Havahduin asiaan pari päivää sitten antaessani puhelinhaastattelua. Toimittaja kertoi harmistuneensa huomattuaan, ettei Laveran shampoolla ole BDIH-merkkiä, joten tarkastin oman Lavera-shampooni etiketin ja kyllä, sertifikaatti puuttuu! Purkin kyljessä lukee kylläkin Vegan, mutta se nyt on tietenkin eri asia se.
INCI-listassa (jota EN ole aikaisemmin syynännyt, koska olen luottanut brändiin) lukee yllätyksekseni Sodium Coco Sulfate, joka on INCI-listalla heti TOISENA! Aine on Rita Stiensin kosmetiikan ainesosaraamatun mukaan kemiallinen, pinta-aktiivinen aine. Sitä on lisätty shampooseen, koska se muodostaa vaahtoa.
Kuluttajien mielikuva shampoon laadun ja runsaan vaahtoamisen suhteesta on niin vahva,että jopa Lavera on taipunut kuluttajien mielikuvan tyydyttämiseksi. Minua haastatellut toimittaja kertoi Laveran shampoo-tuotteiden kuulemma olleen aikaisemmin sertifioituja, ja että vaahtoa muodostava ainesosa olisi lisätty tuotteeseen nimenomaan kuluttajien sitä vaadittua. En ole tietoa tarkastanut, mutta toimittajan taustaa tietäen uskon voivani luottaa väittämään. Kummallista käytöstä luonnonkosmetiikkabrändiltä.
Laveran shampoossa on myös ainetta nimeltä Cocamidopropyl Betaine, joka niinikään on kemiallinen ainesosa.
Haastatellessani Rita Stiensiä kysyin häneltä juuri shampoo-asiaa ja hänkin suositteli luottamaan tiettyihin brändeihin, joista Lavera on yksi. On tietenkin täysin mahdollista, että Laveran muut shampoot ovat sertifioituja, mutta se että edes yksi ei ole, on todella hämäävää ja tekee luonnonkosmetiikkabrändeihin luottamisesta ei niin helppoa, kuin sen mielestäni pitäisi olla. Tässä lainaus tekemästäni Rita Stiensin haastattelusta:
"1. Kerro shampoosta, miten tunnistaa hyvän ja turvallisen tuotteen?
Shampoot ovat hyviä esimerkkejä tuotteista, joita myydään epäolennaisuuksilla. Esimerkiksi vaahto: sillä ei ole mitään roolia hiusten puhdistumisessa! Eräs Nivean tutkijakin totesi kyseessä olevan vaan seikan, jolla kuluttajat mittaavat tuotteen miellyttävyyttä. Saksassa vaahto ei ole enää in, Ranskassa sen sijaan kyllä. Ihmiset luulevat tuotteen olevan tehokas, kun se vaahtoaa. Oikeasti shampoo on jo tehnyt tehtävänsä siinä vaiheessa, kun vaahtoa alkaa muodostua. Se on täysin turhaa.
On hyvä tiedostaa, että shampoiden koostumuksessa 95-97% on yleensä ainoastaan vettä ja puhdistavia ainesosia. Usein tuotteessa ei ole mitään kosteuttavaa ainesosaa ja monissa on myös silikonia, joka lätistää hiukset. Silikonin aiheuttamalle lättäkampaukselle tarvitaankin sitten hiuslakkaa, muotovaahtoa, vahaa ja tuuheuttajia.
Shampoo ei voi koskaan olla täysin luomu. Kun shampoossa tai saippuassa on esimerkiksi Sodium laureth sulfatea, ei se ole oikeasti luonnonmukainen tai ympäristöystävällinen tuote.
Nooran lisäys: eli Kempparissa käyty keskustelu SLSn luonnollisuudesta sai vastauksen tässä. Aine ei ole sen parempi luonnollisena kuin kemiallisesti valmistettunakaan!"
- lähde: Kemikaalicocktail 10.10.2008
Lavera-shampoo-case todistaa taas kerran, kuinka tärkeä INCI-lista onkaan. Lavera-shampoon sertifioimattomuus ärsyttää niin paljon, että seuraava shampooni lienee jonkun muun merkkinen. Valikoimaa kuitenkin riittää - etenkin täällä Berliinissä! Ja onhan sertifioituja shampoita Suomessakin: esimerkiksi Urtekremin shampoot ovat hyviä JA sertifioituja, ja niitä saa nykyään kuulemma myös S-ketjun ruokamarketeista!
56 kommenttia:
Ohhoh! Olen todella hämmentynyt, sillä olen pitänyt Laverasta merkkinä ja käyttänyt useita sen tuotteita, shampoota onneksi en.
