Psst...

Haluan vielä toivottaa (erityisesti) anonyymille - hänelle, jota ärsyttää Reginahehkutukseni ja se, että "pidän itseäni yli-ihmisenä" - erityisen ihanaa viikonloppua tämän kuvan myötä! Couldn´t care less!


Ihanaa aurinkolauantaita kaikille! Kempparissa rikottiin taas lukijaennätys. Jatketaan samaan malliin!

Psst... Osa teistä on pyytänyt kuvia meikäläisen hääpuvusta, mutta tämän enempää en halua mekkoa esitellä. Se on sen verran privaattia, että se ei kuulu Kemppariin. Mutta todettakoon nyt sen verran, että puku oli Tiia Vanhatapion käsialaa. Sinnikkäät voivat googletella Dita von Teeseä tai Saimi Hoyeria: heillä kuulemma on samainen mekko olemassa, Ditalla tosin mustana, tietenkin!

Kenkäunelmia

Helsingissä on muutamia liikkeitä, mansikkapaikkoja, joista en oikeastaan kirjoita, koska haluan jotenkin elää kuvitelmassa, että ne ovat omia paikkojani, jotenkin yksin minun. Heh. Niina Kurkinen ehkä nauraa parhaillaan, koska kenkäkauppa Nina´s on lisäkseni monen muunkin naisen kenkäparatiisi. Sen todistaa vähintään se, että Suomeen loppuvuodesta saapuneet Louboutinit myytiin kaikki loppuun alle viikossa niiden saapumisesta. Suomessa todellakin on naisia, jotka maksavat korkkareista 360 euroa. Se siitä tuulipukukansasta!

Käyn Ninasissa usein: yleensä en osta mitään vaan tyydyn hypistelemään ja testailemaan. Kaupan pikkujouluissa testailin Louboutineja vain todetakseni, että 10 senttiä on ihan käveltävä korkeus. Herra Louboutin todellakin osaa hommansa. Sitten kun YLE maksaa vähän paremmin liksaa, ehkä investoin the korkokenkiin.

En voinut olla näyttämättä teille näitä. On olemassa syy siihen, että Marc Jacobs on mielestäni lähes jumala. Nämä kengät ovat yksi todiste siitä.


Kuvan Jacobsit maksavat jotain 360 euron tienoilla. Niitä on myös musta-pinkkeinä ja korkeampana sandaalimallina, joka myös erittäin koukuttava. Koska en kykene investoimaan korkkareihin kolmea sataa (!!!), olen ajatellut ottaa näistä hieman mallia ja pistää suutarimiehen hommiin. Herra suutari saa pimpata vanhat korkkarit uuteen uskoon! Näytän lopputuloksen myöhemmin keväällä.

Ai niin, lähes unohdin: jos olet nopea, ehdit vielä tänään Nina´sin remppa-aleen. Ale loppuu tänään! Kuvan tähtikorkkarit tosin eivät ole alessa, mutta paljon muuta löytyy jopa -70%lla.

Psst... Tämä postaus oli omistettu ystävälleni Argentiinassa: Sarri tule jo kotiin!

Lempibändi

En kirjoita juurikaan musiikista, vaikka voisin perustaa aiheelle vaikka oman blogin. On kuitenkin muutamia bändejä, joista on pakko kirjoittaa, bändejä kuten Regina. Kolmikko inspiroi minua musiikillaan paljon ja uutta levyä kuulleena voin sanoa, että Mikko Pykäri on jälleen kerran säveltänyt kovan kokonaisuuden ja Iisan laulu on ottanut svengaavamman ulottuvuuden, josta tykkään itse kovasti, lyriikoista puhumattakaan. Enkä hehkuta Rexiä vaan, koska Mikot ovat vanhoja bändikavereitani ja Iisa läheinen ystävä - musiikki puhuttelee minua ihan oikeasti, ja se on kohteliaisuus, jota ei voi jakaa kovinkaan monelle kotimaiselle nykyartistille.

Bändin Puutarhatrilogia-levy julkaistaan 11.2., mutta levyä saa jo ennakkomyynnistä esimerkiksi Stupidosta. Ja jos et vielä ole nähnyt Saanko jäädä yöksi - videota, tsekkaa se täältä.

-kuvat: Jussi Puikkonen / Kasino

Lisää Regina-kuvia löydät Johanna-kustannuksen sivuilta.

Juttusarja, jossa utelen ekokuulumisia ystäviltäni saa pian jatkoa, Liisa Jokisen haastattelu odottaa enää editointia. Myös muita kiinnostavia naisia (ja miehiäkin) luvassa piakkoin. Regina-yhtyeen Iisan haastattelun voit lukea täältä.

Psst... Tänään luvassa viides capillaarihoito Hiusakatemiassa, raporttia seuraa ensi viikolla...

Paasto hyvin, kaikki hyvin

Perjantaissa on syytä iloon, etenkin jos on juuri paastonnut ja luvassa on sushiateria! Paastosin seitsemättä kertaa ja täytyy sanoa, että tämä paastoin oli itselleni helpoin. En tiedä johtuiko se siitä, että sain henkistä tukea kotona (paastosimme ensi kertaa yhdessä) vai jostain muusta, mutta olo oli koko viikon - ja on yhä - mainio. En kokenut minkäänlaisia heikotuksia tai pahoja oloja, lopetin paaston viiden päivän jälkeen lähinnä siksi, että mielestäni se jo oli täyttänyt tehtävänsä.

Hyvä fiilis siis jyllää, jokaisessa solussa. Jos paastoaminen kiinnostaa, katsasta paastoaiheiset tekstini täältä.

Kertaus on opintojen äiti: jos et eilen katsastanut Kuningaskuluttajan INCI-juttua, näet sen Areenasta. Haastateltavina mm. toksikologi Eeva-Liisa Sainio, Suomen Luonnonsuojeluliiton Jari Huhtala sekä allekirjoittanut.

Sodium laureth sulfate - saakelin ympäristömyrkky

Tämän illan Kuningaskuluttajassa oli juttu kosmetiikan tuoteselosteista, eli INCI-listoista. Allekirjoittanuttakin haastateltiin ja juttuun liittyen täydennän aihetta hiukan, sillä tv-toimittajana tiedän, ettei haastatelluilta voida käyttää kuin muutama kommentti inserttiä kohden ja haluankin täydentää omaa kommenttiani, kun siihen kerran on mahdollisuus!

Jutussa käytettiin kommenttiani, jossa mainitsin aineen sodium laureth sulfate ja kuinka sen syöpävaarallisuudesta on kiistelty ja kirjoiteltu verkossa. On tärkeää huomata, että en sanonut aineen olevan syöpävaarallinen vaan toin esille sen ympärillä velloneen keskustelun. Puhuin vastikään jutussakin haastatellun toksikologi Eeva-Liisa Sainion kanssa ja hänen käsityksensä on, että sodium laureth sulfate ei ole syöpävaarallinen. Hän kylläkin jakaa Suomen Luonnonsuojeluliiton Jari Huhtalan näkemyksen siitä, että sodium laureth sulfate on ympäristölle haitallinen.

Sodium laureth sulfate on etenkin shampoissa yleisesti käytetty, toksinen aine, joka on kaloille, muille eläimille ja luonnolle myrkyllinen. Sen hyvä puoli on, ettei se ole kertyvä, se siis hajoaa suhteellisen nopeasti, siinä missä esimerkiksi EDTA jämähtää meriin pitkäksi aikaa. Ei ole tietoa, onko sodium laureth sulfatella meriä rehevöittävää vaikutusta. Tämän aineen tai muidenkaan kosmettisten aineiden tai edes lääkejäämien kertymistä ympäristöön eivät Suomen viranomaiset ole tutkineet (veikkaanpa, että Hesari tekee tästä jutun vielä tämän kevään aikana).

Olen aikaisemmin kirjoittanut kyseisestä kemikaalista, mutta poistin blogauksen, sillä se herättää turhaa hämmennystä. Totesin tuolloin, että aine on vesieliöille myrkyllinen, se voi aiheuttaa ihoärsytystä ja saattaa sisältää syöpää aiheuttavia 1, 4-dioksaania ja etyleenioksidia. Lisäksi tekemäni Rita Stiensin haastattelu varmensi sen tosiasian, että on ihan sama, onko aine keinotekoisesti valmistettu vai luonnosta eristetty. Molempi pahempi.

Miksi tätä ainetta sitten on shampoossa ja suihkugeeleissä ja vieläpä luonnontuotteina itseään mainostavissakin tököteissä? Koska se on halpa, vaahtoa muodostava ainesosa. Kuten monet ehkä itsessään tunnistavat, mielletään vaahto lupaukseksi hyvästä ja tehokkaasta tuotteesta. Kaikki taidamme jo tietää, ettei vaahto korreloi pesutehon kanssa.

Sodium laureth sulfaten lisäksi tuotteissa näkee myös sanaparia sodium lauryl sulfate, näistä kahdesta laureth aiheuttaa enemmän vaahtoa ja on juuri siksi niin suosittu. Molempia ainesosia kannattaa välttää - vähintään ympäristötyistä.

Faktat ovat, että sodium laureth sulfate ei ole ympäristössä hyvä homma, olkoon sen vaikutus meihin ihmisiin mikä tahansa. Tsekkaa siis INCI-lista!

Psst... Ja miten tätä ainetta voi olla myös osassa ekopesuaineita? Se on hyvä kysymys, ehkäpä otan yhteyttä valmistajiin ja tiedustelen, jos vaikka saataisiin aikaan muutos!

