Marja-asiaa

Olette ehkä huomanneet YLEn uuden ohjelman nimeltä Puoli seitsemän. Uusi ajankohtaisohjelma mainostaa olevansa "ei ryppyotsainen". En ole ehtinyt vielä ihan muodostaa omaa mielipidettäni, koska olen nähnyt vasta muutaman jakson, mutta viime perjantain ohjelmasta on sanottava, että mainoslauseestaan huolimatta ote oli paikoitellen yllättävänkin ryppyotsainen.

Hyväntuuliset toimittajat dissailivat iloisesti studiossa superfoodeja epäekologisiksi, kun peräkkäisessä lauseessa puhuttiin esimerkiksi pekonin syömisestä, jonka jokainen vähänkään ruoan ympäristövaikutuksista ymmärtävä tietää CO-2 -ongelmaksi. Epäilemättä myös studiossa istuneesta väestä useampi juo kahvia, syö banaaneja ja muita eksoottisia hedelmiä, espanjalaisia tomaatteja, lihaa, riisiä jne. Eli ruoka-aineita, joiden kuljetuksesta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaisesti sen, mitä Suomessa toistaiseksi aika pieniä määriä myytävien superfoodien hiilidioksidipäästöt ovat. Superfoodit ovat ympäristönäkökulmasta kärpäsenkakka isossa hiilidioksidipäästöpilvessä.

Vaikka tässä ärsyyntyneenä avaudunkin, olen itse sitä mieltä, että kotimaiset superruoat (mustikat, mustaherukat, nokkoset, ruusunmarjat, puolukat jne.) pesevät tuontikaman 100-0, tietenkin!

... Mutta ei se tee ulkomaisista superfoodeista silti pahiksia. Ihan niin kuin kotimaisillakin marjoilla, on myös muiden maiden marjoilla monia edullisia terveysvaikutuksia, niin kuin nyt vaikka goji-marjoilla. Minulla ei ohjelman insertin tavoin olisi pokkaa väittää, että "ellei Finelissä mainita" asiaan ei voisi luottaa, tai sitä pitäisi epäillä.

Miten hitossa täällä Suomessa voitaisiin olla tietoisia kaikkien muiden mantereiden vuosituhansien ajan käytössä olleista ruoka-aineista!? Niin gojista, macasta, incamarjoista kuin kaikista muistakin meille eksoottisista ja uusista ruoka-aineista tullaan saamaan vielä paljon nykyistä enemmän tutkimustietoa - sen jo olemassa olevan lisäksi.

Jos puntaroisi terveysasioita laajemminkin Puoliseiskan insertin näkökulmasta, olisi myös moni kotimainen, luonnosta löytyvä ruoka-aine "huuhaata kunnes toisin todistetaan". Esimerkiksi juuri puolukat ja monet muut kotimaiset marjat, jotka mummomme ja esi-isämme ovat vuosituhansien ajan tienneet erinomaisen terveellisiksi ruoka-aineiksi - jotka mekin perimätietona tiedämme terveellisiksi - esimerkiksi niitä ei vielä voi myydä jenkkien lanseeraamien superruokien tapaan terveysruokana (jenkit ovat luoneet esim. pensasmustikan ympärille kokonaisen "terveysimperiumin"), koska niitä "tutkimuksia" ei ole monista kotimaisistakaan marjoista "tarpeeksi"!

Ajattelu, jossa "mikään ei ole mitään, jos sitä ei ole tieteellisesti todistettu", on tietenkin järkensä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos puhutaan perättömillä mainoslauseilla ratsastavista lisäravinnejauheista, jotka saattavat sisältää ties mitä huttua, on asia toinen, kun jos puhutaan kuivatuista marjoista, joiden lääketieteellisen vaikutuksen tietää kokonainen kulttuuri! Grr.

Ai niin: kun minä puhun superfoodeista, keskityn yksinkertaisesti marjoihin ja niiden terveysvaikutuksiin. Kommenttiosiossa mainittu "viherjuppeilu" on asia, jota en tässä blogauksessa edes sivua, minulle superfood on vain sana, ei sen kummempaa. Kaikenlainen juppeilu saa olla muualla kuin tässä blogissa, täällä ollaan oikeasti oikeiden asioiden äärellä, tässä blogauksessa marjojen ja terveysvaikutuksien äärellä.

Voit katsoa uusimman Puoli seitsemän -lähetyksen Areenasta.

Psst... Hyvä goji-tietopaketti löytyy osoitteesta www.gojibook.com.

Influenssainfoa 90-luvun tahtiin

Koska sikainfluenssa selvästi on monia teitä askarruttava aihe, tässäpä kiinnostuneille vielä linkki EUn terveysportaalin sikainfluenssasivuille. Suosittelen muuten kaikkia lukemaan edellisen sikaflunssa-postaukseni kommenttiosiota, kommentteja esimerkiksi taudin jo sairastaneilta.

Nyt meikäläinen menee kaivamaan vaatekaappia, illan teemabileet vaativat panostamista!

Psst... Suomi on saanut uuden bänditulokkaan: Shine2009 on juuri julkaissut kaksi ensimmäistä biisiään Myspacessa. Allekirjoittanut osaa ulkoa etenkin bändin bassokuviot, koska hyvästä äänieristyksestä huolimatta, työhuoneen toisessa päässä tapahtuva Shine2009 tunkeutuu eristeiden, ovien ja seinien läpi tajuntaani. Kuulostaa nostalgiselta.

Kirppiskankaalla uusi tuoli

Vaikka sikainfluenssakeskustelu käy vielä kuumana (hyvä!!), laitan luettavaksenne uuden blogauksen.


Julkaisin nimittäin juuri Olotilassa postauksen, jossa havainnollistan, miten esimerkiksi kodin tuolit voi fiksata nopeasti ja helposti uuteen uskoon. Enjoy!

Sikainfluenssapähkäilyä

Sikainfluenssa-asiaa tulee jo korvistani. Olen keskustellut aiheesta monen eri henkilön kanssa, ja eilen bussissa eräs Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen työntekijä osallistui keskusteluumme. Kertoi ottaneensa piikin perjantaina ja "olevansa yhä hengissä". Mies taisi tällä ilmaista, että kollegani kanssa käymäni keskustelu oli sisällöltään turhaa vouhotusta.

Etenkin raskaana olevat ystäväni ovat kyselleet minulta aiheesta ja moni on erittäin sekaisin, kun ei tiedä mikä olisi järkevää: ottaako piikki vai ei? En minäkään tiedä! Näin perusterveenä en koe, että haluaisin piikkiä ottaa, mutta kun parhaat kaverit odottavat jälkikasvua, on heidän tilanteensa aivan toinen kuin omani. Mitä jos jättää piikin ottamatta, ja sikiölle tapahtuu jotakin?

Riskiryhmiin kuuluvien vaihtoehdot taitavat olla joko itsensä piikittäminen tai julkisten paikkojen välttäminen, täydellinen eristäytyminen johonkin kauas kaupungista... Metron, bussin tai raitiovaunun tungos ei salettiin parhaillaan houkuttele riskiryhmään kuuluvaa henkilöä, joka ei vielä ole saanut sikainfluenssapiikkiä.

Vai onko kaikki hätävarjelun liioittelua? Suomessa kuolee kausiflunssaan vuosittain 1000 ihmistä (yllättävän plajon, eikö?), mutta heistä valtaosa on vanhuksia tai vakavasti sairaita. Sikainfluenssaan on arvioitu kuolevan Suomessa 40 ihmistä. Kun asiaa puntaroi tältä kannalta, vaikuttaa vouhotus jotenkin ylimitoitetulta. Toisaalta: etenkin juuri raskaana olevat ovat erittäin alttiita saamaan taudin, ja vaikka siihen ei kuolisi, saattaa se aiheuttaa sikiölle vauriota.

