28.7.2009

Luomuväittelyä

Käynnissä on jonkinlainen Suomi-Ruotsi - luomuväittely. Joku teistäkin linkkasi eilen uutiseen, jossa ruotsalaistutkijat tyrmäävät luomutuotannon. En ottanut asiaa vielä sen isommin puheeksi Kempparissa, koska odottelin vastinetta. Se saatiinkin pian, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Pentti Seurilta.

Ruotsalaistutkijat siis väittävät, ettei luonnonmukaisesti tuotettu vilja ole luonnon kannalta yhtään parempi ratkaisu kuin tavanomainenkaan tuotanto. Tässä lainaus YLEn uutisesta:

"Maanantaina Ruotsin televisiossa nähdyt ruotsalaistutkijat ovat esiintyneet aiemminkin luomutuotannon arvostelijoina, sanoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Pentti Seuri.

Ruotsalaisten mukaan viljan luomutuotanto haittaa luontoa, koska se vaatii enemmän viljelypinta-alaa kuin tavallinen tuotanto. Seurin mukaan väite ei pidä paikkaansa, koska maatalous vie Suomessa vain seitsemän prosenttia maa-alasta. Maatalouden laajentaminen itse asiassa kasvattaisi luonnon monimuotoisuutta, Seuri sanoo.

Seurin mukaan luomutiloilta ei myöskään pääse ylimääräisiä valumia vesistöihin. Kaikissa Pohjoismaisissa tutkimuksissa päästöt on todettu selvästi tavanomaista tuotantoa pienemmiksi, hän sanoo.

Eräissä osittaistutkimuksissa päästöt kasvoivat niissä tapauksissa, joissa luomutila oli erikoistunut tiettyyn tuotteeseen, kuten viljaan. Luomun idea kuitenkin on se, että kasvi- ja karjatalous toimisivat yhdessä, Seuri täsmentää.

Seuri ihmettelee, mistä ruotsalaistutkijoiden luomuun suuntautuva antipatia johtuu. Onko tarkoitushakuisten lausuntojen takana jonkinlaiset sidonnaisuudet? Seuri muistuttaa, että YK:n maatalousjärjestö FAO suosittelee luomutuotantoa".

-lähde: YLE Uutiset

Kuuntele Seurin haastettelu kokonaisuudessaan YLE Areenasta.

En yksinkertaisesti ehdi mennä tähän nyt enempää, koska täytyy pakata! Vietän nimittäin seuraavat päivät luonnonsuojelualueilla ja luomutiloilla, mutta palaan aiheeseen piakkoin. Sorivn ääressä taas perjantaina!

Arkonaplatz

Berliinissä viikkorutineeja ei oikeastaan ole ollut juurikaan, niistä on yritetty päästä täysin eroon. Muutamia asioita olen kuitenkin tehnyt joka viikko: neljä astangajoogatuntia ja Mauerpark-visiitin.

Mauerpark on kirppishain unelma, mutta ei kannata nukkua pommiin! Paikalle on hyvä hankkiutua heti kymmeneltä - aarrekätköille pitää tietenkin ehtiä ensimmäisten joukossa, jos oikeasti haluaa tehdä löytöjä.

Mauerparkista kivenheiton päässä on toinen ihana kirppistori, Arkonaplatz, jolle sain mentyä ensimmäistä kertaa vasta viime sunnuntaina, onneksi! Paikka on viiden minuutin kävelyn päässä Mauerparkista ja kirppiksellä on edellistä parempi fiilis, vähemmän turisteja ja tungosta ja todella hyviä kojuja. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös täällä.


Löysin Arkonaplatzilta ehkä reissun mahtavimman asuste-asian, mutta palaan siihen myöhemmin. Sen sijaan: katsokaa näitä kirjaimia! Megasuperlähikuvia tulossa. Näillä tullaan leikkimään paljon. Lapsellisen hauskaa.


Häippäsen nyt taiteen pariin: Helmut Newton kutsuu. Onneksi on vielä viiisi kokonaista päivää jäljellä!

Gmo-soija - kysymyksiä ja vastauksia

Tässä vastauksia soija-postaukseni perään esittämiinne kysymyksiin:

1. Kukaan ei kuole gmo-soijan syömiseen (ellei satu tukehtumaan tofunakkiin). Kyse on kuitenkin siitä, että jokaisella pitää saada olla vapaus tehdä valinta siitä, syökö gmo-ruokaa vai ei. Jos jopa luomutuotteissa saattaa olla gmo-jäämiä, on kuluttajan aivan mahdotonta tehdä valintaa asiassa, jossa hänellä - ainakin toistaiseksi - kuuluu olla valinnanmahdollisuus.

2. Nimimerkki "Jennifer" kirjoitti: "Yksinkertaistettuna: Jos öljylaiva ajaa karille, meri saastuu koska öljy tappaa kaloja ja lintuja. Sen sijaan ihmisen elimistö ei huomaa eroa syötyään luomusoijaa tai geenimuunneltua soijaa. Arvolatautuneilla sanavalinnoilla luodaan mielikuvia ja mielipiteitä, jotka eivät pohjaudu tietoon vaan fiilikseen".

Gmo-ruoka voi aiheuttaa välittömän reaktion. Olen aikaisemminkin kertonut tomaattiesimerkin, jossa kampelan kylmänsietogeeni istutettiin tomaattiin, jotta tommaatti kestäisi paremmin kylmää ilmastoa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan, sillä uudet "kalatomaatit" laukaisivat kala-allergisilla tomaatin popsijoilla vakavat reaktiot (muistelen, että allergiareaktiot johtivat jopa kuolemantapauksiin, mutta en ole tästä aivan varma). Jos tomaatteja pitää alkaa myymään lauseilla "sopii kala-allergikolle" ollaan ruoantuotannolla aivan metsässä.

Englannissa valmistuneen tutkimuksen tuloksena saatiin puolestaan selville, että soija-allergiat yleistyivät vuonna 50% vuonna 1998, kun geenimuunnellun soijan tuotanto lisääntyi räjähdysmäisesti. Vastaavia soija-allergialukemia ei oltu saatu 17 vuoteen.

Suosittelen myös lukemaan Kuningaskuluttajaan tekemäni jutun, jota on käytetty lähteenä sen jälkeen mediassa muuallakin. En todellakaan lätise näitä juttuja fiilispohjalta. Tässä lista jutustani:

Gmon uhkat:

- uudet allergiat
- ennustamattomuus
- vaikutusten seuranta
- ristiriitaiset koetulokset
- teollisuus rahoittaa tutkimusta
- tiedonpuute
- elintarviketuotanto suuryrityksillä
- peruuttamattomuus

"Kun vaikkapa kampelan kylmänsietogeeni laitetaan tomaattiin, saattaa se laukaista tomaatin syöjällä kala-allergiareaktion. Gmo-tekniikkaa pidetäänkin epävarmana, sillä geenien siirrossa siirtyy myös ominaisuuksia, joita ei tiedetä. Gmo-ruoasta on kokemuksia vasta vuosikymmenen ajan, ja on vaikea sanoa, mihin uusiin allergioihin ja sairauksiin gmo-ruoat voivat liittyä. Eläinkokeissa koe-eläimille on ilmaantunutt kasvaimia, syöpää tai ne ovat kuolleet. Suurinta osaa tutkimuksesta rahoittaa teollisuus itse. Kriitikot myös kyseenalaistavat ruoantuotannon valumisen muutaman jättifirman käsiin".