Apua kosmetiikkaostoksille

Sain lukijavinkin Glossy.fi-sivustosta. Saitilla on käyttäjien (ja veikkaan että myös teollisuuden edustajien) kommentteja ja käyttökokemuksia tuotteista. Kun siis etsitte tietoa tietyistä kosmetiikkatuotteista (myös luonnonkosmetiikka), saattaa Glossystä olla hyötyä... Pitää itsekin tutustua palveluun paremmin. Vaikuttaa ihan hauskalta idealta. Kunhan nyt ei ole vaan tuottajien hehkutusta vaan oikeasti käyttäjäkokemuksia...

Kengästä asiaa

Nyt on talvi. Siis oikeasti on. Parina viime talvena maa on ollut kotikadullani sula, mutta nyt siinä on oikeasti lumipeite ja jopa jäätä. Niin paljon jäätä, että bussille juostessa joutuu jännittämään vatsalihaksia ja koko kroppaa, ettei vaan liukastu.


Muistin yhtäkkiä tänään, että opiskeluaikoina kärsin joka talvi märistä jaloista, kun halpiskengät joko kastuivat läpi tai saivat jalat hikoamaan hulluna. Vaikka kengän lesti on aina ollut itselleni tärkeä asia, enkä ole koskaan ostanut liian pieniä kenkiä (se ainoa asia, josta isoäitini aina paasasi), olen nuorempana ostanut surkeita mukalämpimiä mukatalvikenkiä. Tiedättehän: mokkasaapikkaita ja kaikenmaailman keinomatskuviritelmiä. Mokkakenkä + loska = flunssa.

Aikaisemmin etsin, rutiininomaisesti, heti talvikenkävalikoimien ilmaannuttua kauppoihin potentiaalisia yksilöitä. Joka vuosi, siis todella etsin! Mutta ei mitään. Pari mallia joitan ankeita yksilöitä, ja sitten kaikilla oli ne samat. Eikä kenkävalikoima ole nykyään sen parempi. Tosin kiitos ilmastonmuutoksen, kohta Helsingissä pärjää talvet nilkkureissa.


Bongasin pari kesää sitten Järvenpään kierrätyskeskuksesta kuvan talvisaappaat 7 eurolla ja kaksi edellistä talvea olenkin lampsinut niissä. En tajua, miksi tällaisia ei tehdä enää? Katsokaa nyt: täydellinen talvikenkä! Sisään mahtuu villasukka, kengässä on korkoa (miksi talvikengät ovat aina matalia?!!!) ja sisällä on vuori, joka todella lämmittää. Kengät ovat nahkaa ja kestävät todennäköisesti muutaman sukupolven tästä eteenpäin. Miksi kukaan ei valmista enää tällaisia? Vai valmistaako?

Saappaiden sisällä lukee Jomart Made in Portugal. Hmm... Saisikohan Portugalista vielä tällaisia perinnepopoja? Uusina? Kun ostin ne, oli niissä jotenkin karjapaimenmainen fiilis, en tiedä miksi... On ihanaa, että omistaa the talvikengät, jotka voi vetää joka talvi jalkaansa - siis aina ne samat. Tiedättehän "Nämä oli mun mummin talvisaappaat" sanoo joku ehkä joskus. Isoisälläni oli yhdet ulkokengät ja yhdet talvikengät.

Minulla on kyllä kahdet talvikengät, niiden toisten sisällä lukee Jengi Parkanon jalkine Oy. Ne olenkin esitellyt aikaisemmin. Talvella kahdet popot kumisaappaiden lisäksi on aivan tarpeeksi ja oikeastaan voikin olla vaan iloinen siitä, ettei kaupoissa oikeasti ole monipuolisia valikoimia, eipähän tule valinnanvaikeutta. Suppeampi valikoima saattaisi virkistää monen muunkin kulutustavaran kohdalla. Miettikää: valitsenko nämä vai nämä farkut?

Kosmetiikan tuoteselosteita selkokielellä

Kosmetiikan tuoteselosteista ei voida puhua liikaa. Ne ovat suurimmalle osalle kansaa niin tuntemattomia, että ilahdutta valtavasti aina, kun jossain näkee INCI-listoja avaavan jutun. Toisaalta: oma mielipiteeni on se, ettei yhdenkään meistä tulisi tarvita INCI-listojen syynäämistaitoa mihinkään, tuotteisiin pitäisi lähtökohtaisesti voida luottaa automaattisesti. Siksi käytänkin sertifioitua luonnonkosmetiikkaa: ei tarvitse lukea INCI-listoja ollenkaan. Ihanan helppoa!

Jos satut huomenna ruudun ääreen jo seitsemän jälkeen, käännä Ykköselle. Luvassa juttu kosmetiikan tuoteselosteista. Juttu tulee ulos Kuningaskuluttajassa, joka alkaa Ykkösellä klo. 19:15. Haastateltavia en saa etukäteen paljastaa, mutta olen yksi heistä.

Lukaise ennen tai jälkeen Kunkun katsomisen tekstini INCI for dummies. Myös tekstini Haastattelussa Rita Stiens kannattaa tsekata lävitse, jos INCI-listojen salat ovat itselle vielä epäselviä.

Oma luonnonkosmetiikkakiinnostukseni on alunperin lähtenyt käyntiin nimenomaan sen kautta, mikä omalle itselle on parasta. Olen tajunnut vasta viimeisen vuoden aikana, että tavanomainen kosmetiikka kannattaa korvata sertifioidulla luonnonkosmetiikalla myös ympäristön kannalta katsottuna. Kaikki meikit, shampoot, rasvat (ja lääkkeet) valuvat pesuvesien mukana viemäriin ja päätyvät ympäristöön. Suomessa ei ole viranomaistaholta tehty yhtäkään selvitystä siitä, paljonko niitä kertyy luontoon. Olisi ehkä aika...

Nälkä parantaa muistia

Olen tiennyt aikaisemmin, että kroppa pysyy terveempänä, kun se saa ravintoa hieman alle "tarpeen". Sama pätee näemmä muistiin - ainakin ikäihmisillä. YLE Tiede uutisoi tutkimuksesta, jossa oli testattu 60-vuotiaiden, lievästi ylipainoisten koehenkilöiden muistia:

"Muistisuoritukset paranivat selvästi koehenkilöillä, joiden ruuan sisältämä energiamäärää vähennettiin kolmen kuukauden ajan 30%:lla. Koehenkilöt olivat keskimäärin 60-vuotiaita ja he painoivat hieman enemmän kuin suositellaan: painoindeksi BMI oli keskimäärin 28 kg/m2.

Muistin paraneminen korreloi ennen kaikkea veren insuliinitason alenemisen ja tulehdusta osoittavan CRP-arvon laskun kanssa. Mitä tiukemmin koehenkilö pysytteli vähäenergiaisessa ruokavaliossa, sitä paremmin hän menestyi jälkimmäisessä muistikokeessa.

Vähäkalorisen ruokavalion tiedetään pidentävän ikää ja ylläpitävän älyllisiä kykyjä. Usein siteerattu esimerkki tästä ovat Japanissa Okinawassa asuvat ihmiset, jotka ovat perinteisesti syöneet niukasti energiaa sisältävää ja paljon kalaa sisältävää ruokaa.

-lähde: YLE Tiedeuutiset

Tarkoittaakohan tämä, että paaston aikana pitäisi olla ihan superskarppina? Heh heh... Itseasiassa hassuahan on se, ettei paastolla varsinaisesti kärsi nälästä. On vaan kova halu syödä, makujen takia! Nälästä ei ole tietoakaan. Olen silti iloinen, että tänään on vika paastopäivä, alkaa nimittäin tulla mehua korvista. Ja mainittakoon, että vaikka hapankaali on hyvää, on hapankaalimehu ihan kamalaa! S jotenkin ylipuhui meikäläisen kokeilemaan kyseistä litkua, mutta en kyllä suosittele muille. Brrr...

Photoshop Her Ass!

Lähes aina selatessani naistenlehtiä tulee vastaan ainakin yksi mainos, jossa fotari on laulanut vähän liikaa. Julkkisten ja ylipäänsä mainoskuvien (parhaana esimerkkinä L´oréalin ripsivärit) kuvankäsittely on karannut käsistä kauan sitten. En nykyisin osta hirveän usein juorulehtiä, mutta tsekkailen juoruja kylläkin netistä. En tosin aiheiden, vaan vaatteiden ja asusteiden takia. Muoti kiinnostaa paljon, photoshopatut "ihannenaiset" eivät.

Jessica Alba on vasemmassa kuvassa hoikka, mutta kamoon: pitää olla täydellinen! Ei vasen kuva tule siis kuuloonkaan. Olisi kiinnostavaa tietää onko kuvankäsittely enemmän kuvattavien vai lehtien itresseissä? Olisipa kiinnostavaa muuten tietää, plajonko Suomen ELLE, Trendi, Olivia ja muut harrastavat photoshoppausta?

On surullista todistaa (toistuvasti), kuinka 13-vuotiaat narunvarjon paksuiset tytöt kuntosalilla puhuvat olevansa läskejä ja himoliikkuvansa 700 kaloria kerralla. Jos jossain, niin tässä asiassa kaikki Suomen muotiblogit ovat hyvällä asialla: normaalivartaloiset naiset kehiin!

Nutrix - you need to know

Aloittaessani Kemikaalicocktailin reilu vuosi sitten, en osannut arvata kuinka kiinnostaviin ihmisiin törmäänkään näiden überjännittävien ravintoasioiden maailmassa. Eräs esittelemisen arvoinen henkilö on Olli Posti, josta tulette varmasti vielä kuulemaan.