Kuulin tänään hyvältä ystävältäni, että Australiassa parhaillaan majaileva tuttu painii toisella puolella maapalloa aivan saman asian kanssa. Hän on raskaana ja aviomiehensä haluaisi, että nainen ottaa rokotteen. Nainen ei halua. Tämä Ausseissa parhaillaan oleva suomalainen nainen oli selvittänyt, että suomalaiset saavat eri rokotetta kuin mikä hänelle Australiassa annettaisiin. Naisen sanojen mukaan "Suomen rokote on pahempi". Ihmettelin mitä tämä "pahempi" tarkoittaa ja sainkin vastauksen YLEn Uutisista:

"Rokotusinfo-yhdistyksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarjoaa väärää sikainfluenssarokotetta raskaana oleville naisille.

Yhdistyksen mukaan Suomeen ei ole tilattu lainkaan rokotetta, jota Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee ensisijaiseksi rokotteeksi raskaana oleville naisille. WHO suosittaa, että raskaana oleville naisille annettaisiin ensisijaisesti rokotetta, josta puuttuu adjuvantiksi kutsuttu lisäaine. Lisäaineen vaikutuksista raskaana oleviin tai sikiöön ei ole tutkimustietoa.

Yhdistys pitää huolestuttavana, ettei THL ole noudattanut WHO:n suositusta raskaana olevien rokotteesta.

Yhdistys sanoo myös, että THL on tiedottanut rokotteen ominaisuuksista ja haittavaikutuksista virheellisesti. Yhdistyksen mukaan käyttöön otetussa rokotteessa on haittavaikutuksia jopa kymmenkertaisesti kausi-influenssarokotteeseen verrattuna.

Rokotusinfo-yhdistyksen mukaan THL on lisäksi tilannut Suomeen koko väestölle tarkoitetun Pandemrix-rokotetteen ilman tarjouskilpailua".

Ei kuulosta kivalta! Toisaalta, tuoreempi uutinen kertoo seuraavaa:

"Sikainfluenssarokotteen vaikutuksista on saatu uutta tutkimustietoa. Elokuussa ennen joukkorokotuksia tehdyn rokotetutkimuksen mukaan jo yhdellä annoksella saadaan hyvä suoja sikainfluenssaa vastaan. Tutkimuksen mukaan haittavaikutukset ovat melko lieviä".

Lue koko uutinen YLE Uutisten sivuilta. MUTTA myöhemmin tekstissä todetaan:

"Tutkimuksessa käytetty rokote ei ollut saman valmistajan kun Suomessa parhaillaan annettava rokote. Haittavaikutusten osalta tutkija pitää käytössä olevaa rokotetta kuitenkin samanlaisena kuin tutkimuksessa käytetty rokote.

- En usko, että rokotteiden välillä on kovin suurta eroa. Ennen kaikkea haittavaikutusten suhteen erot eivät ole suuria. Niin sanottu haittavaikutusprofiili on rokotteissa hyvin samanlainen, toteaa Vesikari [Tampereen yliopiston professori]".

Minua hämää tässä sikainfluenssarokoteasiassa pari asiaa:

1. Rokotteen turvallisuudesta ei olla yksimielisiä edes lääkärien ja terveydenhoitajien keskuudessa. Minä haluaisin, että edes kaikki ne, jotka rokotetta muille määräävät, ottaisivat sen epäilyksittä itse! Enkä todellakaan haluaisi, että ammattilaiset käyttävät termejä "en usko", "epäilen" tai "melko varmasti ei ole riskiä".

2. Rokotetta ei ole käytetty vielä edes vuotta, pitkäaikaisvaikutuksista ei siis voi olla varmaa tietoa.

3. Rokotteen kehittäjät eivät kuulemani mukaan ole itse ottaneet rokotetta. Siis häh?!

Mitä ihminen tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Perusterveen ei ehkä kannata tehdä mitään (paitsi desinfioida käsiä tehokkaasti), mutta entä kaikki perusterveet raskaana olevat naiset? Jos teitä on lukijakunnassani, antakaapa kommenttinne tekstini perään, olen kiinnostunut tietämään mielipiteitänne aiheeseen.

Mitä mieltä te olette sikainfluenssa-asiasta? Onko hommaa liioiteltu vai ei? Ottaisitteko rokotteen itse? Vastatkaapa sivun oikean reunan kyselyyn!

Lisää tietoa sikainfluenssasta löydät näiden linkkien takaa

10 kysymystä sikainfluenssasta / YLE

Sikainfluenssa teemasivut / YLE

Rokotuksiin perehtynyt yhdistys arvostelee sikainfluenssarokotetta

Sikainfluenssa info / THL

Sikainfluenssa.fi

Reilua

Kiitos kaikille Reilun kaupan cocktail -arvontaan osallistuneille. Vastauksia tuli yli 300! Selvästi suosituimmat Reilun kaupan tuotteet mielestänne ovat banaanit. Täytyy sanoa, että kyllä Reilut banskut omiakin suosikkejani ovat. Lisäksi ostan usein Reilun kaupan hunajaa ja teetä.

Myös moni teistä suosii hunajaa ja erilaisia teelaatuja. Näiden lisäksi suklaa, viini, sokeri, kahvi, ananas, kaakao, avocado, appelsiinit, banaanilastut, appelsiini-mango -mehu, jogurtit ja kaneli mainittiin. Itse en syö lehmänmaitojogurtteja, joten en edes tiennyt, että Reilua jogurttia on olemassa.

Mainitsitte myös Reilun kaupan vanulaput, pyyhkeet, kankaat, pikkarit (vaatteet ylipäänsä), ruusut, matot ja Fair trade -kortsut. Etenkin viimeinen hymyilytti :)

Ben & Jerry´s -jäätelöt mainittiin myös ja ehkäpä minunkin olisi nyt paikallaan tunnustaa yksi paheeni...

Jätski on minulle harvinaista herkkua. Taisin viime kesänä syödä kaksi tai kolme jäätelöä. Mutta Ben & Jerry´s Cholocolate Macadamia on vaan jotakin ihan uskomatonta. Asiaa ei auta yhtään se, että tuotetta myydään vastapäisessä videovuokraamossa... Paheeseen tosin tehoaa hyvin yksi juttu: jäätelön syöminen. Meikäläisen maidonsietokyky on nimittäin sitä luokkaa, että kun joskus sortuu, niin ei taas vähään aikaan tee mieli. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Jäätelö on silti ihanaa, ei siitä mihinkään pääse.

Loppuun se tärkein: Reilun kaupan -kilpailun voittaja on Tomomi. Onnea voitosta, saat mm. hunajaa, mausteita, teetä ja kahvia sekä kaksi Reilun kaupan -kassia! Laitapa osoitetietosi minulle osoitteeseen kemikaalicocktail@blogspot.com niin lähetän cocktailin hetimiten sinulle. Kiitos vielä kaikille kilpailuun osallistuneille!!

Maitotyttö

YLEn iltapäiväinen puvusto- ja lavastamokirppis oli aarreaitta! Löysin ihan huimia vaatteita, mutta paras bongaus on silti tämä vanha maitotonkka.

Maidosta en niin välitä, mutta tonkka on mahtava esine ja hieno pala vanhaa, katoavaa kulttuuria. En ole vielä päättänyt, mitä tonkalla teen. Toinen samanlaisen esineen ostanut yleläinen kertoi laittavansa sen eteiseen sateenvarjotelineeksi, kolmas taas kaavaili tonkasta puutarhaväineiden säilytyspaikkaa. Minäkin ajattelin alunperin sijoittaa tonkkani ehkä mökille, mutta taidan kyllä sittenkin pitää sen kotona, on se niin hieno!

Kun kannen irrottaa ja tilalle laittaa pyöreän levyn, voi tonkka toimia vaikka yö- tai sohvapöytänä. Pitää vähän testailla...

Psst... Vielä ehdit osallistua Reilun kaupan - arvontaan!

