13.11.2009

Ei-maksettuja mainoksia

Jos en tänään saanut sikainfluenssaa muotimessuilta, taidan olla immuuni. Huh mikä määrä porukkaa. Vietin koko päivän muoti- sekä kauneus- ja terveys -messuilla, kamerassa onkin muutama kiinnostava blogaus sekä Olotilaan että Kemppariin. Tässä pari hauskaa asiaa, jotka bongasin sikainfluenssapesäkkeiden joukosta:

Rakastan pöllöjä! Muistatte ehkä Herra Pöllön. Se on kaulassani joka päivä. Kuvan pöllö tuijotti minua harittavin silmin My o Myn ständillä.

Liike-ständin pipot olivat mahtavia!!

... Mutta vähän kalliita. 50 euroa... Täytyy laittaa äiti hommiin.


Nämä upeat nahkakengät löysin The Greendressin ständiltä. Mahtavat!

Nämä Starstar-tennarit ovat ihkut väriläiskät. Näitä myydään Viiskulman kampaamo Dandyssa.

... Ja tästä mystisestä logosta ja tuotteista kuulette pian lisää!

Ihan mahtava juttu oli, että Tiia Vanhatapiolle myönnettiin messujen yhteydessä arvostettu Kultainen vaatepuu -palkinto. Hän on sen todellakin ansainnut! Olen ystävästäni NIIN ylpeä. Uskon, että Tiia Vanhatapio -hääpukuni nousee vielä arvoon arvaamattomaan...

Palaan messutunnelmiin vielä myöhemmin, nyt on pakko avautua hieman toisesta asiasta. Eräs muotialan ammattilainen kertoi minulle kuukausi takaperin, että Yhdysvalloissa on nykyään laki, jonka mukaan bloggaajien on kerrottava yhteytensä mainostamiinsa brändeihin, tai heidät voidaan jopa haastaa oikeuteen.

Tänään Hesari vahvisti asian: "Liittovaltion kauppakomissio, The Federal Trade Comission, antoi bloggaajille uudet ohjeet kaupallisista tuotteista kirjoittamisesta. Kun bloggaaja kirjoittaa kaupallisesta tuotteesta, hänen on kerrottava yhteytensä sen valmistajiin ja myyjiin".

Hieno juttu, sillä blogimaailma onkin parhaillaan viidakko, jossa ei välttämättä voi olla varma, onko kyseessä maksettu mainos vai aito mielipide. Saadaankohan tällainen laki Suomeenkin? Tietänette, että Kemikaalicocktailissa mainitaan aina, jos kirjoitan ilmaiseksi saadusta tuotteesta. Ja kirjoitan aina aidon mielipiteeni. Koska blogini on harrastus, eikä kukaan rahoita sen toimintaa, en ole mielipiteineni kaupallisessa lieassakaan. En kyllä edes saa hirveän usein lahjuksia, mutta toisinaan kyllä. Esimerkiksi tänään sain messuilta mukaani yhtä sun toista luonnonkosmetiikkaa — palaan aiheeseen pian.

Nyt viikonlopun viettoon!

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisissä kummeksuttaa se, että tehdasvalmisteisesta design-vaatteesta ollaan valmiita maksamaan päättömiäkin summia, mutta käsityötä ei arvosteta edes sen vertaa, että haluttaisiin maksaa materiaalienkaan vertaa.

Pelkkään neulehuiviin saattaa kulua kymmeniä tunteja työtä, jota käytännössä ei voi laskuttaa vaatteen hinnassa, jos haluaa edes jotakin saada kaupaksi. Mummot neulovat torille myyntiin sukkia, joille ei jää tekopalkkaa nimeksikään, koska kukaan ei tahdo kymppiä enempää maksaa _pelkistä_ villasukista. Koneella hurautettu nimekkään suunnittelijan tuote kyllä saa kukkaron avautumaan kepeästikin. Neulevaatteen suunnittelussa on sama vaivansa kuin kankaisenkin suunnittelussa.

Toisen työmäärää käsintehdystä tuotteesta ei haluta arvostaa vaan kitistään kalliista hinnasta. Jep. Sitten voi tehdä itse. Sekin on valinta. Oma valintani on tukea kotimaista _käsi_työtä ja maksaa siitä vähän enemmän kuin tehdasvalmisteisesta tuotteesta, koska harrastajana ymmärrän miten suuren työn se vaatii.

