Vastauksia kysymyksiinne, osa 1

Kysy mitä vaan -postauksen perään ilmestyi 116 kysymystä, joista osaan joudun kivamaan vastauksia varmaan aika kauankin. Kysytte niin vaikeita! Aloitan helpoimmista, eli kyssäreistä, jotka koskevat suoraan minua ja omia mielipiteitäni. Seuraavissa vastauspostauksissa käsittelen ruoka- ja kosmetiikkakysymyksiänne.

Mitä kouluja olet elämäsi aikana käynyt? Kuinka päädyit toimittajaksi? Olen käynyt lukion, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan projektinhallintaa (nykyään mediatuotanto) Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppilaitokselle. Aloitin opitoni verkkomedian puolella, mutta huomasin pian tekeväni enemmän audiovisuaalisen puolen juttuja. Olen siis koulutukseltani medianomi.

Toimittajaksi päädyin juonnettuani muutaman kuukauden ajan Kuningaskuluttajaa. Olin onnekas kun sain jo opintojen loppusuoralla juontohommia YLEstä. Kun tuottaja hoksasi, että saattaisin osata tehdä juttujakin, sain mahdollisuuden näyttää taitoni. Näin aloitin työn, joka on minulle parhaillaan itsestäänselvin ammatti maailmassa! Pakko muuten kertoa, että se koejuttu, jolla toimittajan potentiaaliani mitattiin, oli niinkin helppo kuin Terveyssiteen anatomia. Juttu löytyy muuten yhä Kuningaskuluttajan nettisivujen arkistosta, ja olen siitä vieläkin ylpeä, käykääpä lukemassa. Näin pääsin heti ekassa jutussani kiinni arjen piilokemikaalien myrkylliseen mailmaan.

Minkä ikäinen olet? 28.

Romantikkona haluaisin tietää sinun ja aviomiehesi rakkaustarinan, edes noin suunnilleen. Olen pahoillani romantikko, mutta tässä menee yksityisyyteni raja. Löysin albumistani sopivan kuvan minusta ja Samista tähän tilanteeseen.


Haluaisin selkeän vastauksen siihen, paljon sinulla/teillä menee kuussa rahaa ruokaan? En tiedä! Mutta otan asia tamikuussa tutkintaan ja kerään kuitit talteen, vastaus tulee siis helmikuussa! Jännää, minulla ei ole hajuakaan paljonko "tuhlaan ruokaan", se nimittäin on parhaillaan about ainoa asia, jota shoppailen... Okei, muutamia kirppislöytöjä lukuunottamatta :)

Miten voisi järjestää ekologisemmat häät? Mitä häissä voisi tarjota? Ekologisia hääpukuja, -lahjoja, -matkakohteita yms.
Hyvä kysymys! Menimme naimisiin vuosi sitten ja esimerkiksi me kerroimme kutsuissa vieraille, ettemme halua lahjaksi tavaraa. Saimme siis rahaa, joka ehkä tuntuu jotenkin persoonattomalta, mutta se on paljon ekologisempaa, kuin kasa tädeiltä ja sukulaisilta saatuja posliiniesineitä ja kippoja, joita ei tarvitse. Ajat ovat muuttueet ja nykyään ihmisillä alkaa naimisiinmennessä olla jo kaikkea tarpeellista.

Erittäin hyvä ja myös taloudellinen hääjuhlaidea on järkätä nyyttärihäät: vieraat tuovat lahjan sijaan ruokaa yhteiseen pöytään. Eräillä tutuilla tämä toimi loistavasti: kaikki toivat bravuureitaan ja ruoka oli kuulemma taivaallista! Ekologinen teko on myös pitää lihattomat ja maidottomat häät ja tarjota pääosin kalaa ja kasviksia. Esimerkiksi meidän häämenymme oli täysin laktoositon ja kasvis- kalapainotteinen (lihaa oli kyllä, äitini tekemissä lihapullissa).

Matkakohdeasiassa en itse ollut esimerkkinä, olimme Thaimaassa. Tässä kohtaa olin itsekäs, myönnän. Thaimaan lentojen aiheuttaman hiilidioksidikuorman jälkeen ei ole asiaa hankkia henkilöautoa — ainakaan seitsemään vuoteen. Niin kauan menisi tuottaa Thaimaan lentojen määrä hiilidioksidipäästöjä työpaikka-autoillen, huh!

Muistelisin, että näytit blogissasi joskus kuvan hääpuvustasi (jollen ole nähnyt unta, uneni mukaan se oli Tiia Vanhatapion tekemä). Ymmärrän, jollet halua julkaista kuvaa blogissasi, mutta olisin kiitollinen, jos puvusta voisi nähdä edes vilauksen.
En ole näyttänyt kuvaa hääpuvustani, tosin kerroin, että se on Tiian käsialaa. Nytpäs teen jotakin, johon en ollut vuosi sitten valmis. Häistä on nyt sen verran aikaa, että viitsin paljastaa mekon teillekin, se ei enää tunnu salaisuudelta. Puku näytti tältä:

Mekko on Tiian mallistosta, sulkapäähineen vuokrasin Play it Again Samista, kengät ovat samasta paikasta (vintagea), ne minä ostin, saumalliset sukkanauhasukat ja sukkanauhaliivit olivat isoäidin vanhat, alusvaatteet osti uusina. Pääosin melko ekologista siis. Kihlasormuksetkin löysimme käytettyinä. Itse häät olivat Helsingin keskustassa, joten vieraat pääsivät paikalle julkisilla — läheltä ja kaukaa.

Vielä häävaatteesta: tarkkasilmät huomaavat kaulassai turkiskauluksen. Ennen kuin alatte heitellä minua kananmunilla, kuulkaa selitykseni, ja päättäkää sitten, heitättekö munia vai ette. Kaulus on hanna Sarénin liikkeestä ja Sarén itse tietää turkiksen alkuperän, se on onnellisena ja vapaana kasvaneen lampaan (muistaakseni lammas??) turkkia ja ostin sen designerin käsi sydämellä vanomisen jälkeen. Mieheni tosin vihaa sitä. En pitänyt kaulusta siis kuvan tapaan hääjuhlassa, vaan ulkotakin alla, kaulaa ja dekolteeta lämmittämässä. Tämä on isoäidin vanhan turkishatun lisäksi ainoa asusteeni, jossa on turkista, enkä ole uskaltanut käyttää sitä häiden jälkeen, koska pelkään olevani huono esimerkki, vaikka itse tiedänkin kauluksen alkuperän. ... Vaikeaa.

Milloin ja miksi aloit alunperin kiinnittämään huomiota kemikaalittomuuteen ja luomu-asioihin? Alunperin Tampereella, silloisen poikaystäväni innoittamana. Tosin reagoin itse hänen juttuihinsa hieman viiveellä. Tiedättehän, ku iso määrä uutta asiaa vyöryy kohti kerralla, ei heti ehdi ja osaa sulattaa kaikkea. Asiat alkoivat tulla vastaan uudelleen Kuningaskuluttajassa, kun pääsin nuuskimaan juttuja työkseni. Iso kiittäminen on Kunkun tuottaja Mari Kiukasta, joka halusi testata osaamistani pyytämällä minulta aikaisemmin tekstissä mainitsemani jutun terveyssiteen kemikaaleista.

Mielipiteesi ydinvoimasta? Entä jätteenpoltosta? En kannata ydinvoimaa. Jätteenpoltosta: olisi parasta varmaan ensisijaisesti vähentää jätteen määrää. Toisaalta, juuri jätteenpoltolla jätteen määrä saadaa pienemmäksi. Tietenkin lopputulemana on ympäristön kannalta myrkyllisiä kaasuja, jotka eivät ol hyvä asia. En ole perehtynyt aiheeseen tarpeeksi, joten tämän tarkemmi en parhaillaan osaa kantaani perustella.
Minä puolestani haluaisin kysyä Nooralta (täysin provosoimattomassa mielessä, vakuutan:), kuinka herkästi uskot jos luet netissä, että jokin tuote onkin Helvetin tulissa tehty vain siksi, että se sopii täysin omaan ajattelumalliisi? En torju mitään vaihtoehtoja, ennen kuin siihen on syytä. Nämä blogini aiheet eivät ole minulle uskonasioita, vaan maalaisjärkiasioita.

Mitä tälle maailmalle tapahtuu siinä vaiheessa, kun jokainen Intialainen ja Kiinalainen pystyy hankkimaan itselleen jääkaapin? Mitä tämä teollistuneissakin maissa marginaaliryhmään kuuluvien viherpiipertäjien touhu oikeasti auttaa? Tuolla ajattelutavalla voisi ottaa syanidikapselin heti, kuollaanhan me kaikki lopulta kuitenkin. Minä en ajattele päivittäin maailman kiinalaisia ja intialaisia tulevia jääkaapin ostajia, vaan Suomea ja omaa elinympäristöäni ja kanssaihmisiä sekä luontoa. Minä asun Suomessa ja haluan elää siten, että kuormitan ympäristöäni ja omaa elimistöäni niin vähän kuin mahdollista. Minulle edustamani elämäntyyli ei ole mikään trendikäs harrastus, tai aie muuttaa maailmaa, vaan minulle riittää se, että blogini kautta ihiset ehkä löytävät uuden ruokavalion, ekologisia ideoita elämäänsä ja fiksumman tavan olla. En siis koe, että touhuni olisi viherpiiperrystä, vaan miun elämäntapani, josta minä nautin ja joka sopii minulle.

