-kuva täältäTämän tuunausidean myötä toivotan mahtavaa uudenvuodenaattoa kaikille! Ensi vuodesta tulee NIIIIIN jännä ;)
31.12.2009
Olkapäätaktiikalla kohti vuotta 2010
Mikä helppo DIY-vinkki!
-kuva täältä
Tämän tuunausidean myötä toivotan mahtavaa uudenvuodenaattoa kaikille! Ensi vuodesta tulee NIIIIIN jännä ;)
-kuva täältäTämän tuunausidean myötä toivotan mahtavaa uudenvuodenaattoa kaikille! Ensi vuodesta tulee NIIIIIN jännä ;)
30.12.2009
Öljy toimii silmämeikinpoistoaineena
Luen naistenlehtiä lähinnä muotijuttujen vuoksi, kosmetiikka-artikkeleista en jaksa useinkaan innostua. Niistä puskee valitettavan usein läpi jokin tietty kosmetiikkamerkki, enkä vaan osaa ottaa juttuja kritiikittä, kun seuraavalla aukeamalla huutaa edellisessä artikkelissa kehutun tuotteen mainos.
Piilolinssien käyttäjien tosin kandee muistaa ottaa piilarit pois ennen ripsarin poistoa. Öljy nimittäin liukastaa ihon.
Itse käytän kuvan luomukookosöljyä sekä ihorasvana, silmämeikinpoistoaineena, ruoanlaittorasvana ja kenkäplankkinakin. Kätsää.
Mikä on oman peilikaappisi multikosmetiikkatuote, tai sattuisiko se vieläpä löytymään keittiön kaapista?
Naisille kaupataan lisäksi monia tuotteita, joita emme alkuunkaan tarvitse. Esimerkiksi uusimmassa Oliviassa on juttu Näin löydät täydellisen silmämeikinpoistoaineen. Tarvitseeko nainen oikeasti erikseen silmämeikinpoistoainetta? Moni taitaa uskoa niin.
Käytän itse ripsiväriä säännöllisesti (tavanomaistapa vielä, en ole löytänyt hyvää luonnonkosmetiikkaripsiväriä), mutta en omista erikseen silmämeikinpoistoainetta, sillä sekä oliivi- että kookosöljy hoitavat homman yhtä hyvin ja vieläpä luomusti.
Väitän, että vaikkei luomukookosöljyä ehkä jokaisen naisen kaapista löydykään, on useimmilla kotonaan oliiviöljyä. Tietty rypsiöljykin varmaan soveltuu hommaan yhtä hyvin, mutta sen tuoksu ei ehkä ole niin miellyttävä, kuin kookosen tai oliivin.
Käytän itse ripsiväriä säännöllisesti (tavanomaistapa vielä, en ole löytänyt hyvää luonnonkosmetiikkaripsiväriä), mutta en omista erikseen silmämeikinpoistoainetta, sillä sekä oliivi- että kookosöljy hoitavat homman yhtä hyvin ja vieläpä luomusti.
Väitän, että vaikkei luomukookosöljyä ehkä jokaisen naisen kaapista löydykään, on useimmilla kotonaan oliiviöljyä. Tietty rypsiöljykin varmaan soveltuu hommaan yhtä hyvin, mutta sen tuoksu ei ehkä ole niin miellyttävä, kuin kookosen tai oliivin.Piilolinssien käyttäjien tosin kandee muistaa ottaa piilarit pois ennen ripsarin poistoa. Öljy nimittäin liukastaa ihon.
Myös esimerkiksi kestohuulipuna irtoaa huulilta erinomaisesti öljyllä. Tiia Vanhatapion, Lenita Airiston ja Maria Veitolan testatessa Kuningaskuluttajaa varten erilaisia kestohuulipunia vinkkasi Tiia, että hän on aina poistanut huulimeikin oliiviöljyllä.
Itse käytän kuvan luomukookosöljyä sekä ihorasvana, silmämeikinpoistoaineena, ruoanlaittorasvana ja kenkäplankkinakin. Kätsää.
Mikä on oman peilikaappisi multikosmetiikkatuote, tai sattuisiko se vieläpä löytymään keittiön kaapista?
29.12.2009
No MSG
Söin Tapaninpäivänä thaimaalaista, kun en vaan enää kyennyt koskemaan jouluruokiin. Tilatessani ravintolassa som tamia (tulinen papaijasalaatti), muistin Thaimaassa oleskelevalta suomalaiselta vastikään saamani mailin:
"Jos haluaa sen som tamin (tai melkein minkä tahansa paikallisen sapuskan) ilman siihen suht automaattisesti tulevaa MSG:a niin pitää sanoa: "mai ao pongsurot".
MSG tarkoittaa siis natriumglutamaattia. Tämä lause kandee muistaa suomalaisissakin thairafloissa, E621 kun on suhteellisen yleinen mauste itämaisissa ruokapaikoissa.
"Jos haluaa sen som tamin (tai melkein minkä tahansa paikallisen sapuskan) ilman siihen suht automaattisesti tulevaa MSG:a niin pitää sanoa: "mai ao pongsurot".
MSG tarkoittaa siis natriumglutamaattia. Tämä lause kandee muistaa suomalaisissakin thairafloissa, E621 kun on suhteellisen yleinen mauste itämaisissa ruokapaikoissa.
28.12.2009
Kuusenkorvike
Hmm.. Kai vielä välipäivinä saa blogata jouluaiheista?
Lähes kaikilla meistä on jonkainlaisia jouluperinteitä, monille joulukuusi on yksi tärkeimmistä. Itsellenikin kuusi — etenkin sen tuoksu — luo nostalgisen joulufiiliksen, joka aina palauttaa mieliin lapsuuden jouluaattoillat. Kuusiperinteellä on kuitenkin myös toinen puoli: onko fiksua kaataa kasvuvaiheessa oleva kuusi vain parin päivän tähden koristamaan omaa olohuonetta? Etenkin kerrostalokämppiin hankittujen, pienten kuusenalkujen, soisi mielummin vielä kasvavan metsässä monia vuosia.
Ymmärrän täysin, että suurin osa suomalaisista haluaa kotiinsa joulukuusen, mutta jos olet avoin vaihtoehdoille, kokeilepa ensi vuonna joulukuusen korvaamista jouluoksilla.
Kuvan jouluoksa on itämaishenkinen, toki jouluoksa voi olla perinteisempikin, ja tietenkin se voi olla vaikka sen perinteisen kuusipuun oksa, tai muutama. Näin kotiin saa tutun joulutuoksunkin! Kuinka monta pientä asuntoa koristaisikaan yhden ainoan kuusen oksilla?
Onko isompien kuusten kaataminen joulua varten sitten yhtään sen ekologisempaa, kuin niiden minikokoisten, cityasuntoihin tarkoitettujen kuusenalkujen? En osaa sanoa, tuskinpa, mutta mitä isompi kuusi, sen kauemmin se on sentään saanut kasvaa. Tätä aihetta pitäisikin tutkia syvemmin!
Omassa lapsuudenkodissani kuusi kaadetaan aina omasta metsästä, ja kuusi pyritään valitsemaan siten, että se on metsänhoidollisesti fiksu valinta. Kuusi myös käytetään joulun jälkeen polttopuiksi. Kuusen havut käytetään pihan kukkaistutusten päällä, kasveja suojaamassa. Kuusesta on siis muutakin iloa kuin ainoastaan ne pari iltaa siinä olohuoneen nurkassa.
Oman kaksiomme koristelin kynttilöin, isoisältä perityillä joulukoristeilla ja jouluvaloilla, enkä oikeastaan kaivannut kuusta sen kummemmin, mutta lapsuudessa joulu ei kyllä olisi ollut sama, ellei joululahjoja olisi saanut kaivaa metsältä tuoksuvan kuusen alta...
Lähes kaikilla meistä on jonkainlaisia jouluperinteitä, monille joulukuusi on yksi tärkeimmistä. Itsellenikin kuusi — etenkin sen tuoksu — luo nostalgisen joulufiiliksen, joka aina palauttaa mieliin lapsuuden jouluaattoillat. Kuusiperinteellä on kuitenkin myös toinen puoli: onko fiksua kaataa kasvuvaiheessa oleva kuusi vain parin päivän tähden koristamaan omaa olohuonetta? Etenkin kerrostalokämppiin hankittujen, pienten kuusenalkujen, soisi mielummin vielä kasvavan metsässä monia vuosia.
Ymmärrän täysin, että suurin osa suomalaisista haluaa kotiinsa joulukuusen, mutta jos olet avoin vaihtoehdoille, kokeilepa ensi vuonna joulukuusen korvaamista jouluoksilla.
Kuvan jouluoksa on itämaishenkinen, toki jouluoksa voi olla perinteisempikin, ja tietenkin se voi olla vaikka sen perinteisen kuusipuun oksa, tai muutama. Näin kotiin saa tutun joulutuoksunkin! Kuinka monta pientä asuntoa koristaisikaan yhden ainoan kuusen oksilla?
Onko isompien kuusten kaataminen joulua varten sitten yhtään sen ekologisempaa, kuin niiden minikokoisten, cityasuntoihin tarkoitettujen kuusenalkujen? En osaa sanoa, tuskinpa, mutta mitä isompi kuusi, sen kauemmin se on sentään saanut kasvaa. Tätä aihetta pitäisikin tutkia syvemmin!Omassa lapsuudenkodissani kuusi kaadetaan aina omasta metsästä, ja kuusi pyritään valitsemaan siten, että se on metsänhoidollisesti fiksu valinta. Kuusi myös käytetään joulun jälkeen polttopuiksi. Kuusen havut käytetään pihan kukkaistutusten päällä, kasveja suojaamassa. Kuusesta on siis muutakin iloa kuin ainoastaan ne pari iltaa siinä olohuoneen nurkassa.
Oman kaksiomme koristelin kynttilöin, isoisältä perityillä joulukoristeilla ja jouluvaloilla, enkä oikeastaan kaivannut kuusta sen kummemmin, mutta lapsuudessa joulu ei kyllä olisi ollut sama, ellei joululahjoja olisi saanut kaivaa metsältä tuoksuvan kuusen alta...
27.12.2009
Alkukankeutta
Ennen joulymässyihin koskemista on ihan fiksua ottaa pari päivää vähän iisimmin ruoan kanssa, ja kevyesti syömisen synonyymi on tieenkin sushi. Siispä testasin alkuviikosta Uudenmaankadulle vastikään avatun, uuden Sushibarin.
Otin lounaslistalta kasvissetin, joka maksoi reilun 10 euroa. Makit (eli merilevärullat) olivat valitettavasti aika kuivia, eivätkä ne maistuneet kovin tuoreilta ja misokeitto maistui kummallisesti lihalle?! Tofu- ja munanigirit sen sijaan maistuivat ihan hyvältä, mutta kaiken kaikkiaan annos oli kyllä pettymys. Ystäväni testasi ei-vegesetin, ja kommentoi sitä ihan ookooksi, mutta totesimme yhdessä, että vastaisuudessa taidamme valita jonkin toisen sushipaikan.
Yleensä turvaudun sushilla herkutellessani raakaan kalaan, mutta viimeaikoina olen alkanut maistella myös kasvissushia, onhan se ekologisempaakin (riisiä lukuunottamatta). Olen yllätyksekseni saanut huomata, että kaupungin parhaat kasvissushit löytyvät YLEn henkilökuntaravintolasta, jossa ne tehdään itse. Hämmentävä juttu.
Vielä Uudenmaankadun Sushibarisra: paikka on erittäin kaunis, valoisa ja viihtyisä ja astioina käytetään Marimekkoa. Esteetikon valinta siis. Mariastiat toki näyttävät kivalta, mutta sekä tee- että miskoeittokuppi lämpenivät niin kuumiksi, että juomien nauttiminen niistä oli vaikeaa, enkä pitänyt siitä, että sushi tarjotaan muovitarjottimelta. Ystäväni sentään sai annoksensa puualustalla.
No, vaikka tässä nyt aika kovaa kritiikkiä annankin, on ravintola vasta avattu, ja ehkä homma tästä vielä kehittyy, toivon! Etenkin kasvissusheihin kaipaan luovuutta ja panostusta...
Olen kuluneen syksyn aikana tehnyt sushia kotona pariinkin kertaan, ja kyllä se sen verran halvemmaksi tulee, että suosittelen kyllä opettelemaan kotisushin kikat. Sormisushin ABCn löydän keväisestä postauksestani.
Otin lounaslistalta kasvissetin, joka maksoi reilun 10 euroa. Makit (eli merilevärullat) olivat valitettavasti aika kuivia, eivätkä ne maistuneet kovin tuoreilta ja misokeitto maistui kummallisesti lihalle?! Tofu- ja munanigirit sen sijaan maistuivat ihan hyvältä, mutta kaiken kaikkiaan annos oli kyllä pettymys. Ystäväni testasi ei-vegesetin, ja kommentoi sitä ihan ookooksi, mutta totesimme yhdessä, että vastaisuudessa taidamme valita jonkin toisen sushipaikan.Yleensä turvaudun sushilla herkutellessani raakaan kalaan, mutta viimeaikoina olen alkanut maistella myös kasvissushia, onhan se ekologisempaakin (riisiä lukuunottamatta). Olen yllätyksekseni saanut huomata, että kaupungin parhaat kasvissushit löytyvät YLEn henkilökuntaravintolasta, jossa ne tehdään itse. Hämmentävä juttu.
Vielä Uudenmaankadun Sushibarisra: paikka on erittäin kaunis, valoisa ja viihtyisä ja astioina käytetään Marimekkoa. Esteetikon valinta siis. Mariastiat toki näyttävät kivalta, mutta sekä tee- että miskoeittokuppi lämpenivät niin kuumiksi, että juomien nauttiminen niistä oli vaikeaa, enkä pitänyt siitä, että sushi tarjotaan muovitarjottimelta. Ystäväni sentään sai annoksensa puualustalla.
No, vaikka tässä nyt aika kovaa kritiikkiä annankin, on ravintola vasta avattu, ja ehkä homma tästä vielä kehittyy, toivon! Etenkin kasvissusheihin kaipaan luovuutta ja panostusta...Olen kuluneen syksyn aikana tehnyt sushia kotona pariinkin kertaan, ja kyllä se sen verran halvemmaksi tulee, että suosittelen kyllä opettelemaan kotisushin kikat. Sormisushin ABCn löydän keväisestä postauksestani.
26.12.2009
Piparkakut voi tehdä rukiista
Joku moralisoi minua Vaniljahalvajäädyke-postauksen yhteydessä, kun olin itse tehtyjen piparkakkujen sijaan turvautunut kaupan valmiisiin. Ymmärrän kritiikin!
On selvää, että itse tehdyt piparit maistuvat ja näyttävät kaupan pipareita paremmalta ja persoonallisemmalta. Ensi vuonna aionkin ehdottomasti kunnostautua piparkakkujen leipomisessa, ja silloin leivon piparini luomurukiista!
Rukiista voi aivan hyvin leipoa piparkakkuja siinä missä vehnästäkin. Tämän todisti anoppi, joka oli pyöräyttänyt aattoaamuna mainioita ruispipareita. Reseptissä kuulemma ei ole mitään sen kummempaa, kuin että vehnäjauhojen tilalle on piparireseptissä laitettu ruisjauhoja (yhden version ruispiparkakkujen reseptistä löydät täältä).
