihtoehto.

Tänään ostamani kuukausilippu oli taas noussut. Joka vuosi junalippujen hinnat nousevat mutta kukaan ei takaa että pääsen ajoissa töihin.
Tämän talven aikana ajoissa olleet junat voi laskea kahden käden sormilla. Ymmärrän että lumi, pakkanen ja jää aiheuttavat ongelmia, mutta kun ongelmat jatkuvat ympäri vuoden. Miten niin suuri yritys ei ole oppinut vuodenaikojen vaihteluun?
Tulipas kunnon VR-purnutusta =)

Ennen asuin 3km päästä juna-asemalta ja säällä kuin säällä se matka tuli käveltyä koska paikkakunnallani julkinen liikenne on huonoa.
Nyt asun vajaan 500m päästä asemaa ja asunnon vuokra nousu reilut 100€

Asuisin itse hieman syrjässä jos asuminen olisi halvempaa ja tilaa mukavasti.
Mutta silloin julkisen liikenteen tuli olla parempaa ja halvempaa.

Mimi kirjoitti...

Ongelman ydin on mielestäni juuri siinä, että koko Suomen joukkoliikenne tökkii ja sitä on parannettava, ei ainoastaan syyllistettävä yksityisautoilijoita. Jos ei asu julkisen liikenteen lähettyvillä, auto on yksinkertaisesti välttämätön. Asuin itse maaseudulla 17 vuotta ja lähimpään kauppaan oli 8 km. Siellä ei todellakaan päässyt ilman autoa minnekään! Minulla ei edelleenkään ole ajokorttia, enkä aio sellaista hankkia koska koen pärjääväni Helsingissä julkisen liikenteen voimin. Näin talvella se on kyllä tökkinyt ihan liikaa. Mikä siinä on, että joka vuosi lumi yllättää VR:n ja kaikki muutkin? Eikö ihmiset koskaan opi että talvi tulee ja lunta sataa, oli miten oli? :P

Mitä tulee kirjoitukseesi, se on mielestäni aika itsekeskeinen. Ihmiset tarvitsevat eri asioita ja tulevat toimeen eri tavalla. Se että sinulle riittää kaksio Alppilassa, ei tarkoita että sama riittäisi esim. perheellisille. Perheille sopii väljä asuminen lähempänä maaseutua paremmin, koska lapset tarvitsevat tilaa ja rauhaa leikkiä ja metelöidä ja maalla on turvallisempaa. Tämä oli syy siihen, miksi omat vanhempani aikoinaan ostivat talon maalta ja arvostan suuresti luonnon läheisyydessä kasvamista. Keskusta-asuminen sopii ehkä parhaiten nuorille aikuisille ja eläkeläisille. Mielestäni on ajattelematonta syyttää vain ihmisten mukavuudenhalua asumisvalinnoissa. Kaikki eivät edes saa sitä asuntoa, jonka haluaisivat eikä kaikilla tosiaan ole sitä rahaa. Etenkään Helsingissä. Tämä on erittäin kallis paikka asua.

Oliivia kirjoitti...

Minä asun pienessä kaupungissa, Joensuussa. Kaupunki on niin pieni, että joka paikkaan pääsee kätevästi kävellen tai pyörällä. Käytän isompiakin kauppakeskuksia, koska pyöräily sinne ei ole kuin 15min. Lapsuudenkotini sijaitsee n. 3 km keskustasta ja olen kulkenut matkan muutaman kerran julkisilla. Niin vähän sen takia, koska 3 kilometriä taittuu kyllä aika nopeaan pyörällä tai kävellen. Bussi maksaa 2,90 ja kulkee tunnin välein. Huvittaa aina Helsingissä käydessäkun ihmiset kulkevat pikkuruiset matkansa julkisilla ja panikoivat kun ovat myöhästyneet metrosta ja seuraava tulee vasta 4 min. päästä..

Kaikkien ei siis tarvitse pakkautua tiivisti etelään, jos sellainen elämä ei kertakaikkiaan innosta. Minusta mukavaa kun elämää ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin, vaan voin hypätä pyöräni selkään milloin haluan. Sääolot ovat hyvinhyvin harvoin se varsinainen este.

Toki olen julkisen liikenteen puolesta, koska näillä leveyksillä ei ihan oikeasti ole helppo pärjätä autottomana. Varsinkin jos asuu hieman syrjässä.

minna kirjoitti...

Ihmettelen kyllä suuresti näiden kommenttien perusteella missä te ihmiset oikein asutte? Itse asun Kirkkonummi-Karjaa-radan varressa ja vaikka tosiaan sääolosuhteista yms. johtuen junia on peruttu vähän väliä ja ne myöhästelevät, niin en ole näiden viimeisen vajaan 5 vuoden aikana ollut koskaan myöhässä töistä sen takia. Ainoastaan täydellinen junalakko vaikeutti merkittävästi työmatkaa. Opiskeluaikana asuin 2 km päässä oppilaitoksesta, joten sinne saattoi pyöräillä tai kävellä. Ehkäpä sitten itselläni on ollut hyvää tuuria tai jotain, mutta uskoa joukkoliikenteeseen on edelleen - vaikka toki mieluiten käyttäisin vain jalkoja.

Nempula kirjoitti...

Sekin olisi jo paljon jos ne, joilla oikeesti on mahdollisuus julkiseen liikenteeseen, edes käyttäisivät sitä.

Tiedän monta ihmistä, jotka asuvat lähellä keskustaa, todellakin julkisten ulottuvilla, mutta silti kulkevat autolla - joka paikkaan, ihan parinkin kilometrin matkat. Näillä minun tuntemilla ihmisillä on myös liukuvat työajat, joten myöhästymisen pelkoonkaan ei voi vedota.

Krista kirjoitti...

Omalta kotipaikkakunnaltani ei ainakaan enää 7kilometrin päästä (jossa on muuten erittäin paljon asutusta) keskustasta pääse lähemmäs palveluita enää kello neljän jälkeen lauantaina eikä yhdeksän jälkeen arkipäivänä, joten ymmärrän erittäin hyvin, jos esimerkiksi lapsiperhe hankkii auton. Viitisen vuotta sitten julkisen liikenteen kulkeminen loppui jo seitsemän aikoihin arki-iltoina paikkakunnallani. Olisi ollut 14-vuotiaana aika ikävää harrastusten päätteeksi kävellä tai pyöräillä 10 kilometriä kotiin. Mutta mukavuuskysymys.

Minulla ei ole autoa, enkä aio sellaista hankkia, mutta ymmärrän, jos sellaista oikeasti tarvitaan pienemmillä paikkakunnilla. Ihmetyttää jopa hiukan tämä pääkaupunkikeskeisyys näissä keskusteluissa, kun siellä julkinen liikenne on täysin eri luokkaa kuin esimerkiksi täällä Pohjoisessa. Omat kokemukseni ovat 60 000 asukkaan kaupungista.

Minttu kirjoitti...

Tällä hetkellä asun Tampereella ja en aio tänne ostaa autoa. Kyllähän se välillä tekisi mieli autolla hurauttaa markettiin, jos sellainen olisi. Mutta totuus on, että täällä julkiset kulkevat niin hyvin, että niitä kannattaa käyttää ja kesäisin esim. polkupyörällä pääsee kätevästi. Ottaa kyllä aina päähä katsella yksin autolla kulkevia ihmisiä matkalla töihin. Täällä kuitenkin bussit kulkee!

Suomessa julkisilla etenkin junalla kulkeminen on kyllä hävyttömän kallista. On vaikeaa yrittää suosia julkisia kulkuneuvoja, kun esimerkiksi junan kohdalla autolla meneminen tulee aikuisella yksinkin jo halvemmaksi kuin junalla.

Olen kotoisin maaseudulta ja luulen, että sinne tulen myös joskus vielä muuttamaan. Kyse ei ole minun kohdallani siitä tilasta vaan pikemminkin kaipaan rauhaa ja luontoa ympärilleni. Maaseudulla auto on käytännössä pakko. Meidänkin kylästä meni yksi bussilinja kerran päivässä. Ehkä maaseudulla asuessa voisi miettiä kimppakyytejä ja oman auton valintaa ympäristöystävällisyyden mukaan.

Suurin ja korjattavissa oleva ongelma ovat mielestäni juuri nämä keski-ikäiset kaupungin laidoilla asuvat ihmiset, jotka ajavat autolla matkan kuin matkan. Kyllä ne bussit kulkevat ainakin täällä Tampereella kohtuullisesti kaupungin laidoillakin! Se on vain korvien välistä kiinni, onko se julkisilla kulkeminen vaikeaa vai ei!

MissJ kirjoitti...