Mineraalimeikkileikki

Mineraalimeikki-postaus on ollut tekeillä ikuisuuden. Syy on yksinkertainen: en ole saanut aikaiseksi ostaa niitä, koska en oikein ole tiennyt, mistä brändistä pitäisi aloittaa. Nyt onneksi yksi maahantuojista aktiivisesti lähetti minulle testereitä, joilla pääsin mineraalimeikkileikkien makuun.

Testailuni alkaa siis Essentia Naturale -merkkisillä tuotteilla, jota olen käyttänyt nyt pari päivää. Sain testattavakseni puuteria (+ pohjustuksen), poskipunaa ja luomiväriä.

Homma vaatii vähän treenaamista! Mineraalimeikit ovat irtopuuteria, siksi on varottava, ettei purkin sisältö levähdä käsiin. Minä tunaroin heti alussa, sotkien koko lavuaarin, mutta toinen kerta meni jo helpommin. Ideana siis on, että puuterijauhetta laitetaan pieni määrä purkin kanteen ja levitetään siitä kasvoille. Puuteri muuttuu ihon lämmön vaikutuksesta iholla "kiinteäksi" ja on itseasiassa aika kivan näköinen iholla: luonnollinen, mutta silti peittävä.

Nyt testailen tuotteita pari viikkoa ja palaan aiheeseen, kunhan omaan jotain valaisevampaa sanottavaa mineraalikosmetiikasta.

Siskoni muuten suosii Lily Lolon mineraalimeikkejä ja Kempparissa on aikaisemmin esitelty sarja nimeltä Jane Iredale. Käytätkö sinä mineraalimeikkejä? Mitä brändejä? Laita vinkkisi muille lukijoille blogaukseni perään!

Radiokirppiksellä

Sukellan kirppiksille aarrejahtiin aina kun suinkin ehdin. Esimerkiksi eilen bongasin Iso Roban Fidasta mahtavan sohvaryhmän ja nämä kuvan Pertti Palmrothit puolestaan ovat löytö Tampereen Radiokirppikseltä, joka muuten on yksi suosikkikirpputoreistani.

... Siksi uusin Olotila-postaukseni tutustuttaakin teidät juuri Radiokirppikseen!

Take away

Törmäsin raitiovaunussa ystävääni, jolla oli matkassaan kuuma juoma. Kertakäyttöiset take away -mukit ovat monella tapaa ärsyttäviä, niin kuin olen teille avautunutkin (lue myös juttuni Yksi ongelma mukaan, kiitos), mutta kestotermari sen sijaan on fiksu valinta.


Kun juomaa roudaa mukana termarissa, säilyy se kauemmin kuumana, eikä se läiky päällekään niin todennäköisesti kuin rimpulasta pahvimukista. Fiksua ja kertismukeja huomattavasti ekologisempaa.

Linssikeittoa Mokossa

Uuden työhuoneeni myötä liikun aiempaa enemmän ihmisten ilmoilla. Se on mahtavaa! Olen viimeiset viisi vuotta kökkinyt päivittäin, yhdeksästä viiteen Pasilassa, ja melkein päivittäin syönyt lounaan toimituksen deskihuoneessa. Nyt vihdoinkin pääsen joka viikko testailemaan keskustan lounaspaikkoja. Se on oikeasti eksoottista!

En syö lounasta ulkona joka päivä, mutta ainakin kerran tai kaksi viikossa käyn joko Trocaderossa, Silvopleessä tai ehkä vastedes myös Mokossa. Yllätyin nimittäin Moko marketin linssikeitosta tosi positiivisesti.


... Okei sori, keitto näyttää kuravelliltä, mutta maistui erinomaiselta. Nyt en muista, paljonko keittolounaastani maksoin, mutta herkkua oli kyllä. Mokossa on päivittäin tarjolla päivän keitto, uuniperunoita, wrappeja ja salaatteja, ja annoksia saa myös mukaan. Vinkkinä myös, että Mokossa järjestetään lauantaisin aamiaisbuffet.

Psst... Jos et vielä ole osallistunut Reilun kaupan tuotepaketti - arvontaan, teepä se täällä.

Ruokamanifesti

Lupasin palata kirjamessujen kirjasaaliseen lähipäivinä. Hoidetaanpas asia pois päiväjärjestyksestä ihan hetsilleen.

Raahasin messuilta kotiin 20 kirjaa, joista aloin heti lukea kahta. Toinen on nimeltään Oikean ruoan puolesta ja toinen puolestaan Ruokakysymys. Molemmat ovat erittäin kiinnostavia opuksia! Tuija Monosen ja Tiina Silvastin Ruokakysymyksessä tutkitaan vaihtoehtoisen tuotannon ja kulutuksen historiaa ja nykypäivää sekä ruokaan liittyvien käsitteiden merkityksiä. Kirja tutustuttaa elintarviketutkimuksen kansainväliseen keskusteluun ja tarjoaa lukijalle suomalaisia näkökulmia - kiinostavaa!

Olen vasta kirjan alkumetreillä, mutta vaikuttaa hyvältä. Teksti on osittain aavistuksen kuivakkaa (oppikirjamaista), mutta sisältö on kyllä superkiinnostavaa. Mononen on muuten yksi avoimen yliopiston opettajistani, ja on ihan pakko vinkata, että hänen kiinnostava väitöskirjansa Luomun verkostot - tutkimus suomalaisen luomutuotannon toimijaverkostojen muutoksesta, löytyy netistä.

Toinen kirja - jota olen ehtinyt lukea jo vähän pidemmälle - käsittelee niinikään ruokaa. Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta on kirja täynnä asiaa. Kuulkaapa näitä viisaita sanoja:

" Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia. Siinä lyhykäisyydessään vastaus uskomattoman hankalaksi ja hämmentäväksi koettuun kysymykseen: mitä meidän pitää syödä, jotta pysymme mahdollisimman terveinä? Tuntuu kurjalta paljastaa korttinsa kokonaisen aiheelle omistetun kirjan ensi riveillä, ja mieli tekisi mutkistaa asiaa, jotta puitavaa riittäisi vielä muutaman sadan sivun verran."

Pollan pääsee kiinni aiheeseen heti kirjan ensimetrillä: Miksi ihmeessä jengi ei enää tunnista terveellistä ruokaa, kun näkee sellaista? Helppo muistisääntö on: terveellisimmät ruoka-aineet eivät sisällä tuoteselosteita tai hifistelyltä kuulostavia monimutkaisia mainoslauseita tai -sanoja. Tämän kun muistaa, niin pääsee aika hyvin oikean ruokan makuun. Pollan on listannut kirjan lopussa kohtia, joiden avulla pääsee askel askeleelta eroon länsimaisesta ruokakulttuurista. En avaa näitä kohtia tässä enempää, mutta tässä joitakin aika ytimekkäitä neuvoja:

• Älä syö mitään, mitä isoäitisi ei tunnistaisi ruoaksi
• Vältä elintarvikkeita, joiden ainekset ovat A) outoja tai B) mahdottomia lausua tai C) aineksia on enemmän kuin viisi tai D) mukana on fruktoosimaissisiirappia (itse en ihan näin karkeasti yleistäisi, tässä on ehkä oiottu hieman liikaa mutkia)
  
• Vältä terveysväitteitä esittäviä elintarvikkeita
• Karta marketteja aina kun voit
• Syö lähinnä kasviksia, etenkin niiden lehtiä
• Olet mitä syöt, ja sekin syö
• Jos tilaa riittää, osta pakastin
• Syö terveessä maaperässä kasvatettua kunnon ruokaa
• Syö luonnon antimia aina kun voit
• Syö kuten ranskalaiset. Tai italialaiset. Tai japanilaiset. Tai intialaiset.Tai kreikkalaiset.
  