Tuo Urtekramin löytyminen pari päivää sitten Prisman hyllyltä kirvoitti huulilta niin hämmästyneen huudahduksen, että lähellä olevat asiakkaat miltei hypähtivät ilmaan. ;) Mutta mitenkä muutenkaan reagoida, kun ainakin hoitoaine on tasan puolet halvempaa kuin Ruohonjuuressa, josta sitä juuri poikaystävälle ostin? Ja vaikka olen mielelläni ostanut mahdollisimman paljon Ruohonjuuresta hyvää kauppaa tukeakseni, tässä tapauksessa haluan ehdottomasti antaa S-ketjulle viestin ostamalla Urtekramit sieltä (myös puolet halvempi hinta ja bonusten kertyminen vaikuttaa toki asiaan;).
Minulla ei juuri nyt ole Laveran kuvastoa käsissä, mutta muistaakseni siihen oli jälkikäteen lisätty merkintä tarralla tms. että kaikki kuvaston tuotteet eivät ole BDIH-merkittyjä. En koskaan sitä tarkemmin pohtinut, mutta selittynee tuolla että muutos koostumuksessa on uudehko juttu.
Harmi, Laveran omenshampoo kolahti paljon enemmän kuin testaamani Urterkamin merileväshampoo.
Mitäs tuo Urteramin sodium-coco-sulfate sitten?
Hyvänen aika! Olen kanssa kovasti luottanut Laveraan! Ja pessyt hiukseni Laveran Ruusu-shampoolla tähän päivään asti ja samanlaisilla kemikaaliherkuilla on senkin Inci pilattu. Plääh!
Oho, oli kyllä yllättävä tieto! Mutta onhan Laveran kasvotuotteet sertifioituja? Olen nimittäin suunnitellut ostavani kyseisen sarjan kasvonpuhdistuskamat ja -rasvan. Asun maalla, enkä pääse syynäilemään pullojen kylkiä..
Itse en aio luopua Laveran shampoista enkä muistakaan tuotteista. Käyvät minulle mainiosti, siis tyytyväinen kun viimein jokin käy :) Urtekramin kamomillashampoon INCI
Aqua, Aloe Barbadensis gel*, Cocamidopropyl betaine, Coco-glucoside, Sodium Coco-sulfate, Glycerin,
jne.
Eli kyllä sitä siinäkin näyttää olevan. Lastenshampoissa myös, jos nettikauppojen listaukseen uskominen.
Lisäyksenä, että myös monessa muussa Urtekramin shampoossa, myös omassa Tea Tree putelissa lukee sodium coco-sulfate sekä cocamidopropyl betaine.
onko siis niin, että cocamidopropyl betaine on sallittu raaka-aine luomusertifioidussa kosmetiikassa?
Toiseksi menin itsekin ostamaan maitokaupasta faith in nature -sarjan shampoon ja hoitoaineen, joka oli hintalappuun merkitty luomutuotteeksi, mutta oikeaa sertifiakaattia en pullon kyljestä kylläkään löytänyt.. grrr
Prismassa on nykyisin erittäin hyvät valikoimat kaikenlaista eettistä ja mm. Urtekramin tuotteet ovat monessa Prismassa laajalla valikoimalla myynnissä (meidän prismassa mm. Urtekramin rusinoita, erilaisia pähkinöitä, papuja, k´hiutaleita, makeisia, kosmetiikkaa jne jne jne) ja TODELLAKIN HINTA PUOLET SIITÄ MIT EKOKAUPOISSA!!!
Tulee mieleen että kaksinaismoralismi kukkii: toisaalta ekokauppojen puuhaihmiset vaativat kovaan ääneen luomua kauppoihin kohtuulliseen hintaan, mutta kumminkin itse pitävät elitististä hintatasoa yllä!!!
...tai sitten S-ryhmä pystyy isona ostajana neuvottelemaan edullisemmat sisäänostohinnat kun pikkuliikkeet (jota Ruohonjuurikin on verrattuna S-ryhmään). Ekokauppa on Suomessa niin lapsenkengissä (pienet volyymit), että en usko pienten yrittäjien niitä myyvän "elitistiseen" hintaan dollarinkuvat silmissä. Jos siitä elannon saa, niin se on jo aika saavutus Suomessa...
Totta että kaikki kunnia heille, jotka ovat olleet luomun pioneereja.
Kuitenkin on myös niin, että mitä enemmän ostamme marketista luomua ja ekoa, sitä enemmän sinne sitä tulee ja hinnat halpenee kuluttajille.
Itse kuitenkin kuuden hengen talouden pyörittäjänä joudun valitettavasti myös pohtimaan kustannuspolitiikkaa vaikka kuinka mielelläni tukisin pienyrittäjiä.
Jos joku löytää shampoon missä ei tosiaan ole mitään näitä sulfaatteja (myöskään sitä sodium coco sulfatea) niin saa toki vinkata.