-lähde: Noora Vanhanen / YLE Kuningaskuluttaja 30.8.2007

Jos puhutaan soijasta, niin elimistö ei huomaa eroa sillä nimenomaisella hetkellä kun syöt gmo-soijaa. Mutta vuosikymmenien käyttäjäkokemuksista ei vielä ole tutkimustietoa! Käyttämäsi vertauksen öljy meressä - esimerkki ei sovi tähän yhteyteen, sillä geenimuuntelun aiheuttamat tuhot eivät pakosti ole välittömiä, vaan ne voivat tapahtuvat vähitellen, aivan kuten mehiläis-esimerkilläni havainnollistin.

Gmon ongelma ei ole vain siinä, onko gmo-ruokaa hyvää ravintoa ihmisen elimistölle vai ei, kyse on myös isosta ympäristöasiasta. Gmo-soijaviljelyksien homogeenisuuden myötä aiheutuva mehiläisten kuoliaaksi nääntyminen (yritä itse elää vain yhdellä ruoka-aineella!) vaarantaa koko ekosysteemin ja luonnon monimuotoisuuden. Tämä pätee toki myös tavanomaisen soijan tuotantoon.

3. Nimimerkki "tofunakki" kirjoitti: "Käytännössä kaikki nykyisin viljeltävät kasvit on erilaisia kuin luonnonvaraiset lajitoverinsa tai esiäitinsä: viljelijät on aina valinneet siemenkasveiksi parhaimmat ominaisuudet omaavat kasvit ja risteyttäneet niitä. Teollisesti tehty geenimuuntelu ei lopulta eroa tosta kovin paljoa..."

Voi herrajumala! Kyllä eroaa, huimasti! Geenimuuntelun myötä viljelijöiltä riistetään oikeus siemeniin ja he ovat täysin Monsanton ja vastaavien jättiläisfirmojen armoilla. Tässä siteeraus aikaisemmasta blogauksestani:

"Gmossa sairainta on se, että Monsanto omistaa siemenet! Siemenet, jotka ovat maanviljeljän pyhin asia, ovat firman omistamia! Joka kevät viljelijän pitää ostaa uudet siemenet sen sijaan, että tehtäisiin niin kuin vuosituhansia... Siemen kuuluu maanviljelijälle! Ja kelatkaa sitä, että Monsanto saa näin haltuunsa maailman ruokavarat, sillä sehän voi hinnoitella siemenensä ihan pilviin. Lopputulemassa rikkailla on varaa syödä gmo-vapaasti ja köyhillä ei".

-lähde: Kemikaalicocktail Valkeaa ja tappavaa 23.9.2008

Selvennykseksi vielä: siemenet on siis ostettava vuosittain uudestaan, koska kasvit on geenimanipuloitu "steriileiksi". Aika ovelaa Monsantolta vai mitä? Gmo on isoa bisnestä ja ihmisten terveydestä tehdään kauppatavaraa.

On tärkeää ymmärtää, että koska gmo on ihmiskunnan historiassa uusi asia, ei olemassa voi olla tietoa, joka antaisi osviittaa siitä, kuinka ihmiselimistö ja luonto reagoivat vuosikymmenten altistumisessa. Ja pahinta on se, että saatamme menettää alkuperäiset versiot kasveistamme, jos gmo-kasvit sekoittuvat luonnossa tavallisten kanssa. Miettikääpä, jos esimerkiksi 10 vuoden päästä havaitaan, että hups, gmo-soija heikentää spermanlaatua (täysin hatusta temmattu, teoreettinen esimerkki) eikä maailmassa enää ole jäljellä alkuperäistä soijaa. Silloin emme voi palata taaksepäin. Tosin, se ehkä olisi ihmiskunnalle ihan oikein.

Lukekaa näiden minun kommenttieni lisäksi myös toistenne kommentteja soijapostaukseni perästä. Kiitos keskustelusta, jatketaan taas tästä.

27.7.2009

Designerlupaus Rachel Ford

Uusien kenkien ei ole aina pakko olla nahkaa, ne voivat olla myös kierrätyskumia! Nämä sisäkumikorkkarit kelpaisivat ihan mainiosti Aleksanterinkadun kenkäkauppojen valikoimiin. Ilahduttavaa.


Nilkkurit on suunnitellut Rachel Ford - tämä suunnittelijalupaus kannattaa muistaa! Katsokaapa designerin luomu- ja ekomateriaaleista tehtyjä vaatteita.

-kuvat: paper-doll

Oi oi, kiinnostavaa todellakin. Rachelilla ei vielä ole edes nettisaittia, mutta eiköhän sellainen pian ole olemassa. Kuvat ovat kevätmallistosta, syysmallistoa odotellessa!

Gmo-soijaa Euroopassa

Soija on puhuttanut tasaisin väliajoin Kemikaalicocktailin lukijoita: onko soija itsestäänselvästi hyvä lihan korvike ja ravintoaine ja kuinka on sen ekologisuuden laita, entä gmo-soija?

Lupasin kääntää teille Saksassa ilmestyvän Schrot & Korn - lehden artikkelin "Voiko tofu enää olla gmo-vapaata?". Olen kääntänyt Leo Frühschützin jutusta pääpointit, koko juttua en siis avaa. Frühschützin jutusta poimimani tiedot löytyvät tekstistäni lainausmerkkien sisältä. Huomatkaa, että välillä puhun luomusoijasta, välillä gmo-soijasta ja välillä tavanomaisesta!


"EUn ulkopuolelta unionin alueelle tuodaan vuosittain noin 40 miljoonaa tonniaa soijaa, lähes kaikki elelä-Amerikasta. Suuri osa tästä soijasta on gmo-soijaa.

Tavanomainen (ja luomusoija) saastuvat gmo-soijasta helposti. Saastumiseen (eli kontaminaatioon) riittää muutama geenimanipuloitu soijapapu (esimerkiksi kuljetusastian pohjalla) tai tavallista voimakkaampi tuulenpuuska, joka kuljettaa siitepölyä gmo-pelloilta luomupelloille. Helpon kontaminaatioriskin vuoksi pistokokeita tehdään onneksi jatkuvasti.

Pistokokeisiin joutuneista (EUn alueelle tuoduista) luomu-soijatuotteista noin 10 prosenttia sisältää gmo-soijaa, mutta määrät voivat olla todella vähäisiä, alle 0,05%. Mutta tavanomaisen soijan tila on toinen: kun testatusta luomusoijasta 10% on havaittu gmo-kontaminoiduksi, on tavanomaisen soijan kohdalla luku on kolminkertainen".

Kannattaa meittiä tätä kun seuraavan kerran tilaa ravintolassa tofuruokaa. Tosin, totean tähän väliin, että aion haastatella Kemppariin EVIRAn edustajaa ja vaatia tietoa siitä, miten ihmeessä Suomessa ollaan turvallisilla vesillä gmo-soijatuotteista (EVIRAn väite), jos kerran EUn alueelle tuodusta soijasta suuri osa jo on - aivan yleisen tiedon mukaan - gmo-saastunutta. Palaan siis tähän.