Kuten minäkin, on Ollikin alunperin kiinnostunut ravitsemusasioista oman terveytensä kautta. Miehen MS-tauti muuttui oireettomaksi oikean ruokavalion myötä ja Ollin lisäksi se on onni myös meille muille. Nyt hän nimittäin tuottaa kilometrikaupalla tekstiä - erittäin kiinnostavaa ravitsemusasiaa - josta on varmasti monelle teistä melkoista hyötyä.

"Sinun ei tarvitse kokea MS-taudin kauhuja ja viettää tuhansia epätoivoisia tunteja kirjastoissa, Internetissä ja kirjakaupoissa etsien kuumeisesti jotain, mikä voisi parantaa tauteja ja suorituskykyä. Sinun ei tarvitse mennä lääkäriin ja saada aina niitä hemmetin pillereitä, jotka laittavat koko kehosi ja ennen kaikkea ajatukset sekaisin, eivätkä yritäkään vaikuttaa taudin tai vaivan alkusyyhyn. Tästä kirjasta tulet saamaan paljon enemmän hyötyä kuin kaikista sairaalakäynneistä yhteensä - mikäli todella luet sen".

-Nutrix

Nutrix on siis tiivis paketti terveellisestä ravinnosta ja se on kokonaan Ollin käsialaa. Nutrix löytyy ilmaiseksi täältä. Kannattaa ladata ja lukea! Nutrix sisältää erittäin paljon kiinnostavaa ravitsemusasiaa ja vaikka kirjoitustyyli saattaakin mystisyydellään joitakin lukijoita huvittaa tai ehkä jopa ärsyttää. Asia on kuitenkin kohdallaan.

Tosin: Olli edustaa monille meille tavallisille jampoille aikamoista hardcorehippiä (en todellakaan ole itse tällaisella levelillä) ja siksi tulenkin nostamaan opuksesta esiin asioita, yksi kerrallaan, ehkä iso kokonaisuus on siten helpommin sulatettavissa :)

Sanottakoon kuitenkin, että Nutrix on kirjoitettu erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi niin, että tekstin ymmärtää helposti. Itse lukaisin plärän yhdessä illassa.

Opus tulee saamaan jatkoa ja myös omat nettisivut aukeavat piakkoin. Facebook-ryhmä on jo olemassa. Jos siis ravintoasiat kiinnostavat tutustu Nutrixiin.

Bentsoehappo E210

Seikkailen blogosfäärissä liian harvoin, mutta onneksi edes toisinaan! Löysin tänään nimittäin postauksen, joka on ehtaa Kempparikamaa. Kyseessä on nimittäin erittäin yleinen säilöntäaine, bentsoehappo. Bentsoehappo E210-E219 - blogaus kertoo yhden naisen lisäaineyliherkkyydestä, jonka hän on diagnosoinut itse. Tässä lainaus:

"Varpaiden nivelet ja kantapää niin kipiänä, jotta aamuisin edetessä on otettava tukea seinistä. Pahimmillaan oireilivat polvetkin. Sormien nivelet ja ranteet sattuvat niin kovin, jottei maitopurkkia pysty nostamaan. Vuosia vaapuin kuin ankka aika-ajoin, kunnes valkeni ja mummo oikeni.

Lääkäri suositteli Mivitotalia. Valittelin, että siintä tulee sormet kipeäksi. "Eei kai, ei tässä pitäisi olla mitään sellaista, jollei sitten tuo bentsoehappo, eeei kai." Siitä alkoi paluu normaalimpaan elämään. Otin selvää tuosta bentsoehaposta ja missä sitä on. Poistin sen totaalisesti ruokavaliostani ja oireet hävisivät kokonaan. Se ei johtunutkaan ylipainosta, heh. Vuosien saatossa olen useasti testannut tuon, joskus vahingossa ja joskus tahallaan. Kun suuhuni eksyy bentsoehappoa, aamulla tuskin pystyn seisomaan. Kun taas olen tarkkana, kaikki oireet häviävät parissa päivässä kuin taikaiskusta".

lähde: Minä olen lihava. Sinä olet ruma. Minä voin laihtua. - blogi

Huh. Postauksen perässä kirjoittaja pyytää samoja oireita kokeneita ilmoittautumaan ja mainitsee, ettei yksikään lääkäri ole häntä uskonut. Minä uskon! Todella kinnostavaa. Laittakaapa siis tyypit kokemuksenne teksitin perään, jos teillä sellaisia on.

Bill Stathamin kirja Hyvä paha lisäaine löytyy Kempparin kirjasuosituksista. Opuksessa Bentsoehappo E210 avataan näin: mahdollisia vaikutuksia ovat astma, nokkosrokko, käytösongelmat, hyperaktiivisuus, voi vaikuttaa keuhkoihin, ärsyttää silmiä ja ihoa, aspiriinille yliherkkien kannattaa välttää, myrkyllinen hermostolle.

Bentsoehappo on säilöntäaine ja sitä onkin kuulkaas kaikkialla, lista on pitkä: käyneet virvoitusjuomat, siideri, ei-maitopohjaiset dippikastikkeet, purukumi, hedelmämehu, margariini, jäätelö, mehut, hillot, karkit, lähes kaikki einekset, säilykkeet, sinaappi, ketsuppi, mämmissä, maustetut jogurtit.... Luonnostaan bentsoehappoa on esimerkiksi puolukassa, lakassa ja karpalossa.

E210 löytyy myös kosmetiikkatuotteista, hiustenhoito- ja ihonpuhdistusaineista, hajuvesistä, lääkkeistä ja rohdoista. Sitä voi siis olla melkein missä tahansa. Jos siis olet bentsoeallergikko, voi hyvän tähden, otan osaa. Ei varmaan ole helppoa.

"Pullea helmi" kirjoittaa lisäksi näin: "Jos epäilet olevasi yliherkkä bentsoehapolle, seuraavia E kirjaimia kannattaa välttää: Bentsoehappo (E210) ja sen johdannaiset, natrium- (E211) ja kaliumbentsoaatti (E212) sekä parahydroksibentsoehapon esterit ja suolat (E213-E219)".

Tämä nainen on elänyt vaivansa kanssa kauan ja nämä ovat hänen omia kokemuksiaan. En siis tunne kirjoittajaa, mutta halusin laittaa postauksen tänne, sillä kuka tietää, ehkä joku teistä kärsii bentsoehappoyliherkkyydestä? Tietty toivon, ettei kukaan...

Pari faktaa

Thaimaassa ollaan ylpeitä siitä, että turisteille on tarjolla ruokaa, johon he ovat tottuneet. On kunnia-asia tyydyttää turistin toiveet ja se lienee myös syy eräässä resortissa bongaamiimme kyltteihin:

"Thai Food / European Food"

"European Food / Sea Food"

Kyseinen mesta oli siis ylpeä siitä, että heillä oli tarjolla myös länsimaista ruokaa. Minusta yläpuolen kuvat tuntuvat lähinnä vittuilulta. Mutta ne ovat todellisuutta. Ei juuri tarvitse ihmetellä länsimaissa jyllääviä tervysongelmia: ylipainoa, syöpiä, sydän- ja verisuonisairauksia, allergioita, masennuslääkkeiden huimaa kulutusta, unihäiriöitä, lasten ylivilkkautta...

Onneksi kaupasta kuitenkin saa muutakin kuin makkaraa ja hampurilaisia!

Som tam ja muut uudet lempiruoat

Kuten totesin, tarvitsee thairuoka oman kategoriansa. Tämä olkoon siis ensimmäinen thai-love - aihepiirin postaus.

Mikä minua thairuoassa miellyttää? Se on kevyttä ja terveellistä. Tai voi olla, ellei nyt pakosti halua syödä pelkästään uppopaistettuja asioita. Thaikeittiössä tuoreet vihannekset ovat keskeisessä asemassa: kaikkialla on kojuja, joissa myydään paikallisia vihanneksia. Ne näyttävät ja tuoksuvat ihanalta, nam! Laadukkaiden raaka-aineiden lisäksi thairuoka valmistetaan yleensä nopeasti, mikä tarkoittaa, että ravinteet säilyvät. Lehmänmaitoa ei ruoanvalmistuksessa käytetä ollenkaan.

Vsemmalla Tom Yum Kung, oikealla Tom Kha Kai. Keitot parhaimmillaan!

Tuoreiden vihannesten kanssa syödään lihaa tai mereneläviä sekä riisiä. Me keskityimme lähinnä mereneläviin. On myös mainittava, että söimme molemmat reissussa todella isoja annoksia, muttemme lihoneet yhtään. Thairuoka ei kiloja kerrytä, vai oletko nähnyt jossain lihavia thaimaalaisia? Okei: Bangkok on asia erikseen (Mäkkäri ja muut saakelin kamaluudet kiehtovat thaimaalaisia siinä missä muitakin ja tietenkin syödyn roan määrällä on merkitystä), mutta saaristossa, jossa syödään nimenomaan perinteistä thairuokaa, ei lihavaa sakkia ole juurikaan.

Thaikeittiössä käytetään lihaa, mutta ruoka-annoksen lihamäärä vain murto-osan siitä mitä täällä tai länsimaissa yleensä. Annoksissa on aina paljon vihanneksia ja mausteita ja riisiä syöjän maun mukaan. Me söimme toisinaan ruoat riisittä. Maistoin kerran reissun aikana kanaa (taivaallisen Massaman curryn muodossa), mutta muuten söin kalaa, rapuja ja squidiä eli kalmaria.

