My Delirium

Viikon kuluttua olen jo Berliinissä. Laukkuja on pakkailtu, kämppää siivottu, ystäviä hyvästelty ja vaikka on myös haikeaa, on uskomattoman jännittävää.

Perus sunnuntai-iltana ei ehkä tulisi kuunneltua Ladyhawkea, mutta nyt on vaan se fiilis! My Delirium.




Lontoon reissumme aikana Ladyhawkella oli muuten KAKSI keikkaa kaupungissa, ja molemmat tietty loppuunmyytyjä. Hiukan harmitti. Onneksi supernainen saapuu elokuussa Flow-festareille, ei pöllömpää. Kandee kuunnella myös biisi Paris Is Burning, mahtava!

Punaisten puukenkien kutsu

Jos joku asia symboloi kesää, ovat punaiset Swedish Hasbeens Slip in Super High´t aika lähellä. Ihan kuin kaksi mansikkaa! Korkeudestaan huolimatta kengät ovat mukavat jalassa ja parasta on, että ne on tehty Ruotsissa ja valmistusmateriaaleina ovat puu, nahka ja niitit. Ekokengät siis.Juuri avatun ekodesignia myyvän nettikauppa Unkain tytöt halusivat lahjoittaa yhden parin puukkareita Kemikaalicocktailin lukijoiden kesken arvottavaksi ja niinpä punaiset Hasbeensit voivat olla sinun parin päivän päästä! Kenkien koko on 38.

Osallistut arvontaan vastaamalla kysymykseen:
MITÄ RUOAN KEMIKAALIA NOORA KAMMOAA ENITEN?

Jos minun pitäisi valita yksi yksittäinen kemikaali, jota neuvoisin teitä ruokakaupassa välttelemään, olisi se tämä kyseinen E-koodi. Vastauksen keksiminen vaatii vähän blogini selaamista, mutta vinkkinä, että olen kirjoittanut kyseisestä aineesta moneen kertaan. Oikeinvastanneidenn kesken arvon siis puukkarit ja jos haluat tuplamahkut voittaa, laita kommenttisi yhteyteen linkki sivulle, jossa kerrot Hasbeens-kilpailusta omille lukijoillesi.

Arvonta alkaa NYT ja loppuu tiistaina klo 12:00. Viimeistään keskiviikkona laitan popot postiin uudelle omistajalleen. Nyt aamupalaa ja sitten mökille, hyvää arpaonnea kaverit!

Luomumansikkaa

Tajusin vasta blogini aloittamisen jälkeen, että kotimaisten mansikoiden kasvattamisessa käytetään tietenkin kemiallisia torjunta-aineita. En vaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitä aikaisemmin. Googletin äsken "luomumansikka" ja löysin jotain tietoa sieltä ja jotain täältä, mutta en mitään kovin valaisevaa. Tämä on ehdottomasti kiinnostava aihe, jota pitää ruotia syvemmin. Olisipa vaan aikaa... Ennen Berliiniä ei taida olla.


Mansikoista tuli mieleeni, että jos et jo ole testannut, kokeilepa Mansikkainen aamiaissmoothie-reseptiä! Pakastemansikat käy ihan hyvin siihen saakka, kunnes saa taas kotimaisia.

Psst... Muistakaa, että jo voi ennakkoäänestää, vaikka heti maanantaina!

Sertifioitu leipäboksi

Vietin Lontoossa paljon aikaa ruokakaupoissa. Toiset menevät reissuillaan museoon, minä menen oitis kauppojen ruokaosastoille. Tutkin valikoimia ja syynään tuoteselosteita, kaikkea pakasteista makeishyllyyn. Se on NIIN jännää!

Sen lisäksi, että Englannissa myydään hiton paljon sandwitchejä eli sänkkäreitä, sipsejä (crisps), ranskiksia (chips) ja olutta, on erilaisia terveysjuomia (ja okei, "terveysjuomia") ihan hillitön valikoima! Smoothieita on jokaiseen makuun, sokerilla tai ilman. Lisäksi kaupoissa on paljon valmiiksi viipaloituja hedelmiä ja vihanneksia ja pieniin kerta-annoksiin pakattuja marjasekoituksia, jotka ovat tietty terveellisiä, mutta pienissä muovipakkauksissa eivät tietenkään kovin ekologista. Mutta poikkeuksiakin on!


Kivoimmat voikkarit on pakattu muovin sijaan FSC-pahviin! Okei, pakkauksessa on vähän muoviakin, mutta paljon vähemmän kuin kokomuovisissa pakkauksissa. FSC saattaa olla joillekin kempparilaisille uusi juttu (omapahan on syyni, lupasin juttua jo marraskuussa, mutta se on jäänyt tekemättä, anteeksi!), joten luepa aiheesta lisää uusimmasta Olotila-postauksestani!

Hmm... Meillä on täällä Suomessa metsää vaikka muille jakaa, mutta FSC-metsiä ei Suomessa ole vielä yhtäkään. Ilmeisesti ei taaskaan ole kuluttajien suunnalta sitä kuuluisaa kysyntää. Mutta kysyn vaan, että miten voisikaan olla, jos ei ole tarjontaa? Hmph.

Welcome to the Underground

Lontoon metroasemilla kuvatessa ei kenestäkään voi saada huonoa fotoa. Miljöö on täydellinen. Visualistin silmä lepää jo pelkässä metron logossa.


Jotenkin vaan ei tunnu samalta mennä Sörkan asemalle venaamaan oranssia matoa... Mutta ei pitäisi valittaa, Lontoon väenpaljous on aika ahdistava. Suomessa on onneksi lääniä pahimpaankin ruuhka-aikaan. Londiksen jälkeen tajuaa, että Helsingin keskusta viiden aikaan on suorastaan tilava!

Ei enää vitkuttelua

Olipas helppoa äänestää ennakkoon, suosittelen! Jopo parkkiin, lappu kourassa lähipostiin, numero lappuun, lappu sedälle ja se on siinä. Ei jonottamista, I like.

Vielä on Toiviainen! - blogista löytyy nyt muuten lyhyt klippi, jossa Pasi esittelee itsensä. Katso se niin tiedät miehestä taas vähän enemmän (ellet jo ole tutustunut).

Pasin Ilmastonmuutos. NYT - kirja on itselläni vielä vaiheessa, taidan ottaa sen mukaani Berliiniin. Jos et tiedä mistä kirjasta höpisen, lue esimerkiksi Hesarin arvio opuksesta! Tai Tekniikka ja Talous - lehden arvio. Tai googleta Ilmastonmuutos. NYT ja saat osviittaa siitä, mikä menestys kirja on ollut!

Muistatteko muuten miehen, jonka faniksi ryhdyin heti luettuani kirjan Sarasvatin hiekkaa tammikuussa? No Risto Isomäki tietenkin! Olenkin todella fiiliksissä siitä, että Risto lukeutuu Pasin kampanjan tukijoihin:

"Pasi Toiviaisen uhrautuva paneutuminen ilmastokatastrofin torjuntaan ja hänen kirjansa 'Ilmastonmuutos.Nyt' on kohonnut Suomessa omaan kategoriaansa. Kun arkkitehti jättää oman ammattinsa harjoittamisen vakavampien asioiden tähden, hän ei haikaile tavanomaista poliittista uraputkea'.