Älkääkä nyt tukehtuko siihen tofunakkiin siellä kotona, mutta muistakaa suosia luomutofua. Siten gmo-soijan popsimisriski on ainakin kolmanneksen pienempi.

"Suurin saastumisen riski on eteläamerikkalaisessa soijassa
". Onneksi soijaa kasvaa paljon etelä-Amerikkaa lähempänäkin, esimerkiksi keski-Euroopassa!

"EUn alueella gmo-soijan viljely on (toistaiseksi) kielletty ja siksi kontaminaatioriskiä ei ole. Eurooppalainen (etenkin keskieurooppalainen) soija on gmo-kontaminaatioriskiltään turvallisempi valinta kuin eteläamerikkalainen soija.

Soija kuitenkin vaatii kasvaakseen kuumaa ja kuivaa ilmastoa, eikä eurooppalainen soija riitä kattamaan eurooppalaisten tarvetta. Tavaraa on tuotava EUn ulkopuolelta ja siksi gmo-soijaa päätyy EUn alueelle". Monet eurooppalaiset syövät siis tietämättään gmo-soijaa. Arvatkaa näenkö lähithaimaalaisen ravintolan tofucurryn hiukan uudessa valossa? Kolmen euron lounaaseen on tuskin käytetty saksalaista luomutofua...

Kun siis syöt soijaa, kannattaa ehdottomasti suosia luomukamaa ja eurooppalaista alkuperää olevaa soijaa ja soijatuotteita. Se, paljonko Suomen elintarvikkeissa on gmo-soijaa on to-del-la kiinnostava aihe ja lupaan palata asian pariin EVIRAn haastattelun muodossa.

Soijan ympäristövaikutuksista lyhyesti: soija ei ole ekoruokaa. Soijan epäekologisuutta lisää se, että sitä kasvatetaan ihmisten lisäksi ruoaksi tuotantoeläimille ja volyymit ovat isoja. Suomalaisen ruokapöytään päästäkseen soija tekee maailmalla pitkän matkan (tosin niin tekee moni muukin elintarvike), joka puolestaan aiheuttaa CO2-päästöjä.

Vielä kiinnostava yksityiskohta Schrot & Korn - lehden jutusta: geenisoijajäämiä on löydetty myös eteläamerikkalaisesta hunajasta.

Tammikuussa 2009 tehdyssä Ökotest-vertailussa tutkittiin 14 eri hunajamerkin gmo-siitepölyn jäämiä ja 10 tuotteesta (myös yksi luomuhunaja) löydettiin gmo-siitepölyä. Eli edes luomuhunaja ei välttämättä ole gmo-vapaata - ellei kyseessä ole eurooppalainen - tai etenkin suomalainen - hunaja. Kannattaa siis ehdottomasti suosia kotimaista. Suomalainen hunaja on aina gmo-vapaata, koska pelloillamme ei (vielä) kasva gmo-soijaa tai muitakaan gmo-kasveja.

Luen parhaillaan toisesta erinomaisesta saksalaisjulkaisusta nimeltä MyLife, kiinnostavaa juttua pölyttäjien määrän romahtamisesta. Jos meno jatkuu, tietää se tietäisi esimerkiksi hunajan, mutta myös monen muun ruoka-aineen katoamista ruokapöydästä. Aiheesta on kirjoiteltu viime vuosina aika-ajoin siellä täällä, mutta todellisuudessa kyseessä on ehkä jo lähitulevaisuuden uutispommi.

Miettikääpä mitä luonnolle ja ravinnontuotannolle(!!) tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat. Mehiläiset tekevät meille parhaillaan enemmän työtä kuin moni ehkä osaa ajatellakaan! Mehiläiset hoitavat ihmisen käyttämien hyötykasvien pölyttämisestä noin 80 prosenttia. Jos se loppuu, muuttu jokaisen meidän ruokavalio radikaalisti.

Täällä Saksassa mehiläisten määrä on tippunut kahdesta miljoonasta yksilöstä 750 000 yksilöön. Muutos on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä katastrofaalinen eko-indikaattori ei ole mikään pikkujuttu. Ja mistä pölyttäjien katoaminen johtuu? Syitä on muutamia, mutta suurin niistä on ruoantuotannon homogenisoituminen. Mehiläiset sananmukaisesti "näännytetään" kuoliaaksi. Toinen iso syy ovat erilaiset sairaudet, joista pölyttäjät kärsivät. Sairaudet puolestaan johtuvat kasveihin ruiskutettavista kemikaaleista ja myös gmo-kasveista (palaan tähän aiheeseen myöhemmin!). Kuulkaapa muuten tätä:

"Vuosina 2003 ja 2004 on suomalaisesta hunajasta löydetty lääkejäämiä niin paljon, että viranomaiset ovat tuhonneet kauppojen hyllyiltä useita eriä viime vuosina!"

-lähde: Kari Koivulehto / Helsingin Yliopisto 2008

Koivulehto viittaa lääkkeillä aineisiin, joilla mehiläisten sairastumista on pyritty ehkäisemään. Näitä lääkkeitä on päätynyt hunajaan, käsittämätöntä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, lue Koivulehdon powerpoint-esitys. Kiinnostavaa asiaa.

Näin. On kuulkaas kaverit taas tullut tehtyä vähän liikaa hommia siihen nähden, että olen kesälomalla! Viimeinen viikko Berliinissä alkoi juuri ja siitä on otettava kaikki irti, kohti uusia seikkailuja siis!

25.7.2009

Avantgardea varpaissa

Jos omistaa parin tylsiä kenkiä ja ylimääräistä kynsilakkaa, voi tehdä näin.


-kuva: Style Bubble: beauty School Dropout

Kuvan kenkien pinta näyttää muoviselta, joten kynsilakka on varmaan ihan ok, mutta mitäköhän nahkakengät tykkäisivät... Mutta mahtavan luovaa silti! Ihanaa kun ihmiset käyttävät omaa luovuuttaan ja tuunaavat villisti. Aina on parempi tuunata, kuin heittää menemään ja ostaa uutta. Eikä se päde tietenkään ainoastaan vaatteisiin, muistatteko keittiönjakkarani?

Vielä yläpuolen kenkäasiaan liittyen: mainitsin teille eilisen kenkäpostauksen yhteydessä toisistakin kengistä, jotka kaivoin esiin erään teatterin dumppaamien kamojen joukosta. Näissä on vähän samaa ideaa kuin yllä, mutta kynsilakan sijaan on käytetty mustaa/harmaata väriä.


Ihan huiput. Mun avantgarde-tossut. Sopivat ihan törkeän hyvin yhteen esimerkiksi kirkkaan keltaisen, punaisen ja pinkin kanssa.

En omista moniakaan matalia kenkiä. Tällaisia tossuja tai tennareita ei kaapistani löydy ensinkään, joten ehkä nämä teatterirekvisiitaksi alunperin tuunatut asiat tuovat vaatekaappiini tervetulleen lisän. Ja tiedoksi, että pian kaupassa on samanlaisia ja ne maksavat 60 euroa.

Psst... Jokke: mähän sanoin!

Luomukanaa kempparilaisille!

En ole vieläkään toipunut siitä tosiasiasta, että Suomessa luomukanaa syötetään turkiseläimille, kun Atriaa ja kumppaneita ei kiinnosta ottaa luomukanaa valikoimiinsa. Ei voi käsittää. Suomessa myydään ymmärtääkseni ihan kannattavia määriä luomumuniakin, miksi ihmeessä porukka ei siis myös haluaisi ostaa luomukanaa?!

