Ompelukone on kaveri

Olen heikkona vanhoihin ompelukoneisiin. Itselläni on luonnollisesti vaan yksi, ja vieläpä melko moderni sellainen, mutta jos asuisin jättiläisloftissa, omistaisin vanhoille ompelukoneille yhden kokonaisen seinän.


Tämän nimenomaisen yksilön nahkainen kuljetuskassi on erityisen mahtava! Näyttää aika paljon paremmalta kuin oman Singerini muovikotelo.

Oi, onneksi on vielä monta, monta Mauerpark-sunnuntaita jäljellä!

A Mouthful

Olen hehkuttanut Berliiniä jo monesta eri näkökulmasta, mutta musiikkitarjonnasta en ole vielä maininnut mitään. Ei ehkä tarvitsisi edes kertoa, että miljoonakaupungissa on ihan kivoja keikkoja...

Olin viime viikolla Fleet Foxesin ja The Don keikalla. Molemmat bändit olivat mainioita, mutta etenkin The Don Olivia teki minuun suuren vaikutuksen. Voiko kenelläkään olla niin heleä ääni?


-kuva täältä

The Do on pomppinut lehdissä ja mediassa paljonkin, mutta en ole aikaisemmin nähnyt bändiä livenä. Hyvä keikka, todellakin. Olivia pystyisi varmaan siirtämään vuoria äänellään, niin ihmeellinen se on. Tosin kiinnostavaa oli, että keikalle mahtui myös erittäin keskinkertaisia biisejä ja äänenkäyttöä, mutta se ei haittaa. Olivia on ihan mahtava. Miehensä tosin esiintyi todella kummallisesti, mutta ehkä se oli vaan taidetta, jota minä en ymmärrä.

Bändin debyyttilevyn, A Mouthfulin paras biisi on ehdottomasti Travel Light, joka tosin oli liveversiona paljon parempi ja taidokkaampi kuin levyllä. Levyllä kuitenkin on monia upeita raitoja, esimerkiksi At Last on ihana:



Todettakoon, että Olivian ääni pääsee oikeuksiinsa nimenomaan livetilanteessa, akustisen kitaran säestämänä, mutta on laulausoundi upea muutenkin! Pakko laittaa teille kuultavaksi vielä biisi nimeltä Unissasi Laulelet. Syy suomenkielisiin lyriikoihin ovat Olivian juuret, ranskalaistunut neito on alunperin suomalainen.




Mahtavaa!

Tyyli ennen kaikkea

Muistatteko postaukseni verkkokassista, jota käytän kaupassa muovisten hevi-pussien sijaan? Löysin läheisestä design-myymälästä hiukan jalostetumman version: verkko on ohuempaa materiaalia ja kassissa on nahkaiset kahvat.


Ehkä tyylikkäämpi kuin omani, mutta ei yhtä helppo. Oman kassini voi huoletta pestä, vaikka pesukoneessa. En usko että tämän design-verkkokassin nahkakahvat tykkäisivät... Mutta sille, joka haluaa olla vielä astettakin tyylikkäämpi kerätessään bio-omenoita bussiin, on tämä ehkä sopiva vaihtoehto.

Salaattitaivaassa

Hyperventilaatio. Hengenahdistus. Silmien hierontaa. Jippii-huudahduksia. Tuuletusta ja voitonmerkkejä. Maailmassa todella on sellainen salaattibaari, jollaisesta olen unelmoinut. Paikan nimi on Eve & Adams ja se sijaitsee Berliinin Mittessä. Tietenkin.

Miksi juuri tämä paikka on niin erityinen? Koska salaatin saa koota itse, koska raaka-ainevalikoima on valtava, koska kaikki on tuoretta ja koska kaikki on luomua!


Homma aloitetaan valitsemalla salaatille pohja (neljä erilaista, itse otin rucolan), sitten sekaan valitaan höysteitä: vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä, ituja, tofua, kalaa, lihaa, mansikoita -you name it! Ja lopuksi pimppaus, eli balsamicoa, oliiviöljyä, pippuria, korianteria... Mutta tärkein osuus tulee tämän jälkeen: ennen kuin asiakas saa salaattiannoksen, sekoittaa myyjä kaiken kulhossa huolella, eli juuri niin kuin teen kotona. Salaatti siis maustetaan! Täy-del-lis-tä.

Havainnekuvaa annosten koosta alla. Toisessa salaatissa on iso rucolapohja ja toisessa pieni, mutta eipä kokoeroa juuri huomaa...


Näytänpä vakavalta. Mutta tällainen safka kyllä kieltämättä vetää hiljaiseksi. On ehkä pakko perustaa vastaava paikka Helsinkiin. Tai sitten muutan Berliiniin.

Salaattibaarilla on muuten söötti terassi, on ihanaa syödä ulkona-ulkona. Tykkään.


Söin annokseni joskus kolmen aikaan, eikä vieläkään ole nälkä. Todellista vastinetta rahoille! Salaatin hinnaksi tuli noin 6 euroa (Berliinin hinnoissa "tyyris" lounas).

Tässä yhteydessä on ehkä kohdallaan mainita, että täällä ravintolat tekevät voiton juomilla. Lounas voi siis hyvin olla 3 tai 4 euroa, mutta päälle pitää aina laskea parin euron pullovesi. Ilmaista hanavettä voi toki pyytää, mutta ellet ota hanaveden kanssa esimerkiksi kahvia tai teetä, katsotaan sinua ehkä hiukan nenänvartta pitkin. Ettäs tiedätte!

Psst... Lempiravintolastani saa myös mahtavia smoothieita, joiden ainekset niinikään saa päättää itse!

Puukkarit rannalla

Kuten tiedätte, on Kemikaalicocktail The Puukenkäfoorumi! Blogini tukokuinen Swedish Hasbeens-arvonta kirvoitti yli 200 teistä osallistumaan kilpailuun. Jaossa oli kuitenkin vain yksi pari kenkiä, joten nyt kannattaa kokeilla onneaan uudemman kerran, sillä nyt myös Olivia-lehden bloggeri arpoo Swdish Hasbeens-parin. Toivottavasti jollain teistä nappaa!


Omat Slip in Super High - yksilöni olivat jalassa viimeksi eilen, kun vietimme päivän piknikin merkeissä, läheisen järven rannalla. Paikallinen ystäväni ihmetteli, että onko puisissa koroissa ollenkaan mukava kävellä, mutta kyllä vaan on! Rapuissa ei tosin voi juosta, mutta muuten kengät ovat oikein mainiot, eikä päkiä väsy ollenkaan, vaikka kengissä korkea korko onkin.

Kysymys ja vastaus

Reagoin taas lukijakysymykseen, teillä on erittäin hyviä kyssäreitä kuulkaas! Kysymys siis kuuluu: ovatko kaikki Punnitse & Säästä - kaupan tuotteet E621-vapaita? Vastaus: eivät ole.