Ei liity suoraan aiheeseen, mutta onko muille tullut hampaisiin reikiä Urtekamiin tai johonkin muuhun hippihammastahnaan siirtymiseen jälkeen? Itselläni oli täysin reiättömät hampaat, mutta Urtekamiin siirtymiseen jälkeen lääkäri löysi hampaistani 2 reikää :(
Tuo hammaslääkäri muuten suositteli käyttämään Listerine-suuvettä...minkähänlaista myrkkyä moinen on?
Sekä sodium coco-sulfate että cocamidopropyl betaine ovat saaneet Rita Steinin kirjassa 2 tähteä (max on 3) ja ovat näin hänen mukaansa "hyviä" raaka-aineita.
Alalla toimivana minun täytyy surukseni sanoa, että se on aika viidakko.Kaikki luonnollisena myyty ei ole läheskään sitä, toisin kuin purkin kyljestä voisi päätellä.Joukossa on "kirkasotsaisia" aatteen ja päämäärän puolesta aidosti työtä tekeviä yrityksiä sekä koko ajan kasvava porukka nopean rahan perässä porhaltavia.Vm. tekevät alalle paljon hallaa, sillä kuluttajalle, joka hetki sitten ilahtui löytäessään mielestään hyvää ja eettistä tavaraa toteaa usein tulleensa petetyksi.
Minulla on tapana antaa nyrkkisääntönä sertifiointi: jos sellainen löytyy edes netistä (moni merkki ei maksa merkin käytöstä purkin kyljessä)voi olla melko huoleton.MUTTA: jokaisen merkin kaikki tuotteet eivät ole sertifioituja.Tästä esimerkkinä Lavera, muitakin on. JA jos merkki väittää olevansa esim biodynaaminen (Jurlique, ks Nooran aiempi postaus), ei se vielä takaa että se olisi loppuun asti eettinen ja ekologinen. "Luonnolliset raaka-aineet" kertoo vain sen - mutta ei vielä mitään valmistusmenetelmistä, miten raaka-aineet on kasvatettu ja missä, pakkausten kierrätettävyydestä jne. Ja vielä, lisätäkseni tuskaanne, jotkut yleisimmistä sertifikaateista sallivatkin isohkon määrän synteettisia valmistusaineita (mm Ecocert)...
Tämä ei ihan tähän kuulu, mutta ajattelin, että kyseinen sivu voisi kiinnostaa. Sophie Uliano on kirjoittanut kirjan Gorgeously green, jota suosittelen kaikille. Sophien sivuilla on tarjolla lista, josta voi tutkailla tuotteidensa sisältämiä ainesosia. Jos tuotteesta löytyy punaisia aineita, Sophie suositteli hävittämään tuotteen heti, jos oransseja, tuotteen voi käyttää loppuun ja seuraavan kerran valita paremmin. Kyseisen listan voi itselleen printata ja ottaa mukaan kauppaan.
http://www.gorgeouslygreen.com/cheatsheet/
-Mia
Hei Noora!
Oletko tehnyt koskaan postausta parfyymeista? mitä ne sisältävät? Onko hajuvedet sama asia kuin muuten kosmetiikassa käytetyt hajusteet?? Fragrance or parfum on tuon cheatsheet-listan mukaan erittäin nou-nou.
Sen jälkeen kun ostin ekan "chanelini" on hajuvesi ollut melkein joka päivä käytössä enkä sitä ole koskaan sen enempää miettinyt muuta kuin tuoksun kannalta, kuten muuta kosmetiikkaa.
-Basilika
Tiedätkö, vasta ostin Laveran shampoon ja olen ihmetellyt miten se tuntuu vaahtoavan niin paljon (edellinen oli Logonaa ja ero näiden välillä on ihan selvä). On käynyt mielessä, että pitäisi tarkistaaa lukeeko siinä tuolla sodium coco sulfate-nimellä, mutta en ole unenpöpperöissäni saanut aikaiseksi. No, niinhän se arvaus sitten paljastui todeksi.
Mutta tosiaan hyvä pitää mielessä että se Sodium Coco Sulfate on suomeksi mainittu yleensä nimellä "saippuoitu kookosöljy", kuulostaa paljon paremmalta ja luonnollisemmalta :)
Että sen puolesta olen vähän skeptinen niiden Urtekramin kosmetiikkatuotteiden kanssa, yritin tossa yhtenä päivänä etsiä Ruohonjuuresta käsisaippuaa jossa ei olis noita sulfaatteja, mutta eipä löytynyt!
Mites nää hiustenpesusaippuat? Ovatko ne OK?
mustassa saippuassa (inkuton) noita ei taida olla, vai? Sulfaatteja siis
Tarkennan vielä tohon mun käsisaippuajuttuun että nestemäistä yritin siis etsiä :)
Juuri tänään Ruohonjuuressa ihmettelin, että miten Laveralla voi olla vieläkin aurinkosuojatuotteita, kun olen lukenut, että niitä ei voi tehdä luonnonkosmetiikkana, koska niistä ei saa tarpeeksi vahvoja suojaltaan, ja siksi niitä ei voi kutsua aurinkosuojatuotteiksi...