On kuitenkin meidän suomalaisten asia, miltä oma elinympäristömme näyttää, miten maataloutemme voi, mitä kemikaalipaskaa maaperäämme valutetaan, onko mökkirannan vesi uimakelvotonta tai kuinka sairaina me kohtaamme vanhuuden. Minä haluan antaa ihmisille neuvoja ja vinkkejä omaan elämään ja unohda tässä kohtaa ne kiinalaiset, sillä heidän hyväkseen mulla ei ole itään annettavaa, tai on aika vähän :)

Tekeekö sulla koskaan mieli heittäytyä "tuhmaksi" ja tehdä jotain paheellista, syödä esim. jotain huonoa ja epäterveellistä? Tekee, ja teenkin niin, en todellakaan ole mikään yli-ihminen tässä asiassa! Lakritsi ja suklaa ovat paheitani, etenkin keksisuklaa... Ja tänään ostin mustikkapiirakkaa YLEn myyjäisistä. Ja siinä piirakassa on sekä vehnää että sokeria (mutta ei hiivaa tai maitoa) ja syön sen silti. Kokonaan. En siis elä täysin vehnätöntä ja sokeritonta elämää, vaikka pääosin näitä aineita vältänkin. Yritän kuitenkin elellä fiksusti viikolla, ja sitten herkutella viikonloppuisin. Mutta kyllä, olen paheellinen ihminen, aina sopivasti, välillä.

Mikä on pahin ekosyntisi? Entäs ihmisten pahimmat ekosynnit yleisesti?
Tämä on helppo: lentäminen. Yleisesti pahimpina yksityisihmisten ekosynteinä pidän sitä hullua määrää tavaraa, mitä kaikki "muka tarvitsevat". Jatkuvaan shoppailuun toisaalta myös pakotetaan: nykytavarat ja vaatteet ovat hajoamispisteessä entisaja kestokamaa nopeammin ja niiden korjaaminen on usein kalliimpaa kuin uuden ostaminen. Pidän yksityisautoilua (ja vuosittaisia kaukomatkalentoja) ekosynteinä, mutta ymmärrän kyllä maamme vaikean infran ja sen, että helsingin ulkopuolella on melko surkea julkinen paikallisliikenne (paria isoa kaupunkia lukuunottamatta). Pidän isoina ekosynteinä myös sitä hullua lihan- ja maitotuotteiden kulutuksen määrää, jota kylläkin kaikkialla maailmassa harrastetaan, ei vaan Suomessa.

Entä millainen olisi Noora S:n mielestä täydellinen maailma?
Voi miten vaikeaa... Mielestäni täydellisessä Suomessa (en voi vastata laajemmassa mittakaavassa) palattaisiin ajassa vähän taaksepäin ja palautettaisiin lähikaupat, lähipalvelut, lakkautettaisiin kaikki saakelin Idea Parkit ja Ikeat ja Flamingot, eikä näin pakotettaisi ihmisiä autoilemaan kauas kotoaan, ostamaan ja kokemaan asioita, jotka voisivat olla paljon lähempänäkin. Suomessa pitäisi ajatella paljon paikallisemmin!

On absurdia, että vaikkapa kuntien ruokahuolto joutuu usein ostamaan ruoka-aineita vaikka mistä kaukaa (kiitos kilpailutuksen) sen sijaan, että oman paikkakunnan ja lähialueen tuottajat valjastettaisiin tuottamaan ruokatavaraa koulujen, vanhainkotien, työpaikkojen ja sairaaloiden tarpeisiin. Miten ulkomailta Suomeen roudattu porkkana voi mitenkään olla kotimaista halvempi? Tällaisia samanlaisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon! Paikallisuudelle pitäisi antaa ekoarvoa!

Ruoasta puheenollen: haluaisin Suomeen samanlaisen leipomokultturin kuin vaikkapa Pariisissa ja Berliinissäkin: leipä ei ole siellä parin ison firman brändäämää ruokaa, vaan jotakin, jota saa alakerran leipomosta tai kioskista. Leipä leivotaan siellä missä se syödään. Haluaisin myös Suomeen kukoistavan luomutuotannon, jossa luomutuottajat saisivat tukea toisistaan, kutsun tätä ideaani "luomuklustereiksi". Tarkoitan, että luomutuottajien olisi hyvä sijaita maantieteellisesti ympäri Suomea ryppäissä, jolloin toimijat voisivat hyödyntää keskenään ehkä samoja resursseja nykyistä paremmin, perustaa yhteisiä maatiakauppoja, hoitaa tuotteiden kuljetukset yhdistämällä voimansa jne.

"Kirjailija, kalastaja Pentti Linkola on sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. Vastuullinen vaikuttaja -lehden haastattelussa hän sanoo, maailmassa on vain yksi ongelma ja se on se, että täällä on liikaa ihmisiä. Kaikki muut todelliset ongelmat johtuvat tästä eikä ihmiskunnalla ole mahdollisuutta selvitä."
Maailmassa ON paikoitellen liikaa ihmisiä ja juuri tästä johtuvat monet ongelmamme, varmaan lähes kaikki, juuri kuten Linkola sanoo. Mutta miten rajoittaa ihmisten lisääntymistä? Ehkä ihmiskunta on ansainut sen, mihin se on ajamassa itseään.

Haluatko tulevaisuudessa lapsia?
Lapsi o tervetullut, mutta mihinkään hormonihoitoihin tai muihin toimenpiteisiin en ryhtyisi. Tapahtukoon niin kuin luonto märää.

Meinaatko itse ottaa rokotteen jos sikainfluenssa rokotetta tarjotaan?
On tarjottu, en ottanut.

Liikunnasta: mitä lajeja harrastat ja kuinka usein?
Kesällä urheilin Berliinissä paljon: astangajoogaa neljästi viikossa ja paljon käveyä ja pyöräilyä. Nyt syksyllä ole viimekeväiseen tapaani käynyt kerran viikossa etnnobic-tanssitunneilla ja lisäksi harrastan astangajoogaa kahdesti viikossa. Liikun pyörällä, paitsi näin talvisaikaan kävelen paljon (fillari on jo talvisäilössä) ja jos o nihkeä ilma tai kova kiire, otan bussin tai sporan.

Millainen on unirytmisi?
Nukun yleensä 8 tuntia, joskus 7. Menen nukkumaan suunilleen puolenyön aikaan ja nukun melkein aina erinomaisesti ja keskeytyksettä koko yön ja hyvä ui, se okin e-rit-täin tärkeää!

... Siinä! Olipas paikoitellen henkilökohtaista, huh. Seuraavassa osassa puraeudun kosmetiikka-aiheisiin kysymyksiinne.

Käsityöläisyys on Linnassa arvossaan

Linnan juhlat lähestyvät ja The Mekkoja ommellaankin parhaillaan yhden jos toisenkin ateljeen uumenissa kiireen vilkkaa kasaan. Niin myös Tiia Vanhatapion liikkeessä, jossa piipahdin lauantaina vakoilemassa Johanna Sumuvuoren mekkoproton sovitusta.

-kuva:YLE Olotila / Noora Shingler

Johannan mekosta tulee NIIN kaunis! Katsopa sovarin verhon raosta kuvattu "vakoiluvideo" ja lue haastattelu Olotilasta!

Johannan mekkoasia on siis hallinnassa, mutta minulla sen sijaan on pieni vaatekriisi, sillä olen menossa sunnuntaina Linnan jatkoille tekemään juttua (teille tietenkin!), enkä minä nyt sinne ihan missä tahansa releissä voi pelmahtaa. Vaatekaapin ylösalaisinkääntö siis alkakoon...

Top 10 ruokablogit

Kempparissa rikotaan melkein joka viikko edellisen viikon kävijämäärä. Keskiviikkoisin uudistuvat Oindex-tilaston mukaan teitä oli viime viikolla enemmän kuin koskaan: reilut 9400 uniikkia lukijaa! Jo edellisessä olisi aihetta juhlaan, mutta ilahduin suuresti myös tästä:

"Medianäkyvyyden kansainvälinen asiantuntija Cision kerää kuukausittain top 10 –listan samaan aihepiiriin keskittyvistä blogeista. Marraskuussa listauksen aiheena olivat ruokaa ja juomaa käsittelevät blogit".

Katsokaapa mikä on kolmosena:

1. Pastanjauhantaa
2. Kinuskikissa
3. Kemikaalicocktail
4. Voisilmäpeliä
5. Hellapoliisi
6. Kurpitsamoska
7. Chocochili
8. Jensenin kiusaus
9. Aamiainen ruohikolla
10. Liemessä

Lähde: Oy Cision Finland Ab

Joku teistä jo vinkkasi asiasta mainittaneen Iltalehden nettisivuillakin. Listauksen blogeista suurin osa löytyy myös Kemikaalicocktailin suositusblogien joukosta, noihin muutamaan itselleni uuteen täytyykin tutustua pikapuolin.

Tämä blogaus oli ihan pakko kuvittaa leveimmällä hymyllä, jonka kuva-arkistostani löysin, terveisiä siis Berliiin muotimessuilta vielä kerran (huomaa taustan herra, joka kiinnostuneena vakoilee huivinsovitustani) :D


... Kaikille teille ensimmäistä kertaa blogissani vieraileville vinkiksi: kaikki reseptini löytyvät täältä ja suurin osa niistä on maidottomia, vehnättömiä, hiivattomia ja sokerittomia. Reseptit ovat kasvis- ja kalapainotteisia ja HERKULLISIA! Kempparissa suositeltu fiksuruoka on suureksi osaksi ekologista ja terveellistä (sushi-postauksiani lukuunottamatta: ilmastonmuutos ei vielä ole niin pitkällä, että Suomessa kasvaisi riisiä). Jos sinulla on kysyttävää Kemikaalicocktailista, voit laittaa mailia osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com.

Joulumyyjäisissä

Ne teistä, jotka ovat seuraneet blogiani kauan tiedätte, että olen jouluihminen. Piipahdin tänään ekoissa joulumyyjäisissäni tänä vuonna, Coston joulubailuissa Kitchissä. Taas kävi niin, että vaikka etsin lahjoja pääasiassa muille, päädyin lahjomaan itseäni.

Ostin Coston laukun ja hatun (hatusta lisää myöhemmin). Muistatte ehkä, että Costo valmistaa tuotteensa teollisuuden ylijäämäkankaista, ja monet tuotteet ovatkin täysin uniikkeja. Niin myös kassi, jonka ostin.