Etenkin pähkinät, jotka on höystetty erilaisin mausteseoksin, sisältävät yllättävän usein natriumglutamaattia. Ostan itse aina mantelit, cashewt ja muut pähkinät Punnitse & Säästästä käsittelemättöminä. Mausteseoksia voi toki tehdä hyvin kotonakin ja pähkinät voi pyöräyttää helposti pannulla itse, näin välttyy epämääräisiltä maustemikseiltä.

Just to clear things up!

Psst... Berliinin parhaat ravintolat? Kaksi lemppariani löydät Olotilasta!

Pride

Kellekään ei liene uusi juttu, että Berliinissä järjestetään vuosittain iso sateenkaarikarnevaali. Tämän vuotinen CSD-paraati oli eilen ja myös minä olin mukana seuraamassa tätä ihan kreisiä, positiivista ja massiivisen kokoista vähemmistöjen juhlintaa.


Miehen paidassa lukee "Liebe ist alles" eli "rakkaus on kaikki". Mies on NIIN oikeassa. Laitan Olotilaan videoklippejä eiliseltä, vinkkaan sitten kun materiaali on netissä. Luvassa esimerkiksi klippi, jossa joraan YMCAn tahtiin. Tosi hauskaa.

Psst... Terroristi-lookki ei jääne blogin ulkoasuksi, Berliini-fiilistä tulossa tilalle, mutta tykkään niin tästä, että olkoon nyt viikonlopun yli!

Nettisivun ulkoasu elää...

... Älkää antako sen häiritä! Testailen eri blogipohjia ja värejä.

Vastatkaapa vaaleanpunaisella pohjalla näkyvään kyselyyn, olen kiinnostunut kyllä-ei - jakaumasta!

Tee-se-itse: hapsuhuivi

Totuus: nainen ei tarvitse laajaa vaatearsenaalia, sen sijaan monipuolisesta asustevalikoimasta on on hyötyä! Löydän kirppareilta jatkuvasti esimerkiksi ihan mahtavia huiveja (tsekkaa Mauerparkin löydöt) ja olen ostanut Berliinistä pari ihan uuttakin. Kuvan huivi-asian voit helposti tehdä itse!


Tarvitset miellyttävää materiaalia olevan, neliön muotoisen, ison kangaspalan (oma huivini on trikoota), sakset, helmiä ja näppärät sormet. Hapsuta huivin jokainen sivu. Leikkaa parin sentin välein noin 20 sentin mittaisia lovia kankaaseen. Tämän jälkeen - varaa kunnolla aikaa - pujoita helmi kangashapsuun, tee helmen perään solmu, pujota toinen helmi ja tee toinen solmu ja toista tätä helmittäen kaikki hapsut. Helppoa, mutta aikaavievää.


Viitseliäisyys kuitenkin palkitaan: huivi on ihana asuste kaulaan kiedottavaksi, hartioille kesäillan lämmikkeeksi tai rannalle bikinien kaveriksi, lantiolle kiedottuna. Mahtava asia olemassa siis!

Psst... Laitoin sivun oikeaan laitaan kyselyn, muista osallistua!

Ich möchte Kaugummi haben!

Vaikka saattaakin vaikuttaa siltä, että kokemani Berliini on vaaleanpunainen, ei kaikki ole täällä paremmin kuin Suomessa. Tietenkään! On vain kivempi kirjoittaa positiivisia huomioita, kuin niitä negatiivisia.

Kirjoitan Kemikaalicocktailissa lähtökohtaisesti niin paljon negatiivista ja ahdistavaa asiaa (kemikaalien vaarat, syöpäriskit, ilmastonmuutos jne.), että niiden rinnalla tykkään keskittyä hyvän makuisiin, kauniin näköisiin ja inspiroiviin asioihin - kuten purkan kuvaamiseen uutta, Mauerparkista ostamaani laukkua vasten!


Juuri xylitoli-purukumi on asia, jota kaipaan täällä Berliinissä kovasti. Miten on mahdollista, ettei xylitoli ole Suomen suurimpia hittituotteita maailmalla?! Käsittämätöntä. Jenkit olisivat ihan salettiin jo brändänneet sen, samaan tapaan kuin mustikatkin!

Syön purkkaa monta kertaa päivässä, aina aterioiden jälkeen. Miksi? Lue aikaisempi blogaukseni. Berliinistä saa valitettavasti ainoastaan aspartaami-purkkaa ja koska Suomesta mukanani tuomat varannot loppuivat jo viime viikolla, oli onni, että pariksi yöksi kylään saapunut ystäväni toi kunnon purukumiarsenaalin mukanaan, kiitos Noora! Mutta kannattaa muistaa, että myös monissa xylitoli-purukumeissa on aspartaamia, lukekaa siis tuoteselosteet huoella. Itse suosin yleensä Jenkki-Junior - lastenpurukumia (luepa muuten blogaukseni Lapsilta kiellettyä purkkaa).

Niistä Berliinin negatiivisista puolista. Olen saanut selville, että ulkomailta Berliiniin muuttaneiden terveydenhuolto on kuulemma kimurantti juttu. En tiedä aiheesta paljoakaan, mutta jos menet naimisiin paikallisen kanssa, pääset hänen terveydenhuoltonsa piiriin, jolloin asia on huomattavasti helpompi ja halvempi. Jos siis muutat tänne, pidä huoli että pysyt terveenä. Tai menen naimisiin! Toinen negatiivinen asia on vastikään mainitsemani mukaluomu. Olen jo parilta taholta kuullut, että Saksassa etenkin tavallisten kauppojen luomutuotteiden seassa on mukaluomua. Miten ne sieltä tunnistaa? Ei hajuakaan! Mutta ilmeisesti luomukauppojen valikoimiin voi suhteellisen hyvin luottaa, joten suosin niitä.

Kaikki ei siis ole täydellistä täälläkään, mutta moni asia on kyllä paremmin. Berliinisuosikkeja tulossa, listani senkun kasvaa!

Psst... Olotilassa uusin Berliini-videoni, jossa on muuten ison maailman meiniki!

Sushi ja E621

Joku laittoi postaukseni perään kommentin ihmetellen, kuinka voin hehkuttaa sushia ja manata natriumglutamaattia, kun sushissa ja misokeitossa on tätä ainetta. Asia ei ole niin yksinkertainen, avaan aihetta hieman.


