Luomusuklaaherkku

Istun parhaillaan maistelemassa ihan mahtavaa luomusuklaata. Daylesford Organic - suklaanappeja myy esimerkiksi Stockmann, josta nappasin boksin mukaani, kun halusin väkisin hyödyntää helmikuun etusetelit. Hyvä idea esimerkiksi jälkiruokapöytään tai jälkkäreiden koristeeksi. Tumma suklaa on 70 prossasta, vaaleampaakin sorttia löytyy.

Hinta on Stokkalla tosin kova: 15 euroa laatikko, mutta etusetelillä hintaa jäi vaan reilu 5 euroa, kohtuullista siis. Vinkkinä: suklaanapit toimivat sesam-patukan kanssa erinomaisesti ja maun kruunaa vodka tonic :) Kuulostaa oudolta, mutta toimii. Testaa vaikka!

Tekoekoilua

Muistan jonkun lööppiotsikon, jossa Erja Häkkinen hehkutti olevansa ekologinen, kun ei enää lennä yksityiskoneella. Kyseessä oli ero Mikasta ja veikkaan, että se yksityiskoneella lentely loppui ihan muista syistä kuin vaan ekologiseen ajatteluun myötä.

Tänään iltapäivälehdessä kirjoitetaan "luomuraskaudesta" kun parinskunta tuli raskaaksi lopetettuaan hedelmöityshoidot. Ekologia ja luomu menettävät merkitystään aina, kun sanoja käytetään väärin tai asiayhteydessä, johon ne eivät kuulu. Sanaa luomu käytetään nykyään usien silloin, kun puhutaan perustoiminnoista. "Luomurinnat" ovat ei-silikoniset, "luomukynsissä" ei ole kynsilakkaa ja "luomuhiuksia" ei ole värjätty. Ymmärtänette pointin.

Iltalehti uutisoi edellispäivänä: "Pysy naimisissa, pelasta planeetta". Uutinen perustuu arvioon, jonka mukaan yksilöiden elämäntapa muuttuu tuhlailevammaksi avioeron jälkeen. Huoh...

Hei mä meen nyt tekemään ekotekoa eli kirjoittamaan sähköpostia. Sehän on silkkaa ekoilua kun ei kulu paperia ollenkaan!

Radion sulamispiste

Olen huono kuuntelemaan radiota. Töissä koen, että se häiritsee (keskityn musiikin soidessa lyriikoihin niin kokonaisvaltaisesti, ettei aivokapasiteettini riitä samaan aikaan mihinkään muuhun) ja kotona kuuntelen yleensä levyjä. Jos kuitenkin satut olemaan radion ystävä ja maltat edes joskus kääntää pois Radio Helsingin taajuudelta, tee se tiistaisin yhden aikaan, koska äänessä on Smältpunkt, erittäin kiinnostava radio-ohjelma. Se tosin tulee Vegalta JA vieläpä ruotsiksi... Mutta jos edellämainituista huolimatta kykenet keskittymään asiasisältöön ja kuuntelet sujuvasti toista kotimaista, suosittelen tutustumaan ohjelmaan.

Vierailin itse "Smelttarissa" alkuvuodesta ja haastattelu on kuunneltavissa täällä.

Vanha Corolla sähköautoksi

Allekirjoittanut on todella innoissaan sähköautoista. Heti kun on saatavana esmierkiksi tuulisähköllä ladattava pikkuauto, joka ei maksa maltaita, saatan harkita autoilun pariin palaamista. Taas ollaan askeleen lähempänä sähköautojen yleistymistä, kun Sähköautot - Nyt! - hanke alkaa tuunata vanhoja polttomoottoriautoja sähköautoiksi vaihtamalla sisuskalut uusiin.

Laitan poikkeuksellisesti Deskin tiedotteen teille ihan sellaisenaan, koska se on täynnä asiaa! Deskin sanoin siis:

Käytetyistä polttomoottoriautoista on ryhdytty tehtailemaan sähköautoja yhteisöllisen Sähköautot – Nyt! –hankkeen puitteissa. Sähköajoneuvoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jiri Räsänen perustelee hanketta sillä, että autonvalmistajat eivät ole vielä tuoneet sähköautoja markkinoille.

- Päästöjä pitäisi leikata, mutta autotehtaat eivät ole tuoneet markkinoille lupaamiaan sähköautoja, joten ryhdyimme tekemään niitä itse. Tällaisia konversioita on tehty paljonkin yksittäin, mutta massavalmistusta ei ole ollut aikaisemmin, Räsänen kertoo.

Käytännössä polttomoottoriautosta otetaan pois kaikki polttomoottoriosat eli muun muassa moottori, lyijyakut, starttimoottori, bensatankki ja pakoputket. Tilalle asennetaan tehokas, pienikokoinen sähkömoottori sekä akkuja niin paljon kuin konepellin alle mahtuu.

- Projektin lähtökohtana on tehdä yksi prototyyppi todella hyvin, ja sen jälkeen yksittäinen muuntaminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Prototyypin muuntaminen kestää kahdeksan kuukautta, mutta kun sen jälkeen päästään hyvään vauhtiin, yhden auton muuntaminen sähköautoksi vie vain kahdeksan tuntia.

Sähköautoksi voi muuntaa minkä tahansa auton. Työn alle ei kuitenkaan kannata ottaa kovin painavaa autoa eikä myöskään halpoja kotteroita, sillä akut ovat melko kalliita.

- Meillä on ensimmäisen muunnettavan mallin, Toyota Corollan, kohdalla tavoitteena, että se maksaisi yhteensä 27 500 euroa. Kori ostetaan käytettynä kymppitonnilla, joten työt, akut ja moottori maksaisivat yhteensä 17 500 euroa.

Näin päästään samaan hintaan, jonka vastaava uusi auto maksaa Suomessa, Räsänen laskeskelee. Sähköautot – Nyt! –hanke ei joudu pyörittämään tuunausprojektia yksin, vaan mukaan on lähtenyt myös yrityksiä ja korkeakouluja.

Viimeisimpänä hanke sai Fortumilta lahjoituksen, jonka avulla protoautoa päästiin rakentamaan ihan käytännössä. Räsänen arvelee, että kaikki suomalaiset eivät välttämättä ole valmiita maksamaan käytetystä autosta uuden hintaa. Hän muistuttaa kuitenkin, että alkukustannusten jälkeen sähköautolla ajaminen on paitsi ympäristöystävällistä, myös edullista.

- Sähköllä ajaminen maksaa nykyisillä hinnoilla noin kymmenesosan siitä, mitä bensalla ajaminen maksaa. Nämä tietysti muuttuvat päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Sähköautolla ajaja säästää myös huoltokuluissa, sillä toistaiseksi ainoa markkinoilla oleva sähköauto tarvitsee yli puolet vähemmän huoltoa kuin polttomoottoriautot. Huoltoverkostoa sähköautoja varten ei vielä ole, mutta Räsänen uskoo sen kasvavan ja kehittyvän, kun sähköautojen valmistuksessa päästään eteenpäin.

Akut kestävät 150 kilometriäPolttomoottoriautosta sähköautoksi muunnetun protoauton kohdalla on tähdätty siihen, että auton akuissa riittäisi normaalissa maantieajossa virtaa 150 kilometrin matkalle. Akkuja on silloin asennettu konepellin alus täyteen. Lisäakuilla kilometrimäärän voi nostaa jopa kolmeensataan.

- Autoon saa lisää virtaa lähimmästä töpselistä. Sähköautoilla ajavat ovat kertoneet, että tien päällä ei jää ilman sähköä, sillä auton pystyy lataamaan esimerkiksi parkkipaikoilla, joissa on lämmityspistokkeet, Sähköajoneuvoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jiri Räsänen toteaa.