Sivun oikean laidan kyselyn mukaan yli 600 teistä olisi valmis ostamaan luomukanaa, kunhan sitä vaan saisi! Jos kerran minun pienen blogini lukijoista noin moni on kiinnostunut, luulisi, että Suomessa todellakin olisi kysyntää enemmänkin! Teitä halukkaita on jo sen verran, että ehkäpä me kuulkaas pian laitamme pystyyn diilin luomumunatuottajien kanssa, että kempparilaiset saavat tilata itselleen ne luomukanat, jotka muuten jaetaan ilmaiseksi tai syötetään turkiseläimille. Katsotaan...

Minäkin voisin joskus ehkä ostaa luomukanaa, jos sitä olisi tarjolla. En ole ostanut kanaa vuosiin, en täällä Berliinissäkään, vaikka sitä luomuna saakin (olen kuitenkin syönyt kanaa, vaikken ole itse sitä kokkaillut). Otin kuitenkin kuvan eilisellä kauppareissulla muistaakseni hinnan, jolla luomukanaa myydään Berliinissä.


Kuva on Viv-luomukauppaketjun myymälästä ja 100 grammaa marinoitua luomukanaa maksaa fileenä 1,29 ja reitenä 0,99 euroa. Tämä on näköjään tarjoushinta, normaalihinnasta ei ole hajua. Mitä kana maksaa suomalaisessa ruokakaupassa, osaako joku kertoa?

24.7.2009

Punaista jalassa

Asustan lähes aina vaatteeni jollakin punaisella asialla. En koskaan pue päälleni punaista mitenkään tietoisesti. Se vaan jotenkin... Eksyy päälleni. Yleensä se on laukku, huivi tai koru, mutta second hand - mokkanilkkurien myötä on punainen löytänyt tiensä myös kenkiini.

Kirppiskenkien kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Jos ne on tallottu liikaa edellisen käyttäjän jalan malliin, saattaa omia jalkoja alkaa särkeä. Mutta jos sattuu löytämään kirppikseltä omaan jalkaan hyvin istuvat kengät, on se juhlan paikka!

Bongasin viime sunnuntaina Mauerparkista punaiset nahkakorkkarit, jotka sain neljällä eurolla (yritin kyllä kovasti tingata niitä kolmeen euroon). Niissä on kaikki kohdallaan, niitä tärkeitä yksityiskohtia myöden.


Kengät ovat 80-luvun Peter Kaiserit, eli "Saksan Pertti Palmrothit". Kaiserin kenkiä tosin on tehty 1800-luvulta saakka, Palmrotheja ei varmaankaan. Rakastan kengän kärjen metallivahvikkeita! Kerrankin ei tarvitse mennä suutarille laitattamaan uusia pohjia (teen niin kaikkien uusien kenkien kanssa), parketille tosin ei ole asiaa! Kengänpohjan teksti "Made in West Germany" on myös hieno yksityiskohta.


Nämä neljällä eurolla. Ei paha, eihän? Kauppias tosin yritti nostaa hintaa kahteenkymppiin kun homasi, että ne istuivat jalkaani täydellisesti. Voi tätä löytämisen iloa!!! Muitakin kenkälöytöjä on tullut tehtyä, esimerkiksi erään teatterin poistovaateläjästä, mutta palataan niihin myöhemmin.

Psst... Muistatteko Green Dressin punaiset, kiedottavat Toms Shoesit? Ovatkohan ne ALEssa...

Tee-se-itse: kosmetiikkaa

Kiitos kaikille kommenteista edellisen postauksen perässä! Ehkäpä otan neuvoistanne vaarin ja selvitän, kuinka pintakuivaa ihoa tulee hoitaa - jos nyt sellaisesta tietämättäni kärsin! Katsotaan. Otan yhteyttä ammatilaiseen ja varaan ihotsekkauksen kunhan olen takaisin Suomessa.

Tässä linkkivinkki muuten niille, jotka haluavat tehdä kosmetiikkaa itse. Luomuasioissa kunnostautunut Ellit.fi nimittäin on koonnut muutaman DIY-kosmetiikkavinkin sivuilleen. Huomasin lähteenä käytetyn kirjan: Anu Ranta: Porkkanaa iholle, nokkosta hiuksiin, EDITA 2002. Pitääpä tutustua kyseiseen opukseen jahka olen takaisin täältä

23.7.2009

Ihmiskoe

Täällä Berliinissä on käynnissä eräänlainen ihmiskoe. Kasvojen alueen ihoni on kevään mittaan muuttunut aavistuksen näppyläiseksi (normaalisti minulla ei ole näppyjä juuri laisinkaan) ja olen siis päättänyt vaihtaa kasvojenhoitosarjani itselleni sopivampaan. Vaikka lähes jokaisessa sertifioidussa luonnonkosmetiikkasarjassa on minulle erinomaisesti sopivia tuotteita, joiden kanssa pärjään ihan yhtä hyvin kuin tavanomaisenkin kemikaalischeissen kanssa, on sopivien naamatököttien löytäminen osoittautunut yllättävän haastavaksi.

Todettakoon heti tähän alkuun, että katastrofista ei ole kyse. Iho on kuulas, pehmeä ja joustava, eikä näppyjä kauempaa edes huomaa (kuva havainnollistamassa "ongelmaa"), mutta minulle riittä se, että huomaan itse tilanteen ja tiedän, että iho ei ole niin hyvässä kondiksessa kuin ennen luonnonkosmetiikkaan vaihtamista.


Muistatte ehkä tammikuisen postaukseni Laveran Faces - sarjasta, joka tuntui olevan minulle juuri sopiva. Mutta aivan kuten aikaisemmin testaamani Weledan Iris-srja, toimi Laverakin jonkin aikaa, kunnes iho alkoi taas muuttua näppyläisemmäksi. Ärsyttävää! Ja mainitaan nyt sekin mistä kaikki alkoi: Dr. Hauschka-sarja, joka edellisten sarjojen tapaan sisältää monia ihania ja minulle sopivia tuotteita, mutta kasvojenhoitosarja ei ollut minulle sopiva, sekään. Huoh. Miksi tämä on niin hankalaa?

En käytä kosmetiikkaa päivittäin, eli teoriassa luonnonkosmetiikkapesuaineiden pitäisi toimia. Tilanne nimittäin on se, että kun tavanomaista meikkiä käyttävä henkilö yrittää puhdistaa kasvot luonnonkosmetiikalla, ei puhdistustehno riitä ja iho jää likaiseksi. Tämä on syy siihen, että suuri osa naisista kokee, että luonnonkosmetiikka on tehotonta. Jos pesee naamansa luonnonkosmetiikalla, pitäisi käytetyn kosmetiikankin olla luonnonkosmetiikkaa - ihan loogista! Mutta minä käytän todella vähän meikkiä, miksi homma silti tökkii?

Saattaa hyvinkin olla, että luottomeikkivoiteeni, joka siis on Biothermin (ei luonnonkosmetiikkaa) on liian jytyä kamaa luonnonkosmetiikkakamalle puhdistettavaksi ja siksi kärsin näppylöistä. Mutta käytän tätä erittäin kevyttä meikkivoidetta vain ehkä kerran, pari viikossa, onko se todella liikaa? Ehkä.