Surimipuikoissa on natriumglutamaattia. Myös jättiravuissa saattaa olla, koska esimerkiksi kaupan raputuoteissa usein on. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa, enkä siis väitä, että jättiravuissa on E621tä ennen kuin olen selvittänyt asiaa paremmin. Tärkeää: sushiriisissä on aina riisiviinietikkaa ja joissain riisiviinietikkalaaduissa tosiaan on natriumglutamaattia, mutta ei kaikissa! Olen itse ostanut esimerkiksi K-kaupasta E621-vapaata riisiviinietikkaa, joten ei siinä ravintolankaan riisissä ihan välttämättä ole natriumglutamaattia, vaikka se toki mahdollista onkin. Veikkaan, että kommentoija tarkoitti juuri tätä asiaa. Sushia voi kuitenkin aivan mainiosti syödä E621-vapaasti, jos esimerkiksi valmistaa sushia kotona. Ohjeet kotisushin tekemiseen löydät aikaisemmasta postauksestani.

Muistutan vielä, että merileväarkeissa ei ole natriumglutamaattia, riisissä ei ole eikä liioin tuoreessa kalassakaan. Vihanneksissa ei myöskään ole tätä aromivahvennetta, eikä soijassa tai wasabissa. Soija tosin on itsessään toinen juttuaihe, kannattaa aina suosia luomusoijaa. Soijaa lukuunottamatta kaikki edellämainitut raaka-aineet ovat erittäin terveellisiä ja suositeltavia, ellet omaa allergioita tai ole raskaana.

Eli sushissa ei ole itsestäänselvästi E621tä. Kirjoittaja väitti, että misokeitossakin olisi glutamaattia, mutta ainakaan minun suosimassani luomumisokeitossa ei luonnollisestikaan voi olla natriumglutamaattia ja aion seuraavalla sushi-keikalla Helsingissä udella, mitä misokeittoa kukin ravintola käyttää. Kerron sitten!

Mutta totta on, että ravintolasushissa saattaa olla natriumglutamaattia ja ainoastaan kotisushi on 100% E621-vapaata, ellei ravintola pysty sitä sinulle takaamaan. Hyvä kun tämä tuli puheeksi. Todettakoon vielä, että jos kysyt ravintolassa riisiviinietikan ainesosaluettelon perään ja saat varmuuden natriumglutamaattivapaudesta ja tämän lisäksi vältät surimipuikkoja ja jättirapuja, olet melko varmasti E621 - vapaalla polulla. Ja tosiaan, japanilaista ruokaa voi syödä riisittäkin, sashimia!

Psst... Ja sushia voi nauttia mainiosti myös vegeversiona, ilman kalaa, vaikka se hassulta kuulostaakin! Lue kotisushi-postaukseni, voit kokkailla vegesushia vaikka kotona!

Suomalaiseen luomuun voi luottaa

Saksalaisissa ruokakaupoissa on tarjolla paljon luomutuotteita. Ne on usein eroteltu kaupan muusta valikoimasta kuten kuvassa. Kauppareissu sujuu kätevämmin, kun kaikki luomuelintarvikkeet on sijoitettu hyllyyn keskitetysti. Tätä toivon Suomeenkin!


Olen tällä reissulla käynyt tavallisessa ruokamarketissa vaan kerran, sillä teen omat ruokaostokseni lähiluomukaupasta. On ihanaa tehdä ostoksia, kun kaupassa kaikki on valmiiksi luomua. Saan siis oikeasti keskittyä siihen, mikä on halvin tai kiinnostavimman näköinen tai paikallisin tuote. Se tuntuu todella luksukselta.

Berliinissä asuvien ystävien mukaan tavallisissa marketeissa myydään paljon mukaluomua. En ole vielä niin syvällä paikallisessa luomukentässä, että voisin sanoa perehtyneeni aiheeseen, mutta pitää yrittää. Toistaiseksi olen tehnyt lähes kaikki ostokseni luomukauppaketju Viv Bio Frische Marktin myymälässä, joka on sopivasti kotimatkalla. En tiedä miten totun Suomen valikoimiin elokuussa, kun arki taas kutsuu...

Mukaluomua täällä Saksassa tai ei, ainakin suomalaisiin luomutuotteisiin voi luottaa. Uutisen mukaan suomalainen luomutuottaja huijaa harvoin. Evira ei havainnut viime vuonna yhtäkään tapausta, jossa luomun vaatimuksia olisi rikottu. Hyvä, suomalaisella luomutuotannolla on hyvä meininki ja puhdas imago. Se on tulevaisuuden myyntivaltti kuulkaa se! Samaa ei voi sanoa tavanomaisesta tuotannosta.

Suosi ekoa

Suomen ekopiireissä on uusi tulokas. Vastikään avattu Suosi ekoa.fi on sivusto, jolle on koottu tietoa ekologisista tuotteista ja palveluista. Sivustolla on listattu asioita otsikoilla: kirpputorit, lapset, kahvilat ja ravintolat, matkailu, kaupat, kauneushoitolat, vaatteet ja muoti sekä luonnonkosmetiikka. Lisäksi sivustolla toimii oma kirpputori, myös tavaranvaihto on mahdollista:

"Täällä voit laittaa kiertoon tai antaa lainaksi sinulle tarpeettomia tavaroita, esimerkiksi vanhoja hyväkuntoisia vaatteita tai urheiluvälineitä – ja hankkia tilalle jotakin tarpeellista. Henkilökohtaisen ilmoituksen jättäminen Osta–Myy–Vaihda–Anna–Lainaa–Vuokraa -kirpputorille ei edellytä rekisteröitymistä, mutta silloin sinun tulee jättää ilmoitukseen yhteystietosi, vähintään sähköpostiosoitteesi. Ilmoitusten selaamiseen sinun ei myöskään tarvitse rekisteröityä".

-lähde: Suosiekoa.fi

Odotan kiinnostuneena sivuston kehittymistä. Ilahduttavaa, että yhteen paikkaan pyritään kokoamaan eri alojen ekologisia toimijoita näin kattavasti. Se helpottaa kuluttajien arkea huomattavasti. Esimerkillistä!

DIY Berlin

Olen tehnyt Berliinissä ihan huimia kirppislöytöjä. Lähes kaikki on ollut valmista päälle ja käyttöön sellaisenaan. Tuunailun makuun olen päässyt vaan Humanasta ostanmieni farkkujen kohdalla, joista leikkasin lahkeet hemmettiin.


Halpa ja ekologinen kesävaatevinkki: kirppisfarkuista tuunatut shortsit. Tai ehkä omasta vaatekaapistasi löytyy pari vanhoja housuja, joita et enää käytä? Mutta muista: pillifarkuista ei voi tehdä shortseja. Toki voi kokeilla, mutta lopputulos on suhteellisen ahdistava. Shortisien kandee olla tarpeeksi löysät.

Jos en olisi reissussa ja kaapista löytyisi neuloja, lankaa ja ompelukone, olisin shoppaillut kirpputoreilta huomattavasti enemmän ja tuunaillut kaikenlaista. Mutta olen pitänyt itseni aisoissa, muut hoitakoot DIY-asiat puolestani. Katsokaapa tätä!