Laukun molemmilla sivuilla oleva vetoketjullinen tasku on superkätsy: kotiavaimet ja lompakko eivät mitenkään voi eksyä kassin uumeniin. Sisäpuolen taskujakin on juuri tarpeeksi. Ja jotta muistaisin kummassa taskussa pidän avaimia (kahdesta identtisestä taskusta valitsisin kuitenkin aina ensin sen väärän), pujotin toisen taskun vetskariin renkaan ja vanhan avaimen, jonka ansiosta vetoketju on myös helpompi vetää auki.

... Ja kiva bonus on lukko, jolla laukku pysyy hyvin kiinni.

Minulle asusteiden uniikkius on tärkeää, ja siksi suosin mielelläni pikkumerkkejä. Menee yksinkertaisesti fiilis, jos ostaa jotakin persoonallista ja uniikiksi luulemaansa, ja sitten identtinen asia tulee vastaan jonku muu päällä. Koitan itse satsata asioihin, joita ei ole kuin yksi. Juuri tämän takia taitaisin olla huono muotibloggaaja: en millään jaksa inosua asioista, joita riittäisi kaupassa muillekin :) ... No tietty joitakin poikkeuksia on, mutta noin karkeasti sanottuna.

Kuvan laukusta kiinnostuneille tiedoksi, että saman mallisia, mutta eri värisiä laukkuja oli myynnissä muutama muukin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että Coston joulutarjouskamaa on myynissä myös Fannyn tulevissa joulumyyjäisissä 8.-9.12, Fanniest Xmas Market -tapahtumassa. Fanny sijaitsee siis Koffin puistossa.

Huomenna on luvassa lisää myyjäisiä: TAIKin Mediakeskus Lumeessa jatkuvat tänään alkaneet TOKYOn myyjäiset, joissa suosittelen ehdottomasti käymään! Itse löydän sieltä melkein aina hyviä joululahjaideoita. Viimeksi tosin taisin ostaa vain itselleni lahjuksen, muistatteko Vaadin-koruni? Se on roikkunut kaulassani joka päivä myyjäisistä lähtien. Tärkeä onnenamulettini.

... Ja myös Hki10ssä on huomenna joulumyyjäistouhua klo. 12 lähtien.

Psst... Suununtain Hesarissa on lueteltu myös monia muita joulumyyjäisiä!

Revanssi

Viimekertaisen Engel-iltaplan kuva oli sen verran epäedustava, että koin velvollisuudekseni kohentaa mielikuvaanne paikan fetapinaattipiiraasta uuden foton myötä. Appelsiinimehu muuten puristetaan itse, tuoreista hedelmistä, täydellistä.

Lohipiirakkakaan ei kuulemma ollut pöllömmän makuinen kokemus. Olen silti itse sitä mieltä, että piiraita paremmalta maistuu anosten loistavasti marinoitu salaatti. Saisinkohan ensi kerralla tilattua pelkän lisukesalaatin? Siten annos olisi luonnollisesti myös terveellisempi.

Erona viimekertaiseen oli hunajamarinoitu porkkana, jota annoksessa oli munakoison tilalla. Hunajaporkkanoita pitääkin koittaa tehdä kotona. Laitan reseptin perästä!

Asiasta toiseen... Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Tajusin juuri, että minun on aivan pakko hakea kaupasta maalarinteippiä, koska täällä kotona on käynnissä maalausprojekti, josta tulee täys fiasko ilman teippipelastusta. Höh. Saisinkohan teipit velaksi, jos maksaisin vasta huomenna? Tai ilmaiseksi, silloin se ei ole ostmista?

Hyvää puuhaa ÄOM-päivänä on kaappien siivoaminen: ei tarvitse ostaa mitään ja silti saattaa tehdä löytöjä, kuten Nelliinakin blogissaan kirjoittaa. Löytäisinköhän minä kaipaamani maalarinteipin, jos oikein kovasti etsin?

Luonto-Liiton sivuilta löytyy ÄOM-päivään liittyen kilpailu, Miksi ostat? Palkintona on kulttuurielämys. Käykääpä osallistumassa!

Talvitakin uudet napit

Talvitakki on kinkkinen vaate. Se pitää ensisijaisesti olla lämmin, mutta myös kivan näköinen, käytännöllinen ja ielellään kestäväkin. Moni kulkee samassa talvirotsissa koko talvikauden, siinä missä muina vuodenaikoina ulkovaatteita vaihdellaan paljon useammin fiiliksen mukaan, ainakin minä teen niin.

Olen etsinyt sopivaa, hupullista, villakangastakkia ties kuinka monta votta, ja pari vuotta sitten löysinkin Minimarketin ruudullisen takin, jossa olen elänyt nyt kaksi talvea. Vaikka se onkin kunnoltaan yhä uuden veroinen, olen kuitenkin kaipaillut sen rinnalle mustaa takkia, ja tänään vihdoinkin löysin hyvän yksilön, vieläpä alesta!


... Se ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen sellaisenaan, katsopa Olotilasta mitä sille tein...

Mauerparkin pikkuaarre

Kesäisiä Berliinin kirppislöytöjä ei vieläkään ole kaikkia esitelty. Löysin Mauerparkin kojujen uumenista toinen toistaan kiinnostavampia asusteita, ja esimerkiksi tämä pitsi-asia on ihan uskomaton pieni, mutta tehokas lisä minkä tahansa paidan tai mekon piristeeksi.

En oikein tiedä, millä nimellä asiaa pitäisi kutsua, kun ei se nyt kauluskaan ole... Valistakaa vaatetusalan ihmiset! Minulla ei ole hajuakaan. Tiedän vain, että se näyttää hyvältä :)

Systeemi toimii erinomaisesti mustan ja valkoisenkin kanssa, tuoden sopivasti persoonaa tylsiin peruskuteisiin. Ostin pitsiasian siltä samalta, vanhaa teatterivaatetusta kauppaavalta herralta, jolta ostin avantgarde-tossunikin. Hinta oli muistaakseni pari euroa, todellinen löytö siis.

Naisen iholle yli 500 kemikaalia päivittäin

Reutersin julkaiseman tutkimuksen mukaan brittinaiset laittavat iholleen yli 500 eri kosmetiikan kemikaalille päivittäin. Määrä saattaa tuntua isolta, mutta kun muistaa, että yhdessä ainoassa tuotteessa voi olla kymmeniä eri kemikaaleja, ei cocktailin suuruus yllätä minua ollenkaan. Eiköhän sama määrä kemikaaleja päädy myös monen suomalaisnaisen ihoille päivittäin.

Vaihtoehto turhia kemikaaleja karttavalle on a) käyttää vähemmän kosmetiikkaa tai b) suosia fiksumpaa kosmetiikkaa, eli sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Minua henkilökohtaisesti huolettaa se, että aineet eivät suinkaan jää iholle, vaan ne imeytyvät kehoomme. Verenkiertoon kosmetiikan ainesosien ei sanota pääsevän, mutta esimerkiksi nanopartikkelit pääsevät jopa keuhkoihin saakka, joten sisuksiimme kosmetiikan ainesoast pääsevät jokatapauksessa, ovat ne verenkierrossamme tai eivät.

Lue uutinen Iltalehden nettisivuilta,

Oikean ruoan puolesta

Satuitteko katsomaan eilen FST5n mainion dokumentin Design-ruoka? En harmikseni löytänyt ohjelmaa Areenasta, eikä uusintaakaan kai ole tulossa, mutta osoittain ohjelman innoittama tekstini löytyy nyt Olotilasta. Mainitsen tekstissä myös parhaillaan luvussani olevan Michael Pollanin kirjan Oikean ruoan puolesta, suosittelen sitä ehdottomasti luettavaksi, ellet jo ole kirjaa imaissut. Hyvä opus!

Arki uusiksi

Kahden hengen taloutemme on saanut uuden perheenjäsenen. Täytyy myöntää, että tätä hankintaa mietittiin jonkin aikaa, sillä uuden megablenderini hinta oli ihan sairas. Itseasiassa se oli niin kallis, että samalla rahalla olisin maksanut opiskeluaikoinani kahden kuun vuokrat...

Työskentelin vanhan blenderini kanssa vajaat pari vuotta melkein päivittäin ja se ajoi kyllä periaatteessa asiansa, mutta lopuksi se ei enää riittänyt tarpeisiini: esimerkiksi raakoja vihanneksia vanha blenderini ei kyennyt työstämään. Sitä ei vaan yksinkertaisesti oltu suunniteltu sellaiseen käyttöön.

Mikä tämä uusi vempaimeni sitten on? Ostin Vita-Mixin Vita Prep 3 -blenderin, joka on ammattilaiskäyttöön tarkoitettu vehje. Se hienontaa esimerkiksi raa´at porkkanat "atomeiksi" ja kotona voi parissa minuutissa tehdä vaikka tuoretta porkkanamehua. Kokeiltu on, ja lopputulos on täydellinen!

Olen käyttänyt laitetta vasta perussmoothieihin, mutta jo niissä eron vanhaan huomaa selvästi: lopputulos on sametinpehmeää ja hienoa mehua, eikä vihanneskeittoa, niin kuin vanhallablenderillä tehtynä.

Parasta Vita-Mixissa on, että sillä voi helposti tehdä vaikka sorbettia ja jäätelöäkin, vanha blenderini ei ikimaailmassa olisi kyennyt työstämään jäisiä raaka-aineita. Etenkin kun mahani kipeytyy tavallisesta jäätelöstä, on ihan superia, kun voi tehdä jätskiä itse vaikka kookosmaidosta ja jäisistä mansikoista tai soijamaidosta. YouTube tarjoaa monta hyvää Vita-Mix -videota, hauska on esimerkiksi tämä alapuolen pätkä, jossa nainen tekee vihreää jäätelöä:


Heh, mullistavaa "piilottaa" bananaijäätelön sekaan tuoretta salaattia. Tuli heti mieleeni, että itse on pakko kokeilla vihreä tee -jäätelön valmistamista. Vita-Mixilla voi myös tehdä itse vaikka maapähkinävoita ja laite tekee kuulemma avokadon kivestäkin jauhoa. Tehokas vempele siis.

