Ellit luomuilee

Olin ihan unohtanut, että annoin kesäkuussa haastattelun Ellit.fi - saitille, jonka Kohti luomua - sarjaa kannattaa ehdottomasti seurata. Oma haastikseni antaa vielä odottaa itseään, mutta lukekaapa kuusiosaisen juttusarjan kolme ensimmäistä osaa:

1/6 Kohti luomua: Miksi vaihtaisin puhtaampaan?
2/6 Kohti luomua: Ekokauppa on puhtaan ruuan aarreaitta
3/6 Kohti luomua: Luomuostoskorin kokoaminen

Lisäksi kannattaa tutustua sivuston Ekoelli-osioon, jonka Kuukuppi-testi saattaa kiinnostaa teitä... Siinä taas yksi aihe, johon en vielä ole ehtinyt paneutua. Ihanaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, hyvä Ellit!

Kesämuisto

Löysin sattumalta muistitikkuni uumenista kesäisen kuvan Berliinin Volkspark Friedrichsheinista ja siitä apfelstrudelista, jota hehkutin Olotilan videoblogissa.

Tämän tarkempaa otosta ei ole olemassa, mutta voin sanoa, että hyvää oli. Itseasiassa niin hyvää, että annoin periksi vehnä-maito - ongelmalleni, ja vetelin miehekkäästi koko jöötin yksin :)

... Joskus vaan on pakko herkutella asioilla, joita ei olisi viisasta pistää poskeensa. Auts.

GreenPan

Kerroin tuhannennessa blogauksessani juttuaiheista, jotka ovat jääneet tekemättä. GreenPan on yksi sellainen.

Saan suhteellisen harvoin "korruptiolahjoja", mutta tästä olen ollut kyllä iloinen. Kemikaalicocktailissa ei ole itsestäänselvää, että ilmaiseksi saatua tavaraa tai palvelua kehutaan (luepa Hiusakatemia-postaukseni), joten sikäli ei tarvitse olla huolissaan, että hehkuttaisin tuotteita, vaatteita tai kosmetiikkaa vaan siksi, että hyödyn siitä itse. Mutta jos kyseessä sattuu olemaan tuote, joka toimii, ja josta uskon olevan hyötyä ja iloa muillekin, kerron siitä tietenkin!


Sain GreenPanin viime keväänä, Miltton Showroomin I Am Green-viikoilla ja olen käyttänyt paistinpannuani viikottain siitä lähtien (Berliinissä vietettyä kahta kuukautta lukuunottamatta).

Takana on siis melkein puolen vuoden testijakso, ja pannu on yhä aivan kuin uusi ja aivan yhtä hyvä, kuin uutenakin. Paistopinta ei vaadi juurikaan rasvaa/öljyä, eli GreenPanilla kokkaillessa tulee kuin vahingossa tehneeksi terveellisempää ruokaa (tosin ruoan saa luonnollisesti epäterveelliseksi paistamalla sitä liian korkeassa lämpötilassa tai liian kauan). Parasta on, ettei pannun pintaan jämähdä mikään! Lisäksi GreenPanin saa tiskiharjalla helposti puhtaaksi, ainakin jos sen puhdistaa heti käytön jälkeen (tosin pannun on hyvä ensin jäähtyä hetki), teen itse aina niin. En muuten yleensä käytä pannun puhdistamisessa pesuainetta.

Aloitin GreenPanin kemikaali-infon kääntämisen suomeksi, kun tajusin, että ehkäpä nyt helpotan vähän omaa osuuttani tässä, ja ohjaan teidät lukemaan tekstin GreenPanin sivuilta, klikatkaa kohtaa "about". Pinnoitteesta silti lyhyesti: pannun tarttumaton pinta on saatu aikaiseksi Thermolon-mineraalipinnoitteella, eli mineraalilla, jota käytetään myös keraamisten tuotteiden(esimerkiksi lasituotteiden) valmistuksessa. Pinta kestää siis kuumentamista paremmin, kuin perinteiset nonstick-pannut, joka puolestaan tekee ruoan valmistuksesta terveellisempää ja turvallisempaa.

Tuore ja käsittelemätön ruoka on tietenkin terveellisempää kuin paistettu, mutta silloin kun haluaa pyöräyttää itselleen vaikkapa munakkaan, on GreenPan oiva kaveri.

En tiedä, saako pannua kadunvarsikaupoista, mutta ainakin Konebox.fi näyttää myyvän tuotetta. Pieni pannu maksaa 86 euroa ja iso reilun satasen.

Kuten joku teistä kommentoikin, pötkii myös vanhalla kunnon valurautapannulla pitkälle: se on lähes ikuinen. Mutta se täytyy todeta GreenPanin eduksi, että pannu kuumenee todella nopeasti. Kotipuolessa äidin valurautapannua käyttäessäni tuntuu aina, että pannun kuumentamisessa menee paljon kauemmin, kuin omalla GreenPanilla kokkaillessa. Minusta siis vaikuttaa siltä, että GreenPanin käytössä kuluu vähemmän sähköä, kuin valurautaisen pannun käytössä, mutta tämä nyt on tietenkin vain tuntuma.