Krista, lähes joka viides suomalainen asuu pääkaupunkiseudulla, ja kun keskustelu laajennetaan koskemaan pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta, johon kuuluvat nykyisellään sujuvasti jo mm. Hyvinkää, Porvoo lähiseutuineen sekä Lahti ympäristökuntineen, tämän alueen liikenneasiat vaan koskevat aika suurta osaa suomalaisista. ;)

LKK kirjoitti...

Kommentoisin vaan, että myös yksin asuvalle opiskelijalle ovat Helsingin kantakaupungin yksiöt aika kovissa hinnoissa. Tämän vuoksi "valitsen" asuntoni kauempaa keskustasta. Uskoisin tämän olevan myös monella perheellä suuri syy esikaupunkiasumiseen. Mielelläni ottaisin pienenkin asunnon kantakaupunkialueelta, mutta niitäpä ei paljon enää alle kuudensadan irtoa. Ne hinnat ei kyllä naurata... Periferia-asunnon valinnassani kriteeriksi nousekin tällöin lähinnä sujuva julkinen liikenne. Autoa kun en omista... ;)

viv kirjoitti...

Neljä sanaa: Suomea pitäisi rakentaa tiiviimmin.

Paula kirjoitti...

Ainakin omalla kohdallani julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla toimii moitteettomasti. Se, että junat joskus harvoin kulkevat vain 10 minuutin vuorovälein, sen sijaan että kulkevat aikataulun mukaan, ei minusta ole kovinkaan suuri ongelma. Lumisilla keleillä tulee ongelmia, mutta yhtälailla omalla autolla kulkiessa tulee ongelmia.

Täällä jo joku mainitsi, että ratkaisu on kaavoituksessa. Kyllä sitä voi ihan perustellusti kysyä, miksi Espoossa ja Vantaalla rakennetaan marketteja kehä 3 varteen pellolle ilman kunnollisia julkisia yhteyksiä sen sijaan, että kauppakeskus rakennettaisiin esim. Tikkurilaan tai Espoon keskukseen tai Tuomarilaan...
Koska ainakaan asuntoja kyllä löytyy julkisten varrella, kodinkoneliikkeeseen taas on pakko mennä taksilla, jos autoa ei ole. Ja se on idioottimaista.

E. Birdie kirjoitti...

Suomalaiset ovat kasvaneet autoiluun: jouluna Suomessa käydessä näin taas, kuinka autolla mennään kaikkialle ja se auto on pakko saada korttelin etäisyydelle päämäärästä, muuten se on liian kaukana. Sitten ajetaan korttelin ympäri kunnes tarpeeksi hyvä parkkipaikka löytyy. Matkaa tässä keskikokoisessa kaupungissa tutuillamme on keskustaan keskimäärin 3-5 km. Itse asun Berliinissä ja täällä kahden kilometrin kävely ei tunnu missään, ja jos lähin metropysäkki on kymmenen minuutin kävelyn päässä, se on tarpeeksi lähellä.

Krista kirjoitti...

MissJ: Kyllä minä silti oletan, että yleistettäessa puhutaan myös niistä (meistä) lopuista suomalaisista.

Sussu kirjoitti...

Ei tuollaisen valinnan tekeminen ole aina ihan helppoa. Itse olen kotoisin "maaseudulta" (eli n. 6000 asukkaan paikkakunnalta ja sen haja-asutusalueelta) ja nykyään asun pk-seudulla. Neliöitä meillä on kerrostaloasunnossamme 44, mikä nyt tässä elämänvaiheessa riittääkin. Mutta kyllä minä haluan muuttaa omakotitaloon johonkin metsän kupeeseen vielä: haluan kasvimaan ja pienen pihan, jossa tulevat muksut voivat temmeltää. Johtuu luultavasti taustastani, mutta turhaudun kerrostalossani kesällä, kun ei voi vain avata kotiovea ja mennä nurmikolle ottamaan aurinkoa, vaan pitää erikseen lähteä johonkin, jos haluaa olla ulkona. Väittäisin, että jollain tapaa on ekologisuutta sekin, että haluaa oikeasti ELÄÄ luonnossa. Ja jos muutenkaan ei erityisemmin hyödynnä ison kaupungin palveluita, ei ole oikeasti mitään järkeä kituuttaa kaupungissa vain sen takia, että ei tarvitsisi hankkia autoa. Nämä on tottumiskysymyksiä: ikänsä kaupungissa asunut ei välttämättä ymmärrä tällaista tilan- ja avaruudenkaipuuta.

Ja edelleen: Ei se, että omistaa auton, tarkoita sitä, että sitä pitäisi olla koko ajan käyttämässä. Tai ehkä auto voisikin olla vaikka yhteinen joidenkin hyvien tuttujen kanssa?

Ei-suurkaupungissa tulee ehkä myös kulutettua muuten vähemmän, kun ei ole houkutuksia joka nurkan takana. Ei asiat ole ihan niin yksioikoisia.

Sirpa kirjoitti...

Minun mielestäni ei pitäisi yksisilmäisesti tuijottaa sitä, että ahdas keskusta-asuminen on ekologisesti jees ja kaikki muu ei. Jos ajatellaan ihan maaseutua, tilannehan on useimmiten se, että asutaan omassa omakotitalossa. Oma tupa, oma lupa, asujalla on usein huomattavasti suurempi vapaus päättää energiankulutukseen vaikuttavista asioista kuin kerrostaloissa. Jos haluaa vaihtaa lämmityksen öljy- tai sähkölämmityksen vaikka maalämpöön, omakotiasuja on vapaa sen tekemään, ei tarvitse jängätä taloyhtiön kanssa että mitä maksaa ja voiko ja pitääkö ja eihän ole pakko. Ulkovalaistuksen voi omassa talossa miettiä juuri niin energiatehokkaakis kuin itse haluaa, voi itse päättää, miten lämpimäksi haluaa kalustevarastot talvella, ei tarvitse lämmittää rappukäytäviä, lumitöiden tekemistä voi ainakin teoriassa yrittää järkevöittää.
Maalla on lisäksi usein paljon paremmat mahdollisuudet kasvattaa kesäisin juureksia, kasviksia ja hedelmiä omaan käyttöön ja lisäksi paremmat tilat niiden säilyttämiseen talven ajan. Vaikka kuinka kaupasta ostaisi kotimaista luomua tai mitä tahansa, aina se on jostain sinne kuljetettu, ei ole kaupassa kasvaneita kasviksia tarjolla vielä. Biojätettä ei tarvitse erikseen kerätä ja kuljettaa, kun se menee kompostoriin ja sitä kautta aikanaan sinne puutarhaan.
Kokemuksesta tiedän myös sen, että maaseudulla usein myös harrastukset suuntautuvat luonnon suuntaan. Kesällä puutarhanhoitoa, syksyllä sienestystä, talvisin hiihtoa ja niin edelleen, niitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään kauas ja eritoten ei tarvita lämmitettyjä/jäähdytettyjä/valaistuja halleja tai muita suuria tiloja.

Maalla asuen pystyy vaikuttamaan moniin asioihin huomattavasti paremmin ja enemmän kuin kaupungissa, mutta sille ei voi mitään, että oma auto on siellä suunnilleen pakollinen. Valinta se on tietysti aina, mitä kukin haluaa ja minkä näkee järkeväksi itselleen, mutta haja-asutusalueella asumisen ja sitä väistämättä seuraavan yksityisautoilun leimaaminen aina ja ilman muuta epäekologiseksi vaihtoehdoksi ei ole välttämättä järkevää. En tarkoita, että Noora niin olisi tehnyt.

Netta kirjoitti...

Niin no, ei olisi edes kovin kestävä ajatus, jos kaikki Helsingissä töissä käyvät myös asuisivat Helsingissä. Ja vaikka olisi halua asua keskustassa, niin eipä siihen kaikilla ole varaa. Ettei se asuinpaikan valinta ole aina asenteesta kiinni.

Jos saisin valita, asuisin siellä suurin piirtein 400 km:n päässä, josta Helsinkiin jouduin työn perässä muuttaakin. Asuinpaikan valinta on myös aluepoliittinen kysymys.

On myös paikkakuntia, joilla julkinen liikenne on kerta kaikkiaan niin olematonta, että sitä ei käytännössä ole. Auto on tuolloin vähän niinkuin välttämätön paha.

Zepa kirjoitti...

Patsyn ja Edinan mukaan taksi _on_ julkista liikennettä... :-)

Haidi kirjoitti...

Asun noin 13kilometrin päässä Turusta(yli 60neliön rivarissa) ja käyn töissä Turun keskustassa. Töihin kuljen bussilla, joita kulkee noin tunnin välein ja viikonloppuisin vielä vähemmän.

Auton ostin kesällä ja olen käyttänyt sitä viikonloppuisin ja arkipäivinä jos iltaisin on tullut jotain asiaa jonnekkin. Nautin niin bussilla kulkemisesta kuin autolla ajamisesta. Kyllä täällä pärjäsi pelkällä bussillakin, vaikka nuo viikonloppu vuorot onkin harvassa.