... Wohou! Enemmän tietoa - ja kuvia - kenkäprojektin lopputuloksesta löydät Garbage Dress - blogista. Zana pitää päämajaansa täällä Berliinissä, niin kuin myös moni muu kiinnostava muotibloggaaja. Jokisen Liisalle: terveiset Katjalta!

Mansikka-aika

Luin jostain, että Victoria "luukasa" Beckham syö joka päivä mansikoita. Eikä sitten vissiin muuta syökään. Saakelin "roolimalli". Olen tehnyt Victoriat ja popsinut viimeiset viikot mansikoita päivittäin, sillä täällä saa litran alle kahdella eurolla ja ne maistuvat ihanalta! Tarjolla on sekä luomuja että tavallisia, kaikki maistuvat makealta! Ja olen tietty syönyt paljon muutakin ihanaa (thaimaalaista, libanonilaista, japanilaista, vietnamilaista, espanjalaista...), kuvia on vaikka kuinka, kunhan saisin aloitettua niiden purkamisen blogauksiksi.


Mansikat myydään täällä bioroskiin kelpaavissa pahvirasioissa, jotka toimivat kätevästi myös bioastiana vaikka tiskipöydän nurkalla. Kätevää ja huvittavan tyydyttävää. Sitäpaitsi, mansikat muovipussissa on vaan yksinkertaisesti huono konsepti: pohjimmaiset ovat aina muussia kotiin päästessä. Tässä(kin) suomalaiset voisivat ottaa mallia saksalaisista. Saako muuten Suomessa jo mansikkaa?

Voi ei! Tajusin juuri, että en saa tänä kesänä pakastettua mansikoita talven varalle! Apua! Mitä ihminen nyt voi tehdä? Olen viimeiset talvet saanut nauttia kesän mausta aamupuurossani tammikuulle saakka, nyt pitää ostaa kaupan pakastemarjoja. Sankeli. Ehkä keksin jotain, tai jonkun...


Olen mielestäni päässyt suhteellisen hyvin Berliini-moodiin. Arkipäiväni sujuvat seuraavalla kaavalla: aamupäivä hommia, keskipäivällä astangajoogaa, lounasta kotona tai jossain lähistön monista ruokapaikoista, iltapäivä seikkailua ja ehkä kuppi vihreää teetä jossakin. Suurinpiirtein noin. Olen tänään istunut iltapäivän ikkunalaudalla täydentämässä D-vitamiinivarastojani erittäin hyvän kirjan parissa. Fred Pearcen kirjoittama Confessions of an Eco Sinner: Fred Pearce Travels to Find Where My Stuff Comes From on erinomainen opus, josta kirjoitan lisää heti, kun olen saanut sen luettua.

Kirjan idea kaikessa yksinkertaisuudessaan on mainio: toimittaja Fred kiinnostuu ruokansa ja kulutustavaransa alkuperästä ja matkustaa itse sinne, missä jättiravut tuotetaan, hikipajakuteet ommellaan, kulta louhitaan ja kahvipavut viljellään jne. Ihan uskomattoman kiinnostavaa! Sen verran olen jo saanut selville, ettei Reilun kaupan kahvia voi valitettavasti kutsua reiluksi, mutta on se onneksi paljon reilumpaa, kuin normikahvi. Reilu siis kannattaa, jos aikoo latkia kahvia.

Jättirapubisnes puolestaan on sen verran likainen juttu, että niiden syöminen taisi lakata meikäläiseltä tähän (palaan tähän aiheeseen) ja kullan louhinta... No, olen aikaisemminkin kehottanut teitä suosimaan käytettyjä koruja ja vintagea, tai esimerkiksi sulatuttamaan vanhoja kultaketjuja uusikäyttöön. Kulta- ja timanttibisnes on tietenkin ollut epäeettistä ennenkin, mutta miksi ostaa uutta, kun vanha on ajan patinoimaa, kauniimpaa ja usein uniikkia! Jos ostat reiluja banaaneja, suosit luomua ja välität ihmisoikeuksista, et osta uutta kultakoruakaan. Vintagekoruja kannattaa käydä ihailemassa esimerkiksi Desseinissä. Eikä vintagekoru tule muuten välttämättä ollenkaan kalliiksi!

Lisää kiinnostavaa asiaa Fred Pearcen kirjaan liittyen pian! Berliiniin on luvattu hellettä ja aurinkoa, joten eiköhän kirja tule luettua viltillä loikoillessa parissa päivässä. Tschüss!

Saukkofani

Aaaa! Tämä teidän on nähtävä! Katso uusin postaukseni Olotilassa. Jos kolmen kuukauden ikäiset saukon poikaset eivät sulata sydäntäsi, olet ehkä betonia.

Eläintarhat eivät noin yleisesti ottaen ole lempipaikkojani, sillä etenkin isojen eläinten ja lintujen elinolot ovat aivan liian suppeat. Mutta lempparieläimeni, saukot ja mangustit touhusivat onnellisen oloisena, vaikka ne vankeudessa elävätkin.

En tiedä, olenko yksin saukkorakkauteni kanssa, mutta eihän noita voi vastustaa. Onneksi pressi-kortilla pääsee ilmaiseksi eläintarhaan. Berlin Zoo taitaa tulla eräälle aika tutuksi seuraavien viikkojen aikana...

Lohtuteetä villasukissa - ja skumppaa korkkareissa!

Hyvä lukijani: varaa hetki aikaa tämän postauksen lukemiseen, ja tee sen jälkeen se pieni juttu, johon sinua tekstin lopussa kehotan.

Olen viimeisen kahden vuoden ajan työstänyt Kemikaalicocktailista tv-ohjelmakonseptia. Itseasiassa aloitin työn jo Kuningaskuluttajan aikoihin, kauan ennen blogini perustamista, mutta blogi on ollut hyvä tapa konkretisoida muille se, mitä tv-ohjelmaideallani tarkoitan.

Olen ollut kiinni tv-konseptiprojektissani henkisesti jo vuosia ja fyysisesti viime syksyn ja talven. On tehty kuvauksia, testejä koehenkilöiden kanssa (sooda-asia ja myös Hiusakatemia ovat olleet osa tv-pilottihanketta) olen käsikirjoittanut, suunnitellut, säätänyt... Nähnyt paljon, paljon vaivaa ja myös moni muu on. En ole tehnyt projektia yksin!

Ennen Berliiniin lähtöä tilanne näytti hyvältä ja ehdin jo mielessäni innostua siitä, että saisimme Kemikaalicocktailin aiheet vihdoinkin televisioon. Sain kuitenkin juuri ennen juhannusta vastauksen: ei kiitos. Ohjelma kuulemma pudotettiin ensi vuoden budjetista kalkkiviivoilla. Kyseessä on oma työnantajani.