Olen päättänyt silti vielä etsiä, josko löytäisin luonnonkosmetiikkasarjan, joka toimii yhteen Biothermin meikkivoiteen satunnaisen käytön kanssa. Voi olla, ettei sopivaa tuotetta löydy, mutta koska en ole löytänyt luonnonkosmetiikan parista sopivaa meikkivoidettakaan, keskitytään nyt ensin puhdistusaineisiin. Ja todettakoon siis, että minä olen vain yksi ihminen ja nämä edellämainitut sarjat saattavat toimia teillä muilla hyvinkin!

Haluan ensisijaisesti pitäytyä sertifioidussa luonnonkosmetiikassa, mutta jos se osoittautuu mahdottomaksi, on siinä joustettava. Kuten olen aikaisemminkin todennut, en ole hippeilyn nimissä valmis tinkimään ihon kunnosta. Tosin uskon vahvasti siihen, että löydän kyllä sopivan sarjan ja tavan hoitaa kasvojani, kunhan jaksan ja maltan kokeilla. Ja ihan pakko on tässä kohtaa mainita, että ihon kuntoon vaikuttaa - paljon rasvoja ja tököttejä enemmän - se mitä syö ja juo. Lue blogaukseni aiheesta!

Berliini on oiva paikka luonnonkosmetiikan testailuun, sillä hinnat ovat melko varmasti Euroopan matalinta luokkaa - päinvastoin kuin Suomessa. Loikin ja pompin siis innostuksesta kun huomasin paikallisessa peruskempparissa, että tavanomaisten kosmetiikkaputelien seassa on myös todella huokeaa, sertifioitua luonnonkamaa ! Olen pihi ja käytän mielelläni halvimpia mahdollisia luonnonkosmetiikkatuotteita, jos ne vaan ovat tarpeeksi tehokkaita. Tartuin siis testimielessä Rossmann-ketjun Alterra-sarjaan.


Tuotteet ovat BDIH-sertifioituja, eli luotettavaa luonnonkosmetiikkaa ja hinta oli 3-4 euroa per laatu! Miten sertifioitu luonnonkosmetiikka voi olla näin halpaa? Ostin kerralla kasvojenpesuaineen, kasvoveden, kosteusvoiteen, kuorinnan ja ihoöljyn. Yhteensä nämä ostokset maksoivat noin 15 euroa - Suomessa sillä saa pelkän luonnonkosmetiikkapesuaineen!

On tärkeä muistaa, että iho ei muutu päivässä, ja uudelle sarjalle pitäisikin antaa rauhassa aikaa, jotta iho tottuu uusiin tökötteihin. Mutta, mutta... Jo neljän päivän kuluttua tilanne oli se, että minun piti lopettaa sarjan käyttö. Se ei vaan sopinut iholleni ollenkaan. Se punoitti ja oli selvästi ärtynyt. Voi kunpa tietäisin mistä raaka-aineesta se johtuu!! Aivan kuten normikosmetiikassakin, koostuu luonnonkosmetiikka ainesosista, joille käyttäjä voi olla yliherkkä. Olen siis yliherkkä Alterra-sarjan jonkin tuotteen jollekin ainesosalle. Ärsyttävää.

Tosin, sarjan ihoöljy on yhä käytössä ja Alterran bodylotion (joka ei ole kuvassa) on myös erinomainen tuote, mutta muiden tököttien kanssa en valitettavasti tule toimeen.


Nyt pitäisi tietenkin tehdä niin, että kokeilen sarjan tuotteita yksi kerrallaan ja yritän selvittää, mikä aineista aiheuttaa ihon punoituksen ja näppylät. Huoh.

En koe olevani kovin vaativa. Minulla ei ole tarvetta suureen kemppariarsenaaliin, perusasiat riittävät hyvin! Haluan pestä ja kosteuttaa ihoani ja käyttää toisinaan vähän meikkiä, that´s it.

Olisin todella onnellinen, jos hyviksi toteamieni:
- shampoiden (Dr. Hauschka, Logona, Urtekram),
- hoitoaiden ja naamioiden (Logona (jsta näköjään blogattava pian!!), Sante, Urtekram),
- vartalorasvojen (luomukookosöljy, Logona, Blueberry Living, Alterra, Frantsila, Burt´s Bees, Weleda, Lavera),
- dödöjen (luomukookosöljy, Biotherm),
- saippuoiden (Weleda, Urtekram, Ole Hyvä, musta saippua) ja
- huulirasvojen lisäksi löytäisin vielä kasvoillani toimivan luonnonkosmetiikkasertifioidun tuotesarjan. Etsintä siis jatkuu. Mainittakoon, että kokeilin alkumatkasta täällä Berliinissä myös suosikkiluonnonkosmetiikkasarjani - Logonan - kasvotuotteita, ja nekin tuottivat pettymyksen. Mutta en ole niistä vielä luovuttanut, otan ne mukaan Suomeen ja kokeilen vielä uudemman kerran.

Että tällaista! Ihmettelette varmaan miksi joku tyyppi vapaaehtoisesti tekee tällaista - ja vieläpä maksaa testaamansa tuotteet itse. Välitän ympäristöstä ja itsestäni sen verran paljon, että en halua syytää keinotekoisia mömmöjä iholleni tai etenkään luontoon yhtään sen enempää kuin on pakko. Mutta en kuitenkaan halua näyttää peikolta! Tiedostava ihminen ei kuitenkaan voi olla välittämättä siitä, että kaikki se mitä huuhdomme suihkussa iholtamme, päätyy viemäriin ja ympäristöön.

Jos oman hyvinvoinnin kriteerinä on ainoastaan se, miltä itse näyttää, on homma tietenkin paljon helpompaa. Mutta kun ajattelee himpun verran pidemmälle ja tiedostaa sen, että omat kemikaalivalinnat liittyvät omaan terveyteen ja ympäristön tilaan, tulee kaupassa tehneeksi fiksumpia valintoja. Vielä kun löytäisin kasvojen iholle täydellisen balanssin, niin olisin todellisessa harmoniassa tököttieni ja luonnon kanssa.

Ihmiskoe jatkukoon.

22.7.2009

Perjantaina keikalle

Olen huomannut, että yllättävän moni Kemikaalicocktailin lukija on Berliinissä, joten tässäpä siis menovinkki perjantaille!

Vastikään avattu ravintola-galleria-baari Gulasch tarjoaa erinomaisen spagetin lisäksi myös taidetta ja musiikkia. Nyt perjantaina keikan heittää blogissani mysteerinimellä S kulkeva mieheni, Montevideo-yhtyeen solisti, Sam Shingler, tulkaapa siis keikalle, jos satutte olemaan Prenzlauerbergin suunnalla! Mikrofonin varressa mahdollisesti myös allekirjoittanut... Sam esittää sekä vanhaa, että uutta materiaalia, jo julkaistuun musiikkiin voitte tutustua Montevideon myspace-sivuilla. Bändin Come Clean-musavideon voitte tsekata aikaisemmasta blogauksestani.


Gulasch sijaitsee osoitteessa Winsstrasse 9 ja keikka alkaa klo 21:00. Nähdään siellä!