On ehdottoman totta, että Pasi Toiviainen on kyllä epäitsekkäin EU-parlamenttivaaliehdokas. Pasi on todellisesti ilmaston ja planeetan asialla, eikä luomassa pelkästään jotain uraputkea. Onneksi tällaisia ihmisiä on olemassa. Lisää Pasin tukijoita löydät täältä.

Psst... Pasin YLEn sivuilla ylläpitämä Kuumat paikat - blogi löytyy täältä!

Miehisyyden jatke?

Kysyn vaan: kuka tarvitsee Helsingissä - tai yhtään missään - tällaisen?


Politiikka on hyvä tapa vaikuttaa autoiluun. Olisi tärkeä saada saastuttavat liikkumismuodot kuriin (=kalliiksi) ja tukea vihreää liikkumista (jonka tulisi olla huokeampaa). Esimerkiksi siksi kannattaa äänestää! Ettei asioistamme istu vaan päättämässä nippu persenaamoja, jotka ajelevat tällaisilla kuin kuvassa. Äänestäthän siis!

Tiedoksi, että EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestys on käynnissä ja oman äänestysmukavuuden takaamiseksi suosittelenkin, että otatte äänestyslipukkeen matkaan jo lähipäivinä ja suuntaatte ennakkoäänestyspaikoille. Minä käyn antamassa ääneni Pasille (241) tänään. Jos muuten Alppilan suunnalla asuu kempparilaisia, otan mielelläni jengiä avuksi flyereiden jakamiseen!

Erään lauantaityylin anatomia

Ostin tammikuisesta Hanna Sarén konkurssimyynnistä frakin, jota en olisi millään raskinut ostaa normaalihintaisena. Vaikka konkurssi oli tylsä juttu, rrrakastan frakkiani yli kaiken. Korkkasin sen taannoin kummipojan nimijuhlissa ja uskallan sanoa, että tämä on yksi niitä vaatekappaleita, joita säästetään omille lapsenlapsille. Frakki on naiselle täydellinen, koska se pidentää säärtä ja peittää kriisipaikan, eli takapuolen. Nerokasta! Ja sitäpaitsi: se on ehkä 100 kertaa parempaa laatua kuin ne Sarénin korkolaput, josta vastikään urputin ... Tilaisuudessa ei ollut pappia, mutta minä taisin lookillani korvata papin, heh.


Olisi tietty pitänyt ottaa superlähiksiä rotsin ihanista yksityiskohdista, ehkä palaan niihin myöhemmin. Vaikka smokin yksityiskohdat unohtuivat kuvata, kengät kuitenkin kuvasin, tietty. Valkoinen paita on muuten alakerran tädin antiikkikaupasta, maksoin siitä kaksi euroa.


Korkkarit eivät ole vintagea tai kotimaista tekoa, kuten smokki ja paita, popot ovat "jotkut vaan". Hmph, koska me alamme saada ajankohtaista, ekologista ja eettistä kenkädesignia?!! Onneksi on olemassa edes ihana Minna Parikka. Minna on kyllä nero.

Releistä oheissälään: kynsissä on Santen kemikaalishittivapaata kynsilakkaa (shiny red05), josta on tullut suokkarini. Kynnet taitavat olla se ainoa asia naisen kehossa, jota "värjätään" hiuksia useammin. Kemikaaliasiat kandee ottaa niin lakoissa kuin hiusväreissäkin tosissaan! Ystäväni äiti sai todella pahan ihottuman kynsilakan yliherkkyyttä aiheuttavasta kemikaalista ja kärsi vaivasta pitkään (palaan tähän myöhemmin, koska en muista kemikaalin nimeä ulkoa). Hiusvärien kemikaaliriskit eivät enää liene teille uusi juttu. Varo etenkin mustia värejä! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, mustaksi värjääminen on kemikaalialtistuksen kannalta vaarallisempaa kuin blondaaminen. Blondaamisessa on tietty omat miinuksensa, se tekee hiuksista esimerkiksi helposti hamppumaiset.

Omassa päässäni on oma väri, hiusten värjääminen on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Hiuksista puheenollen: eipä ole muuten Hiusakatemiasta kuulunut mitään, esimerkiksi kutsua siihen kesäiseen tarkastukseen, josta mainitsin... Kiinnostavaa omassa hiusvärissä muuten on, että se tosiaan muuttuu ihanasti, jopa päivittäin. Kesällä se muuttuu kullanruskeaksi, vähän vaaleammaksi kuin talvella, onneksi kesä tulee tänne taas viikonloppuna!

2020

Oo, 2020 oli taas täynnä mahtavia ideoita, kyllä ne ruotsalaiset osaavat. Kuvitelkaapa, jos tulevaisuudessa meillä todellakin olisi yksi laturi, jolla ladataan kaikki kännykästä porakoneeseen. Ja esineitä voisi taas korjata sen sijaan, että ne on pakko heittää niiden hajotessa pois - koska niitä ei voi korjata! Ja että kahvinkeitin olisi myös vedenkeitin. Ja että olisi kirja-kirjastojen lisäksi vaate-kirjastoja. Lainaamoita. Odotan etenkin sitä yhden multilaturin aikaa. Toivottavasti näen sen ennen kuin kuolen. Kannattaa ehdottomasti tsekata Miten elämme vuonna 2020? Teemalta myös ensi viikolla. Silloin aiheena liikenne.

Elämämme vuonna 2020

Jos olet tänään illalla ruudun ääressä, käännäpä Teemalle. Tulee nimittäin kaksi ihan superkiinnostavaa ohjelmaa ja vieläpä melkein putkeen.

Klo 20:00 sarjassa Miten elämme vuonna 2020 aiheena on muotoilu ja kulutus. "Kahdeksanosainen ruotsalainen dokumenttisarja Miten elämme vuonna 2020? visioi nykyfaktojen pohjalta sitä miltä elämämme tulee näyttämään reilun kymmenen vuoden päästä. Oppaana toimii toimittaja Anders Nord, joka lähestyy asioita käytännönläheisesti ja kansantajuisesti". Anders on niin ihanan rento ja söötti ruutupaita-ruotsalainen.

Andersin jälkeen, klo 21:00 alkaa tiededokumentti: Vihreä rakentaminen, jossa tarkastellaan ekoarkkitehtuurin uusimpia innovaatioita. Nyt lenkille ja illalla telkkua.

Kuva: YLE Teema

Haluatko minun työni?

Se on mahdollista, sillä olen irtisanoutunut työstäni YLEn ympäristökoordinaattorina. Mitä teen syyskuusta eteenpäin, sitä en vielä voi paljastaa. Kuulette sitten :)

Mutta jollekin uudelle tyypille on siis kiinnostavaa työtä YLEssä, lisätietoa paikasta täällä.

"Ympäristökoordinaattori vastaa yhtiön ympäristöstrategian toteuttamisen koordinoinnista ja valmistelusta tavoitteena pienentää yhtiön hiilidioksidikuormitusta. Henkilö tulee työskentelemään YLEn Green Office-vastaavana, jonka päätehtävä on luoda ja edistää yhtiön ekologisempaa työskentelykulttuuria. Työnkuva sisältää monipuolisesti tehtäviä sisällöntuotannosta markkinointiin ja toimintamallien suunnittelusta täytäntöönpanoon. Koordinaattori kirjoittaa YLEn henkilöstölehteen ja vastaa yhtiön organisaatioiden Green Office -koulutuksen järjestämisestä.