Joka tapauksessa, olen itse kokenut pannun hyväksi, ja erityisen hauska yksityiskohta on, että GreenPan on tehty osittain jopa kierrätetyistä raaka-aineista!

Pucci

Ehdottomasti paras kirppislöytö, jonka Berliinissä tein, oli tämä toppi. Ostin sen kahdella eurolla vanhalta mummolta, joka aluksi pyysi neljää. Tinkaaminen kannattaa aina!

Minulta kysyttiin Berliinin putiikkeja kiertäessäni useammin kuin kerran "Ist es aine Pucci?" ja totesin vaan, että "Nein, nein..." Olen tosin myöhemmin alkanut pohtia, että saattaisikohan paita jopa olla aito, niin laadukkaalta se tuntuu ja kuosi on kieltämättä todella puccimainen. Noh, samapa tuo, tykkään siitä paljon, olipa se Pucci tai ei.

Berliinissä vaikuttavan Glamcanyon-blogin Katja bongasi "Puccini" heti sen ensimmäisenä käyttöpäivänä ja Katja otti minusta todella epäedustavan kuvan, imartelevasti alakulmasta. No, ei maailma siihen kaadu. Kirppislöydöt ovat silti parhautta!

Peloton idea

Osallistuin tiistaina Demoksen ja Sitran järjestämään infotilaisuuteen, jossa lanseerattiin Peloton idea - kilpailu.

"Peloton idea -kilpailussa kaivetaan esiin fiksusti energiaa käyttävän arjen ideat. Kun mielessäsi on tuote tai palvelu, jonka avulla voisit viettää vähemmän kuluttavaa elämää, lähde mukaan!

Hyviä pelottomia ideoita on kahdenlaisia: On niitä, jotka ovat jo teknisesti valmiita vimpaimia tai palveluita. Yhtä arvokkaita ovat idullaan olevat ideat palveluista, jotka ratkaisevat jonkin tärkeän arjen haasteen. Molemmat auttavat tulevaisuuden fiksun arjen luomisessa. Olitpa siis intohimoinen palveluiden käyttäjä, visioija tai prototyyppejä tuottava pellepeloton, Peloton idea on sinua varten.

Ideoita ei varasteta - päinvastoin. Tarkoituksena on tarjota lisää tukea hyvien ideoiden kehittelyyn. Kaikki kilpailuun osallistuneet ideat julkaistaan peloton.me-sivustolla tammikuussa 2010. Näin erilaiset innokkaat tuodaan yhteen tukemaan toisiaan ja toistensa pelottomia ideoita".

-lähde: Peloton.me

Ota osaa skabaan täällä, minä osallistuin jo!

1000

Olin julkaisemassa jotain ihan muuta, kun huomasin tämä olevan blogini tuhannes postaus! Jos voisin kutsua teidät kaikki "kakkukahville", järjestäisin lettubaarin, tarjoaisin luomuskumppaa ja maistattaisin teillä superherkkuja!

7000 ihmistä ja 54 neliötä ovat kuitenkin vähän huono yhtälö, joten joudutte maistelemaan Kemikaalicocktail-herkkuja kukin tahollanne. Kiitos silti siitä, että olette olleet mukana kyydissä jo 1000 postauksen verran! Huimaa.

Juhlan kunniaksi julkaisen tässä kuvia postauksista, joita olen aikonut (ja luvannutkin) tehdä, mutta jotka vielä odottavat valmistumista. Kuvakertymä todistanee, että Kemikaalicocktailin juttuaiheet eivät ihan lähiaikoina ole tyrehtymässä. Osasta tulette saamaan postauksen, ja osa jäänee julkaisematta, lahon pääni ja juttutulvan vuoksi. Enjoy!


Minä ja eräs kuvaustiimi seurasimme tavallisten ja luomutomaattien homehtumista kolmen kuukauden ajan sijoittamalla tomaatteja lasipurkkeihin. Kehitimme siis tomaattivitriinin, joka oli osa Kemikaalicocktail tv-pilotti - hanketta. Postausta en koskaan saanut aikaiseksi, ehkä pitäisi?

Lupasin kesällä 2008 toimittaa mökkimaasta kaivetun saven labraan ja selvittää, onko se niin kelpoa tavaraa savinaamioksi, kuin epäilen. Tuo savi on yhä jääkaapissa, enkä todellakaan ole saanut sitä laboratorioon asti. Ehkäpä koitan ryhdistäytyä tänä syksynä... Käytän mökkimaan savea savinaamion tapaan kasvoillani ja iho on aina sen jälkeen kuin vauvan peppu!
Nvey-luonnonkosmetiikasta olen myös suunnitellut tekeväni postauksen. Teen sen nyt: poskipuna on hyvä, ripsiväristä ei oikein ollut mihinkään. Tosin se oli väriltään ruskea, eli se ei juurikaan näkynyt omissa mustissa ripsissäni. Siskoni tosin pitää ripsaria ihan hyvänä.