Reilussa kahdessa viikossa ehtii testata ruoan jos toisenkin ja omat thaikeittiön lempparit ovat tässä:

• Som tam Thai - tulinen papaijasalaatti (kuva)
  
• Tom Kha (ravuilla) - kookosmaitoon tehty keitto, joka on maustettu galangajuurella, kaffirinlehdellä ja sitruunaruoholla
• Tom Yum Kung - tulinen jättirapukeitto
• Pad thai - ihana riisinuudeliruoka!

Jokainen yläpuolen ruoista hipoo raakaa lohinigiriä, joka yhä taitaa olla lempiasia, jota suuhuni pistän. Somi tam on kuitenkin jotain niin täydellistä, että vannon reseptin ilmestyvän tänne, heti kun paasto loppuu ja pääsen kokkailemaan. Som tamissa on vaan yksinkertaisesti täydellinen makujen cocktail: tuore papaija, chili, kalalastike, pähkinät, tomaatti, lime, korianteri....

Thairuokaa on suhteellisen helppo valmistaa kotonkin, kunhan kaapista löytyy oikeita arsenaali raaka-aineita. Inkivääri, valkosipuli, korianteri, galangajuuri, sitruunaruoho, lime, kaffirin lehti, chili ja kalakastike ovat tärkeä osa thaikeittiön maustevalikoimaa. Tärkeässä roolissa on myös sokeri. Sokerin läsnäoloa ei thairuoassa välttämättä huomaa, mutta jos se puuttuu, maistaa puutteen heti. Olin aluksi hieman skeptinen, kuinka vatsani kestää alituista sokerinsyöntiä, mutta ei se ollut moksiskaan.

Thairuoassa ei kuitenkaan käytetä samaa, valkaistua sokeria kuin meillä, vaan palmusokeria, jota saa suomestakin (ostin itse Ruohonjuuresta). Palmusokerista tulee oma postauksensa, kunhan ehdin tutustua tähän uuteen tuttavaani paremmin!

Opin muuten reissussa uuden niksin siihen, miten toimia kun suu on tulessa: kannattaa pureskella kaalia. Kuten yläkuvan Som tam - annoksessa, tarjotaan Thaimaassa tuoretta kaalia usein lautasen reunalla ja se tosiaan helpottaa, jos sattuu puraisemaan hieman liian ätäkkää chiliä. Myös riisin pyörittely suussa auttaa. Ja kannattaa välttää turisteille tarkoitettuja rafloja, siten saa parhaat thaipöperöt, jotka oikeasti ovat tulisia!!!


Thaimaassa mahtava juttu ovat myös tuoreet hedelmät. Esimerkiksi ananas ja vesimeloni ovat juuri nyt sesonkikamaa, pienillä saarilla saimmekin lähinnä näitä kahta niin mehuina kuin pureskeltavassa muodossa. Bangkokissa sen sijaan valikoimaa oli enemmänkin ja kuten kuvasta näkyy, ovat smoothie-baarit kova juttu. Asiakas valitsee itse haluamansa raaka-aineet ja niistä pyöräytetään minuutissa taivaallisen makuinen smoothie. Tällainen Helsinkiin NYT!

Sanottakoon vielä, että vaikka Thaimaassa paikallisilla onkin varsin vaatimattomat olot, pidetään hygieniasta hyvin huolta. Länsimaisin silmin vaikuttaa aluksi siltä, että kaikkialla on hieman nuhjuista, mutta kun kulttuuriin pääsee sisälle huomaa, että kaikesta huolimatta thaimaalaiset ovat todella hygieenistä porukkaa. Alapuolen vitriini on tästä hyvä esimerkki.


Tulipa nälkä! S ihmettelee, kuinka pystyn kirjoittamaan ruoasta, kun olemme tokaa päivää paastolla. Ei se oikeastaan ole hankalaa, kun tietää, että saa taas muutaman päivän päästä nauttia taivaallisia herkkuja, kuten kotitekoista Som tamia... Paasto todella herättää ihmisessä kunnioituksen ruokaan ja siihen valtavaan tarjontaan, joka meillä Suomessa on. Ruoasta pidättäytyminen on aika silmät avaavaa, suosittelen.

Coconut love pt. 2

Jos kosmetiikan parista on mainittava pahin kemikaalipommi, ovat aurinkorasvat sellaisia. Aurinkorasvat sisältävät mm. aineita, jotka edesauttavat korallien värien haalistumista. En todellakaan halunnut (järkyttävän CO2-päästömäärän lisäksi) tuhota maapalloa aurinkolomalla yhtään enempää, joten suojellakseni koralleja - ja itseäni - otin mukaani Santen aurinkorasvan. Sertifioitu luonnonkosmetiikka on ympäristön kannalta paras vaihtoehto: se ei jää kuormittamaan ympäristöä kuten tavanomainen kosmetiikka.

Ostin Sante Sun Lotion Soleil Family 20 - mineraaliaurinkorasvan alennuksesta. Se ei maksanut maltaita, mutta normaalihintaisena ei näin tyyritä tuotteita tee mieli ostaa kokeilumielellä. Onneksi tällä(kin) kertaa testasin ale-tuotteella, rasva nimittäin oli surkeaa. 

Huono miksi? Rasva levittyy todella huonosti ja jämähtää iholle rannuiksi, niin kuin alapuolen kuvasta huomaa. Se on lisäksi tahmeaa ja jos sattuu omaamaan yhtään enemmän ihokarvoitusta, kuten perheemme toinen puolisko, ei rasvan käyttö tule kuuloonkaan. Hyvä puoli Santessa oli, että se toimi: emme palaneet kumpikaan. Miinuksena vaan, että näytimme molemmat lumimiehiltä. Jos se ei itseä haittaa, on Sante hyvä valinta.

Onneksi olin varautunut tuotteen mahdolliseen toimimattomuuteen ottamalla mukaan aikaisemminkin hehkuttamaani luomukookosöljyä. Sen lisäksi, että käytän tuotetta nykyään dödönä ja ihorasvana, toimii se myös aurinkorasvana! Olin todella varovainen aluksi: en todellakaan halua riskeerata ihoani hippeilyllä. Mutta turhaan epäilin, kookosöljy on oiva aurinkosuojavoide.

Kookosöljy toimii ihan siinä missä perus-Niveatkin: punoitin aavistuksen (niin vähän, ettei S edes huomannut) muutamana iltana, mutta en sen enempää kuin vastaavissa olosuhteissa, tavallista aurinkorasvaa käytettyäni. Ainoa miinus öljyssä on, että vaikka se imeytyykin hetkessä, tuntuu iho öljyiseltä jos auringossa hengaa pidemmän aikaa. Toisaalta öljyinen iho on aika sexy ja tässä tapauksessa myös hyvän tuoksuinen, että ei se välttämättä niin paha asia ole... 

Kuvan pullon ostin Bangkokista, mutta luomukookosta saa toki Suomestakin, esimerkiksi Ruohonjuuresta. Mainittakoon vielä, että tuotetta voi tosiaan säilyttää vaikka huoneen lämmössä ja se levittyy iholle kuin unelma! Etenkin nestemäisessä muodossa olevan öljyn levittäminen onnistuu superhelposti ja jos tuote on kovettuneena - niin kuin se talvella Suomen lämpötiloissa on - sulaa se sormissa ihan hetkessä.

Pakko todeta, että olen ISO kookosöljy-fani. Miettikää nyt: sama tuote paistinpannulle, kainaloon ja iholle ja kaiken lisäksi se tuoksuu taivaalliselta! Kookosöljy on monikäyttöisyydessään yhtä super kuin musta pashmina-huivi tai lempifarkut: toimii kaikkialla. Love it!

Psst... Kokemukseni ovat henkilökohtaisia, eikä siis ole sanottu että kookosöljy toimii kaikilla. Voin suositella sitä lämpimästi, mutta kun kokeilet ekaa kertaa, ole valppaana ja seuraa ihosi rektiota. 

Paasto, täällä taas

Eräs isompi ryhmä otti minuun yhteyttä halutessaan paastoneuvontaa. Suosittelen teitä muitakin paastosta kiinnostuneita lukemaan aikaisemmat paastoaiheiset blogaukseni. Paasto ei tietenkään ole kaikkien juttu, minulle se sopii kuitenkin hyvin. Ja oma, jokakeväinen paastoni alkaa tänään!

Olen itse löytänyt paastoamisen Vogelin mehupaaston avulla: ostin Helsingin vanhan Ruohonjuuren loppuunmyynnistä paastopaketin ale-hintaan ja huomasin paaston olevan hyvä tapa jarruttaa liian hektistä menoa: minulla paastoaminen toimii etenkin henkisenä rauhoittajana.

Olen ekasta paastostani lähtien käyttänyt aina Biottan mehuja. Ne maistuvat oikeasti ihan siedettäviltä (Wellness-mehu on jopa herkullista!), eikä siis tarvitse naama rutussa koittaa saada litkuja kurkusta alas... Olen myös huomannut, että mehut saa - ainakin Helsingissä - halvimmalla Sokokselta.

Paasto ei sovi kaikille: etenkin kahvin, tupakan ja liaharuokien hevijuusereille paaston alku saattaa olla rankkakin. Voin kuitenkin kuvitella, että kahvin- ja tupakan lopettaminen paaston ajaksi saattaa saada aikaan pahat vieroitusoireet. Onko kukaan kahvi-tupakka-liha - valiolla elävä lukija paastonnut? Kerro kokemuksesi blogauksen perään, kiinnostaa!

Ja kun paasto on ohi, suuntaan askeleeni taas...


... sushille! Tosin, sen saa tehdä vasta kolmen laskeutumispäivän jälkeen. Paaston oikeaoppinen lopettaminen on erityisen tärkeää, jottei suolistoraukka mene ihan paniikkiin. Malttia siis!