Hakijalta edellytämme kiinnostusta ja innokkuutta ympäristötyötä kohtaan. Tärkeintä on ennakkoluuloton ja rohkea haasteisiin tarttuminen sekä innovoiva ote ja positiivinen asenne. Koordinaattorilta vaaditaan aktiivista globaalin ja kansallisen ympäristökentän seuraamista, edistyksellistä atk-osaamista , ideointikykyä sekä markkinointiosaamista. Aikaisempi ympäristötyö ja journalistinen kokemus luetaan eduksi. Kielitaitovaatimukset: suomi, ruotsi ja englanti".

Ja nyt näppikset laulamaan, haku loppuu ensi maanantaina!

Tiedoksi, että tulen itse olemaan osa YLEn Green Office-tiimiä, eli olen uuden koordinaattorin työkaveri ja idea-apu ja tavallaan myös "alainen". Jänskää, onkohan joku teistä tuleva "bossini"?

Vielä on Toiviainen!

Ne teistä, jotka aiotte äänestää Pasi Toiviaista kesäkuun eurovaaleissa, osoittakaa tukenne ja ladatkaa meikäläisen tapaan Facebook-kuvaksenne Pasi-logo! Logon sekä latausohjeet löydät Pasin nettisivuilta. Voit myös copy-pasteta kuvan tästä postauksesta. Helppoa kuin joku, joka on tosi helppoa.

Ja jos vielä ihmettelet, kuka hemmetti on Pasi, tsekkaa juuri avattu Vielä on Toiviainen! - blogi. Sieltä löydät paljon Pasiasiaa ja esimerkiksi Pasin reaktion Ari Vatasen ilmastonmuutosvähättelyyn:

"Parhaillaan Saksassa dokumenttielokuvaa ohjaava eurovaaliehdokas, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen on tyrmistynyt kuultuaan kilpakumppaninsa Ari Vatasen esittämistä ilmastoskeptisistä lausunnoista. ”Tiedän, että poliitikkojen kevyenpuoleiset kommentit mielellään unohdetaan nopeasti, mutta Vatasen viime viikkoisia väittämiä ei voi sivuuttaa ilman kritiikkiä. Ihmiskunnalla ei kerta kaikkiaan ole enää varaa valita päättäjiksi ainuttakaan ilmastokriisiä vähättelevää europarlamentaarikkoa. Ilmastokysymys on ratkaistava nyt valittavan parlamentin kaudella, tai on liian myöhäistä”, Toiviainen huomauttaa".

Lue koko teksti, "Kokoomuksen Ari Vatanen tietämätön ilmastokysymyksestä" Vielä on Toiviainen!-blogista.

Oksua ja tuskaa

Otsikko on meikäläinen eilen puolenpäivän aikaan. Olen viimeiset 30 tuntia kärsinyt ja toipunut ruokamyrkytyksestä. Kuvittele olotila, jollaisesta kärsit pahimmassa krapulassa. Siis pahimmassa krpaulassa ikinä. Kerro se kymmenellä ja tiedät about mitä tarkoitan. Kesken maailmanlopunfiilistä ei ehkä ekana tulisi mieleen vaihtaa maata (saatika lähteä taksin kyydissä Lontoon liikenneruuhkaan TAI juosta lennolle TAI ahtautua lentokoneeseen moneksi tunniksi), mutta näköjään ihminen kykenee mihin tahansa, kun on pakko.

Toipuminen on vienyt yli vuorokauden, mutta vähitellen tuntuu, että elämä alkaa voittaa. En ole vielä lukenut edes kommenttejanne, paneudun niihin huomenna. Veikkaan, että luvassa on (taas) aikamoista matkustuskritiikkiä. Ymmärrän toki sen, mutta kun vaakapuntarissa on muutaman vuoden kuluttua enää ei olemassa oleva ihminen versus matkailun CO2-päästöt, ei valinta ole vaikea (perheasioita en avaa blogissani tämän enempää).



Ensimmäistä kertaa Englannissa käyneenä olin ihan ehta turisti ja nautin siitä! Maaseutu oli kaunis ja niityt juuri niin vihreitä kuin tv-sarjoissa. Ja vaikka matkan pääfokus olikin maaseudulla, ehdin nähdä vähän myös Lontoota. Londiksessa silmään pistivät ruokakauppojen superfood-valikoimat, ekologisiin kierrätyspahvibokseihin pakatut sandwitchit, kymmenet eri terveysmehu- ja smoothievalikoimat, Brick Lanen vintageliikkeiden määrä, pubien edustojen pukumiehet (pukeutuisivatpa suomalaismiehetkin useammin pukuun!) ja loistava metroverkosto. Levyt ja kirjat olivat halpoja ja tiedoksi: Lontoossa sijaitsee ehkä maailman täydellisin levykauppa (kuva).

Luulin, ettei indielevykauppaa, jonka yhteydessä on myös ekohippisnäkkejä myyvä kahvila ja stage live-esiintyjiä varten, ole olemassa. Mutta on se. Brick Lanen kupeessa. Ai niin, kauppa myy myös kirjallisuutta, bändipaitoja ja onpa siellä myös valokuva-automaatti (tietty), jonka sisuksiin mahtuu kerralla vaikka koko bändi. Mahtavaa.


Lisää Lontoo-asiaa myöhemmin. Nyt koitan maistella kiinteää ruokaa... Ja kuuntelen iltasaduksi ihanaista Alessia.

Vielä kaksi päivää...

... Ja olen takaisin Enkkulasta! Siihen saakka voisitte kamut listata tämän blogaukseni perään asioita, joista haluaisitte juttuja kun olen Berliinissä, jos siis on jotain tiettyä, mistä haluaisit lukea. Juttutoiveet siis kehiin, ainakin osaan niistä reagoidaan, lupaan!

Kierrätystä työpaikalla

Jos haluat edistää oman työpaikkasi kierrätysasioita, tässä vinkki siitä, miten esimerkiksi YLEssä kerätään ongelmajätettä: postinjakelupisteiden yhteydessä on kierrätyslipasto (tiedän, se on ruma), johon voi jättää patterit ja akut, nauhat ja kasetit, lamput ja loisteputket, cd- ja dvd-levyt sekä muovikotelot.

Lipasto on osoittautunut hyväksi ja käytännölliseksi tavaksi kerätä kyseisiä jätejakeita ympäri taloa (vielä kun se olisi nätti). Työpaikan pieniä iloja!

Työsushia

YLEllä ollaan ehkä joissakin asioissa hieman takapajuisia, mutta ei silloin, kun on kyse ruoasta! Sen lisäksi, että yksi YLEn ravintoloista tarjoaa melkein viikoittain luomulihaa (jonka ravintoloitsija itse hakee suoraan tilalta) saa Ison Pajan Ravintolasta joka viikko sushia.

Olen pahoillani alemman kuvan epäterävyydestä, NokianE71 on käyttöominaisuuksiltaan lähes täydellinen puhelin, mutta lähikuvia otettaessa se on valitettavan surkea...

Kuten kuvasta kuitenkin käy ilmi, on YLE-sushi herkullisen näköistä ja nykyään myös herkullisen makuista. Homma haki vähän aikaa muotoaan ja nyt se toimii! Lounarilla tämän kokoinen annos taitaa olla koko Suomen edullisin sushiannos, voi meitä onnellisia! Ja boksi on muuten biohajoava!!