Tässä poseeraan siskon mineraalipuuterihippusten kanssa. Postaus tulossa!

Sain viime keväänä ekostylistikilpailussa kemikaalivapaan paistinpannun, Green Panin, jota olen käyttänyt siitä lähtien. Miten ihmeessä en ole tehnyt tästäkään postausta?!

Isovanhempien kotia tyhjennettäessä pelastin isoäidin turkishatun. En ole tohtinut käyttää sitä missään, sillä turkistarhaus on kaukana eettisestä toiminnasta. Tästä aiheesta olen kaavaillut postausta jo pitkään, ehkä palaan aiheeseen...

Pelastin kaatopaikalle joutumiselta myös nämä:

Nappasin roskalavalta talteen punaiset Sonja-luistimet ja annoin ne ystävälleni Leylalle, jolle ne olivat juuri oikean kokoiset!

Tämän raamatun puolestaan ostin New Yorkin - reissulla Whole Foodsista. Sanaakaan tästä(kään) teoksesta ei ole taidettu Kempparissa mainita. Tarvitsen lisää aikaa!

En ole värjännyt hiuksiani joulun jälkeen, mutta tämä Santen luonnonkosmetiikka-hiusväriputeli tuli ostettua jo viime syksynä. Ehkäpä käytän sen nyt syksyllä pois, ellei väriaine ole vanhentunut. Raporttia seuraa!

Berliinistä on vielä monia postauksia tulossa, yläpuolen kuvassa kesäkuista hakaneulatuunausta. Ja tässä kuva Berliinin "toimistostani", johon kaipaan kovasti:

Tämän kokoisen työpöydän kun saisi kotiinkin!

... Ja tästä berliiniläisestä kosmetiikkasarjasta olin blogaamassa jo tammikuussa 2008. Olen tapaamassa sarjan kehittäjän seuraavalla Berliinin reissullani, joten saatte viimeistään sen myötä postauksen myös tästä brändistä!

Ystäväni Iriksen laukkukaupasta on pitänyt tehdä postaus jo puolentoista vuoden ajan. Kauppa on mainio, ja sen kätkäistä löytyy mitä upeampia aarteita! Lupaan tehdä postauksen tänä syksynä, jos Iris vaan antaa. Eiköhän.

Tämä kuva on täysin lavastettu! En to-del-la-kaan juo olutta. Feikkasin vaan. Kuva on luomutilalta, josta niinikään on tulossa blogaus - kunhan vaan ehdin.

Siinä pieni sukellus ajassa taaksepäin. Kuinka maailma onkaan pullollaan kiinnostavia aiheita!

Alapuolen kuvan myötä voimmekin ottaa syksyn vastaan ja suunnata yhdessä kohti uusia seikkailuja!

Foto on berliiniläisen ruokakaupan takapihalta. Graffiti/taideteos on ihan hillitön - ja kuvaava myös: suunnilleen tuolta minun pääni sisällä näyttää. Ajatukseni ovat yhtä suurta ja värikästä hullunmyllyä, jonka seasta poimin olennaisia juttuja ja punaisia lankoja, joita pitkin päädyn aina vaan kiinnostavampien asioiden pariin.

... Ja kuvan tunnelma, se on aavistuksen jännittynyt ja odottava : mitä vielä onkaan tulossa?

Vihreä cocktail

Nyt huomio kaikki, jotka olette kyllästyneet aloittamaan aamunne puurolla, jogurtilla, leivällä tai - mikä pahinta - ette millään. Aamupala on päivän tärkein ateria ja minulla on teille täydellinen resepti päivän aloitukseen: Powersaft.

Tutustuin itse kyseiseen smoothieen Berliinissä, yhdessä lempparikahviloistani, pienessä Fruchtbarissa (postaus tulossa). Jos koskaan löydät tiesi tähän mehuparatiisiin, tilaa Powersaft.


Powersaft on tajunnan räjäyttävä juoma (en liioittele, Sam ja ystäväni Mikko todistavat tarvittaessa asian). Hämmentävintä on, että maun salaisuus on sellerissä! Ystäväni Anniina laittoi Facebookissa epäuskoisen kommentin statukseni perään, kun hehkutin sellerin parhautta, ymmärrän täysin. Lupasin todistaa hänelle sellerin maistuvan hyvältä: Anniina, testaa tätä!