- Pidemmän päälle tarvitaan pikalatausasemia, joissa auton akut voisi pidemmillä matkoilla ladata vaikkapa kahvipaussin aikana.

Propagandajournalismia?

Ympäristöasiat herättävät voimakkaita tunteita. Se on konkretisoitunut itselleni YLEssä viime päivien aikana. Huomasin, että myös toisaalla, muotiblogeissa käydään parhaillaan keskustelua siitä, kuinka kreiseshoppailevia bloggareita syytetään epäekologisesta ja -eettisestä käytöksestä. Ja toisaalta, sitten jos tekee vastapainoksi ekoteon toisaalla, heitetään kuraa päälle ja syytetään tekopyhäksi.

Meikäläinen perustelee parhaillaan Olotilan Noora loves eko,reilu & luomu - palsatani Spermalla on väliä - tekstin perässä, miksi mielestäni ihmiskunta ansaitsee sukupuuton. Lukekaa tekin postaukseni ja laittakaa mietteitänne tänne tai Olotilaan.

YLEssä on pian Ympäristöjournalismiseminaari, jota odotan innokkaasti. Osa väestä odottaa vähemmän innokkaasti: julisteisiin on vedetty päälle rukseja ja kirjoitettu "propaganda". Se, että YLE on lähtenyt ilmastotalkoisiin ei kaikkia miellytä, ymmärrän. On tosin kiinnostavaa, että tietyt tahot ja ihmiset pitävät ilmastonmuutoksesta puhumista propagandana.

Olen "propaganda"- töhryjen myötä aika fiiliksissä: missä nykyään näkee tai kuulee minkäänlaista tunteen tai aatteen paloa? Ihanaa, että porukka reagoi, jopa suuttuu. Ympäristöjournalismin päivässä tunnetta on ihan varmasti. Mahtavaa.

Ystäviä aamupalalla

Olen aikaisemminkin kehunut Bellyn Aamiaisklubia. Hyvän musan lisäksi tarjolla on herkullista aamupalaa: puuroa, mysliä, jogurttia, marjoja, siemeniä, hedelmiä, vihanneksia, leipää, karjalanpiirakoita, mehua, munia, croisantteja jne. Bellyn aamiaiset venyvät meidän osaltamme yleensä myös lounaiksi: ystävänpäivänä söimme ruhtinaalliset neljä tuntia... Ja muistin jopa napata muutaman havainnekuvan herkuista!


Aamiaisklubista ei saa nauttia joka lauantai, joten silloin kandee mennä kun voi. Tulevana lauantaina levyjä soittaa ystäväni Maria sekä tietenkin Aamiaisklubi Djt!

Vegaanikenkiä Töölössä

Jopas! Uusin IMAGE kertoo, että Töölössä on avattu vegaanikenkäkauppa, Heluna Fashion. Jos siis himoitset nahkaisen näköisiä, mutta epänahkaisia asioita ja valikoima miellyttää silmää, suuntaa askeleesi osoitteeseen Ruusulankatu 19.

Helunan nettisivut ovat ankeahkot, mutta Helunassa myytävä brändi Novacas omaa ihan mukavan saitin ja parit siedettävän näköiset popotkin. Omaa sydäntäni lämmittävät enemmän Toms Shoesin kietaisusaappaat, mutta kukin tyylillään.

En vaan käsitä - valistakaa tyhmempäänne - että jos ei halua käyttää nahkatuotteita, haluaako sitten hommata nahkaisen näköisiä tuotteita?

Ikuinen rakkaus

Rakkautta ensi silmäyksellä: Made in Finland, mustaa nahkaa, puuta ja niittejä. Ne odottivat minua helmikuisena perjantaina maltillisesti Liike-putiikin perällä, josta kaappasin ne oitis kainalooni. Enpä olisi keksinytkään itselleni parempaa synttärilahjaa!

Olen viimeiset viisi vuotta lampsinut YLEn käytäviä Anttilan vaaleanpunaisissa, muovisissa (!) puukengissä ja odottanut niiden lahoamista, jotta olisi perusteltua hankkia jotain järkevämpää jalkaan laitettavaksi. Onneksi muovipuukkarit sanoivat sopimuksensa vihdoinkin irti ja sain hankkia Nene Tsuboin Mitsumarut.

Tsuboin päivittämien puukkareiden juju on kantapalassa. Kantapalan ansiosta kengät pysyvät helpommin jalassa esimerkiksi pyöräillessä tai rappusia harppoessa. Puinen pohja on ortopedien suunnittelema ja reilun kuukauden kengissä kävelleenä olen todennut, että ne ovat todella ergonomiset. Kauniit, kestävät ja ergonomiset. Kenkiä on myynnissä mustina ja valkoisina hintaan 89 euroa. Hinnasta ei ole oikeutta ruikuttaa, koska puukkarit ovat kähes ikuiset.

Muistatko muuten Swedish Hasbeensit, joista blogasin elokuussa? Nyt niitä saa Suomestakin. Helsinki10 myy ainakin tätä korollista mallia. Veikkaanpa, että puukengät ovat seuraava Hai-saapas. Ja jos olet kahden vaiheilla: suosi mielummin kotimaisia Mitsumaruja kuin ruotsalaisia Hasbeensejä. Made in Finland Rocks!

Jääkaappi on luksusta

Sain taannoisesta jääkaappipostauksestani yllättävän paljon palautetta ja kysymyksiä, olen vastaillut niihin tämän postauksen lopussa. Joku arveli, että jääkaappikuva oli stailattu foton ottoa varten, mutta ei ollut. Jäkiksemme näyttää juuri siltä kuin kuvassakin. Jääkaapissa on aina suhteellisen hyvin tilaa, koska suurin osa ravinnostani on jääkaapin ulkopuolella! Itseasiassa me kaikki pystyisimme elelemään mainiosti ilman jääkaappia ja näin eräs ystävä tekikin, ihan hyvällä menestyksellä. Kylmä kaappi keittiön nurkassa on luksusta, jota ilman pärjäisi ihan hyvin.

Kuten kuvan basilika ja korianteri, myös mysli, kaurahiutaleet, kuivatut ja tuoreet hedelmät, pähkinät, siemenet, öljyt, teet ja leipä säilyvät kaikki huoneen lämmössä. Pidän kylmässä vaan kaura- ja soijamaitoa, vihanneksia, juureksia, marjoja, mehuja ja tahnoja ja tietenkin kalaa jos sitä sattuu olemaan. Kun ei harrasta maitotuotteita, on jääkappissa yllättävän paljon tilaa...

Edellämainituistakin suuri osa pärjäisi talvikuukausina ihan hyvin vaikka vanhanajan jääkaapissa. Asunnossamme (rakennettu -29) on juuri tällainen kylmä kaappi, joka on siis rakennettu asunnon ulkoseinään. Näin talvella kaappi on aivan tarpeeksi kylmä toimiakseen jääkaappina - kuinka paljon sähköä se säästääkään!

Kyselitte, että en kai säilytä ruokia jäkiksessä peittämättä niitä ja onko olemassa kannellisia lasiastioita? Kyllä, pidän ruoka-aineita jäkiksessä myös peittämättä niitä, sillä ne popsitaan usein pois vielä saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana. Peittämätön hedelmän puolikas ei lojuile jääkaapissa kauaakaan ja tomaatteja tai muita vihanneksia en taas näe syytä pakata jäkistä varten sen kummemmin, miksi pitäisi? En myöskään yleensä valmista ruokaa yli tarpeen, joten jääkaappiin ei juurikaan tule laitettua ruoan tähteitä.