Huvittaa kun ihmiset kauhistelee sitä miten joku voi asua "niin kaukana" ja tulla bussilla, mikä kulkee tunnin välein. Se on vain asenteesta kiinni. Eikä sitä autoa ole pakko käyttää joka päivä, vaikka sen omistaakin.

ESC kirjoitti...

Aivan mainio kirjoitus taas Nooralta!

Minusta tässä ei "syyllistetty" yksityisautoilijoita. Syyllisyydentunne herää ihmisessä, jolla on jokin syy tuntea syyllisyyttä. Ei omia ratkaisujaan ole tarvetta puolustella, jos ne oikeaksi kokee.

Minä koin, että yksi tärkeimmistä pääpointeista jutussa oli, että autoilu ja asuminen ovat valintoja, joihin oma asenne vaikuttaa. OMA VALINTA. OMA ASENNE.

Itse olen aina ihmetellyt, että mikä on se korkeampi voima joka pakottaa ihmisiä "pakkovalintojensa" eteen. Kun perheeseen syntyy yksi lapsi lisää, on pakko saada isompi asunto, on pakko hankkia auto. Perheen toisen aikuisen vähintään on pakko tehdä niin ja niin paljon enemmän töitä. Perheessä on sitten vuosia ankarat ajat ja syy on poliitikoissa.

Minä keskimääräistä suuremman perheen äitinä en ole koskaan joutunut pakkovalintojen eteen. Ei ole tullut mieleenkään hankkia työpaikkaa, jonka takia on pakko ostaa auto. Kaikki, aivan kaikki valinnat elämässä olen tehnyt itselleni ja perheen hyvinvointi etunenässä sanelemassa. Olen kyllä luopunut monesta, mutta saanut tilalle enemmän. En ole mikään perijätär, en ole lapsuudenkodista saanut mitään mukaan.

En ymmärrä loppumatonta mukavuudenhalua ja kiirettä. Jos VR:n juna onkin myöhässä, miksi ihmisessä syntyy halu valittaa? Miksi kaiken pitäisi toimia kuin ajatus? Onko se niin kestämätöntä seistä pysäkillä omien ajatusten kanssa 10 minuuttia kauemmin? Onko 45 minuuttia oikeasti pitkä aika? Eikö meillä ole joskus sellaista aikaa ja miksi ei? Miksi on kylmä ja paha olo? Onko se aina meidän ulkopuolella se syy? Syy säässä tai poliitikoissa tai VR:ssä? Miksi asiat koetaan helposti vääryytenä ja kaikesta siitä pitää saada korvaus?

Jokunen talvi taaksepäin eräs nainen kaatui liukkaalla ja mursi kätensä. Uutta minulle tässä tarinassa oli se, että tästäkin voi saada korvauksen. Kun katson ulos, tajuan millainen urakka lumimiehillä ja -naisilla on kaupungissa. Joka kolkkaa ei vain ehditä aurata ja hiekoittaa. Yksittäinen ihminen voi sitten syyttää kaupunkia kaatumisestaan ja hakea korvauksia. Tässä tapauksessa sitä tuli noin puolitoista tuhatta euroa, ilmainen sairaanhoito päälle. Hän oli kovin tyytyväinen helposta rahasta, mutta minussa heräsi häpeä.

Mikä on muuten sellainen paikka pääkaupunkiseudulla, jonne ei julkisilla pääse?

Siri kirjoitti...

Voi olla, että tämä aspekti tuli jo esiin, mutta kantakaupungissa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat korkeat. Esim. Itä-Helsingistä on hyvät kulkuyhteydet, mutta monissa kaupunginosissa on kehittämisen varaa. Paikoittain talot ovat järkyttävän rumia ja hoitamattomat sosiaaliset ongelmat näkyvät katukuvassa. Sen takia ymmärrän kyllä miksi joku haluaa mieluummin muuttaa ns. idylliselle omakotitaloalueelle. Mielestäni lähiöitä pitäisi kehittää asuinalueina parempaan, kauniimpaan ja yhteisöllisempään suuntaan.

Leena kirjoitti...

Juu, ei autoa tarvi käyttää kaikkeen liikkumiseen, sitä autolla liikkumistakin voi järkeistää.
Meidän kahden hengen perheessä on (vähäkulutuksinen diesel) auto ja teemme sillä työ- ja kauppamatkat. Pitkät matkat tulee halvemmaksi autolla kuin junalla (monta kertaa tehty hintavertailua ja ihmetelty aina samaa ja suosiolla lähdetty autolla liikenteeseen), laskettuna ihan noin suorina kustannuksina, koska se auto nyt kuitenkin on olemassa meillä.
Työmatkaa on mulla noin 18km ja miehellä noin 15km, kun mennään yhtä aikaa töihin hän vie mutkan kautta ekaks mut ja menee töihin tai päinvastoin, ja paluumatkalla noukitaan vastaavasti toinen kyytiin, eli kimppakyytiä perheen kesken. Kaupassa käynnit hoidetaan kotimatkan varrella.
Meiltä on noin 2,5km lähimpään pikkukauppaan (työmatkan varrella), isompaan noin 9km ja ihan toiseen suuntaan eli siellä on käytävä sitten 1 x 1-2vkossa erikseen isoilla ostoksilla.
Bussikin kulkee 2x tunnissa, puoliso käyttää sitä välillä työmatkoihin, jos on liikkeellä eri aikaan kuin minä.
Minä käyn ihan naapurikaupungin toisella äärilaidalla töissä, laskin kerran, että menis noin 2h työmatkaan yhteen suuntaan jos käyttäisin busseja työmatkaan, siis ei kiitos.
Nykyisen asunnon valitsimme osin siksi, että silloin työpaikkani sijaitsi mukavan ja pittoreskin pyörämatkan päässä (noin 8km) eli minä kävin silloin tällöin pyörällä, jos puoliso ei voinut heittää, ja hän kävi taas välillä bussilla, kun minulla oli pakko olla auto. Sitten työpisteeni siirrettiin 10km kauemmas ja moottoritien varteen, joten auto oli aikalailla ehdoton.
Asuin pari vuotta tätä ennen ihan ydinkeskustassa ja voin sanoa, että stressitaso on laskenut huimasti täällä "maalla" asuessa! Ja rahaa ei kulu kaikkeen turhaan hömppään. Takaisin en enää halua sinne jatkuvaan trendikkääseen muka-kiireeseen ja sähköhurinaan...

jenni kirjoitti...

ESC kirjoitti: "Mikä on muuten sellainen paikka pääkaupunkiseudulla, jonne ei julkisilla pääse?"

En tiedä, onko tällaisia paikkoja, mutta kuten on jo todettu, joidenkin kaupunginosien välillä julkinen liikenne ei ole kovin toimivaa. Esimerkiksi kelvannee tuttavapariskunta, joista toinen asui Haagassa ja toinen Kannelmäessä, julkisilla matkustaen välimatkaan meni n. tunti ja autolla 5-10 min. Oma valinta, tietenkin, ja tuossa tapauksessa itse valitsisin ehdottomasti auton.

Itse autoilen työmatkat. Julkisilla matkaan menisi 55 min yhteen suuntaan, autolla kesällä 15 min ja talvella n. 20-30 min. Minun tosin ei tarvinnut itse valita autollisuuttani, koska sain tämän työpaikan sillä ehdolla, että hankin oman auton. Tarvitsen nimittäin autoa myös työssäni. Ja vaihtoehtoa ei ole, töissä joudun ajamaan paikkoihin, joihin tosiaankaan ei mene mitään julkista liikennettä... Ja muita työpaikkoja ei ollut tarjolla, nykyäänkin työtilanne on alallani huono.

On muuten myös sellaisia ihmisiä, joiden työpaikalle menee julkista liikennettä, mutta töihin pitää kuskata niin paljon ja isoja laitteita, jotta julkisilla liikkuminen ei ole yksin mahdollista. Esimerkkinä muusikkomieheni. Ja vaihtoehto ei ole jättää laitteita työpaikalle.

Aino-Maija kirjoitti...

Kaikkien ei ole mahdollista valita olosuhteitaan. Esim. vuokrafirman listoilla oleva pätkätyöläinen ei voi muuttaa lähelle työpaikkaa jos hän ei tiedä missä työpaikka on ensi viikolla tai ensi kuussa. Samaan soppaan voi heittää vielä lapsen päiväkotipaikan, joka ei aina järjesty läheltä kotia. Mielestäni on parempi olosuhteiden niin vaatiessa hurauttaa työmatkat autolla kuin esim. venyttää lapsen hoitopäiviä kymmentuntisiksi.