Minulta on useaan otteeseen pyydetty kotisushireseptejä. Yritän oikeasti ryhdistäytyä asiassa! Paaston aikana voi muuten mainiosti kokkailla. Itse leivon yleensä karjalanpiirakoita pakkaseen. Pitää tietenkin olla varma reseptistä tai mukana on hyvä olla maistaja, sillä paastotessa ei omia kokkailuja saa maistaa - ei edes "ihan vähän vaan"! Muuten ruoansulatus käynnistyy ja paasto menee mönkään. Pieniä määriä hunajaa voi kuitenkin nauttia paasto-oireita helpottamaan.

Psst... Ja kaikki iltapäivällä Muutos09-seminaariin!

Maata meren alla (ja hiuksia kans)

Sori kaverit etten ole ehtinyt lähipäivinä vastailla kaikkiin kommentteihin. Lomaltapaluu ja kolme tukossa olevaa sähköpostia ovat pitäneet kiireisinä. En ole ehtinyt edes joogata viikkoon! Tosin kyse on myös priorisoinnista: olen kokkaillut tulista som-tam - salaattia parina iltana (olen vakavassa kalakastike-, korianteri-, inkivääri- ja chilikoukussa - miten voin aloittaa paaston lauantaina?) ja eilen kävin ystäväni tähdittämän leffan enskarissa. Käykää katsomassa Maata meren alla. Ihana pieni, suuri elokuva!

Amira Khalifan haasteellinen rooli kertoo masentuneen nuoren naisen jännittävän kasvutarinan, jota seurataan Suomessa ja missäpä muualla kuin Berliinissä! Paljon inspiroivaa kuvaa Prenzlauerbergistä...



Haluan vinkata teille myös tv-tärpistä: Projektina keho-sarjassa puhutaan tänään hiuksista, äänessä on mm. Hiusakatemian Annikki Hagros-Koski. Ohjelmassa puhutaan ainakin shamppoiden ja hoitoaineiden koostumuksesta ja vaikuttavista aineista, joista kertoo Lumenen tuotekehityspäällikkö Päivi Mäkinen. Kiinnostavaa...

Muistatteko muuten kun blogasin talipunkista ja alkavasta pälvistä, jotka minulla Hiusakatemiassa diagnosoitiin? Huomenna menen ekaan capillaarihoitoon. Katsotaan tuuheneeko letti - se tosin selviää aikaisintaan 6 kk kuluttua. Haluan alleviivata, että vaikka Hiusakatemian diagnoosit tuntuvat osittain epäilyttäviltä, niin olen täysin valmis pyörtämään mielipiteeni kaikesta, jos hoidot jotenkin vaikuttavat. Katsotaan siis. I´ll keep ypu posted! Jos akatemian myötä hiuslaatuni tuuhenee, ehkä näytän pian tältä:

Ostin Thaimaasta peruukin (ei oikeaa hiusta)! On hauskaa leikkiä olevansa pitkätukka, vaikka - ainakin peruukin perusteella - olenkin sitä mieltä että lyhyt kampaus on enemmän Noora. Hiustenpidennys on muuten asia, johon täytyy palata oman postauksen muodossa.

Tiesitkö, että ainakin osa markkinoiden aidoista pidennyshiuksista tulee Venäjältä, naisvankien päästä? Palaan tähä aiheeseen heti, kun saan sitä tongittua. Tämä voisi olla jopa YLEn Olotila-kamaa. Lisää infoa blogissa tai toisessa!

Ja siis Projektina keho tänään ykkösellä 21:50.

ALE!

Nyt saa luonnonkosmetiikkaa, hippiherkkuja ja vaatteita alehintaan. Ekokauppa Ekolo nimittäin muuttaa helmikuun aikana vanhasta osoitteesta uusiin tiloihin (kahden korttelin päähän) ja liikkeessä on muuttoale. Jos osut nurkille, käyt siis penkomassa alelaareja.

Tarjouksessa on mm:-suurin osa irtomyyntituotteista eli luomuna pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, siemeniä -20%-suurin osa hamppuelintarvikkeista: teet, hamppuleipäjauho, hamppukastike yms -20%-kaikki kasvissteariinikynttilät -50%-pieni erä Globe Hopen tuotteita, vaatteita ja laukkuja -50%, loput laukut -20%

Ekolon uusi osoite on Porthaninkatu 1 ja isäänkäynti on 2. linjan puolella, ravintola Silvopleen ja K-kaupan välissä. Koitan ehtiä itsekin piipahtamaan...

Kauramaito korvaa maidon

Minulta kysytään toisinaan, millä korvaan ruoanlaitossa käytetyt maitotuotteet. Vastaus on kauramaito. Olen maininnut Oatlyn aikaisemminkin, toki muitakin kauramaitoja on. Esimerkiksi GoGreen-sarjalla on oma kauramaitotuote.

Kauramaito sopii kaikkialle: puuroon, myslin ja murojen kanssa nautittavaksi, karjalanpiirakan leivontaan, lettutaikinassa kauramaito on erinomainen ja smoothiet toimivan kauramaidolla ihan yhtä hyvin kuin tavallisellakin. Pelkältään en kauramaitoa joisi (maku on aavistuksen jauhoinen), mutta muuten tuote on ihan mainio.

Oatly-sarjassa on myös jäätelöitä, smoothiejuomia ja multituote Oatly iMat Ruokaan. Se käy esim. paistoksiin, kastikkeisiin, jälkiruokiin, leivontaan tai jäädykkeisiin. En juurikaan leivo, mutta käytän tuotetta esimerkiksi sienikastikkeen valmistuksessa. Käyttömäärät ovat samat kuin ruokakermalla.

Oatly Ruokaan käy maitoallergisille, soija-allergisille, laktoosi-intoleranteille sekä kaikille, joita huvittaa syödä terveellisemmin. Tuotetta on lisäksi pimpattu hiljattain: tuotteen sisältämä rasva on nykyisin peräisin pelkästään rapsiöljystä.

... Eikä tämä ole maksettu mainos, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa. Olen Oatly-fani ihan ilmaiseksi :) Haluan vaan painottaa, että lehmänmaidolle ON vaihtoehtoja. Jos ei tykkää kauramaidosta, saa soijamaitoa melkein jokaisesta kaupasta, mutta itse tykkään enemmän kauramaidon mausta.

Herkkupaketti

Lupasin palkita teidät Thaimaan tuliaisilla. Roudasin mukanani Kempparimaisen terveyscocktailin, joka sisältää: neitsyskookosölyä, gojimarjoja, vihreää teetä ja Reflectionsin muistikirjasen. Palkinnon saa...


... Eevi! laittaistko mulle osoitteesi mailiin: kemikaalicocktail@gmail.com niin saat pian lahjapostia, onnea voitosta :)

Ja kiitos kaikille juttutoiveista!

Merenpinta nousee - muttei vielä

Kerroin teille eilen kirjasta, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Tänään sitten silmiini osui uutinen, joka on kuin suoraan kyseisestä opuksesta: "Antarktiksesta lohkeamassa Jamaikan kokoinen pala" uutisoi Metro tänään. YLE kertoi asiasta jo eilen.

Etelämantereelta on lohkemassa viikkojen tai kuukausien sisällä iso möhkäle, Wilkinsin jäätikköhyllyksi kutsuttu, tuhansien neliökilometrien kokoinen kappale jäätikköä. Se irtoaa yksinkertaisesti siitä syystä, että Etelämanner lämpenee nopeasti (uutinen YLEn sivuilla). Vielä vuonna 1950 kohta, joka nyt on enää 500 metriä leveä oli 100 kilometriä paksu.

Jäätikön molskahtaessa veteen, se ei nosta vedenpintaa, koska kyseinen jäätikkö kelluu jo nyt. Tutkijat ovat kuitenkin huolissaan tulevaisuudesta, koska kun kelluvat jäätiköt sulavat, pääsevät niiden puristuksissa olevat, maanpäälliset jäätiköt liikkumaan vapaasti. Sen jälkeen kannattaakin avata Sarasvatin hiekkaa - ja kiivetä korkealle...

Tässä vielä ote YLEn uutisesta:

"Tutkijoiden mukaan itäosan (Etelämantereen) viileneminen on johtunut mantereen yllä olleesta otsoniaukosta. Aukon aiheuttaneiden CFC-aineiden kiellon takia aukko on supistumassa, mikä edesauttanee jatkossa alueen lämpenemistä. Etelämantereen itäosa on myös vuoristoista ja siksi luonnostaan muita osia viileämpää.

Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei arvioida, kuinka paljon Etelämanner menettää jäätä lämpenemisen seurauksena. Varsinkin Etelämantereen niemimaalla sulaminen on ollut voimakasta. Mannerjään peittämä Etelämanner on kooltaan suurempi kuin Australia. Koska jään määrä on valtava, vähäinenkin lämpötilan nousu voi aiheuttaa merenpinnan tasoon vaikuttavaa sulamista, tutkijat varoittavat".

Ihmisten käyttämien kemikaalien merkityksestä ympäristöön ei juuri konkreettisempaa esimerkkiä löydä.

Tärkeä kirja

Kerroin matkapostauksessani, että luin reissussa kirjan, joka muutti maailmankatsomustani. Se on paljon sanottu, mutta kirja todella on silmät avaava. Kyseessä on Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka ei kaunokirjallisena teoksena ehkä ole mullistava (etenkin rakkauskohtaukset saivat kiemustelemaan myötähäpeästä), mutta se kaikki muu, huh. Aku Louhimies on jo todennut, että kirjasta tulee hieno elokuva... Saa nähdä koska saamme kirjasta leffan.