Jos vaikka laitan hummusta tai toisinaan risoton jämät jääkaappiin, peitän keraamisen astian vaikka lautasta kantena käyttäen.

Ja kyllä, kannellisia lasiastioitakin on olemassa, omani olen ostanut aikoinaan IKEAsta, muualtakin varmasti saa.

Joku taas piti minua paranoidina kun kippaan salaatin muoviastiasta keraamiseen heti töihin päästyäni. Tässä siis vielä kerran: ruoan kannattaa antaa jäähtyä ennen kuin sen laittaa muovirasiaan. Tämän kun pitää mielessä niin hyvä. Itse säilytän myös kylmän ruoan mielummin keraamisessa astiassa kuin muovissa, jos voin valita. Näin siksi, että yritän kaiken kaikkiaan päästä eroon muovituotteiden käytöstä siellä, missä ei ole pakko.

Spermalla on nyt vähän huono olla

Olin tänään kiinnostavassa infotilaisuudessa, jonka aiheena oli miesten sperman DNAn pilkkoutumisesta johtuva lapsettomuus. SUPERKIINNOSTAVAA!

Käsittelin sperman laadun heikkenemistä viime syksynä Kempparissa ja uunituore tekstini Spermalla on väliä löytyy YLEn Olotilasta. Tsekkaa esimerkiksi perusteeni sille, että ihminen lakkaa olemasta sukukypsä seuraavien satojen vuosien aikana...

Kyllä tämän tiedon valossa on ihan lohdullista, että oma aviomies on vuosikertaa -74.

Vihreä Tukholma - harmaa Suomi

Aina ruotsalaiset ehtivät ensin ja niin taas: Tukholma on valittu Euroopan ensimmäiseksi vihreäksi pääkaupungiksi. Valintaa ei juuri tarvitse ihmetellä:

"Tukholmaa kiiteltiin muun muassa ruuhkamaksuista, jotka ovat vähentäneet yksityisautoilua ja supistaneet hiilidioksidipäästöjä neljänneksellä vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Noin 800 000 asukkaan kaupunki on asettanut tavoitteekseen olla täysin vapaa fossiilisista päästöistä vuoteen 2050 mennessä".

-lähde: YLE

Voi koska Helsinki saa omat ruuhkamaksunsa?! Koska me otamme omia askeleitamme ekologisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi? Aina pitää odottaa, että muut tekevät ensin ja sitten suomalaiset kopioivat perässä. Miksi tässä maassa ei harrasteta omaa, innovatiivista ja paikallista ympärisöajattelua? Missä helvetissä on tahtotila? Grr. Kiehun.

Psst... Haluan muistuttaa niille, joita ärsyttää etten ole ehtinyt vastailla kaikkiin kysymyksiin, että blogi on vapaa-ajan toimintaa, jota teen oman ehtisimiseni puitteissa ja siksi kommentointi saattaa toisinaan kestää. Malttia siis!

Tapaa minut aamulla

Olen ollut pari viikkoa Reginan pauloissa. Tässä siis Puutarhatrilogian kakkosraita ja uuden lempibiisini musavideo. Enjoy!

Kertaus on opintojen äiti

Etsin netistä tietoa vihannesten ja hedelmien torjunta-ainejäämistä ja bongasin oman tekstini kesäkuulta. Se oli niin asiaa, että päätin muistuttaa teitäkin taas kerran: kuorikaa ei-luomut omput ja suosikaa luomuviinirypäleitä. Onneksi VeryBion omenoita saa taas Alepasta, jess!

Syötävää taidetta

Maistoin lauantaina ensimmäistä kertaa vietnamilaisia rullia. Tuoreet vihannekset, lasinuudelit, tofu ja merenelävät eivät ehkä koskaan ole näyttäneet kauniimmalta. Katsokaa mitä ruokataidetta!


Ohuen riisipaperin sisään oli kääritty mm. lasinuudeleita, avocadoa, lohta, rapua, tofua, herneen versoja, salaatteja, kanaa ja tonnikalaa. Rullien maku on sushia huomattavasti miedompi, mutta ihana. Tuoreet raaka-aineet ovat näissäkin a ja o ja ne kandee syödä mahdollisimman pian tekemisen jälkeen. En vaan millään olisi raskinut popsia suihini näitä pieniä taideteokisa!

Helsinkiin aukeaa pian pitopalvelu, joka tekee vietnamilaisia rullia kaikaille halukkaille. I´ll keep you posted...

Jääkaappi järjestyksessä

Te jotka luitte edelliset muovipostaukseni, olette melko varmasti luopuneet elintarvikkeiden säilyttämisestä muovibokseissa. Itse hokasin vasta pari viikkoa sitten (itseasiassa lettubaaria pystyttäessäni), että vastaus ruoan fiksuun säilyttämiseen on ollut keittiön kaapin kätköissä jo monta vuotta. Eräänä jouluna lahjaksi saadut, Villeroy & Bochin jälkiruoka-astiat ovat nimittäin olleet melko käyttämättöminä vuosia, mutta nyt ne toimivat jäkiksessä säilytysastioina ihan täydellisesti!


Ruoka kandee siis ehdottomasti säilöä lasi- tai keramiikka-astioissa. Itse roudaan eväitä pari kertaa viikossa kotoa Pasilaan eikä se oikein tahdo onnistua ilman muoviboksia. Mutta heti töihin päästessäni kippaan salaatin keramiikkakulhoon. Ehkä se on paranoidia, mutta loppuviimein ruoan siirtäminen toiseen astiaan on aika pieni vaiva, joten teen sen mielelläni, vaikka kollegat vähän naureskelevatkin...

Matka kohti paksumpia hiuksia - sittenkin?

Olin edellisellä Hiusakatemiakäynnillä hiukan hajalla siitä, että hiukseni olivat menneet ihan hampuksi. No sen jälkeen elämä on kuitenkin taas hymyillyt enkä ole mennyt (vielä) leikkaamaan lyhyttä punk-tukkaa. En myöskään halua luovuttaa hommaa kesken, sillä jäljellä on enää kolme käyntiä. Sinnittelen siis. Ja kuten kuvasta näkyy, hiuksia on vielä olemassa.

Olen Hiusakatemiassa rampanneena huomannut, että vaikka pää on tuntikausia lämpölaitesysteemissä, voi itseään viihdyttää monella tavalla, esimerkiksi syömällä take away - sushia. Kuvan sushiannos on YLEn ravintolan tätien käsialaa ja on myönnettävä, että vaikkei se ihan Ichibanin veroista ole, niin ihan kelpoa kuitenkin. Pakko hehkuttaa, että annos on biohajoavassa muoviastiassa!

Tänään keskityn tosin japanilaisen ruokakulttuurin sijaan vietnamilaiseen vastaavaan. Illalla syödään nimittäin vietnamilaisia rullia. Veikkaanpa, että ne ovat seuraava it-ruoka nyt kun sushista on jo tullut sen verran tavallista suomalaistenkin keskuudessa. Maailmalla rullat ovat iso hitti. Tässä vielä pieni havainnollistus siitä, miten vietnamilaisia rullia valmistetaan:

Kiedo kenkä jalkaan

Kun joka paikka tursuaa mustia, korkeakorkoisia ja metallilisukkein höystettyjä korkkareita, alkaa sitä väkisinkin kaipaamaan jotain ihan muuta. Sen jonkin muun tajoaa Toms Shoes ja Wrap Boots:



Ihastun vaatekaupoissakin aina niihin tuotteisiin, jotka eivät rekillä näytä juuri miltään, mutta heräävät päällepukiessa eloon ja ovat parhaimmillaan vielä käyettävissä monella eri tavalla.