Olisiko nekin sitten näitä hämäystuotteita?? en tullut katsoneeksi oliko sertifiointimerkkiä kyljessä.
Kyllä Laveran aurinkosuojatuotteet ovat ihan sertifioituja ja laillisia. Se on tällä hetkellä ainut luonnonkosmetiikkamerkki joka täyttää EU:n suositukset suojakertoimissa. Vähän aikaa sitten siitä oli juttua täällä Nooran blogissakin.
Anonyymi: ok, hyvä tietää! pitää suositella niitä äidille. itse kun en aurinkotuotteita edes käytä.
Kas, uutena tietona tuli mullekin. Eräässä nettikaupassa lukee edelleen Laveran olevan sertifioitu. Ei puhetta sellaisesta kuten "osittain" tms.
Mutta mikään shampoo ei koskaan ole täysin luonnollinen. Alkuperä ei riitä ja tuotantotapa toki vaikuttaa, mutta luonnollista tapaa ei tietääkseni ole.
Harkitsen shampoon tekemistä itse ja kyllä vaan raaka-ainekaupoissa on nuo samat aineet.
Edes palashampoo ei ole täysin luonnollinen, koska lipeä valmistetaan synteettisesti. Aito musta saippua lienee sitten luonnollinen, koska siinä käytetään tuhkaa. Ja muitakin on. Eli pitää varmistaa että saippuan valmistuksessa on käytetty tuhkaa eikä Natrium Hydroksidia.
Jos täysin luonnollista halutaan, vaihtoehdot ovat pesupähkinät ja shikakai, ehkä myös himalajan vuorisuola. Ehkä jotain muitakin, en tiedä. Ruokasoodakin pitää valmistaa. Johtovesikin sisältää nykyään ties mitä myrkkyjä. Sadevettä siis. Tai ei... ilmansaasteet...
Laverakin tekee kauppaa. Pitää tarjota, mitä kuluttaja haluaa, jotta kauppa käy.
Itse en tykkää paljosta vaahdosta, mutta on sitä silti vähän oltava, koska se helpottaa aineen levittämistä.
-AT
En lopettanut vielä.
Sertifioiduissakaan ei väitetä että tuotteet olisivat 100% luonnollisia. En ainakaan ole sellaisia nähnyt. Sertifikaatit eivät vaadi sitä. On esimerkiksi 98%. Ehkä se loput 2% on juuri tuotantotavasta johtuva.
(Mun pitäisi varmaan myös perustaa blogi kun alkaa tuota tekstiä tulla niin hiivatisti...
Ja nyt käytän itse tekemääni saippuaa, johon käytin synteettistä lipeää.)
-AT
Kommentoin jo joskus aikaisemmin johonkin vanhaan postaukseen, mutta siis Ole hyvä -sarjan sampoista on poistumassa sodium lauryl sulfaatti. Kannattaa käydä kysyä Ekolosta tarkemmin koska se tapahtuu.
Mulla on Laveran ruusu hoitoaine kuiville hiuksille ja se on ainoa kokeilemistani (luonnonkosmetikkan) hoitoaineista, joka oikeasti kostuttaa hiuksia. Esimerkiksi Urtekramin kamomilla hoitaine ei toimi ollenkaan, sama kuin jättäisi hoitoaineen käyttämättä.
Nyt kun aloin katsomaan Laveran purkkia siinä ei ole mitään merkintää luononkosmetiikasta, mutta saattaa olla että ne on ollut pahvipakkauksessa joka on mennyt aikoja sitten roskiin. Ihan kamalaa jos ei voi enää luottaa. Ja erityisesti kun kyseistä tuotetta Ekolon myyjä suositteli.
Onko kenelläkään kokemuksia hyvistä kosteuttavista hoitoaineista? Esimerkiksi Urtekramin tuotteista, joka taitaa olla Suomessa markkinoiden edullisin.
Ja kiitos muuten Prisma -vinkistä. Olen sattumalta menossa juhannusostokset kyseiseen kauppaan tekemään, joten voisin samalla koluta Urtekramin tuotteet läpi.
Kyllä Urtekrameissakin on Coco sodium sulfatea... (ainakin minun pullossani lukee niin)
Onko se siis sama kuin Sodium laureth sulfate?
mitä mieltä olette herbinan uusiat "luonnonmukaisista" shamppoista ja hoitoaineista?
Sodium Coco Sulfate = Sodium Lauryl Sulfate, koska sama CAS-numero. Sodium Coco Sulfatea sisältävät monet Laveran ja Urtekramin tuotteet, kuten monet täällä ovat maininneetkin.