• Suhtaudu epäillen uutuustuotteisiin
• Älä etsi perinteisestä ruokavaliosta yhtä taikasanaa
• Ota ruoan kanssa lasi viiniä
• Maksa enemmän, syö vähemmän
• Syö aterioita
• Älä tankkaa autoasi ja itseäsi samassa paikassa
• Kuuntele vatsaasi
• Syö hitaasti

Voisin siteerata tähän postaukseen koko kirjan, mutta pitkällisen selaamisen jälkeen päädyin tähän:

" Eräs ulkomailla työskennellyt rohkeiden amerikkalaislääkäreiden ja -sairaanhoitajien ryhmä teki viime vuosisadan alussa havainnon, joka päti kaikkalla maailmassa: jos ihmiset luopuivat perinteisestä ruokakulttuuristaan ja omaksuivat länsimaisen ruokavalion, sitä seurasi vääjäämättä joukko länsimaisia sairauksia, muun muassa liikalihavuutta, diabetestä, sepelvaltiomatauteja ja syöpää. Havainnoijat käyttivät niistä nimitystä länsimaiset taudit, ja vaikka niiden syy–seuraus-suhdetta ei pystytty (eikä pystytä vieläkään) täysin selittämään, he pitivät itsestään selvänä, että näiden kroonisten sairauksien taustalla oli yhteinen nimittäjä: länsimainen ruokavalio."

Jostain syystä me nykyihmiset olemme niin vieraantuneet luonnosta, ettemme enää usko ruoka-aineita terveellisiksi, ellei asiasta ole olemassa tutkimusta. Emme myöskään usko tiettyjen ruoka-aineiden aiheuttavan sairautta, ellei asiasta ole tutkimusta. Ihan kuin se, mitä ei ole tutkittu, ei voisi olisi totta! Moni meistä tartuu usein vitamiinipillereihin, ravintolisiin tai boostattuihin elintarvikkeisiin, koska niiden kyljessä lukee "terveellinen". Omaa päätä tai päättelykykyä ei osata enää käyttää. Jos hevi-osaston jokaisen vihanneksen ja hedelmän kyljessä olisi lueteltu kaikki kyseisen ruoka-aineen terveysvaikutukset, ehkä ihmiset näkisivät asiat toisin ja söisivät fiksummin. Ehkä.

Referoimani kohta on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on todistaa asioiden syy–yhteys-seurauksia, vaikka ne olisivatkin käytännön kautta pääteltävissä. Nykymaailmassa kokemus ei ole mitään, vasta tutkimus on.

Blogini perustuu pitkälti juuri kokemukseen, sillä enhän ole lääkäri, ravitsemusterapeutti tai kemisti (olisinpa niitä kaikkia). Olen yksinkertaisesti oman kokemuksen kautta huomannut, kuinka iso merkitys oikeiden ruoka-aineiden valinnalla on, ja olen saanut jo lääketieteellistäkin todistetta siitä, että jokin omassa ruokavaliossani on mennyt ihan nappiin (toki terveyteen vaikuttaa olennaisesti myös riittävä liikunta, elintavat, perimä jne.). Myös monet lukijani ovat huomanneet samat asiat. Olen saanut yhteydenottoja, kuinka "kemppariruoan" myötä migreenit ovat vähentyneet, lasten korvatulehduskierteet ovat katkenneet tai kuinka vuosia jatkunut vatsan turvotus on vihdoinkin tiessään. En osaa sanoa mitään yhtä syytä oireiden katoamiseen, mutta kaikilla teillä, joilta olen sähköpostia saanut, on yksi yhteinen nimittäjä: uusi ruokavalio.

Teitä ei tarvitse kiinnostaa se, miksi maidon, vehnän, sokerin, lisäaineiden, prosessoidun lihan ja einesten poisjättäminen vaikuttaa teihin positiivisesti. Pääasia on, että oikea ruoka tuo hyvän olon ja terveyden, eikö? On todella tärkeää, ettei kukaan teistä pureksimatta niele Activia-mainoksia, "maito vahvistaa luita"- propagandaa tai "6-8 leipäviipaletta päivässä on sopiva määrä" - väittämiä, sillä kaiken takana ovat tahot, jotka haluavat kaupallistaa terveyden: ruokateollisuus. Tosiasia nimittäin on, että terveys on ollut olemassa kauan ennen kuin Valiosta, Danonesta, Vaasasta, Fazerista tai Nestlestä oli tietoakaan. Kaikki vaan haluavat päästä osingoille.

Oikeaa terveyttä löytyy sieltä, missä asiasta ei pidetä sen kummempaa meteliä. Muistakaapa se.

Näillä puheilla jatkan nyt Pollanini loppuun, jonka jälkeen vuorossa on taas uusia kiinnostavia kirjoja, niistä pian lisää...

Hengenravintoa

Kulunut 24 tuntia on ollut hillitön: Patrick Wolfin us-ko-ma-ton Tavastian keikka, sekä Kirjamessut, joiden saalis saaisi minut kateudesta vihreäksi, elleivät kirjat sattuisi olemaan minun :)

Palaan kirjoihin lähipäivinä, tässä Patrick.



Eilisellä keikalla kuultiin paljon viulua. Yläpuolen Hard Times - videon Turkki-disco - jouset uppoavat minuun täysillä. Olen ihan yhtä rakastunut Patrcikin bändin viulistiin, Victoria Sutherlandiin, kuin herraan itseensäkin. Nainen soitti koko keikan aivan nuotilleen ja rytmilleen ekstaktisti oikein, ja se ei tällaisessa musassa, live-keikalla ole ihan helppoa se. Sori nyt tämä musa-analyysi, mutta 24 vuotta viulua soittaneena en vaan voi sivuuttaa tällaista mahtavuutta hehkuttamatta. Siksi siis vielä tämä alapuolen klippi...



Herra Wolf bändeineen on ihan yhtä pysäyttävä musiikkikaupan ankeassa valaistuksessa kuin Tavastian strobo-räiskeessäkin. Harva pystyy tähän. Sitä kutsutaan karismaksi.

Reilun kaupan cocktail

Tiedän, etten hemmottele teitä niin kuin esimerkiksi monet muotiblogit, mutta nyt on arvonnan paikka. Reilun kaupan viikon kunniaksi arvon kaikkien vastaajien kesken Reilun kaupan tuotteita sisältävän ylläricocktailin! Voit osallistua arvontaan helposti: kerro mikä on oma suosikkisi Reilun kaupan tuotevalikoimassa!

Vastausaikaa on ensi torstaihin saakka, voittaja arvotaan torstaina 29.10 klo 12:00. Näppikset laulamaan :)

Arki on juhlaa

Muistatte ehkä kesäisen superlöytöni, vanhat aterimet, jotka bongasin Berliinin Mauerparkissa. Olen nyt saanut selville, että aterimeni ovat aidot! Veitsen suuhun menevä osa on ruostumatonta terästä, mutta muutoin aterinten pinta on hopeoitu. Ne eivät siis mukahopeaa, niin kuin epäilin. Aterinten merkki on Solingen, ja antiikkikaupan myyjän mukaan ne ovat kuulemma "ihan keräilykamaa".

Mahtava juttu! Tosin, kyllä minä olisin tykännyt aterimistani jokatapauksessa, mutta hauskaa on, että niillä on jotain arvoakin. Aterimet tekevät tavallisesta salaattiateriastakin juhlavan, tai ainakin paljon juhlavamman :)

Kirjasuosituksia

Mahtavaa, ensi viikonloppuna on kirjamessut! Saavunkohan kotiin yhtä ison pinon kanssa kuin viimeksi? Vinkkinä muille messuille aikoville, että Olotilassa mainitsemani Tyylikkään köyhäilyn taito - kirjan kirjoittaja, kreivi Alexander von Schönburg vierailee messuilla lauantaina, ja häntä voi kuulla Aleksisi Kivi - lavalla klo 13:30. Varmasti yksi messujen kiinnostavimpia vieraita!

Kirjoista puheenollen: kaveripiirissäni on viime vuosina alettu lisääntyä, ja Skinny Bitch - kirjasta inspiroituneena olenkin kierrättänyt ystävilläni sarjan toista opusta Skinny Bitch: Bun in The Oven. Kirjasarja on hauska, vaikkakin toisinaan vähän liian rautalankatyyliin väännetty (koska se on kirjoitettu a-me-rik-ka-lai-sil-le), mutta hyvää ja ajatuksiaherättävää luettavaa silti, kelle tahansa. Tässä äänessä kirjasarjan kirjoittajat.