Wrap Bootseissa parasta on se, että varren voi kietoa säären ympärille melkein miten vaan. Ennen kietomista kenkä näyttää vaan perustossulta, jossa roikkuu epämääräinen pala kangasta...


... Mutta kietomalla varren säären ympärille homma aukeaa. Ihan superhauskat kengät! Kiedoin vartta eri tavoin ja täytyy sanoa, että ehkä parasta näissä on se, että jokainen voi kietoa varren sääreen itseään imartelevimmalla tavalla. Toisille sopii varsi, joka tulee pohkeen puoliväliin, toiset taas suosivat juuri polven alle ylettyvää vartta ja trenditietoiset haluavat varren ylettyvän polven yläpuolelle. Wrap Bootseilla voi kikkailla miten kukin haluaa. Kengät ovat erittäin pehmeää materiaalia ja koska en omista yksiäkään tennareita, ajattelin hommata itselleni ehdottomasti nämä punaiset tai mustat Wrapit. Mustat eivät näytä niin nopeasti likaisilta, mutta punaiset toimivat puolestaan mustien housujen, legginsien, sukkisten, shortsien - minkä vaan - kanssa mustia paremmin, ainkin omasta mielestäni.

Wrap Bootseja saa mustien ja punaisten lisäksi vihreänä ja popt saapuvat The Greendressiin maaliskuussa. Jos ei malta odottaa, voi kenkiä tilata tietty nettikaupasta. Se tosin onnistuu vaan, jos omaat tuttuja jenkeissä, kenkiä ei toimiteta Eurooppaan... Kokoluokituksesta sen verran, että oma 38-39 jalkani on Toms Shoes kokoa 8-8,5.


Wrappien lisäksi valikoimassa on rajattomasti perusversioita eri kuoseissa. Ja bonuksena makealle designille: kengät ovat vegaaniset ja jokaista myytyä paria kohden lahjoitetaan kenkäpari kolmansien maiden lapsille. Veikkaan, että S tykkäisi mustista...

Gloria my ass

Ei perhana. Suututtaa ja ennen kaikkea ärsyttää. Olen ennenkin avautunut Gloria-lehdestä, joka:

a) mainostaa harhaanjohtavasti edustavnsa kestävää kehitystä

b) on vahvasti piilokokoomuslainen

c) suhtautuu jopa vihamielisesti kierrätystä ja ekologisuutta kohtaan

Tässä ote lokakuun numerosta, Glorian viimeiset villitykset - palstalta:

"Eettisyys ja reiluus ovat nyt IN, ainakin aatteen tasolla. Rumakin vaate saa hohtoa, kun sen valmistusmenetelmiä sanotaan Reilun kaupan mukaisiksi. Suomessa on 50 yritystä, joilla on lisentti lätkäistä Reilun kaupan logo tuotteisiinsa. Mukana on suuria valmistajia, hyvä niin. Kaikkihan jo tuntevat reilut banaanit, jotka villiinnyttävät väkeä niin, että kauppojen punnituslaitteet ovat ihan puhki kuluneet banskunäppäimestä. Lapsiperheet puolestaan saavat nyt synninpäästön, kun kertakäyttövaippoja voi ostaa Reilun kaupan luomuversiona. Unimix Naturally - vaippojen puuvilla viljellään 2500-vuotta vanhoilla Inka-menetelmillä Perussa. Ihanaa!"

-kuva: Eettinenkahvi.fi

Voi jeesus sentään. Okei, minustakin 2500-vuotiset Inka-läpät ovat vaippapakkauksessa ehkä vähän turhia, reiluus ja luomu riittäisivät, mutta mikä asennevamma! Gloria kuvottaa minua vielä enemmän kuin ennen, jos se nyt on mahdollista.

Luomu maistuu paremmalta

Raastoin aamulla itselleni lounaaksi som tamin. Jääkaapissa ei ollut luomuporkkanoita vaan pari tavallista. Hyi kamala miltä porkkanan kuori maistuikaan! Kun tottuu syömään luomua, alkaa makueron todellakin huomata. Missä vihanneksissa tai hedelmissä - tai ruoassa yleensä - on omasta mielestäsi selvä makuero luomun ja ei-luomun välillä?

Tee-se-itse: pääkallohuppari

Taas ovat sakset tehneet tehtävänsä. Tässä tuunausta parhaimmillaan! Kuva childhood flames.

I like.

Take away - junttius

Sen lisäksi, että pyrin välttämään muovikasseja, en harrasta take away -mukeja. Siihen on tosin epäekologisuuden lisäksi syynä se, että minusta pahvimukin roudaaminen mukana näyttää lähinnä juntilta. Ja ihan oikeasti: kenellä on niin kiire/jano, että kuuma juoma on imaistava lennossa? Sitäpaitsi: teetä on lähes mahdoton imeä siitä kannen pienestä holesta, kieli palaa! Ja muussa tapauksessa juoma loiskuu päälle. Tai sitten olen vaan supertumpelo.

-kuva:Pulju.net

Kuvan tyylikkäät mukit eivät ole kertakäyttöisiä vaan posliinisia. Pulju.net myy kestomukeja 25 euron hintaan. Niiden kansi on silikonia ja tuotteet voi pestä koneessa. Jos siis olet oikeasti take away - mukin käyttöön pakotettu, ota käyttöösi kestomuki. Pyydät vaan kahvilassa juomasi omaan mukiin, Gwyneth Paltrow on tehnyt niin jo vuosia. Ehkä minäkin alan juoda vihreän teen bussissa...?

Psst... Lisää mukiavautumista Olotilassa.

Regina suoraan listakärkeen

Ja niinhän siinä kävi, että Reginan levy meni suoraan Suomen virallisen listan sijalle 6! En voi olla hehkuttamatta, sillä ystävieni levy on klassikko. Olen kuunnellut Puutarhatrilogiaa nyt muutaman päivän putkeen ja se vaan paranee paranemistaan. Lempibiisejäni ovat: Tapaa minut aamulla, Totuus minusta, Saanko jäädä yöksi, Sain levyt joita et halua enää kuunnella, Olen häviöllä, Pauli, Sinun tässä salissa...


On arvostettava ominaisuus, että bändi pystyy jatkuvasti kehttymään ja uudistumaan, kuitenkin säilyttäen selkeästi oman soundinsa. Ainoastaan levyn viimeisessä biisissä soi mielestäni "vanha Regina" eikä sekään ole huono asia. Iisan laulutyyli kehittyy hyvään suuntaan ja bändin maanläheisempi soundi miellyttää paljon.

Stylistin sormet syyhyävät jo, toivotaan että pian kuvataan uusi musavideo...

Koirakaveri

Phillip Lim piristi juuri iltaani. En haluaisi koiraa, mutta tämän dalmatialaisen kelpuuttaisin. Ihku.-kuva täältä

Hyvä design piristää naista. Ymmärrän, että monet hakevat lohtua shoppailusta. Nettikaupoissa seikkailemalla voi kuitenkin tyydyttää estetian nälkäänsä, ihan vaan katsomalla. Aina ei ole pakko ostaa. Esimerkiksi dalmatialainen saa osaltani jäädä verkkokaupan hyllylle.

Kukkaron nyörit ovat kylläkin höllenneet alkuvuodesta: olen tehnyt ihan mahtavia ale-löytöjä, vintagea ja kotimaista. En ryhtynyt suunnittelemaani ostan-vaan-käytettyä - lakkoon. En ole fundamentalisti missään asiassa eikä se ole välttämättä järkevää. Sen sijaan yritän ostaa eettistä ja kestävää silloin kun investoin. Saatte nähdä näitä aarteita vähitellen kevään mittaan. Toistaiseksi ne ovat omia salaisuuksiani :)

Matka kohti paksumpia hiuksia - not

Huh huh. Hiusakatemia-projekti ei etene kehuttavasti. Harkitsen luovuttamista. Lettini on kuiva ja luulen, että se on jopa leikattava. Ennen kokeilua siinä ei ollut mitään vikaa!