Ne teistä, jotka selvittävät netistä laitteeni hinnan (en yksinkertaisesti kehtaa kertoa sitä teille itse) ihmettelette varmaan, että eikö halvemmalla muka irtoa mistään samanlaista vekotinta? Keskustelin asiasta maahantuojan kanssa ja jos nimenomaan Vita-Mixeistä puhutaan, ja käyttäjä haluaa valmistaa raakaruokaa, on ostamani malli siihen paras. Jos jollakin teistä on jokin muu (halvempi!) blenderi, jolla saa raa´an porkkanan mehuksi, kertokaapa ihmeessä siitä kommenttiosiossa, veikkaan että monet lukijani arvostaisivat tietoa. Minä olen jo omani ostanut, ja se saa olla ystäväni hautaan saakka, mutta jos halvemmalla pääsee samaan lopputulokseen, hyvä niin.

Haastattelu

Huomasin vasta äsken, että osa teistä kyseli kommenttiosiossa Kodin Kuvalehden haastattelustani. Haastis on siis parhaillaan myynnissä olevassa lehdessä, jonka numerosta en ole varma, mutta kannessa lukee "Leivo joulu kotiin". 

En ole nähnyt lopullista juttua vielä itsekään, mutta äiti oli tsekannut sen ja antoi hyväksyntänsä, se riittää minulle :) 

Ftalaattien haitoista taas viitteitä

Ftalaatit eivät ole kiva juttu, niin kuin olette blogstani aikaisemmin lukeneet. Nyt on saatu uusia viitteitä siitä, että muovien pehmennysaineena käytetyt ftalaatit saattavat heikentää poikien maskuliinisuutta:

"Muoviyhdisteiden vaikutuksia hormonitoimintaan on tutkittu aikaisemmin, ja osalla yhdisteistä on nähty yhteyksiä naishormoni estrogeeniin. Tämän havaitsi myös Rochesterin yliopiston tutkijaryhmä, joka seurasi 145 lasta sikiöajalta seitsenvuotiaiksi. Sikiöaikana flataatille altistuneilla poikalapsilla mitattiin leikki-iässä keskimääräistä alhaisempia testosteronipitoisuuksia.

Tutkijat havaitsivat myös, että ftalaatille altistuneet pojat olivat verrokkiryhmää vähemmän kiinnostuneita leikkimään pojille suunnatuilla leluilla ja pojille tyypillisiä raisuja leikkejä.

Tutkimusta johtanut Elizabeth Salter-Green arvelee yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa, että piirre saattaa ilmetä myös aikuisiällä.

- Altistumisella on vakavia terveydellisiä haittoja. Se heikentää miesten lisääntymiskykyä ja, kuten nyt näyttäisi, se vaikuttaa myös miesten käyttäytymiseen.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa aineen todettiin alentavan poikien testosteronipitoisuuksia sekä vaikuttavan tätä kautta jopa heidän käyttäytymiseensä.

Ftalaatit on todettu haitallisiksi useissa tutkimuksissa. Niitä käytetään muun muassa liimojen, väriaineiden ja erilaisten tekstiilien valmistuksessa. EU on kieltänyt sen käytön leluissa, ja Suomessakin on vedetty myynnistä ftalaattia sisältäneitä leikkivälineitä".

Lainasin nyt poikkeuksellisesti koko YLEn uutisen, koska sitä oli turha alkaa pilkkomaankaan. Kiinnostavaa asiaa, eikö totta? Pakko tässä yhteydessä mainita (taas) WWFn eurooppalaisille perheille toteuttama kemikaalitesti. Tässä otteita raportin tuloksista:

• Jokaisen perheenjäsenen, isoäideistä lapsiin, veressä on vähintään 18 kemikaalin cocktail. Nämä kemikaalit ovat keinotekoisia ja/tai ihmisen valmistamia ja useita niistä löytyy arjen tuotteista.
• Bisfenoli A:ta, joka on estrogeeninen eli hormonitoimintaa matkiva kemikaali, käytetään polykarbonaattimuovin ja epoksihartsin valmistuksessa, ja sitä löytyi kolmelta testatulta joka sukupolvesta. Korkein pitoisuus oli lapsella.
• Bromattuja palonestoaineita, organokloorisia hyönteismyrkkyjä, PCB:itä, perfluorattuja kemikaaleja ja keinotekoisia myskejä oli jokaisen testatun veressä, myös 12-vuotiaiden lasten.
• Eräät testihenkilöiden verestä löydetyistä kemikaaleista, kuten DDT, ovat olleet kiellettyjä EU:ssa vuosikymmeniä, mutta silti niitä löytyy edelleen ihmisten verestä. Niitä löytyi kaikista testatuista, jopa sellaisista jotka eivät olleet syntyneet, kun nämä kemikaalit kiellettiin, mikä on osoitus siitä, miten pysyviä ne ovat ympäristössä.

Tässä vain muutama pointti, raportin kokonaisuudessaan löydät täältä.

On selvää, että ihmiset altistuvat kemikaaleille yhä enemmän, mutta mikä on kiinnostavaa on se, mistä ne meihin tulevat? Kävin viime viikolla läpi Ruotsin luonnonsuojeluliiton tutukimusta kenkien kemikaalijäämistä, ja raportissa selvisi, että esimerkiksi muovisista rantasandaaleista on löydetty jopa perimää vahingoittavia kemikaaleja.

On pöyristyttävää, ettei Suomen mediassa tällaisia uutisia noteerata mitenkään, kun länsinaapurissa tehdään toinen toistaan kiinnostavampia tutkimuksia arkikemikaalien vaikutuksista ihmisen terveyteen. Palaan muovikenkien kemikaalipitoisuuksiin pian, omassa postauksessaan. Sillä välin: tarkkailkaapa itse arkiympäristönne muovituotteita ja karsikaa turhat. En tarkoita, että kannattaa heittää tavaraa roskikseen, mutta ainakaan uutta, turhaa muovikamaa ei kannata hankkia.

... Ja joitakin muovitavaroita ehkä kannattaisi heivata ihan suosiolla menemäänkin: esimerkiksi muovisista paistinlastoista en löydä juurikaan järkeä (itse käytän puisia). Voisiko niille keksiä jonkin paremman käyttötarkoituksen, niin ettei niitä tarvitsisi heittää pois? Ja kannattaa myös muistaa, että tulikuumaa ruokaa ei koskaan tule laittaa muovistiaan. Anna ruoan jäähtyä keraamisessa astiassa, ja sijoita se muovirasiaan vasta kylmänä.

Olen itse sen verran pihi, että säästän kaiken maailman purkit ja purnukat, pesen ne ja laitan talteen (kiitos äiti tästä peritystä hamsteriominaisuudesta). Mutta on hyvä huomata, että mikä tahansa muovirasia ei ole välttämättä sovelias elintarvikkeiden säilytykseen, ja myös ruoan säilyttämiseen tarkoitetuissa elintarvikemuoveissa on eroja! Jos vaikka ostaa kotiin juustoa, joka on pakattu muoviastiaan — jonka siis tarvitsee olla sopiva kylmäsäilytysolosuhteisiin — ei ole välttämättä hyvä idea säästää pakkausta, ja laittaa siihen kuumaa ruokaa säilytettäväksi. En nyt viittaa varsinaisesti mihinkään yksittäiseen tutkimustulokseen, vaan yritän valottaa teille eri muovilaatujen ominaisuuksia ja käyttötarkoituseroja. Kylmien elintarvikkeiden säilömiseen tarkoitetuista muoveista voi hyvinkin irrota kemikaaleja kuumiin ruoka-aineisiin, ellei rasia ole nimenomaan mikrolle tms. tarkoitettu (en tosin laittaisi itse mikroon edes mikrotettaviksi tarkoitettuja muoviastioita).

Olkaa siis tarkkoina ja mielummin turhan tarkkoja kuin suurpiirteisiä :) Palaan muoviasian pariin pian!

Café Engelin lämmössä

Jos satut olemaan nälkäinen ja Helsingin keskustassa, suuntaapa askeleesi vaikka Café Engeliin. Helsingin tunnelmallisimman kahvilan feta-pinaatti -piiras on nimittäin maistamisen arvoinen.

En tosin ole ihan varma, auttaako kännykkäkameran kuva mielikuvan muodostamisessa, sillä piirakka ja salaatti eivät ehkä ole ihan edukseen tässä...

... Mutta maku oli mahtava! Tuo banaanin näköinen asia on muuten marinoitua munakoisoa ja piirakan kylkiäissalaatti olikin niin herkullinen, että olisin helposti voinut tilata pelkän salaattiannoksen. Bonuspisteet myös tuoreesta ananaksesta. Hinta oli about 10 euroa, joka on minusta täysin okei annoksen kokoon nähden. Myös ruokaseurani tilasi saman annoksen ja hehkutusta kuului myös pöydän toiselta puolelta. Noora ja Leyla antavat annokselle kiitettävän :)

Joulumekko

Pikkujoulukausi on täydessä vauhdissa, enkä tiedä, johtuuko uudesta kampauksestani vai mistä, mutta 70-luku on ollut kovasti mielessä viimeaikoina. Teinkin tänään hienon kirppiskaappauksen! Tässä kuvamaistinainen...

Mekko löytyy kokonaisuudessaan Olotilasta, jossa esittelen myös yhden Helsingin lempikirpputoreistani.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kovassa seurassa

Eipäs ollut vaikea ennustaa, että kysytte monia vaikeita kysymyksiä! Pakko on todeta, että eipäs ole meikäläisen lukijakunta ihan pöllöä sakkia. Moni teistä on minua paljon valveutuneempi, mikä on sikäli hyvä, että asetatte mullekin paineita suuntaan ja toiseen. Fiksu seura pakottaa skarppaamaan entisestään.

En tule vastaamaan kaikkiin kysymyksiin kerralla. Ehkä on mielekästä jakaa vastauspostauksia teemoihin (ruoka, kosmetiikka, ympäristö jne.), jotta blogaukset saa uppoamaan blogin kategorioihin edes jotenkin. Odottelen vielä viikonlopun yli, että kaikki ehtivät naputella mieltä askarruttavat kysymykset edellisen blogauksen perään ja alan sitten ruotia kyssäreitä yksi kerrallaan.