Haluan huomauttaa, että kirjasarja perustuu vegaanidieettiin, enkä itsekään ole vegaani. Minä en näe syytä esimerkiksi riistasta kieltäytymisessä. Mutta kukin syököön tavallaan. Olemme kaikki erilaisia ja se on ihan okei.

Skinny Bitch - kirjoissa paljon kiinnostavaa tietoa, reseptejä ja vinkkejä, joista voi omaksua omaan elämään ne, joista itse on kiinnostunut. Kirjasarjassa on parhaillaan neljä osaa: Skinny Bitch, Skinny Bitch in the Kitch, tässä blogauksessa esitelty Skinny Bitch Bun in the Oven sekä tänä vuonna julkaistu, miehille suunnattu Skinny Bastard. Selvitin, että opus maksaa Akateemisessa 13 euroa, joissakin nettikaupoissa hiukan vähemmän, mutta vain sen verran vähemmän, että taidanpa kipaista hakemaan kirjan Stockmannilta. Toivottavasti saamme kirjasta miehen arvion, pitää kysyä kotona...

Muovipussi päähän

Kävin viikonloppuna Tampereella, ja vaikka reissu ei työmatka ollutkaan, poiki se pari postausta. Jouduin esimerkiksi keskelle tilannetta, jossa ystäväni Leyla alkoi teurastaa muovikassia toisen ystäväni päähän.
Kuulostaako kummalliselta? Katsopa havainnollistava video ja kuvat Olotilasta! Women can do anything!

Hymyilyttäviä koruja

... Oli pakko vielä jatkaa edellistä blogausta. Katsokaapa näitä koruja!


- kuvat: Oyemodern

Niiiin siistejä. Lisää mainioita musa-aiheisia koruja - ja muutakin - täällä. Itse taidan tykätä eniten kynänpuru-korusta. Mahtava!

Kamera ranteeseen

Kierrätys ei tunne rajoja. Sen todistaa Re:visionin vanhasta kameran objektiivista tehty ranneke!

Kuva tuo mieleeni Seccon vanhoista LP-levyistä tehdyn rannekkeen, joka taitaa olla perusjampalle se kukkaroystävällisempi vaihtoehto.

Rannekkeissa on nimittäin yli satasen hintaero!! Seccon koru maksaa 25 euroa, Re:visionin 156 euroa. Hui!

Psst... Valokuvausta harrastavat tai sitä työkseen tekevät voivat olla ekologisia muutenkin kuin väkertämällä vanhan kameran osista koruja, lukekaapa 10 Tips for Being a Greener Photographer.

Terveellinen ruoka ehkäisee masennusta

Tämä nyt saattaa kuulostaa itsekehulta, mutta saan usein kuulla lauseen: "Miten sä ootkin noin energinen?". Joukossanne on varmaan monia muitakin, jonka pirteyttä, puhtia, positiivista asennetta ja elämäniloa kehutaan.

Minä tiedän, että ainakin omalla kohdallani ruoka on suora vaikutin siihen, kuinka hyvin jaksan tehdä työni, mikä yleinen vireeni on, kuinka iloinen ja positiivinen olen ja myös - miltä näytän. Terveellinen ruoka tekee gutaa kropassa, mutta näkyy myös ihossa, hiuksissa, kynsissä, lihaksissa - kaikkialla. Ja kaikki tämä on osa habitusta ja yleistä olotilaa. Tiedän, että olen mitä syön, niin olette tekin! Saman todistaa espanjalaistutkimus.

"Espanjalaistutkimuksen mukaan paljon kasviksia, hedelmiä, kalaa, pähkinöitä ja täysjyvätuotteita syövät näyttävät masentuvan muita harvemmin.

Tällaista Välimeren alueen perinteistä ruokavaliota noudattavien vaara sairastua masennukseen on kolmanneksen pienempi kuin epäterveellisemmin syövien, tutkijat kirjoittavat Archives of General Psychiatry -lehdessä".

Lue lisää: YLE / Terveysuutiset

Suurin osa teistä varmaan tietää tai on huomannut, että se mitä lautaselleen valitsee, vaikuttaa mielialaan selvästi. Etenkin pimeän syksyn ja talven aikana kannattaa pitää huolta, että syö muutakin kuin eineksiä ja karkkia. Alkuun auttavat Kempparin reseptit!

Kasvistorni

Kun tietokone sanoo "käynnistyslevysi on täynnä" lienee paras aloittaa siivousoperaatio. Poistaessani matskua koneelta ja putsatessani kuvapankkiani, löysin foton tässä taannoin nauttimastani kasvisillallisesta. Aika herkullisen näköistä, eikö?

Ystäväni rakensi kasvistornin kesäkurpitsasta, sipulista, tomaatista ja munakoisosta, maustoi koko homman jotenkin (top secret) ja heitti systeemin uuniin. Keko pysyy koossa yksinkertaisesti hammastikulla.

Itse varmaan marinoisin munakoisot valkosipulissa ja soijassa, kesäkurpitsoihin käyttäisin ehkä currya, tomaatit voisivat mennä tikun nokkaan ihan sellaisenaan ja sipulin puolestaan voisi marinoida makeaksi. Pitää ehdottomasti testata, ja tulostaa oma resepti kasvistornista tänne...

Jokainen voi olla vähän reilu

Terveiset Tampereelta! Viikonlopun blogihiljaisuus on poikinut muutaman hauskan postauksen, jotka saatte luettavaksenne loppuviikosta.

Osallistuin aamulla Reilun kaupan infotilaisuuteen, joka käynnisti Reilun kaupan viikon. Voit tsekata videoterveiset ja blogaukseni Olotilasta. Tapasin infossa esimerkiksi ecuadorilaisen Reilun kaupan banaaninviljelijän ja kamerunilaisen puuvillantuottajan. Jos josku teistä on epäröinyt, että voiko Reilun kaupan tuotteilla oikeasti vaikuttaa mihinkään, niin nyt voin todeta, että voi. Kirjoitin aiheesta lisää tänne.

Vaikka Suomi onkin luomun takapajula, osataan täällä olla aika reiluja: Suomessa ostetaan maailman kolmanneksi eniten Reilun kaupan tuotteita! Esimerkiksi joka viides Suomessa myyty banaani on reilu ja Reilun kaupan puuvillatuotteiden myynti on ollut tänä vuonna 118% parempaa kuin viime vuonna samaan aikaan. Reilun teen kasvuprosentti on 192%, viinin 30% ja kukkien 29%.

Olisi tietenkin mahtavaa, että Reilu ja luomu kulkisivat käsikädessä. Näin ei ole, mutta todettakoon, että Reilu kauppa kiinnittää kyllä huomiota ympäristöseikkoihin, ja esimerkiksi kemikaalien käyttöä pyritään kaikilla Reilun kaupan tiloilla vähentämään. Ehkä jonain päivänä reilu ja luomu ovat sama asia... Ainakin täydellisessä maailmassa.

Aamun infossa kerrottiin, että nykyiset 1250 Reilun kaupan tuotetta ovat saamassa täydennystä, eikä ihan miltä tahansa sektorilta, vaan puu- ja kultabisneksen parista. Kuten olen aikaisemminkin blogannut, on globaalin kultakaupan taustalla surullinen todellisuus, eikä metsissä ole sen lohdullisempi tilanne. Luepa juttuni laittomasta puun maahantuonnista täältä. Hienoa siis, että tulevaisuudessa saamme ehkä Reiluja kihlasormuksia ja Reilua parkettia. Odotan!

Psst... Annathan äänesi sivun oikean laidan äänestyksessä!