Ruispiparkakkujen rakenne on vehnäverrokkeja hieman hauraampi, ja väri on luonnollisesti tummempi, mutta maku oli oikein mainio ja oikeastaan vehnäpipareita kivempi siksi, etteivät leivonnaiset olleet niin makeita. Suosittelen kokeilemaan!
Sain viikko takaperin maistaa myös ihania spelttipipareita, jotka ystäväni Amira oli leiponut, ja nekin maistuivat herkulliselta. Itse tehdyt spelttipiparit painivat aivan eri sarjassa, kuin kapaan valmistavara, voin kertoa! Tavallisen vehnän tilalle on siis ehdottomasti olemassa terveellisempiä (ja maistuvampia) vaihtoehtoja.
Sain jouluaattona maistaakseni myös muita itselleni uusia, mutta erittäin herkullisia (ja perinteisiä jouluruokia terveellisempiä) joulumakuja, niistä lisää omassa postauksessaan.
Psst... Ja jotta ette luulisi, että jotenkin dissaan perinteisiä jouluruokia: en todellakaan! Rosolli ja joululaatikot ovat ikisuosikkejani, joita onneksi sain syödäkseni myös tänä jouluna!
On selvää, että itse tehdyt piparit maistuvat ja näyttävät kaupan pipareita paremmalta ja persoonallisemmalta. Ensi vuonna aionkin ehdottomasti kunnostautua piparkakkujen leipomisessa, ja silloin leivon piparini luomurukiista!
Rukiista voi aivan hyvin leipoa piparkakkuja siinä missä vehnästäkin. Tämän todisti anoppi, joka oli pyöräyttänyt aattoaamuna mainioita ruispipareita. Reseptissä kuulemma ei ole mitään sen kummempaa, kuin että vehnäjauhojen tilalle on piparireseptissä laitettu ruisjauhoja (yhden version ruispiparkakkujen reseptistä löydät täältä).Ruispiparkakkujen rakenne on vehnäverrokkeja hieman hauraampi, ja väri on luonnollisesti tummempi, mutta maku oli oikein mainio ja oikeastaan vehnäpipareita kivempi siksi, etteivät leivonnaiset olleet niin makeita. Suosittelen kokeilemaan!
Sain viikko takaperin maistaa myös ihania spelttipipareita, jotka ystäväni Amira oli leiponut, ja nekin maistuivat herkulliselta. Itse tehdyt spelttipiparit painivat aivan eri sarjassa, kuin kapaan valmistavara, voin kertoa! Tavallisen vehnän tilalle on siis ehdottomasti olemassa terveellisempiä (ja maistuvampia) vaihtoehtoja.
Sain jouluaattona maistaakseni myös muita itselleni uusia, mutta erittäin herkullisia (ja perinteisiä jouluruokia terveellisempiä) joulumakuja, niistä lisää omassa postauksessaan.
Psst... Ja jotta ette luulisi, että jotenkin dissaan perinteisiä jouluruokia: en todellakaan! Rosolli ja joululaatikot ovat ikisuosikkejani, joita onneksi sain syödäkseni myös tänä jouluna!
23.12.2009
Enjoy the Silence
Nyt on aika sanoa heipat hetkeksi, seuraavat pari päivää teen samaa kuin tekin: en juuri mitään! Se on kuulkaas ansaittua se, huh mikä syksy.
Näiden Samin esittämien, Depeche Moden lainasävelien myötä, toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhallista, herkullista, ihanaa va VALKOISTA joulua!
Psst... Klippi on tallenne Samin soolokeikalta, kun vaan olisin tajunnut nauhoittaa biisin alusta saakka! Onneksi tunnelma välittyy kuitenkin :)
Näiden Samin esittämien, Depeche Moden lainasävelien myötä, toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhallista, herkullista, ihanaa va VALKOISTA joulua!
Psst... Klippi on tallenne Samin soolokeikalta, kun vaan olisin tajunnut nauhoittaa biisin alusta saakka! Onneksi tunnelma välittyy kuitenkin :)
22.12.2009
Puolukkasnapsia pöytään
Reseptiä pukkaa — taas. Kaikki loppuvuoden reseptit näemmä ilmaantuvat tänne parin päivän säteellä, mutta minkäs sille mahtaa, että koko syksy on ollut varsin tylsää kokkailurintamalla. Te tiedätte jo kaikki perusreseptini!
Mutta nyt, vakavasti: tätä teidän ON testattava! Tarjoilimme lauantaisissa pikkujouluissa vieraille maistiaisia ensimmäisestä puolukkasnapsierämme, ja jengi tykkäsi ihan hulluna! Olin aika yllättynyt, sillä en ollut yhtään varma, mitä lasipurkin uumenissa oikein valmistuu...
En tosin ota krediittiä täysin itselleni: ystäväni Annika tarjoili pari vuotta takaperin meille aivan ihanaa, omatekoista raparperisnapsia, jota valmistin viime vuonna. Tänä syksynä päätin kokeilla samaa puolukoilla, ja täytyy sanoa, että nyt tuli napakymppi!
Laita sekaan myös kanelitanko ja desilitra hunajaa. Hunajaa tulee helposti laitettua liian vähän, joten availe purkkia parin viikon välein ja maistele, josko juoma kaipaa lisää makeutta. Minä lisäilin hunajaa ainakin kaksi kertaa syksyn mittaan. Lopputuloksena on ihana, kirkkaan punainen ja herkullisen makuinen puolukkasnapsi!
... Ja siinä vaiheessa, kun snapsia tarjoillaan, jäävät itse puolukat tietenkin yli. Niitä ei kannata heivata roskiin! Voit tehdä niistä jääpaloja, vaikka seuraavaa boolia varten. Puolukat vaan veden kera jääpalamuotteihin ja homma pakkaseen.
Maku oli juuri sopivan kirpeä ja silti makea, ja raaka-aineet ovat alkoholia lukuunottamatta luomua (tai no, marjat ovat metsästä, joten eivät sertifioitua luomua, mutta mulle ihan riittävän luonnonmukaista). Puolukkasnapsin tekoon tarvitaan:
- Kirkasta viinaa (itse käytin Pöytäviinaa)
- Puolukoita
- Kanelitanko
- Juoksevaa hunajaa
Minä tein ison satsin, enkä tietenkään muista raaka-aineiden tarkkoja määriä, mutta homma menee suunnilleen näin:
Laita iso lasipullo tai -astia puolilleen alkoholia ja laita sekaan puolukoita niin paljon kuin mahtuu. Alapuolen kuva havainnollistaa, että homma tosiaan näyttää puolukkapuurolta!
... Ja siinä vaiheessa, kun snapsia tarjoillaan, jäävät itse puolukat tietenkin yli. Niitä ei kannata heivata roskiin! Voit tehdä niistä jääpaloja, vaikka seuraavaa boolia varten. Puolukat vaan veden kera jääpalamuotteihin ja homma pakkaseen.
En osaa tarkkaan sanoa, kuinka monta kuukautta snapsin valmistumiseen menee, mutta oma snapsini laitettiin purkkiin syyskuussa, ja nyt se maistuu oikein hyvälle. Saattaa olla, että parikin kuukautta riittää, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla.
Eikä sitten liikaa snapsia per henkilö! Vähän vaan, hyvän maun vuoksi :)
Trashion
Rakastan kirppareita etenkin niiden ennalta-arvaamattomuuden takia. Rupusimmankin oloisilla (itseasiassa yleensä juuri niillä!) kirppareilla voi tehdä löytöjä, joista ei muutamaa minuuttia aikaisemmin tiennyt mitään.
Olen syksyn aikana hiplaillut Seccossa hakaneuloista tehtyä rannekorua, jonka ideasta pidän kovasti: ranneke koostuu hakaneuloista, joihin on pujotettu erivärisiä muovipaloja, jotka ymmärtääkseni ovat teollisuudelt ylimääräiseksi jäänyttä, noh, roskaa. Kuulostaa ehkä ankealta, mutta näyttää kivalta.
En ole ostanut ranneketta Seccosta, mutta käydessäni lähikirppiksellä, ja kaivaessani KAIKKI EUROLLA!!! -koria, löysin ihan samanlaisen korun, jossa luki "Kierrätysdesignia suoraan Afrikasta". Hassua. Koru on aivan samanlainen kuin Seccon versio, mutta tehty vähän pienemmistä hakaneuloista.
Olen syksyn aikana hiplaillut Seccossa hakaneuloista tehtyä rannekorua, jonka ideasta pidän kovasti: ranneke koostuu hakaneuloista, joihin on pujotettu erivärisiä muovipaloja, jotka ymmärtääkseni ovat teollisuudelt ylimääräiseksi jäänyttä, noh, roskaa. Kuulostaa ehkä ankealta, mutta näyttää kivalta.
En ole ostanut ranneketta Seccosta, mutta käydessäni lähikirppiksellä, ja kaivaessani KAIKKI EUROLLA!!! -koria, löysin ihan samanlaisen korun, jossa luki "Kierrätysdesignia suoraan Afrikasta". Hassua. Koru on aivan samanlainen kuin Seccon versio, mutta tehty vähän pienemmistä hakaneuloista.
Ranneke on täydellinen asuste mustien vaatteiden kanssa. Etenkin talvisin käytän paljon mustaa ja harmaan sävyjä, jollloin värikkäiden korujen käyttö korostuu. Tällainen ranneke olisi todella helppo tehdä itsekin. Hommaan tarvitsee vaan hakaneuloja, kuminauhaa ja kapeita muoviputkia, joista voi pätkiä osia koruun laitettavaksi.
Kuvatessani rannekettani tajusin myös, että sormuksenikin on kirppislöytö. Sen ostin kesällä Berliinistä, muutamalla eurolla senkin, tosin nikkeliriskillä. Myyjät eivät useinkaan tiedä myymiensä korujen materiaaleista juuri mitään. Mutta onneksi sormus on osoittautunut sopivaksi, enkä saa siitä näppylöitä. Olisikin ollut liian sääli antaa se pois.
Minua tosin kummastuttavat sormuksen hassut, litteät ulokkeet. Ovatkohan ne vain koristeita, vai onko sormuksella voinut olla joku funktio? Osaako joku valaista minua?
21.12.2009
Uusi Musta -vastauksia
Uusi Musta -postaus herätti kysymyksiä, tässä vastauksia!
Lisää Uusi Mustaa tammikuussa, tämän enempää en halua vielä paljastaa, täytyyhän teille jäädä ylläreitäkin!
Kempparia näin puoltoista vuotta lukeneena kysyn: Lopetatko kemppari-blogin pitämisen nyt kokonaan? Tuleeko blogille "dele"? Ei, blogi jatkuu kuten aina ennenkin. Sen ympärille vaan ilmestyy olemaan kokonainen sivusto!
Missä niihin testiryhmiin voi hakeutua? Uusi Mustan sivuilla. Kerron Kempparissa heti, kun testaajaksi voi alkaa ilmoittautua!
Missä niihin testiryhmiin voi hakeutua? Uusi Mustan sivuilla. Kerron Kempparissa heti, kun testaajaksi voi alkaa ilmoittautua!
Katoaako Kemikaalicocktail-nimi? Se on niin hyvä brändinimi ettei kannata luopua. Ei katoa. Blogini nimi ja osoite säilyy samana kuin tähänkin saakka.
Kivalta kuulostaa! Ainoastaan yksi asia särähti korvaan: termi anti-naistenlehti. Itse paljon naistenlehtiä lukevana inhoan sitä, että naistenlehdet automaattisesti leimataan jotenkin pinnallisiksi ja tyhjänpäiväisiksi. Naistenlehdissä on paaaljon laadukasta journalismia. Musta naistenlehtien väheksymisessä on kyse samalla naisten väheksymisestä: siitä, että naisten kevyet ajanvietteet (vaatteet, meikkaaminen, sisustaminen) koetaan automaattisesti huonommiksi kuin miesten vastaavat humpuukit (tekniikka, autot). Sitä paitsi tuo kevyt sisältö on vain yksi osa naistenlehtiä. Nih. Kiitos mielipiteestä. Uusi Musta ei todellakaan väheksy naisia, päinvastoin!!! Ja minustakin naistenlehdissä on paljon hyviä sisältöjä. Anti-sana tarkoitti tässä yhteydessä lähinnä sitä, että perinteiset naistenlehdet rahoitetaan lehdissä mainostettavien tuotteiden toimesta. Meidän naistenlehtemme on vapaa minkäänlaisesta mainonnasta. Uusi Musta käsittelee osittain samoja aiheita kuin perinteiset naistenlehdetkin, mutta ilman mainostajien liekaa ja kempparimaisesta näkökulmasta.
Hieno homma! Pettynyt olen sen sijaan siihen, että Kemikaalicocktail on mennyt tähän ihme videoblogivillitykseen mukaan. Olen pahoillani videoitteni tasosta, mutta siihen tulee parannus! Saan käyttööni nimittäin leikkausohjelman ja kuvaajan (kollegani Katja ei tosi ehkä vielä taida tietää olevansa kuvaajani...), tämä siis helpottaa hommaa huomattavasti. Videoita ei välttämättä tule niinkään Kemppariin, mutta muualle Uusi Musta -saitin alle kylläkin. Live-Noorasta ette siis pääse eroon, mutta toimitettua tekstiäkin toki on tarjolla, ihan kuin tähänkin saakka!
Olen toisinaan seurannut blogiasi, vaikutat ihan tiedostavalta kuluttajalta. Sallinet tämän kysymyksen, mutta oletko vegaani? Mietin vain, että nahkakengät ja villasukat postauksissasi kertovat jotain muuta.. Mikäli et ole, oletko harkinnut vegaaniksi ryhtymistä? Hienoa, että suosit pieniä putiikkeja, mutta nahkatuotteiden tukeminen _ei ole_ missään muodossa hyvä juttu. Vertailun vuoksi (esimerkki): luomulihan syöminen ei pelasta maailmaa. En syyllistä, tiedustelen vain. Pidän kuitenkin siitä, miten kiinnität asioihin huomiota. Hyviä kysymyksiä. Nahkakenkä-asiaan on helppo vastata: jos vaan suinkin löytäisin materiaalin, joka on yhtä kestävä ja tällaisesta materiaalista valmistettuja, hyvän mallisia ja omaa silmääni miellyttäviä kenkiä, ostaisin ja käyttäisin sellaisia ehdottomasti! En vaan tähän mennessä ole tällaisia kenkiä löytänyt. Pyrin valitsemaan aina fiksun tuotteen, kun voin, mutta kenkien kohdalla valikoima on kyllä huono. Jos tiedät hyviä vegaanikenkäputiikkeja, suosittele ihmeessä!
Miksi en sitten ole vegaani? Koen, että ihmisen on luonnollista syödä kananmunia ja lihaa. Mutta pyrin valitsemaan ruoka-aineet fiksusti! Lihansyöntini on vähentynyt kuluneena syksynä entisestään. Tavallista, teollista lihaa siis, en osta ollenkaan ja luomulihaakin ostan vain pari kertaa vuodessa, ja töissäkin syön sitä yhä harvemmin (koko syksyn aikana 3-4 kertaa). Tiedän nyt, että esimerkiksi luomusikaloissa ei välttämättä ole yhtään sen eettisempi meiniki kuin tavallisissakaan sikaloissa. Se on surullista. Pyrin lihaa syödessäni syömään riistaa ja syön myös kalaa, vältän kasvatettua. Riistaa ja kalaa syön yksinkertaisesti maun ja proteiinin sekä hyvien rasvojen vuoksi. Kalaa syön pari kertaa viikossa. En koe tekeväni isoa ympäristörikosta näin toimiessani, mutta toki on tärkeää valita kalansa oikein.