Olin siis itsekin erittäin yllättynyt Powersaftin mausta, sillä olen vältellyt selleriä jo vuosia. Nyt tämä mainio vihannes kuuluu jääkaappimme vakiokalustoon: olen syönyt selleriä viimeisen kuukauden ajan vähintään kolmesti viikossa. Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan! Testatessani sekä tavallista, että luomuselleriä, huomasin seuraavan olennaisen asian: luomuselleri ei maistu ollenkaan niin karvaalle ja kitkerälle, kuin tavallinen selleri.

Mitä tähän superjuomaan sitten tulee? Fruchtbarin Powersaft koostuu selleristä, päärynästä, kiwistä ja omenasta. Lähdin siis liikkeelle näistä, mutta huomasin pian, että ainakin minä saan paremman lopputuloksen hieman erilaisella vihannes-hedelmä-yrtti - cocktaililla:

• banaani (luomu tai vähintään reilu)
• päärynä (luomu, Ruohonjuuresta saa)
• kolme sellerin oksaa (kyllä, älä nikottele siellä!)
• vihreää paprikaa (puolet tai vähemmän, keltainenkin toki käy)
• rucolaa tai lehtisalaattia (luomua)
  
• kiwi (ei pakollinen)
  
• 1-2 dl mehua (itse käytän 3 Hedelmän mehua) tai vettä
• tuoretta basilikaa
• tuoretta inkivääriä

Heitä kaikki ainekset blenderiin ja surr surr, that´s it! Annos on kahdelle.


Oma juomani on Fruchtbarin tuotosta paksumpaa, sillä blenderini on melkoisen surkea. Mutta maku on silti erinomainen ja kyllä koostumuksenkin saa toki ohuemmaksi, jos vaan lisää enemmän nestettä.

Jotta selleri ei jää liian isoiksi paloiksi, pieni se ennen blendaamista huolellisesti. Tätä ei tietenkään tarvitse tehdä, jos omistat oikeasti hyvän blenderin. Minulla ei sellaista vielä ole, jospa saisin sellaisen joulupukilta...


Olen smoothie-urallani vasta alussa ja veikkaanpa, että tulette vielä saamaan muitakin hyviä reseptejä, jahka kehitän näitä cocktailejani edelleen! Jos sinulla on joku mainio smoothie-resepti, lauta se ihmeessä tämän blogauksen perään!

Merellä

Jess! Merkkejä tästä on jo ollut ilm.. vedessä, ja asian on nyt varmistanut Suomen ympäristökeskus: Suomenlahti voi paremmin kuin kymmeneen vuoteen! Yläfemma!

Edellisviikolla saaristossa käydessäni juttelin kalastajan kanssa, joka iloitsi kampeloiden ja erityisesti piikkikampeloiden "paluusta". Niitä ei ole kuulemma vuosiin saanut. Uutinen sai minut hymyilemään, kampeloiden kato on ollut yksi konkreettisimmista merkeistä siitä, kuinka saastunut meremme onkaan. Nyt voi taas vähän hymyillä!


Päästyämme mökille tsekkasin heti levätilanteen ja havaitsin, että a) sinilevää ei edellisten vuosien tapaan ole (huraa!) ja b) rakkolevää on edellisiä vuosia enemmän. Naapurin kalastaja-Gunnar kertoi minulle jo ollessani pieni, että rakkolevä - joka minusta oli ällöttävää ja rumaa - on merkki terveestä merestä. Opin siis hyväksymään rakkolevän olemassaolon, vaikka se uimaan mennessä ärsyttävästi kutittikin jalkapohjia.

Mutta silti, ei tilanne vielä hyvä ole: varsinaisella Itämerellä hapettoman ja rikkivetyisen syvän veden alue on laajentunut ja paksuuntunut.

"Suurin osa yli 100 metriä syvästä vesikerroksesta on vailla happea ja rikkivetyä on runsaasti. Rikkivetyä tavataan paikoitellen jo 80 metrissä.

Myös Itämeren syvän veden suolapitoisuus on kasvanut vuoden takaisesta. Erityisesti tämä näkyy Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Niin ikään Perämeren syvänteissä suolapitoisuuden kasvu on jatkunut ja vastaavasti happipitoisuus alentunut.

Arandan tutkimusalueilla sinileviä havaittiin enää pieniä määriä vesimassaan sekoittuneena Suomenlahdella sekä pohjoisella Itämerellä. Myös mahdollisesti haitallisia Heterocapsa triquetra ja Dinophisys acuminata -panssarisiimaleviä esiintyi vähän".

-lähde:YLE

Punaista - taas

En tiedä mikä punaisessa värissä on, mutta se vaan kiehtoo minua kaudesta ja vuodesta toiseen, aina vaan. Olen tainnut tallentaa nämä kaksi fotoa Sienna Milleristäkin juuri sen takia: punaista.