Hyvä tyypit, hyviä kysymyksiä!!

Psst... Jos kaipaatte leffavinkkejä viikonloppuun, suosittelen elokuvaa Looking for Eric. Mahtava!

Kysy mitä vaan!

Olen jonkin aikaa miettinyt, että pitäisikö minun julkaista blogaus, jonka ideana olisi yksinkertaisesti antaa teille mahdollisuus kysyä minulta mitä tahansa. Homma on sikäli vähän riskaabelia, että kysytte kuitenkin melkoisen varmasti niin hankalia kysymyksiä, etten osaa vastata niihin. En siis lupaa vastauksia välttämättä kaikista yksityiskohtaisimpiin ja syvimpiin kosmetiikan raaka-ainekysymyksiin! En ole kemisti! Vastaan niihin joihin osaan ja joihin löydän ammatti-ihmisen puolestani vastaamaan, mikäli oma tietämys ei riitä.

Voit kysyä tietenkin myös henkilökohtaisia asioita, mutta blogini ei varsinaisesti ole olemassa yksityiselämäni ruotimista varten. Mutta jonkin verran olen saanut kysymyksiä esimerkiksi opiskeluuni liittyen, sellaisiin vastaan toki mielelläni.

Nyt on siis mahdollisuutesi kysyä ihan mitä tahansa, mikä sinua Kemikaalicocktailissa, blogin aiheissa tai minussa askarruttaa - vai askarruttaako mikään? Jos ei, niin jatketaan hommaa niin kuin ennenkin :)

"Nyt pitää vaan ottaa iisisti"

Siksinfluenssasta mielenkiintoinen puheenvuoro täällä. MTV3n Studio55 -ohjelmassa äänessä lääkäri Antti Heikkilä. Kiinnostavaa. Harmi vaan, että välillä videoklipissä on pahoja häiriöitä. Tulee heti mieleen, että onkohan kyse ihan sattumasta ;) No, eiköhän.

Kemikaalicocktailin kavereita

On korkea aika antaa kiitosta blogeille ja muille tahoille, jotka ovat linkanneet omilta sivuiltaan Kemikaalicocktailiin. Tässä siis Kempparin kavereita!

• Fakta ja farfalle
• Jokapäiväistä leipää
• Jensenin kiusaus
• Keijaukaisen hahtuvat...
• Villakettu
• Digitytöt
• Maria!
• Anssi Kela
• Kestävä elämäntapa
• Ekoelämää
• Vetraaniurheilija Christer Sudqvist
• Performance over Aesthetics
• Sanoja Lautaselta
• Noitaklubi
• Ruokahommia
• Salon Pacifique
  

Teitä on varmaan muitakin, tässä nyt ensimmäiseksi bongaamiani tahoja. Kiitos kavereille! Muut kaverit, jotka listalta unohtuivat, voivat vaikka ilmoittaa itsestään kommenttiosiossa. Näin muutkin löytävät tiensä myös teidän luoksenne :)

Psst... Niitä teistä, joita kiinnostaa Nutrix-Ollin eilinen Maria!-vierailu: ohjelma löytyy täältä.

Oravannahkakauppaa

Kemikaalicocktailin kosmetiikka-arviot perustuvat pitkälti tuotteille, joita ostan itse. On kuitenkin ilahduttavaa saada välillä jotain lahjoja, ikäänkuin kiitoksena ilmaiseksi tehdystä työstä. Itseasiassa en tee Kempparia ilmaiseksi, vaan jopa maksan siitä! ... Esimerkiksi juuri kosmetiikan muodossa.

Blogasin jokin aika sitten Berliinistä ostamastani Weledan Skin Foodista , josta tuli oitis yksi suosikkituotteistani. Nyt sain postissa maahantuojalta lahjatuubin, joka kieltämättä ilahdutti kovasti.

Kun joitakin vuosia sitten aloitin työni Kuningaskuluttajassa, ja eteen tuli ensimmäisiä tilanteita, joissa minulle oltiin haastateltavan puolesta antamassa jotakin ilmaista lahjusta, sain työnantajalta tiukat toimintaohjeet: "KIELTÄYDY". Esimerkiksi tehdessäni jutun kirkasvalolampuista, halusi haastattelemani valmistaja lahjoittaa minulle ilmaisen kirkasvalolampun. Kyseessä olisi ollut satojen eurojen lahja. Tällaisten lahjojen vastaanottaminen ei YLEssä käy päinsä, ja niinpä me työkavereiden kesken sitten ostimme lampun yhdessä.

Nyt Kempparin myötä olen alkanut saada jonkinverran ilmaisia tuotteita (lähinnä kosmetiikkaa), joiden kanssa yleensä teen niin, että hyvistä jutuista saatan kirjoittaa, mutta huonoksi toteamistani en välttämättä mainitse mitään. Minulle sopiamttomat tuotteet eivät ansaitse mielestäni negatiivista näkyvyyttä Kempparissa, ellei tuote sitten ole suoranaista huijausta tai jostain muusta syystä ihan täysi fiasko. Asiahan kuitenkin on niin, että kokemukseni tuotteista on subjektiivinen, joku muu saattaisi pitää minun dissaamastani tuotteesta kovastikin.

Tärkeintä itselleni on pysyä Kempparin suhteen yhtä riippumattomana ja kriittisenä kuin olen YLEn työajallakin, ja siksi voitte olla varmoja, että vaikka saankin toisinaan jotakin ilmaiseksi, ei se vaikuta mielipiteeseeni tuotteesta. On tietenkin ilmeistä, että ne maahantuojat, jotka pitävät minut ajan tasalla ja lähettävät testereitä, saavat todennäköisemmin näkyvyyttä kuin ne, jotka eivät anna kuulua itsestään mitään - jos siis tuote on hyvä.

Siinä missä monikansalliset brändit hoksaavat mainostaa itseään muotiblogien kautta, on minusta tärkeää, että myös eettiset ja ekologiset toimijat alkavat käyttää samoja mainoskanavia. Ei siinä ole mitään väärää! Lukijan on vaan tärkeä tietää se, millä motiivilla bloggaaja kirjoittaa (tästä aiheesta keskustelu käynnissä täällä). Minä esimerkiksi kerron teille aina, jos kirjoitan ilmaiseksi saadusta tuotteesta, ja koska blogi on harrastus, ei minulla ole paineita mielipiteitteni suhteen (niin kuin vaikka naistenlehtien toimituksilla, jotka eivät välttämättä voi antaa hirveän kriittistä arviota brändeistä, joka ostavat lehdestä aukeaman mainostilan).

Harrastan kylläkin oravannahkakauppaa: arvoin esimerkiksi vastikään blogissani Lisen Organicsin kasvoveden. Tuote on lempituotteeni, ja suosittelen sitä todellakin kaikille lukijoilleni. Vastapalvelukseksi kilpailun järjestämisestä pyysin itsellenikin kasvoveden, enkä näe siinä mitään epäeettistä. Koituuhan minulle esimerkiksi postikuluja, kun lähetän lahjan voittajalle.

Tällaista pientä oravannahkakauppaa siis tapahtuu kulisseissa, halusin kertoa siitä, jotta tiedätte toimintaperiaatteeni. Kemppari pyrkii olemaan mahdollisimman läpinäkyvä.

Psst... Vaikka mitään virallisia tiedotteita suuntaan tai toiseen ei vielä ole olemassa haluan kertoa teille, että syksyn ajan käynnissä ollut projekti on nyt varmistunut ja Kemikaalicocktail saa ympärilleen paljon muutakin. Kuinka ja koska tämä tapahtuu, missä ja kenen toimesta, sen kuulette pian. Voin kuitenkin luvata, että aktiivinen kommentointinne ja Kempparissa viihtyminsenne ovat saaneet aikaan sen, että nyt alatte saada TODELLA kiinnostavaa sisältöä, sillä blogistani ja tästä kaikesta sen ympärille ilmaantuvasta tulee päivätyöni! Raotan tätä salaisuuksien verhoa lisää heti kun "saan luvan" :)

Ascension

Ystäväni Katja - jonka blogi on tutustumisen arvoinen - vinkkasi kiinnostavasta nettikaupasta. Ascension myy siedettävän näköisiä ekovaatteita.

Yläpuolen takki olisi ihana, jos ulkona vaan olisi siedettävämpi ilma... Tämä villatakki puolestaan puhuttelee minua juuri nyt paljonkin.

... Tosin minusta sen pitäisi olla musta, harmaa tai tumman sininen, koska onnistun jotenkin aina tuhoamaan vaaleat vaatteet sotkemalla ne mustekynillä, teellä, ruoalla, meikkivoiteella tai ties millä. Jääkööt siis ostamatta, vaikka kiva onkin.

Ascension myy myös kosmetiikkaa ja sisustustavaraa sekä lasten- ja ihan hyvän näköisiä miestenkin vaatteita. Joululahjavinkkejä?

Dark Side of Light

Olin illalla sulkemassa televisiota, kun Ykköseltä alkoi kiinnostavan oloinen dokumentti. Oli ihan pakko sinnitellä hereillä puoleenyöhön saakka, sillä Valon pimeä puoli oli mainio! Teidän ei tarvitse katsella ohjelmaa yhtä silmät ristissä kuin minun, sillä tämä valosaasteen haitoista kertova dokkari löytyy vielä YLE Areenasta!

Merenneito

Leikin toisinaan stylistiä, vaikken ammattilainen olekaan. Syksyinen valokuvausprojekti löytyy nyt Digityttöjen sivuilta. Tässä kuvamaistiaisia.

Pyrin muotihommissakin noudattamaan ekologista ajattelua ja esimerkiksi kuvan paljettipaita on hankittu kolmella eurolla Berliinin Mauerparkista. Alapuolen silkkimekko on kierrätystä sekin: mekko on uusi, mutta valmistettu vanhoista miesten silkkipaidoista.