Anonyymi kirjoitti...

samaa itsekkin on pohtinut. Puhutaan muodista ja ihannoidaan joitakin "riepuja" jotka olisi helppo itse tehdä..--neulomalla tai vanhoja vaatteita muokkaamalla..

Jos minä tekisin jotain tuskimpa kukaan edes päätäänsä kääntäisi, mutta jos tunnettu "taiteili-muodinluoja" tekisi edes lapaset-ne myytäisiin kiskurihintaan pintaliito porukalle joille on tärkeätä käyttää tietyn / tiettyjen suunnittelijoiden vaatteita..

Anonyymi kirjoitti...

Hahaha. Yhdeksänvuotias tyttäreni virkkasi viime viikolla itselleen pipon matonkuteesta, ja aikaa ei paljon tuhraantunut. Kallis muotiluomus maksaa viisikymppiä, voi herramunjee.

Ihan samaa mieltä käsityön aliarvostuksesta. Nimi maksaa kalliissa rytkyissä, eikä hinnalla ole välttämättä mitään tekemistä laadun kanssa. Suosikaa oikeaa käsityötä!

Iines kirjoitti...

Ostin viime vuonna 40 euron käsintehdyn pipon. Jännitti hukkaanko sen samantien, mutta vielä on tallessa. Olen valmis maksamaan laadusta, mutta pipoissa harmittaa, että niissä on harvoin vuorta. Suomen viimassa sellainen on enemmän kuin tarpeen vink vink.

Aslak Poromies kirjoitti...

Pakko kommentoida tuota lakia mitä pidät hyvänä asiasta. En ole aiheesta aiemmin kuullut mutta oon aika päinvastaista mieltä kanssasi. Ei ole hyvä että jonkin sortin komissio valvoo ja määrää sitä mitä yksityinen ihminen kirjoittaa blogiinsa. Vaikka periaatteessa kuulostaakin kauniilta ajatukselta suojella ihmisiä piilomainonnalta, on kyseessä musta ennemminkin hallituksen tahto puuttua sananvapauteen. Musta olis todella ikävää joutua oikeussaliin sen takia että en ole huomannut kertoa että kaverin kummi myy jotain siemeniä mitä sujautan vihersmoothieeni.

Ennemminkin sanoisin, että lukijan tulisi ymmärtää lukevansa kenenkään ylemmän tahon tarkastamaa tekstiä, jota saattavat ohjata kirjoittajan omat, jopa taloudelliset intressit. Esimerkillistä on toki blogaajan mainita mahdollisista kytköksistä tai lahjuksista, kuten kerrot itsekin tekeväsi, mutta tätä ei todellakaan pidä valvoa minkään kauppakomission toimesta. Hui, pelottaa ihan että olet tuon kaltaisen lain kannalla ;)

ANna kirjoitti...

Toiselle ja kolmannelle Anonyymille,
Vaikka Nooran kuvaama pipo onkin neulottu pikavauhtia matonkuteen paksuisesta langasta, on siihen silti mennyt aikaa.
Käsityötuotteen hinta koostuu ainakin materiaalin hinnasta (kyseisessä pipossa luultavasti melko minimissään), tehdyistä työtunneista (tuon pipon neulomiseen ja lankojen huolitteluun mennyt varmaan pari tuntia) sekä yrittäjän valtiolle maksamista veroista.
Pipoa pyöriteltäessä ja sen hintaa päiviteltäessä voi yrittää arvioida hieman kunkin osatekijän suuruutta hinnassa ja laskea siitä tuntipalkkaa tekijälle. Tätä tuntipalkkaa voi sitten kukin halutessaan verrata omaan tuntipalkkaansa. Yleisesti voinee väittää, että käsityöläinen ei vetele yli kympin tuntipalkkoja. Yleensä ei lähellekään.

Noora kirjoitti...

Aslak:Ymmärrän sunkin pointin todella hyvin, mutta tuskinpa kukaan sua mistään mummolta saaduista marjoista oikeuteen veisi, ei valtiolla sellaisia resursseja ole. Siinä vaiheessa kun bloggareita lahjotaan lennoilla, autoilla, elektroniikalla ja kalliilla vaatteilla tai kosmetiikalla musta asia on ihan selvä: kytkös tulee mainita.