Uusi musta vie ajatukset ihan muuhun, kuin tällaiseen kempparikonseptiin yms.Ensialkuun nimi tuntuu huonolta. Uusi Musta ON eri asia kuin Kemikaalicocktail. Blogini on osa uutta saittia.
Rakastan sun hiuksia! Mahtavaa, niin mäkin! Laitetaanpa niistä tämän kunniaksi oikein kuva ilmoille. Tykkään yhtä paljon kuin hiuksistani, myös työhuoneeni julisteesta. Eikö ole hieno?
Lisää Uusi Mustaa tammikuussa, tämän enempää en halua vielä paljastaa, täytyyhän teille jäädä ylläreitäkin!
Joulupöydän kunkku
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on perheeni joulumenyy säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen, iänikuista sekahedelmäkiisseliä lukuunottamatta. Olemme jo muutaman vuoden ajan etsineet sille kaikkien hyväksymää korviketta, mutta mitään killerivoittajaa ei toistaiseksi ole löytynyt — kunnes maistoin vaniljahalvajäädykettä!
Ystäväni Sarri (joka ohjasi Köyhät ritarit tv-sarjan, jossa tätä nimenomaista jäädykettä valmistettiin) tarjosi meille vaniljahalvajäädykettä viime jouluna, ja nyt päätin testata reseptiä itsekin: maistatutin jäädykettä lauantaina parillekymmenellä ystävällä, ja jäädyke oli menesys.
Todettakoon, että reseptini versio on tehty laktoosittomaan vaniljajäätelöön, mutta aivan varmasti tofujäätelö käy yhtä hyvin! Jäädykkeen voi tehdä mainiosti ilman maitoa. En vielä uskaltanut hirveästi soveltaa, halusin ensin tehdä reseptin alkuperäisessä muodossaan, seuraavalla kerralla kokeilen tofujäätelöä ja laktoosittoman vispikerman sijaan kokeilen silloin myös kaurakermaa.
Tässä siis vaihtoehtoni sekahedelmäsopalle! Parasta on se, että jäädyke on idioottihelppo tehdä, et siis voi epäonnistua mitenkään. Ostin kaikki ainekset lähikaupasta, joten melko varmasti sinäkin löydät kaiken ihan nurkan takaa.
Ystäväni Sarri (joka ohjasi Köyhät ritarit tv-sarjan, jossa tätä nimenomaista jäädykettä valmistettiin) tarjosi meille vaniljahalvajäädykettä viime jouluna, ja nyt päätin testata reseptiä itsekin: maistatutin jäädykettä lauantaina parillekymmenellä ystävällä, ja jäädyke oli menesys.
Todettakoon, että reseptini versio on tehty laktoosittomaan vaniljajäätelöön, mutta aivan varmasti tofujäätelö käy yhtä hyvin! Jäädykkeen voi tehdä mainiosti ilman maitoa. En vielä uskaltanut hirveästi soveltaa, halusin ensin tehdä reseptin alkuperäisessä muodossaan, seuraavalla kerralla kokeilen tofujäätelöä ja laktoosittoman vispikerman sijaan kokeilen silloin myös kaurakermaa.
Tässä siis vaihtoehtoni sekahedelmäsopalle! Parasta on se, että jäädyke on idioottihelppo tehdä, et siis voi epäonnistua mitenkään. Ostin kaikki ainekset lähikaupasta, joten melko varmasti sinäkin löydät kaiken ihan nurkan takaa.
Vaniljahalva-piparkakku –jäädyke
• 2 dl luomuvispikermaa (voit kokeilla myös vaikka kaurapohjaista kermankorviketta)
• 1 l vaniljajäätelöä (tai tofujäätelöä)
• 150 g vaniljahalvaa
• 10 piparkakkua (itse tehdyt on tietenkin parhaita!)
1. Anna jäätelön sulaa ”pehmisjäätelön” kaltaiseksi, mutta älä anna sulaa kokonaan.
2. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi. Sekoita sulanut pehmisjäätelö ja vispikerma keskenään ja hienonna halva sekaan. Murusta sekaan myös osa piparkakuista. Itse suosin ohuita, helposti murustettavia pipareita, näin homman saa tehtyä nopeammin! Yläpuolen paksuja pipareita käytin jäädykkeen alle, esillepanon yhteydessäs siis.
3. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja laita seos vuokaan. Määrästä tulee noin 1,3-1,5 litraa. Minä tein kakkuja kaksi, siksi kuvassa on pari vuokaa. Laitoin lisäksi toiseen puolukoita, tosin tämä versio jäädykkeestä on vielä pakkasessa ja testaamatta, mutta veikkaan puolukoiden sopivan kakun sekaan mainiosti.
4. Laita jäädyke pakkaseen ja anna kovettua vähintään kolme tuntia. Itse tein jäädykkeen jo juhlia edeltävänä päivänä.
5. Valmiin jäädykkeen voi kumota piparkakkujen päälle ja juokseva hunaja tai siirappi kruunaa makunautinnon. Toki jäädykettä voi myös koristella jotenkin, oma versioni on ehkä vähän karun näköinen... Mutta ulkonäöllä ei oikeasti ole niin paljon väliä, kun saa maistaa jotain näin hyvää!
VINKKI: saat jäisen kakun pois vuoasta helposti, kun valutat lavuaariin kuumaa vettä, ja uitat vuokaa hetken vedessä ylösalaisin. Itse tein niin ja jätskikakku irtosi vuoasta hetkessä.
... Jos jäädyke ei kiinnosta, ja haluat kokeilla jotakin täysin uutta (ja terveellisempää) herkkua, pyöräytäpä suklaiset superpallot, reseptini löydät täältä!
Suklaiset tammenterhot ja muita jouluherkkuja
Joulu on ruokajuhla, siitä ei pääse mihinkään. Se, mitä joulupöydästä löytyy, on tietenkin ruokakuntakohtaista, meillä on aina oltu hyvin perinteisiä.
On hassua, miten laatikot, rosolli ja muut jouluruoat maistuvat aina yhtä hyvälle. Kun jotakin syö vaan muutaman kerran vuodessa, ei makuihin ehdi kyllästyä — niitä jopa odottaa vesi kielellä. Jouluni ei vaan ole täydellinen ilman äidin, tädin ja mummon joululaatikoiden pyhää kolminaisuutta.
Suolaisiin jouluruokiin en siis ole lähimainkaan kyllästymässä, mutta toisin on makean laita. Kaipaan jotakin uutta konvehtien, torttujen ja pipareiden tilalle, ja siksi tein viikonloppuna muutamia omia suklaakokeiluja.
Suklaahattuiset "tammenterhot" ovat helppo ja maukas joulunami!
Jo mainittu vaniljahalvajäädyke, puolukkasnapsi ja suklaataatelit ilmestyvät tänne myöhemmin tänään, mutta tsekkaa aluksi suklaamanteleiden, tuunattujen piparkakkujen ja etenkin superfood-suklaapallojen, eli superpallojen reseptit Suosiekoa.fi -joulukalenterin luukustani. Kaksi ekaa reseptiä ovat megahelppoja, ja superpallojenkin valmistaminen on iisi juttu, kunhan omaat hyvän blenderin.
On hassua, miten laatikot, rosolli ja muut jouluruoat maistuvat aina yhtä hyvälle. Kun jotakin syö vaan muutaman kerran vuodessa, ei makuihin ehdi kyllästyä — niitä jopa odottaa vesi kielellä. Jouluni ei vaan ole täydellinen ilman äidin, tädin ja mummon joululaatikoiden pyhää kolminaisuutta.
Suolaisiin jouluruokiin en siis ole lähimainkaan kyllästymässä, mutta toisin on makean laita. Kaipaan jotakin uutta konvehtien, torttujen ja pipareiden tilalle, ja siksi tein viikonloppuna muutamia omia suklaakokeiluja.
Suklaahattuiset "tammenterhot" ovat helppo ja maukas joulunami!Jo mainittu vaniljahalvajäädyke, puolukkasnapsi ja suklaataatelit ilmestyvät tänne myöhemmin tänään, mutta tsekkaa aluksi suklaamanteleiden, tuunattujen piparkakkujen ja etenkin superfood-suklaapallojen, eli superpallojen reseptit Suosiekoa.fi -joulukalenterin luukustani. Kaksi ekaa reseptiä ovat megahelppoja, ja superpallojenkin valmistaminen on iisi juttu, kunhan omaat hyvän blenderin.
20.12.2009
Herkkuja
Kiitos kaikille Uusi Musta -postauksen kommenteista! Vastailen kysymyksiinne huomenna. Huomenna luvassa myöskin pari ihan killeriä jouluherkkureseptiä, jotka testautin eilisissä bileissä tarkalla makuraadilla, nimittäin parillakymmenellä ystävällä. Vastaanotto oli hyvä! Luvassa supersuklaapalloja, puolukkasnapsia, vaniljahalva-jäädykettä, suklaamanteleita ja tuunattuja taateleita...
Tässä toisenlaista herkkua, The xx ja mainio Crystalised.
Äh, ärsyttävää kun videoikkuna menee tekstialueen reunan yli. Hmph. Sille en kai voi mitään, vai voinko? Help!
Tässä toisenlaista herkkua, The xx ja mainio Crystalised.
Äh, ärsyttävää kun videoikkuna menee tekstialueen reunan yli. Hmph. Sille en kai voi mitään, vai voinko? Help!
18.12.2009
Uusi Musta
NYT SE ON JULKISTA!!!
... Sori videon loppusäätö, en osaa vielä näköjään stopata uuden kamerani videotoimintoa :) Tässä vielä asia hieman virallisemmassa muodossaan:
YLE JA TARINATALO VERKKOYHTEISTYÖHÖN
YLE ja tuotantoyhtiö Tarinatalo aloittavat yhteistyön verkkopalveluissa. Ensimmäinen yhteinen verkkotuotanto, Uusi Musta käynnistyy tammikuussa.
Palvelu perustuu suositun terveysväittämiä käsittelevän blogaajan Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogin teemoihin.
Uusi Musta tarjoaa verkossa kiinnostavasti toimitettuja juttuja ja videoita, kokoaa yhteen blogeja ja tarjoaa kontaktipinnan kaikille, joilla on tarve muuttaa elämäntyyliään kestävämpään suuntaan. Uusi Musta kyseenalaistaa naisille suunnattuja terveysväittämiä,
kauneusihanteita ja tabuja ja paljastaa kaupallisuuden näiden taustalta. Uusi Musta aloittaa toimintansa netissä, mutta keväällä sisältöjä laajennetaan myös radioon 15-osaiseksi ohjelmasarjaksi. Käyttäjät osallistuvat voimakkaasti sivuston sisällöntuotantoon.
Nooran tuottajaparina aloittaa digimediassa pitkän uran tehnyt Katja Lahti. Vastaavana tuottajana toimii Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo. YLEssä tilaajana toimii Jari Lahti ja Tarinatalon vastinparina Reetta Ranta.
Lisätiedot:
Jari Lahti, YLE, 0405444326
Kari Tervo, Tarinatalo Oy, 0500-456978
www.tarinatalo.fi
... Sori videon loppusäätö, en osaa vielä näköjään stopata uuden kamerani videotoimintoa :) Tässä vielä asia hieman virallisemmassa muodossaan:
YLE JA TARINATALO VERKKOYHTEISTYÖHÖN
YLE ja tuotantoyhtiö Tarinatalo aloittavat yhteistyön verkkopalveluissa. Ensimmäinen yhteinen verkkotuotanto, Uusi Musta käynnistyy tammikuussa.
Palvelu perustuu suositun terveysväittämiä käsittelevän blogaajan Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogin teemoihin.
Uusi Musta tarjoaa verkossa kiinnostavasti toimitettuja juttuja ja videoita, kokoaa yhteen blogeja ja tarjoaa kontaktipinnan kaikille, joilla on tarve muuttaa elämäntyyliään kestävämpään suuntaan. Uusi Musta kyseenalaistaa naisille suunnattuja terveysväittämiä,
kauneusihanteita ja tabuja ja paljastaa kaupallisuuden näiden taustalta. Uusi Musta aloittaa toimintansa netissä, mutta keväällä sisältöjä laajennetaan myös radioon 15-osaiseksi ohjelmasarjaksi. Käyttäjät osallistuvat voimakkaasti sivuston sisällöntuotantoon.
Nooran tuottajaparina aloittaa digimediassa pitkän uran tehnyt Katja Lahti. Vastaavana tuottajana toimii Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo. YLEssä tilaajana toimii Jari Lahti ja Tarinatalon vastinparina Reetta Ranta.
Lisätiedot:
Jari Lahti, YLE, 0405444326
Kari Tervo, Tarinatalo Oy, 0500-456978
www.tarinatalo.fi
17.12.2009
Arskat ojoon
Koska omistan parin surkeita silmiä, olen pakotettu käyttämään aina silmälaseja tai piilareita. Ei kummissakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta piilareita ei ole hyvä pitää joka päivä ja silmälasikehyksiin puolestaan kyllästyy nopeasti. Koko ajan ei viitsi olla ostamassa uusia pokia, mutta onneksi sentään vanhat, säästetyt pokat ovat aina jossain vaiheessa uudelleen muodissa, joten vaikka ostaisi parin vuoden välein uudet, tulevat ne aina jossain vaiheessa takaisin. Vanhoja rillejä ei kande koskaan heittää menemään!
Äidillä ja isällä on kaapissaan makeita vanhoja pokia, jotka ovat nyt todella ajankohtaisen näköisiä. Sama pätee aurinkolaseihin: ystäväni otti viime kesänä käyttöönsä äitinsä 90-luvun alun Ray Banit ja minä tajusin juuri, että saan lopettaa isäni lippa-arskojen pilkkaamisen.
-kuva: Oliverpeoples.com
Isän lippa-arskat eivät tosin ole koskaan olleet yhtä hotit kuin kuvassa Elijah Woodin nenällä keikkuvat. Mutta toisaalta, ehkä iskä ja Elijah ovat hiukan eri asia muutenkin. Isä käyttää lippojaan puhtaasti käytännön syistä: kun joutuu pitämään erittäin vahvoja silmälaseja, on kätevää, kun aurinkolasit voi tarvittaessa vaan napsauttaa silmälasien päälle. Käteväähän se on, juu, mutta ai että olen joskus pienenä hävennyt niitä lippoja!
Minulla on vähän sama ongelma kuin isällä: näköni on niin huono, etten raski satsata aurinkolaseihin vahvuuksilla, vaan ostan mielummin piilareita ja laitan aurinkoisena päivänä silmiin piilarit ja nenälle jotkut retroarskoistani. Käyhän se niinkin ihan hyvin. Tosin, lipat kyllä olisivat kätevät...
Näin muuten Berliinin katukuvassa muutamat lippa-arskat viime kesänä, joten eiköhän niitä pian Helsingissäkin käytetä. Hel-looks raportoinee meille asiasta.