Tänään minulle todettiin, että "vaikka hiukset näyttävät ja tuntuvat kuivalta, ne eivät ole sitä"... Okei? Minulle on ihan sama, mikä niiden kunto on mikroskoopissa, jos ne tuntuvat ja näyttävät hampulta!

En kuitenkaan luovuttanut vielä tänään: päähäni tehtiin joku ultrakosteuttava hoito ja nyt on taas inhimillinen olo. Mietin seuraavat pari päivää jatkanko vai en, ei kyllä hyvältä vaikuta.

Outoa oli myös maanantainen sattumus Akatemiassa: vieressäni istunut nainen alkoi yhtäkkiä tentata minulta, että onko akatemia mielestäni humpuukia? Siis näillä sanoilla. Hän osoitti harvapiikkistä kampaa ja jotenkin epätavallisen alleviivaavasti totesi: "täällä on niin epäsiistiä, ja näin kallis paikka vielä, onkohan tämä humpuukia?". Totesin, että ei voi tietää ennen kuin on kokeillut ja että selvitän asiaa parhaillaan itsekin. Pyysin naista odottamaan minua akatemian ulkopuolella, voidaksemme vaihtaa mielilipiteitä, mutta eipä ollut naista missään. Veikkaanpa, että tilanne ei ollut ihan aito. Ärsyttävää. Todella kuumottavaa ja ärsyttävää.

Outo suurpiirteisyys vaivaa Akatemian osalta minua muutenkin: kun minulle maanantaina tehtiin talipunkinhäätöhoito, joka siis kesti pari tuntia, oli akatemian osalta unohdettu kertoa, ettei hoidon jälkeen saisi hikoilla kolmeen päivään! Tämä todettiin vasta kun olin lähdössä jumppakasseineni bollywoodtunnille, jota en tietenkään halunnut jättää väliin. Jos olisin tiennyt kolmen päivän hikoilemattomuus-vaatimuksesta, en olisi mennyt Akatemiaan ennen treenejä, tietenkään.

Minua myös kehoitettiin pakastamaan pipot, kammat ja pesemään tyynyliina, mutta siltikään Hiusakatemia ei osaa vastata kysymykseen: mistä talipunkit tulevat. Tai miten ne "tarttuvat". Akatemian Annikki Hagros-Kosken Hiusten hyvinvointi-nimisessä opuksessa todetaan, ettei voi tietää, kuinka nopeasti talipunkit ilmaantuvat takaisin päänahkaan, josta ne on häädetty. Eikä siis osata sanoa, mistä ne tulevat. Mutta silti tehdään tuhansien eurojen hoitoja, jotta niistä päästään eroon...

Ja vielä: miksi ei tarvitse vaihtaa kaikkia lakanoita? Miksi vaan tyynyliina? Miksi tarvitsee pakastaa pipot, mutta ei kaulahuiveja? Entä oman partnerin pää? Pitääkö se pakastaa? Taidan pakastaa kohta omani.

Ärsyttävintä on se, että Hiusakatemiassa oma hoitajani on superkiva, enkä haluaisi millään olla hänelle ilkeä, mutta tämä homma taitaa loppua kyllä siihen, että joudun pahoittamaan hänen mielensä.

Suolaa suussa

Kyselitte mitä hammastahnaa käytän. Olen nyt muutaman kuukauden pessyt leegoni Weledan Suola- sekä Yrttihammastahnoilla. Sain ne testattavaksi avauduttuani maahantuojalle, etten ole uskaltanut reikien pelossa käyttää muuta kuin perus Pepsodentteja. Minut, niin kuin teidätkin, on kyllästetty vauvasta saakka hammaspeikkopelolla ja meidät on opetettu luottamaan ainoastaan "hammaslääkäriliiton suosittelemaan".

Eikö ole vähän hassua, että pesemme hampaamme sellaisilla kemikaaleilla, joita ei tulisi niellä, joiden ei tulisi joutua mahaan? Haluan uskoa, että hampaat voi puhdistaa luonnolliseminkin ja sitä selvitän parhaillaan.

Suussani paikattiin vuosi sitten 8 reikää. Ne siis ilmestyvät sinne, koska oikojani (jolla kävin ahkerasti 7 vuotta) ei valaissut ihmistä siitä, että oikoja on eri asia kuin hammaslääkäri. Eipä siis tullut oikojan lisäksi käytyä erikseen hammaslääkärissä. Kunnes sitten kesken työpäivän hammas lohkesi ja reikäkamaluus paljastui. Minusta tuli siltä istumalta purkkahiiri.

Ihmisten nykyravinto sisältää paljon esimerkiksi piilosokeria ja siksi on ihan fiksua pureksia purkkaa tai pestä hampaat ruokailujen ja snäkkien jälkeen. Purkkaostoksilla kannattaa suosia esimerkiksi lapsille tarkoitettuja tuotteita, sillä niissä on usein korkea xylitolipitoisuus eikä aspartaamia. Tästä(kin) tyhmästä kemikaalista olen kirjoittanut aikaisemmin, ote omasta tekstistäni:

"Aspartaami on elimistössä formaldehydiksi muuttuva, 92 erilaista sivuoiretta aiheuttava kemikaali, jolle haettiin kahdeksan kertaa lupaa, ennen kuin se lopullisesti hyväksyttiin osaksi tavallisia elintarvikkeita vuonna 1996".

Jätä siis aspartaami kauppaan! Itse käytän Jenkki Junior - purkkaa. Kaverit ovat todenneet, että siitä katoaa maku nopeasti. Siinä pysyy maku kuitenkin juuri niin kauan kuin on tarvis. Happohyökkäyksen estäminen ei vaadi monen minuutin jäystämistä. Aspartaami saa purkan maun kestämään kauan ja purkkaa tulee mässyteltyä ihan liian pitkään. Liika jäystäminen ei ole leuoille hyväksi.

Takaisin tahnaan... Hammaslääkärit eivät koskaan ole suositelleet minulle muita kuin apteekkien ja markettien hammastahnoja. Kaikki luonnonmukaiset tahnat ovat heistä riski. Viimeksi kuukausi sitten kuulin taas tämän "en kyllä suosittelisi" - läpän udellessani oikojani asennetta hippitahnoihin. Mutta päätin silti uhmata lääkäriä, itseasiassa olin jo kuukauden pessyt hampaat Weledalla käydessäni oikojalla eikä hampaissa ainakaan silloin ollut mitään vikaa.

Tässä ote Weledan sivuilta:

"Stimuloi syljeneritystä, ehkäisee karieksen ja hammaskiven,plakin, muodostumista. Erityisesti kuivasta suusta kärsivälle. Hammastahnan suolayhdistelmän suolakristallit stimuloivat sylkirauhasen syljeneritystä ja siten suun itsepuhdistavaa toimintaa. Luonnollinen natriumbikarbonaatti neutralisoi haitallisia happoja ja ehkäisee hammaskiven syntymistä.Mirhamiuute pitää suuontelon terveenä, rataniajuuriuute vahvistaa suun limakaloja ja ikeniä. Suola-hammastahna maistuu kirpeän suolaiselta ja jättää hampaat puhtaan ja liukkaan tuntuisiksi".