...Ja valitettavaa on se, että jengi ei TODELLAKAAN tajua välttämättä sitä,minkä kaupallisten tahojen tekstit ovat kyseessä, vaikka kriittisyyttä kaikilta toivoisikin.


ANna:Asiaa.

Maria V. kirjoitti...

"...Ja valitettavaa on se, että jengi ei TODELLAKAAN tajua välttämättä sitä,minkä kaupallisten tahojen tekstit ovat kyseessä, vaikka kriittisyyttä kaikilta toivoisikin."

Valitettavasti ei niin. Jokaisella on kuitenkin oma ajattelukyky ja vastuu omasta elämästä. Jos ei huvita sitä aivokapasiteettiaan käyttää, ei minusta muita ihmisiä (siis blogaajia) tulisi "rangaista" siitä. Toki fiksua olisi aina kertoa lahjoituksista ym., mutta näinkin vaihtelevan epäformaalissa formaatissa kuin blogissa se vain on minusta kohtuuton vaatimus, ja vie kohti "ammattiblogaajien" maailmaa. Nythän blogimaailmassa on hienoa juuri se, että kuka tahansa voi pistää blogin pystyyn koska siihen ei vaadita juuri mitään tietoja ja taitoja tietokoneen käyttökyvyn lisäksi. Jos perusblogaajan pitäisi tuntea kaikenmaailman erityislakipykäliä ja vielä onnistua niitä noudattamaankin, saattaisi blogeja olla aika paljon vähemmän. Minusta se on huonompi juttu kuin se, että ihmiset jotka eivät omaa kriittistä ajattelukykyä ostavat jonkun huonon tuotteen.

Noora kirjoitti...

Maria V: Minusta se, että mainitsee sponsorikamasta ei ole mitenkään monimutkaista tai hankala "erikoispykälä" ymmärtää tai sisäistää. En myöskään koe sitä minään rankaisuna bloggaajia kohtaan. Jos bloggaaja on sen verran pro, että alkaa saamaan mainoskamaa ilmaiseksi (silloin hänellä on jo sen verran lukijakuntaa, että mainostajat pitävät häntä hyvänä mainoskanavana), on mielestäni asiallista mainita, että kyseessä on ilmaiseksi saatu tuote.

Saatan olla tässä tietenkin kriittisempi kuin perusbloggaajat, sillä taustani on YLEssä, missä lahjuksiin suhtaudutaan erittäin kriittisesti, mutta olen silti ehdottomasti sillä kannalla, että taustat pidetään läpinäkyvinä.

Aslak Poromies kirjoitti...

Johtuneeko Yleläisyydestäsi että mielipiteistäsi paistaa tällainen vahva auktoriteettiusko. Että kaiken pitää olla virallisesti määriteltyä, jopa yksittäisen blogikirjoittajan sananvapautta olisi ok rajoittaa jotta pidetään huolta ettei joukkoon eksy ikäviä kirjoituksia tahi huijareita. Totta on etteivät kaikki vaan ymmärrä suhtautua lukemaansa kriittisesti. Ei se ole kuitenkaan lakipykälien tehtävä huolehtia tällaisista uusmediakyvyttömistä kansalaisista. Kuulutankin asiassa, jos en maalaisjärkeä, niin jonkinlaista teknomaalaisjärkeä ;)

Maria V. kirjoitti...

On, todellakin on asiallista mainita, jos kyseessä on ilmaiseksi saatu tuote. Mutta minusta ei ole asiallista rangaista amatöörejä jos maininta vahingossa unohtuu. (Niin, yleensä jos joku asia on laissa kielletty, lain rikkomisesta on säädetty myös joku rangaistus).

Ei suuri lukijakunta tee blogaajasta sen asiantuntevampaa blogilakipykälissä. Tai tietysti se lukijakunta saattaa moisista pykälistä huomauttaa ;) Mutta blogaaja voi olla edelleen amatööri ja naputtella yksin kotonaan niitä juttuja, vaikka lukijoita olisikin paljon.

Noora kirjoitti...

Aslak:Me ollaan eri mieltä, ei voi mitään :)

Maria V:Ei kukaan rankaise ketään jos maininta unohtuu, vaan esim. Jenkeissä siitä saattaa saada varoituksen tai huomautuksen. Näin kuka tahansa bloggaaja hoksaa aika nopeasti, että ilmaiseksi saadun kaman lähde on hyvä kertoa.