Itselläni ei ole ajokorttia ja yritän pyöräillä töihin (2-10 km, vaihdellen) ympäri vuoden. Mielelläni soisin että he joilla siihen on mahdollisuus, yrittäisivät tulla toimeen ilman autoa, mutta pidän myös mielessä että ihmisten tilanteet poikkeavat omastani paljonkin enkä siksi lähde arvostelemaan toisten valintoja.

MissJ kirjoitti...

ESC:lle tiedoksi, että vaikka en asuin- ja työpaikkaani haluakaan paljastaa tarkemmin tilanne on tämä: asun Vantaalla, kohtuullisen matkan päässä julkisista liikennevälineistä. Työpaikkani sijaitsee Espoossa, välimatkaa on n. 25 km.

Jotta pääsisin työpaikalleni 7:30 tienoilla, jolloin työni alkavat, minun tulisi Reittioppaan mukaan lähteä matkaan 05:25, käyttää kolmea eri bussia, ja kävelyä tulisi kilometri. Takaisin kotona olisin hieman viiden jälkeen iltapäivällä. Omalla autolla matka on n. 25-30 min / suunta. Kohtuullista, eikö? Minulla ei ole käyttää 8h työpäivään lähes kahtatoista tuntia.

Meidän ei ole ollut mahdollista valita nykyisiä työpaikkojamme asuinpaikkamme mukaan tai toisin päin, mutta hienoa, jos sinun on.

Asenteesi on tismalleen sama kuin Nooran kirjoituksessa: minä teen näin, tämä sopii minulle hienosti, saman pitäisi siis olla kaikille muillekin ok, ja jos ei ole, niin itsessä on vika!

Tiia kirjoitti...

Ai että oon onnekas - kuljen bussilla töihin eikä matkaan mene kuin 30min, asun 10km keskustasta "maaseudulla". Bussit menee arkisin parhaimmillaan vartin välein, aamulla viiden korvilta ilta yhteentoista.

Kiitos Turku!

Autoa meillä ei ole, eikä tule, jos multa kysytään. Asunto valkattu sen mukaan, että täältä pääsen minä helposti töihin ja isäntä kouluun julkisia käyttäen.

Ihan omalla valinnalla. (Kaverit kyllä valittaa - ne joilla on oma auto - kun meille on niin pitkä matka.)

Johki kirjoitti...

Turussa on myös se, että tämä on kyllä aika pieni paikka. Minä myös olen asunut monellakin alueella täällä ja aina on ollut kohtuullinen työmatka, oli se sitten jalkaisin tai bussilla. Meillä myös asunto valittu työpaikan perusteella, mutta myös niin että palvelut on lähellä. Mutta kuten sanoin Turku lienee hyvin erilainen esim. Helsinkiin nähden, joka on niin suuri...

Maija kirjoitti...

Kaupungissa asuminen on varmasti sinänsä ekologista, mutta harmittavan usein kaupungissa korostuu kiire, stressi, suorittaminen ja ulkopintaisuus ja minäminä-asenne. Joten vaikka kaupungissa onkin mahdollista olla kuluttamatta, moni kuitenkin kuluttaa enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, jossa arvot ovat toiset, kuten myös taidot (ensi syksynä päässen hirvenlihaa perkaamaan).

Sen helsinkiläisen kaksion hinnalla voi saada muualta Suomesta omakotitalon, johon saa asennettua maalämmön + varaavan takan tai leivinuunin. Kaupan päällisiksi saa puhtaan ilman, turvallisen elinpiirin ja mahdollisuuden kasvattaa itse ruokansa.

Valitettavasti en missään olosuhteissa päätyisi valitsemaan pientä asuntoa ison kaupungin keskustassa. Ahdistuisin aivan liikaa kaupungin hybriksestä, johon pienen ihmisen on helppo hukkua. Minusta ekologisuuteen kuuluu myös yhteisöllisyys ja välittäminen, jota on paljon helpompi viljellä maalla kuin kaupungissa. :)

Anna kirjoitti...

Tää tämmöinen autottomuus-keskustelu sopii pk-seudulle, mutta jo 100 km pohjoiseenpäin mentäessä, on yksityisautoilu myös taloudellinen valinta. Niin järjetöntä kuin se onkin, tulee oman auton käyttö huomattavasti halvemmaksi kuin julkisten käyttö. Tätä oli testattu perheessä, jossa toinen vanhemmista ja lapset kulkivat julkisilla arkipäivänä. Ja on ihan tuurista kiinni mahtuuko bussiin lastenrattaiden kanssa vai ei, seuraava bussi tulee heti sitten jo tunnin kuluttua... Huh, ei ole helppoja nämä autoiluasiat.

Maria V. kirjoitti...

Meinasi tulla pitkäkin kommentti, mutta ESC sanoikin jo kaiken mitä halusin sanoa ja enemmän!

Jos joku sen auton valitsee tilanteensa mukaan, niin mikäpä siinä. Mutta turha väittää ettei ole vaihtoehtoja, niitä on aina. Monesti vain se vaihtoehto saattaa olla hyvinkin hankala, esim. alan vaihto, muutto jne. Ei kukaan täällä varmaan ketään syytä siitä, jos valitsee sen auton tällaisessa tilanteessa, mutta aina _aina_ se on silti oma valinta. Jokaisen pitää vain itse tehdä päätöksensä ja pystyä elämään niiden kanssa tarvitsematta puolustella niitä tuntemattomille ;)

Jyri kirjoitti...

Olet valinnut asuinpaikan ja ammatin. Jos sattuu työskentelemään perinteisemmän & vaihtotasetta tasapainottavan vientiteollisuuden puolella niin kaavoituspolitiikka ja tuotantotilakelpoisen tonttimaan hinta pitää kätevästi huolen siitä että parin sadan metrin urbaaniin kävelymatkaan ei ole oikein mahdollisuuksia...

Toki jos töölönlahti kaavoitetaan keskiraskaaksi teollisuusalueeksi niin.. ;)

Veera kirjoitti...

Loistava kirjoitus Noora! Olen itse aivan samoilla linjoilla kanssasi, kyse on hyvin pitkälti omista valinnoista. Me olemme lapsiperhe, asumme Helsingin kantakaupungissa. Kyllä, asumiskulumme ovat korkeat, mutta toisaalta autottomina säästämme auton osamaksuissa ja kalliissa vakuutusmaksuissa ja remonteissa (kokemusta näistäkin on). Ja olemme ehottomasti valmiita maksamaan hinnan myös säästyneessä vapaa-ajassa. Itse kävelen työpaikalleni 5 minuutissa, lapsen haen päiväkodista 10 minuutissa. Mies pääsee metrolla työpaikalleen, kävelyineen työmatkaan menee hänellä noin vartti suuntaansa.

Mimi kirjoitti:
"Perheille sopii väljä asuminen lähempänä maaseutua paremmin, koska lapset tarvitsevat tilaa ja rauhaa leikkiä ja metelöidä ja maalla on turvallisempaa."

Perustelisitko miten maalla on turvallisempaa kuin kaupungissa? Ja miksi lapsiperheen tarvitsee asua erityisen väljästi? Meillä on kolmelle hengelle 71 neliötä ja vallan mainosti riittää. Lapsi mahtuu hyvin leikkimään, ei valita tilanpuutteesta. Ulkoilemme monissa lähiseudun puistoissa ja kesäisin grillailemme taloyhtiön pihalla. Mieluusti asumme hieman ahtaammin ja käytämme työmatkoissa säästyneen ajan lapsen kanssa olemiseen.

Kyllä minäkin kaipaan välillä omaa pihaa, lähinnä siksi että voisin viljellä. Oman pihan vuoksi emme kuitenkaan ole valmiita uhraamaan vapaa-aikaamme sekä luopumaan autottomuuden tuomasta vapauden tunteesta. Jonotankin kaupungilta vuokraviljelyspalstaa ja haaveenani on saada joskus siirtolapuutarhamökki pyöräilymatkan etäisyydeltä.

Se on aivan totta, että Helsinki ei ole yhtä kuin koko Suomi, ja että joukkoliikennettä täytyy kehittää koko maassa.

Sami Sundell kirjoitti...

Veera:
Olen itse aivan samoilla linjoilla kanssasi, kyse on hyvin pitkälti omista valinnoista.

Tiettyyn pisteeseen asti kyllä. Aika paljon kyse on myös puolison, työnantajan, koulutuspolitiikan ja vaikkapa sen mainitun kaavoittajan valinnoista.

Jos kaikki osuu kohdalleen, niin kiva.

Ja olemme ehottomasti valmiita maksamaan hinnan myös säästyneessä vapaa-ajassa. Itse kävelen työpaikalleni 5 minuutissa, lapsen haen päiväkodista 10 minuutissa. Mies pääsee metrolla työpaikalleen, kävelyineen työmatkaan menee hänellä noin vartti suuntaansa.

Se on vallan mukavaa, kun työpaikka ja koti ovat metron varrella. Kun sitten toisen työpaikka vaihtuu johonkin vähemmän sopivaan paikkaan, muuttaako koti ja puolison työpaikka perässä?