Minä päätin kokeilla - omat hampaani likoon laittaen - ovatko hippitahnat sen huonompia kuin Pepsodent. Koe-eläimenä toimii myös S. Joulukuusta asti olemme nyt siis pesseet Weledalla ja edellisviikolla hammaslääkäri tsekkasi siippani suun todeten sen erinomaisessa kunnossa olevaksi. Itselläni on hampilääkäri huhtikuussa. Katsotaan minkä tuomion minä saan... Tiesittekö muuten, että hammaslääkärini sijaitsee kahden metrin päässä minusta? Suoraan alapuolellani! Se on yleläisen etu se :)

En ole varma kuinka nopeasti reiät ynnä muut suun muutokset tapahtuvat, joten jos Weleda nyt jostain syystä ei olisi hampaille hyvä juttu, se ei välttämättä vielä huhtikuussa näy. Jatkan tahnojen käyttöä ja toivon ettei tule reikiä... Sanottakoon, että käytän about kerran viikossa myös Pepsodenttia, koska kaapissa on vanhoja tuubeja joista koitan päästä eroon.

Olen muuten kuullut, että hampaita voi kotikonstein valkaista ruokasoodalla (en tiedä onko hyvä juttu vai ei). Onko itselläsi suunhoitoon liittyviä niksejä tai tapoja, joita haluaisit jakaa meille muille? Niksit ja lempituotteet jakoon!

Kookostrauma

Niin paljon kuin tykkäänkin ideasta korvata kemikaalipommikosmetiikkaa luonnollisemmilla aineilla, en ole valmis tekemään sitä sen kustannuksella, että
a) haisen pahalle
b) näytän hipiltä
c) maksan kosmetiikasta huimia summia

Yksi ongelmallisimpia projektejani on ollut löytää tehokas ja sertifioitu luonnonkosmetiikkadödö. Luomukookosöljy on onneksi ollut superlöytö. Tuote on korvannut niin dödön, ihorasvan, aurinkooiteen kuin ruoanlaiton öljytkin ja tähän mennessä olen ollut kookoseen tyytyväinen. Mutta perjantaina tapahtui ensimmäinen kookospettymys. Tilanne paljastui kaikessa kaameudessaan Helsinki10n sovituskopissa vetäessäni päälle Diana Orvingin kolttua: kookosöljy oli pettänyt, big time.

Hitto että haisin pahalle. Ihan totaalihirveälle. Siis niin pahalle, että selitin naismyyjälle tilanteen laadun ja kielsin häntä tulemasta muutamaa metriä lähemmäs. Ihana myyjä vaan nauroi ja viittasi hommalle kintaalla... Hajukatastrofista traumatisoituneena vetelin lauantaina baariin lähtiessä kainaloon pitkästä aikaa Stella McCartneytä. Täytyy sanoa, että olen kyllä ollut luomukookokseen (ennen hajukatastrofia) tyytyväisempi kuin lauantaina Stellaan.

Päätin siis sunnuntaina antaa kookokselle mahdollisuuden ja aine onkin toiminut taas ihan hyvin, jopa tänään bollywood-treeneissä. Suhteemme on siis taas lämmin ja olemme onnellisia.

Veikkaan syyn perjantaiseen haisulionnettomuuteen olleen paitani, jonka materiaali ilmeisesti sai dödön jotenkin pettämään. Paita taisi olla liian hiostavaa laatua. Jatkan siis luomukookoksella ja toivon, ettei uusia onnettomuuksia tule. Gosh...

Plastic , it´s fantastic

Olen viikon sisään blogannut pariin otteeseen muovikemikaalien kertymisestä ihmisin ja etenkin pikkulapsiin. Ei olla varmoja siitä, mistä ja miten kemikaalit meihin päätyvät, mutta luonnossa muoviongelma on paljon konkreettisempi. Tuskin kukaan pystyy taittamaan työmatkaansa näkemättä muoviroskaa tienposkessa.

Muovijäteongelma konkretisoitui itselleni Thaimaassa: paratiisirannat näyttivät kauempaa epätodellisilta turkoosin veden, vaalean hiekan ja trooppisen kasvillisuuden muodostamilta koskemattomilta keitailta, mutta lähempää huomasi, että kivien välissä ja etenkin kasvillisuuden joukossa oli kaikkea mahdollista hammasharjoista rantasandaaleihin ja vauvantalkkipurkkeihin (laajempi blogaukseni aiheesta täällä).


Asiaa erittäin läheltä liippaa Ykkösellä tänään klo 19.15 esitettävä Prisma-dokkari nimeltä Hukkuuko maailma muoviin? Ymmärtääkseni dokumentissa seikkaillaan myös mainitsemallani muovijätelautalla.

Jos et ole illalla ruuudun ääressä ja ohjelma menee ohi, ei hätää! Dokkari uusitaan onneksi tiistaina 17.2. klo 23.50 ja sunnuntaina 22.2. klo 13.15.

Kasvi kaulassa

Huh, nukkuminen on jäänyt tänä viikonloppuna hiukan vähälle enkä jaksa kirjoitta. Tekstin sijaan siis visuaalista nautintoa. Tsekatkaapa Paula Hayesin ihanat, elävät korut ja minikasvihuoneet.


Sööttiä. Koru voisi olla aika nätti vaikka morsiamella, jos vihreiden kavereiden tilalla olisi ruusuja tms. Lisää Living Necklaceja täällä. Tykkään!

Psst... Lukijavinkkinä myös tällainen sivusto...

Ystävänpäiväbooli

Hei tänään on vuoden vaaleanpunaisin päivä! Ja ystävänpäivän bileissä kuuluu olla punaista boolia. Mä tosin tein oman boolini jo viikko sitten synttäreillä, mutta sopii se tähän lauantaihin ihan yhtä hyvin. Tuntuu tosina oudolta kirjoittaa boolista aamulla klo 9...

Olen hiukan kaavoihin kangistunut, sillä olen tehnyt boolia samalla reseptillä vuosia. Kotiboolia ei tosin tule nautittua kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa, joten sikäli lempireseptiin ei ihan helposti kyllästy.

Nooran herkkuboolia varten tarvitset seuraavaa:

• viinaa
• karpalo-/rypälemehua
• Russian Schweppesiä
• tuoretta minttua
• jäisiä vadelmia
• sitruunanviipaleita

Miksaa nesteet ja heitä loput pinnalle koristeeksi. Sekaan jääpaloja ja avot! Helpompaa ei juuri ole olemassa. Tarkkoja määriä en osaa antaa, koska en ole koskaan tehnyt boolia mittoja avuksi käyttäen, fiilispohjalta vaan! Loppuillasta boolista saattaa tosin tulla aika tujua - muista lantraus!

Lisäsimme lauantaiseen booliin vielä Cassista (mustaherukkalikööriä), mutta ehkä se tekee boolin tarpeettoman makeaksi. Koklaa siis ilman ensin, ja pimppaa boolia sitten maun mukaan.

Ja jos nyt sattuu lauantain kunniaksi janottamaan tai on bileistä tiedossa, muita alkoholipitoisia blogauksiani löydät alta:

• Raparperisnapsi
• Luomuskumppaa
• Luomuviiniä viikonloppuun
• Partysnacks
• Rypäleet vahvistavat verisuonia

Ihanaa ystvänäpäivää kaikille Kempparin kavereille, tykkään teistä ihan hirveesti!

Bisfenoli A ja ftalaatit - eat this!

Lupasin ftalaatti-/Bisfenoli A-postauksen jälkeen teille infoa mikrossa kuumentamisen turvallisuudesta, joten tässä hottia asiaa!