Pakko mainita, että myös stailaamassani Reginan Saanko jäädä yöksi? -videossa Iisalla on päällään vain kirppis- ja uusiokäytettyä kamaa. Ekologisen ei todellakaan tarvitse olla ankeaa, tosin sen te taidatte jo uskoa :)

Blogauksen upeat kuvat otti Jenni Kauppila ja meikistä ja hiuksista vastasi Digityttöjen Mariela Sarkima. Mariela auttoi minua kyllä stailauksessakin: esimerkiksi yläpuolen kuvan mekon helma ei todellakaan olisi pysynyt noin upeasti mallin selässä, ellei Mariela olisi sitä sinne asetellut, hienoa työtä! Mallina kuvissa on Brand Models´in Sophie.

Kolmannen kuvan mekko on oikeasti jättikokoinen silkkihuivi, joka on niinikään Berliinistä. Mallin rinnoilla huivia pitää kasassa nahkavyö.

-kuvat: Flickr.com / Mariela Sarkima

Stailaaminen on ihanaa hommaa, mutta ollakseen haka, pitäisi meikäläisen kyllä opiskella ja raataa monta, monta vuotta. Vielä kesällä Berliinissä puntaroin tosissani muodin ja asiajournalismin välillä, mutta Suomeen palatessa tajusin, että ei sitä nuuskivaa toimittajaa saa meikäläisestä häädettyä, vaikka edessä olisi vuori Henry Hollandin luomuksia... Olen siis ammatinvalintani tehnyt, mutta onneksi itseään voi stailata päivittäin (... ja muitakin aina sopivan tilaisuuden osuessa kohdalle)!

Findesign

Lupailin teille postausta viikonloppuisilta Muotimessuilta. Nyt Olotilasta löytyy blogaus, jossa esittelen messuilla toimineen Muotitehtaan sekä Suomen Pukutehtaan.

Suomen Pukutehdas tuli itselleni tutuksi elokuussa Finnish Catwalk -messuilla, kun huomasin brändin ständillä tämän ihanan, räätälöidyn jakun:

Lupailin teille silloin lisää tietoa jakun valmistajasta. Taisin tehdä enkat, kun jutun tekoon meni "vain" kolme kuukautta :)

Suomen Pukutehdas kuuluu muuten Findesign-nimiseen pienyrittäjien verkostoon, josta haluan ehdottomasti kertoa Kempparissa siksi, että veikkaan joidenkin lukijoiden olevan potentiaalisia Findesign-yrittäjiä. Findesignin ideana on koota yhteen suomalaisia pienyrittäjiä, jotka valmistavat tuotteensa Suomessa, se on ehdoton verkostoon liittymisehto. Ideana on koota monta pientä toimijaa yhteen, helpottaen yksittäisten yrittäjien markkinointia ja toimimista Suomessa.

Findesign-verkostoon kuuluu myös Olotilankin blogauksessa mainittu Maarit Kalmakurki (kuvassa), jonka suunnitteleman, upean huovutetun villahuivin ostin itsellenikin.

Huovutettu villahuivi toimii sekä lämmikkeenä kaulassa että huppuna päässä. Kätevä asia olemassa, ja ihanaa, että tuote on suomalaista designia alusta loppuun. Arvostan! Tykkään etenkin Findesignin logosta:

Ihanaa, ettei Made in Finland ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon!

Brändien kyllästämä

Törmäsin puhuttelevaan fotoon.


-kuva: The Cool Hunter

Kielikukkasia

On hyvä, että annatte palautetta kirjoitusvirheistäni, sillä aina toisinaan sellaisia lipsahtaa tekstini sekaan ja se ärsyttää itseänikin. Osa kommenteista tosin lähinnä naurattaa, esimerkiksi tämä:

"Hyvä yksi anonyymi!glutamaattivapaa ja kemikaalivapaa sanoihin puuttuminen oli aiheellista... Tässä paljastuu sekin, ettei NS ole "oikea" toimittaja vaan nimittää vain itse itseään sellaiseksi".

Myönnettäköön, etten ole koulutukseltani toimittaja (itseasiassa tuottaja), ja että äidinkieleni on ruotsi (ruotsinkieleni vaikuttaa toisinaan huomaamattani juuri yhdyssanojen muodostamiseen, esimerkiksi ruotsinkielinen sana kemikalfri kääntyy minulla suoraan kemikaalivapaaksi, vaikka kemikaaliton olisi paremaa suomenkieltä). En kuitenkaan usko, että tämä varsinaisesti estää minua tituleeraamasta itseäni toimittajaksi. Ammattitaito tuskin on tästä kiinni?

Sana glutamaattivapaa (jota käytin Kuningaskuluttajaan tekemässäni insertissä) läpäisi myös Kuningaskuluttajan toimitussihteerin seulan, joten voin vakuttaa Anonyymille, että teksti on tarkastettu ja julkaisukelpoiseksi työsuoritukseksi hyväksytty, vaikka kielipoliisia nyt ärsyttääkin.

Yritän vastedes muistaa näiden snaojen taivuttamisen.

T. Toimittaja

Voita iholle

Olen mustan saippuan vannoutunut käyttäjä. Lisäksi mukanani kulkee aina pieni purkki karitevoidetta. Molemmat ovat Inkuto-nimisen yrityksen tutotteita ja ne tehdään Ghanassa.
Shea-butter eli karitevoide on mahtavaa kamaa! Sitä on käytetty Afrikan mantereella vuosisatojen ajan ja tuote on iso osa länsi-Afrikan puusavanni-alueen kulttuurihistoriaa. Shea-butter mainitaan lähes jokaisessa Afrikan historiallisessa dokumentissa, jopa teksteissä Kleopatran Egyptin ajalta!

Karitevoide tehdään öljystä, jota saadaan sheapähkinöistä (kuvassa).

Valmistusprosessi on aikaavievä, mutta lopussa seisoo kiitos: sheavoi on erinomainen ihon kosteuttaja ja suoja (voiteessa on luontainen UV-suoja). Inkuton sivuilla karitevoiteen kerrotaan auttavan esimerkiksi:

- Suojaamaan ihoa ilmaston ja UV-säteilyn vaikutuksilta
- Ehkäisemään ryppyjen muodostumista
- Rauhoittamaan ärtynyttä ihoa
- Kosteuttamaan ihon pintakerrosta

Lisää tietoa karitevoin vaikutuksista täällä.

Rasvaa voi käyttää koko vartalolla, minä käytän sitä lähinnä kuiviin käsiini ja toisinaan kasvojen iholle. Inkuton perustaja kertoi messuilla, että hän loi karitevoi-firmansa alunperin lapsensa ihon tarpeisiin: vastasyntyneen pikkuisen iho kaipasi kipeästi rasvaa, mutta lääkärit sanoivat, ettei lapsen iholle saa laittaa kemikaaleja. Äiti päätti kokeilla lapsen iholle täysin luonnollista ja kemikaalivapaata karitevoidetta — lapsen iho parani heti. Äiti päätti perustaa karitevoiteen ympärille firman ja onnistui siinä hyvin: nyt Inkuto työllistää Ghanassa naisia, jotka valmistavat karitevoidetta paitsi afrikkalaisten naisten omiin tarpeisiin, myös muille maailman naisille.

Kuten mainitsin, tapasin Inkuton perustajan eilen messuilla. Hän oli ihana!

...En vaan löydä netistä hänen nimeään!! Noloa. Puhuimme pitkään ja oli todella kiinnostavaa kuulla tarina afrikkalaisesta naisyrittäjästä. Kun hän näki minut, ja kerroin hehkuttaneeni hänen saippuaansa blogissani, huudahti hän yhtäkkiä: "Oh my God, are you Norah?!" Hän kertoi nähneensä blogaukseni, ja kun sen sisältö käännettiin hänelle, ihmetteli hän suuresti, miksi kehun tuotteita, joita en ole saanut ilmaiseksi? Yleensä kuulemma toimittajat pyytävät ilmaista kosmetiikkaa, eikä niitä luvattuja artikkeleita tuotteista sitten tehdäkään. Hän oli niin iloinen postauksestani, etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Ihanan vilpitöntä iloa ja hehkutusta, tuli hyvä mieli :)

Suomalaiselle ei ehkä ole ekologisin vaihtoehto ostaa Ghanassa tuotettua rasvaa, mutta toisaalta, niin kauan kuin samalta mantereelta roudataan elintarvikkeita, kännykkä- ja koruteollisuuden raaka-aineita jne. tänne pohjolaan, ei taida olla suuri ympäristörikos ostaa tätä eettistä, kemikaalivapaata ja ympäristöystävällistä tuotetta. Minusta on ihanaa tietää, kuka tuotteiden takana on, ja että tuen tämän upean naisen firmaa ostaessani purkin karitevoidetta.

... Mutta kyllä, Suomessakin on luonnonkosmetiikkabrändejä, joista kerron teille pian enemmänkin. Olen esimerkiksi päättänyt vihdoinkin "ottaa haltuun" upean Frantsilan. Palaan tähän omassa postauksessaan.

Ei-maksettuja mainoksia

Jos en tänään saanut sikainfluenssaa muotimessuilta, taidan olla immuuni. Huh mikä määrä porukkaa. Vietin koko päivän muoti- sekä kauneus- ja terveys -messuilla, kamerassa onkin muutama kiinnostava blogaus sekä Olotilaan että Kemppariin. Tässä pari hauskaa asiaa, jotka bongasin sikainfluenssapesäkkeiden joukosta:

Rakastan pöllöjä! Muistatte ehkä Herra Pöllön. Se on kaulassani joka päivä. Kuvan pöllö tuijotti minua harittavin silmin My o Myn ständillä.

Liike-ständin pipot olivat mahtavia!!

... Mutta vähän kalliita. 50 euroa... Täytyy laittaa äiti hommiin.


Nämä upeat nahkakengät löysin The Greendressin ständiltä. Mahtavat!

Nämä Starstar-tennarit ovat ihkut väriläiskät. Näitä myydään Viiskulman kampaamo Dandyssa.

... Ja tästä mystisestä logosta ja tuotteista kuulette pian lisää!