Sanottakoon, että WWFn kalaoppaan mukaan annoksen lohi kannattaisi korvata muulla, enkä tuosta ravustakaan voi oikein olla varma. Mutta kysymys kuuluu: millä voi korvata sushin lohen? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan!

Työpyörä on yrityksen kasvojenkohotus

Bongasin taannoin Tampereella Vihreiden mainosfillareita, tällaisilta näyttävät puolestaan hotelli Glon omat brändipyörät.

Ei varmaan mene kauaakaan, kun firmojen mainosfillareita alkaa näkyä katukuvassa enemmänkin. Työntekijän käyttämä fillari kun on yritykselle about parasta mainosta mitä saada voi! "Meidän työntekijä on reipas ja urehilullinen, terve ja ekologinen. Meidän firma tukee ympäristöarvoja ja tuottaa työmatkaliikenteessä vähemmän C02-päästöjä kuin muut...". Pyöräily on ekoa alusta loppuun ja vielä hyvä asia kunnon ja terveyden kannalta. YLE-pyöriä odotellessa...

London calling

Sen lisäksi, että tuleva Berliinin matka teettää tiukkoja deadlineja ja kiirusta, olen ennen Berliiniä viikon poissa kuvioista. Lähden nimittäin tänään Englantiin. Vaikka olenkin reissannut maailmalla Kuubaa ja Japania myöden, en ole koskaan käynyt Englannissa.

Kun ihminen nai itsensä brittisukuun, ei ilmastonmuutoksen ehkäiseminen oikein ole pätevä syy jäädä pois sukutapaamisesta. Alunperin ajattelin, että reissu tehdään ilman muuta junalla ja laivalla, mutta koska ihmisellä on vain rajallinen määrä lomapäiviä, ei laivamatka tullut kyseeseen. Ärsyttävää.

Elä kuin opetat ei siis toteudu, mutta onneksi pääsemme kesäkuussa edes Berliiniin laiva- ja junakyydillä (laiva- versus lentomatkan CO2-lukuja tulossa myöhemmin).

Englannin reissun Lontoo-osuudesta on pakko kertoa sen verran, että majoittuminen tapahtuu legendaarisessa The Pavilionissa. Jänskää!

Olen ajastanut teille blogauksia tulevan viikon ajalle, mutta kommenttejani joudutte siis odottelemaan ensi viikkoon. matkalta palattuani luvassa on muuten ihana lukijayllätys, nimittäin PUNAISTEN Slip in Super High SWEDISH HASBEENSIEN ARVONTA!!!
Ne ovat NIIIN hienot... Arvottava koko on 38 ja muutaman viikon omissani klompsineena voin sanoa, että ne ovat erittäin mukavat jalassa. Rappusissa ei tosin voi juosta ihan samaan tapaan kuin lenkkareissa, mutta kävely tuntuu hyvältä ja puu on tosi miellyttävä materiaali jalassa. Arvonta tapahtuu ensi viikolla, joten olkaapas tarkkoina.

Adios!

Ekoa retroa

Taas lukijavinkki! Retrokankaista innostuville kotimainen Ilomieli ekodesign on napakymppi. Valikoimassa on hameita, laukkuja, vöitä, lätsiä, mekkoja, pussukoita...


"Kaikki tuotteemme valmistetaan kierrätys- ja jo olemassa olevista materiaaleista. Maailma on täynnä kankaita, joiden elinkaarta voimme jatkaa vaatteena tai asusteena. Osaltaan toimintamme siis ehkäisee jätteen syntyä. Ompelutarvikkeiden valinnassa, kun kierrätysmateriaalia ei ole saatavilla, suosimme paikallisia yrityksiä".

- Ilomieli design Ympäristöperiaatteet

Kuten eilen mainittu Costo, myös Ilomieli kierrättää materiaaleja. Itse en kauheasti lämpene näille tuotteille, maku ei vaan kolahda yhteen retrokaman kanssa, mutta uskon, että moni teistä innostuu. Tosin, kuvan hatusta tykkään paljonkin! Tsekkaa Ilomieli designin Nettipuoti.

Punahilkka goes Costo

Muistatteko blogaukseni lokakuulta? Olen pari kuukautta koikkelehtinut oma Costo päässäni ja tykkään bad-hair-day - hatustani ihan hirveästi!

Äitini totesi hattuni nähdessään: "Näytät ihan pietarilaiselta katupojalta". En tiedä oikein mitä lausahduksesta pitäisi ajatella, mutta itse olen sitä mieltä, että hattuni on ihan mahtava. Costo on hyvä esimerkki ekologisesta brändistä, joka valloittaa markkinoita design edellä. Kaikki Coston tuotteet on tehty kierrätysmateriaaleista (esim. sohvatehtaiden ylijäämäpaloista), mutta sitä ei huudeta mainoslauseissa (mainoksia ei ole!), hatut saavat puhua puolestaan.

Lisää hattuja ja asusteita löytyy Coston havainnollisesta nettikaupasta, jonka tuotekuvat ovat ihanan selkeitä. Hauska yksityiskohta hatuissa muuten on, että tupsut ovat kiinni nepparilla. Ne saa siis irti tai niiden väriä voi vaihdella. Hattujen lisäksi olen erityisen ihastunut Coston laukkuihin...

Lisää Costoa pian!

BBC: Chemical cocktail risk to boys

Tuleva Berliinin reissu aiheuttaa sen, että postaustahtini saattaa hieman kärsiä lähiviikkoina. Kahden kuukauden reissu vaatii yllättävän paljon järjestelyjä! Siksi siis tämäkin postaus artikkelin avaamisen sijaan vaan lyhyesti vinkkaa lukemaan BBCn kiinnostavan artikkelin Chemical cocktail `risk to boys´. Lukekaa!

Aiheesta kiinnostuneita suosittelen lukemaan myös helmikuisen blogaukseni Muovista asiaa - ja kemikaalia.

Psst... Kiitos Elina linkkivinkistä!

12 hyvää syytä luomuun

Meikkis on luomun ystävä monesta syystä, niistä 12 löydät täältä. Mutta huomio: LAITA TIETOKONEESTA ÄÄNET POIS ENNEN KUIN KLIKKAAT ITSESI 12-SYYTÄ SIVUILLE!! Luomuralli on ihan kammottavan hirvittävä.

Asia sen sijaan on kohdallaan. Tiesitkö, että Suomesta saa jo yli 3000 eri luomutuotetta? Se on paremmin kuin 3, 30 tai 300. Toivotaan, että luomun suosio jatkaa nousuaan. Hitto, raahaan vaikka koko Berliinin elokuussa tänne, jotta saadaan lisää luomutuotteita kauppoihin. Mistä tulikin mieleeni, että yllätyin iloisesti huomatessani, että K-kaupoissa myydään laktoositonta luomujuustoa. Vaikken lehmänmaitojuustoa juuri syö, oli silti kiva huomata että vaihtoehtoja on.

Psst... Tänään ja huomenna elämä on yhtä juhlaa, kun eräs hyvin pieni saa nimen ja eräs 60 vuotta vanhempi viettää syntymäpäiväänsä. Olen siis tietokoneen sijasta näiden ihanien tyyppien seurassa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Jopoillen julkisilla

Rakastan Helsingin joukkoliikennettä, se toimii vaan yksinkertaisesti erinomaisesti! Jopa fillarin kuljettaminen on tehty todella helpoksi, ainakin metrossa: pyörän saa suoraan metrolaiturilta hissiin.