Valoa pimeyteen

Tiedättehän, kuinka iltapäivälehdet ja naistenlehdetkin käsittelevät säännöllisesti samoja aiheita. Tammikuussa lehdet ovat pullollaan laihdutusniksejä ja uusi-elämä-haltuun-nyt! - artikkeleja. Pikkujouluaikaan käsitellään puolison pettämistä firman juhlissa ja kesällä vertaillaan siiderien kalorimääriä.

Kempparissakin käsitellään aina tiettyjä vuodenaikateemoja: suosittelen aina syksyn tullen ihmisiä lukemaan Kuningaskuluttajaani tekemäni kirkasvalojutun. Blogasin aiheesta Kempparissa reilu vuosi sitten, ja äsken tein aiheesta myös pienen blogauksen Olotilaan. Itselleni kirkasvalo on tärkeä osa talvikauden aamurutiineja, käytän sitä arkiaamuisin, lokakuusta maaliskuuhun.

Jos joukossanne on vannoutuneita kirkasvalon käyttäjiä tai henkilöitä, joista se on ihan täyttä humpuukia, laittakaa ihmeessä kommenttinne Olotila-tekstini perään!

Skin Food valloittaa muotimaailmaa

Yksi luottotuotteistani, Weledan Skin Food, on monen muunkin suosikki. Tämä yli 80-vuotias voide löytyy ainakin Helena Christensenin, Brooke Shieldsin, Winona Ryderin, Joss Stonen, Rihannan ja Adrian Brodyn vessankaapeista. Nyt tuote lanseerataan uudestaan, NRJ Fashion Awards - illassa. Aika erikoinen tilaisuus lanseerata luonnonkosmetiikkaa, eikö? Mutta hyvä niin! Luonnonkosmetiikka on ihan yhtä salonkikelpoista kuin L´oréalkin.

– Skin Food oli menestys viime syksyn London Fashion Weekin
aikana sekä kevään Stockholm Fashion Weekissa. Uusi megakoko
on varmasti fanien mieleen, ei vähiten edullisen hintansa vuoksi.
Englannissa tuote on niin suosittu, että sitä joudutaan välillä
jopa jonottamaan, kertoo Weledan maajohtaja, Maylis Karjalainen.

Skin Foodin resepti on ollut sama vuodesta 1926 ja tuote on NaTrue- sekä Bdih-sertifioitu.

Vuonna 2009 Skin Food on saanut mm Essentials-lehden Best Eco Buy 2009
ja the uk Beauty Awards Best Classic Product 2009 palkinnot. Jos minä jakaisin Kemikaalicocktail - palkintoja, saisi Skin Food pystin minultakin! Hmm... Ehkä perustan omat awardsit...

E621 on yleinen aine misokeitossa

Otsikko kertoo olennaisen. Lupasin teille, että selvitän, onko natriumglutamaattia tosiaan niin yleisesti misokeitoissa, kuin olen alkanut epäilä. Olen kysynyt asiaa vasta neljästä helsinkiläisestä japsiravintolasta, mutta näyttää siltä, että misokeitto sisältää lähes poikkeuksetta natriumglutamaattia. En viitsi mainita näitä ravintoloita nimeltä, koska nämä muutamat leimautuisivat turhaan. Kannattaa siis kysyä itse asiaa ruokaa tilatessaan, näin paikat hoksaavat, että meitä asiakkaita todella kiinnostaa mitä syömme.

Misokeiton lisäksi E621 löytyy surimipuikoista, jotka ovat aika yleinen täyte esimerkisi makirullissa.

Kun käyn itse sushilla, valitsen nykyään annokseni ilman tonnikalaa, surimia ja misokeittoa, mutta fiksuinta on tehdä sushia itse! Se on halpaa, helppoa ja E621-vapaata.

Vaikka en syökään misokeittoa japanilaisissa ravintoloissa, ei minun ole tarvinnut luopua misokeitosta kokonaan. Esimerkiksi ekokaupoista saa luomumisotahnaa, josta voi sekoittaa misokeiton itse. Kuumaa vettä kulhoon ja tahna perään. Hyvää on, eikä sisällä E-huttua :)

Psst... Lue myös postaukseni Sushi ja E621

Vanhan takin uusi pituus

Jess! Vihdoinkin lyhennettäväksi jätetty trenssi on saanut uuden pituuden. Tsekkaa video ja kuvat Olotilasta.

Olen kuluneiden viikkojen aikana jutellut usean ihmisen kanssa suutari- ja ompelijapalveluiden käyttämisestä, ja kaikilla tuntuu olevan omat suosikkinsa. Minusta hyvät asiakaspalvelijat ansaitsevat tulla kansan tietoon, joten käypä vinkkaamassa Olotilan tekstini perään, missä juuri sinä lyhennytät housusi tai laitatat kenkiisi uudet korkolaput. Haussa Suomen parhaat käsityöläiset!

Psst... Kuluneen viikon aikana olette (taas kerran) rikoneet Kempparin viikkokävijäennätyksen. Nyt teitä on jo yli 8000. Hieno juttu kaverit!

Hops-shop

Monella teistä ehkä on jo lisävalon tarve? Minä olen jo kaivanut kirkasvalolamppuni kaapista, kohta etsin käsiini myös kynttilänjalat. Onnistun jostain syystä aina sotkemaan paikat steariinilla, mutta tämän kynttilänjalan avulla säästyisin siltä!

Pia Östin suunnittelema Candle-kynttilänjalka on yksi nettikauppa Hops-shopin tuotteista. Nettikauppa myy yksittäisten, suomalaisten designereiden tuotteita, ja kauppa myös esittelee muotoilijansa. Kaikilla suunnittelijoilla ei ymmärtääkseni ole varsinaista eko-aatetta, mutta muutaman kohdalla asia mainitaan erikseen. Esimerkiksi Hops-shopisti Johanna Sandberg antaa uuden elämän vanhoille verhoille ja Johanna Högvägin Highway Design-tuotteet on toteutettu luonnonmateriaaleille käsin painaen. Hienoa designia!

Selityksiä

Vaikkei ehkä pakko olisikaan, haluan selittää teille, miksi Kemikaalicocktailin keskustelufoorumi ei ole vielä(kään) auennut. Tiedän nimittäin, että osa teistä odottaa sitä kuumeisesti - lupasinhan sen aukeavan syksyn aikana - ja olen pahoillani, ettei foorumi ole vielä auki!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: käyn neuvotteluja blogitoiminnan laajentamisesta. On siis ilmaantunut taho "X", jonka vuoksi en nyt halua hätiköidä. Askel kerrallaan.


Jatketaan siis vielä hetki tällä nykyisellä muodolla ja katsotaan mitä tapahtuu. Kerron lisää heti kun voin. Sen lupaan, että foorumi aukeaa ihan varmasti, mutta koska, se selviää lähiaikoina.

Psst... Olen aloittanut Olotilassa suosikkikirpputori-blogisarjan, eka postaus löytyy täältä!

Save.. samettia hiuksille

Kerroin teille jokin aika sitten, kuinka olen puoli vuotta metsästänyt Argitalin Balsamo vegetalea. Löysin tuotetta lopulta sekä Uudenmaankadun Edenin puutarhasta että Kampin Punnitse & Säästästä. Tuote oli jälkimmäisessä paikassa halvempi, 12,50, joten ostin tuubini sieltä.


Turha kai tässä on sen enempää lätistä: tuote on hyvä. Paras hoitoaine, johon olen tähän mennessä sertifioidun luonnonkosmetiikan osalta törmännyt. Se ei silti tietenkään tarkoita, että juuri tämä tuote on paras mahdollinen kaikille, minun hiuksilleni se on erinomainen!

Koska meillä kaikilla on erilainen tukkalaite, laitapa postaukseni perään oma suosituksesi. Mikä on oma luottoluonnonkosmetiikkahoitoaineesi, vai teetkö ehkä hoitoaineen itse? ... Vai käytätkö hoitoainetta ollenkaan?