Terveiset täältä luomun mekasta Berliinistä! Löysin tänään ilokseni viereisestä ruokakaupasta BDIH-merkityn CARE NATURE päivävoiteen, jonka hinta oli 3,49e!! Tigergras- Grüner Tee-voide on ollut noin tunnin kasvoilla ja toimii minulla ainakin tähän mennessä paremmin kun huippukalliit Hauschkat. Onko muilla tästä kokemusta? muutkin sarjan tuotteet olivat REWEssä muutaman euron hintaluokkaa.
Voi kääks, olen itse tehnyt saippuoita, enkä ole ollenkaan ajatellut tuota lipeän "kamaluutta". Onko lipeä kovin pahaa tavaraa ympäristön ja elimistön kannalta? Siis saippuoitumisen jälkeen? Kaliumhydroksidipurkin (nestesaippuan tekoon) kyljessä lukee, että sitä käytetään myös luonnonsuojeluun (no, olikohan tuo nyt oikea sana), rehevöityneille vesialueille..
Voiko saippuoitu kookosöljy olla yhtä paha asia kuin SLS? Saippuoitu kookosöljy saadaan saippuoitumisprosessin kautta kookosöljystä ja lipeästä.
Onko kukaan kokeillut tehdä saippuaa tuhkalla?
EIH: Tässähän menee jo aivan sekaisin: "Sodium Coco Sulfate = Sodium Lauryl Sulfate, koska sama CAS-numero. Sodium Coco Sulfatea sisältävät monet Laveran ja Urtekramin tuotteet, kuten monet täällä ovat maininneetkin."
Aiemmin sanoin, että kainalot ärtyivät Urtekramin dödöstä, jossa saippuoitua kookosöljyä. Ja sitä on muistaakseni hajusteettomassa saippuassa, jota Noorakin tais käyttää. Eihän se voi olla SLS:ää, koska juuri SLS:n takia vaihdoin luonnonkosmetiikkaan???!!!
"Actually, shampoo makers finally seem to have gotten it right this time. Sodium coco sulfate is a coconut derivative, and though it hasn’t been subjected to as much testing and scrutiny as have more widely-used ingredients, it does indeed seem to be a safer alternative to SLS. It’s less irritating than sodium laurel sulfate, but doesn’t contain the cancerous byproducts of evil twin cousin sodium laureth sulfate.
Lainattu: http://www.mnn.com/lifestyle/health/stories/safe-shampoo
Urtekram Lavender Shampoo (INCI):
- Aqua
- Aloe Barbadensis Gel *
- Cocamidopropyl Betaine <-
- coco-glucoside
- Sodium coco Sulfate <-
- Glycerin
- Sodium cocoyl Glutamate
- Lavandula angustifolia extract *
- Citric acid
- Lavandula angustifolia oil *(aroma *)
- Geraniol **
- Linalool **
- Limonene **
----------------------------
Urtekram Lavender Hoitoaine (INCI):
- Aqua
- Glycerin *
- Glyceryl stearate se
- Prunusarmeniaca Kernel Oil *
- Simmondsia Chinensis cera *
- Cetyl alcohol
- Cocoglycerides
- Cetearyl olivate
- Sorbitan Olivate
- Citrus Grandis Seed extract
- Citric Acid
- Lavandula angustifolia Oil *
- Geraniol **
- Linalool **
- Limonene **
----------------------------
* = Incredient proceeding from organic farming
** = From essential oil
100% of the total of the ingredients are of natural origin.
15% of the total of the ingredients proceed from organic farming
Natural & Organic Cosmetics
Lähde: Purkkien kyljestä
Sori typoista jos niitä on, aika vaikeannimisiä sanoja niin kirjoittavaksi kuin sanottavaksikin. :p
Ymmärtääkseni lipeä poistuu saippuasta juuri sen kemiallisen reaktion takia. Valmiissa saippuassa ei pitäisi olla lipeää.
Onko kenelläkään kokemusta Dermosilin tuotteista. Heiltäkin löytyy nyt Ecocert merkinnän saaneitä tuotteita ja ainakin kasvojenpuhdistus-vaahto on "vain"99.3% luonnollisista aineista valmistettu, joista 5%luomua. (näin muistaakseni mainostivat itse).
Valmiissa saippuassa ei lipeää olekaan, eikä sitä tarvitse mainita incissä. Mutta muuttaako se öljyt jotenkin "pahoiksi" tai jääkö siitä jotain jäänteitä saippuaan?
Lipeä muuttuu suolaksi. Sitä ei siis ole valmiissa saippuassa jos määrät on laskettu huolellisesti. Eli saippua on suolaa, rasvaa ja vettä.