On kätevää kun voi yhdistellä fillarointia ja metrolla liikkumista. Harmainakin päivinä viitsii lähteä pyörällä keskustaan, kun voi tarvittaessa tulla - sateen vaikka yllättäessä - takaisin päin metrolla (okei, riippuu tietenkin missä sattuu itse asumaan).

Olen sitäpaitsi taas muistanut, kuinka mahtava asia arkiliikunta onkaan. Kun fillaroi päivittäin töihin, saa ihan ohimennen hyvää treeniä ja lihakset muuttuvat jäntevämmiksi ja koko olemus solakoituu. Ei tarvitse huhkia salilla, kun voi juosta ja fillaroida ulkona. Ihana kesäfiilis!

Apua kalavalintojen tekoon

Reilun vuoden takaisessa Kalaongelma-postauksessani kirjoitin: "Koko maailman kaupallisesti hyödynnettävistä kalakannoista 75% kalastetaan niiden kestokyvyn äärirajoilla. Euroopan vesien isoista kaloista (esim. turska) on kalastettu jo 90%! Eikä kaupassa näy tästä jälkeäkään, kalaa on tarjolla kuten aina ennenkin".

Maailman kalakantojen tila ei ole vuodessa muuttunut (ainakaan parempaan suuntaan), mutta onneksi WWFn eilen julkaisema Meren herkkuja - kalaopas sai edes paljon medianäkyvyyttä, ehkä se auttaa myös päättäjiä tekemään jotakin merten tilanteelle. Toivon niin.

WWFn kalaopas jaottelee kalat selkeästi "vihreisiin, keltaisiin ja punaisiin" lajeihin sen mukaan, onko fisun nauttiminen kestävää vai ei. Linkkasin WWFn kala-oppaaseen jo vuosi sitten, mutta silloin postaamani linkki ei enää jostain syystä toimi. WWF on oletettavasi uusinut tuolloisen kalaoppaansa, joten linkin sijaan tässä listat, jotka helpottavat kalavalintoja kaupassa.

KESTÄVÄT KALAVALINNAT:

• ahven
• hauki
• kampela
• katkarapu (Pohjanmeri)
• kilohaili
• kuha
• lahna
• made
• makrilli
• muikku
• rapu (jokurapu ja täplärapu)
• sei
• silakka
• silli
• sinisimpukka(kasvatettu)
• särki
• turska(Barentsinmeren turska!)

+ MSC-merkityt kalatuotteet

-lähde:WWF Meren herkkuja-kalaopas

Hyvä juttu meille siis on, että kaikki kotimainen fisu on jees. Helppo muistisääntö! Seuraava, eli "keltainen" lista pitää sisällään kalat, joiden kohdalla kannattaa miettiä, voisiko ostoksen korvata vihreän listan antimilla.

NÄIDEN LAJIEN OSTOA KANDEE HARKITA:

• haimonni (pangasisus)
• hietakampela
• hummeri
• keisarihummeri
• kirjolohi
• lohi
• meribassi
• nahkiainen
• nieriä
• niilinahven
• piikkikampela
• punakampela
• rapu(kasvatettu kiinalainen)
• siika
• taimen(kasvatettu)
• tilapia
• tonnikala(säilyke:Skipjack, Bonito)
• turska(Itämeren itäinen populaatio)

-lähde:WWF Meren herkkuja-kalaopas

Kokkailin viikko takaperin tyttöposseni kanssa sormisushia ja sen myötä teiltä tulikin kyselyitä, että onko kaikki tonnikala epäkestävää vai voiko joitakin lajeja syödä hyvin mielin? Käytin kokkailuissamme Pirkka-purkkitonnikalaa, tuoretta olen tietoisesti vältellyt pitkään ja nyt WWFn kalaoppaan myötä tonnikalasta voikin todeta: tuoretta tonnikalaa tulee välttää ja purkkitonnikalallekin kannattaa näköjään etsiä vaihtoehtoja. WWFn mukaan kaikki tonnikala on joko yläpuolen keltaisella tai alapuolen punaisella listalla. Vastaisuudessa pitänee tehdä kotisushia muusta fisusta tai kuten ystäväni Leyla lauantaina fiksusti tekikin: täyttää merilevärulla pelkillä kasviksilla. Ei sekään pöllömmältä maistu!

Oma ruokavalioni sisältää lohta melkein viikoittain, mutta kirjolohta en osta. Harmittavaista, että lohi on WWFn keltaisella listalla, sillä mitä ravintolasushiin tulee, on lohinigiri ehdoton ykkönen. Siitä pitänee alkaa nyt joustaa. Globaali sushivillitys onkin yksi iso syy siihen, että juuri esimerkiksi tonnikala on niin ylikalastettu. Meitä sushihimoisia on vaan yksinkertaisesti liikaa. Kasvisten kimppuun vaan!

VÄLTÄ OSTAMASTA NÄITÄ KALOJA (WWFn punainen lista):

• ankerias
• hait
• katkarapu (trooppinen)
• meriantura
• merikrotti
• miekkakala
• puna-ahven
• ruijanpallas
• sampi (villi)
• sinisimpukka (villi)
• taimen (villi)
• tuore tonnikala (sinievä-, keltaevä- ja isosilmätonnikala)
• turska (Itämeren itäinen populaatio ja Pohjanmeri)

-lähde:WWF Meren herkkuja-kalaopas

Vaikka WWFn listat ovatkin oikein selkeitä, saattaa kaupassa tulla humoristisia tilanteita. "Hei, haluaisin ostaa turskaa, mutta ei sitä Itämeren itäistä populaatiota kiitos. Olisko myös kesyä.. Ei kun kasvatettua sinisimpukkaa?" Veikkaan, että monet kauppiaat ovat toistaiseksi pihalla tällaisten kysymysten edessä, mutta eiköhän tietoisuus lisää palvelualttiutta.

Ensisijaisen tärkeää olisi saada kuluttajan avuksi lainsäädäntöä, joka päättäisi kuluttajan puolesta sen, mitä saa/voi/kannattaa ostaa. Niin kauan kuin kaupassa myydään epäkestävää kalaa, niin kauan sille löytyy asiakkaita.

WWFn Meren herkkuja - kalaopas
Tietoa MSC-sertifikaatista

Mantelia ja mansikkaa

Mansikkaa, vadelmaa, banaania, mustikoita, soijajogurttia, siemeniä, manteleita ja hunajaa. Mitä muuta aamulla tarvitsee? No joo, vihreää teetä ja Molkosania, that´s it!

Ilmastoasiaa Turussa

Turkulaiset hoi! Eurovaaliehdokas Pasi Toiviainen on tänään kotikonnuillanne, nimittäin kortteliravintola Kertussa klo 19:00. Tilaisuudessa keskustellaan mm. mitä EUssa tulisi tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Kortteliravintola Kertun osoite on Läntinen pitkäkatu 35.

Porkkanamafia iskee Tavastialle

Kesäkuussa on mahdollisuus nauttia hyvästä musiikista ja parantaa samalla Tavastian ekotehokkuutta, miten söpöä!

"Porkkanamafia pitää kesän kunniaksi bileet Tavastialla tiistaina 9. kesäkuuta klo19-02. Vetonaulaksi on kiinnitetty kotimaiset ykkösartistit Asa, Regina ja Reino Nordin Ystävineen. Artistit esiintyvät hyvän tarkoituksen takia ilman palkkiota. Koko illan tuotto menee lyhentämättömänä Tavastian ekotehokkuuden parantamiseen".