Alhaisempi kolesteroli hevi-osastolta
Kerroin teille, että sitrushedelmien valkoinen aine (se joka on kuoren ja hedelmälihan välissä) on terveellistä ja kandee syödä - etenkin jos syö luomuhedelmiä! Älä siis ronki valkoista kamaa pois ja dumppaa tätä arvokasta ravintoa biojätteisiin, vaan heitä se vaikka blenderiin, smoothien sekaan ja alenna helposti omaa kolesteroliasi.
-kuva täältä
-kuva täältäLääkäri Steven Pratt kertoo kirjassaan Super ruokaa - 14 ruokaa terveelliseen elämään näin:
"Pektiiniä, joka on ravinnosta saatava kuitu ja joka on hyvin tehokas kolesterolin alentamisessa, on runsaasti sitrushedelmien valkoisessa kuoriosassa. Pektiinin saantia on siis helppo lisätä syömällä valkoinen sisäkuori. Minä syön aina valkoisen osan appelsiinin ja tangeriinin kuoren sisältä. Koverran mukaan myös hieman oranssia väriä lisätäkseni limoneenin saantiani".
MUTTA Steven Pratt ei ota kantaa siihen, mikä ero luomun ja tavanomaisten, torjunta-ainekyllästettyjen sitrushedelmien valkoisen aineen kemikaalikuormituksen välillä on, enkä minäkään sitä ole vielä selvittänyt, joten suosittelen syömään valkoisen osan vain luomusitrushedelmistä. Esimerkiksi omasta lähikaupastani saa nykyään luomusitruunaa, ja sen kun pesee hyvin, voi valkoisen kaman lisäksi vaikka itse ulkokuorenkin raastaa smoothien sekaan. Nami! En siis nyt väitä, että tavanomaisten, esimerkiksi appelsiinien, valkoinen aine sisältäisi kemikaalijäämiä, mutta koska en tiedä miten asian laita on, en viitsi rohkaista popsimaan valkoista kamaa muusta kuin luomusta. Jos joku teistä tietää tähän vastauksen, let me know!
Knoppina vielä, että sitrushedelmien hedelmälihassa on 10 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin mehussa, joten jos vetelee appelsiinimehua C-vitamiinivarastojen täydentäminen mielessään, kandee mielummin syödä hedelmä lihoineen, kuin juoda vaan mehua! Ja jos ostat mehua, osta sellaista, missä on paljon hedelmälihaa. Näin suomalaisena kannattaa tietenkin hankkia C-vitskut vaikka mustaherukoista mielummin kuin appelsiineista. Mutta kyllä vaihtelu virkistää itseänikin, ja vaikka vetelen monta rasiaa marjaa viikossa, on aina välillä kiva herkutella sitrushedelmilläkin.
Elektroniikkanörtti
Joulupukki tuli etuajassa, mulla on nimittäin uusi kamera. Saan nyt kuvattua teille tarvittaessa vaikka HD-tasoista kuvaa!! ... Tosin vähempikin riittää, jos videoita tsekkaa näin blogitekstin seassa, pienessä ikkunassa. Mutta nyt on valmiudet koko kuvaruudun kokoiseen videoonkin, odottakaas vaan!
Hyvän kuvanlaadun lisäksi kamera tallentaa äänet stereona, ja se onkin ihan mahtavaa, ei nääs tarvii haastateltavankaan huutaa vastauksiaan kameralle. Tein teille jo videoterkut, jotka kuitenkin julkaisen vasta huomenissa, kun erääseen paperiin X saadaan allekirjoitus... Tästä salamyhkäisestä asiasta lisää huomenna.
Mutta nyt hieno videoklippi uuden blenderin tehosta:
On täysin reflenksinomaista, että pidän blenderin kantta paikallaan, vanha teharini kun oli vähän epästabiili yksilö. Olen käyttänyt supervempaintani melkein joka päivä, ja se taitaakin olla tietokoneen jälkeen hyödyllisin koskaan ostamani laite. On tää keittiönörtin elämä ihanaa!
Knoppi: Opin eilen, että sitrushedelmien hedelmälihan ja kuoren välissä oleva valkoinen kama (se, jonka kaikki aina kuorii ja ronkkii pois) on tosi terveellistä, joten jos teet smoothieita, heitä valkoinen aines ehdottomasti sekaan - ja muista käyttää luomuhedelmiä jos vaan mahdollista! Tavishedelmien pinnassahan on torjunta-ainejäämiä, enkä ole varma kuinka paljon näistä kemikaaleista imeytyy valkoiseen aineeseen, joten luomu on aina varmin valinta. Valkoinen kama ei maistu smoothien seassa miltään ja saat bonarina terveysvaikutukset kaupan päälle!
16.12.2009
Tee (ja kahvikin) on viisasten juoma
Olen vihreän teen suurkuluttaja, eivätkä juoman positiiviset terveysvaikutukset liene uusi juttu monelle teistäkään, mutta enpäs ole aikaisemmin tiennyt, että tee antaa suojaa myös diabetestä vastaan.
... Tosin niin tekee myös kahvi, mutta ylenmääräisellä kaffen juomisella on kyllä haittavaikutuksia (esim. verenpaineen nousu). Eli fiksu ehkä lipittää mielummin teetä, päosin ainakin.
Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistu, laaja kansainvälinen tutkimus (500 000 testihenkilöä) kertoo seuraavaa:
"Tuloksista ilmeni, ettei kahvin tai teen laadulla ollut erityistä merkitystä. Tuloksia saavutettiin niin tavallisella suodatinkahvilla kuin espressollakin. Samoin tee saattoi olla yhtä hyvin mustaa, vihreää tai punaista.
Parhaat tulokset saavutettiin kofeiinittomalla kahvilla. Tämä johtunee siitä, ettei suojaava vaikutus ole peräisin kofeiinista tai teiinistä, vaan muista aineista, joita voisivat mahdollisesti olla magnesium tai klorogeenihappo".
-lähde: YLE Uutiset/YLE Olotila
Hmm... Tarkoittaako tuo uutinen nyt sitä, että kahvi — tai siis kahvin sisältämät aineet —suojaavat diabetekseltä teetä paremmin? Kyllä asia näin on tulkittava. Minä taidan silti pysytellä erossa kahvista (olenhan tehnyt niin jo 28 vuotta), vihreä genmaicha riittää minulle mainiosti, mutta kahvinjuojat saivat juuri yhden lisäsyyn jatkaa kafferutiinejaan — sehän on suoranainen terveysteko ;)
Metallikollaasi
Ei liene ainoastaan laman syy, että jengi tuunaa muotia itse mitä luovemmilla tavoilla. Uskon porukan olevan rehellisen tylsistynyt "siihen mitä kaikilla muillakin on" ja halu luoda jotakin omaa ja persoonallista on iso! Sitäpaitsi vanhasta saa uutta helposti.
Pari viikkoa takaperin Hesarissakin ilahduttanut Outsapop-Outi on trashionin mestari, ja Olivian tyyliblogissakin niittaillaan niin että oksat pois! Esimerkiksi tämä Stellan tuunaama bleiseri on minusta erittäin onnistunut DIY-projekti! Saman kuvan kenkien pimppaus ei mielestäni ole niin hyvä: liian isot niitit ovat kömpelön näköiset, mutta bleiserissä kyllä kelpaa patsastella.
Jos minä niittailisin jotakin uuteen uskoon, tekisin ehkä näin:
- kuva: Jennifer Behr
Niitit voivat ihan hyvin olla myös osa herkkää asukokonisuutta. Ja jos olisin to-del-la viitseliäs, tekisin jotakin tällaista:
-kuvat: Nasty Gal
... Kuvan sukkahousuvalinta tosin on kammottava, mutta mekko on hieno! Tuollaiseen näpertämiseen tuskinpa vaan riittä hermo tai aika kellään. Paitsi ehkä Outilla, tietty.
Pari viikkoa takaperin Hesarissakin ilahduttanut Outsapop-Outi on trashionin mestari, ja Olivian tyyliblogissakin niittaillaan niin että oksat pois! Esimerkiksi tämä Stellan tuunaama bleiseri on minusta erittäin onnistunut DIY-projekti! Saman kuvan kenkien pimppaus ei mielestäni ole niin hyvä: liian isot niitit ovat kömpelön näköiset, mutta bleiserissä kyllä kelpaa patsastella.
Jos minä niittailisin jotakin uuteen uskoon, tekisin ehkä näin:
- kuva: Jennifer BehrNiitit voivat ihan hyvin olla myös osa herkkää asukokonisuutta. Ja jos olisin to-del-la viitseliäs, tekisin jotakin tällaista:
-kuvat: Nasty Gal... Kuvan sukkahousuvalinta tosin on kammottava, mutta mekko on hieno! Tuollaiseen näpertämiseen tuskinpa vaan riittä hermo tai aika kellään. Paitsi ehkä Outilla, tietty.
Thaimaan tuoksuja
Muutama tuttu on lähdössä vuodenvaihteen tienoilla Thaimaan lämpöön. Arvatkaa vaan haluaisinko minäkin sinne? Tai ihan mihin tahansa, missä voisin loikoilla vähissä vaatteissa, kuumalla hiekkarannalla, hedelmädrinksiä siemaillen... Huoh.
Kun lämpöä ei saa taivaalta, on se haettava muualta, esimerkiksi saunasta ja ruoasta. Sauna, som tam, ja inkivääritee sulattavat ainakin minut erinomaisesti. Homma kandee tehdä tässä järjestyksessä: ensin saunaan, sen jälkeen raikas hedelmädrinkki (tai rentouttavaa tee), jonka kanssa tai jälkeen virkistävä som tam -annos. Kun makunystyrät on tyydytetty, arvatkaa mitä tapahtuu? Hajuaistin helliminen, esimerkiksi autenttisiin thaituoksuihin verhoutuminen!
Sain reilu kuukausi takaperin postissa yllärin: laatikollisen thaimaalaista luonnonkosmetiikkaa.
Suurin osa Herb basics -boksin tuotteista tuoksuu vahvalle, enkä yleensä en pidä kosmetiikassa kovin voimakkaista tuoksuista, mutta kun on kyse thaituoksuista, on asianlaita toinen. Esimerkiksi Lavender & Clove -jalkarasvan vahva aromi on ihana! Voisin haistella tököttiä tuntikausia.
Olen ihan koukussa tähän rasvaiseen ja rentouttavaan voiteeseen, josta on tullut jalkojeni iltarutiini: rasvaa tassuihin, villasukat jalkaan ja nukkumaan. Violetti mönjä tosin on jo melkein loppu, pitänee tilata tätä lisää. Tuote on 100% luomutuote. Ei pöllömpää!
En tiedä onko jo liian myöhäistä, mutta kuvan tuoteboksi olisi unelmajoululahja kenelle tahansa luonnonkosmetiikkaa arvostavalle, löydät kuvan tuoteboksin täältä. Kannattaa olla yhteydessä HBn tyyppeihin ja kysyä, josko vielä ehtii lahjoa lähimmäistään thaituoksuilla.
Kerrottakoon jo nyt, että vuoden vaihteen jälkeen Kempparin tuotetestejä alatte tehdä myös te lukijat, joten olkaahan valppaana, kun testiryhmien haku käynnistyy :)
Kun lämpöä ei saa taivaalta, on se haettava muualta, esimerkiksi saunasta ja ruoasta. Sauna, som tam, ja inkivääritee sulattavat ainakin minut erinomaisesti. Homma kandee tehdä tässä järjestyksessä: ensin saunaan, sen jälkeen raikas hedelmädrinkki (tai rentouttavaa tee), jonka kanssa tai jälkeen virkistävä som tam -annos. Kun makunystyrät on tyydytetty, arvatkaa mitä tapahtuu? Hajuaistin helliminen, esimerkiksi autenttisiin thaituoksuihin verhoutuminen!
Sain reilu kuukausi takaperin postissa yllärin: laatikollisen thaimaalaista luonnonkosmetiikkaa.
Vastikään Suomessa toimintansa aloittanut Herb Basics tuo Suomeen thaimaalaisen äidin ja tyttären perustaman firman tuottamia luonnonkosmetiikkatuotteita, jotka tuoksuvat autenttisesti Thaimaalta. Tuotteilla ei ole luonnonkosmetiikkasertifikaattia (se on kallis investointi pienelle toimijalle), mutta ainakin minun syynäämäni tuotteiden INCI-listat näyttivät hyvältä. Esimerkiksi Honey & Beeswax -rasvan INCI-listaa lukiessa ei tarvitse sanakirjaa:
Juuri tällaisia kosmetiikan tuoteselosteiden tulisi olla: kuluttaja tajuaa helposti, mitä aineita tuotteessa on.
Juuri tällaisia kosmetiikan tuoteselosteiden tulisi olla: kuluttaja tajuaa helposti, mitä aineita tuotteessa on.
Olen ihan koukussa tähän rasvaiseen ja rentouttavaan voiteeseen, josta on tullut jalkojeni iltarutiini: rasvaa tassuihin, villasukat jalkaan ja nukkumaan. Violetti mönjä tosin on jo melkein loppu, pitänee tilata tätä lisää. Tuote on 100% luomutuote. Ei pöllömpää!
Toinen testipakkauksen suosikkini on Lemongrass-scrub, jonka tuoksu niinikään on voimakas, mutta tämänkin tuotteen kohdalla pidän siitä. Kaikki eivät ehkä pidä sitruunaruohon hajusta, mutta minusta se on mahtava. Makuasioita.
Mukana testilaatikossa oli myös thaimaalaisten yleisöljy, kookosöljy, joka onkin minulle — ja uskoakseni monelle teistäkin — entuudestaan tuttua ja monikäyttöistä kamaa. Pari tuotetta on vielä testaamattakin: olen saanut loppuvuodesta niin paljon testituotteita, että pitänee alkaa arpomaan niitä teille, kun en itse ehdi niihin perehtyä!
Mainittakoon vielä, että thaipakkauksen shampoon, hoitoaineen ja mehiläisvaha-huulirasvan voimakkaista tuoksuista en pitänyt, ja etenkin shampoopullon käyttöliittymä sai luulemaan, että kama on vähemmän juoksevaa, kuin mitä se tosiasiassa olikaan, ja siksi lorautin ison määrän shampoota hukkaan. Varovasti siis korkin aukomisten kanssa!
Mukana testilaatikossa oli myös thaimaalaisten yleisöljy, kookosöljy, joka onkin minulle — ja uskoakseni monelle teistäkin — entuudestaan tuttua ja monikäyttöistä kamaa. Pari tuotetta on vielä testaamattakin: olen saanut loppuvuodesta niin paljon testituotteita, että pitänee alkaa arpomaan niitä teille, kun en itse ehdi niihin perehtyä!
Mainittakoon vielä, että thaipakkauksen shampoon, hoitoaineen ja mehiläisvaha-huulirasvan voimakkaista tuoksuista en pitänyt, ja etenkin shampoopullon käyttöliittymä sai luulemaan, että kama on vähemmän juoksevaa, kuin mitä se tosiasiassa olikaan, ja siksi lorautin ison määrän shampoota hukkaan. Varovasti siis korkin aukomisten kanssa!