Ihan mahtava juttu oli, että Tiia Vanhatapiolle myönnettiin messujen yhteydessä arvostettu Kultainen vaatepuu -palkinto. Hän on sen todellakin ansainnut! Olen ystävästäni NIIN ylpeä. Uskon, että Tiia Vanhatapio -hääpukuni nousee vielä arvoon arvaamattomaan...

Palaan messutunnelmiin vielä myöhemmin, nyt on pakko avautua hieman toisesta asiasta. Eräs muotialan ammattilainen kertoi minulle kuukausi takaperin, että Yhdysvalloissa on nykyään laki, jonka mukaan bloggaajien on kerrottava yhteytensä mainostamiinsa brändeihin, tai heidät voidaan jopa haastaa oikeuteen.

Tänään Hesari vahvisti asian: "Liittovaltion kauppakomissio, The Federal Trade Comission, antoi bloggaajille uudet ohjeet kaupallisista tuotteista kirjoittamisesta. Kun bloggaaja kirjoittaa kaupallisesta tuotteesta, hänen on kerrottava yhteytensä sen valmistajiin ja myyjiin".

Hieno juttu, sillä blogimaailma onkin parhaillaan viidakko, jossa ei välttämättä voi olla varma, onko kyseessä maksettu mainos vai aito mielipide. Saadaankohan tällainen laki Suomeenkin? Tietänette, että Kemikaalicocktailissa mainitaan aina, jos kirjoitan ilmaiseksi saadusta tuotteesta. Ja kirjoitan aina aidon mielipiteeni. Koska blogini on harrastus, eikä kukaan rahoita sen toimintaa, en ole mielipiteineni kaupallisessa lieassakaan. En kyllä edes saa hirveän usein lahjuksia, mutta toisinaan kyllä. Esimerkiksi tänään sain messuilta mukaani yhtä sun toista luonnonkosmetiikkaa — palaan aiheeseen pian.

Nyt viikonlopun viettoon!

E621-juttu Areenassa

Jos missasit tutkitun juttuni Natriumglutamaatti maustaa epäterveelliset ruoat, voit katsoa jutun Areenasta. Insertin lukuversio puolestaan löytyy Kuningaskuluttajan sivuilta.

Lily Alexandra

Ei ole välttämättä ihan helppo juttu määritellä luonnonkosmetiikkaa. Ainoa varma tapa on syynätä INCI-listaa, ja se kannattaa tehdä etenkin silloin, jos tuotteella ei ole luonnonkosmetiikkasertifikaattia, mutta se silti väittää olevansa jonkin tietyn sertifikaatin ominaisuudet täyttävä brändi.

Tässä meillä on yksi tällainen tuotesarja: kotimainen Lily Alexandra.


Lily Alexandra on reilu vuosi sitten perustettu kotimainen luonnonkosmetiikkabrändi, jonka tuotteet on suunniteltu, testattu ja toteutettu Suomessa. Tuotteet tehdään Sipoossa. Osa raaka-aineista joudutaan hankkimaan muualta (esimerkiksi Aloe Vera), mutta suomalaisia raaka-aineita kuulemma käytetään aina kun niitä on saatavilla.

Sarja on hajustamaton ja parabeeniton, ja minulle kerrottiin, ettei sarja sisällä synteettisiä öljyjä tai muita synteettisiä ainesosia ja että raaka-aineet ovat Ecocert-vaatimuslistan täyttäviä (merkin hankkiminen on vaan liian kallista pienelle toimijalle).

Sain testattavakseni sarjan tuotteita, ja esimerkiksi kasvojen pesuaine on ollut todella hyvä, mutta tutustuttuani INCI-listaan huomasin, että heti kolmantena raaka-aineena mainitaan Cocamidopropyl Betaine, jota ei sertifioidussa luonnonkosmetiikassa saa käyttää — näin luulin.

Soitettuani Pro Luonnonkosmetiikan tuoteasiantuntijana toimivalle Minna Viinikalliolle sain selville, että Ecocert tosiaan sallii — ainoana sertifikaattina — Cocamidopropyl Betainen käytön tuotteissaan. Muut luonnonkosmetiikkasertifikaatit (BDIH, Soil Association, AIAB, NaTrue) eivät ainetta salli, koska se on kemiallinen yhdiste, joka ei esiinny luonnossa sellaisenaan.

On siis selvää, että Ecocertilla on löyhemmät kriteerit luonnonkosmetiikan raaka-aineiden suhteen, kuin muilla sertifikaateilla. Viinikallion mukaan Ecocert hyväksyy noin kourallisen raaka-aineita, joita muut sertifikaatit eivät hyväksy.

Luin läpi sekä Lily Alexandaran kasvogeelin että kasvoveden INCIt, ja pääosin raaka-aineet ovat kyllä ihan hyvää kamaa, ei pöllömpää ollenkaan — vaikkakin tämä yksi aine pomppasi silmille heti INCI-listan alussa.

Lily Alexandra -sarja sisältää toistaiseksi puhdistusgeelin, kasvoveden, 24-tunnin voiteen, silmäympärysvoiteen ja kiinteyttävän tehoseerumin. Sarja laajenee pian kuorinnalla ja naamiolla, eli suhteellisen kiva kasvopakkaus on kyseessä. Niille teistä, joita kiinnostaa testata sarjaa vinkiksi, että Lily Alexandra löytyy tulevan viikonlopun Kauneus- ja Terveys -messuilta.

Todettakoon, että sarja on suunniteltu nimenomaan suomalaiselle iholle ja meidän ilmasto-olosuhteisiimme ja kuulemma etenkin atoopikot ovat kiitelleet sarjan sopivuutta iholleen. Minä olen testannut kosteuttavaa kasvogeeliä puhdistukseen noin viikon ajan, ja tuote on tuntunut hyvältä. Ensimmäinen sertifioitu kasvojenpesuaine, joka tuntuu puhdistavan kunnolla, mahtava juttu!

Olette varmaan hämmentyneitä siitä, miten eri luonnonkosmetiikkasertifikaatteihin tulisi suhtautua, kun kerran niiden kriteeristöt ovat keskenään niin erilaisia. Huojennukseksenne voin todeta, että aiheesta on tekeillä kirja, josta tulee olemaan teille ISO apu. Tähän asiaan palataan pian ;) Hihii...

Pinkki puuro

En ole hetkeen julkaissut "tätä söin tänään" -postauksia, koska koko ruokavalioni on jo esitelty Kempparissa! Nyt on kuitenkin iltapala-blogauksen vuoro.

Moni teistä on varmaan syönyt pienenä vispipuuroa. Oma mummini tarjoili vispipuuron aina kylmänä, jolloin se lohkesi lusikalla otettaessa ihanasti. Päälle laitettiin punaista maitoa ja kermaa, se oli hyvää — ja harvinaista — herkkua.

En ole syönyt mummin visparia vuosiin, koska valitettavasti mummi ei enää oikein voi tehdä paljon mitään, mutta mummin vispari tuli elävästi mieleeni pari viikkoa takaperin, kun ystäväni Annika taikoi meille kuumat vispipuurot. Kyseessä on siis ihan sama asia kuin mummilassa, mutta mummi antoi puuron jäähtyä, ja Annikan puuro syötiin lämpimänä.

Tästä puurokokemuksesta innostuneena päätin eilisiltana tehdä visparia itsekin, kun löysin kaappia siivotessani paketin luomuspelttimannasuurimoita.

Näin teet speltti-puolukka -vispipuuron:

Kiehauta 2,5 dl vettä ja 2,5 dl kauramaitoa kattilassa. Kun neste kiehuu, lisää sekaan — samalla sekoittaen — 1,25 dl spelttimannasuurimoita ja sekoita puuroa pari minuuttia. Heitä sekaan puolukoita (minä laitoin noin 0,5 dl verran) ja hienonna homma sauvasekottimella tai vatkaimella. Makeuta lopuksi hunajalla. Minä en lisännyt puuroon suolaa, mutta Sun Spelt -purkin kyljen reseptissä sitä suositellaan lisättäväksi 1 tl.

Tässä puuroreseptissä parasta on, että puuron valmistus vie oikeasti vain muutamia minuutteja. Kiireisinkin yksilö ehtii siis sekoittaa itselleen mannapuurot, vaikka olisi kuinka hoppu! Kokeilepa, namia!

Rokote vai tauti?

Sikaninfluenssa-postaukseni kiinnosti teitä sen verran, että nostin aiheen keskusteluun myös Olotilan puolella. Käykääpä avaamassa sanainen arkkunne myös siellä, arvostan!

Ommmm...

Olen löytänyt uuden lempisuklaan: Ombar! Älkääkä nyt säikähtäkö tässä kohtaa sanaa superfood, ei siinä ole mitään sen kummallisempaa kuin terveelliset raaka-aineet. Ja nyt on kuulkaas kerrankin maku (ja makeus) kohdallaan!

Ombarit ovat superfood-raaka-aineisiin perustuvia suklaapatukoita, joiden juju on kuumentamattomassa raakakaakomassassa:

"Driving that fascination was (and still is) the emerging knowledge that the cocoa bean, altogether unknown to even self-confessed chocoholics, contains bundles of beneficial nutrients, earning it the title 'superfood' in the eyes of many. Indeed the cocoa (cacao) bean is one of the most complex foods in nature's larder. Another big plus for people that like their food raw, is that the roasting process that occurs during all conventional chocolate production is very detrimental to the delicate phytonutrients that cocoa is attributed to contain. Chocolate as we generally know it is made from a cocoa that is no longer a 'superfood' - where it's nutritional value has been significantly reduced".

Koska Ombareihin käytettäviä kaakaopapuja ei paahdeta, on suklaassa jäljellä enemmän ravintoaineita kuin esimerkiksi kaupan perussuklaissa. Patukoissa ei ole lisättyä sokeria, makeus saadaan aikaan agavenektarilla. Lisäksi Ombarit maustetaan erilaisilla superfoodeilla, esimerkiksi gojimarjoilla ja hampunsiemenillä. Ja patukat ovat luonnollisesti maidottomia, aito suklaa ei maitoa kaipaa!