Monen julkkisnaisen tyyli on tylsä ja ennalta-arvattava, sekä rahan pilaama (raha turmelee helposti kekseliäisyyden), mutta Sienna onnistuu aina olemaan huolettoman boheemi ja omintakeinen. Kallista designia ja halpaa kirppiskamaa sopivassa sekamelskassa, tykkään.

Rusina-pähkinä - leipä

Blogini on saanut alkunsa vatsavaivoistani, joista pääsin eroon lopettamalla hiivan, vehnän, valkoisen sokerin ja lehmänmaitotuotteiden käytön (lääkärin suosituksesta) kuuriluontoisesti kuukauden ajaksi. Kuurin jälkeen olen ottanut osan edellämainituista ruoka-aineista pieninä määrinä takaisin ruokavaliooni, mutta yhden aineen kanssa olen kuitenkin tarkempi kuin muiden: hiivan.

Jos joku joskus ihmettelee ruokavammaisuuttani on kyse yleensä siitä, etten syö vehnäleipiä. Vehnäleivissä on aina hiivaa, ja turpoan hiivasta ilmapalloksi, olen siis mielummin ilman.

Mutta, mutta... Tänään tapahtuin jotakin odottamatonta! Löysin kaupasta tuoretta, hiivatonta vehnäleipää!

Hiivaton leipä on kuvassa taka-alalla ja edessä köllii hiivaan leivottu sydän-ruippari, jonka ostin tuliaisiksi kotiin. Söpö, eikö?

Mutta se vehnäleipä siis: se on tehty juureen, eikä sen valmistuksessa ole käytetty hiivaa ollenkaan (eikä säilöntäaineita, ynnä muuta turhaa huttua, jota esimerkiksi paahtoleivistä löytyy). Olen ehkä kasvanut tynnyrissä, koska en tiennyt hiivattoman ja kuohkean vehnäleivän olevan mahdollista.

Ostin siis leivän ja kotiin päästyäni suorastaan syöksyin keittiöön viipaloimaan tätä taivaallisen tuoksuista asiaa. Leivän rakenne on juuri oikea: päältä kova ja sisältä pehmeä. Leivonnassa on käytetty paljon rusinaa ja pähkinää ja ilmeisesti siirappia, sillä leipä on makeahko. Maku on ihan älytön, sairaan hyvää!

Todettakoon nyt kuitenkin, että eihän sitä vielä ole kirkossa kuulutettu, ettenkö saisi vatsaani sekaisin tästä vehnäoverdosesta, ihan ilman hiivaakin, katsotaan nyt. Odotan jännittyneenä kroppani reaktiota.

... Eikä tätä joka päivä syödä! Joskus harvoin, kun haluaa herkutella. Hintakin on 5,90, eli pienoinen investointi.

Eat & Joyn leipävalikoima on pullollaan toinen toistaan herkullisemman näköisiä tekeleitä ja suurin osa niistä on myös hiivattomia, se on mahtavaa se! Kannattaa ehdottomasti tsekata paikan leipätiski, se on ehkä kaupungin paras.

Psst... Ja kysehän ei ole siitä, että olisin ollut arjessa tähän asti leivättä, en vaan syö hiivaleipiä, onhan niitä muitakin!

Kasvis- ja vegaaniruokaa Berliinissä

Berliini-postauksia on vielä jäljellä vaikka kuinka, tässä ravintolavinkkejä kasvissyöjille!

Kasvis tai vegaanisafkaa haluava löytää Berliinissä helposti ruokapaikan. Tässä foto kasvisravintola Mannan antimista. Etualan gazpacho ja taka-alan tofuannos olivat täydellisiä! Suurin osa paikan raaka-aineista on luomua ja palvelu on herttaista. Saimme tosin odottaa ruokiamme aika kauan, mutta toisaalta, ei meillä ollut mihinkään kiirekään. Manna sijaitsee osoitteessa Marienburger Strassse 38.

Löysin ihan sattumalta kreisin näköisen, mutta sisällöltään erinomaisen nettisaitin, jolle on koottu Berliinin kasvis- ja vegaaniravintoloita sekä ruokakauppoja. Kannattaa tsekata Happy Cow.net - sivuston ravintolaehdokkaita, kun haluaa herkutella hyvällä kasvisruoalla. Lista on aika vakuuttava!

Morgenrotista ja Eve & Adamsista olenkin jo postannut, mutta vegaaniravintola Hans Wurstista en ole tainnut vielä mainita.


Hans Wurstin ruoka-annokset ovat näyttäviä (kuvassa) ja paikka on ihan hauska, mutta seurueemme onnistui valitettavasti saada hieman keskinkertaista safkaa ja väljähtyneen oloista skumppaa. Tarjoilija oli ihan hassu (hän tarjosi meille esimerkiksi töitä ravintolasta) ja hieman pihalla (tiputteli aterimia maahan), mutta tyttö oli niin herttainen, että eihän sitä nyt voinut kuin niellä ruokansa ja kehua, vaikka safka ei oikeasti ollut niin kummoista. Annoksen kastike tosin oli hyvää... Mutta eipä se pahvin makuista tofua pelasta.