21.7.2009

Chic on wheels

Liikun täällä Berliinissä pääosin pyörällä, aivan kuten Helsingissäkin. Fillarointi on kätevää, halpaa, nopeaa, tyylikästä, ympäristötietoista ja erinomaista arkiliikuntaa.

Löysin sattumalta ihan mahtavan blogin, josta en malta olla kertomatta. Cycle Chic from Copenhagen käsittää kauniita kuvia pyöräilevistä ihmisistä.


The Timesin mukaan kyseessä on yksi maailman sadasta kiinnostavimmasta blogista. Mahdollisesti. Ainakin kuvat - ja asia - ovat kohdallaan. Fillarointi tosiaan on taidetta!

20.7.2009

Tv-tärppi!

No niin, nyt se tulee uusintana! Tänään maanantaina klo 23.40 siis Ykkösellä Ulkolinja: Monsanto - outoa agrobisnestä. Suosittelen katsomaan!

Psst... Kiitos lukijalle vinkistä!

"My Bikini burger"

Mahtava mainos.



Just. Pätkä on niin överi, että alkaa toimia itseään vastaan. Eikö? Melkein käy Audrianaa sääliksi. Toisaalta, eiköhän hommasta ole saanut aika kivat massit, sääli sikseen.

En edes mene silikonitisseihin, tiukkaan dieettiin(johon ei todellakaan kuulu mainoksen hampurilainen!), botoxiin ja uhrilahjahiuslisäkkeisiin - huvittavinta on, että vielä huhtikuussa näyttelijä esiintyi PETAn edustajana (niinikään vähäpukeisena - tietenkin!) ja kesäkuussa sama eläinten ystävä vetää tarmolla Carl´s Jr "Bikini burgeria". Kyseessä ei ole kasvishampurilainen tai edes luomuliha, tosin PETAlle on ihan sama, onko liha onnellista vai ei. Liha on lihaa.

PETAn mainoksessa (joka kylläkin näyttää enemmän Victoria´s Secret - mainokselta) Audrianan motto on "Always adopt, never buy" ja sylissä on surusilmäinen koiranpentu. Carl´s Jr Burger-mainoksessa puolestaan: " To look this hot I´ve gotta give up, like, everything. But there´s no way I´m giving up my teriyaki burger" . Carl´s taisi maksaa vähän PETAa paremmin.

Mutta hei, ennen kuin näyttelijän ura lähtee nousuun, on rahaa tehtävä muilla tavoilla. Ei oo kato helppoo ennen kun breikkaa. Ymmärtäähän sen.

Ahahhaa, onpas hauskaa!

18.7.2009

Berliini-cocktail

Kuten tiedätte, käsitellään Kemikaalicocktailissa varsinaista aiheiden cocktailia. Edellinen postaus koski luomukanaa ja nyt avaudun tilapäisestä kotikaupungistani, Berliinistä. Rakastan tätä kaupunkia niin paljon, että alkaa mennä ehkä imeläksi. Mutta kuherruskuukausi ei ota loppuakseen. Ei sitten millään.

Suurimmat kiinnostuksenkohteeni täällä ovat muoti ja ruoka. Tarkemmin katumuoti ja luomuruoka. Molempia olen hehkuttanut Olotilan puolella, mutta vielä hieman lisää visuaalista fiilistelyä!

Berliini on esteetikon kaupunki. Täällä ruma kohtaa kauniin, ränsistynyt modernin, kukkaloisto graffitit, kirppisreleet tuoreen designin... Kaikkialla on inspiroivaa miljöötä ja porukkaa ja omakin tyyli saa vastakaikua täällä ihan eri tavalla kuin Helsingissä. Olen täällä enemmän kotonani.

Valokuvaan päivittäisillä seikkailuillani kaikenlaista, tässä kuvia viikon ajalta asioista, jotka ovat jostain syystä olleet sen verran esteettisiä, että on tehnyt mieli kaivaa kamera esiin.


Design-tapahtuman "pukukopin" sekamelskaa.


Tyhjä liiketila, joka suorastaan huutaa nimeäni. Täydellinen loft!


Gootti-klubin vessa oli paljon jännempi kuin itse klubi...



Rakastan biergarteneita!! Tässä Berliinin vanhin sellainen, Prater.


Omistan yhdet tennarit, ne on ostettu 8 vuotta sitten. Nämä olivat ensimmäiset potentiaaliset, mutta liian kalliit. Hmph.


Mitten uusin second hand - putiikki: Suprmarket. Blogaus tulossa!

Lapsuudesta saakka totutut Saksan-karkit: Katjes jugurtti-namit. Parhaita! Blogaus tulossa!

Jos minulla olisi auto, olisi sen maalattu näin! Super!


Minä museossa. Berliinissä on monia, monia kiinnostavia gallerioita, joista vinkkejä matkani päätteeksi.


Berliinissä silmä lepää, mutta niin myös mieli! Pidän berliiniläisten sosiaalisuudesta ja tavasta auttaa toisiaan. Kaupunki tuntuu siltä, mitä Suomi ehkä eli 50-luvulla. Jälleenrakentamisen me-henki on vahva, vaikka muurin murtumisesta 20 vuotta onkin. Berliini on monelta osin "kesken" ja ihmiset auttavat paljon toisiaan ja yhteisöllisyyden tunne on vahva. Pidän siitä paljon.

Tosin, olen huomannut muutamia ärsyttäviäkin juttuja: kaduilla on paljon koirankakkaa ja lasinsiruja. Ei kiva. Eikä pulloja voi palauttaa yhtä kätevästi kauppaan kuin Suomessa. Eikä Salosen ruisleipää saa mistään. Että Hyvä Suomi vaan!

Luomukanaa - ilmaiseksi!

YLEn pääuutinen kertoo, että suomalaiset luomumunien tuottajat jakavat munintansa lopettaneet luomukanat ihmisille jopa ilmaiseksi, kun lihayrityksiä ei kiinnosta! Huh huh. Ja näin tehdään tästä huolimatta:

"Kuluttajatutkimuskeskuksen kyselyiden mukaan monia kuluttajia ahdistaa broilerien tehotuotantoon liittyvä nopea kasvatus ja ahtaat olot. Luomutuotannossa eläimet voivat hyvin, mutta luomubroileria tai -kanaa ei marketeista saa".

-lähde: YLE Uutiset

Täällä Berliinissä biomarketit myyvät luomukanaa siinä missä muutakin lihaa ja vieläpä kalliimmalla hinnalla kuin tavallista "kärsimys-broileria". Tietenkin! Ihmiset ovat valmiita maksamaan vähän enemmän, kun tietävät saavansa eettistä/eettisempää lihaa. Ja Suomessa tätä tavaraa jaetaan ilmaiseksi. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Kamalinta uutisessa on sen viimeinen lause:

"Eviran mukaan suomalaiset luomukanat päätyvätkin pääosin rehuksi turkiseläintarhoille".

Ihan käsittämätöntä. Pitäisiköhän perustaa luomukanabisnes itse...? Alkaa vahvasti tuntua, että tähän markkinarakoon pitäisi tunkea. Toivottavasti joku tekee niin! Vastatkaapa kaverit uuteen kyselyyn sivun oikeassa laidassa: kiinnostaako luomukana?

17.7.2009

L´oréalin eko-dödö

Luonnonkosmetiikkakoekaniiniksi itseni altistanut kun olen, on testissä taas muutamia uusia tuotteita. Esimerkiksi Biothermin EkoCert-sertifioitu(!) Deo Pure Natural Protect - dödö, joka luonnollisesti on alumiiniton.