"Ekologinen jännitysromaani, joka päättyy suureen vedenpaisumukseen ja ihmisen itsensä aiheuttamaan ympäristökatastrofiin. Tämä visionäärinen teos jättitsunamien merkityksestä ihmiskunnan historiassa oli jo kustantajalla, kun hyökyaalto iski Aasian rannoille".

-lähde

Kari Hirvasnoro kirjoitti kirjan julkaisuvuonna 2005 "Sarasvatin hiekkaa voi olla vuoden tärkein romaani koko maailmassa..". Olen samaa mieltä. Romaani on erittäin tärkeä kirja ja mielestäni jokaisen ilmastonmuutoksesta, historiasta, ympäristöstä tai vaan hyvästä jännitysromaanista kiinnostuneen tulisi ehdottomasti lukea se.

Kirjaan on koottu uskomaton määrä kiinnostavaa ekologista, geologista ja historiallista faktaa, joka on ripoteltu jännärin juonen sekaan siten, että tiedon omaksuu kuin vahingossa. Imin kirjan kahdessa päivässä: luin sitä yöllä otsalampun valossa moskiittoverkon suojissa malttamatta nukkua. Sen jälkeen olikin aika kiinnostavaa nukkua bungalowissa muutaman metrin päässä vesirajasta...

Tässä ote kirjan takakannesta:

"Sarasvatin hiekkaa on ekologinen jännitysromaani, jonka lähtökohta on tosi: Intian länsirannikon merialueen pohjalta löydettiin vuonna 2001 meren pinnan nousun hukuttamien suurten kaupunkien raunioita".

Muutaman kuukauden kuluttua raunioiden löydyttyä lentokoneet törmäsivät kaksoistorneihin ja maailman huomio kiinnittyi muualle. Rauniot löytäneet tutkijat uskoivat kuitenkin löytäneensä muinaisen Atlantiksen: jo ensimmäisenä päivänä raunioista nostettiin pinnalle yli 2000 ihmisen tekemää esinettä. Merestä nostettiin koruja, kivestä tehtyjä työkaluja, ruukkuja, ihmisiä ja eläimiä ja jumalia kuvaavia patsaita, ihmisen hampaita jne. Ensimmäisenä päivänä kaikki tämä!

Kirjassa on tavallaan monta leveliä: yksi on Atlantis. Toinen on jäätikköjen sulaminen ja megatsunamin vaara ja kolmas itse jännäri, jossa nämä seikat punoutuvat yhteen.

Kiinnostavin - ja ahdistavin - seikka on, että Isomäki esittää teorian megatsunamista, joka itseasiassa löytyy lähes identtisenä tarinana eri uskontojen luomiskertomuksista. Se on itseasiassa ainoa selkeästi samanlainen kertomus, joka toistuu lähes identtisenä uskonnosta riippumatta eri luonnoskertomuksissa. Aika kiinnostavaa, eikö?

Miten kirja muutti omaa käsitystäni historiastamme? En koskaan ole ajatellut, että maailma ehkä joskus on ollut sivistyneempi tai pidemmälle kehittynyt kuin nyt. Tarkoitan, että olen uskonut kaiken tiedon periytyneen, jääneen kirjoihin ja kansiin. Olen ajatellut, että kaikki tieto, mikä koskaan on saavutettu, on yhä olemassa ja että sivistys pohjaa kaiken historiamme päälle, että tarinat, opit ja taidot aina siirtyvät sukupolvelta seuraavalle. En ole varsinaisesti ajatellut myöskään sitä faktaa, että vedenpaisumukset ovat pyyhkineet ylitsemme useaan otteeseen.

Isomäki kuitenkin spekuloi, että vedenpaisumus pyyhkinyt ison osan sivistyksestä mennessään - useammin kuin kerran ja monessa kohdassa kirjaa Isomäki lainakin Platonia menestyksekkäästi:

"Ja minä kerron teille syyn tähän: ihmiskunta on tuhoutunut ja joutuu tulevaisuudessakin tuhoon moneen kertaan monista syistä... Kun jumalat puhdistavat maan vedenpaisumuksella, teidän keskuudessanne säilyvät hengissä vuorten karjankasvattajat ja lammaspaimenet, kun taas ne teistä, jotka asuvat kaupungeissa, huuhtoutuvat mereen... ja sitten kun vedenpaisumuksen tietyin väliajoin toistuva vitsaus jälleen laskeutuu maan päälle ja jättää teistä jäljelle vain ne, jotka eivät tunne kirjaimia eivätkä ole saaneet minkäänlaista opetusta, teidän on jälleen aloitettava uudestaan aivan alusta kuin olisitte lapsia, täydellisen tietämättömiä siitä mitä on tapahtunut aikaisemmin meidän keskuudessamme, tai tiedän omassa keskuudessanne.

-Platon:Timaios

En halua paljastaa enempää, mutta Platonia lainataan Atlantikseen liittyen usein ja joka kerta lainaus sopii naulan kantaan Isomäen spekulaatioon ja olemassaoleviin geologisiin faktoihin nähden. Tiesitkö esimerkiksi, että Atlantiksella kuvaillaan olleen norsuja, joita keskellä Atlanttia (johon Atlantis perinteisesti on sijoitettu) ei olisi voinut olla? Mutta Intian edustalta löytyneen kaupungin maantieteellinen sijainti sen sijaan sopii kuvaukseen norsuista erinomaisesti... Kiinnostavaa.

Kaikista kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin se, mitä jäätiköiden sulaminen aiiheuttaa ja juuri sen vuoksi kirja kannattaa lukea. Sarasvatin hiekkaa on käännetty jo saksaksi, viroksi, liettuaksi ja latviaksi. Englanninkielinen käännös julkaistaan tänä vuonna. Kirja oli Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2005.

Laaja arvio kirjasta täällä.
Kirjan pohjalta tehdyn sarjakuvan löydät täältä!

Psst... YLEn Olotilassa blogaukseni toisesta, eri tavalla kiinnostavasta opuksesta...

Faces love

Olen viimekeväisen Dr. Hauschkapettymykseni jälkeen vihdoinkin löytänyt luonnonkosmetiikkasarjan, joka puhdistaa kasvot hellästi, mutta tehokkaasti. Nimenomaan puhdistus on ollut ongelma, sillä luonnonkkosmetiikan saralla hyviä kosteusvoiteita on tarjolla paljonkin.


Ensikosketuksen Laveran Faces-tuotteisiin sain messutestereiden kautta ja pari viikkoa niitä käytettyäni, ostin sarjan rasvan, kasvoveden ja kuorinnan. Olen ollut niihin todella tyytyväinen ja kun vielä sain kasvojenpesugeelin maahantuojalta joululahjapaketissa varmistuin Facesin tehosta: vihdoinkin luonnonkosmetiikkakasvopesu, joka on tehokas ja silti hellä. Hauschkan kanssa oli juuri se ongelma, että iho ei tuntunut puhdistuvan kunnolla. Hauschkan kasvoöljyyn, silmävoiteeseen ja huulirasvaan sen sijaan olen todella tyytyväinen.

Ihanaa, että luonnonkosmetiikkprojektini on edennyt näin ison askeleen. Seuraavat tuotteet, jotka pitäisi korvata luonnonkosmetiikalla ovat hyvä, musta, ei leviävä ripsiväri ja meikkivoide. Etsintä niiden osalta jatkuu...

Totuus ja muutos - ensi lauantaina

Sankeli että on vaikea tottua arkeen. Onneksi ihanat työkaverit olivat vastassa Ruohonjuuren lahjakortilla, niin pääsen ostamaan herkkuja tähän tammimasennukseeni.

Vinkkinä muuten, että huomenna käynnistyvät Helsingin dokumenttielokuvafestivaalit eli DocPoint. Tarjolla on paljon kiinnostavaa sisältöä, muun muassa totuus ja muutos puhuttavat. Nimenomaan muutoksesta puhuu festareilla allekirjoittanutkin. Docpoint ja Dodo ovat pyytäneet minua puhumaan Muutos09-seminaarissa, tulkaa ihmeessä paikalle kuuntelemaan jos satutte olemaan mestoilla. Osuuteni on kolmen ja neljän välilä.

"Seminaarissa käsitellään muutosta muun muassa radikaalin kansalaistoiminnan, ilmastokysymysten, politiikan ja dokumenttielokuvien näkökulmasta. Muuttuuko maailma vai muutetaanko sitä? Mikä ajaa muutokseen? Kuka tekee muutoksia?".

Olen yksi monesta Muutos09-seminaarin puhujasta. Paikalla myös mm. ohjaajat John Webster, Peter Wintonick, Orwa Nyrabia, toimittaja Pasi Toiviainen ja tutkija Aleksi Neuvonen, sivilisaatiohistorijoitsija Tapani Hietaniemi, kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja taiteilija Terike Haapoja, blogisti Aapo Korkeaoja sekä elokuvatutkija Ilona Hongisto. Gulp. Olen kovassa seurassa.

Tämä tapahtuu siis lauantaina 24.1. klo 12-16, Ateneum-Salissa (Ateneumin taidemuseo, Kaivokatu 2).


Muutoksesta tuli mieleeni, arvakaapa mikä leffa odotti matkalaisia hotellihuoneessa Bangkokissa? Al Goren Epämiellyttävä totuuspa hyvinkin. Aika mahtavaa, että jopa lomamatkalla hotelli haluaa hömpän sijaan tarjota ajattelemisen aihetta. Se, katsooko huoneessa asustava leffan vai ei on tietenkin jokaisen oma valinta. Olen vaan fiiliksissä siitä, että tarjolla oli kyseinen leffa, eikä esimerkiksi Lindsay Lohanin uusin.