Kaikki kynnelle kykenevät siis Tavastialle, meikäläinen popsii porkkanoita Berliinissä...

Lisää tietoa tapahtumasta Porkkanamafian sivuilla.

Ensimmäinen "eurovaalivoitto"

Jehess!! Kuten tavoite olikin, voitti Pasi Toiviaisen video YLEn eurovaaliehdokas-videokilpailun. Kiitos kaikille teille, jotka äänestitte! Video näytetään huomenna YLEn vaalistartissa Ykkösellä klo 21:05.

Vinkki: TÄNÄÄN on mahdollista kuulla Pasia ja muitakin eurovaaliehdokkaita klo 17:30 alkaen WWFn järjestämässä Eurovaaliehdokkaiden ilmasto- ja energiapaneelissa, jonka Pasi vetää. Tule paikalle kuuntelemaan, mäkin menen!

Tilaisuus siis Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen (Yliopistonkatu 3) auditoriossa PIII klo 17:30–19:30.

Keskustelemassa ehdokkaat Satu Hassi (vihr), Heikki Kauppi (kok), Esa Härmälä (kesk), Nesrin Can (sdp) ja Jussi Saramo (vas).

Psst... Kahden edellisen postauksen YLE-painotteisuus on silkka sattumna, Kemppari on yhä sitoutumaton, ihan niin kuin Pasikin :)

Ykkösen Paska juttu

... Ei oikeasti ole paskempi ollenkaan! Neliosaisen Paska juttu - ohjelmasarjan ensimmäinen osa tuli eilen ja on nähtävissä YLE Areenassa.

Kolme jaksoa scheissen historiaa on siis vielä jäljellä. Eilinen ohjelma opetti mielenkiintoisia asioita kakasta, kuinka esimerkiksi Turun Aurajokeen uimaan eksyneillä saattoi vielä 70-luvulla jäädä kaulaan kakkarinkula vedestä noustessaan... Ja kuinka keskiajalla heitettiin kakkaa vihollisen niskaan. Ja kuinka antiikin Kreikassa kakittiin jopa 60 hengen kakkimoissa ja sosialisoitiin samalla!

Kuva:YLE

Paska juttu maanantaisin Ykkösellä klo 20:00. Lue lisää kakka-avautumistani Olotilassa.

Tuho ja uusi nousu

Kerroin kuinka pettynyt olin Hanna Saréneihini, joiden korot tuhoutuivat säälittävällä parin sadan metrin matkalla. Ehdin tuskin Alppilasta Vallilan puolelle, kun meininki näytti jo tältä. Huomaa, että molemmat korkolaput ovat täysin irronneet!


En voi tajuta, kuinka näin paskaa laatua kehdataan myydä. Onneksi suutari seivasi kengät, jotka ovat niin kauniit että meinasi itku tulla, kun huomasin korkositsun.


Nykykenkien paskat korkolaput ovat vain yksi esimerkki siitä, miten surkeaa laatua kaupasta voi nykyään saada. Kuinka kummallinen onkaan ilmiö, jossa valmistaja ei ota vastuuta koko tuotteen toimivuudesta vaan vastaa vaan "omasta" osastaan. En voi käsittää, kuinka korkolappujen laatu muka ei olisi kengän valmistajan asia?!

241

Eurovaalit lähestyvät ja Hesarin mukaan huolestuttavan moni (jopa kaksi kolmannesta) on jättämässä äänestämättä. Ei se käy laatuun kaverit! EUssa päätetään niin monista Suomea ja meitä kaikkia koskevista asioista, että jos siellä istuu jotain persenaamoja ajamassa meidän (siis omia) etujaan, kusee homma vielä pahemmin kuin parhaillaan. Äänestä siis!

Jos olet ihan pihalla siitä, ketä haluat äänestäää (tai ketä ylipäänsä on edes ehdolla), käy YLEn vaalikoneessa testaamassa, kuka ehdokkaista on sinun kanssasi eniten samaa mieltä. Suosittelen myös tutustumaan Pasiin.


Jos EU-asiat eivät voisi vä-hem-pää kiinnostaa, tsekka silti tämä 30 sekunnin video ja anna sille pisteet. Kymppi on sopiva. Ja muista numero 241, se on Pasin numero kesäkuun skabassa.

Kun olet päättänyt oman ehdokkaasi, suosittelen katsomaan vielä muutamia muita vaalivideoita. Saat meinaan aika hyvät naurut. Esim. Perus-Kike ja Sari Essayah ovat suhteellisen hulvattomia. Ja Ari Rajamäki... Huvittavaa ehkä, mutta kuka äänestää näitä ihmisiä EU-parlamenttiin? Vaalivideoon voisi panostaa edes vähäsen, jos siis ihan tosissaan haluaa sinne Eeuuseen. Ja jos on poliitiikasta vähän pihalla, auttaisi edes hyvä huumorintaju - sillä pääsee jo vähän pidemmälle. Mutta näissä videoissa ei kyllä ole sitäkään. Ei asiaa, ei hyvää huumoria, vaan tahatonta ja noloa ja hassuttelua sekä myötähäpeää.

Sen lisäksi, että Pasi on ässä ilmastoasioissa, erinomainen toimittaja, ex-taikuri ja dj, on Pasilla hyvä huumorintaju ja lisäksi se pelaa jalkapalloa ja on arkkitehti. Ja ei, tämä ei ole mikään deitti-ilmoitus. Muutama fakta vaan erittäin hyvästä ehdokkasta :)

Psst... Vielä yksi. Ei hyvää päivää.

Helsinki-Berliini, laivalla ja junaillen

Kuten tiedätte, kesällä 2009 Kemikaalicocktail goes Berlin! Päätin heti matkan varmistuttua, että lentämiselle on pakko alkaa etsiä vaihtoehtoja ja Euroopan sisällä se onneksi on ihan mahdollista. Sitäpaitsi, kun mukana reissaa monia soittimia, olisi ne ollut hankala ottaa lentokoneen matkustamoon. Koskettimille, kitaroille, rytmikamoille ja viululle olisi pitänyt varata oma penkkirivistö. Laivan hyttiin ne sen sijaan mahtuvat helposti.


kuva: Freightbyferry.com

Innostuin kun kuulin, että Malmöstä menee yöjuna Berliiniin. Mutta asiat voi tietty tehdä paljon helpomminkin! Perinteinen laivalla saksaan - kaava on huokein tapa päästä Berliiniin, ainakin jos sitä verrataan Ruotsin halki junailuun (joka myös vaatisi yhden yön viettämisen ruotsinlaivalla). VRltä kerrottiin nimittäin, että aikuisen junalippu pelkästään Malmöseen saakka maksaa 140 euroa per henkilö! Malmö-Berliinin hintaa en edes selvittänyt, koska Rostockin kautta meno paljastui tosi huokeaksi Ruotsin kautta menoon verrattuna.

Kahden hengen B-luokan hytti Tallink-Siljan Superfastillä, välillä Hki-Rostock, maksoi 209 euroa ja juna Rostockista Berliiniin 40,50 euroa (kahden aikuisen liput, reilun kahden tunnin junamatka), eli ihan kohtuuhintaista matkustamista. Jos viettää yön Rostockissa, maksaa hotelli tietty ekstraa.