...Ja kyllä, bloggaaja voi olla amatööri, ja juuri se blogeista kiinnostavia tekeekin, mutta amatöörikin osaa kyllä kirjoittaa vaikka kuvateksiin, että tuote on saatu ilmaiseksi.

Maria V. kirjoitti...

Ahaa, okei, eli tavallaan se olisi tuollaista suositusluontoista hommaa. Palkataan pari poliisia lukemaan blogeja ja lähettämään muistutuksia aiheesta. Ne jotka ovat jättäneet maininnan pois vahingossa korjaavat tapansa, ne jotka tahallaan jatkavat entiseen malliin. Jonkinlainen blogaajakohtainen valistuskampanja siis. Eikö julkinen valistuskampanja hoitaisi saman ilman että tarvitsee käydä koko blogosfääriä läpi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kuluttajilla on vahva usko median puolueettomuuteen ja YLEläinen lahjomattomuus on aikoinaan kuulunut laatujournalismin perusperiaatteisiin. Valitettavasti etenkin aikakauslehdistö on nykyisin mainostajien "taskussa", sillä merkittävä osa niiden tulonmuodostuksesta tulee mainostuloista.Äskettäin Suomen l'Oréalin (suurin kosmetiikan mainostaja)tj:ltä pääsi tv:ssä sammakko, kun hän kertoi yrityksen mittaavan tarkasti saamiensa puffitekstien suhdetta ostettuihin ilmoitussivuihin.Eli jos toimittajat eivät riittävän usein kirjoita firman tuotteista, vetää tai uhkaa vetää Johan Bergin l'Oréal mainoksensa pois lehdestä.
Näinä aikoina kun painetun median asema heikkenee rajusti, on pelote sellainen, että toimittajat viimeistään kustantajan mahtikäskystä pitävät l'Oréalin näkyvissä.Jos epäilette asiaa, seuratkaapa kuka mainostaa ja missä, ja miten usein brändi ko lehdessä mainitaan.

Tätä voi pitää myös osana "medialukutaitoa" eli se, mikä on lehteen painettu ei olekaan välttämättä totta vaan taustalla on aina/usein monenmoisia kytköksiä.Toimittajat eivät enää ole, jos ikinä ovat sitä olleetkaan, lahjomattomia.

Kannatan Nooran linjaa kertoa, koska on saanut jotain lahjaksi.Toivon, että muutkin blogaajat tekisivät oman uskottavuutensa ja luettavuutensa vuoksi niin. Voinhan ryhtyä epäilemään jokaisen kiittävän maininnan aitoutta, mutta mieluiten olen vähemmän kyyninen ja vain nautin lukukokemuksestani :-)

Sami Sundell kirjoitti...

Jenkeissä siis FTC on ryhtymässä valvomaan blogeja, ja siitä tosiaan voi tulla muutakin kuin huomautus - SiliconValley.comin mukaan osumaa saattaisi tulla 11000 dollarin verran kerrasta, ja päälle mahdolliset korvaukset kuluttajille.

Sitä voi sitten miettiä, kuinka valvottavissa blogit oikeasti ovat, ja kuinka paljon tulkinnanvaraisuuksia tuollaiseen säädökseen onnistutaan sotkemaan. Hartford Courantin jutussa mainitaan, että FTC ei myöskään voi valvoa uutisia, mikä jo sinällään herättää kysymyksiä tuosta touhusta.

Kirsi L kirjoitti...

Verkon valvonta on aina kaksipiippuinen juttu. Toisaalta en näe, että internetkään tulee ikuisesti säilymään samanlaisena leikkikenttänä, virtuaalisena Villinä Läntenä millaisena olemme saaneet siitä tähän asti nauttia. Tämä siis ottamatta kantaa siihen, pitäisikö niin olla.

Kannatan kuitenkin periaatteessa blogeillekin jonkinlaista perussäännöstöä. Itsesääntelykin voisi tietyssä mielessä toimia, kun tietoisuus ja kiinnostus blogosfäärissäkin kasvaa. Blogien kaupallistuminen on hyvin tuore ilmiö - Suomessa jo viime vuosi on ollut jättiläisloikkia tässä mielessä - joten ei ihme että sekä metakeskustelu että muun yhteiskunnan reagointi kulkee perässä.