On hienoa, että L´oréalin (joka siis on Biotherm-tuotemerkin takana) käsistä lähtee markkinoille jotain luonnonkosmetiikkasertifioitua. Se kertoo ehdottomasti paineesta, jota kuluttajat kosmetiikkamarkkinoille asettavat, hyvä te kaikki! Yhä useampi välittää siitä, mitä kemikaaleja itseensä lääppii ja myös, mitä kemikaaleja pesuvesien mukana ympäristöönsä syytää.


Maksoin dödöstä täällä 20 euroa, joka tuntui Berliinin hintatasoon nähden aika paljolta. Kertokaapa kaverit, mitä Biothermin dödö maksaa Suomessa?

Olen käyttänyt dödöä vasta pari viikkoa, mutta tuntuu ihan hyvältä ja tarpeeksi tehokkaaltakin, jopa eilisen helteessä tarpomisen jäljiltä. Luomukookosöljystä ei ole dödöksi näillä helteillä, mutta alkumatkasta käytin sitäkin ihan hyvällä menestyksellä. Se sopii alle 20 asteeseen hyvin, mutta kuumassa sen teho on hieman.. No epävarma.

Tosin, käytin kookosta kyllä Thaimaan-reissulla dödönä, vaikka hellettä oli käytännössä koko ajan. Askeettinen asuminen ja luonnon helmassa hengailu ehkä asettivat kainaloihin kohdistuneet vaatimukset normaalia alemmiksi. Näin kaupunkioloissa kookos kainalossa ei tunnu tarpeeksi tehokkaalta, mutta makunsa - ja kainalonsa - kullakin. Ehkä joku teistä pärjää kookosöljyllä helteessäkin?

16.7.2009

Vinkki

Sillä välin kun minä yritän kuroa kiinni kommentteihinne vastailua, lukekaapa ELLIT-sivuston Kohti Luomua-juttusarjan ensimmäinen osa Kohti luomua: Miksi vaihtaisin puhtaampaan? Juttusarjan edetessä tulette törmäämään tuttuihin :)

Luomufarkkujen koti: Extrafein

Kerroin teille eilen Monkee Genes luomufarkuista. Nyt kerron mistä niitä saa. Housuja kauppaa - ainoana Berliinissä - Extrafein.

Extrafein on melkein täydellinen vaatekauppa, vain naistenmuoti puuttuu. Tai ei se kokonaan puutu, mutta sitä on tarjolla erittäin vähän, muutamia vaatekappaleita. Ei kuitenkaan saa valittaa, aika harvassa ovat miesten muotiin panostavat liikkeet, joissa on näin upea miljöö ja kiinnostava vaatevalikoima. Pisteet Extrafeinille, ehdottomasti. Ja jäipähän kerrankin meikäläiselle aikaa räpsiä kuvia, S hoiti vaatteiden sovittelun, joka siis johti eilen mainittuun Genesien ostoon.

Extrafein on aikaisemmin toiminut lihanleikkaamona, josta muistona paitsi ihana kaakelointi, myös katon palkit, joista lihakoukut ja ruohon osat aikanaan roikkuivat. Veritahrat on hinkattu, paikat pesty ja koukut vaihdettu uusiin. Nyt lihan tilalla roikkuu design-vaatteita. Mainiota.

Kaupan tiloissa ehti ennen Extrafeinin saapumista toimia myös paino, josta muistona taidetta pitkin seiniä. Itselleni tosin jäi epäselväksi se, kuinka likaisissa olosuhteissa paino oikein toimi, jos kerran Extrafeinin henkilökunta joutui hinkkailemaan lihatahroja... Ehkei kannata ajatella pidemmälle. Ainakin nyt paikka on puhdas ja miellyttävä!


Extrafein löytyy Mitten Torstrasselta, eikä sitä ihan helposti voi missata, sen verran isosti ovi kutsuu piipahtamaan. Etenkin miehiä suosittelen tutustumaan liikkeeseen, vaatevalikoima on kiinnostava ja palvelu erinomaista.

15.7.2009

Monkee Genes

Olen jo reilun kuukauden seikkaillut Berliinin katuja, eikä kyllästymisestä ole tietoakaan. Bongailen lähes päivittäin epäkiinnostavan oloisilta sivukujilta jotain uutta ja jännittävää - niin kuin nyt vaikka ex-lihanleikkaamon, joka nykyisin myy luomufarkkuja.

Väänsin teille blogausta toista tuntia tajutakseni, että yhden sijaan on tehtävä kaksi. Aloitetaan siis luomufarkuista ja mennään kiinnostavaan ex-lihapuljuun, nykyiseen vaatekauppaan vasta sen jälkeen, omassa blogauksessaan. Teaserinä kuitenkin: paikka näyttää tältä:


Alemman kuvan oikeassa reunassa roikkuu jotakin kiinnostavaa: Monkee Genes-luomufarkut.

Luomufarkut sinänsä eivät ole mikään varsinainen uutuusjuttu. Melkein jokaisen farkkumerkin mallistosta löytyy luomubyysoja, mutta usein ne ovat aika peruskamaa. Tiedättehän: suora tai pilli lahje ja pesuna sininen tai vähän tummempi sininen. Monkee Genes on poikkeus, ne ovat värikkäitä! Housuja saa ainakin punaisina, violetteina, limen ja tumman vihreinä, valkoisina, harmaina ja eri sinisinä.


Meidän talouteemme ostettiin juurikin siniset ja S on niistä niin innoissaan, että kävi äsken alleviivaamassa, että housut saavat "tuplapeukut ylöspäin". Näissä sinisissä pillilahkeissa on eletty melkein yötäpäivää pari viikkoa ja toiset kuulemma haetaan mukaan ennen Suomeen lähtöä. Hintaa housuilla on 90 euroa. Pillien ja superpillien lisäksi Monkee Genesejä saa flare-mallinakin, joka tietenkin on se trendikkäin vaihtoehto. Tosin, tuskin ne pillitkään mihinkään ovat menossa.

Genesit ovat siis paitsi luomut, myös Soil Association - sertifioidut, Englannissa valmistetut, oikeasti hyvän malliset ja vinkeän väriset. Ja alleviivattakoon, että yhdessäkään farkkujen tuotantovaiheessa ei ole käytetty torjunta-aineita tai kemikaaleja. Tosin vettä on kulunut oletettavasti yhtä paljon kuin tavallistenkin farkkujen valmistuksessa, mutta veden mukana ei ole kulkeutunut kemikaalischeissea ympäristöön ja vesistöihin, peukut ylös tällekin!

... Ja hei, Jared Letollakin on Genesit ja kuulemma Jamie - Katen mies - Hincelläkin. Hot hot hot.


-kuva täältä

Nyt karkaan musacorneriin, demoäänitykset kutsuvat!

14.7.2009

Tofupihvi haarukassa

Soija on aihe, josta olette toivoneet juttua jo pitkään. Suurin osa maailman soijasta on geenimuunneltua, joten on ihan aiheellista olla huolissaan siitä, mitä oman haarukan nokassa keikkuu.