Kerrottakoon jo nyt, että vuoden vaihteen jälkeen Kempparin tuotetestejä alatte tehdä myös te lukijat, joten olkaahan valppaana, kun testiryhmien haku käynnistyy :)
30 askelta terveyteen
Moni aloittaa "uuden elämän" joulupyhien ja vuoden vaihtumisen jälkeen. Itselläni uusi vuosi on alkanut jo monta vuotta putkeen paastolla, mutta niin rankkaa nollausta ei suinkaan pakko tehdä, helpompiakin vaihtoehtoja toki on.
Jos naistenlehtien laihikset ärsyttävät, personal trainer on liian kallista huvia, salilla rehkiminen on jo nähty, ja haluaisit jotakin uutta inspiraatiota ja havainnollisia ohjeita terveellisemmän elämän aloittamiseen, saattaa apua olla esimerkiksi 30-askelta -online-ravintovalmennusohjelmasta.
Jos naistenlehtien laihikset ärsyttävät, personal trainer on liian kallista huvia, salilla rehkiminen on jo nähty, ja haluaisit jotakin uutta inspiraatiota ja havainnollisia ohjeita terveellisemmän elämän aloittamiseen, saattaa apua olla esimerkiksi 30-askelta -online-ravintovalmennusohjelmasta.
Tiedän jo mitä moni teistä ajattelee avatessaan 30-askelta -esittelyvideon, mutta aivan kuten Salli-satulatuolinkin kohdalla, on kyse hyvästä hommasta, jonka markkinoinnissa ei ole turvauduttu kalliiseen mainostoimistoon, vaan itse tekemiseen :)
Samuli Perälään (moninkertainen voimailulajien maailmanmestari, nykyään ammattivalmentaja) ja Jaakko Halmetojaan (puhuu esittelyvideolla) tutustuneena tiedän, ettei kyse ole rahanteosta tai huijuutuksesta, vaan halusta jakaa oma innostus muillekin. Ohjelman hintakin puhuu tämän puolesta: isossa maailmassa tällainen ravinto-ohjelma maksaisi melko varmasti kymmenkertaisesti, mutta 30 askelta kustantaa siis 17 euroa. Tämähän voisi olla vaikka joululahjaidea jollekin ystävälle tai sukulaiselle, jolla jo on kaikkea, ja jota haluat vähän avittaa uusien ruokailutottumusten pariin. Aineeton lahja tosiaan!
Lisää hyviä joululahjavinkkejä tulossa — herkullisia sellaisia! Palaan asiaan pian...
Samuli Perälään (moninkertainen voimailulajien maailmanmestari, nykyään ammattivalmentaja) ja Jaakko Halmetojaan (puhuu esittelyvideolla) tutustuneena tiedän, ettei kyse ole rahanteosta tai huijuutuksesta, vaan halusta jakaa oma innostus muillekin. Ohjelman hintakin puhuu tämän puolesta: isossa maailmassa tällainen ravinto-ohjelma maksaisi melko varmasti kymmenkertaisesti, mutta 30 askelta kustantaa siis 17 euroa. Tämähän voisi olla vaikka joululahjaidea jollekin ystävälle tai sukulaiselle, jolla jo on kaikkea, ja jota haluat vähän avittaa uusien ruokailutottumusten pariin. Aineeton lahja tosiaan!
Lisää hyviä joululahjavinkkejä tulossa — herkullisia sellaisia! Palaan asiaan pian...
Psst... Tiedoksenne myös, että kaikki ensi perjantaihin mennessä Superfoodit.com -sivuston maililistalle liityvät saatte joululahjaksi Superfoodit - Suoraan Ytimeen eBookin ilmaiseksi, näin kertoivat minulle Numenin poitsut!
14.12.2009
Talvisäveliä
Kuuntelen talvella ja kesällä eri musiikkia. Kun nyt vihdoinkin ulkona on pakkasta ja kylmää, on Sebastien Schüllerin aika.
Löysin Schüllerin Happiness-levyn sattumalta eräästä pariisilaisesta levykaupasta talvella 2006 ja ihastuin ikihyväksi. En ole hyvä kuvailemaan musiikkia verbaalisesti, mutta onneksi ei tarvitsekaan, voi vaan kuunnella. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan myös biisit Tears Coming Home ja Sleeping Song. Huh miten kaunista.
Löysin Schüllerin Happiness-levyn sattumalta eräästä pariisilaisesta levykaupasta talvella 2006 ja ihastuin ikihyväksi. En ole hyvä kuvailemaan musiikkia verbaalisesti, mutta onneksi ei tarvitsekaan, voi vaan kuunnella. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan myös biisit Tears Coming Home ja Sleeping Song. Huh miten kaunista.
Aamun pelastus
Viedessäni tyhjiä mehutölkkejä jätepisteelle tajusin, että Kempparista puuttuu blogaus tämän hetken suosikkiluomutuotteestani: Valion Luomu omenatäysmehu!
En varsinaisesti juo hirveästi mehuja, mutta kesällä löysin Berliinissä paikallisen luomukauppaketjun valikoimista aivan mah-ta-vaa luomuomenamehua, jota join melkein joka aamu, hartaudella suorastaan. Kun lähdimme takaisin Suomeen mietin ihan oikeasti, kuinka monta lasipulloa saisin mukaani, mutta jätin sitten suosiolla mehut Saksaan...
Syksyllä huomasin kuitenkin sattumalta, että Valiokin on tuonut markkinoille luomuomppumehua, ja tätä kamaa onkin kulunut syksyn mittaan taloudessamme vähintään litra viikossa. Käytän omppumehua etenkin smoothieiden teossa, sopii hyvin marjojen ja inkiväärin kanssa, nam!
Itselleni omenamehu on ollut jonkinlainen trauma tarha-ajoilta, sillä päiväkodissa saimme aamuisin näkkäriä ja vedellä laimennettua omppumehua, josta en tykännyt ollenkaan. Mutta eipä vaihtoehtoja juuri ollut, joten join mehuni mukisematta, mutta tarhan jälkeen ei omppumehu oikein ole maistunut — tähän syksyyn saakka!
Nyt olen omppumehufani ja ilmeisesti moni teistäkin on, sillä kyseistä luomumehua saa nykyään jopa lähi-Alepamme. Ja tosiaan, tuote sisältää 100% luomuomenatäysmehua, ei lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeuttajia. Ei siis turhaa kemikaalischeissea!
Mutta toki muitakin ihania mehuja on! Mikä on oma suosikkisi? Laitapa kommenttiosioon oma suosikkimehusi, niin saadaan omalle suosikilleni verrokkeja!
Psst... Häpypipareista kiinnostuneille tiedoksi: pipareita tekevät Katriina Haikala ja Vilma Metteri, jotka tavoitat osoitteesta: tarahtaneet.ammatATgmail.com.
En varsinaisesti juo hirveästi mehuja, mutta kesällä löysin Berliinissä paikallisen luomukauppaketjun valikoimista aivan mah-ta-vaa luomuomenamehua, jota join melkein joka aamu, hartaudella suorastaan. Kun lähdimme takaisin Suomeen mietin ihan oikeasti, kuinka monta lasipulloa saisin mukaani, mutta jätin sitten suosiolla mehut Saksaan...Syksyllä huomasin kuitenkin sattumalta, että Valiokin on tuonut markkinoille luomuomppumehua, ja tätä kamaa onkin kulunut syksyn mittaan taloudessamme vähintään litra viikossa. Käytän omppumehua etenkin smoothieiden teossa, sopii hyvin marjojen ja inkiväärin kanssa, nam!
Itselleni omenamehu on ollut jonkinlainen trauma tarha-ajoilta, sillä päiväkodissa saimme aamuisin näkkäriä ja vedellä laimennettua omppumehua, josta en tykännyt ollenkaan. Mutta eipä vaihtoehtoja juuri ollut, joten join mehuni mukisematta, mutta tarhan jälkeen ei omppumehu oikein ole maistunut — tähän syksyyn saakka!
Nyt olen omppumehufani ja ilmeisesti moni teistäkin on, sillä kyseistä luomumehua saa nykyään jopa lähi-Alepamme. Ja tosiaan, tuote sisältää 100% luomuomenatäysmehua, ei lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeuttajia. Ei siis turhaa kemikaalischeissea!
Mutta toki muitakin ihania mehuja on! Mikä on oma suosikkisi? Laitapa kommenttiosioon oma suosikkimehusi, niin saadaan omalle suosikilleni verrokkeja!
Psst... Häpypipareista kiinnostuneille tiedoksi: pipareita tekevät Katriina Haikala ja Vilma Metteri, jotka tavoitat osoitteesta: tarahtaneet.ammatATgmail.com.
10.12.2009
Ekoeloa kaupungissa
Osa teistä olikin jo huomannut uusimman Voi Hyvin -lehden jutun Ekoeloa kaupungissa, jossa toimittaja Ainomaija Lehtonen on sukeltanut parin aukeaman verran meikäläisen arkeen.
Juttu on hyvä ja kuvaava: elämäntyylini ei ole mikään projekti, vaan ihan vaan yhden ihmisen elämää. Mietin usein, että kaveripiirissäni on monia muitakin, jotka elelevät samaan tyyliin, en minä siis ole mikään ekojeesus, vaan ihan tavallinen julkisilla liikkuva, kaupungissa asuva, kestokasseja muokkareitten sijaan käyttävä, kirppareilla seikkaileva ja luomua suosiva ihminen. Okei, ehkä ruoka-asioissa "hippeilen" kavereitani enemmän, mutta muuten olen kyllä melkoisen ekotietoisen kaveriporukan ympäröimä. Se, että olen alkanut kirjoittaa aiheesta blogia on tietenkin toinen juttu.
Kuten jutussa mainittiinkin, kirjoitan blogni lisäksi parhaillaan ensimmäistä kirjaani. Julkaisuajankohtaa en kerro, mutta sen verran vihjaan, että kirja tulee käsittelemään samoja aiheita kuin bloginikin ja se julkaistaan useammalla kielellä. Enempää en uskalla kertoa, etteivät kustantajani tule lankoja pitkin Alppilaan :)
Saattaa olla, että tarvitsen vielä teidänkin apuanne kirjan valmiiksi saattamisessa... Katsotaan.
Nyt on pakko tehdä sitä, mihin olen jo suhteellisen tottunut: kirjautua ulos blogista ja avata The Kirja -tiedosto ja aloittaa esikoisteoksen naputtelu tämän päivän osalta — ja illalla on Bellyn keikka, ehkä nähdään siellä? Hyvää viikonloppua kaikille!
Psst... Viikonloppuna Helsingissä on paritkin kiinnostavat joulumarkkinat: ainakin We Got Beefissä ja Ravintola Tornin pihassa kannattaa poiketa!
Juttu on hyvä ja kuvaava: elämäntyylini ei ole mikään projekti, vaan ihan vaan yhden ihmisen elämää. Mietin usein, että kaveripiirissäni on monia muitakin, jotka elelevät samaan tyyliin, en minä siis ole mikään ekojeesus, vaan ihan tavallinen julkisilla liikkuva, kaupungissa asuva, kestokasseja muokkareitten sijaan käyttävä, kirppareilla seikkaileva ja luomua suosiva ihminen. Okei, ehkä ruoka-asioissa "hippeilen" kavereitani enemmän, mutta muuten olen kyllä melkoisen ekotietoisen kaveriporukan ympäröimä. Se, että olen alkanut kirjoittaa aiheesta blogia on tietenkin toinen juttu.Kuten jutussa mainittiinkin, kirjoitan blogni lisäksi parhaillaan ensimmäistä kirjaani. Julkaisuajankohtaa en kerro, mutta sen verran vihjaan, että kirja tulee käsittelemään samoja aiheita kuin bloginikin ja se julkaistaan useammalla kielellä. Enempää en uskalla kertoa, etteivät kustantajani tule lankoja pitkin Alppilaan :)
Saattaa olla, että tarvitsen vielä teidänkin apuanne kirjan valmiiksi saattamisessa... Katsotaan.
Nyt on pakko tehdä sitä, mihin olen jo suhteellisen tottunut: kirjautua ulos blogista ja avata The Kirja -tiedosto ja aloittaa esikoisteoksen naputtelu tämän päivän osalta — ja illalla on Bellyn keikka, ehkä nähdään siellä? Hyvää viikonloppua kaikille!
Psst... Viikonloppuna Helsingissä on paritkin kiinnostavat joulumarkkinat: ainakin We Got Beefissä ja Ravintola Tornin pihassa kannattaa poiketa!
Joululahjaideoita
Viimeisiä viedään! Toiseksi viimeinen Olotila-postaukseni pitää sisällään esimerkiksi nämä häpypiparit. I love them!
Mahtavia, eivätkö? Nyt jos eräs ystäväni olisi perustanut paljon puhutun genitaalicocktailinsa, lähettäisin yläpuolen kuvan hänelle joulukortiksi. Taidan lähettää joka tapauksessa.
Psst... Pipareita kyselleille tiedoksi: pipareita tekevät Katriina Haikala ja Vilma Metteri, jotka tavoitat osoitteesta: tarahtaneet.ammatATgmail.com.
Miksi joulukinkku kannattaa jättää kauppaan
Eiliseen Paluu tuotantoeläintiloille -postaukseen liittyen: samaa aihetta käsitellään tänään YLE:n A-talkissakin. Aktivistit sikalassa Ykkösellä klo 21.05. Uusinta perjantaina klo 13.45.
9.12.2009
Paluu tuotantoeläintiloille
Katsoin juuri A-studion, jonka pääaihe oli Paluu tuotantoeläintiloille.
Pätkä oli surullista ja lohdutonta katsottavaa: Oikeutta eläimille on tänä syksynä kuvannut kotimaisilla sikatiloilla eläinten kammottavia oloja, jotka muistuttavat maanpäällistä helvettiä. Samanlaisia kuvia näytettiin A-studiossa jo kaksi vuotta sitten, eikä mitään parannusta tiloilla ole tapahtunut, vaikka asiasta tuolloin kohuttiin, ja vaikka maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila pari vuotta sitten lupaili, että asioihin reagoidaan.
Ohjelmassa näkyi, kuinka elävien sikojen seassa oli jopa mätäneviä eläimiä, kituvia sikoja ja yksilöitä, joilta on purtu häntä tai joilla oli makuuhaavoja. Siat olivat yltä päältä ulosteessa: tämä hyvät kaverit, on suomalaisten safkaa. Hyvää ruokahalua vaan.
Surullisinta katsottavaa A-studiossa oli Sirkka-Liisa Anttilan haastattelu, joka todistaa, kuinka piittaamaton lainsäätäjä meillä on. Sanat eivät riitä. Katsokaa ohjelma Areenasta tai ohjelman uusinta huomenna, torstaina Ykköseltä klo 12.35. Ja tutustukaa ihmeessä myös "sikojen ystävän" kotisivuihin. Huh huh.
Jättäkää hyvät ihmiset joulukinkku ostamatta ja herkutelkaa vaikka joulukalalla tänä vuonna. On tärkeää lähettää signaalia, että me suomalaiset emme halua lihateollisuuden ruokkivan meitä kidutetuilla eläimillä, voimme ihan hyvin syödä muutakin! Jos te kaikki 10 000 jätätte sen kinkun kauppaan, on se paras joululahja, mitä Anttilalle voidaan yhdessä antaa. Nyt jos koska on sianlihaboikotin aika!