Jos sopivaa työpaikka-asunto-koulu-päiväkoti-rykelmää ei satu löytymään, sitten vaan vaihdetaan alaa - kysehän on vain valinnoista?

Täytyy sanoa, nostan hattua niille, jotka oikeasti harrastavat moista vain välttääkseen yksityisautoilua.

Ja miksi lapsiperheen tarvitsee asua erityisen väljästi? Meillä on kolmelle hengelle 71 neliötä ja vallan mainosti riittää.

Laitetaan niitä lapsia kolme lisää ;) Sinällään olen samaa mieltä, ei lasten kasvattamiseen maaseutua tai omakotitaloa tarvita.

Se on aivan totta, että Helsinki ei ole yhtä kuin koko Suomi, ja että joukkoliikennettä täytyy kehittää koko maassa.

Kyllä. Ongelma on, että toimiva joukkoliikenne edellyttää niitä joukkoja, siis suhteellisen tiheää asutusta. Suomessa sitä on melko nihkeästi.

Stazzy kirjoitti...

Asumistaan voi valita, mutta töitään ei aina.

Entäs jos työpaikka on julkisen liikenteen saavuttamattomissa vaikka itse asuisikin kantakaupungissa?

Minulla ei ole ihan noin ikävä tilanne, työpaikalle menee bussi... jos asuisi keskikaupungilla. Tällä hetkellä työmatkaani kuluu äärimmäisen ärsyttävät 50 minuuttia ruuhkassa autolla. Juna+bussiyhdistelmällä menisi vähintään 1,5 tuntia. Olen kokeillut muutamaan kertaan. Varasin matkaan kaksi tuntia ja olin 15 minuuttia myöhässä. Halleluja aikataulujen noudatus...

Tavoitteena on kuitenkin muuttaa alueelle jossa julkinen liikenne olisi vaihtoehto. Polkupyörä ei ole, kokeilkaa toki kiivetä Alppien eteläosan kukkuloita...

Paras olisi joku yhteisomisteinen auto. Kommuuniauto. Olisi käytössä kun tarvitsisi oikeasti, mutta kulut ja kulutus jakaantuisivat useamman ihmisen kesken.

Elina kirjoitti...

Huomioidaan myös se, että on olemassa ammatteja, joissa tarvii olla kalusto mukana töissä (oma avokki rakennusmies), ja sen arsenaalin kuskaamiseen tarvitaan pakettiauto. Olisi hauska näky linja-autossa! ;)
Meidän perheessä on kaksi autoa, toinen on sitten "siiviiliauto", jolla minä kuljen työmatkat. Keikkalaisena työmatka voi suuntautua mihin suuntaan vaan 30 kilometrin säteellä. Meillä on myös kaksi koiraa (=kaksi maasturia, heh...), joiden takia työpäivän päälle en voi viettää älyttömiä aikoja vaihtamassa bussia yms. Eikä täällä edes pääsisi bussilla kuin tuohon keskusssairaalalle, jossa teen vain murto-osan töistäni. Meillä yritetään elää muilla elämän alueilla ekologisemmin.
Hirmu vuodatus! :D

Katja M kirjoitti...

Kyllä minä kasvatan lapseni paljon mielummin täällä maalla! Itse maalla kasvaneena, osaan antaa sille erittäin paljon arvoa näin aikuisena. Meilläkin oli aika, että asuimme kaupungissa keskustassa ja voin sanoa, että kyllä parin vuoden päästä ne kaksi samaa lähi leikkipuistoa päivästä toiseen, alkoi kyllästyttään. Minusta on mukavaa, että kun lähdemme ulos kävelylle, voivat lapseni kävellä ja juosta vapaana. Ei tarvitse köyttää vaunuihin siksi aikaa, että päästään puistoon. Kadullahan saa aina pienten kans olla silmät selässäkin, autojen ja pyöräiliöiden takia. Samaa sanoisin koirista. Onko koiralla mukavaa aina käydä remmin nokassa ulkona? Toisaalta asenne kysymyshän tämäkin on ja kyllähän koirat ja lapset tottuvat sellaiseenkin elämään...

Tällähetkellä asumme siis maalla. Lähimmälle bussipysäkille on 3,5km matkaa. Bussi kaupunkiin menee aamulla klo 8 aikoihin. Toinen bussi tulee illalla johonkin aikaan takaisin päin. Eli vain yksi bussi yhteen suuntaan päivässä. Lähin kauppa meillä on 17km päässä. Lapset käyvät hoidossa 40km päässä. Mieheni ajaa päivittäin hoitopaikan ohi. Lähin hoitopaikka olisi 20km päässä, mutta sinne ei aikoinaan saanut kahta paikkaa, koska se on pieni perhepäivähoitopaikka. Koulu lapsilla on 17km päässä (onneksi).

Jos joku väittää, että täällä voisi elää ilman autoa, niin voi tulla kokeilemaan =) Tervetuloa Lappiin! Onneksi teen töitä kotona, niin edes minun auton käyttöni on vähäisempää. Minun työpaikkani takia valitsimme juuri tämän tilan asunnoksemme, koska en voi tehdä työtäni muualla. Harmi, että mieheni työskentelee kaupungissa (ainakin viellä).

En usko, että autoilua voi koskaan poistaa tai edes kovin paljoa vähentää. Uskon tulevaisuuden olevan tekniikassa ja vähemmän saastuttavissa autoissa. Insinöörit siis hommiin ja valtiot sitä tukemaan.

MissJ kirjoitti...

Maria V.:lle ja ESC:lle lähinnä, mutta toki muillekin, joiden mielestä kyseessä on "aina oma valinta":

Tokihan näin on tiettyyn pisteeseen saakka. Kuitenkin voidaan pohtia myös sitä, kuinka pitkälle ihmisen tulisi muokata elämäänsä sen mukaan, missä julkinen liikenne sattuu toimimaan parhaiten. Mielekkyyskin loppuu jossain vaiheessa: asiaan vaikuttavat parisuhde, oma ammatti, puolison ammatti, ja lukuisat muut asiat, joiden muuttaminen on mahdotonta, tai lähes mahdotonta. Kun tarpeeksi pitkälle mietitään, tullaan kuitenkin tilanteeseen, jossa puututaan jo yksilön vapauteen valita asuinpaikkansa ja ammattinsa - julkisen liikenteen takiako?!

Joku muu ottikin esille jo pätkätyöläiset - tulisiko heidänkin ehkä vaihtaa asuinpaikkaa kulloisenkin työpaikan mukaan, kun yksityisautoilua ollaan kovaa vauhtia tekemässä mahdottomaksi, tai ainakin kannattamattomaksi?

Jotenkin tuntuu, että tämä "Kalliossa on kivaa, spårat kulkee, duuni on lähellä, oma valinta" on tietyn (nuorehkon, vähintään kohtuullisesti toimeentulevan) ihmisryhmän melko naiivi ja ylenkatsova ajattelumalli, tätä yksityisautoiluasiaa kun ei voi ratkoa sillä, että kaikki muuttavat kantakaupunkiin ja hankkivat työhuoneen kotinurkilta. Jos olisi valmis avartamaan ajattelumalliaan itsensä ja oman kaveripiirinsä ulkopuolelle, tämä on helppo nähdä.

Kiva, jos itse on onnellinen, ja tuntee olevansa ekologinen syödessään Ruohonjuuresta ostettuja hippimarjoja ja kierrättäessään vanhoja nappeja villatakista toiseen, mutta todellisuudessa ne "oikeat" ekovaikutukset tulevat muualta. Haluaisinkin tietää esimerkiksi, mihin nämä Kallion ja Alppilan (joihin ympäristön puolesta esim. minua ei saisi asumaan millään) asukit kaavoittaisivat esim. teollisuuden tai logistiikkakeskukset, joiden työntekijät käyvät töissä monessa vuorossa? Keskusta-alueelleko, jotta kaikki pääsisivät julkisilla töihin kaikkina aikoina? Jos kaikki tekisivät "oikean" valinnan ja päätyisivät asumaan Alppilaan kaksioon, eikö Suomessa olisi yksityisautoja? Kuka tekisi töitä teollisuudelle?

Jos jostain tuntuu, että yritän jotenkin "puolustella" valintaani, se ei pidä paikkaansa. Olen tyytyväinen valintaani, mutta puolustan myös oikeuttani valita asuinpaikkani, ja silti käydä töissä kohtuullisin kustannuksin. Tämä tarkoittaa Suomen nykytilanteessa yksityisautoilun kustannusten pitämistä kohtuullisena, jotta jokaisella olisi mahdollisuus valita. Haluan myös tuoda ilmi eri näkökulmia ja ongelmia, sekä suurempaa kaavaa tähän liittyen. Kaikki meistä kun eivät (onneksi) ole samanlaisia.