Otti aika paljon voimille kuulla, että kahden vuoden valmistelu ei ollut sittenkään tarpeeksi. Ja että työ riitti kalkkiviivoille saakka... Vääntäkää vaan veistä haavassa.


Avaudun tästä teille siksi, että koen olevani teille velkaa sen, että teen parhaani näiden aiheideni saattamiseksi mediaan ja mahdollisimman suuren yleisön tietoon. Tv-ohjelma olisi siihen hyvä tapa ja koen myös, että saisin sisällön kiinnostavaksi paketiksi audiovisuaalisella tavalla toteutettuna. Ja nykyinen työnantajani olisi Cocktailille tietenkin luonnollisin kanava. Olen YLE-fani vaikka parisuhteemme juuri nyt koetuksella onkin.

Kemikaalicocktailin "ongelmana" on, että se on kaupallisille kanaville liian epäkaupallinen konsepti ja maamme ainoa epäkaupallinen media puolestaan ei tällä hetkellä koe ohjelmaa tarpeeksi tärkeäksi. Blogin pitäisi kai olla joko hömppää tai perinteistä asialinjaa, eikä mitään siltä väliltä, mitään uutta.

On vaan yksi ongelma: minua ei kiinnosta sponsoreilla kuorrutettu mainosmedia. Ei todellakaan kiinnosta pätkän vertaa kehua ammatikseni mainostajien tuotteita tai toisaalta bloggaajana kehua jotain tuotetta tai palvelua, jotta saisin ilmaisen etelänmatkan tai hienon kassin (tai ilmaista shampoota!). Toisaalta, en myöskään halua tehdä ummehtunutta, 60-vuotiaille suunnattua, perinteisellä kaavalla toteutettua asiaohjelmaa, koska haluan tavoittaa teidät!

Minä haluan,että ymmärrätte natriumglutamaatin vaikutukset, shampoo-kemikaalien ympäristövaikutukset, e-pillereiden terveysriskit, aspartaamin olemassaolon purukumissa, bisfenoli-A-kemikaalin tuttipulloissa (!) ja haluan teidän tiedostavan, että kanat kuolisivat kahdessa vuodessa siihen ravintoon, mitä niille parhaillaan syötetään, jos niiden annettaisiin elää kauemmin kuin se lyhyt elinkaari, joka päättyy lautasellemme.
...Ja aiheita on tuhansittain lisää. Tärkeä on tietenkin tässä kohdin alleviivata, että kaikki edellämainitut aiheet tulee käsitellä journalistin ammattietiikalla, eikä saarnata esimerkiksi kosmetiikkateollisuutta vastaan pelkästään saarnaamisen takia. Ei mitään "kettutyttötohua" vaan ammattijournalismia!

Yläpuolen aiheet eivät ole mainoskanaville tarpeeksi seksikkäitä ja kaupallisia. Enkä minä toisaalta ole jakkupuku-asiaohjelmajuontajakaan (kokeiltu on). Kemikaalicocktail on jotain muuta: ei jakkupukua, ei hömppää, mutta estetiikkaa ja asiaa, terveysväittämiä ja ekologista ajattelua, luomua seksikkäästi! Tämä taitaa olla Suomen tv-kanaville liian uutta ja edistyksellistä. Tilanne Kempparin saamisesta televisioon ei siis näytä juuri nyt kovin valoisalta, mutta toisaalta, asiat muuttuvat ja aina on ensi vuoden budjetti!

Sitäpaitsi, televisio ei enää ole ainoa tapa saada asioita levitykseen, netti olkoon kanavani vastakin. Eikä todellakaan ole pelkoa siitä, että foorumini lakkaisi olemasta, päinvastoin: nyt tehdään hommia kaksi kertaa kovemmin!

Kuvan villasukista... Ne lohduttivat minua pari päivää, mutta vaihtuivat viikonloppuna korkkareihin ja lohtuteekin vaihtui kuohuviiniin, joten uuteen nousuun vaan! Kemikaalicocktail on ja pysyy. Vaikkei televisio meitä ymmärrä, ymmäretään me toisiamme, right?

Pyydän sinua silti olekaamaa aito kempparilainen ja tekemään foorumimme vuoksi yhden asian... Jos siis haluat, en tietenkään pakota! Jos haluat olla avuksi, tee näin:

1. Klikkaa itsesi YLEn ohjelmapalautekaavakkeeseen tästä.
2. Valitse vastaanottajaksi ylin vaihtoehto eli Ohjelmapalaute (tv, radio, netti).
3. Laita kaavakkeeseen nimesi tai nimimerkki, e-mail-osoitekohdan voit jättää auki, jos et halua laittaa siihen omaa osoitettasi.
4. Voit kirjoittaa vapaamuotoisen viestin siitä, kuinka haluaisit nähdä Kemikaalicocktailin Ykkösellä tai copy-pasteta tämän lauseen: Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogi sisältää paljon minua kiinnostavia aiheita ja haluaisin nähdä Cocktailin televisio-ohjelmana mahdollisimman pian!
5. Klikkaa lähetä.

Kiitos! Toivon tietenkin, että mahdollisimman moni teistä tekee tämän pienen teon tämän tärkeän foorumin eteen. Jos se vaikka auttaisi, katsotaan.

Nyt vuorossa ovat astangajooga ja vaahtokylpy, ja ehkä vähän lohtuteetäkin. Te voitte sillä välin kurkata YLEn Olotilasta, mitä tein eilen... Huomaa kultabaskeri ja The Pink Man!

Kyllä me tyypit vielä näytetään kaikille, eikö?

Nooranne

Kirpparikesä 09

Olen henkilö, joka mielummin panttaa omia parhaita kirppariaarreaittojaan, kuin paljastaa niitä muille. Mutta Nelli Turunen on paljon reilumpi tyyppi kuin minä!


Hän tehnyt hyvän työn kootessaan sivuston, jossa on vinkkejä kunkin paikkakunnan parhaaksi havaituille kirppiksille. Tutustukaapa siis Kirpparikesä 09 - sivuihin! Hyvä Nelli!

My Central Park

Olin aika iloinen tajutessani, että asuntomme sijaitsee Berliinin "Central Parkin", eli Volkspark Friedrichsheinin vieressä. Puisto on ihan mahtava. Kolme videota ja aivotulosteen löydät nyt Olotilasta!

Huomio kaikki te luontotietoiset ja etenkin lintubongarit: auttakaa minua mysteerilinnun tunnistamisessa. Mikä lintu kökkii Olotilan videossa numero kaksi? Ei se mikään peruspulu ole! Kai?

Du bist was du isst

Olin kaavaillut vastaavani tänään kommentteihinne, mutta juutuin kuuntelemaan tätä. Huh! Varaapa itsellesi 25 minuuttia ja kuuntele Antti Heikkilän haastattelu. Hyvää asiaa ruoasta ja sen vaikutuksesta terveyteen. Erityisen kiinnostavaa asiaa diabeteksestä, kuinka hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa diabeteksen vähenemiseen.