USA:ssa on tyypillistä vetää moni asia yli. En kuitenkaan näkisi mahdottomana, että vaikkapa tietyn arvon ylittävistä lahjoista ja niiden kytköksistä tulisi vastaisuudessa mainita. Kosmetiikka tuskin kuuluisi tähän kategoriaan. Tähän liittyy monia hankalia kysymyksiä, kuten se, kuinka suurena auktoriteettinä jotain blogia pidetään - toisaalta tällainen tieto ei periaatteessa saa vaikuttaa käytökseen. Voisin kuitenkin olettaa, että esim. selvästi kaupalliset blogit kuten yritysten, lehtien ja kaupallisten poraalien sivuilla majailevat blogit kuuluisivat väistämättä syynin piiriin.

Blogosfäärin itsevalvonta taas saattaa pikku hiljaa nostaa päätäänkin: kun kissa nostetaan pöydälle ja tunnollisimmat pelaavat sääntöjen mukaan, myös käyttäjät oppivat vaatimaan tietoa. Ongelma on juuri siinä, että pelisääntöjä muokataan samalla kun peli on jo täydessä vauhdissa: lopputulosta ei vielä pysty hahmottamaan.

Nyt kun näistä säännöistä on puhetta, on tosin hupaisaa juuri suhteuttaa sitä jonkun edellä mainitsemaan tekstimainontaan (Paholainen pukeutuu Pradaan -leffassa kissa muuten nostettiin mainiosti pöydälle sivulauseessa, kun rouva päätoimittaja hiillosti toimittajia mainostajien brändien puuttumisesta) tai vaikkapa elokuvien product placementiin. Oletetaan, että kaikki ymmärtävät että kyseessä on mainonta - kaikkihan sitä tekevät. Toki elokuvissa kyseessä on sentään fiktio, ei vakuuttava suositus kuten lehdessä tai suositussa blogissa.

Aslak Poromies kirjoitti...

Sori että jatkan väittelyäni aiheesta josta Noora mut jo tyrmäsi toteamalla että "Me ollaan eri mieltä, ei voi mitään :)"

Mua häiritsi erityisen paljon tää Nooran kommentti alkuperäiseen viestiini: "Aslak:Ymmärrän sunkin pointin todella hyvin, mutta tuskinpa kukaan sua mistään mummolta saaduista marjoista oikeuteen veisi, ei valtiolla sellaisia resursseja ole."

Eli suomeksi: Noora, sun mielestä on ihan jees että on lakeja jotka valvoo JOKAISEN blogia kirjoittavan vapaan kansalaisen tekstejä, koska eihän "valtiolla ole resursseja" ruveta valvomaan tätä lakia? Sori vaan, mutta MITÄ HEMMETTIÄ? Eli näillä laeilla mua näennäisesti kontrolloidaan, mutta jatkotoimenpiteisiin (Nooran mukaan Jenkeissä "varoitus tai huomautus", nimimerkin Sami Sundell postaaman linkin mukaan 11 000 euroa valtiolle + mahdolliset korvaukset kuluttajille) ryhdytään vain jos siihen valtion taholta löytyy intressejä. Tämänkaltaiset lait tahdot myös meille? Huh, huh.

No, positiivista on se että syntyneen keskustelun myötä myös Noora on ryhtynyt pohtimaan markkinointimaailman eettisiä säännöksiä. Itse sanoisin että sun pitäisi edelleenkin kieltäytyä ottamasta vastaan lahjuksia. Ei Ylekään näitä sääntöjä ole huvikseen keksinyt. Ei se ole reilua meitä lukijoita kohtaan, ihan oikeasti. Tai sitten mainitset AINA vaikkapa arvonnan yhteydessä että 'arvon tämän tuotteen teille koska tykkään siitä ja koska lisäksi tahdon saada siitä ilmaisen näytteen valmistajalta, kun pitäähän mun postikulutkin maksaa'.

"-- arvoin esimerkiksi vastikään blogissani Lisen Organicsin kasvoveden. Tuote on lempituotteeni, ja suosittelen sitä todellakin kaikille lukijoilleni. Vastapalvelukseksi kilpailun järjestämisestä pyysin itsellenikin kasvoveden, enkä näe siinä mitään epäeettistä." Mun mielestä blogimaailmassa suunnilleen mikään ei voi olla epäeettisempää kuin järjestää arvontoja ilmaisten lahjusten toivossa. Häpeä, Noora!