Iines kirjoitti...

Tuonpa vielä yhden näkökulman tähän oma valinta -keskusteluun. Olen nyt 3 vuotta ollut muuttokierteessä, koska olen erittäin herkkä homeille ja kiitos sen nykyään myös hajusteille. En ole vieläkään löytänyt asuntoa, jossa en saisi oireita. Alkaa pikkuhiljaa karista vaatimukset sijainnista ja sopivasta hinnasta jne. Olisin ehkä jopa valmis hankkimaan auton, jos hyvää asuntoa ei löytyisi kuin huitsin nevadasta. Tämän ns. allergiani vuoksi en voi kuvitellakaan myöskään shoppailevani kirppiksillä ja ihmettelenkin, että eivätkö löytöjään hehkuttavat ostajat tosiaan koskaan haista niissä homeen hajua? Kirppis on nimittäin hyvä paikka myydä kamat, jos kämppä on saastunut. Eli olkaa onnellisia, jos teillä on koti, joka merkitsee teille lepoa ja turvaa.

Käsittääkseni tää "yksityisautoilu on pahasta" on myös aika uutta ajattelua eikä Suomen saastemäärät ole niin suuria moniin muihin verrattuna, joten olisi aika hullua jos yksittäiset perheet muuttelis ja vaihtelis alaa sen takia, etteivät vaan joutuisi rattiin.

Mirriina kirjoitti...

Olipa käsittämättömän omanapainen ja -hyväinen kirjoitus. Lähtökohtaisesti siis kaikkien pitäisi asua Helsingin kantakaupungissa ja jos ei asu, niin "se on oma valinta"? En tiennytkään että koko Suomi voidaan pakkosijoittaa sinne ekohengessä, olen luullut että siellä on asuntopula jo nykyisellään.

Minustakin oli tosi mukavaa, jos ei tarvitsisi käydä läpi joka-aamuista työ-/päiväkoti-/koulurumbaa (ja sama homma iltapäivällä), vaan roudaisin pelkän oman hanurini läppärini ääreen. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista minulle, eikä suurelle osalle muitakaan työssäkäyviä ihmisiä. Myös lasteni täytyy mennä kouluun ja päiväkotiin. Olen kuvitellut että tämä on sitä kaikille aikuisille tuttua "arkea" mutta ilmeisesti ei.

Asuinpaikkamme on kyllä valittu minun ja mieheni työpaikkoja silmälläpitäen, mutta valitettavsti kaupunki on määrännyt lapsille tietyt koulut ja päiväkodit, jotka sitten sijaitsevat eri suunnalla työpaikoistamme ja sen verran kaukana etteivät he pysty sinne kävelemään (emmekä me jaksa heitä kantaa, kun emme ole superihmisiä).
Sen verran ekohenkinen (ja köyhä) olen, etten ole suostunut hankkimaan toista autoa vaikka se helpottaisi elämää ja mahdollistaisi enemmän joustoa työaikoihin, -matkoihin ja harrastuksiin.

Sulla ei kyllä ole pienintäkään käsitystä "tavallisen" työssäkäyvän perheellisen ihmisen arjesta ja siitä mitä kaikkea siihen kuuluu. Muistutat itseäni parikymppisenä opiskelijana, joka ihmetteli keskustan vuokrayksiössään, että daa mihin niitä autoja niinq tarvitaan? Mähän saan aina kyydin kavereilta/vanhemmilta kun matkani suuntatuu jonnekin yliopiston/baarin/lähikaupan muodostaman bermudan kolmion ulkopuolelle.

Oot kyllä oikeassa siinä, että lapsettoman ja pitkäaikaistyöttömän elämä olisi paljon ekologisempaa, ehkä siinä sitten on tavoitetta niille, jotka ekojeesuksen sädekehää haluaa.

Mio kirjoitti...

Nämä ovat oikein mukavia keskusteluja seurata.

Yksi asia monesti vain pistää silmään.

Sama ihminen, joka toisessa ketjussa kertoo kyttäävänsä jokaista lisäainetta ruuassansa ja olevansa kauhean huolestunut vaikkapa lapsensa ihosta ja siitä, että on vuosikausia pilannut rakkaan naperonsa ihoa apteekin "myrkyllisillä" perusvoiteilla, saattaa kehua kuinka mahtavan hienoa on asua Helsingin kantakaupungissa.

Sama lisäaineista huolestunut ihminen ei ole ollenkaan huolestunut siitä, että asuessaan suuren kaupungin keskustassa hän itse ja hänen lapsensa saavat käsittämättömän määrän myrkkyjä kehoonsa pelkästään hengittämällä asuinympäristönsä ilmaa niin ulkona kuin huoneistossa.

Se ilma on hyvin paljon vaarallisempaa, karsinogeenisempaa, myrkyllisempää kuin yksikään ruuan lisäaine, josta samaan aikaan ollaan kovin huolestuneita.

Keskustan ilmasta löytyy hengitettäviä hiukkasia, pienhiukkasia, typpidioksidia, otsoni, hiilimonoksidia, rikkidioksidi ja orgaaniset yhdisteitä jne jne, jotka valitettavasti ovat aivan toisen luokan ongelmanaiheuttajia kuin perusrasvan kosteudensäilyttäjä.

http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tietoa/terveys/Sivut/default.aspx

Oletteko te huolissanne niistä elimistöönne joutuvista myrkyistä oikeasti, vai oletteko te huolissanne niistä ideologisista syistä ja niistä myrkyistä, jotka sopivat ideologiaanne?

MissJ kirjoitti...

Mirriina sanoikin tästä kirjoituksesta mukavan tiivistetysti kaiken oleellisen. Kiitos hienosta tekstistä!

kriish kirjoitti...

Luinpa Nooran jutun oikein uudestaan, ja en siitä ihan niin suurta dissausta löytänyt kuin kommenttien perusteella uskoisi.

Mutta totesin juuri, että kirjoituksessa puhutaan juuri kantakaupungista. Se saattaa vääristää mielikuvaa autottomuuteen vaadittavasta alueesta: loppujen lopuksi, pääsen keskustaan (jossa tosin en ole töissä) Tapiolan laitamilta kymmenessä minuutissa, mikä ei välttämättä onnistu edes Alppilasta. Kaverini muutti juuri tässäkin ketjussa parjattuun Itä-Helsinkiin, erittäin sympaattiselle Herttoniemen alueelle, joka on pienine kerrostaloineen ja suurine puistoineen kuin vanhaa Pohjois-Haagaa - tosin loistavan pitkien hiihtolatujen ja lenkkipolkujen kera - ja metro vie työpaikalle reilussa vartissa.

Kirjoitus koettaa nostaa esiin joitain vaihtoehtoja asumisessa. Pysyn edelleen sillä kannalla, mitä jo kommentoinkin, että yhdyskuntasuunnittelu ratkaisee. Se sanelee viime kädessä hinnat, tarjonnan ja asuinalueen palvelut viheralueet mukaanlukien. Mutta kyllä auton käytössä on paljon myös mukavuussyitä. En nyt puhu niistä, joilla autottomuus aiheuttaisi kohtuuttomia haittoja. Sen sijaan tässäkin ketjussa viitattiin niihin lukemattomiin autoilijoihin, jotka liikkuvat autolla lyhyetkin, tarpeettomat matkat. (Lyhyet matkat myös saastuttavat eniten.)

Mitä noihin Mion mainitsemiin keskustan hiukkaspäästöihin tulee, keskusta-autoilun rajoittaminen purisi niihin merkittävästi. Itse kannatan tietulleja keskustaan. Ylipäänsä keskusta-autoilua ei tule helpottaa liikaa - liikennesuunnittelun alkeisiin kuuluu se, että liikenne lisääntyy sitä mukaa kun sitä helpotetaan. Sen sijaan liittymäliikenteen kannattaa olla kunnossa.

Mimi kirjoitti...

Miolla erittäin hyvä pointti!
Itse olen asunut Berliinissä sekä Helsingin keskustassa, niin että ikkuna on Hämeentien vilkkainta kohtaa päin ja huomasin välittömästi yleiskunnossani saasteiden vaikutuksen. Etenkin kesällä, kun oli kuumuuden ja olemattoman ilmanvaihdon vuoksi pidettävä ikkunaa auki koko ajan.
Onneksi asumme nyt hieman "puhtaammalla" alueella. Helpoiten ilmansaasteiden vaikutuksen huomaavat juuri astmaatikot ja muut hengitystieongelmaiset, jollainen itse olen.

Maaria kirjoitti...