Hans Wurstiin kannattaa kuulemma mennä etenkin sunnuntaina aamiaiselle, ehkä se on parempaa kuin perus listakama.

Mainitsemallani Happy Cown listalla on myös ravtinola Cookies Cream, joka on kasvissyöjien must-paikka Berliinissä. En tajua miten on mahdollista, etten tällä kahden kuukauden pituisella reissullakaan saanut hilattua äässiäni CCn herkkujen ääreen? Kaikki kehuvat paikkaa kovasti, seuraavalla Berliini-visiitillä tsekkaan kyllä paikan. Lupaan!

Finnish Catwalk

Eilinen haastatteluni Finnish Catwalkilla meni kivasti (Janilla oli hyviä kysymyksiä!) ja oli myös hauskaa tavata muita bloggareita, esimerkiksi kuvassa Janin haastattelussa oleva Vesa.

Vesan muotiblogi on tosi seurattu ja hänestä ollaan kiinnostuneita ulkomaita myöden. On hienoa, että suosittu bloggeri suosii myös vastuullisia brändejä: Vesalla on uusi Afghan Hands - huivi, joista kerroinkin teille perjantaisen The Greendress - postauksen yhteydessä.

Messujen haastattelut olivat kiinnostavia seurata ja onneksi Saumuriralli-posse oli paikalla, sillä suurin osa Finnish Catwalkin "muodista" oli ihan hirveän tylsää Anttila-kamaa. Catwalkilla esitelty muoti oli tyyliin tällaista. Huomatkaa erään kultabaskeriin sonnustautuneen bloggerin suhteellisen tyynen oloinen ilme, todellisuudessa mieleni olisi tehnyt huutaa ja irvistää. Mikä suomalaisia suunnittelijoita ja muotitaloja vaivaa? Ja missä olivat muotinäytöksen asusteet?!

Onneksi sekaan mahtui helmiäkin, esimerkiksi Gilles et Dada, Aki Choklat, Antti Asplund, Annikki Karvinen, Sami Korhonen ja Globe Hope.

Löysin messuilta myös itselleni uuden ja ja e-rit-täin kiinnostavan brändin (alapuolen kuva), josta postaus pian... Tulette innostumaan siitä kovasti, tiedän!

Messuissa positiivinen suunta oli tietenkin eettisyyden painottaminen ja siitä lienee kiittäminen Jani Toivolaa, jonka Elämäntila - firma oli messujärjestelyiden takana. Jani ei tietenkään voinut vaikuttaa lavalla nähntyihin releisiin, paitsi oman putiikkinsa kannalta ja mahtavaa olikin, että esimerkiksi Toms Shoesit nähtiin miesmallien jalassa! Minusta alkaa tuntua, että Jani Toivolalla on erittäin iso rooli tämän maan muodin vastuullistamisessa. Hinoa ja esimerkillistä työtä.

Organic Surge

Muutama teistä kyseli tarkennuksia Organic Surge - sarjasta, jonka kerroin täyttävän The Soil Associationin sertifikaattivaatimukset. Saamassani voiteessa on INCI kohdallaan, mutta puhuin postauksessa tietenkin vain yhden tuotteen INCIstä ja luotin maahantuojan sanaan siitä, että koko sarja tosiaan täyttää sertifikaatin vaatimukset, vaikkei sertifikaattia olekaan haettu.Menen heti ehtiessäni Stockalle ja syynään sarjan muiden tuotteiden INCIt ja tarkastan, löytyykö tuotteista erään lukijan väittämää silikonia vai ei. Palaan aiheeseen!

Veg veg veggies!

Herkuttelin juuri itse tehdyllä Som tamilla, lounastäydellisyyttä! Muistatteko kun kerroin, että tämän tulisen papaijasalaatin voi tehdä papaijan sijaan porkkanasta? Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Porkkana on meille suomalaisille papaijaa ekologisempi vaihtoehto, ja halpakin vielä! Eikä niitä Som tamin kanssa usein tarjottavia rapujakaan oikeastaan mihinkään tarvitse. Som tam on ihanaa kasvisversionakin.

Teille on muuten huomenna (tai vielä tänään, jos suinkin ehdin) luvassa mainio smoothie-resepti, jota olen muutaman viikon kehitellyt ja testauttanut koehenkilöillä. Kaikki ovat tykänneet, joten etteköhän tekin! Mainioita reseptjeä löytyy myös Heidin Quinoaa-blogista. Tutustukaapa!