Ombar on mielestäni ekokauppojen suklaavalikoiman parhaimmistoa, koska suklaan maku on täyteläinen, eikä kitkerä, ja lisäksi suklaassa on myös vähän täytettä (karpaloa), joka tekee suklaasta astetta herkullisemman. Patukoita on olemassa viittä eri makua, Ruohonjuuri myy ainakin kahta eri versiota. NIIN herkullista!

Tässä vielä karpalo-Ombarin tuoteseloste: kaakaomassa (kaakao min. 50%), agavenektari, kaakaovoi, kookosvoi, omenajauuhe ja pakastekuivattu karpalojauhe (3%). 50 gramman patukka maksaa muistaakseni noin kolme euroa.

Psst... Ja patukkalöydöstä kiitokset Marialle!

E621-juttu Ykkösellä

Aina kun suinkin muistan ja ehdin, vinkkaan teille hyvistä tv-ohjelmista. Ehkä vähän noloa nyt vinkata itse tekemääni sisältöön, tuleehan telkkarista paljon muutakin, mutta vinkkinä nyt kuitenkin, että ensi torstaina, 12.11, Kuningaskuluttajan pääjuttuna nähdään kuukausien työn tulos, tutkittu juttuni natriumglutamaatista.

Olin itse ylllättynyt siitä työmäärästä, joka jutun tekoon upposi, olihan minulla paljon tietoa aiheesta jo entuudestaankin. Sainkin selville asioita, joita en aikaisemmin aineesta tiennyt, ja etenkin siksi odotan innolla teidän kommenttejanne insertistä.


Kuva on E621-insertin kuvauksista: kunpa vaan tietäisitte mitä kaikkea hienojen kuvien aikaansaamiseksi väkerretään!

... Enempää en paljasta, muistakaapa katsoa Natriumglutamaatti huijaa syömään epäterveellisiä ruokia Ykkösellä ensi torstain Kuningaskuluttajassa, klo 19.30.

Flunssantorjuntaniksivoittaja

Luin aikamoisen tovin lävitse kilpailuvastauksianne, kiitos kaikille flunssantappo- ja -estonikseistä! Pakko myöntää nyt tietämättömyyteni: D-vitamiinilisä flunssanestomuotona on minulle ihan uusi juttu. Suurimmalle osalle teistä se näyttää olevan itsestäänselvyys, kiitos siis minun sivistämisestäni :)

Otan D-vitamiinilisää talvella kyllä muutenkin, mutta en ole hoksannut sitä varsinaisena flunssantorjujana, aina sitä oppii uutta, hyvä niin.

Alkuperäinen ideani oli kerrankin valita voittaja vastauksien perusteella (yleensä arvon sokkona voittajan), mutta koska hyviä vastauksia oli niin paljon, arvoin voittajan perinteiseen tapaan ja tällä kertaa onni potkaisi "Eetun emäntää". Laitapa emäntä postia osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com niin laitan paketin postiin!

Voisinpa lähettää teille kaikille lahjoja, olette niin upean aktiivisia! Kiitos vastauksista ja vinkeistä, nyt meillä on hieno, yhteinen flunssantorjuntaniksipankki, kiitos siitä!

Reikäjuusto

Jos sattuu viettämään joutilasta sunnuntaita, eikä oikein tiedä mitä tekisi, tässä vinkki: leikkele paitasi reikäjuustoksi.


Kuvan reikätoppi maksaa Pixie Marketissa 198 dollaria, mutta vanhan paidan teurastaminen on ilmaista. Sakset heilumaan!

Savi- ja kaalikäsittelyssä

Savi ja kaali ovat mahtavia asioita. Kaalilaatikko on ehkä parasta lähiruokaa, ja onpa kaali myös erinomainen ruoka-aine esimerkiksi thaimaalaisten, tulisten ruokien rinnalla: kaali neutraloi vaikkapa tulisen Som tam -salaatin aiheuttamaa chiliöveriä.

Savea sen sijaan en ole syönyt (tosin kaapissa odottaa Argitalin sisäisesti käytettävä Green Clay ACTIV, johon palaan omassa blogauksessaan), mutta olen ihastunut saven käyttöön kauneudenhoidossa.

Olen syksyn aikana tutustunut molempiin edellämainittuihin raaka-aineisiin kauneudenhoitoaineina. Espoolainen kauneuskeskus Elämänpyörre ja Helsingin keskustassa sijaitsevan Salon Pacifique (kuvassa) tarjoavat molemmat luonnonmukaisia hoitoja: Elämänpyörre tarjoaa sekä kampaamo- että kasvohoitopalveluita ja Pacifique keskittyy kampaamohoitoihin. Pacifiquessa minulle tehtiin kaali-savi -hiushoito ja Elämänpyörteessä kaali-savi -kasvohoito.

Piipahdin Pacifiquessa jo syyskuun alussa. Pacifiquen Kaisa teki minulle hiusten savihoidon itseasiassa juuri samana päivänä, jolloin värjäsin hiukseni (katso video Olotilasta) ja saattaa hyvinkin olla, että mustan kaunis ja syvä sävy on osittain kiinni juuri tästä pohjalle tehdystä savihoidosta. Kaisa kertoi minulle — kun kyselin häneltä, uskallanko värjätä pääni Santen hennapohjaisella värillä — että jos hiukset aikoo värjätä itse, kannattaa se tehdä nomenomaan savihoidon jälkeen. Väri kuulemma tartuu hiuksiin savihoidon jälkeen paremmin ja kauniimmin. Tein siis työtä käskettyä, ja hiusväristä tuli kuin tulikin todella hyvä ja se näyttää kauniilta vieläkin.

Aivan kuin viime vuonna Eko Egossa, läytetään Pacifiquenkin keittiötä muuhunkin kuin vain kahvin keittämiseen...

Kaali on luonnonkosmetiikkaan perehtyneissä hoitoloissa tärkeä raaka-aine, mutta katsokaapa kuinka fiksulta se näyttää tositoimissa... Not.

Kaalin lehdet ovat rakenteellisesti ihan täydelliset päähän: kaksi kaalinlehteä muodostavat kaalikypärän ja systeemi pysyy päässä hyvin. Kaisa tosin kääri hiusnaamion ja kaalinlehtien ympärille vielä pyyhkeen, jotta homma pysyi kasassa.

Miksi kaalia sitten laitetaan päähän ja naamaan? Koska kaali imee itseensä tehokkaasti myrkkyjä. Juuri tähän ominaisuuteen perustuu vanha tapa käyttää kaalinlehtiä rintatulehduksiin ja ampiaisenpistoihinkin.

Miksi molemmissa hoitoloissa sitten laitettiin savea kaalin alle? Koska vihreä savi on tehokas puhdistaja ja luonnonmukainen anti-age -aine. Savi vilkastuttaa ihon pintaverenkiertoa (ja vähentää kuulemma selluliittia). Savi sopii myös ihottumien ja psoriaasin hoitoon. Vihreä savi laskee turvotusta ja parantaa tulehduksia (koska seestää vahingollisten bakteerien tai mikrobien lisääntymistä ja vahvistaa terveiden solujen uusiutumista). Olettamus on, että tämä perustuu saven korkeaan alumiinisilikaattipitoisuuteen.

Hiuksissa käytettynä savi imee itseensä haitallisia aineita ja rasvaa. Hiuspohjan naamiona savi rauhoittaa talineritystä ja poistaa hiuksista muotoilutuotteiden jäämät ja juuri siksi on fiksua tehdä savihoito hiuksille ennen värjäystä. Hiuksen syväpuhdistuksen jälkeen väri yksinkertaisesti tarttuu paremmin.

Pacifiquessa saa siis sekä hius- että kasvohoitoa ja Kaisa kouluttautuu muuten parhaillaan myös ekokampaajaksi. Jos mielit paikan asiakkaaksi, kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, Pacifiqueen on jonoa!

Toinen syksyn aikana testaamani hoitola on melko vastikään perustettu espoolainen kauneuskeskus Elämänpyörre, jonka perustaja, Heidi Sandborg esittelee kuvassa myrkyttömiä hiusvärejä. Heidillä on huima tietämys luonnonmukaisesta kosmetiikasta, etenkin hiuksista puhuimme kauan. Kaisan tapaan myös Heidi kouluttautuu parhaillaan ekokampaajaksi.

Paikka on melko uusi, pieni ja täynnä tavaraa, mutta palvelu on ihanaa ja erityisen paljon minua miellytti hoitolan Argital-valikoima. Argitalista on tullut ehdoton suosikkisarjani luonnonkosmetiikan parista, enkä ole koskaan nähnyt yhtä laajaa tuotevalikoimaa, kuin Elämänpyörteessä (valikoima lienee Suomen laajin). Ostin mukaani sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettävää savea, palaan niihin omassa blogauksessaan!

Heidi teki minulle mekaalinsen ihonpuhdistuksen ja savinaamion, jonka päälle laitettiin kaalinlehtiä. Naamion vaikuttaessa niskassani oli ihana kauratyyny, jonka esittelinkin teille eilen Olotilassa. Kauratyynystä on tullut ihan ehdoton suosikkini, kiitokset vielä Heidille, joka antoi kauraketun mukaani, se on ihan ykkösjuttu!

Näytin hoidon jälkeen melko pöllämystyneeltä, mutta onnelliselta...

Molemmat tämän blogauksen hoitolat käyttävät siis luonnonkosmetiikkaa, Elämänpyörre ainoastaan ja Pacifique tavanomaisen rinnalla. Pasifique muuten myy esimerkiksi berliiniläistä i+m -sarjaa, jota olen testannut pariin otteeseen. Hyviä tuotteita nämäkin.

Olipas pitkä sepustus. Itsensä hemmottelu on ihanaa ja etenkin joulun lähestyessä kannattaa muistaa, että itseäkin saa lahjoa ja hemmotella. Tunnin, puolentoista käsittely on ihan mahtava tapa irtautua loskapaskasta ja panostaa itseensä, koska sitä me suomalaiset naiset teemme kyllä aivan liian vähän. Muistakaa siis hemmottautua, se on käsky!