Pidemmän päällehän tämä voi johtaa esim. tuohon yhden anonyymin aikaisemmin mainitsemaan aikakauslehtiskenaarioon. Nooralle lähetellään ilmaisia kasvovesiä koska Noora tykkää niistä. Noora myös saattaa kirjoittaa niistä positiivisesti ja arpoo niitä lukijoille. Jos Noora ei pidä kasvovesiä esillä, niin eipä putoile ilmaisia kasvovesiä postista.

Voit siis vaikkapa kirjoittaa jostain kivasta uudesta kasvovedestä positiivisesti. Ihan ilman mitään markkinoiden kahleita. Sitten toki jälkeenpäin pyydät markkinoijaa lähettämään yhden putelin kun sitä kovasti kehuit blogissa. Vähän niinkuin vastapalveluksena. Tästä ei edes tarvii mainita blogissa koska mainostit periaatteessa ihan ilmaiseksi. VITSI SÄ OLET OVELA! Montako ilmaista Ombaria muuten pyysit maahantuojalta kun noin kovasti innostuit kehumaan yhdessä postauksessa?

Myös tuo uusimmassa postauksessasi mainitsema periaate (kehut hyviä lahjuksia, et dissaa huonoja lahjuksia) on ihan väärin. Toisin sanoen, markkinaihmiset voivat lähettää sulle laatikkokaupalla ilmaista kamaa, ja sitten jos sieltä löytyy jotain tosikivaa niin sä mainostat sitä blogissasi.

Sori Noora, mutta meikäläisen luottamus sun sinällään mielenkiintoiseen ja aiemmin äärimmäisen informatiiviseen blogiisi mureni kerralla. Onneksi rehellisenä ihmisenä paljastit kähmyilysi. Eihän kai tuossa toisaalta ole mitään ihmeellistä, eikös nuo lahjukset on "maan tapa" . ;)

Ollaan mun mielestä aika äärirajoilla piilomainonnan suhteen. Jos Suomessa olisi jenkkilait niin saattaisin haastaa sut 11 000 eurosta + kuluttajakorvauksista oikeuteen ;)

Noora kirjoitti...

Aslak:RAUHOITU HYVÄ MIES!! Mä en järjestä arvontoja ilmaisten lahjusten toivossa, vaan mua lähestytään kysymyksellä "voisitko arpoa tällaisen tuotteen?" johon vastaan että "joo, jos mulle ei tule siitä kuluja". Kasvoveden ja lastentossujen postittaminen arvontavoittajalle maksoi 9 euroa, joka olisi ollut mulle tappiota, ellei arpajaispalkinnot lahjoittanut firma olisi korvannut kuluja jotenkin. Mielummin, kuin siirtelemällä yhdeksää euroa pankkitililtä toiselle, otan vastaan tuotteen, jonka itse valitsin. EN TO-DEL-LA-KAAN häpeä tätä olenkaan. EN KAI MÄ NYT OLE NIIN IDIOOTTI, ETTÄ KIRJOITAN BLOGIA KAIKEN VAPAA-AIKANI JA VIELÄ OTTAMALLA SIITÄ TALOUDELLISTA TAPPIOTA ITSELLENI?!!

Ombareja en ole pyytänyt maahantuojalta, enkä ole saanut yhtäkään ilmaiseksi. Ostin yhden, ja se maksoi reilut 3 euroa.
Jos olisin saanut ilmaisia Ombareja, olisin siitä maininnut.

Olisiko susta reilua dissata esimerkiksi dödöjä tai rasvoja sillä perusteella, että ne on mun subjektiivisen mielipiteeni mukaan huonoja? Tietenkin mä kritisoin ja olen kriittinen, mutta et ehkä miehenä tajua, että naisten kosmetiikka ei todellakaan sovi kaikille, siis tietyt tuotteet sopii tietyille ihmisille ja toisille ei. Kirjoitanhan mä, jos joku tuote ei mulle sovi, mutta en koe, että on järkeä dissailla sopivuuden puolesta isommin mitään sen vuoksi, että jonkun iholle tuotteet saattaa olla okei.