-kuvat: Quinoaa

Heidin uusin postaus on erityisen mielenkiintoinen niille, jotkat etsivät terveellistä ja herkullista kasvisruokaa Helsingin keskustasta. Heidin testaama, Vanhan Kauppahallin Vegetaari on ruokapaikka, johon olen itsekin menossa piakkoin. Vegetaarista oltiin minuun kesällä yhteydessä ja tarkoitus on tehdä postaus parin viikon sisään!

The Greendress Cocktail

Perjantainen The Greendressin pressitilaisuus oli värikäs eettisen ja ekologisen muodin, vegaaniruoan ja luonnonkosmetiiikan cocktail.

Tilaisuus alkoi upealla vegaanibrunssilla, tällaista kun saisi useamminkin! Itseasiassa kuvan ruoat on mahdollista tehdä itse, sillä kaikki reseptit ovat The Skinny Bitch - opuksesta, jonka pitäisi olla kaikille kempparilaisille jo tuttu kirja, eikö niin? 

Jani Toivola tapasi vastikään toisen Skinny Bitchin kirjoittajista, Roryn, New Yorkissa ja sai tältä SKn luettavakseen. Nyt Jani on ihan yhtä Skinny Bitch - fani kuin minäkin ja saattaa jopa olla, että saamme Roryn keväällä Suomeen - toivotaan! Jos siis haluat hyviä ja herkullisia vegaaniruokaohjeita, luepa Skinny Bitch ja etenkin kirjasarjan toinen osa: Skinny Bitch in The Kitch. Suosittelen kyseistä vegaanireseptikirjaa etenkin ystäväni Saaralle!


Herkkujen jälkeen tutustuttiin pääasiaan, The Greendressin muotitarjontaan. Muistatteko pari päivää takaperin  tekemäni postauksen Minna-brändistä? Minna siis on edustettuna The Greendressissä, mutta yllätyin suuresti huomatessani, että Minnan malliston kiinnostavin vaatekappale - se ihana kukkamekko, jolla kuvitin Minna-jutun - löytyy Greendressin valikoimasta! Minna-kukkamekko on täydellisen monikäyttöinen, mutta koska ostin Lontoosta samankaltaisen vaatekappaleen, saanee All Saints-mekkoni kelvata. Harmi vaan ettei se ole eettinen, kuten Minna, mutta ensi kerralla sitten... 

Saimme myös tutustua Janin ja Elinan omaan mallistoon, joka on tehty vanhoja vaatteita kierrättämällä: vanhat vaattet on muokattu uuteen uskoon. Nämä 70-luvun discoa henkivät, mutta vahvasti 2000-lukua edustavat luomukset ovat made in Rööperi. Aika hienoa, eikö? Etenkin alapuolen paljetti-ihanuus teki minuun vaikutuksen. Lisää kuvia tulossa!

Kyseisen malliston lisäksi puhuttiin brändistä Afghan Hands, jonka perustaja Martin Maulawitzada oli paikalla kertomassa firman ideologiasta ja menestystarinasta. Muistatte ehkä alkuvuodesta tekemäni postauksen, jossa tuotteista mainitsin? Brändin perustaja Martin on meikkaaja, ja hänen asiakkaitaan ovat Hollywoodin it-naiset, esimerkiksi Lindsay Lohan, Angelina Jolie, Claire Danes... Nämä naiset, Angelina etunenässä (tietenkin) ostivat Martinilta ensimmäiset Afghan Hands - huivit ja paparazzien blongattua naiset huivit kaulassaan, alkoivat trenditietoiset matkia idoleitaan, ja nyt nämä eettiset tuotteet myyvät erittäin hyvin.

Afghan Hands - huivit valmistetaan nimensä mukaisesti Afganistanissa, paikallisten naisten (kaikki leskiä) toimesta. Ompelijoiden palkka on 75 dollaria kuussa. Yleensä vain koulutetut miehet tienaavat maassa sen verran. Meistä täällä Suomessa naisten työstään saama palkka tuntuu tietenkin pieneltä, mutta afganistanilaiset naiset tienaavat huiveja ompelemalla hyvin. Lisää brändistä täällä.

The Greendressin brunssilla esiteltiin myös kosmetiikkasarja Organic Surge. Brändillä ei ole luonnonkosmetiikkasertifikaattia, mutta sillä voisi olla: sarjan tuotteet täyttävät Soil Associationin kriteerit, mutta koska sertifikaatin hakeminen on kallista hommaa, ei Organic Surgelle ole sitä vielä haettu. Mutta kelpo kamaa se kyllä on, tsekkasin INCI-listan.

Testiin saamani ihovoide tuoksuu miedosti inkiväärille ja laitan teille raporttia tuotteesta heti jahka saan käyttäjäkokemuksia aikaiseksi. Jani on jo muodostanut oman mielipiteensä:

 Tuotteet eivät ole myynnissä The Green Dressissä, vaan niitä saa Stockmannilta ja Kicks-ketjun liikkeistä. Kiinnostava uusi tuttavuus!