Tulkaa DocPontiin!

Jätä pullovesi kauppaan

Tsekkapa video tämän linkin takana. Tämä on käsky! KATSO EHDOTTOMASTI TÄMÄ ERINOMAINEN PULLOVESI-TIETOISKU! Varaa itsellesi 8 minuuttia ja katso koko pätkä alusta loppuun.

Tiesitkö, että maailman vuotuinen pullovesikulutus nielee 52 000 000 000 litraa öljyä! Joka vuosi!

Videoklipin mukaan maailman pullovesibisnes saastuttaa vuodessa yhtä paljon kuin Suomen kaikki liikenne 12 vuden aikana.

Jos et vielä ole lukenut blogaustani Teksasin kokoisesta muovijätelautasta Tyynellämerellä, luepa se. Tutkiessani reissullamme rantoja Thaimaan itärannikon saarilla, sain todella konkreettisesti huomata, miten muovijäte ja etenkin muovipullot tuhoavat paratiisirannat vähä vähältä. Jätettä on niin paljon, etten tiedä miten rantoja saadaan enää koskaan puhtaiksi.

Kannattaa katsoa video erinomaisen sisällön lisäksi myös sen takia, että jokaisen klikkauksen myötä Luonto-liiton Itämeriprojekti saa 11 senttiä.

Psst... Tietoiskun takana on firma, joka valmistaa soodakoneita (joilla tehdään limsaa kotona vesijohtovedestä). Ja tietenkin ideana on haitata pullovesibisnestä ja mustamaalata kilpailijoita. En silti usko, että pätkän luvut olisivat valheita. Jos ne sellaisiksi paljastuvat, infoan teitä tottakai!

Paluu arkeen

No niin, kotona taas.

Rehellisesti: vituttaa (anteeksi ruma sana) ihan hulluna tämä kylmä ja ankean harmaa Suomi. Etenkin ärsyttää se eilinen taksikuski, joka murisi ettei kitaraa saa ottaa takapenkille vaan se kuuluu takapaksiin. Ei soitinta voi laittaa kylmään takaluukkuun eikä se vie takapenkillä tilaa ollenkaan! Ei sen sijainnilla ole niin isoa merkitystä, että siitä tarvitsee urputtaa! Lisäksi kuski tuskin tervehti tai katsoi silmiin siinä missä Thaimaassa jokainen taksi- ja tuk-tukkuski aurinkoisesti hymyillen otti jokaisen asiakkaan vastaan, vaikka olisi kuinka turisti ja länkkäri niin kuin me.

Myönnettäköön kuitenkin: täällä kotona on upean raikas, puhdas ja kirkas ilma, ei saastetta nimeksikään kun vertaa Bangkokiin ja liikennekin rulla ihan kohtalaisesti vaikka länsiväylä kuulemma aamuisin tukkoinen onkin. Elämme puhtaassa maassa, jossa on helppo hengittää, joten ehkä yrmyily sitten sallitaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, muistapa taksikuski se! Ja onhan täällä ihan saakelin kallista... Ja kylmää... Ja pimeää...


Olen yhä täysin lomamoodissa. Mieleni on taskurapujen, korallien, liaanikeinujen, rooftop cocktailien, värikkäiden basaarien ja meren kuohun tiukassa otteessa, enkä päästä irti ennen kuin huomenna avaan työmailini. Siihen saakka olen vielä kylpyveden lämpöisen meriveden sylissä ja maistan suussa ihanan tulisen Som Tamin...

Blogissa on käyty kiinnostavaa keskustelua allekirjoittaneen tekopyhyydestä ja täytyy sanoa, että olen tosi innoissani siitä, että aihe saa teidät keskustelemaan! Erityisen iloinen olen siitä, että kyrpiintyneet anonyymitkin antavat sanansa kuulua.

Ymmärrän kuitenkin täysin, että osa avautui meikäläisen matkakohteesta. Ympäristöstä kiinnostuneen henkilön kuuluisi tietenkin viettää häämatkansa junaetäisyydellä. On kuitenkin muitakin asioita, jotka häämatkakohteen valinnassa vaikuttavat päätökseen: käytettävissä olevien lomapäivien määrä, raha (!) ja vuodenaika. En yksinkertaisesti olisi ollut onnellisimmillani kylmässä Euroopassa, etenkin kun koko kesän odotin lämpöä, jota ei koskaan saatu. Kaipasin aurinkoa todella.

Ja jos se nyt yhtään vaikuttaa, voi matkakohteessakin kunnioittaa ympäristöä ja käyttäytyä fiksusti. Tästä tulossa oma blogauksensa. Mutta tiedän: sen jälkeen kun on lentänyt maapallon toiselle puolelle, on aika turha selitellä mitään.

Omalla kohdallani matkakohteen valintaan vaikuttaa myös ruoka: kun ei syö vehnää, hiivaa, lehmänmaitoa tai juurikaan lihaa, on se - uskokaa pois - iso pointti matkakohteen valinnassa. Ja jokainen tietää, että juhlien (etenkin häiden) järjestäminen maksaa. Jossain kohtaa on vaan otettava järki käteen ja punnittava hintaa.

En selittele enempää sitä, miksi vietin kaksi ja puoli viikkoa auringossa, paratiisirannalla, poissa sivistyksen parista, enkä sateisessa ja loskaisessa Euroopassa, jossain sikakalliissa hotellissa. En ole täydellinen ympäristöjeesus, vaikka ekoasioista kirjoitankin. Jos ainoastaan se, joka on ympäristöasioissa täydellinen saisi kyseisistä aiheista kirjoittaa, en tiedä kuka meistä voisi koskea näppikseensä?


Matka kirvoitti ison määrän blogausaiheita. Mietin ympäristöasioita reissun aikana paljon: rantojen muoviroskaa ei päässyt pakoon täydellisimmälläkään autiorannalla. Mitä kaikkea ihmiset heittävätkään mereen?! Hammasharjoja, vauvantalkkipurkkeja, vaatteita, kenkiä, lamppuja, sytkäreitä, pulloja... Luepa blogaukseni Tyynellä merellä kelluvasta, Teksasin osavaltion kokoisesta muovijätelautasta. Vetää hiljaiseksi.

Ajelehtivasta roskasta voi kuitenkin olla myös hyötyä: yläpuolen läpsyt löysin korallirannan penkalta. Ne helpottivat snorklailua huomattavasti (korallit satuttavat helposti varpaita) ja viihdyin kierrätyskengissäni koko päivän! Mutta voi kuinka olisin halunnut siivota kaikki ne rannat... Ympäristöasiaa tulossa enemmänkin, kunhan osaan aloittaa juttujen tulostamisen.


Ihan omaa luokkaansa on thairuoka. Sen lisäksi (ja juuri siksi) että ruoka valmistetaan ravitsemuksellisesti erinomaisista ja tuoreista aineksista, on se taivaallisen hyvää. Olen Suomessakin maistanut ihanaa, tulista papaijasalaattia Som Tamia, mutta paikan päällä se on ihan omaa luokkaansa. Olen päättänyt aloittaa Som Tamin treenaamisen huomenna. Yläpuolen kuvassa pidättelen itseäni hyökkäämästä Pad Thai-annokseni kimppuun, jonka hotkaisin pikkupaikkakunnan paikallisessa kauppahallissa, jossa oli niin aito meininki että oksat pois!

Ostin samaisen hallin vaatekaupasta eurolla flannellipaidan ja matkan tokavikana iltana eikös paikallinen Hel-looks osunut paikalle haluten kuvata meikäläisen. Olen siis seuraavassa Cheeze-lehden numerossa esittelemässä vanhaa flanellipaitaa, Vaadin-kaulakorua ja lempisandaaleitani. Huvittavaa. Muotiasiaa tulossa enemmänkin!

Palaan myös terveelliseen thairuokaan vielä omassa postauksessaan. Luvassa niinikään lisää juttua kookosöljystä, jota käytin reissussa sekä iho- että aurinkorasvana- toimii! Kookosöljypullon saa myös arvonnan onnellinen voittaja, jota lisäksi hemmotellaan gojimarjoilla, vihreällä teellä ja Reflections-muistikirjalla. Arvonta on keskiviikkona, vielä ehdit osallistua!


Reflections onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Sain kyseisen hotellivinkin hyvältä ystävältäni, joka hehkutti paikkaa niin, että eihän sinne voinut olla menemättä. Kavereiden suositukset ovat parhaita! Kyseessä on aivan mahtava hotelli-ravintola-taidegalleria-kauppa-hyvinvointilaitos- kompleksi, jonka kaltaista en ole koskaan nähnyt saati kokenut.


Lyhyesti: taidehotellin jokainen huone on erilainen, eri taiteilijan toteuttama (mm. Banksy-huone!) ja kaikkia huoneita yhdistää kierrätysmateriaalien käyttö. Kuka perustaisi tällaisen Suomeen?

Uskomatonta on, että tämän indie-tyyppien suosiossa olevan kitch-mekan ravintola tarjoaa ruokaa, joka on Bangkokin parhaimmistoa. Eikä täällä taatusti joudu keskelle seuramatkaporukoita, vaan Reflectionsissa on boheemia porukkaa, joka kunnioittaa yksilöllisyyttä, omintakeisuutta ja paikallisuutta. Ei mitään norsusafariposseja, jotka ostavat tuliaisiksi sukupuuton partaalle metsästettyjen eläinten osia.