Tiesitkö, että jo 500 000 suomalaista sairastaa jonkinsortin diabetestä?! Ei ole ihme, että Heikkilän haastattelu tehtiin Radio Rockin Heikelä-Linnanahde Korporaato - ohjelmassa, sillä juuri nämä miehet ovat sukupolvea, joka on herännyt siihen, että diabetes, syöpä ja muut, ennen niin kaukaiselta kuulostavat asiat alkavatkin pompsahdella esiin tuttavapiirissä ja asioiden riippuvuussuhteet alkavat konkretisoitua.

En ole pitkään aikaan "saarnannut" ruokateollisuudesta ja siitä, kuinka kaikki liittyy kaikkeen, mutta nyt on taas sen aika. Kuuntele Heikkilän haastattelu, suosittelen. Hän puhui osuvasti siitä, kuinka enää ei voi puhua lihateollisuudesta ilman lääketeollisuutta (eläimille syötetään paljon antibiootteja) tai sairauksien parantamisesta potilalle parhaalla tavalla, vaan potilaiden parantamisesta lääkefirmoille kannattavimmalla tavalla.

Erityisen kiinnostava oli osio, jossa Heikkilä kertoi, kuinka meille ravinnoksi tehotuotetut eläimet eivät todellisuudessa kykenisi elämään montaakaan vuotta sillä ravinnolla, jolla ne ruokitaan. Esimerkiksi kanat: ne päätyvät lautasillemme alle vuoden ikäisinä. Jos kanat sen sijaan saisivat elää kauemmin, mutta samalla ravinnolla, jota niille parhaillaan syötetään, menisivät niiden verisuonet parissa vuodessa tukkoon. Eikö ole sairasta? Minkälaista ravintoa ihmiselle voi olla eläin, jota ruokitaan ravinnolla, josta se itse sairastuu? Kiitän itseäni siitä, että olen juuri nyt Berliinissä, jossa kaikkea saa luomuna, jopa kanaa.

Kaverit siis: muistakaa, että oma terveys on asia, jota alkaa arvostaa vasta, kun sen menettää. 20-30 - vuotiaana ei välttämättä juurikaan tule ajatelleeksi näitä asioita, koska kroppa on vielä nuori ja hommat pelaa suhteellisen itsekseen. Suurimmalla osalla meistä on kuitenkin edessä vanhuus, joka pahimmillaan voi olla vuosien helvetti sairaalan sängyssä (olen nähnyt ja näen tätä koko ajan läheltä), eikä tilanne tule helpottamaan, kun meitä on koko ajan vaan lisää ja lisää.

Temosen Tuukka joskus 2000-luvun alussa puhui minulle siitä, kuinka "kroppasi on temppelisi" ajatuksenaan yrittää saada minut lopettamaan lihansyönti. Lihasta en ole kokonaan luopunut, mutta teollisesta lihasta kylläkin. Ja mitä Tuukan sanomisiin tulee, on lause niin totta kuin olla voi, vaikka se vähän ärsyttävältä ehkä kuulostaakin. Olet mitä syöt ja ruokasi on sitä, mitä se on syönyt. Jos se lautasellasi lepäävä kana on syönyt jotain, joka tappaisi sen kahdessa vuodessa, onko se omalle kropallesi sopivaa ravintoa?

Lisää kiinnostavaa tietoa osoitteessa anttiheikkila.com, joka muuten on Kemikaalicocktailin linkkilistan ensimmäinen linkitys. Olen miehen kanssa eri linjoilla ilmastonmuutoksesta, mutta melkein kaikessa muussa kyllä kumarran tämän lääkärin suuntaan.

Tällaisista asioista kirjoittamisen jälkeen tuntuu hölmöltä huomata, että edellinen postaus käsittelee polkupyörällä ajamista. Mutta niinhän se on, että on asioita ja asioita. Ja jotta saisin teidät lukemaa asioita, pitää välillä kirjoittaa asioista :)

Vielä lopuksi: elämä sujuu melko varmasti terveemmin ja helpommin, kun miettii mitä syö ja tekee terveellisistä ruokailutottumuksista elämäntavan. Aika kiva tapa taata terve(empi) loppuelämä ja vanhuus, eikö?

Berlin by Bike

Berliiniä kannattaa ehdottomasti tutkailla pyörän selästä! Sain oman fillarini lainaan tutuilta, aika suloinen ja huvittava, eikö? Hommasin siihen heti korin, olkalaukun kanssa on ihan mahdotonta fillaroida. Tämän näköisellä kalustolla minä ja Herra Pöllö (ja tietty S, jolla on oma, vähän isompi fillari...) tutkimme kaupunkia.


Aiheesta toiseen... Joku teistä suositteli minulle joogan ja muiden lajien kokeilua täällä, etenkin hintojen takia. Ja tosiaan, löysin paikan, jossa saa kokeilla hot joogaa 10 päivän ajan, 10 eurolla! Löysin myös sushiravintolan, jossa lounasaikaan saa kaksi annosta yhden hinnalla. Eli jos tilaa 10 palan satsin, saan tuplamäärän sushia samalla hinnalla, ihan hullu paikka tämä Berliini.

Yritän vastailla illalla kommentteihinne, joita on ihan hillittömästi! Nyt astangaan ja aurinkoon.

Psst...The Greendressin kesäale on kuulemma alkanut. Alessa mm. Bllack Noir Kevät/kesä 2009, Del Forten farkut, vintagea jne... Menkää mun puolesta tsekkaamaan!

Feta-vihannes - uuniasia

Olen huono laittamaan uuniruokia. Teen uunissa lähinnä wasabilohta, uunibataatteja tai paahdan mysliä ja siihen se usein jääkin. Raaka-aineet ovat terveellisimmillään mahdollisimman vähän käsiteltyinä ja vähän kuumennettuina, ja usein valmistan ruokani muutamassa minuutissa ennen ruokailua, mutta vaihtelu toki virkistää!

Täällä Berliinissä jouduimme valmistamaan uuniruokaa pakon edessä: vuokra-asunnon paistinpannun teflon-pinta on totaalisen hajalla! Pitää vaan toivoa ettei asunnon omistaja ole laittanut siinä pannussa ruokaa enää pitkään aikaan. Muista sinäkin: jos teflonpannun pinta on naarmuinen tai rikki, älä missään nimessä käytä sitä! Ellemme siis osta paistinpannua, tulee Berliinin vuokrakodissa kokkailu olemaan pitkälti keitettyä, uunitettua tai raakaa safkaa. Tällä kertaa valitsimme uunin ja teimme puolivahingossa ihan superhyvää kasvis-feta - asiaa!


