Täällä Berliinissä on käynnissä eräänlainen ihmiskoe. Kasvojen alueen ihoni on kevään mittaan muuttunut aavistuksen näppyläiseksi (normaalisti minulla ei ole näppyjä juuri laisinkaan) ja olen siis päättänyt vaihtaa kasvojenhoitosarjani itselleni sopivampaan. Vaikka lähes jokaisessa sertifioidussa luonnonkosmetiikkasarjassa on minulle erinomaisesti sopivia tuotteita, joiden kanssa pärjään ihan yhtä hyvin kuin tavanomaisenkin kemikaalischeissen kanssa, on sopivien naamatököttien löytäminen osoittautunut yllättävän haastavaksi.
Todettakoon heti tähän alkuun, että katastrofista ei ole kyse. Iho on kuulas, pehmeä ja joustava, eikä näppyjä kauempaa edes huomaa (kuva havainnollistamassa "ongelmaa"), mutta minulle riittä se, että huomaan itse tilanteen ja tiedän, että iho ei ole niin hyvässä kondiksessa kuin ennen luonnonkosmetiikkaan vaihtamista.
Muistatte ehkä tammikuisen
postaukseni Laveran Faces - sarjasta, joka tuntui olevan minulle juuri sopiva. Mutta aivan kuten aikaisemmin testaamani
Weledan Iris-srja, toimi Laverakin jonkin aikaa, kunnes iho alkoi taas muuttua näppyläisemmäksi. Ärsyttävää! Ja mainitaan nyt sekin mistä kaikki alkoi:
Dr. Hauschka-sarja, joka edellisten sarjojen tapaan sisältää monia ihania ja minulle sopivia tuotteita, mutta kasvojenhoitosarja ei ollut minulle sopiva, sekään. Huoh. Miksi tämä on niin hankalaa?
En käytä kosmetiikkaa päivittäin, eli teoriassa luonnonkosmetiikkapesuaineiden pitäisi toimia. Tilanne nimittäin on se, että
kun tavanomaista meikkiä käyttävä henkilö yrittää puhdistaa kasvot luonnonkosmetiikalla, ei puhdistustehno riitä ja iho jää likaiseksi. Tämä on syy siihen, että suuri osa naisista kokee, että luonnonkosmetiikka on tehotonta. Jos pesee naamansa luonnonkosmetiikalla, pitäisi käytetyn kosmetiikankin olla luonnonkosmetiikkaa - ihan loogista! Mutta minä käytän todella vähän meikkiä, miksi homma silti tökkii?
Saattaa hyvinkin olla, että luottomeikkivoiteeni, joka siis on Biothermin (ei luonnonkosmetiikkaa) on liian jytyä kamaa luonnonkosmetiikkakamalle puhdistettavaksi ja siksi kärsin näppylöistä. Mutta käytän tätä erittäin kevyttä meikkivoidetta vain ehkä kerran, pari viikossa, onko se todella liikaa? Ehkä.
Olen päättänyt silti vielä etsiä, josko löytäisin luonnonkosmetiikkasarjan, joka toimii yhteen Biothermin meikkivoiteen satunnaisen käytön kanssa. Voi olla, ettei sopivaa tuotetta löydy, mutta koska en ole löytänyt luonnonkosmetiikan parista sopivaa meikkivoidettakaan, keskitytään nyt ensin puhdistusaineisiin. Ja todettakoon siis, että minä olen vain yksi ihminen ja nämä edellämainitut sarjat saattavat toimia teillä muilla hyvinkin!
Haluan ensisijaisesti pitäytyä sertifioidussa luonnonkosmetiikassa, mutta jos se osoittautuu mahdottomaksi, on siinä joustettava. Kuten olen aikaisemminkin todennut,
en ole hippeilyn nimissä valmis tinkimään ihon kunnosta. Tosin uskon vahvasti siihen, että löydän kyllä sopivan sarjan ja tavan hoitaa kasvojani, kunhan jaksan ja maltan kokeilla. Ja ihan pakko on tässä kohtaa mainita, että
ihon kuntoon vaikuttaa - paljon rasvoja ja tököttejä enemmän - se mitä syö ja juo. Lue blogaukseni aiheesta!Berliini on oiva paikka luonnonkosmetiikan testailuun, sillä hinnat ovat melko varmasti Euroopan matalinta luokkaa - päinvastoin kuin Suomessa. Loikin ja pompin siis innostuksesta kun huomasin paikallisessa peruskempparissa, että tavanomaisten kosmetiikkaputelien seassa on myös todella huokeaa, sertifioitua luonnonkamaa ! Olen pihi ja käytän mielelläni halvimpia mahdollisia luonnonkosmetiikkatuotteita, jos ne vaan ovat tarpeeksi tehokkaita. Tartuin siis testimielessä Rossmann-ketjun
Alterra-sarjaan.