Thaimaan reissulla bongaamani Good Housekeeping-lehden artikkeli (jota nyt referoin) käsitti siis testin, jossa tutkittiin 31 mikroon tarkoitettua elintarviketta ja niiden muovipakkausta, tutkimalla muovit ensin labrassa sekä testaamalla tuotteeita myös oikeissa olosuhteissa, eli mikrottamalla ne. Testi kesti 5 kuukautta. Tarkoituksena oli selvittää, onko elintarvikemuoveissa ftalaatteja tai Bisfenoli Ata ja irtoaako niitä muoveista kuumennettaessa ruoan sekaan.

Lyhyesti vielä edellämainituista kemikaaleista: Bisfenoli A on muovin kovettajakemikaali ja ftalaatit puolestaan ovat muovin pehmentäjiä. Jenkkilässä The American Chemisrty Council väittää, ettei elintarvikemuoveissa ole Bisfenoli Ata tai ftalaatteja ensinkään.

Näin testi tehtiin: aluksi tutkijat viipaloivat muovit pieneksi raasteeksi ja selvittivät, onko niiden pinnalla jompaa kumpaa kemikaaleista. Vain ne, joissa aineita havaittiin, otettiin mukaan jatkotestaukseen. Kemikaaleja havaittiin neljässä tuotteessa, vaikkei niitä pitänyt olla käytetty elintarvikepakkauksissa ollenkaan!

Seuraavaksi muovit testattiin ruoan kanssa, altistaen elintarvike muoveille/kemikaaleille. Tulos: ruoassa ei havaittu jäämiä kemikaaleista. Testi toistettiin vielä labraolosuhteiden lisäksi oikeissa olosuhteissa, eikä kemikaalijäämiä havaittu tälläkään kertaa: "None of the food samples we tested had either BPA or phthalates in them after microwaving".

On tietty muistettava, että en tiedä omistajatahoa Good Housekeepingin taustalla ja onko lehdellä intressejä saada aikaan tietynlainen tulos, mutta toisaalta ei ole järin kehittävää aina epäillä tutkimustuloksia, jos ne eivät paljasta maailman kauheuksia. Voi hyvinkin olla, että ftalaatit ja BPA joutuvat elimistöömme muuta kautta (on kiistaton tosiasia, että nämä kemikaalit ovat sisällämme ja lapsissa niitä on eniten), mutta miten ne sinne joutuvat?

Se on erittäin, erittäin hyvä kysymys.

Kuten aikaisemmassa blogauksessani totesin, on edellämainittuja kemikaaleja kodeissamme, esimerkiksi nurkkien villakoiriin kertyneenä. Mutta melko varmasti kemikaalit joutuvat elmistöömme kuitenkin myös muuta kautta kuin huonepölyn välityksellä. Kovettajakemikaali Bisfenoli A asuu nimittäin säilyketölkin pinnoitteessa.

Yhdysvaltain hallituksen kansallinen kemikaaliohjelma (National Toxicology Program) väittää, että pääosa Bisfenoli A - altistuksesta saadaan nimenomaan säilyketölkkien sisäpinnalla olevan pinnoitteen kautta. Vuonna 2007 riippumaton, voittoa tavoittelematon Environmental Working Group löysi BPAta yli puolessa 97 testatusta säilykkeestä. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin kanakeitossa, äidinmaidon korvikkeessa ja raviolissa. Fakta on kuitenkin, että näistä väitteistä ei tietenkään olla yksimielisiä. Jos oltaisiin, lähi-Siwan hyllyt tuskin notkuisivat säilyketölkkejä poikineen...

Jos kuitenkin haluat ottaa varman päälle, on tässä muutama vinkki:

• Suosi pakastettuja vihanneksia ja hedelmiä säilykkeiden sijaan
• Suosi pussikeittoja säilykekeittojen tilalla (yhyy hernari!)
  
• Hanki äidinmaidonkorvike jauhemuodossa
• Käytä vauvallasi Bisfenoli A-vapaata tuttipulloa

No niin. Taas olen pelotellut teitä kemikaalimöröillä ja vielä ystävänpäivänä! Oikeasti kaverit, en halua pelotella ketään, haluan kehottaa teitä kriittisyyteen ja lähinnä tätä kautta selittää, miksi on erityisen tärkeää suosia mahdollisimman vähän pakattua ja tuoretta ruokaa, tehdä paljon itse ja olla oikeasti kriittinen kaikenmaailman pikaruokaa kohtaan, joka on niin helppo vaan "heittää mikroon" suoraan muovikääreestä tai jopa muovikääreessä! Ja kuinka säilykkeiden sijaan oikeasti voi ostaa vihanneksia ja mausteita ja tehdä homman alusta alkaen itse. Kun vähän treenaa niin huomaa, ettei siihen edes mene välttämättä ihan hirveäasti aikaa. Riippuu tietenkin, mitä itse priorisoi.

Lainaan Good Housekeeping-lehden artikkelin loppusanoja, sillä sen verran hyvin on Florence Williams päättänyt hengentuotteensa:

"Since learning more about the health effects of plastics, including how much we don´t know, I´ve changed some habits. Some of this is, admittedly, driven more by emotion than science. My kids haven´t reached puberty yet, and I don´t want them to any earlier than nature intended. I give them water in BPA-free bottles. When I buy cheese wrapped in plastic, I cut off the edges and toss them before eating or giving it to my children. I now store leftovers in cheramic or glasscontainers in the fridge, and I don´t put anything plastic in the microwavebecause there´s still alot to learn about the interactions of heat and plastic - and it´s easy to find an alternative. I also now buy phthalate-free shampoo and face cream".

Sanoisin, että olennaista sen sijaan mitä tiedämme, on nimenomaan se, mitä emme tiedä. Kun kerran kukaan ei oikein ole varma, miten nämä kemikaalit päätyvät elimistöömme, olen mielummin varovainen, kuin tyhmän luottavainen ja onneksi muoviastioiden ja säilykkeidenkin tilalle on olemassa hyviä vaihtoehtoja. Ja kyllä minäkin toisinaan saatan ostaa säilykkeen, mutta pidän huolta, että se on erittäin harvoin se. Vaihtoehtoja on!

Pakko muuten todeta (jos tämä olisi elokuva, pohjustaisin nyt sopivasti jatko-osan), että me naisethan päällystämme itsemme kymmenillä kemikaaleilla päivittäin ja kosmetiikassa on esimerkiksi ftalaatteja. Ja jo vastasyntyneillä on elimistössään näitä samoja kemikaaleja? Onko asioilla yhteys? Sitä ei valitettavasti kukaan (vielä) tiedä.

Psst... Muovipakkausten pohjassa on merkkejä, joiden perusteella voi päätellä jotakin tuotteen kemikaalisisällöstä. Palaan tähän piakkoin omassa blogauksessaan!

Sweet Chili

Olen Thaimaan matkasta lähtien höystänyt kaiken kaurapuuroa lukuunottamatta chilillä. Teetä ei tosin tarvitse, sillä Yogin Sweet Chilissä on chilit valmiina!


Auryvediset Yogi-teet ovat ehdoton all time favourite, suosittelen maistamaan jos et jo ole kokeillut. Detox-maku on lempparini ja Breathe Deep toimii flunssantapossa. Sweet Chilissä on muiden Yogien tapaan erittäin syvä ja maukas maku. Veikkaan että tätä vedetään kevään mittaan litratolkulla...

Logistinen vitutus

YLE uutisoi, että lähes puolet energiansäästölampuista päätyy kaatopaikalle, vaikka ne ovat ongelmajätettä. En ihmettele.

-kuva: IKEA

Tämä sama logistinen ongelma koskee myös monia muita jätejakeita Suomessa. Porukan olisi helpompi kierrättää, jos puitteet tehokkaalle kierrätykselle olisi luotu. Miksi energiansäästölampuille ei ole keräyspisteitä vaikka siellä, missä kierrätetään patterit ja metalli-/ lasiroskatkin? Kun otetaan käyttöön uusia, muka ympäristöä vähemmän kuormittavia innovaatioita, olisi ihan asiallista hoitaa tuotteen loppusijoituspaikan varmistamiseksi - etenkin ekoteon kohdalla - homma kuntoon ennen kuin innovaatiota aletaan myydä.