Osuimme sattumalta luomumarkkinoille ja ostimme mukaan punajuurta, kesäkurpitsaa, perunoita, kukkakaalia, kevät- ja pari tavallista sipulia sekä nipun porkkanoita. Kaikki luomua, natürlich! Edellämainittujen lisäksi tarvitset tätä herkkuruokaa varten hyvää fetajuustoa, pippuria, hunajaa, valkosipulia, oliiviöljyä, muskottipähkinää, suolaa ja rucolaa.

Kaikki raaka-aineet palasiksi ja uunivuokaan. Punajuurta ja perunoita kannattaa keittää hetken aikaa ennen uunittamista, koska niiden kypsyminen kestää muita kauemmin. Keittämisen jälkeen kaikki vuokaan (jätä kevätsipulit vaikka kokonaisiksi!), reilusti öljyä, hunajaa ja mausteita sekaan ja päällimmäiseksi feta.


225 astetta ja noin 20 minuuttia...


Ruoka ei ole palanut vaikka se siltä näyttääkin! Punajuuret ne vain näyttävät kuvassa mustilta. En muista koska uunin uumenista olisi tullut mitään yhtä hyvää. Miehille tiedoksi: kun tarvitsee tehdä naiseen vaikutus ruoanlaittotaidoilla, tässä on resepti sitä varten!

Uuni-asian päälle kannattaa ehdottomasti laittaa vähän rucolaa ja vaikka pestoakin, jos makunystyrät niin haluavat. Helppoa, hyvää, halpaa ja terveellistä. Täydellistä.


Nyt siis kaikki torille hakemaan juureksia ja vihanneksia, vuohenjuustoksi suosittelen Mevgalia, se maistuu parhaalta, eikä sisällä lehmänmaitoa - jos siis satut olemaan kuten minä, lehmänmaito-ongelmainen fetajuuston rakastaja.

Psst... Kirppistyypeille kiinnostava postaus YLE Olotilan blogissani!

Tutkimusmatkailija

Sori kun en ole ehtinyt vastailemaan kysymyksiin, mutta olen katsokaas ollut tutkimusmatkoilla ja joudun itseasiassa nyt taas tältä istumalta lähtemään seuraavaan seikkailuun (okei, ruokakauppaan), mutta myöhemmin illalla on tulossa kirppareista kiinnostuneille kiinnostava päiväkirjamerkintä YLEn Olotilaan!

Ilahduin huomatessani, että 12-syytä - juttusarjani on nostettu YLEn etusivulle. Samassa on myös Elävä arkisto - nosto, Raunioiden Berliini, jossa aiheena Berliini 50-luvulla. Kaupungista kiinnostuneille siis vinkiksi...


Pakko esitellä tyyppi, joka nykyään seikkailee mukanani: Herra Pöllö. Hän odotti minua erään korukaupan tiskillä ja halusi ehdottomasti mukaani, joten tässä sitä nyt tehdään seikkailureissuja yhdessä. Herra Pöllö on erittäin kriittinen ja utelias, tykkään hänestä aika paljon. Tschüss!

Pähkinöitä poskeen

Vasta valmistuneen, kahdeksan vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan pähkinät eivät lihota. Kempparissakin on aina kannustettu napsimaan kuivattuja hedelmiä ja pähkinäsekoituksia karkin sijaan, ja muistutan siitä taas. Mutta ei kokonaista pussia kuivattuja hedelmiä kerralla, se on vatsalle vähän liian stydi annos!

Minusta on outo ajatus vieroksua pähkinöitä niiden rasvan takia. Pähkinäiden rasva on hyvää rasvaa, ihan niin kuin avocadossa ja lohessakin! Syökää siis huoletta. Ei tietenkään kiloa päivässä, mutta monta kertaa viikossa. Tiedättekö, että minä en ikinä syynää tuotteiden rasvamääriä tai kaloreita. Pyrin vaan ostamaan niin tuoretta ja vähän käsiteltyä kuin mahdollista, that´s it.

Vetelen pähkinöitä ja siemeniä päivittäin: cashewt, mantelit, saksanpähkinät, auringonkukan- ja kurpitsansiemenet - ne sopivat kaikki niin mysliin, hedelmäsalaattiin, vihannessalaattiin kuin puuron päällekin. Suosittelen! Ja bonuksena näköjään laihtuu :)

Noora loves katutaide

Nooran 12 syytä rakastua Berliiniin - videopäiväkirjapostauksen aiheena ovat tänään Berliinin graffitit ja katutaide. Huomaa muuten alapuolen kuvassa Berliinin muuri, eikö olekin yllättävän matala? Muurin hajoamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi tasan 20 vuotta.


School of Rock...?


Paljon lisää valokuvia Olotilassa. Ja huomaa, postauksessa on kolme videota!

Laveran hämäys

Hämmentävää. Olen erittäin yllättynyt siitä, että BDIH-sertifikaatilla varustettu kosmetiikkabrändi Lavera (pitkän linjan toimija, ei mikään uusi merkki) ei olekaan kaikkien tuotteidensa osalta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa!


Havahduin asiaan pari päivää sitten antaessani puhelinhaastattelua. Toimittaja kertoi harmistuneensa huomattuaan, ettei Laveran shampoolla ole BDIH-merkkiä, joten tarkastin oman Lavera-shampooni etiketin ja kyllä, sertifikaatti puuttuu! Purkin kyljessä lukee kylläkin Vegan, mutta se nyt on tietenkin eri asia se.


INCI-listassa (jota EN ole aikaisemmin syynännyt, koska olen luottanut brändiin) lukee yllätyksekseni Sodium Coco Sulfate, joka on INCI-listalla heti TOISENA! Aine on Rita Stiensin kosmetiikan ainesosaraamatun mukaan kemiallinen, pinta-aktiivinen aine. Sitä on lisätty shampooseen, koska se muodostaa vaahtoa.

Kuluttajien mielikuva shampoon laadun ja runsaan vaahtoamisen suhteesta on niin vahva,että jopa Lavera on taipunut kuluttajien mielikuvan tyydyttämiseksi. Minua haastatellut toimittaja kertoi Laveran shampoo-tuotteiden kuulemma olleen aikaisemmin sertifioituja, ja että vaahtoa muodostava ainesosa olisi lisätty tuotteeseen nimenomaan kuluttajien sitä vaadittua. En ole tietoa tarkastanut, mutta toimittajan taustaa tietäen uskon voivani luottaa väittämään. Kummallista käytöstä luonnonkosmetiikkabrändiltä.

Laveran shampoossa on myös ainetta nimeltä Cocamidopropyl Betaine, joka niinikään on kemiallinen ainesosa.