Koska täällä Saksassa ollaan asioiden tiedottamisessa hieman Suomea edellä, saatte pian lisää tietoa gmo-tofusta. Suomennan juuri juttua "Kann Tofu noch gentech-frei sein?". Vaikka olenkin opiskellut saksaa 10 vuotta, vaatii parin aukeaman juttu ärsyttävän paljon sanakirjan käyttämistä, grr... Hidasta siis.

Palaan aiheeseen piakkoin. Sillä välin voitte kurkata Mauerparkista tekemiäni löytöjä!


Myyjä väitti aterimia hopeaksi, mutta taisi kyllä olla vähän pihalla, sillä veitsissä lukee rostfrei. Ei turisteille ihan mitä tahansa voi syöttää! Mutta reilu 20 euron hinta tuntui kuitenkin niin kohtuulliselta, että ostin aterimet mukaani. Olen etsinyt vastaavia jo jonkin aikaa. Nämä 18 asiaa painavat tosin sen verran, että taitaa lentokoneen painoraja paukkua heti kättelyssä.

12.7.2009

Luomukyselyn tulokset

Kiitos kaikille teille, jotka kerroitte mielipiteenne luomutuotekyselyssä! Tiedustelin, pitäisikö ruokakauppojen luomutuotteet sijoittaa keskitetysti yhteen tai muutamaan paikkaan kaupassa. Tätä mieltä olitte:

KYLLÄ 1072
ääntä (73%)
EI 323 ääntä (22%)
EN OSAA SANOA 66 ääntä (4%)

Ääniä annettiin yhteensä 1461.

Se, että kyllä-ääniä annettiin selvästi eniten, ei kuitenkaan tee asiasta yksinkertaisen selkeää.

Jos luomutuotteet - muutamaan hyllyyn keskittämisen sijaan - ovat kaupassa tavanomaisten tuotteiden seassa, on hintavertailua tavanomaisen ja luomun välillä helpompi tehdä. Ehkä silloin kuluttajat, jotka eivät välttämättä tavallisesti osta luomua, rohkenevat helpommin kokeilemaan niitä. Ehkä.


Toisaalta, keskittämisessäkin on puolensa. Täällä Berliinissä tavallisten ruokakauppojen valikoimissa olevat luomutuotteet on usein keskitetty yhteen tai muutamaan kohtaan kaupassa (kuten kuvassa). Tykkään tästä tavasta itse, mutta toisaalta koen, että tuotteiden sijoittaminen tavanomaisten tuotteiden sekaan on ihan yhtä hyvä tapa.

Kätevintä ehkä olisi, jos luomutuotteet sijoitettaisiin sekä tavallisten tuotteiden rinnalle että omiin luomuhyllyihinsä, jolloin niiden näkyvyyskin kaupassa kasvaisi. Tähän malliin kuitenkaan kauppa tuskin lähtee, vaikka se asiakkaita palvelisikin.

Lisää kyselyitä tulossa, sijoitan ne aina sivun oikean laidan keltaiseen laatikkoon ja kuhunkin kyselyyn varataan noin viikko vastausaikaa. Toimitan kyselyjen vastaustietoja tahoille, joiden uskon tiedoista jotenkin hyötyvän. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Oma pullo kassissa

Olen autuaan pihalla uutisotsikoista, mutta kiitos lukijavinkin: australialainen pikkukaupunki kieltää pulloveden myynnin ensimmäisenä maailmassa. Kiinnostava juttu!

Aivan kuten muovikassit, myös muovipullot ovat iso ympäristöongelma. Harmillista, ettei Pullovesi.fi-sivuston mainiota opetusvideota enää ole saatavilla, mutta toivottavasti mahdollisimman moni katsoi sen tammikuussa, kun aiheesta kirjoitin. Lue juttuni Jätä pullovesi kauppaan.


Tästä huolimatta, löytyy oman laukkuni pohjalta kesäaikaan melkein aina vesipullo, MUTTA käytän samaa pulloa kuukausikaupalla. Ja roudailen vesipulloa mukanani oikeastaan ainoastaan kesälomalla, sillä työpaikalla pidän vettä työpöydän kulmalla lasipullossa. Maistuu huomattavan paljon paremmalle, kuin pullossa seisotettu vesi.

Reissussa muovinen juomapullo on kätevä, mutta ei aina tarvitse ostaa uutta. Jos vaan hiukan jaksaa nähdä vaivaa, voi samalla pullolla pärjätä kuukausia. Pullo vaan mukaan vessareissuille ja hanasta uutta vettä tilalle - jos siis reissaat maassa, jossa hanavettä uskaltaa juoda. Itse olen täällä Berliinissä täyttänyt samaa pulloa kuukauden päivät.

Harmillista kuitenkin on, että Berliinissä turhien pullojen ostamiseen pakotetaan! Vaikka kaupungin hanavesi on täysin juomakelpoista, haluavat ravintolat myydä veden asiakkaalle pullossa, saadakseen juomalle enemmän katetta. Kuten aikaisemmin totesin, myydän ruokaa halvalla sen kustannuksella, että juomista on aina maksettava suunnilleen pari euroa per asiakas. Niinpä usein joutuu ostamaan pullotetun juoman, onpa se sitten mehu, olut, limsa tai vesi. Jos joku, niin tämä on paremmin Suomessa.

Ole siis fiksu kempparilainen ja kanna kestokauppakassin lisäksi mukanasi omaa juomapulloa sen sijaan, että ostat aina janon yllättäessä uuden. Mutta kannattaa muistaa, että juuri hanasta laskettu vesi on aina parempaa kuin muovipullossa tunti- tai päiväkausia säilötty vesi. Ja tähän liittyen: luepa juttuni Bisfenoli Asta, joka on muovipulloissa käytetty kenmikaali. Odottelen vieläkin, että suomalainen media nostaa kemikaalin uutisiheeksi...

11.7.2009

Inspiroiva Luzia

Berliinissä on kivoja kahviloita ja baareja vaikka kuinka, yksi mainitsemisen arvoinen on Kreuzbergin kaupunginosan "pääkadulla" sijaitseva Luzia.

Vaikka Kreuzbergin Oranienstrasse on kieltämättä ahdistavan turistinen, on Luzia on silti yksi suosikkikahviloistani. Sisustus on berliiniläiskahvilalle ominainen: kalusteet ovat kaikki eri paria ja seinäpinnnat ovat viimeistelemättömiä - tai viimeistelemättömän näköiseksi viimeisteltyjä ja paikassa hengailee inspiroivaa porukkaa.


Luzia on juuri sellainen kahvila, jonka sohvan nurkkaan tekee mieli uppoutua tuntikausiksi mustakantisen vihkon ja kynän kanssa tulostamaan ajatuksiaan paperille.

Eikä ollenkaan haittaa, että paikan ikkunat ovat auki kadulle, että ohitse kävelee kiinnostavaa katumuotia, kuin katsoisi nonstoppina sunnuntaista muotinäytöstä ja että baarimikko soittaa ihan mahtavaa musiikkia. Luzia on ainakin minulle täydellinen ajantappopaikka, jonka estetiikka hipoo täydellisyyttä. Jopa terassin pöydät ovat sopivasti ajan patinoimat.


Kuvassa Luzian ikkunat ovat kiinni, mutta yleensä ne pidetään kesäaikaan auki ja ikkunalaudoilla voi istua nauttimassa chailattensa ohikulkijoita tiiraillen. Schön!

Suositut tekstit