Tässä suora lainaus viime sunnuntain Kalevasta: " Koko ikänsä Oulussa asuneiden vainajien keuhkot näyttävät samanlaisilta riippumatta siitä, ovatko he tupakoineet vai eivät. Tähän tulokseen ovat tulleet ruumiinavauksia Oulun yliopistollisessa sairaalassa tekevät patologi Saila Kauppila ja obduktiopreparaattori Raimo Elovaara. Sen sijaan oululaisten tupakoimattomien maalaisserkkujen keuhkot ovat vaaleammat kuin tupakoivien maalla asuneiden." Tästä ei Kauppila halunnut tehdä mittän suoraa johtopäätöstä teollisuuden ja autojen päästöjen vaikutuksesta, mutta kyllähän tuo pieni otoskin jotain suuntaa antaa kaupungissa asumisen terveellisyydestä. Ekologisuus ja terveys ei aina ole yksiyhteen.

Maria V. kirjoitti...

Hihhii, arvasin että osalta porukasta menee pointtini ohi ja herne nenään ;)

MissJ kysyy kuinka pitkälle tulisi mennä autottomuuden vuoksi. Kuten yritin (ehkä hieman epäselvästi?) sanoa, se on jokaisen oma valinta! Todellakin hyväksyn sen, että monilla on ihan hyviä syitä käyttää autoa vaikkapa päivittäin. Se mikä minua hieman ärsyttää on, että väitetään ettei ole muita vaihtoehtoja! Tällainen ajattelu on hyvin yleistä monessa muussakin asiassa, joten en ärsyynny tästä autoasiasta erityisesti vaan tällaisesta ajattelusta yleensä.

Ei kukaan voi olla täydellinen ekojeesus, jokainen voi tehdä sen mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mahdolliselta. Ja jokainen saa ja joutuu tekemään omat päätöksensä omien prioriteettiensa ja elämäntilanteensa mukaan. Tehdään jokainen ne omat valinnat ja otetaan itse niistä vastuu!

MissJ kirjoitti...

Maria V.: No, onhan niitä "vaihtoehtoja", niin kuin pienen kohtuullisesti toimeentulevan perheen näkökulmasta, jossa vähintään toinen tai mieluusti molemmat ovat töissä aloilla, joiden toimipaikat sijaitsevat keskusta-alueella.

Tosin, jos esimerkiksi haluaa olla perheellinen (useampi lapsi, koulut ja päiväkodit ympäriinsä), on kovin pienituloinen, tai on töissä jossain muualla kuin keskusta-alueella alalla, jonka toimipaikat eivät keskustaan tule koskaan sijoittumaan, vaihtoehtoja ei ole. Yksityisautoilu on Suomessa, ja monessa muussakin maassa, rakenteellinen asia. Sitä ei yksilön valinnoilla kovinkaan pitkälle ratkaista - paitsi ehkä oman omantunnon pesemiseksi.

Tai jos mielestäsi kerran on, kertoisitko, mitä ne ovat? Ehkä se, että kaikki meistä menevät töihin keskustaan ja tienaavat riittävästi keskusta-asumista varten, ja löytävät koulut, päiväkodit ja työpaikat perheelle julkisten reittien alueelta? Toimii ilmeisesti ainakin sulle ja Nooralle, joten miksei kaikille?

Vaihtoehdoista puhuminen on rakentavaa ainoastaan, jos vaihtoehdot ovat todellisia - tämä tosin menee monelta ekohippeilijältä niin reippaasti ohisektoriin muussakin kuin tässä liikenneasiassa, ettei tuo asenne juurikaan enää yllätä.

LKK kirjoitti...

Siis Kantsusta Haagan julkisilla ei saa kyllä mitenkään päin käytettyä 50min ;) Tällä välillä kulkee kuitenkin neljä bussia ja juna...

Veera kirjoitti...

Tuntuu, että maalla asuvat menevät heti takajaloilleen, kun joku puolustaa kaupungissa asumista... Ainakaan oma tarkoitukseni ei ole missään nimessä kritioida maalla asumista, päin vastoin. Olen itsekin maaseudulta kotoisin, mutta nyt valinnut kaupunkielämän. Omalla kirjoituksellani halusin lähinnä tuoda julki sen, että lapsiperhekin pärjää kaupungissa vallan mainiosti. Toki on silloin tyydyttävä pienempiin neliömääriin ja pärjättävä ilman omaa pihaa. Mutta tämä on nimen omaan se oma valinta. Jos haluaisimme välttämättä enemmän neliöitä ja omakotitalon, silloin muuttaisimme kauemmas ja hyväksyisimme piemmät työmatkat, se olisi silloin oma valintamme.

Sami Sundell kirjoitti:
Se on vallan mukavaa, kun työpaikka ja koti ovat metron varrella. Kun sitten toisen työpaikka vaihtuu johonkin vähemmän sopivaan paikkaan, muuttaako koti ja puolison työpaikka perässä?

Se on totta, että meillä on käynyt erittäin hyvä tuuri työpaikkojen sijainnin suhteen, eikä asia varmastikaan tule olemaan näin ikuisesti. Jos toisen työpaikka vaihtuu muualle pääkaupunkiseudulla, tuskin ihan heti ollaan muuttamassa. Erittäin todennäköisesti uuteenkin paikkaan pääsisi joukkoliikenteellä ja sitten täytyisi vaan hyväksyä pidempi työmatka ja matkaan käytetty aika. Edelleen se olisi pitkälti oma valinta sinä vaiheessa.

Laitetaan niitä lapsia kolme lisää ;) Sinällään olen samaa mieltä, ei lasten kasvattamiseen maaseutua tai omakotitaloa tarvita.

Lapsilukukin on (useimmiten) oma valinta :) Jos haluasimme olla suurperhe, se olisi meidän valintamme ja silloin miettisimme asumisemme sen mukaan. Toisaalta, tiedän kyllä Kalliossa kerrostaloasunnossa asuvan 6-lapsisen perheen ja hyvin tuntuvat viihtyvän :) Sopu sijaa antaa!

Kyllä. Ongelma on, että toimiva joukkoliikenne edellyttää niitä joukkoja, siis suhteellisen tiheää asutusta. Suomessa sitä on melko nihkeästi.

Totta, turha yrittää joukkoliikennettä puskea erittäin harvaan asutuille seuduille. Mutta tiheämminkin asutun maaseudun joukkoliikenteessä on hurjasti parantamisen varaa. Olen itse kotoisin maaseudulta ja nuoruudessani bussi kulki muutaman sadan metrin päästä kerran tunnissa kaupunkiin. Sillä taittuivat koulumatkat sujuvasti. Löysin joskus äidiltäni vanhan 70-luvun bussiaikataulun, ja silloin bussit kulkivat jopa useita kertoa tunnissa, myöhään illallakin. 90-luvulla bussivuoroja alettiin harventaa, kunnes koko linja lakkautettiin. Viime vuosina alueelle on noussut satoja pääasiassa lapsiperheiden asuttamia omakotitaloja. Eli asukkaita kyllä riittää, mutta missä joukkoliikenne?

Vaikka itse olen autoton, ymmärrän kyllä maalla asuvien autontarpeen. Esim. äitini olisi erittäin vaikea pärjätä ilman autoa, kun joukkoliikennettä ei ole ja lähimpään kauppaan on usampi kilometri. Sen sijaan kantakaupungissa asuvien ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä työskentelevien autontarvetta minun on vaikea ymmärtää.

Ja kyllä, olen erittäin huolissani kaupungin ilmansaasteista. Siksi toivoisinkin että yhä useammat edellä mainittuun ryhmän kuuluvat luopuisivat yksityisautoilusta kaupungissa.

Sami Sundell kirjoitti...

Omalla kirjoituksellani halusin lähinnä tuoda julki sen, että lapsiperhekin pärjää kaupungissa vallan mainiosti. Toki on silloin tyydyttävä pienempiin neliömääriin ja pärjättävä ilman omaa pihaa.

Vallan totta. Itse asiassa olen hämmästellyt nykyistä intoa rakentaa tönöjä, joiden neliömäärät lähtevät kahdestasadasta. Toki avarasti on mukava asua, ja tyhjällä tilalla on tapana täyttyä, mutta on sillä varjopuolensakin.

Erittäin todennäköisesti uuteenkin paikkaan pääsisi joukkoliikenteellä ja sitten täytyisi vaan hyväksyä pidempi työmatka ja matkaan käytetty aika.

Olennaisempaa tuossa ainakin itselleni on tosiaan käytetty aika. Itselläni on tuttuja, jotka ovat muuttaneet pois pääkaupunkiseudulta - omalla autolla pääsee edelleen työpaikalle nopeammin kuin paikallisbussissa köröttelemällä.

Toki aikataulu voi suosia myös joukkoliikennettä - junalla pääsee Helsinkiin sangen nopeasti vaikka Lahdesta tai Hämeenlinnastakin, ja junamatkan voi kuitenkin käyttää hyödyllisesti, jos siltä tuntuu.

Lapsilukukin on (useimmiten) oma valinta :)

On toki, mutta ainakin toivon ja kuvittelen, että sille valinnalle on muita perusteita kuin joukkoliikennekelpoisuus.