Tässä vielä sporapysäkillä räpsäisty kuva vastikään saamistani hollannikkaista: okrat Swedish Hasbeensit ovat ihan mahtavat! Ja kuinka iloisesti ne sopivatkaan yhteen punavalkoisten kassien kanssa. Elämän pieniä iloja :)

... Nyt täytyy alkaa hankkiutua Muotimessuille, haastatteluni on kahden tunnin kuluttua, kiire!

Elämänmuutos

Voi tätä ihmisen elämää! Kirjoitin teille juuri siitä, kuinka suomalaiset eivät halua enempää rahaa. Jengi on tajunnut, että elämässä jokin muu on rahaakin tärkeämpää: onnellisuus. Ja onnellinen ihminen on yleensä terve, ei sairas (toki sairaudenkin kanssa voi olla onnellinen, mutta nyt puhutaan tilasta, jossa se ihan oikeasti on mahdotonta). Ja koska ihminen on mitä se syö, on terveellisen ruoan popsimisen lopputuloksena onnellinen (tai ainakin onnellisempi) elämä, kuin jos vetäisi ravinnoksi scheissea, joka pahimmillaan tekee sairaaksi, väsyneeksi, voimattomaksi - jopa sänkypotilaaksi.

Eräs tyttö, jonka tapasin tänään eräässä ruokanörttien kokoontumisessa kertoi minulle olleensa erittäin sairas. Niin sairas, että oli jo menettämässä toivon paranemisesta ja normaalista elämästä, kun hänen maailmansa yhtäkkiä muuttui. Tyttö kertoi sattumalta löytäneensä tiensä Kemikaalicocktailiin, vatsaongelma-postausteni pariin. Ruokaremontti alkoi siltä istumalta ja tyttö kertoi tänään minulle, että olen pelastanut hänen elämänsä. Näillä sanoilla! On meinaan aikamoisen hieno olo juuri nyt, en oikein tiedä miten päin olisin.

Tytön kerrottua tarinansa halasimme ja itkin melkein. Olen toisinaan miettinyt, että jaksankohan enää jatkaa blogini ylläpitämistä, mutta jos jokin asia antaa voimia jatkaa kirjoittamista, on se tämä tyttö. Ja juuri tämän takia keskustelufoorumin perustaminen ja blogin laajentaminen on juuri se, mitä pitää tehdä! Sain luvan haastatella tyttöä blogiini, joten pian tekin tulette kuulemaan hänen tapauksensa ja kuinka ruoka voi ihan oikeasti muuttaa elämän kokonaan. Ihan huikea juttu!

En oikein osaa selittää miltä tuntuu, kun joku kertoo olevansa elävien kirjoissa siksi, että minä olen osannut naputtaa oikeita asioita näppikseni kautta nettiin. Ihan hullua ja uskomattoman hienoa. Niin hienoa, että tuntuu melkein väärältä kirjoittaa näin arvokkaita asioita arkisesti johonkin blogiin, mutta toisaalta, juuri blogitekstit ovat avanneet tytölle uuden maailman! Ja juuri siksi minä tätä teen, jotta lukijani löytäisivät tiensä sellaisen elämän pariin, joka tekee onnelliseksi. Ruoalla on siinä avainrooli.

Terveisiä tälle tytölle, olet mahtava ja rohkea ja pystyt vielä mihin vaan!!

Huikea ilta.

Perjantaifiilis

Olen helposti innostuvaa sorttia ja haluan usein tehdä asiat heti! Esimerkiksi nyt haluaisin laittaa teille kuvia aamuisesta The Green Dressin lehdistöinfosta, jossa oli paljon kiinnostavaa asiaa, mutta kännykkäni ei halua tehdä yhteistyötä (en saa fotoja ulos puhelimesta), joten palataan syysinfoon (kuvien kera), viikonlopun aikana. Sanottakoon kuitenkin lyhyesti, että asialistalla oli mm. The Skinny Bitch (Jani on innostunut kirjasta ihan yhtä paljon kuin minäkin), upeita vaatteita, luomukosmetiikkaa ja erinomaista ruokaa: vegaanibrunssi oli ihan mahtava! Mutta tästä lisää siis huomenissa.

Oi kuinka odotankaan viikonloppua! Tässä perjantain kunniaksi kännykästä jo aikaisemmin purettuja kuvia parin viikonlopun takaa. Meidän kaveriporukassamme mökkiviikonloppu tarkoittaa nimittäin tätä...

Ystävät ja etenkin musisoivat ystävät ovat kyllä ihan parasta viihdettä! Haluaisin jo alkaa tehdä promotyötä kuvan Dj-duolle, mutta siihen ei taida olla lupaa...

Kulttuurista voi nauttia onneksi tänäänkin, Taiteiden yö kutsuu! Hyvää viikonloppua!