1.12.2009

Graduaihe haussa

Sain hauskan mailin, lukekaapa tämä:

"Olen aloittelemassa gradua, mutta aihe on vielä auki. Kysynkin siis, mistä aiheesta sinä haluaisit, että tutkimusta tehtäisiin? Opiskelen kulttuurintutkimusta pääaineenani. Tutkimuskohteita ovat siis esim. kulttuurinen käytös ja ihmisyhteisöt. Tarkoituksena on inhimillisen kulttuurin kartoittaminen ja ymmärtäminen. Tutkimus on yleensä laadullista ja aineisto kerätään haastattelemalla informantteja. Ihmisten kokemukset ovat keskiössä.

Olen itse kiinnostunut kemikaalicocktailin aihepiireistä, mutta en ole keksinyt vielä täsmällistä tutkimuskohdetta. Ehkä sinä voit auttaa..."

Ehkä te voitte auttaa? Laittakaapa ehdotuksia postauksen perään, katsotaan mikä niistä päätyy graduksi asti :)

Psst... Tänään voi avata joulukalenterin ensimmäisen luukun, se löytyy täältä!

6 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Kulttuurinen käytös..minua kiinnostaa, miksi naiset käyttävät niin paljon kosmetiikkaa: miten selittävät itselleen sen ja voisivatko elää ilman. Esim. hajuvesiä en ymmärrä itse lainkaan, koska en nykyään siedä juuri hajusteita ja hajusteyliherkkyys on yleistymässä. Kuulemma aiheesta seuraa riitoja, kun työpaikoilla joku yrittää saada muut luopumaan parfyymistään, joka toisille kuin vaate.

annepa kirjoitti...

Minua kiinnostaa nykyinen muutos, jonka osana Kempparikin on. Käsittääkseni yhä useampi haluaa tehdä ruokansa itse tai ei ainakaan syödä eineksiä. Mistä tämä johtuu - onko terveys muka ainoa syy - ja mihin se voi johtaa. Onko eri ihmisryhmissä havaittavissa eroja? Minkälaisia?
Toinen asia mikä kiinnostaa on se, että miten tähän einesmaailmana päädyttiin. Ehkä voisi haastatella vanhempia ihmisiä ja selvittää mitä mielessä liikkui silloin kun einekset alkoivat plopsahdella kaupan hyllyille. Otettiinko ne ilolla epäilyksettä vastaan vai ei?

Anna kirjoitti...

En tiedä, tarkoittiko kysyjä haluavansa itse käyttää juuri haastattelumenetelmää, mutta laadullisten menetelmien kirjossahan löytyisi välineet valmiiden tekstiaineistojenkin analyysiin: minusta Kemikaalicocktailin kommenttiketjuja olisi mielenkiintoista analysoida kulttuurisena puheena.

Milja kirjoitti...

Sitä, miten kulttuuri vaikuttaa ruokavalioon ja erityisesti sen muuttamiseen. Itse ainakin olen kokenut kovin vaikeaksi vaihtaa omaa ruokavaliota "epätavalliseen" suuntaan, kun on kasvatettu ja opetettu tietynlaiseen kokkaukseen ja makuihin, ja sama linja näkyy myös ruokakaupoissa ja ruokapaikoissa. Se ei todellakaan tunnu pelkältä ruokavalion muuttamiselta, vaan kulttuurin muuttamiselta. Turkasen työlästä yksittäiselle ihmiselle!

Tai sitten jotain vastaavaa kemikaalien välttämisestä / yleisemmin ekologisesta elämisestä. Tuntuu, että ympäristöystävällinen kulutus vaatii selvää poikkeamista valtavirran kulttuurista.

Mielestäni näissä molemmissa aiheissa juuri tuo ero verrattuna valtavirtakulttuuriin on se, joka saa aikaan negatiivisia reaktioita osalla ihmisistä, ja myös syy siihen, miksi monikaan ei tee kuten puhuu. Kulttuurin muuttaminen on vain liian työlästä useimmille.

MaryJ kirjoitti...

Vinkki:
Asunta Tuula, 2003, Knowledge of environmental issues. Where pupils acquire information and how it affects their attitudes, opinions and laboratory behaviour.

Mielenkiintoisena johtopäätöksenä tässä väitöskirjassa se, että erityisesti suomalaisten poikien kiinnostus suojella ympäristöä ja usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa on vähentynyt. Ovatko nuoret jo väsyneet ympäristöasioita koskevaan infoon? Miten media voi vaikuttaa nuorten mielipiteisiin? Suurimmat tietolähteet nuorille ovat massamedia ja luonnontieteiden opettajat kouluissa.

kte kirjoitti...

Ei nyt varsinaisesti Kempparin tematiikkaan kuulu, mutta hyvin mielenkiintoinen aihe omasta mielestäni olisi lasten leikki - tämä tuli mieleen lukiessani postausta http://urbaanioranki.blogspot.com/2009/12/minne-katosi-leikki.html :)

Kemikaalijuttuihin liittyen itselle tulisi mieleen lähinnä trendikkyys: vaikuttaako esim. luomumpaan kosmetiikkaan siirtymisessä sen trendikkyys ja markkinointikeinot, ja vetoaako raakaravinto ja superfoodit sun muut villitykset nimenomaan nuoriin naisiin, vai myös miehiin - ja minkälaisiin miehiin - vai keski-ikää lähestyvään väestöön.. mikä osuus internetillä tässä kaikessa on, eli leviäisikö ruokavalion puhtauteen pyrkiminen ja kosmetiikan karsiminen samalla vauhdilla ilman nettimaailmaa? Onko eroa pikkupaikkakunnilla ja isommilla kaupungeilla? Suomella ja muilla mailla?

Suositut tekstit