Tuotteet ovat BDIH-sertifioituja, eli luotettavaa luonnonkosmetiikkaa ja hinta oli 3-4 euroa per laatu! Miten sertifioitu luonnonkosmetiikka voi olla näin halpaa? Ostin kerralla kasvojenpesuaineen, kasvoveden, kosteusvoiteen, kuorinnan ja ihoöljyn. Yhteensä nämä ostokset maksoivat noin 15 euroa - Suomessa sillä saa pelkän luonnonkosmetiikkapesuaineen!
On tärkeä muistaa, että iho ei muutu päivässä, ja uudelle sarjalle pitäisikin antaa rauhassa aikaa, jotta iho tottuu uusiin tökötteihin. Mutta, mutta... Jo neljän päivän kuluttua tilanne oli se, että minun piti lopettaa sarjan käyttö. Se ei vaan sopinut iholleni ollenkaan. Se punoitti ja oli selvästi ärtynyt. Voi kunpa tietäisin mistä raaka-aineesta se johtuu!! Aivan kuten normikosmetiikassakin, koostuu luonnonkosmetiikka ainesosista, joille käyttäjä voi olla yliherkkä. Olen siis yliherkkä Alterra-sarjan
jonkin tuotteen jollekin ainesosalle. Ärsyttävää.
Tosin, sarjan ihoöljy on yhä käytössä ja Alterran bodylotion (joka ei ole kuvassa) on myös erinomainen tuote, mutta muiden tököttien kanssa en valitettavasti tule toimeen.
Nyt pitäisi tietenkin tehdä niin, että kokeilen sarjan tuotteita yksi kerrallaan ja yritän selvittää, mikä aineista aiheuttaa ihon punoituksen ja näppylät. Huoh.
En koe olevani kovin vaativa.
Minulla ei ole tarvetta suureen kemppariarsenaaliin, perusasiat riittävät hyvin! Haluan pestä ja kosteuttaa ihoani ja käyttää toisinaan vähän meikkiä, that´s it.
Olisin
todella onnellinen, jos hyviksi toteamieni:
-
shampoiden (Dr. Hauschka, Logona,
Urtekram),
-
hoitoaiden ja naamioiden (Logona (jsta näköjään blogattava pian!!),
Sante, Urtekram),
-
vartalorasvojen (
luomukookosöljy, Logona,
Blueberry Living, Alterra, Frantsila,
Burt´s Bees, Weleda,
Lavera),
-
dödöjen (
luomukookosöljy,
Biotherm),
-
saippuoiden (
Weleda, Urtekram,
Ole Hyvä,
musta saippua) ja
-
huulirasvojen lisäksi löytäisin vielä
kasvoillani toimivan luonnonkosmetiikkasertifioidun tuotesarjan. Etsintä siis jatkuu. Mainittakoon, että kokeilin alkumatkasta täällä Berliinissä myös suosikkiluonnonkosmetiikkasarjani - Logonan - kasvotuotteita, ja nekin tuottivat pettymyksen. Mutta en ole niistä vielä luovuttanut, otan ne mukaan Suomeen ja kokeilen vielä uudemman kerran.
Että tällaista! Ihmettelette varmaan miksi joku tyyppi vapaaehtoisesti tekee tällaista - ja vieläpä maksaa testaamansa tuotteet itse. Välitän ympäristöstä ja itsestäni sen verran paljon, että en halua syytää keinotekoisia mömmöjä iholleni tai etenkään luontoon yhtään sen enempää kuin on pakko. Mutta en kuitenkaan halua näyttää peikolta! Tiedostava ihminen ei kuitenkaan voi olla välittämättä siitä, että kaikki se mitä huuhdomme suihkussa iholtamme, päätyy viemäriin ja ympäristöön.
Jos oman hyvinvoinnin kriteerinä on ainoastaan se, miltä itse näyttää, on homma tietenkin paljon helpompaa. Mutta kun ajattelee himpun verran pidemmälle ja tiedostaa sen, että omat kemikaalivalinnat liittyvät omaan terveyteen ja ympäristön tilaan, tulee kaupassa tehneeksi fiksumpia valintoja. Vielä kun löytäisin kasvojen iholle täydellisen balanssin, niin olisin todellisessa harmoniassa tököttieni ja luonnon kanssa.
Ihmiskoe jatkukoon.