Pakko muuten mainostaa: hotellivinkin antaneen ystävän ensimmäinen pääroolielokuva Maata meren alla saa ensi-iltansa ensi viikolla, käykääpä katsomassa. Rooli on sikäli historiallinen, että se on ensimmäinen kotimainen leffa, jonka pääroolissa on tummaihoinen suomalainen, hienoa kerrassaan.

Raapustin lentokoneessa muistiin aiheita, joista tulossa blogauksia kunhan ehdin:

1. Kookosöljy: toimi aurinkorasvana. Miten? Lisää pian!
2. DIY: Vaatteiden fiksailu ja ompeleminen on kuumempaa kuin pitkään aikaan. Lisää tästäkin!
3. Muovi ja mikro, irtoaako muovista kuumennettaessa jotain ruokaamme? KIINNOSTAVAA TIETOA ASIASTA TULOSSA!
4. E621. Sain matkalla neljästi natriumglutamaatilla kuorrutettua safkaa. Jokainen näistä kerroista tapahtui ns. "paremmissa" resorteissa ruokaillessamme. Kertausta natriumglutamaatin haitoista siis tulossa.
5. Omat eväät lentokoneeseen: miten selvitä 10 tunnin lennosta terveellisesti (ja maukkaasti!) raahaamatta omaa kylmälaukkua koneeseen?
6. Useita tuotearvioita ja tropiikin survival kit.
7. Asiaa thairuoasta. Taidan perustaa tälle oman kategorian. Thaihanaa.
8. Kaksi kirjasuositusta, joista toinen muutti elämänkatsomustani. Se tulee muuttamaan omasikin!

Lopuksi kuva, joka jaksaa huvittaa, esihistoriallinen sormi!


Eikö ole hieno? Löysin tämän korallinkappaleen snorklatessani rantavedessä. Löysin paljon, paljon muutakin. Niistä myöhemmin lisää... Nyt sitruunaruohoteetä ja uusin ELLE. Loma. Vielä 15 tuntia...

Terveiset paratiisista

Niin epaekologista kuin se on, sijaitsen parhaillaan pienella saarella Thaimaan ja Cambodian (kirjoitetaanko se suomeksi noin?) rajalla. Paluu arkeen odottaa ja niin myos reagointi moniin juttutoiveisiinne. Pikatsekkauksen mukaan yli 120 teista on jattanyt juttutoiveensa, kivaa!

Kun ekaa kertaa puoleentoista viikkoon paasee koneelle (ja lampimaan suihkuun!) on ihan outo fiilis, irtautuminen oikeasta elamasta on ollut aika totaalista. Joogatessani ilta-auringossa autiolla hiekkarannalla, vain taskuravut seuranani tuli melkein tippa linssiin.

Joitakin varsin kiinnostavia matkakeromuksia tulossa Suomeen palattuani (ja aakkospisteiden kera!).

Palaillaan kaverit,

Noora S.

Ruoka numeroiksi

OMG! Löysin ihan mahtavan nettisaitin. Miljömat-sivusto laskee lähes minkä tahansa ruoka-aineen ravinto- ja ympäristöarvon! Laskurin listalta valitaan ruoka-aine /-aineet, paljonko niitä on kaavaillut käyttävänsä - ohjelmaan voi siis syöttää kokonaisia reseptejä - ja lopuksi klikataan beräkna näring. Tadaa!

Ohjelman käyttäminen vaatii ruotsinkielen osaamista sekä tarkkojen gramma- tai desimäärien määrittämistä, eli oikeastaan keittiövaa´an omistamista. Itselläni ei sellaista (vielä) ole.

Laskin ohjelmalla aamupuuroni ravitsemus- ja ympäristövaikutukset. Aamupuurooni kuuluu siis desi kauraa, puolikas banaani, puoli desiä marjoja ja vähän rusinoita. Yritin arvioida ainekset grammoiksi, se osoittautui yllättävän vaikeaksi ilman vaakaa. Tässä osa ruokalaskurin antamista tuloksista:

Aamupuuroannoksen ympäristöarvio:

• Banaani = käytetään isoja määriä lannoitteita ja torjunta-aineita, pyri aina valitsemaan luomubanaaneja, käytä sijalla mielummin kotimaisia tai eurooppalaisia hedelmiä.
• Kaura = hyvä ja ekologinen valinta
• Puolukka = hyvä ja ekologinen valinta

Aamupuuroannoksen ravitsemusarvio:

• Kaura = sisältää paljon B- ja E-vitamiineja sekä vesiliukoista kuitua, auttaa laskemaan korkeaa kolesterolia.
• Kuivatut hedelmät (rusinat) = erittäin kuitupitoisia
• Annoksessa on liian vähän proteiinia
• Annoksessa on liian vähän rasvaa
• Annoksessa on liian vähän D-vitamiinia

Lisäksi annoksessa oli liian vähän muun muassa sinkkiä, proteiineja, hiilareita, C-vitamiinia, energiaa jne. Puuroannokseni ei siis vaikuta ohjelman mukaan ravitsevalta ollenkaan - mutta on huomattava, että arvioin grammat varmaan rutkasti alakanttiin ja lisäksi laskukaava ei tietenkään huomioi päivän muuta kuidun-, rasvan- jne.-saantia. Ohjelma on kiva siinä, että se antaa nopeasti infoa ruoka-aineen ympäristövaikutuksista ja avaa myös ravintoainetiedot.

Ohjelma on suunniteltu arvioimaan ympäristövaikutuksia ruotsalaisten näkökulmasta, mutta Suomi on maantieteellisesti kovasti naapurin kaltainen, joten laskuria voi ihan hyvin käyttää täälläkin.

... ja tähän loppuivat ajastukseni, uusia postauksia ilmestyy taas 18 päivän tienoilla!

Psst... Muista laittaa oma juttutoiveesi Kemppariin, niin olet mukana tammikuun lopun arvonnassa!

Terveellistä ruokaa ravintolasta?

Lounastin taannoin ystävän kanssa, joka haluaisi syödä terveellisesti, mutta sanoo sen olevan liian vaikeaa ja kallista. Hän pyysi minua avaamaan Helsinkiin ravintolan, josta saisi terveellistä ja hyvää ruokaa (jos ei satu tykkäämään sushista). Lisäksi paikan tulisi olla auki pidempään kuin viiteen. Ihana Silvoplee ei siis ole tässä kohtaa vaihtoehto...

On totta, että ravintolaruoassa usein on tarpeettoman paljon rasvaa ja suolaa. Mutta olen myös itse todistanut, että ravintolat ovat tarvittaessa erittäin joustavia. Jokaisesta itseään kunnioittavasta raflasta saa esimerkiksi annoksen, joka ei sisällä lisättyä sokeria, vehnää tai maitoa. Aina kannattaa aina kysyä!

Lupasin auttaa ystävääni ravintolan metsästyksessä ja siksi lähestyn teitä: laita blogaukseni perään vinkki omasta suosikkiravintolastasi, josta saa terveellistä - ei suolassa ja voissa upotettua - ruokaa. Rafla voi sijaita missä vain! Ja hintatasolla ON väliä. Katsotaan jos saisimme Stradan Ivanin terveellisemmille apajille.

On ihan pakko muuten tähän väliin kertoa, että helmikuusta alkaen YLEllä alkaa saamaan sushia. Ei pöllömpää. Sushia lounarilla! Kun on työpaikassa, jonka viidestä raflasta yksi tarjoilee luomulihaa ja toinen sushia, ei enää puutu juuri mitään - paitsi vakituinen työpaikka. Heh heh, vink vink.

Psst... Muista laittaa Kemppariin oma juttutoiveesi, olet samalla mukana tammikuun lopun arvonnassa!

Kemikaalicocktail 1 vee!

Kemppari täyttää TÄNÄÄN vuoden!! Ensimmäinen postaukseni löytyy kaikessa pituudessaan täältä ja kuuluu:

"Tämä blogini on vasta syntymässä. Painiskelen juuri nyt nimiongelman kanssa. Se saattaa siis muuttua lähipäivinä joksikin muuksi..ehkä. Blogi tulee käsittelemään yhtä suurimmista intohimoistani: terveyttä. Saatte lukea ajatuksiani ja ajankohtaista tietoa ruoasta, kosmetiikasta, kemikaaleista niin meikeissä, ympäristössä kuin vaatteissa. Luomuhan tämän kaiken taustalla tavallaan piilee".


Kuvan mairea hymy on ajalta ennen Kemikaalicocktailin olemassaoloa. Fiilis tuona iltana oli yhtä super kuin tänään, 1-vuotis syntymäpäivä on huikea asia! Valitettavasti en nykyään juurikaan koske Fazerin sinisiin tajuttuani tumman suklaan olemassaolon, mutta ei takerruta pikkuasioihin :) Kiitos kaikille Kempparin kavereille ihan huimasti!

Laita blogaukseni perään juttutoive, niin olet mukana synttäriyllärin arvonnassa jahka palaan blogin ääreen. Ajastuksella siis yhä mennään...

Psst... Sain linkin sivulle, josta löytyy ohjeet hunajasuklaan tekemiseen. En ole kokeillut reseptiä vielä itse, mutta koklatkaa te, resepti on täällä!

Just married!

Kemppari on häämatkalla! Joitakin postauksia ilmestyy ajastuksella, mutta kommentteja en luonnollisestikaan kirjoittele moneen viikkoon.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta! Nostitte blogini Blogilistan top 30n joukkoon, muotiblogien rinnalle - se on merkittävä saavutus se! Ihanaa, että niin monia teistä kiinnostavat samat aiheet kuin minuakin, se pitää Kemikaalicocktailin olemassa.

Jännittävää, oivaltavaa, inspiroivaa ja onnekasta vuotta 2009 kaikille!

Halipusimoi,

- Noora S.