Saippuaan käytettävä lipeä on noin 98-100% nat.hydroksia, loput mahdollisesti ilmasta tullutta kosteutta. En usko että saippuassa olisi mitään jäänteitä, koska niitä tuskin on lipeässäkään.
Ennemminkin meinaan, mitä lipeän valmistusprosessista aiheutuu luonnolle, koska luonnon kannalta, kuten Steins ilmaisee, mikään pesuaine (omasta mielestäni muutkaan aineet) ei ole täysin ongelmaton. Eikä ilmeisesti ihonkaan - tämä mun oma ilmaisu.
Ja kaikki nämä aineet tehdään tehtaissa, jotka jo itsessään ovat ympäristörasite.
Dermosta: kasvopesuvaahdosta en muista, mutta suihkugeeli sisältää sls:a.
-AT
PS: Osittain kirjoitin kommenttini, koska halusin provosoida. Oikeasti olen sitä mieltä, että teemme niin tai näin, aina teemme väärin päin :-(
Tsekkasin juuri Laveran hoitoainetuubini eikä näy siinäkään olevan BDIH-merkkiä. Ei auta, täytyy siis vaihtaa merkkiä. Harmi!
Raivostuttaa! Tekisi mieli mennä parvekkeelleni ja huutaa.
On niin huijattu olo!
Eli onkos nyt kiellettyjen listalla myös Urtekramin tuotteet? Sori, mut en nyt oikein ymmärtänyt että onko sodium-coco-sulfate sama kuin SLS?
Joku kysyi Dermosilin tuotteista, ja voin sanoa että tämä neitonen on ainakin lankaan mennyt.
Ostanut sokeana tuotteen jota on mainostettu luonnonkosmetiikaksi ja vielä purkin kyljessä on ECO CERT:in logo! Silti tuote sisältää Sodium Layryl Sulphatea!
Eli tuote on: Dermosilin puhdistusvaahto
http://www.dermoshop.com/product.asp?id=12249&group=face&purpose=clean
"Puhdistusvaahdolle on myönnetty tuotteen luonnonperäisyydestä kertova ECOCERT Natural Cosmetic -tunnus."
Miten tämä voi olla mahdollista? Eikös luonnonkosmetiikan tarkoitus ole jotain aivan muuta?
http://www.organicsurge.com/UNQ_Homepage.aspx
Kuulemma uusi tulokas. Mitä mieltä olette/ kokemuksia?
Noora: Jossain kommentissa joku sanoi/ehdotti että tekisit pienen listan jossa olisi kemikaalit joita tulisi ehdottomasti välttää kosmetiikassa / ruuanlaitossa jne.
Jos on vain aikaa niin sellainen olisi kiva! Vai oletko jo tehnyt sellaisen, käyn satunnaisesti sivuillasi joten jotain on voinut jäädä lukematta :)
Savi lienee ainoa tensiditön pesuaine? Ja on ainakin luonnollinen ja luontoystävällinen sekä todella hoitava iholle, auttaa moneen vaivaan. Itse vaihdoin saveen kun kyllästyin syynäämään INCI-listoja, joista aina tuntuu paljastuvan jotain epämiellyttäviä ylläreitä ennemmin tai myöhemmin. Uskon että mitä yksinkertaisempi sen parempi. Ihon kosteuttamiseenkin käytän lähinnä puhtaita öljyjä. Eli tasan kahdella raaka-aineella, savella ja öljyllä, saa jo paljon aikaiseksi. Jos ei ole aivan pakko saada "ihanan ylellisen" vaahtoavia ja hajustettuja kemikaalicocktaileja houkuttelevissa purnukoissaan..
Lisää pökköä:
Haetko savesi ojasta? Jos et vaan esim apteekista, tietääkseni se on synteettistä. Varmista myyjältä. Sellaisen tiedon sain aloitellessani saippuaharrastustani. Ja vaikka se olisi luonnonaine, miten se puhdistetaan?
Tensiditön se toki on.
Vitsit, tää on hauskaa!!!
-AT
Etsin vielä tietoa savesta ja niin sen moni väittää olevan täysin luonnollinen. Olen kuitenkin skeptinen ja kiinnostaisi sen tuotantotapa. Sitä tuotetaan kuumissa valtioissa, joten kuivatus tapahtunee auringossa, mutta miten se puhdistetaan?
Ja ilmeisesti jokin taho tuottaa myös synteettistä kamaa.
No, tiedon etsintä jatkuu...
Edelleen olen sitä mieltä että mitä vähemmän prosessoitu, sen parempi niin luonnolle kuin käyttäjällekin. Vaihtoehtoisesti voi tehdä kosmetiikkansa itse niin ainakin tietää, mitä on siihen laittanut. Ja on helppoa!
-AT
Santen ja Logonan shampoot ovat BDIH-sertifioituja.