Tällä hetkellä ihmisten pitää säilöä energiansäästölamppuromua kotonaan, kunnes niitä on siellä sen verran iso pino, että niitä jaksaa lähteä viemään ongelmajätepisteelle. Meidät siis pakotetaan säilömään jätteitä kotinurkkiin. Ei todellkaan ole ihme, että porukka viskoo lamput sekajätteisiin, sitäpaitsi, moniko edes tietää energiansäästölampun olevan ongelmajätettä?

Oma päivätyöni liippaa uutista läheltä: 2800 ihmistä pitäisi saada tämän vuoden aikana YLEn uusien kierrätyspisteiden käyttäjiksi. Kertakäyttöastiat pitäisi heivata (osittain ellei kokonaan) ja kaksipuolinen tulostuskin pitää ottaa haltuun. Ihan niin kuin YLEssä, myös ulkopuolisessakin maailmassa kierrätyksen onnistumiseksi tarvitaan selkeät ohjeet, pelisäännöt, opastusta, hyvät olosuhteet ja esimerkkiä. Olkaa te tyypit niitä esimerkkejä muille!

I love Stella

Toiset vaan ovat neroja. Stella McCartney jatkaa meikäläisen suokkarisuunnittelijana. Niin se on. Toiset ovat ajassa, toiset ajasta jäljessä, McCartney on ehdottomasti ajassa.

Pimppasin muuten oman Stella McCartney-koruni eilen, tulossa DIY-vinkkejä...

Lettubaari

Täytin viime lauantaina 28 ja järjestimme ystäville bileet perinteisellä ruokaa-juomaa-jorausta-baariin - kaavalla. Toimii aina! Koska yleinen tapa bileissä on se, että pöytä notkuu herkkuja ja kaikki vetävät itsensä tunnissa ähkyyn, päätin tällä kertaa antaa vieraille mahdollisuuden säästellä vatsojaan ja syödä hitaammin: perustin keittiöömme lettubaarin.


Lettubaarin toimintamalli on aika iisi: vieras tilaa letun jollain lettulistan täytteistä ja isännät kokkaavat. Tarjolla tulee tietty olla niin suolaisia kuin makeitakin lettuja, suolaiset täytteet kandee tehdä etukäteen.

On myönnettävä, että lettubaarissa mentiin aika hifistelyasteelle: kokkasin täytteitä 4 tuntia ennen bileitä, mutta se kannatti, koska porukka todella tykkäsi niistä! Ruoanlaitto on lempipuuhiani, joten siihen uhrattu aika ei ole koskaan huono juttu. Listalta löytyivät seuraavat täytteet:

1) Feta-tomaatti-basilika - täyte. Resepti on yksinkertainen: tomaattia (tuoretta ja säilykettä), tuoretta basilikaa, vuohen- ja lampaanfetaa, korianteria, pippuria, valkosipulia ja valmista!

2) Soijarouhetta käytän tosi harvoin, mutta tomaattimurskalla, valkosipulilla, kasvisliemikuutiolla, valkopavuilla ja tujulla annoksella chiliä... Lopputulos on mehukas, eikä ollenkaan tunkkainen, niin kuin soijaruoat joskus ovat. Hauduta tarpeeksi kauan!

3) Tzazikin tein aitoon kreikkalaiseen jogurttiin, raastoin sekaan kurkun, valutin nesteen pois ja lisäsin hullusti valkosipulia. Tuli hyvää, mutta ehkä hiukan liian valkosipulista...

4) Perunasalaattitäyte onkin teille tuttu!

5) Hummuksen teen aina anoppini reseptillä. Tarvitset:

• 1 tölkki kickherneitä
• 3 rkl tahinia
• 1/2 sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• 1puska korianteria
• pari valkosipulin kynttä

Kaikki tehosekoittimeen ja that´s it. Hummusta voi notkeuttaa oliiviöljyllä tai vaikka vedelläkin.

6) Juustoraaste oli oikeastaan turha, juuri kukaan ei kokenut sitä tarpeelliseksi muiden täytteiden rinnalla. Sitä ei siis kande ehkä hankkia, vähemmälläkin pärjää.

Varasimme kunnon arsenaalin makeitakin herkkuja, mutta parhaaksi osoittautui perinteinen banaani-suklaa-hunaja - täyte. Suklaa sulaa juuri sopivasti lämpimän letun sisään. Suklaana käytin ihan perus Brunbergin tummaa, maidotonta suklaata. Pimppasimme lettuja myös vaahtokarkeilla, kookosrouheella, omenahillolla ja kanelilla. Lisäksi tein "kermavaahdon", joka kylläkin oli maidoton. En löytänyt kaupasta suosikkiani, Oatlyn vanillaa, joten kokeilin kaurapohjaista Sunnuntain Kuohkea Vispi - tuotetta. En oikeastaan tykännyt siitä, vaikkei se nyt suoranaisesti pahaakaan ollut. Turha tuote, ilmankin pärjää.

Itse lettutaikinasta sen verran, että en käyttänyt taikinassakaan maitoa, vaan erittäin huipuksi maidon korvikkeeksi todettua Oatlya. Kauramaito on lettutaikinassa ihan parhaimmillaan. Itse jauhotkaan eivät olleet perus vehnähuttua, vaan luomulettujaoho-mix, jossa on sekä vehnää, ohraa, tattaria että ruista. Ihana maku. En muista tuotteen merkkiä, mutta selvitän sen teille. Palaan lettujauhoihin siis myöhemmin.

Ja kuten kuvasta näkyy: pro-kokki paistaa kahta lettua kerralla! Tosin, illan aikana lastan varressa oli suurimman osan ajasta rakas siippani :)

Maistelimme lettujen kanssa boolia (resepti tulossa) ja korkkasimme heinäkuussa purkittamani raparperisnapsin. Olemme maistelleet snapsia muutamaan otteeseen pitkin talvea ja se on maistunut aika kitkerältä, mutta jotain oli tapahtunut, sillä raparperisnapsi oli hyvää! Suosittelen siis testaamaan.

Lettubaarit ympäri Suomen pystyyn vaan, mut saa kutsua bileisiin :)

Ja tosiaan, loppuillastahan kerroinkin jo...

Be my valentine...

Kaverit, ystävänpäivä lähestyy ja kuinka sopivasti: Yalossa on ale! Ei tietenkään ole mikään pakko tuhlata ystiksenä rahaa - tai siis rohkaista poikaystävää siihen - mutta onhan se nyt kivaa, saada joku pikkulahja...


En ole tilannut itse tilannut Yalosta vielä mitään, mutta vuodenvaihteessa sain putiikista muutaman asian. Toisen olette nähneet Kempparissa aikaisemmin (kierrätysnahkalaukku) ja toinen esittäytyy yläpuolen kuvassa: Enamoren Rockin Ruby - alushousut. Ne ovat ihanan pehmeää luomumatskua ja erittäin seksikkäät! Sopiva ystävänpäivälahja tosiaan... Luomupuuvillasta ja soijasta (!) valmistetut pikkarit maksavat nyt 36,60€ (ovh 45€).

Itse aion ystävänpäivänä shoppailun sijaan nauttia palvelusta, nimittäin brunssista kavereiden kesken. Bellyn Aamiaisklubi on niinikään mainittu täällä aikaisemmin. Kuinka sopiva tapa onkaan juhlia ystävyyttä aamupalan merkeissä!