Sä et ehkä tajua nyt sitä, että mä olen AINA maininnut kun tuotteet on saatu ilmaiseksi. Jos luet mun blogia, niin tajuat, että mainitsen tällaisesta harvoin, KOSKA SAAN ILMAISIA TUOTTEITA ABOUT 10 KERTAA VUODESSA!! Se on aika hiton vähän, ja siitä mainitaan blogissa AINA. Tämä kasvovesi-lastentossu -arvonta oli itseasiassa eka arvonta, jonka yhteydessä pyysin itselleni jotakin postikulujen korvaamiseksi. Aikaisemmin olen siis ottanut takkiini blogin pitämisestä.

Jos sulla meni usko, niin ihan sama, voit vapaasti häippästä minne vaan muualle blogosfääriin, mä en ala ottamaan takkiini harrastuksesta sun takia.

.. Ja miten niin ollaan äärirajoilla piilomainonnan suhteen? Taidat olla aika uusi blogini lukija kun info on mennyt ohi. Olen alusta alkaen kertonut,e ttä aina kun kirjoitan ilmaiseksi saadusta tuotteesta, mainitaan se tekstissä! En ole rikkonut tätä lupausta koskaan. Tiedoksi vaan.

Aslak Poromies kirjoitti...

Moi vielä - heti alkuun pahoitteluni jos kommenttini aiheutti sulle harmaita hiuksia. Näin netin kautta viesti välittyy ehkä vähän erilailla kuin tosimaailmassa (vaikka toki yritinkin keventää viestin tunnelmaa parilla hymiöllä). Olen uusi blogosfäärissä, sori etikettivirheeni ;)

Olet oikeassa siinä että mun on turha sua ruveta neuvotaan naisten kosmetiikkaan liittyvissä asioissa. Silti ihmettelen yhä sitä että positiivisten subjektiivisten mielipiteiden kertominen on hyväksyttävämpää kuin negatiivisten subjektiivisten mielipiteiden. Tokihan lukijat tietävät että kirjoituksesi perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiisi ja mielipiteisiisi.

Siinäkin olet oikeassa että en ole blogisi pitkäaikainen tahi järin aktiivinen lukija, toki mielenkiinnolla olen lueskellut ei-naistenkosmetiikkaan liittyviä tekstejäsi joista on mullekin ollut paljon iloa ja hyötyä.

Ei tulisi itsellenikään mieleen maksaa siitä jos arpoisin jotain tuotteita blogissa. Kuitenkin jankkaan vielä että tuossa aiemmin mainitsemassani tekstissä kerroit että arvonnan jälkeen pyysit itsellesi ilmaiseksi arvotun tuotteen. Eli annat tuotteelle julkisuutta, ja sitten pyydät itsellesi tätä kyseistä tuotetta korvauksena kuluista jotka aiheutuivat sillä että annat tuotteelle julkisuutta.

Sanon edelleen että tuossa ollaan aika harmaalla alueella ja kannattaa olla tosi varovainen noiden lahjatavaroiden kanssa. Hyvä että linjasi on avoin ja rehellinen. Sitäkin parempi olisi YLEn tapaan kieltäytyä ilmaisista tuotteista. Kyllä blogiasi luetaan ilman tavara-arvontojakin ;) Mutta toki ymmärrän että amatööriblogaajana on kivaa saada vähän vaivanpalkkaa tekemästään pyyteettömästä duunista.

Jätettäköön tämä kuitenkin tähän, ei ollut tarkoitus suututtaa eikä kiusata :)

Noora kirjoitti...

Aslak:Ymmärrän, että sä tartut tohon kosmetiikkajuttuun, mutta se asia ei ole niin yksinkertainen. Mä pystyn helposti määrittelemään sen, minkälainen iho ja hiukset mulla on, ja jos mulle sopii joku tuote, saattaa se melko varmasti sopia hyvin muillekin ohuthiuksisille, kuiva- ja herkkäihoisille naisille. Jos joku tuote ei mulle sovi, on mun silti mahdotonta sanoa, että onko se tuote huono kaikille, vai vaan mulle. Sen takia on huomattavasti helpompi - yksittäisistä brändeistä puttaessa - kehua itselleen jonkin sopivan, kuin haukkua jotakin, joka sitten saa negatiivisen kuvan kaikkien mielessä.

Ajattelin laittaa sivulleni kyselyn, että lopetanko arvonnat. Sittenpähän päästään tästä kustannuspuolesta, jos porukka mielummin lopettaa tuotenäytteiden arpomisen, kuin että mä saatan saada jotakin samalla itselleni korvaukseksi postikuluja vastaan.

Suositut tekstit