Käytän myös Laveran shampoita,
joiden vaahtoavuuden pitäisi olla parempi juuri johtuen
voimakkaammista tensideistä kuin mitä sertifikaatit sallivat.
Kumma kyllä, en huomaa mitään eroa Santen,Logonan ja Laveran shampoiden vaahtoavuudessa, yhtä hyvin tuntuvat sertifioidut vaahtoavan kuin Laveran shampoot.
Johtuneeko sitten siitä että hiukseni ovat käsittelemättömät, ei väriä (edes kasviväriä) eikä rakennekäsittelyitä.
Laveran mantelimaitoshampoota käytän syystä että sen jälkeen en tarvitse hoitoainetta, shampoossa
on niitä hiuksen pintaa silottavia,
vaikkakin ei-sertifioituja aineita.
Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen että Laveran hiustuotteissa on niin paljon hyvää että niissä olevat harmittommasta päästä ei-sertifioidut ainesosat eivät ole
ainakaan minulle maailmaloppu.
Pidän myös Santen ja Logonan shampoista, mutta Lavera on huomattavasti riittoisampaa kuin mainitut sertifioidut tukkatuotteet.
Ihan ehdoton mielestäni on kuitenkin hiuspohjan rauhoittamiseen ja hiusten syväpuhdistukseen Santen savishampoo, joka sisältää valkoista savea. Välillä sekoitan valkoista savea itsekin johonkin shampooseen, mutta kiva kun on jokin valmiskin savishampoo.
Lavera ei kylläkään ole "hämännyt"
hiustuotteidensa osalta, sen paremmin kuvastossa kuin pakkauksissakaan ei ole mitenkään
annettu ymmärtää niiden osalta kyseessä olevan sertifioitua luonnonkosmetiikka.
Santenkaan yhdellä hoitoaineella ei ole sertifikaattia, eikä siitä kukaan ole nostanut meteliä tai antanut ymmärtää että Sante toimii
kuluttajia harhauttavasti.
Kyseistä hoitoainettakin käytän, ja täysin tietoisena siitä että sillä ei ole sertifikaattia.
Hiusten halkominen sertifikaattien osalta voi olla turhauttavaa puuhaa sillä sen mitä yksi sertifikaatti sallii, voi toinen kieltää. On olemassa BDIHtakin tiukempia saksalaisia sertifikaatteja ja BDIHta sallivampia muita eurooppalaisia
sertifiointijärjestelmiä, briteistä, australialaisista, amerikkalaisista ja kanadalaisista puhumattakaan, joiden kriteeristö
voi poiketa hyvinkin olennaisesti toisistaan.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että jos tuottaja pitäytyy ehdottomasti suurimmaksi osaksi sertifioiduissa koostumuksissa, uskon sen myös pyrkivän sertifioimattomissa tuotteissaan
valitsemaan tuotteisiin niitä vähiten "ikäviä".
Vielä tuohon "hämäykseen",
en ole kenenkään kuullut päivittelevän sitä että esim. Ruohonjuuri käyttää liikkeestään virallista nimitystä Ekokauppa Ruohonjuuri. Liikkeessä ei kaikki
todellakaan ole 100 % ekologista,
ei pilkuntarkasti tuotteiden osalta eikä myymälän toiminnassakaan. Irtotuotteita myydään muovisista säiliöistä, sähköä käytetään, jota varsinkin kylmälaitteet kuluttavat sikana
eikä myymälän sisustuskaan välttämättä ole muiltakaan osin täysin sataprosenttisen ekologinen.
En tässä mitenkään provoile, mutta
tuntuu vaan siltä että jos maailma totaalisesti romahtaa kun shampoo
on törkeästi pettänyt niin kannattaa sitten miettiä kuinka
tässä maailmassa voi mitenkään elää. Olemmehan koko ajan sellaisen kemikaalikeitoksen syövereissä että shampoon tensidi voi olla vähäisin niistä myrkyistä joille altistumme 24/7. Ainakaan kaupungissa ei pidä asua sillä ilma on saastetta sakeanaan, tietokonetta ei käyttää eikä telkkaria katsoa kun ovat täynnä palonestoaineita, ei käyttää
muita kuin luomutuotetusta kuidusta valmistettuja vaatteita,
samoin kaikkien kodin tavaroiden tulisi olla vain ja ainoastaan
luomutuotettuja mööpeleistä alkaen, jne...
Tällä tahdon vain tuoda esille sen että asiat ovat suhteellisia, täysin 100 % puhtaasti täällä ei voi kukaan elää. Laveran shampoossa ja Santen hoitoaineessa on tehty kompromissi; kuluttaja vaatii tiettyjä ominaisuuksia ja samaan aikaan mahdollisimman suurta määrää luonnonaineita,
sellainen tuote on siis saatavilla.