90-luvulla bussivuoroja alettiin harventaa, kunnes koko linja lakkautettiin. Viime vuosina alueelle on noussut satoja pääasiassa lapsiperheiden asuttamia omakotitaloja. Eli asukkaita kyllä riittää, mutta missä joukkoliikenne?

Kyseessä on yhdenlainen noidankehä - käyttäjiä ei riitä, joten vuoroja harvennetaan, jonka takia niiden vähienkin käyttäjien täytyy hankkia oma auto, jonka jälkeen vuoroja harvennetaan edelleen...

70-luvulla autoja ei vielä ollut joka kodissa, ei varsinkaan useampia. Toisaalta myös tiukat tulosvaatimukset ovat jossain määrin tuoreempi ilmiö - tuskin kaikki bussilinjat 70-luvullakaan kannattavia olivat, mutta menivät siellä muiden mukana. Nykyään tuota kannattavuutta katsotaan tarkemmin.

Jennie kirjoitti...

Hyviä pointteja! Toisaalta; tällainen keskusteluhan on ihan turhaa, sama kun puhuisi, että pitääkö lapsen olla kotona vai päiväkodissa.

Haluan sanoa; mikä on kenellekin se paras vaihtoehto! Nää on isoja asioita, ja ketään ei voi tuomita vain sillä perusteella, että tämä on päätynyt eri ratkaisuun kuin minä itse. Ei kaikkien tarvitse viihtyä maalla, ei kaikkien tarvitse rakastaa autoilua, ei kaikkien tarvitse haluta asua 5min päässä työpaikaltaan. Ihminen itse päättää, mikä on tärkeää, eikä kenenkään päätös kuulu muille Ja ainahan ei edes voi valita.

Eipä tässä muuta :)

Noora kirjoitti...

VITSI MITEN HYVÄÄ KESKUSTELUA!! Mä en edes ehdi lukee kaikkia nyt heti, mut jatkan myöhemmin. Voisinko saada teidät kaikki politiikkaan?

Maria V. kirjoitti...

MissJ: Tunnut edelleenkin käsittävän, että sinun pitäisi nyt luopua siitä autosta. Minä en ole sellaista mitenkään edes vihjaissut, päinvastoin. Jos itse tunnet huonoa omaatuntoa autoilusta, ymmärrän että asiasta puhuminen herättää puolustushalut. Vaihtoehtoja autoilulle voivat olla esim. muutto, työpaikan vaihto, alan vaihto, lasten hoitaminen kotona, se ettei tee lapsia jne. jne. En ehdota kenellekään, että mitään näistä pitäisi tehdä jotta voi elää autotta. Ei autottomuus ole mikään elämän absoluuttinen ykköspäämärä. Mutta hyvä olisi tiedostaa, että asuinpaikka, työpaikka, lapset, jne. ovat ne valinnat jotka on itse tehnyt, vaikkapa sen autottomuuden kustannuksella. Eikä valittaa kun on pakko ajaa autolla eikä ole vaihtoehtoja.

Aivan edelliseen liittymättä, Veeralla on hyvä pointti, että nykyään joukkoliikenne on onnetonta monissa sellaisissakin paikoissa missä porukkaa riittäisi (ja missä se on ennen ollut parempi!), koska kaikki nyt vain kulkevat sillä omalla autolla. Se on yksi syy miksi itse sitkeästi kuljen talvet bussilla, vaikka matkaan menee pisimmillään tunti, kun siihen ainakin vielä lapsettomana on aikaa.

kriish kirjoitti...

Tähän vielä sitaatti, muistinkin että olen lukenut tuon jostain (ihan oikeista tilastoista) mutta tässä siteeraan nyt vihreän polun nettisivua:

"Suurin osa Suomessa ajetuista matkoista on alle 3 kilometriä."

Kun tuon jostain uutiseseta alunperin luin, lukema oli muistaakseni 50-60% väliltä. Tässä on kyseessä jo kirkkaasti oma valinta.

Annimaria kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Annimaria kirjoitti...

Ihan vaan tällainen pikainen kommentti: Olin ennen uutta vuotta Prismassa ostamassa ruokaa ja juomaa kaveriporukan juhlia varten. Olin ollut välipäivinä tuuraamassa eräässä toimistossa, jonne en pääse julkisilla. Muistan hokeneeni koko kauppareissun ajan täpötäydessä ostoshelvetissä päässäni seuraavanlaista mantraa: "Älä koskaan hanki lapsia, älä koskaan hanki päivätyötä, äläkä ainakaan autoa, ettet joudu tänne useammin kuin kerran pari vuodessa." Nämä siis ihan varmasti ovat valintoja, ja jos kokee itselleen mielekkääksi ajanvietteeksi raahata kirkuvia lapsia pitkin supermarketin käytäviä illalla kuuden jälkeen, voi elämänsä järjestää niin, että tällaista pääsee harrastamaan lähes päivittäin. Minä juon sillä välin kotona lasin punaviiniä ja syön palan suklaata hyvän kirjan äärellä.

Mimi kirjoitti...

Hyvä Annimaria!
Amen!

Noora kirjoitti...

Kriish:No toi on kyllä totta.

Annimaria ;) Sinä päivänä kun mulla on lapsia, niin alkaa meidän perhe varmasti tilata luomulaatikon kerran viikossa suoraan tilalta. Eipä tarvii hankkiutua supermarkettiin. Uuh, ajatuskin hirvittää.

jenni kirjoitti...

Veera kirjoitti: "Perustelisitko miten maalla on turvallisempaa kuin kaupungissa?"

En ole se, jolta asiaa kysyttiin, mutta oikeasti. Tarvitsetko tosiaan perusteluja tuohon?? :)

LKK, siitä on joitakin vuosia aikaa, kun kaverit (Haaga ja Kantsu) valitteli joukkoliikenneasiaa. Eli myönnän, että parannusta on voinut tapahtua. Mutta huomioi myös, että siinä tuskin oli kyse mistään ruuhka-ajoista, vaan iltaisin toisillaan kävivät.

Mimi kirjoitti...

Jep, tarvitseeko tosiaan perustella miksi maaseutu on lapsille (ja aikuisillekin) turvallisempi asuinalue kuin kaupunki???????

Sami Sundell kirjoitti...

Jep, tarvitseeko tosiaan perustella miksi maaseutu on lapsille (ja aikuisillekin) turvallisempi asuinalue kuin kaupunki???????

Ei sekään nyt taas niin itsestäänselvää ole - ja toki riippuu paljon toisaalta maaseudusta ja toisaalta siitä kaupungista.

Maaseudulla kun mökki palaa, ei välttämättä ole edes naapuria, josta soittaa palokunta - kännykkähän jäi yöpöydälle - ja toisaalta ei se palokunta paikalle ehtisikään. Tämä tietysti edellyttäen, että puulämmitteisen rintamamiestalon häkää pursuavassa ilmapiirissä kukaan edes herää.

Jos niitä autoja maaseudulla onkin vähemmän, se ei helpota, kun pikku koululainen tarpoo paikkakunnan ainoan maantien laitaa kohti koulua ja toivoo, että edes jostain kohtaa löytyisi riittävästi piennarta, ettei tarvitsisi kävellä kaistalla.

Kun piltti sitten veistää sormeen, kaatuu portaissa tai syöksyy kalliolta, ensiapua tarjoaa paikallinen arvauskeskus, josta potilas joko lähetetään kotiin parin lasten Buranan kanssa, tai kärrätään loppujen lopuksi kuitenkin kaupunkiin hoidettavaksi. Matkoihin vaan menee aikaa tunti jos toinenkin.

Eikä tietenkään pidä unohtaa aina vaanivaa sutta.

Monet onnettomuudet sattuvat kotona, eikä perheväkivaltakaan ole vielä aivan pois kitketty ilmiö. Kumpikaan ei katoa maalle muuttamalla.

Kyllä, esimerkit ovat hivenen kärjistettyjä, mutta niissä on myös totuuden jyvä: samalla, kun etäisyys ja tila tuo omaa rauhaa, se tarkoittaa myös hitautta silloin, kun apua oikeasti tarvitaan. Jos kaupungissa koetaan, että ohikulkijat eivät välitä, maaseudulla ohikulkijoita ei ole.

Tosiasiahan on, että ollaan sitten kaupungissa tai maalla, turvatonta Suomessa ei ole missään. Turvattomuutta tuntevia ihmisiä sen sijaan on paikat väärällään, ja heidän rauhoittelemisekseen on syntynyt kokonaisia ammattikuntia.

Jos lapselle halutaan tarjota turvallinen ympäristö, olennaista lienee kuitenkin hyvät, rakastavat vanhemmat ja kunnon kasvatus. Siinä sopassa asuinkoordinaatit ovat aika merkityksettömät.

Suositut tekstit