... Ja jos ostatte luomukinkun, käykää vaikka itse tilalla tsekkaamassa, että olot ovat ok.
Pätkä oli surullista ja lohdutonta katsottavaa: Oikeutta eläimille on tänä syksynä kuvannut kotimaisilla sikatiloilla eläinten kammottavia oloja, jotka muistuttavat maanpäällistä helvettiä. Samanlaisia kuvia näytettiin A-studiossa jo kaksi vuotta sitten, eikä mitään parannusta tiloilla ole tapahtunut, vaikka asiasta tuolloin kohuttiin, ja vaikka maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila pari vuotta sitten lupaili, että asioihin reagoidaan.
Ohjelmassa näkyi, kuinka elävien sikojen seassa oli jopa mätäneviä eläimiä, kituvia sikoja ja yksilöitä, joilta on purtu häntä tai joilla oli makuuhaavoja. Siat olivat yltä päältä ulosteessa: tämä hyvät kaverit, on suomalaisten safkaa. Hyvää ruokahalua vaan.
Surullisinta katsottavaa A-studiossa oli Sirkka-Liisa Anttilan haastattelu, joka todistaa, kuinka piittaamaton lainsäätäjä meillä on. Sanat eivät riitä. Katsokaa ohjelma Areenasta tai ohjelman uusinta huomenna, torstaina Ykköseltä klo 12.35. Ja tutustukaa ihmeessä myös "sikojen ystävän" kotisivuihin. Huh huh.
Jättäkää hyvät ihmiset joulukinkku ostamatta ja herkutelkaa vaikka joulukalalla tänä vuonna. On tärkeää lähettää signaalia, että me suomalaiset emme halua lihateollisuuden ruokkivan meitä kidutetuilla eläimillä, voimme ihan hyvin syödä muutakin! Jos te kaikki 10 000 jätätte sen kinkun kauppaan, on se paras joululahja, mitä Anttilalle voidaan yhdessä antaa. Nyt jos koska on sianlihaboikotin aika!
... Ja jos ostatte luomukinkun, käykää vaikka itse tilalla tsekkaamassa, että olot ovat ok.
Tervetuloa pikkujouluihin!
Kuten varmaan hyvin muistatte, kirjoitin blogia kesä- ja heinäkuussa Berliinistä käsin. Samalla kun minä seikkailin pitkin Berliinin katuja, toimittaen Olotilan 12 syytä rakastua Berliiniin-juttusarjaani, työsti mieheni Sam Shingler ensimmäisen soololevynsä biisejä.
En ole varsinaisesti esitellyt Samia koskaan blogissani sen kummemmin, enkä parisuhdetasolla tule niin tekemäänkään, mutta musiikki on eri asia, musiikin jaan kanssanne oikein mielelläni!
Sam saattaa olla osalle teistä tuttu aiempien bändiensä kautta: Montevideo on esitelty Kempparissa aikaisemminkin, ja ennen Montevideota Samin bändinä toimi The Pansies, joka keikkaili aktiiviaikanaan jopa Japania myöden. Huvittavaa on, että ollessani itse bändissä 90-luvun loppupuolella, kuuntelin ja fanitin panssareita osaamatta aavistaa, että jonain päivänä esiintyisimme Samin kanssa yhdessä. Hassua tosiaan.
Samin ensimmäinen soolokeikka oli kesällä Berliinissä, pienessä baarissa nimeltä Gulasch. Huomaa erityisesti artsu lavakoristelu. Valkoista seinää koristaa Samin nahkarotsi ja minun kaulahuivini, joka on ripustettu lattiaharjaan.
Lauloimme Berliini keikalla muutaman biisin yhdessä, ja homma toimi mainiosti. Oli kiva päästä lavalle taas itsekin, sillä oman bändini viimeinen keikka oli vuonna 2005 tamperelaisella Poppikerho-klubilla, enkä sen jälkeen olekaan julkisesti juuri laulanut.
Miksi avaudun musahommista blogissani johtuu siitä, että Sam Shinglerin ensimmäinen soolokeikka Suomessa on tämän viikon perjantaina! Paikkana on ravintola Bellyn Genrepoliisi-klubi, jonka Myspace-sivuilla illan ohjelmaa kuvataan tähän tyyliin:
"Syksyn viimeinen Genrepoliisi-klubi heittäytyy pikkujoulutunnelmiin ja tarjoilee klubikansalle kokeellista konemusiikkia ja joulupipareita! Pipareiden ohella Bellyssä voi nauttia myös laajasta musakavalkadista, joka ulottuu akustisesta tunnelmoinnista ja kännykkämusiikista aina kiliseviin lasipulloihin ja särökitaroin jytisevään etno-teknoon!
Kiinnostava musacocktail... Mitäköhän ihmettä on kännykkämusiikki? Se selvinnee perjantaina. Samin musasta sen verran, että kyseessä on kaunista, melodista tunnelmointia, höystettynä Aleksi Ojalan rytmeillä ja koskettimilla, Tommi Pietiläisen (Poverty Stinks, Lovehandles) kitaroinnilla ja minun laulullani ja showtimemme on klo 23.
Tervetuloa siis Genrepoliisin pikkujouludiscoon ja Samin keikalle, ehkä nähdään perjantaina!
En ole varsinaisesti esitellyt Samia koskaan blogissani sen kummemmin, enkä parisuhdetasolla tule niin tekemäänkään, mutta musiikki on eri asia, musiikin jaan kanssanne oikein mielelläni!
Sam saattaa olla osalle teistä tuttu aiempien bändiensä kautta: Montevideo on esitelty Kempparissa aikaisemminkin, ja ennen Montevideota Samin bändinä toimi The Pansies, joka keikkaili aktiiviaikanaan jopa Japania myöden. Huvittavaa on, että ollessani itse bändissä 90-luvun loppupuolella, kuuntelin ja fanitin panssareita osaamatta aavistaa, että jonain päivänä esiintyisimme Samin kanssa yhdessä. Hassua tosiaan.
Samin ensimmäinen soolokeikka oli kesällä Berliinissä, pienessä baarissa nimeltä Gulasch. Huomaa erityisesti artsu lavakoristelu. Valkoista seinää koristaa Samin nahkarotsi ja minun kaulahuivini, joka on ripustettu lattiaharjaan.Lauloimme Berliini keikalla muutaman biisin yhdessä, ja homma toimi mainiosti. Oli kiva päästä lavalle taas itsekin, sillä oman bändini viimeinen keikka oli vuonna 2005 tamperelaisella Poppikerho-klubilla, enkä sen jälkeen olekaan julkisesti juuri laulanut.
Miksi avaudun musahommista blogissani johtuu siitä, että Sam Shinglerin ensimmäinen soolokeikka Suomessa on tämän viikon perjantaina! Paikkana on ravintola Bellyn Genrepoliisi-klubi, jonka Myspace-sivuilla illan ohjelmaa kuvataan tähän tyyliin:
"Syksyn viimeinen Genrepoliisi-klubi heittäytyy pikkujoulutunnelmiin ja tarjoilee klubikansalle kokeellista konemusiikkia ja joulupipareita! Pipareiden ohella Bellyssä voi nauttia myös laajasta musakavalkadista, joka ulottuu akustisesta tunnelmoinnista ja kännykkämusiikista aina kiliseviin lasipulloihin ja särökitaroin jytisevään etno-teknoon!
Kiinnostava musacocktail... Mitäköhän ihmettä on kännykkämusiikki? Se selvinnee perjantaina. Samin musasta sen verran, että kyseessä on kaunista, melodista tunnelmointia, höystettynä Aleksi Ojalan rytmeillä ja koskettimilla, Tommi Pietiläisen (Poverty Stinks, Lovehandles) kitaroinnilla ja minun laulullani ja showtimemme on klo 23.
Tervetuloa siis Genrepoliisin pikkujouludiscoon ja Samin keikalle, ehkä nähdään perjantaina!
Vastauksia kysymyksiinne: muoti
Nyt lisää vastauksia kysymyksiinne. Muotiin liittyviä kyssäreitä oli sen verran, että laitan nyt tähän postaukseen vastauksen vain yhteen — mutta sitäkin pidemmän vastauksen vaativaan — lukijakysymykseen.
Olet muutamaan otteeseen maininnut, ettet innostu nettikauppojen ekovaatteista. Mietinkin mistä siis hankit vaatteesi?
Valitettavasti monien nettikauppojen ekovaatteet ovat mielestäni aika ankeita. Kaipaan persoonallisia vaatteita ja austeita, ja siksi suosinkin paljon kirppiksiä ja pikkumerkkejä.
Ekologinen pukeutuminen on helpompaa mielestäni kesällä, jolloin käytänkin paljon kirppismekkoja ja -kenkiä . Kuluneena Berliinin kesänä pukeuduin paikallisilta kirppareilta löytyneisiin arteisiin: itse teurastettuihin kirppisshortseihin ja paikallisilta kirppareilta löytyneisiin yläosiin. Myös American Apparellin haaremihiusut olivat aktiivikäytössä. Yhdistelen siis uutta ja vanhaa. Melkein kaikki kaapistani löytyvät huivit, laukut, korut, hatut ja muut asusteet ovat kirppislöytöjä (muutama aarteeni esitellään uusimmassa Voi hyvin -lehdessä).
Esimerkiksi alapuolen kuvan toppi on kirppislöytö, neuletakki samoin ja niin myös kaikki kaulakorut, Herra Pöllöä lukuunottamatta. Toppi maksoi pari euroa, neuletakki euron ja korut euron kappale.
Kesällä en kestä olla pillifarkuissa, mutta syksyllä ja talvella sen sijaan pukeudun arjessa usein kapeisiin lahkeisiin ja rentoihin yläosiin (kuten yllä). Siinä missä yläosat löytää helposti kirpparilta, on farkkujen kanssa hankalampaa. Usein jalassa ovat yhdet ja samat Cheap Monday -pillifarkut (ei ekomerkki). Vaikka ekofarkkuja tarjolla onkin, en ole löytänyt itselleni sopivaa mallia niiden joukosta! Samilla on ihanat ekobyysat, taidan seuraavalla Berliinin reissulla ostaa sellaiset itsellenikin. Eikö joku pliis voisi alkaa tuoda Monkee Genesejä Suomeen?! Kaapissa on myös ihanat Ivana Helsingin merimiesfarkut, mutta ne eivät ole arkibyysat, vaan enemmänkin spesiaalitilanne-housut. Hienoa on, että Ivanat ovat made in Filnand, eettiset alusta loppuun.
Leggingsejä en juurikaan käytä, mutta joskus vedän jalkaan sukkikset ison neuleen tai tunikan seuraksi. Esimerkiksi Lindexistä saa luomupuuvillaisia sukkia ja alusvaatteita.
Ostan tosin uusia sukkia ja alusvaatteita melko harvoin, mutta yleensä ne tarttuvat mukaani ihan randomisti mistä milloinkin. Ostan aina luomuna tai reiluna, jos kaupan valikoimissa edellämainittuja vain on, mutta en kyllä näe kauheasti eforttia asian eteen. Juuri tällaiset ostokset voisin hyvinkin tehdä ekomuotia myyvissä nettikaupoissa, tässä asiassa voisin hyvinkin petrata!
Olen nuorempana shoppaillut paljonkin, nykyään investoin vaatteisiin harvemmin, mutta panostan laadukkaisiin ja uniikkeihin juttuihin (tai teen löytöjä kirppareilta). Esimerkiksi tänä syksynä tein mahtavia kirppislöytöjä YLEn puvustokirpparilta, josta löysin monta hyvää yläosaa (niistä lisää jahka ehdin).
Varsinaisesti uuutena olen tänä syksynä ostanut puupohjaiset Swedish Hasbeens -saappaat (kuvassa), nahkaiset talvisaappaat (Max Mara), uuden talvitakin (Halonen) sekä Coston laukun. Pakko myös mainita tässä kohtaa Hki10n vintagepuolelta keväällä löytämäni punaiset mokkakengät, jotka korkolappujen uusimisen jälkeen ovat kestäneet oikein hyvin — iästään huolimatta!
Osa investoinneistani on siis luomumateriaaleja, eettistä tai kierrätyskamaa, ja osa ihan tavallista. Pyrin suosimaan tiedostavia merkkejä, mutta aina se ei onnistu, valitettavasti.
Vältän käymistä H&Mssä ja muissa halvoissa ketjupaikoissa, mutta pari kertaa vuodessa käyn tsekkaamassa, mitä luomupuuvillakamaa "halpaloissa"on tarjolla. Harmillista vaan on, että luomupuuvillatuotteita ei ole useinkaan merkitty selvästi, eivätkä ne ole putiikeissa mitenkään loogisesti esillä, vaan ympäri kauppaa, siellä täällä! Vero Modat, Zarat jne. kierrän siis yleensä kaukaa, mutta toisinaan tsekkaan kyllä halpaketjujen tarjontaa lähinnä sivistääkseni itseäni trendirintamalla. Aina joskus löydän yllätyksekseni esimerkiksi H&Mn valikoimista luomupuuvilla- ym.-kamaa, josta sitten pyrin postaamaankin. Komenttiosiossa moni teistä sivisti minua siitä, että luomupuuvillavaatteita saa myös muista halpaketjupaikoista, hyvä tietää!
Halpapaikoista Gina Tricot´ssa olen käynyt vain kerran, ja täytyy sanoa, että minusta mesta on karsea, ja minusta vaatteiden "laatu" tuntuu vieläkin huonommalta kuin muualla (tosin kommenttienne perusteella olen laatu ei ole siellä huonompaa kuin muuallakaan).
Takit ovat vaatekappaleita, joihin olen valmis investoimaan ja joita käytän vuosia. Takkini ovat pääosin joko kirppiskamaa tai "pikkumerkkejä", esimerkiksi muutama vuosi takaperin ostettu Ivana Helsingin takki (kuva vuodelta 2006) on yhä kuin uusi, rakastan sitä!
-kuva YLE, kuva netissä MTV3
Käytössäni on parhaillaan myös villakankainen talvitakki, jonka ostin pari vuotta sitten Hki10n vintagepuolelta. Vanhat villakangastakit voittavat nykyiset lämpimyydessä 100-0. Ennen osattiin tehdä oikeita talvivaatteita...
En siis varsinaisesti suosi mitään tiettyjä brändejä, mutta tsekkaan säännöllisesti UFFin, Fidan, tiettyjen pikkukirppisten, Swedish Hasbeensin, Ivana Helsingin, Lux Luxin, Hundparkin, Secco-shopin, Hki10n, Marimekon, Nanson, Unkain, Vihreät Vaatteet -blogin, Stella McCartneyn, Hanna Sarénin ja blogini oikeassa laidassa mainittujen nettisaittien ja satunnaisten muiden sivustojen tarjontaa. En siis ole brändiuskollinen. Usein piipahdan itselleni tuntemattomissa putiikeissa ja utelen myyjältä tuotteiden taustoja, siihen rohkaisen teitäkin! Tällä tavalla saattaa hyvinkin löytää vaikka jonkin uuden, kotimaisen vaatemerkin, tai kiinnostavan ulkomaisen tuttavuuden, joka hyvällä tuurilla voi vieläpä olla eettistä designia.