Rostockista pääsee yöjunalla Berliiniin, mutta koska laiva saapuu satamaan juuri kun yöjuna jo alkaa puksuttaa, on ainakin meidän reittipäivämme aikatauluvaihtoehtojen puitteissa yövyttävä Rostockissa. Otin halvimman hotellin jota Siljan reittiohjelma tarjosi, halvempiakin varmasti löytyy. Itse pidin 88 euron yöhintaa (sis. aamupala) ihan kohtuullisena, sillä kun laskee kahden hengen hankkiutumisen Helsingistä Berliiniin (yö laivalla ja yö hotellissa), tulee menomatka maksamaan 168,75 euroa per nuppi. Ruotsin kautta mennessä olisimme joutuneet maksamaan enemmän jo ennnen kuin olisimme olleet edes Malmössä asti!

Olen hinnasta iloisesti yllättynyt, sillä kuvittelin hinnan olevan vähintään parisataa tai päälle sen. Tietenkin Berliiniin pääsisi halvemmalla ja nopeimmin lentäen, mutta nyt ei mennä halvimman ja nopeimman kautta, vaan dissaten lentoliikenteen aiheuttamia CO2-päästöjä parhaamme mukaan. Jänskää.

Odotan sitäpaitsi laivamatkaa ihan innoissani, lentäminen on jo niin nähty. Ja VRlle tiedoksi: voisitte ottaa mallia saksan junalippujen hinnoista! Aika nihkeää, että Suomessa ekologinen junamatkustaminen on kallis tapa liikkua.

Psst... Kyselijöille tiedoksi: Lentäminen versus laiva CO2-päästöinfoa tulossa!

Sormisushin ABC

Olen kauan suunnitellut testaavani kotona sormisushia ja eilinen tyttöjenilta oli täydellinen tilaisuus testata japanilaista ruokaa kotioloissa.

Idea on siis tämä: sushia helposti ja nopeasti, ilman sen kummempia kommervenkkejä ja hifistelyä. Sen sijaan, että rullattaisiin makirullia ja leikattaisiin ne kauniiksi suupaloiksi, jokainen rullaa oman pötkylänsä, täyttäen sen millä haluaa. Pötkylä dipataan soijaan ja that´s it. Superhelppoa.


Rullien sisään voi laittaa mitä tahansa, minä rakensin sushi-pöytämme seuraavista:

• porkkanaa*
  
• kurkkua
  
• avocadoa
• kevätsipulia
• savutofua*
• lehtisalaattia*
  
• retikkaa
• tonnikalaa (säilykkeenä, tuoreiden tai pakasteiden joukossa saattaa olla uhanlaisia lajeja)
  
• majoneesia*
• soijakastiketta (osta AINA luomuna!)*
• wasabia
• sushi-inkivääriä
• pippuria*
• merisuolaa
• misokeittoa*
• shiitake-sieniä
• pehmeää tofua* (misokeiton sekaan)
• sakea (ei pakko!)
• merileväarkkeja
• riisiä
• riisiviinietikkaa
  

*= luomu

Valmistelut:
1. Keitä porkkanat. Ole tarkkana, etteivät ne mene liian pehmeiksi, porkkanat saavat olla keskeltä hieman kovia. Anna niiden jäähtyä ja leikkaa ne kapeiksi soiroiksi (kuva). Leikkaa samaan tapaan myös kurkku, kevätsipuli ja tofu. Höylää kurkun kuori pois, ellet saa käsiisi luomukurkkua. Pese lehtisalaatti ja revi se sopivan pieniksi suupaloiksi.


2. Tee tonnikalatäyte.
Itse tein ison satsin, käytin neljä tonnikalatölkkiä, mutta kaksi olisi riittänyt. Sekoita tonnilaka majoneesin kanssa. Itse käytin Plamilin vegaanista luomumajoneesia (munaton, gluteeniton, maidoton). Majoneesia saa olla sen verran, että sotkusta tulee tahnamaista. Jos käytät kaksi tonnikalatölkkiä, tarvitset suunnilleen puolikkaan purkillisen (n. 150 g) majoneesia. Mausta merisuolalla ja pippurilla. Leikkaa sekaan kevätsipulia. Laita jääkaappiin vetäytymään.

3. Keitä riisi. Itsellläni on riisikeitin, joka on ihan superkätevä asia! Mutta ilmankin toki pärjää. Kun riisi on kypsää, lisää sekaan loraus riisiviinietikkaa. Mutta huomio: myös tämän tuotteen tuoteseloste kandee syynätä tarkkaan, sillä osassa tuotteita on glutamaattia, eli E-koodi E621.

4. Valmista misokeitto.
Itse käytin Clearspring-merkkisiä instant-misokeittoja (niitä saa ainakin Ruohonjuuresta), joita pimppasin shiitake-sienillä, hienoksi leikatulla kevätsipulilla ja tofulla. Jos haluat saada keittoon syvemmän maun, laita loraus sakea sekaan. Sain kerran Raku Yassa sakella höystettyä misokeittoa ja tajusin kuinka ison eron se tekeekään misokeiton makuun!

Instant-misokeitto valmistuu muutamassa minuutissa, joten tee tämä vasta juuri ennen kuin tarjoilet ruoan.

6. Leikkaa merileväarkit. Voit leikata ne joko puoliksi tai pitkittäin 3 osaan.


Sitten hommiin vaan! Muista laittaa pöytään pieniä vesikulhoja, jotta vieraat voivat pestä sormiaan. Idea on tämä: Ota merileväarkki. Kastele sormet ja painele riisi arkin toiseen päähän ja laita päälle haluamiasi täytteitä. Rullaa kiinni ja sivele merileväarkin toinen pää vedellä, painele rulla kiinni. Dippaa soijaan ja nauti!


Vaikka itse sanonkin, kokkailut onnistuivat nappiin ja sormisushi oli ihan tör-ke-än hyvää. Paras juttu on, ettei kotisushi edes tule kalliiksi! Laskin, että kullekin viidelle tytölle koko hoito maksoi 9 euroa! Hintaan ei tosin ole laskettu riisiä, merileväarkkeja tai kuivattua retikkaa, koska ne löytyivät kaapista omasta takaa, mutta kaikki muut ainekset saatiin siis yhteensä 45 eurolla.


Parasta kotisushissa on se, ettei seuraavana aamuna ole kamalaa ruokamorkkista. Siinä, rullaako vehnätortillan sisään lihaa ja kermaviilikastikkeita vai merileväarkin sisään vihanneksia ja kalaa, on iso ero. Sushi on kevyttä ja terveelllistästa ja siitä tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis, Jenni ja Iisa ovat ainakin sitä mieltä :)


Iisan Regina-bändistä onkin ollut paljon puhetta, mutta tunnistatko Jennin? Lisää tietoa Jepasta löydät täältä.

Punainen on rakkauden väri

Kun löytää unelmiensa kengät kirpparilta 39 eurolla on ilo rajaton! Hki 10 oli eilen matkan varrella, joten piipahdin kaupan second hand - puolella. Kannatti!


Näissä valloitetaan Berliini - joka on enää muutamien viikkojen päässä.

Psst... Tänään kokkailen tyttöposseni kanssa kotisushia, saatte reseptejä luettavaksenne viimeistään ensi viikolla!