Iriksen laukkukauppa

Lupasin tuhannennessa blogauksessani muun muassa kertoa teille ystäväni Iriksen laukkukaupasta. Tässä tulee!

Iriksen kauppa sijaitsee Uudenmaankadulla, ravintoa Bellyä vastapäätä ja valikoimassa on laukkuja sekä vöitä. Jos oikein malttaa keskittyä hyllyjen läpikäymiseen, saattaa bongata 70-luvulta saakka Iris Shopissa asustaneen laukkuvanhuksen - ja niitä on kaikissa sateenkaaren väreissä!

Monet laukuista ovat siis erittäin vanhoja, osa taas on uudempaa tekoa, mutta oikeastaan en ole tsekkaillut valikoimaa "sillä silmällä" pitkään aikaan, käyn kaupalla nimittäin Iriksen, en laukkujen takia.Iäkäs ystäväni on tavattoman viisas, elämäniloinen, vilpitön, hassu ja hulvaton, ja pidän hänestä todella paljon. Hän itseasiassa on minulle niin tärkeä, että mietin muutamaan kertaan, viitsinkö blogata ystävästäni ollenkaan. Suojelen häntä vähän kuin omaa perhettänikin, mutta toisaalta tiedän, että hän ilahtuu ihan hirveästi siitä, että vaikka joku teistäkin menisi häntä moikkaamaan.

Iris on pitänyt kauppaansa samassa liiketilassa Uudenmaankadulla 35 vuotta. Osa teistä muistaa hänet ehkä K-70 - kuoro-ohjelmasta, jossa Iris kylläkin taisi puhua enemmän kuin laulaa :)

Iris kertoi päätyneensä sattumalta myös Diili-ohjelmaan, jossa hän antoi onnenpotkun persuksille jollekin kukamyyjälle... Ehkä joku teistä näki jakson? Iris antaa toisinaan onnenpotkujaan minullekin: pitää takaa päin hartioistani kiinni ja potkaisee kankulle. Kun seuraavan kerran kävelet Uudenmaankadulla Bellyn ohi, katso toisella puolella katua olevan Iris Shopin ovea, jos se on raollaan, on putiikki auki. Teitä on vastassa tällainen hymy.

Lyhyesti vielä putiikin laukkujen hinnoista: luulen, että osaan on unohtunut markka-aikainen hintalappu, joten kysele varmuudeksi hintaa Irikseltä itseltään. Ja vaikket olisi aikeissa ostaa yhtään mitään, piipahda ihmeessä kaupassa vaihtamassa kuulumisia Iriksen kanssa, ja etenkin jos sinulla on ongelma, joka vaatii ratkaisua: Iriksellä on aina vastaus kaikkeen!

Superfood ABC

Sana superfood on nyt kaikkialla, mutta ihmiset tuntuvat silti olevan hieman hämillään siitä, mitä sana oikeastaan tarkoittaa.

Olen viime viikkoina sukeltanut superruoan syövereihin ja ahkeroinut teille superfoodin tietopaketin Olotilaan ja Kuningaskuluttajaan. Illan Kunkussa nähty juttuni on katsottavissa Areenassa, ja se käsittelee lähinnä superfood-sanaa ja ilmiötä pienenä maistiaisena. Olotilassa teitä odottaa syvemmälle tiettyihin ruoka-aineisiin menevä - ehkä vähän liiankin pitkä - postaus. Lukekoot ken jaksaa :)

Kuvassa superfood-esimerkkeinä raakasuklaarouhetta, goji-marjoja, inca-marjoja ja kaakaopapuja. Mitä ne oikein ovatkaan? Luepa infopakettini täältä. Niille, jotka eivät jaksa lukea: syö esimerkiksi mustikoita tai mustaherukoita pari desiä päivässä. Niillä pääset superfood-elämän alkuun!

Juttujeni lisäksi löydät superruoka-tietoutta ja kiinnostavaa keskustelua esimerkiksi Luomuttajat- nettisivun foorumeista!

Fiksuilijan lautasmalli

Jos et ole vielä lukenut päivän Hesaria, tee se, sillä Jensenin Hannan ruokaympyräjuttu on hyvä! Etenkin haastateltavien noudattamat lautasmallit ovat kiinnostavia. Jutun aiheena on siis se, kuinka yhä useammat hylkäävät virallisen lautasmallin.


Haastattelussa on mm. Heljä Suuronen-Geib, jonka kirjoittaman Kivikautta kiloille - kirjan luin monta vuotta sitten, oman fiksuiluni alkumetreillä. Heljä itseasiassa innoitti minua ruokaremonttiin, josta tuli pysyvä muutos omaan ruokavaliooni. Heljästä olen kirjoittanut teille aikaisemminkin, Hoikkuuden 7 ydinasiaa - postauksessani, joka muuten on hyvä postaus :)

Oma ruokavalioni ei ole ihan kivikautinen, sillä syön kauraa ja ruista, mutta muuten noudatan pitkälle samaa ruokavaliota kuin Suuronen-Geib suosittaa ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan hänen kirjallisuuteensa. Kivikautinen valio lopettaa vatsan turpoamiset kuin sienään - ainakin minulla kävi niin.

YLElle WWFn Green Office - sertifikaatti

Vihdoinkin puolentoista vuoden työ kantaa konkreettista hedelmää: YLEn Pasilan toimipiste sai tänään Green Office - sertifikaatin, ensimmäisenä yleisradioyhtiönä maailmassa ja ensimmäisenä mediatalona Suomessa. Mahtavaa!

Tuoreen tiedon mukaan esimerkiksi paperinkulutus YLE Pasilassa on laskenut - kuten tavoitteena olikin - puolella viime kevään aikana. Siirryimme kaksipuoliseen tulostamiseen alkuvuodesta, rohkaiskaapa omaa työnantajaanne samaan!

Aijai, tämä on juhlapäivä!

Fashion Favourites Berlin

Keskustelin eilisissä Smoothiebaari-avajaisissa (postaus tulossa) Berliinistä ja huomasin, etten ole maininnut blogissani muutamaa Berliinin lempivaateputiikkiani. Toinen niistä on The Hunter.


The Hunter on minimalistisesti sisustettu, avara putiikki Prenzlauerbergin perällä, ja ellei sen olemassaolosta tiedä, ei sinne ihan helposti tule eksyttyä. Hunterin nurkilla ei ole muita samankaltaisia vaatekauppoja ja itsekin löysin mestan ihan vahingossa.

Hunter myy sekä naisten että miesten vaatteita, ja valikoimassa muutamaa lempibrändiäni, Rick Owensia ja House of Hollandia. Kävin aika monta kertaa sovittamassa House of Hollandin kuteita, esimerkiksi kukallista ja pilkullista, vesirajamittaista nakkimakkarankuori - minimekkoa, jonka kuitenkin jätin kauppaan, lähinnä hintalapun takia. Onneksi sovittaminen on ilmaista...

The Hunter on siis kalliinpuoleinen putiikki, mutta kaupan alessa kannattaa kydä! Esimerkiksi kesän -50% alesta löysin ihanan, jättikokoisen silkkihuivin, joka toimii parhaillaan kotona myös sisutusesineenä. The Hunter myy myös upeita kenkiä, esimerkiksi LD Tuttlea. Nämä ovat aika ihkut.
-kuva: I did fashion

Toinen tsekkaamisen arvoinen paikka on Mittessä sijaitseva Darklands. Putiikki myy miesten muotia, mutta melkein kaikista tuotteista on tarjolla pieniä kokoja, jotka sopivat mainiosti naisille.

-kuva: Darklands

Darklandsin vaatteita voi oikeastaan kuvailla helposti yhdellä sanalla: avantgarde. Kuteet ovat upeita ja kalliita. En ole ostanut mestasta mitään, mutta täälläkin kävin useaan otteeseen hakemassa inspiraatiota ja vinkkejä kirppisretkilleni. Uskallanpa muuten veikata, että Darklands kuuluu Mintun vakiorutiineihin Berliinissä...