Ai niin, tärkeä asia meinasi unohtua: eräs pukeutumiseni ydinasuste ovat villasukat! Villikset ovat kotona jalassa kesät talvet, aina. Talvella käytän villasukkia myös kengissä, eli elän villiksissäni lähes kellon ympäri. Suosin pitkävartisia villasukkia. Villikset ovat tavallaan myös ekoteko: kun pukeudut kotona lämpimästi, voit laskea kodin lämpötilaa, ja näin säästät sähköä. Nukkuminenkin on paljon mielekkäämpää viileässä. Suomessa asunnot tupataan lämmittää ihan kohtuuttoman lämpimiksi talvellakin, kun fiksua olisi vetää ylle vähän enemmän kuteita, hullun lämmittämisen sijaan.
Hienoja villasukkia löytää kirppiksiltä ja joulumyyjäisistä, joissa käyn tähän aikaan vuodesta joka viikonloppu. Ja kannattaa muistaa, että oma mummo saattaa erittäin mielellään kutoa sinulle upeat villasukat, kun vaan muistat pyytää. Mummot eivät välttämättä hoksaa, että niinkin perinteinen asia kuin villasukat, voisivat kiinnostaa nuoria nihmisiä :)
Olet muutamaan otteeseen maininnut, ettet innostu nettikauppojen ekovaatteista. Mietinkin mistä siis hankit vaatteesi?
Valitettavasti monien nettikauppojen ekovaatteet ovat mielestäni aika ankeita. Kaipaan persoonallisia vaatteita ja austeita, ja siksi suosinkin paljon kirppiksiä ja pikkumerkkejä.
Ekologinen pukeutuminen on helpompaa mielestäni kesällä, jolloin käytänkin paljon kirppismekkoja ja -kenkiä . Kuluneena Berliinin kesänä pukeuduin paikallisilta kirppareilta löytyneisiin arteisiin: itse teurastettuihin kirppisshortseihin ja paikallisilta kirppareilta löytyneisiin yläosiin. Myös American Apparellin haaremihiusut olivat aktiivikäytössä. Yhdistelen siis uutta ja vanhaa. Melkein kaikki kaapistani löytyvät huivit, laukut, korut, hatut ja muut asusteet ovat kirppislöytöjä (muutama aarteeni esitellään uusimmassa Voi hyvin -lehdessä).
Esimerkiksi alapuolen kuvan toppi on kirppislöytö, neuletakki samoin ja niin myös kaikki kaulakorut, Herra Pöllöä lukuunottamatta. Toppi maksoi pari euroa, neuletakki euron ja korut euron kappale.
Kesällä en kestä olla pillifarkuissa, mutta syksyllä ja talvella sen sijaan pukeudun arjessa usein kapeisiin lahkeisiin ja rentoihin yläosiin (kuten yllä). Siinä missä yläosat löytää helposti kirpparilta, on farkkujen kanssa hankalampaa. Usein jalassa ovat yhdet ja samat Cheap Monday -pillifarkut (ei ekomerkki). Vaikka ekofarkkuja tarjolla onkin, en ole löytänyt itselleni sopivaa mallia niiden joukosta! Samilla on ihanat ekobyysat, taidan seuraavalla Berliinin reissulla ostaa sellaiset itsellenikin. Eikö joku pliis voisi alkaa tuoda Monkee Genesejä Suomeen?! Kaapissa on myös ihanat Ivana Helsingin merimiesfarkut, mutta ne eivät ole arkibyysat, vaan enemmänkin spesiaalitilanne-housut. Hienoa on, että Ivanat ovat made in Filnand, eettiset alusta loppuun.Leggingsejä en juurikaan käytä, mutta joskus vedän jalkaan sukkikset ison neuleen tai tunikan seuraksi. Esimerkiksi Lindexistä saa luomupuuvillaisia sukkia ja alusvaatteita.
Ostan tosin uusia sukkia ja alusvaatteita melko harvoin, mutta yleensä ne tarttuvat mukaani ihan randomisti mistä milloinkin. Ostan aina luomuna tai reiluna, jos kaupan valikoimissa edellämainittuja vain on, mutta en kyllä näe kauheasti eforttia asian eteen. Juuri tällaiset ostokset voisin hyvinkin tehdä ekomuotia myyvissä nettikaupoissa, tässä asiassa voisin hyvinkin petrata!
Olen nuorempana shoppaillut paljonkin, nykyään investoin vaatteisiin harvemmin, mutta panostan laadukkaisiin ja uniikkeihin juttuihin (tai teen löytöjä kirppareilta). Esimerkiksi tänä syksynä tein mahtavia kirppislöytöjä YLEn puvustokirpparilta, josta löysin monta hyvää yläosaa (niistä lisää jahka ehdin).
Osa investoinneistani on siis luomumateriaaleja, eettistä tai kierrätyskamaa, ja osa ihan tavallista. Pyrin suosimaan tiedostavia merkkejä, mutta aina se ei onnistu, valitettavasti.
Vältän käymistä H&Mssä ja muissa halvoissa ketjupaikoissa, mutta pari kertaa vuodessa käyn tsekkaamassa, mitä luomupuuvillakamaa "halpaloissa"on tarjolla. Harmillista vaan on, että luomupuuvillatuotteita ei ole useinkaan merkitty selvästi, eivätkä ne ole putiikeissa mitenkään loogisesti esillä, vaan ympäri kauppaa, siellä täällä! Vero Modat, Zarat jne. kierrän siis yleensä kaukaa, mutta toisinaan tsekkaan kyllä halpaketjujen tarjontaa lähinnä sivistääkseni itseäni trendirintamalla. Aina joskus löydän yllätyksekseni esimerkiksi H&Mn valikoimista luomupuuvilla- ym.-kamaa, josta sitten pyrin postaamaankin. Komenttiosiossa moni teistä sivisti minua siitä, että luomupuuvillavaatteita saa myös muista halpaketjupaikoista, hyvä tietää!
Halpapaikoista Gina Tricot´ssa olen käynyt vain kerran, ja täytyy sanoa, että minusta mesta on karsea, ja minusta vaatteiden "laatu" tuntuu vieläkin huonommalta kuin muualla (tosin kommenttienne perusteella olen laatu ei ole siellä huonompaa kuin muuallakaan).
Takit ovat vaatekappaleita, joihin olen valmis investoimaan ja joita käytän vuosia. Takkini ovat pääosin joko kirppiskamaa tai "pikkumerkkejä", esimerkiksi muutama vuosi takaperin ostettu Ivana Helsingin takki (kuva vuodelta 2006) on yhä kuin uusi, rakastan sitä!
-kuva YLE, kuva netissä MTV3Käytössäni on parhaillaan myös villakankainen talvitakki, jonka ostin pari vuotta sitten Hki10n vintagepuolelta. Vanhat villakangastakit voittavat nykyiset lämpimyydessä 100-0. Ennen osattiin tehdä oikeita talvivaatteita...
En siis varsinaisesti suosi mitään tiettyjä brändejä, mutta tsekkaan säännöllisesti UFFin, Fidan, tiettyjen pikkukirppisten, Swedish Hasbeensin, Ivana Helsingin, Lux Luxin, Hundparkin, Secco-shopin, Hki10n, Marimekon, Nanson, Unkain, Vihreät Vaatteet -blogin, Stella McCartneyn, Hanna Sarénin ja blogini oikeassa laidassa mainittujen nettisaittien ja satunnaisten muiden sivustojen tarjontaa. En siis ole brändiuskollinen. Usein piipahdan itselleni tuntemattomissa putiikeissa ja utelen myyjältä tuotteiden taustoja, siihen rohkaisen teitäkin! Tällä tavalla saattaa hyvinkin löytää vaikka jonkin uuden, kotimaisen vaatemerkin, tai kiinnostavan ulkomaisen tuttavuuden, joka hyvällä tuurilla voi vieläpä olla eettistä designia.
Ai niin, tärkeä asia meinasi unohtua: eräs pukeutumiseni ydinasuste ovat villasukat! Villikset ovat kotona jalassa kesät talvet, aina. Talvella käytän villasukkia myös kengissä, eli elän villiksissäni lähes kellon ympäri. Suosin pitkävartisia villasukkia. Villikset ovat tavallaan myös ekoteko: kun pukeudut kotona lämpimästi, voit laskea kodin lämpötilaa, ja näin säästät sähköä. Nukkuminenkin on paljon mielekkäämpää viileässä. Suomessa asunnot tupataan lämmittää ihan kohtuuttoman lämpimiksi talvellakin, kun fiksua olisi vetää ylle vähän enemmän kuteita, hullun lämmittämisen sijaan.Hienoja villasukkia löytää kirppiksiltä ja joulumyyjäisistä, joissa käyn tähän aikaan vuodesta joka viikonloppu. Ja kannattaa muistaa, että oma mummo saattaa erittäin mielellään kutoa sinulle upeat villasukat, kun vaan muistat pyytää. Mummot eivät välttämättä hoksaa, että niinkin perinteinen asia kuin villasukat, voisivat kiinnostaa nuoria nihmisiä :)
Syöpäriski kasvaa kampaamokemikaalien myötä
Hiusvärien vahvoista kemikaaleista on puhuttu Kemikaalicocktailissa moneen otteeseen ja osa teistä ehkä muistaa, että ihmisen arkikemikaalien joukossa on vain yhden käden sormien verran niin stydejä aineita, kuin esimerkiksi hiusväreissä on. Suurin osa meistä ei tietenkään herkisty näille aineille, mutta ne joille jokin väriaineen kemikaali laukaisee allergisen reaktion, saavat ehkä heittää hyvästit värjäämisille siitä eteenpäin (katsopa tätä kuvaa).
Kampaamoaineiden kemikaalikuormasta on saatu viitteitä myös kampaajien syöpätilastoja tarkastellessa: olen aikaisemminkin kuullut väitteen, että kampaajat sairastuvat syöpiin muuta väestöä yleisemmin, ja tuoreen tutkimuksen mukaan näin todella näyttää olevan:
Tulosten perusteella on vaikea arvioida, kuinka suuri sairastumisriski käytännössä on, mutta kampaajilla todetaan tavallista enemmän kehkosyöpää , kurkunpääsyöpää, virtsarakkosyöpää ja luuydinkasvaimia. Myös monet muut syöpätyypit liittyivät kampaamotyöhön, mutta heikommin.
Hiusten värjäyksessä, vaalennuksessa ja muissa käsittelyissä käytettävät kemikaalit on yhdistetty myös muiden sairauksien riskiin. Vuosituhannen vaihteessa tehdyn suomalaistutkimuksen perusteella yli puolet suomalaiskampaajista saa niistä terveyshaittoja. Esimerkiksi krooniset keuhkoputkitulehdukset, astma ja ihottumat vaivaavat monia".
-lähde: Poliklinikka.fi / Uutispalvelu Duodecim. Alkuperäinen tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology - lehdessä.
Olen itse luopunut kemikaalipommihiusväreistä kokonaan ja esimerkiksi syyskuun alussa käyttämäni hiusvärjäysmetodi osoittautui erittäin tehokkaaksi tavaksi värjätä oma tukkalaite, ilman kampaamokemikaaleja.
On tietenkin turhaa ryhtyä paranoidiksi, sillä suurin osa meistä voi värjäyttää hiuksensa kampaajalla ilman mitään reaktiota, mutta kannattaa muistaa se, että mitä useammin sen teet ja mitä useamman vuoden putkeen, sen enemmän kuormitat elimistöäsi näillä kemikaaleilla ja jos kerran kampaajat todistetusti sairastuvat muita useammin syöpiin, koskee tämä tietenkin myös niitä meistä ei-kampaajistakin, jotka ovat usein tekemisissä näiden kemikaalien kanssa. tarkoitan, että riski on suurempi, mitä tiheämmin hiuksiaan värjää. Kandee ehkä siis ihan oikeasti miettiä, onko esimerkiksi kuukausittainen tai jokatoinen kuukausi tehty värjääminen fiksua?
Etenkin pikkutyttöjen lisääntynyt hiustenvärjäys on mielestäni idareinta mitä äidit voivat lapsilleen sallia. Lapset ovat tällaisille aineille paljon meitä aikuisia herkempiä ja ylimääräistä kemikaalikuormaa kannattaa ehdottomasti välttää niin pitkälle kuin vain mahdollista.
Lue myös: Hiusväriallergiat ovat yleistyneet ympäri maailmaa.
8.12.2009
Luonnonkosmetiikan ystävämyynti
Tästä innostutte!
Laittakaapa kalentereihinne muistiin seuraava tilaisuus: luonnonkosmetiikan ystävämyynti 10.-12.12. eli tämän viikon torstaista lauantaihin. Kaikki Kemikaalicocktailin kaverit ovat tervetulleita! Ovet ovat auki torstaina 12-18, perjantaina klo 10-18, ja lauantaina klo 10-14.
Tuotteet ovat 30-50% alessa ja myynnissä on esimerkiksi seuraavia tuotemerkkejä: Sante, Logona, Provida Organics, Weleda, Tropicai, Jiva Ayurveda... Laatukamaa siis, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa! Itse ostin viime vuonna myyjäisistä esimerkiksi monia joululahjoja, valikoima oli ainakin silloin todella laaja.
Osoite on Hämeentie 155 C, 7. krs ja tilaisuuden järjestää Natcos Oy. Maksutavat: pankkikortti, VISA, Visa Elektron, Mastercard ja käteinen.
Laittakaapa kalentereihinne muistiin seuraava tilaisuus: luonnonkosmetiikan ystävämyynti 10.-12.12. eli tämän viikon torstaista lauantaihin. Kaikki Kemikaalicocktailin kaverit ovat tervetulleita! Ovet ovat auki torstaina 12-18, perjantaina klo 10-18, ja lauantaina klo 10-14.
Tuotteet ovat 30-50% alessa ja myynnissä on esimerkiksi seuraavia tuotemerkkejä: Sante, Logona, Provida Organics, Weleda, Tropicai, Jiva Ayurveda... Laatukamaa siis, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa! Itse ostin viime vuonna myyjäisistä esimerkiksi monia joululahjoja, valikoima oli ainakin silloin todella laaja.
Osoite on Hämeentie 155 C, 7. krs ja tilaisuuden järjestää Natcos Oy. Maksutavat: pankkikortti, VISA, Visa Elektron, Mastercard ja käteinen.
Jippii!
Psst... Minulla on varallenne suunnitelmia myös perjantai-illaksi, jolloin kannattaa tulla ravintola Bellyyn. Keikasta(mme) lisää huomenna!
7.12.2009
Jokapäiväinen leipämme
Sain hyvän lukijavinkin: dokumentti Vårt dagliga bröd (Jokapäiväinen leipämme) on YLE FST5llä perjantaina esitetty pysäyttävä ruokadokumentti, joka kertoo, missä olosuhteissa eurooppalainen ruoka tuotetaan. Dokkari löytyy Areenasta, mutta jostain syystä Areena ei juuri nyt toimi! Toivottavasti kyseessä on vain jokin tilapäinen häiriö...
Tunnelmia Linnan jatkoilta
Piipahdin eilen Linnan jatkoilla etsimässä ekomekkoja. Katso mekkojahtini Olotilasta.