Haastatellessani Rita Stiensiä kysyin häneltä juuri shampoo-asiaa ja hänkin suositteli luottamaan tiettyihin brändeihin, joista Lavera on yksi. On tietenkin täysin mahdollista, että Laveran muut shampoot ovat sertifioituja, mutta se että edes yksi ei ole, on todella hämäävää ja tekee luonnonkosmetiikkabrändeihin luottamisesta ei niin helppoa, kuin sen mielestäni pitäisi olla. Tässä lainaus tekemästäni Rita Stiensin haastattelusta:

"1. Kerro shampoosta, miten tunnistaa hyvän ja turvallisen tuotteen?
Shampoot ovat hyviä esimerkkejä tuotteista, joita myydään epäolennaisuuksilla. Esimerkiksi vaahto: sillä ei ole mitään roolia hiusten puhdistumisessa! Eräs Nivean tutkijakin totesi kyseessä olevan vaan seikan, jolla kuluttajat mittaavat tuotteen miellyttävyyttä. Saksassa vaahto ei ole enää in, Ranskassa sen sijaan kyllä. Ihmiset luulevat tuotteen olevan tehokas, kun se vaahtoaa. Oikeasti shampoo on jo tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun vaahtoa alkaa muodostua. Se on täysin turhaa.

On hyvä tiedostaa, että shampoiden koostumuksessa 95-97% on yleensä ainoastaan vettä ja puhdistavia ainesosia. Usein tuotteessa ei ole mitään kosteuttavaa ainesosaa ja monissa on myös silikonia, joka lätistää hiukset. Silikonin aiheuttamalle lättäkampaukselle tarvitaankin sitten hiuslakkaa, muotovaahtoa, vahaa ja tuuheuttajia.

Shampoo ei voi koskaan olla täysin luomu. Kun shampoossa tai saippuassa on esimerkiksi Sodium laureth sulfatea, ei se ole oikeasti luonnonmukainen tai ympäristöystävällinen tuote.

Nooran lisäys: eli Kempparissa käyty keskustelu SLSn luonnollisuudesta sai vastauksen tässä. Aine ei ole sen parempi luonnollisena kuin kemiallisesti valmistettunakaan!"

- lähde: Kemikaalicocktail 10.10.2008

Lavera-shampoo-case todistaa taas kerran, kuinka tärkeä INCI-lista onkaan. Lavera-shampoon sertifioimattomuus ärsyttää niin paljon, että seuraava shampooni lienee jonkun muun merkkinen. Valikoimaa kuitenkin riittää - etenkin täällä Berliinissä! Ja onhan sertifioituja shampoita Suomessakin: esimerkiksi Urtekremin shampoot ovat hyviä JA sertifioituja, ja niitä saa nykyään kuulemma myös S-ketjun ruokamarketeista!

Hyvä dagen efter - idea

Piipahdin keväällä moikkaamassa Coston poikia brändin päämajassa Punavuoressa, kiinnostavassa kellarihuoneistossa katutason alapuolella.


Kirjoitin näistä kierrätysmateriaaleista valmistetuista hatuista jo viime lokakuussa, jolloin aloin bongailla niitä sieltä täältä. Eco stylisti- kilpailun myötä sain ekan oman Costoni sekä kutsun käymään tässä salamyhkäisessä kellarihuoneistossa...


Coston syntytapa on hauska: kolme tyyppiä keksivät krapulassa perustaa firman. Ensin perustettiin yritys ja vasta tämän jälkeen alettiin miettiä, että mitäköhän firma voisi tehdä? Huonekalumuotoilija, vaatturi ja vaatesuunnittelun opiskelija alkoivat etsiä markkinarakoa päätyen lopulta asusteisiin.

Coston hittituote ovat hatut, jotka tehdään esimerkiksi sohvateollisuuden ylijäämämateriaaleista. Käytössä on kaikkea sohvakankaista lohen nahkaan ja kahvisäkkeihin.


Materiaali on kaiken a ja o: ensin tsekataan mitä matskuja saadaan ja sitten kokeillaan, mikä toimii ja mikä ei. Tiesitkö esimerkiksi, että nahkateollisuus dumppaa priimatavaraa esimerkiksi alapuolen kuvassa näkyvien kauneusvirheiden vuoksi. Hassua, minusta pari skraidua nahassa tekee siitä nimenomaan kiinnostavan ja uniikin näköisen. Mutta ymmärtäähän sen, että raita väärässä paikassa vaikuttaa nahkatuotteen arvoon. Costo ostaa tällaisia eriä ja käyttää ne hyödyksi sen sijaan, että materiaalit menisivät hukkaan.


Coston tuotteissa käytetään kierrätysmateriaaleja siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on ihan älyttömästi tarjolla. Olisi tyhmää olla käyttämättä raaka-ainetta, jota saa huokeasti. Juuri tästä tykkään itse Costossa: kierrätysideologiaa ei alleviivata, koska se itseasiassa ei ole ideologia, vaan maalaisjärkeä!


Anders, Lauri ja Hannes tekevät Costo-tuotteiden protomallit itse ja kun hattu, laukku tai muu asuste on saatu kaavoitettua, lähetetään kaava Tallinnaan, jossa tuotteet tehdään. Miksi Tallinnassa? No tietenkin, koska työvoima on Suomea halvempaa. Työntekijöiden olot eivät silti ole poikkeuksellisen epäeettiset, mutta luonnollisesti palkkataso on matalampi ja siksi Suomessa ei kannata tuotteita valmistaa. Harmihan se on. Olisi upeaa, jos vaateteollisuus olisi Suomessa kannattavaa.

Costo ei ole mainostanut itseään missään, eivätkä brändin perustajat koikkelehdi naamatauluillaan lehtien sivuilla mainostaen tuotteita itsensä kautta. Se on tarpeetonta ja taktista, brändi hyötyy siitä, ettei sitä mielletä tiettyjen kasvojen taakse. Asiakaskunnassa on väkeä 15-40 - vuotiaisiin. Suosio on tullut puskaradion ja käytännön kautta ja kasvaa edelleen. Ja nyt Costo on menossa ulkomaille.


Odotan jännityksellä brändin kasvua. Toiminta alkoi ikkunattomasta kellarista. Nyt kellari on vaihtunut ikkunalliseen ja kesällä kuulemma päästään jo katutasoon. Koskakohan osoitteena on ullakkohuoneisto?

Kokeilin kellarihuoneistovierailuni aikana monia erilaisia Costohattuja (siis kymmeniä) ja tykästyin etenkin yläpuolen kuvissa näkyviin kirjaviin yksilöihin, mutta päädyin kuitenkin punaiseen. Punainen asuste toimii aina! Voit tsekkailla hattuja ja laukkuja Coston nettikaupasta tai piipahtaa näissä paikoissa.

... Ja kyllä, mainostustahan tämä on, mutta Kempparipa mainostaa häikäilemättömästi hyviä asioita ja tämä on sellainen!