Vieläkin on monta Berliini-aihetta plakkarissa, onneksi! Ripottelen teille niitä syksyn mittaan. Ne saavat luvan toimia valopilkkuina ja piristävinä kesämuistoina, kun ulkona on säkkipimeää. Aika kaivaa kirkasvalolamppu esille!

Eetä ja superia

Olen viime päivinä uppoutunut natriumglutamaatin syövereihin, saatte pian muhkean tietopaketin aiheesta. E621 herättää paljon kysymyksiä, joista joihinkin vastasin edellisen E621 - postauksen perässä. Lukekaapa vastauksiani sieltä. Lisää asiaa aiheesta piakkoin.

Vinkkinä muuten ensi torstain Kuningaskuluttaja-ohjelma. Kuten joku teistä ehkä muistaa, juonsin ohjelmaa ja toimin Kunkun toimittajana ei niin kauan sitten. Teen loppuvuoden aikana Kunkkuun taas muutamia juttuja (on ihanaa olla taas toimittaja!), ja ensimmäinen juttuni tulee ulos Kunkussa nyt torstaina. Jos sinua askarruttaa, mitä superfoodit oikeastaan ovat, katsopa ensi torstain Kuningaskuluttaja klo 19:30. Aiheesta lisää loppuviikosta myös YLEn Olotilassa!

Ylpeä saalistaja

Ihan kuin teillä ei jo tulisi marja-, omppu- ja sieniblogauksiani korvista... Mutta nyt löydät edellämainittujen säilömisvinkit yhden blogauksen (ja videon) takaa. Tsekkaapa uusin Olotila-postaukseni. Aikamoinen arsenaali herkkuja, eikö? Etenkin nämä puolukat!!


Osa kuvan marjoista päätyi puolukkasnapsiini, resepti löytyy Olotilasta!

Kånken - nej tack?

Eiliseen Kånken-blogaukseeni liittyen, sain juuri lyhyen mailin Ruotsista: "Kånken görs i Vietnam".


Lause ei tietenkään tarkoita, että kyseessä olisi lapsityövoima tai epäeettiset työolosuhteet, mutta kyllä tämä fakta minulle sitä tarkoittaa, että suosin mielummin Suomessa tai Ruotsissa valmistettuja tuotteita.

Olisikin hieman liian idyllinen ajatus, että maailman myydyin reppu valmistetaan Ruotsissa - tai edes Euroopassa. Aivan kuten muiden isojen ruotsalaisten, Ikean ja H&Mn kohdalla, on myös Kånkenin maailmanvalloituksen taustalla halpa työvoima. Money, money, money...

E621 - oireita

Natriumglutamaatista on puhuttu Kempparissa moneen otteeseen. Sain juuri kommentin lukijalta: "E621 eli arominvahvenne eli natriumglutamaatti saattaa löytyä jostain tuootteesta myös nimellä HYDROLISOITU KASVIPROTEIINI". Pyytäisin tällä etsintäkuulutuksellani kommentoijaa laittamaan minulle mailia! Voisitko siis arvon lukijani ottaa minuun yhteyttä osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com. Kiitos!

Teille kaikille yhteisesti: glutamaatti aiheuttaa joillekin päänsärkyä ja migreenikohtauksia. Luin eräältä keskustelupalstalta naisesta, joka pääsi eroon migreenistään lopettamalla sellaisten ruoka-aineiden syömisen, joissa on natriumglutamaattia. Minua kovasti kiinnostaa, onko teidän joukossanne tällaisia henkilöitä? Laukaiseeko glutamaatti sinulla migreenin tai saatko aineesta muita oireita? Laittaisitko kommentin postauksen perään?

... Tai jos haluat avata asiaa pidemmin, mailaa vaikka postia yläpuolen osoitteeseen! Kiitos kaikille avusta. Kerron pian mihin uteluni liittyy!

Smoothiebaari-skaban voittajat

Smoothiebaarin avajaisbilearvonta on suoritettu ja huomisiin bileisiin pääsevät seuraavat henkilöt: Tainituuni, Nei, Riip, Johanna ja Aavikko. Onnea! Saatte siis ottaa kaverin mukaan ja luvassa on myös ilmaista smoothieta voittajille :)

Laittakaahan minulle mailia osoitteeseen kemikaalicocktail@gmail.com niin saan nimenne vieraslistalle. Tarvitsen siis etu- ja sukunimenne (myös avecin nimi), ja mielellään vielä tämän illan aikana!

Kiitos kaikille omista lemppariluomutuotevinkeistä, teen vastaustenne pohjalta vielä postauksen, jonka perään kaikki muutkin (jotka eivät halunneet osallistua kilpailuun) voivat laittaa omat luomutuotevinkkinsä. Vastauksianne oli mainio lukea, seassa oli itsellenikin uusia tuotteita, joita pitää testata pian!

Kånken

Fjällrävenin Kånken-reput ovat nostalgiaa varmasti monelle muullekin kuin minulle. Itselläni ei koskaan ollut sellaista, mutta olen aina pitänyt niistä kovasti. Tiesitkö, että Fjellari on maailman myydyin reppu?


Fjällrävenin Kånken kehitettiin Ruotsissa 70-luvulla, jolloin suuri osa koululaisista ja nuorisosta kärsi selkäkivuista. Åke Nordin hoksasi repuissa sekä terveysteon että markkinaraon, ja suunnitteli Kånkenin, josta on reilussa 30-vuodessa tullut klassikko. Reppua myydään vuosittain yli 200 000 kappaletta ympäri maailman.

Reppuja on aina saanut eri väreissä, mutta nyt jos koska on mistä valita. Ihania värejä ja sävyjä!


- kuva: Adventure magazin

Törmäsin Berliinissä perus Kånkenin lisäksi myös klassikkorepun muihin kokoihin: Kånkenia saa niin läppäriversiona kuin Biginä ja Mininä. Ja tiedoksi, Berliinissä Fjällräveneitä ei todellakaan myyty eräkaupoissa (tai ehkä sielläkin), vaan katu-uskottavimmissa muotiliikkeissä. En ihmettele asiaa ollenkaan. Fjellari on paitsi ergonominen, designiltaan yhtä piristävä ja hyvällä tavalla retro kuin Swedish Hasbeensit. Hasbeensit ja Kånken sopivat aika hyvin yhteen, eivätkö?

Vaikka Kånken näyttää hauskalta ja juuri sopivasti retrolta, on olennainen syy reppujen suosioon kuitenkin niiden kestävyydessä. Vahvan kankaan salaisuus on materiaali Vinylon F, joka on samalla kevyt sekä erittäin vahva ja vedenkestävä.

Synteettisen kankaan kuidut turpoavat kastuessaan kuten luonnonkuidut, joten vedenpitävyys on itse kankaassa, eikä kangasta näinollen tarvitse käsitellä kemiallisilla pinnoitteilla. Vinylon F alkoi kiinnostamaan minua enemmänkin, pitääpä selvittää lisää taustoja ja palata aiheeseen myöhemmin. Gore Tex- ja muihin sään- ja vedenpitäviin materiaaleihin nähden Kånkenin kangas lienee kuitenkin parempi valinta juuri siksi, ettei erillisiä pinnoitteita tarvita. Jos menet kauppaan ja haistat Gore Tex- kankaan ja Kånkenin pintaa, huomaat varmasti hajueron. Itse vierastan todella paljon nykyisiä muovilta haisevia kestomateriaaleja, joiden kemikaalikuormituksesta pitääkin tehdä teille pian oma postauksensa, palaan siis aiheeseen!

Editoitu 5.9.2009:
Yritin löytää brändin nettisivuilta tietoa reppujen valmistusmaasta, mutta tietoa ei löytynyt. Syy lienee siinä, että reput tehdään Vietnamissa. Asian varmisti Fjällrävenin tiedotusosasto mailitse, kysyessäni asiaa heiltä 4.9.2009. Harmillista, että tämä(kin) klassikko tehdään nykyään halpatyövoimalla.