Kuten blogauksessani toteankin, minusta ei tule seuraavaa Rita Tainolaa. Tosin sen nyt olen tiennyt aina. Minua vaan ahdistaa ihan hirveästi mennä utelemaan ihmisiltä henkilökohtaisuuksia ja turhan oloisia asioita. Paljon mielummin menisin kyselemään heiltä jotain "oikeasti tärkeää". No, onneksi en ole julkkistoimittaja, vaan ruoka- ja ekonörtti. Hyvä niin.
Kuten blogauksessani toteankin, minusta ei tule seuraavaa Rita Tainolaa. Tosin sen nyt olen tiennyt aina. Minua vaan ahdistaa ihan hirveästi mennä utelemaan ihmisiltä henkilökohtaisuuksia ja turhan oloisia asioita. Paljon mielummin menisin kyselemään heiltä jotain "oikeasti tärkeää". No, onneksi en ole julkkistoimittaja, vaan ruoka- ja ekonörtti. Hyvä niin.
Linnan jatkoilla seuranani ollut ystäväni ja YLE FSTn Linnan mekkobongauksista vastannut John Ahlfors (tsekkaa Johnin haastattelu täältä) pitää muuten blogia En studiomans bekännelser.
4.12.2009
1999 --> 2009
Minäpäs tiedän mitä suurin osa teistä tekee sunnuntaina. Niin minäkin! Mutta katson Linnan juhlat tänä vuonna vähän eri silmin kuin aiksaisemmin: bongailen ekologisia juhlakolttuja ja jahtaan sitten mekkoja Linnan jatkoilla. Ekologinen tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä mekkoja, joka ovat vintagea, jonkun muun vanhoja, vanhasta mekosta uudelleenmuokattuja jne. Tiedän, että ainakin muutama, alunperin Hollywoodista peräisin oleva vintagemekko näyttäytyy Linnassa, ihanaa! Ja toki palaan myös Olotilassa vilahtaneeseen, Sumuvuoren Johannan mekkoonkin, kiva nähdä se vihdoin valmiina.
Tiedoksenne muuten, että YLEn muotikommentaattorina toimii tänä vuonna Hanna Sarén, virkistävää! Voit lukea Hannan haastiksen Olotilasta.
Oma mekkodilemma on ratkaistu: laitan itse päälleni Salonnen vanhan, 70-luvulta peräisin olevan mekon, jonka ostin kirpparilta vuonna 1999. Hassua, siitä on jo 10 vuotta!
En näytä vielä enempää, sunnuntaina sitten! Mekko on hankittu alunperin kaveriporukkamme millennium-kotibileisiin, silloin mekko tuntui sopivan juhlavalta kaikkine kimalluksineen. Mutta kyllä se näin 10 vuoden jälkeen se on taas oikein sopivaa päällepantavaa! Samainen kolttu vilahtaa itseasiassa Kempparin bannerissakin, olen siis käyttänyt mekkoa tänä syksynä jo toisissakin juhlissa. Kyllä kuulkaas kannattaa olla tällainen hamsteri, joka ei koskaan heitä mitään pois — eikä mekko ollenkaan ole vanhin kirpparilta ostamani asia, joka on käytössä, ei suinkaan! Joskus tehtiin vielä laatukamaa.
Vaatteet ja asusteet ovat siis sunnuntaita varten hallussa, mutta hiukset...
Vastikään leikkaamani työyhtöhyyppä-look vaatii ehkä vähän enemmän aikaa kuin muu valmistautuminen... Inhoan hiusten laittamista, ja siksi mallini yleensä on niin lyhyt ja helppo kuin vain mahdollista. Täytyy ehkä treenata töyhdön kihartamista. Aargh.
Tiedoksenne muuten, että YLEn muotikommentaattorina toimii tänä vuonna Hanna Sarén, virkistävää! Voit lukea Hannan haastiksen Olotilasta.
Oma mekkodilemma on ratkaistu: laitan itse päälleni Salonnen vanhan, 70-luvulta peräisin olevan mekon, jonka ostin kirpparilta vuonna 1999. Hassua, siitä on jo 10 vuotta!
En näytä vielä enempää, sunnuntaina sitten! Mekko on hankittu alunperin kaveriporukkamme millennium-kotibileisiin, silloin mekko tuntui sopivan juhlavalta kaikkine kimalluksineen. Mutta kyllä se näin 10 vuoden jälkeen se on taas oikein sopivaa päällepantavaa! Samainen kolttu vilahtaa itseasiassa Kempparin bannerissakin, olen siis käyttänyt mekkoa tänä syksynä jo toisissakin juhlissa. Kyllä kuulkaas kannattaa olla tällainen hamsteri, joka ei koskaan heitä mitään pois — eikä mekko ollenkaan ole vanhin kirpparilta ostamani asia, joka on käytössä, ei suinkaan! Joskus tehtiin vielä laatukamaa.Vaatteet ja asusteet ovat siis sunnuntaita varten hallussa, mutta hiukset...
Vastikään leikkaamani työyhtöhyyppä-look vaatii ehkä vähän enemmän aikaa kuin muu valmistautuminen... Inhoan hiusten laittamista, ja siksi mallini yleensä on niin lyhyt ja helppo kuin vain mahdollista. Täytyy ehkä treenata töyhdön kihartamista. Aargh.Joulumyyjäisiä
En ole vieläkään saanut aikaiseksi viimeviikonloppuista joulumyyjäis-postausta, ja nyt on jo uusi viikonloppu, uusine myyjäisineen! Olen selkeästi liian hidas, mutta ehkä te nyt kuitenkin kuulette mielummin niistä tulevista kuin menneistä, joten tässä pari vinkkiä viikonloppuun.
Ornamon joulumyyjäiset Design Forumissa kannattaa tsekata ehdottomasti. Myyjäiset ovat käynnissä koko viikonlopun, 5.-6.12 sekä myös 12.-13.12! Lauantaina ovet ovat auki klo 10-18 ja sunnuntaina 12-17. Luulisin, että kortti käy maksuvälineeksi, mutta myyjäisiin kannattaa aina varata mukaan käteistäkin.
Hienoa on se, että Ornamon myyjäiset järjestetään tulevana viikonloppuna myös Joensuussa (Taitokortteli, Koskikatu 1, la klo 10–17 ja su klo 12–17). Rovaniemelle Ornamon myyjäiset saapuvat 12.-13.12. (Mainoa shop, Rovakatu 40, la-su klo 11-16) ja viikon kuluttua tästä, 19.-20.12.2009, ornamoidaan Seinäjoella (Areena, la-su klo 10-17).
Toiset kiinnostavat myyjäiset järjestetään ensi sunnuntaina, eli itsenäisyyspäivänä Vanhalla Ylioppilastalolla: Eettiset joulumarkkinat. Ovet ovat auki klo 10-19.
Psst... Muitakin kiinnostavia myyjäisiä varmasti on, laita siis vinkkisi blogaukseni perään, jos koet, että jokin tärkeä tapahtuma puuttuu!
Ornamon joulumyyjäiset Design Forumissa kannattaa tsekata ehdottomasti. Myyjäiset ovat käynnissä koko viikonlopun, 5.-6.12 sekä myös 12.-13.12! Lauantaina ovet ovat auki klo 10-18 ja sunnuntaina 12-17. Luulisin, että kortti käy maksuvälineeksi, mutta myyjäisiin kannattaa aina varata mukaan käteistäkin.
Hienoa on se, että Ornamon myyjäiset järjestetään tulevana viikonloppuna myös Joensuussa (Taitokortteli, Koskikatu 1, la klo 10–17 ja su klo 12–17). Rovaniemelle Ornamon myyjäiset saapuvat 12.-13.12. (Mainoa shop, Rovakatu 40, la-su klo 11-16) ja viikon kuluttua tästä, 19.-20.12.2009, ornamoidaan Seinäjoella (Areena, la-su klo 10-17).Toiset kiinnostavat myyjäiset järjestetään ensi sunnuntaina, eli itsenäisyyspäivänä Vanhalla Ylioppilastalolla: Eettiset joulumarkkinat. Ovet ovat auki klo 10-19.
Psst... Muitakin kiinnostavia myyjäisiä varmasti on, laita siis vinkkisi blogaukseni perään, jos koet, että jokin tärkeä tapahtuma puuttuu!
3.12.2009
Antibiootteja kouluruoassa?
No huh huh. Juuri kun on herätty siihen, että vanhukset ja koululaiset syövät säännöllisesti natriumglutamaattia laitosruoan seassa, avasi YLEn A-studio keskustelun lihassa käytettävistä antibiooteista.
Keskiviikkoisessa A-studiossa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki (ainoana suomalaisena kaupunkina kylläkin) suomalaisen broilerin sijaan ruokkii koululaisia brasilialaisella broitsulla, se on näet halvempaa. Mutta miksi se on niin paljon halvempaa? Koska antibioottien avulla broitsut saadaan kasvamaan nopeammin isoiksi, se on siis kustannustehokasta. Mutta tästä Helsingin liikelaitos Palmia ei tiedä kuulemma mitään.
Kun A-studiota katsoo, on ihan selvää, että Palmiassa ollaan pihalla. Jo koulubroilerin alkuperän selvittäminen oli vaikeaa: kaksi eri ihmistä Palmian sisältä vastasi lihan alkuperäksi jotakin keskenään suhteellisen ristiriitaista. Aluksi broitsut tulivat Thaimaasta, ja sitten Brasiliasta. Jos Helsingin liikelaitos ei edes tiedä mistä lihat tulevat, niin mitä he tietävät lihasta itsestään?
Mikä antibioottilihan popsimisessa sitten on vaarallista? Pahin skenaario on, että ihmisille kehittyy antibioottilihan myötä antibioottiresistenssi, eli antibiootit eivät enää tehoaisi meihin. EUssa antibioottien suhteen ollaan luojan kiitos paljon tarkempia, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Suomalaista broitsua popsimalla antibioottiriski on siis eri luokkaa, ja juuri siksi A-studio teki aiheesta jutun.
Helsingin kaupunki selvittää parhaillaan, onko kouluruoassa käytetyissä broitsuissa ollut antibiootteja vai ei. Vastauksia odotellessa... Ei voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy pienten koululaisten tervyttä, kun jokapäiväinen ruoka täytyy saada aikaan muutamalla sentillä. Juuri tämä siitä sitten seuraa.
Keskiviikkoisessa A-studiossa kerrotaan, kuinka Helsingin kaupunki (ainoana suomalaisena kaupunkina kylläkin) suomalaisen broilerin sijaan ruokkii koululaisia brasilialaisella broitsulla, se on näet halvempaa. Mutta miksi se on niin paljon halvempaa? Koska antibioottien avulla broitsut saadaan kasvamaan nopeammin isoiksi, se on siis kustannustehokasta. Mutta tästä Helsingin liikelaitos Palmia ei tiedä kuulemma mitään.
Kun A-studiota katsoo, on ihan selvää, että Palmiassa ollaan pihalla. Jo koulubroilerin alkuperän selvittäminen oli vaikeaa: kaksi eri ihmistä Palmian sisältä vastasi lihan alkuperäksi jotakin keskenään suhteellisen ristiriitaista. Aluksi broitsut tulivat Thaimaasta, ja sitten Brasiliasta. Jos Helsingin liikelaitos ei edes tiedä mistä lihat tulevat, niin mitä he tietävät lihasta itsestään?
Mikä antibioottilihan popsimisessa sitten on vaarallista? Pahin skenaario on, että ihmisille kehittyy antibioottilihan myötä antibioottiresistenssi, eli antibiootit eivät enää tehoaisi meihin. EUssa antibioottien suhteen ollaan luojan kiitos paljon tarkempia, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Suomalaista broitsua popsimalla antibioottiriski on siis eri luokkaa, ja juuri siksi A-studio teki aiheesta jutun.
Helsingin kaupunki selvittää parhaillaan, onko kouluruoassa käytetyissä broitsuissa ollut antibiootteja vai ei. Vastauksia odotellessa... Ei voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy pienten koululaisten tervyttä, kun jokapäiväinen ruoka täytyy saada aikaan muutamalla sentillä. Juuri tämä siitä sitten seuraa.
Uuden kynnyksellä...
Huh, onneksi tämä jakomielitautinen olotilani loppuu pian. Tarkoitan tätä blogimaailmassa elämääni kaksoiselämää: kirjoitan pääosin Kemppariin, mutta leipäni tienaan parhaillaan YLE Olotilan puolelta. Vuoden alusta lähtien löydyn vihdoinkin vain yhdestä paikasta, paikasta, jossa blogini lisäksi on PALJON muutakin kiinnostavaa, tulette olemaan ihan pähkinöinä, tiedän!
Viimeisiä Olotila-postauksiani siis viedään. Vielä ensi viikon ajan julkaisen postauksia Noora loves eko, reilu & luomu -blogin nimissä, sitten YLEn blogini hiljenee, ja vuoden alusta alkaa jotakin muuta, mutta mitä? Lisää infoa tippuu joulukuun aikana...
Ennen Olotila-blogini loppumista on vielä vuorossa kuitenkin muutama postaus, josta uusin löytyy täältä.
Viimeisiä Olotila-postauksiani siis viedään. Vielä ensi viikon ajan julkaisen postauksia Noora loves eko, reilu & luomu -blogin nimissä, sitten YLEn blogini hiljenee, ja vuoden alusta alkaa jotakin muuta, mutta mitä? Lisää infoa tippuu joulukuun aikana...Ennen Olotila-blogini loppumista on vielä vuorossa kuitenkin muutama postaus, josta uusin löytyy täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Suositut tekstit
-
Talvikengistä on ollut paljon puhetta Kemikaalicocktailissa, joten jatketaan hyväksi havaitulla aiheella. Viime viikolla esittelin teille si... -
Yksi lempiherkuistani on mysli, jonka tekeminen on niin helppoa, että surkeinkin kotikokki siihen kykenee . Opin ohjeen ystävältäni Mallalt... -
Hiustenvärjäyksen riskit tuntuvat olevan ainoa asia, josta eri tutkijat, kemistit ja asiantuntijat ovat samoilla linjoilla. Hiusvärit ovat s...
-
Kävin viime viikolla jokakeväisessä ihonpuhdistuksessa ja sain kosmetologilta mukaani esitteen mineraalimeikkisarjasta nimeltä Jane Iredale ... -
E621 tarkoittaa glutamaattia . Se on hajuton, valkoinen, kidemäinen suola, jossa on lihaliemen kaltainen maku. E621 tehostaa kei...
-
Edellinen postaukseni sai teidät keskustelemaan selittämättömistä vatsaongelmista ja päätin nyt omistaa tälle rakkaimmalle aiheelleni oman ...
-
Tästä blogauksesta lähtien Kemikaalicocktailissa on uusi kategoria: Musta lista . Mustalle listalle joutuvat tuotteet, jotka ovat turhaa hu... -
Ihmiset ovat eri mieltä siitä, onko omaa kotia fiksua esitellä lehdessä vai ei. Äitini kokee, että koti on niin intiimi paikka ettei sitä ha... -
Mullistavaa! Tein eilen jäätelöä itse. Tai oikeastaan se on ehkä sorbettia. Mutta siinä ei ole sokeria — eikä maitoakaan! ... joten se on jo... -
Parhaita ja ekologisimpia ovat ehdottomasti lahjat, jotka voi syödä. Joulua vietetään erilaisin kokoonpanoin porukasta, suvusta, perinteistä...