Valmistajat eivät ole kusseet ketään silmään, lähtökohta on että kuluttaja osaa ihan itse nähdä ettei tuotteella ole sertifikaattia, joten tuotetta ei tarvitse ostaa jos ei halua sertifioimatonta päänpesuainetta.
Noora, viittasit Rita Stiensiin, jota haastattelit. Minullekin hänen opuksensa on eri näppärä hakuteos,josta luonnonkosmetiikkaan suuntautuneena kauneudenhoitoalan ihmisenä saan hyvää tietoa helposti.
Meikkasin Ritan hänen syksyiseen lehdistötilaisuuteensa. Meikkisession päätteeksi, ennen
pressitilaisuuteen tuloa hän pisti tupakaksi, ja ymmärsin että hän polttaa säännöllisesti.
Eipähän sinänsä kuulu minulle, mutta kompromissia se hänkin tekee,
ravitsee ihoaan luonnonmukaisuudella, jakaa sitä tietoa, mutta ei ilmeisesti omalla kohdallaan pysty elämään ilman myrkkyjä jollain tavalla käytettynä. Tupakanpoltto ei ole mielestäni mitenkään suositeltavaa, mutta tapaus osoitti että ihminen se on vain luonnonmukaisuuskirjailijakin eikä hän ilmeisesti ota asiasta paineita.
AT: esim. http://www.vihreakosmetiikka.fi/product_info.php?cPath=23&products_id=94
tai http://www.logona.fi/tuotteet/savituotteet/index.html
Eivät nuo kerro tuotantotavoista mitään.
Tiedän kyllä, mitä eroa on mahdollisimman luonnollisella ja 100% luonnollisella. 100% luonnollinen tarkoittaa minulle täysin muunneltamatonta tai esim "itsekseen" kuivatettua lähdettä. Esim kasvi.
Miten savi kuivatetaan? Miten se puhdistetaan ötököistä, bakteereista jne?
Synteettistä versiota luontaistuotteet tuskin ovat. Apteekissa lienevät ne sitten. Tai sitten olen saanut väärää tietoa ja kaikki savi on luonnollista alkuperää. Jos näin on, pyydän anteeksi.
Mutta mun pointti siis on kaiken tuotantotapa, ei alkuperä.
Ja lisäksi, onko se nyt niin kamalaa jos jokin tuote ei ole täysin luonnollinen? Myrkkyjä siellä metässäkin on.
Joo, käytän kyllä savea silloin tällöin.
Kaikki me joskus kuollaan.
Anonyymi, joka kirjoitit Ruohonjuuresta ja miten me oikeastaan elämme. Hyvä kirjoitus sinulla :-)
-AT
Anonyymi kirjoitti...
"Vielä tuohon "hämäykseen",.."
Koittakaa niitä nimiä nyt edes keksiä että on helpompi vastata.
Toisekseen ei kaikkia lisäaineita tarvitse heti välttää, riittää kun ottaa askeleen parempaan suuntaan ja välttää ne pahimmat ja haitallisimmat. Pikkuhiljaa kun tekee parempia valintoja niin siinähän kehittyy samalla ja olokin paranee. Kaikkea ei voi välttää mutta se askel on hyvä ottaa. Eipä siinä mitään menetä, päinvastoin :)
Jep :-)
Itse olen miettinyt sitä että miten Laveran dödöissä, esim.Lime, voi olla aivan Nivean tuotteiden tuoksua. Siis dödöjen pohjatuoksua on aivan sama kuten Nivea tuotteissa lisänä vain esim.Limen tuoksua.
Paljon on sekaannusta aineiden sodium coco-sulfate, sodium lauryl sulfate ja sodium laureth sulfate välillä. Coco-sulfatea ja lauryl sulfatea on näköjään luultu samaksikin aineeksi.
No, en ole asiantuntija, mutta tällaisen sivuston löysin, tässä linkit noihin ym. aineisiin, näyttävät olevan kaikki eri tavaraa (ehkä "samaa sukua" mutta coco-sulfate tämän mukaan turvallisin)
Sodium Lauryl Sulfate
http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=706110
Sodium Laureth Sulfate
http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=706089
Sodium Coco-sulfate
http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=706033
Sertifioinneista sen verran että: ei ole olemaassa mitään kansainvälistä kattojärjestöä joka valvoisi tai asettaisi säädöksi ja rajoja että kosmeettinen tuote voidaan rekisteröidä orgaaniseksi. On olemassa vain useita yhden tai usemman yrityksen yhteenliittymiä, jotka "sertifioivat" omat tuotteensa. Niin kauan kuin asiat ovat näin, voitte ottaa suurella varauksella nuo kaikenmaailman sertifioinnit.
Asiaan on tulossa muutoksia, mutta kestää varmasti vielä vuosia ennenkuin COLIPA tekee omat suosituksena ja standardinsa.
t: Kemisti
Lähetä kommentti