Jurlique on ihan kiva, mutta ei täydellinen

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty mielipidettä Jurliquen tuotteista. Sain maahantuojalta läjän testereitä, muistaakseni jo vuoden vaihteessa, mutta vasta nyt olen saanut testattua useampaa tuotetta.


Selvennykseksi heti alkuun, että Jurlique EI ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Vaikkeivät tuotteet sisälläkään parabeenejä (hyvä juttu), on niissä silti käytetty synteettisiä säilöntäaineita (esimerkiksi Cocamidopropyl Betaine). Jurliquen kosmetiikka sisältää myös luonnonkosmetiikassa kiellettyjä PEG-aineita (nk. etoksyloituja raaka-aineita), joita on lähes kaikessa markettikosmetiikassa. Nämä asiat on erittäin tärkeä tiedostaa etenkin, jos vertaa näitä tuotteita luonnonkosmetiikkatuotteisiin.

INCI-listaa tarkastellessa ainesosat ovat kyllä suurelta osin aikamoisen vakuuttavia, eli Jurlique on huomattavasti parempaa kamaa kuin peruskempparibrändit. Jurliquen raaka-aineista iso osa kasvetetaan brändin omalla tilalla Australiassa ja kaikki itse kasvatettu on biodynaamista. Se on tietenkin hieno juttu.


Olen tähän mennessä testannut mm. sarjan kasvojenpuhdistusaineita, joista en tykännyt. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että omalle iholleni eivät sovi maitomaiset puhdistusaineet ollenkaan. Siksi esimerkiksi kaikki kuvan tuotteet olivat pettymiksiä: kasvot eivät tuntuneet puhdistuvan.


Mutta sitten huomasin, että testeripussien joukossa oli vielä yksi puhdistusaine: Foaming Facial Cleanser. Se toimii itselläni hyvin! On tietty todettava, että testeripussien määrä riitti vain parin viikon puhdistukseen, mutta tuntuma on aika jees. Harmi vaan, että tässäkin tuotteessa on synteettisiä säilöntäaineita :(

Sarjan käsirasva tuntui kivalta, mutta testerissä ei ole INCI-listaa, joten en saa avattua sitä nyt tähän tämän enempää. Toisaalta, eiköhän tärkein asia ole jo selvää: Jurlique ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta se on suurelta osalta biodynaamisesti viljellyistä raaka-aineista tehtyä ja parabeenivapaata, joskin valitettavasti PEG-aineita ja synteettisiä säilöntäaineita sisältävää.

Scarlett Johansson kertoo uusimmassa ELLEssä suosivansa Jurliqueta ja niin tekee ymmärtääkseni moni muukin starba. Imagoasiat ovat tärkeitä ja kun merkki saa megajulkkiksia riveihinsä, on se aina iso myyntivaltti. Saisipa Weledakin jonkun megajulkkiksen kasvokseen!

Psst... Koska kasvojenpuhdistusainetestereitä jäi yli, annan ne tänään ystävilleni. Saatte sitten kuulla heidänkin mielipiteensä aineista!

Busted

Henkilö seisoo odottamassa raitiovaunua kirjoittaen puhelimen tekstikenttään "A 1" (tekstarilipun tilauskoodi). Juuri kun henkilö on lähettämässä viestiä, äiti soittaa. Henkilö vastaa ja samassa tulee spora. Henkilö hyppää kyytiin ja puhuu äidin kanssa tärkeää asiaa ja ajattelee ostavansa tekstarilipun heti lopetettuaan puhelun. Seuraavalla pysäkillä kyytiin loikkaa iloinen joukko sinisiä ihmisiä. Henkilö yrittää ulos raitiovunusta siinä tietenkään onnistumatta. Henkilö on idiootin näköinen yrittäessään pakoon.

Nöyryyttvintä on, että henkilö alkaa panikoida ja selitellä, joka tekee henkilöstä vielä enemmän aasin. Henkilön olisi vaan pitänyt coolina ottaa sakkolappu vastaan. Tarkastaja haluaa nähdä ajokortin ja henkilö tekee työtä käskettyä. Paitsi, että ajokortissa on vanha sukunimi! "Ai väärillä henkilöpapereilla liikenteessä?". Henkilö selittelee lisää ja vajoaa hitaasti maan alle.

Puhelu äidin kanssa maksoi 80 euroa. Nice.

Sinnikäs kassialma

Äidin 80-luvulla hankkima nahkalaukku on ehdoton lempparini. Se voittaa kaikki maailman Vuittonit ja Mulberryt mennentullen. Parasta on se, että se on tehty monista eri värisistä nahkapaloista, eli se sopii yhteen lähes minkä tahansa vaatteen kanssa. Täydellinen asuste.


Tunnustanpa nyt, että ostin helmikuussa ihan törkeän kalliiin laukun. Sellaisen joita Suomessa on vain yksi. Käytin sitä kolme kertaa ja palautin, koska nahan laatu oli surkea. Kassi imi väriä vanhasta vintagetakistani (joka ei todellakaan luovuta väriä) ihan hämmentävän paljon ja mustui parin käyttökerran jälkeen. Kauppias suhtautui asiaan todella nihkeästi. Hän jopa toi oman beigen MiuMiunsa näytille (se oli täysin kulahtanut) ja totesi: "munkin laukku meni heti tämän näköiseksi, tämä on ihan normaalia".

Totesin siihen, että itse en olisi hänen tapauksessaan suostunut käyttämään sen näköistä laukkua ja ihmettelin, ettei nainen itse ollut reklamoinut.

Kauppias ilmoitti vasta viime viikolla (parin kuukauden odottelun jälkeen), että saan rahani takaisin. Asiakkaalta vaaditaan kyllä ihmeen pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä, että kaupassa saa oikeutta osakseen. Sainpahan kertaheitolla opetuksen, etten enää ikinä haikaile sen hintaluokan asioiden perään (vaikka kallis tietenkin voi olla ja usein onkin laadukasta, se ei ole itsestäänselvyys).

Muistakaa kaverit, että jos maksatte scheissesta, on asiakkaalla oikeus aina vaatia rahoja takaisin. Eri asia on se, onnistuuko se vai ei...

Äänestä Pasin vaalivideo voittoon!

Hei kaverit. Nyt on aika näyttää joukkovoiman teho! Klikkaa itsesi A-tuubiin ja äänestä kollegani ja ystäväni Pasi Toiviaisen vaalivideota, jotta se pääsee eurovaalimainoskisan top kolmeen.

Kolme eniten ääniä saanutta videota näytetään YLEn vaalistartissa ja se on hyvä näkyvyyspaikka etenkin, kun kampanjabudjettimme on minimaalinen.

Nyt jos koskaan tarvitsen kaverit teidän apua, sillä Pasi on monille ehkä tuntematon ehdokas ja on tärkeää saada hänet näkyville ja siinä te voitte auttaa!

Tee näin:
1. Katso Pasin video.
2. Vie hiiri videon alla olevien tähtien päälle ja klikkaa arvosanaa, jonka videolle annat. 3. Äänesi ei rekisteröidy välittömästi, eli älä ihmettele jos näyttää siltä ettei äänimäärä kasva vaikka klikkasitkin!
4. Tämän jälkeen koko suvulle ja kaikille tutuille linkki videoon ja kaikki äänestämään!

Psst... Kuka ihmeen Pasi? Lue blogaukseni ja tsekkaa tämä linkki.