Sen lisäksi, että Englannissa myydään hiton paljon sandwitchejä eli sänkkäreitä, sipsejä (crisps), ranskiksia (chips) ja olutta, on erilaisia terveysjuomia (ja okei, "terveysjuomia") ihan hillitön valikoima! Smoothieita on jokaiseen makuun, sokerilla tai ilman. Lisäksi kaupoissa on paljon valmiiksi viipaloituja hedelmiä ja vihanneksia ja pieniin kerta-annoksiin pakattuja marjasekoituksia, jotka ovat tietty terveellisiä, mutta pienissä muovipakkauksissa eivät tietenkään kovin ekologista. Mutta poikkeuksiakin on!
Kivoimmat voikkarit on pakattu muovin sijaan FSC-pahviin! Okei, pakkauksessa on vähän muoviakin, mutta paljon vähemmän kuin kokomuovisissa pakkauksissa. FSC saattaa olla joillekin kempparilaisille uusi juttu (omapahan on syyni, lupasin juttua jo marraskuussa, mutta se on jäänyt tekemättä, anteeksi!), joten luepa aiheesta lisää uusimmasta Olotila-postauksestani!
Hmm... Meillä on täällä Suomessa metsää vaikka muille jakaa, mutta FSC-metsiä ei Suomessa ole vielä yhtäkään. Ilmeisesti ei taaskaan ole kuluttajien suunnalta sitä kuuluisaa kysyntää. Mutta kysyn vaan, että miten voisikaan olla, jos ei ole tarjontaa? Hmph.
6 kommenttia:
Tutulta kuulostaa. Itsekin kävin juuri koluamassa Tallinnan ruokakauppoja... sehän on hauskaa! Sielläkin on muuten valmiiksi kuorittuja ja viipaloituja hedelmiä tyhjiöpakkauksissa, smoothieita ja muuta terveellistä naposteltavaa. Ei ehkä yhtä hyvät valikoimat kuin "isossa maailmassa", mutta olin iloisesti yllättynyt. Ja toreilta tietenkin löytyy hedelmiä jos jonkinlaisia.
Erityisen iloinen olin kun löysin 100% granaattiomenamehua.
Et ole yksin, minäkin suhtaudun ruokakauppoihin kuin seikkailuun. Kotimaassakin.
Kuusenkerkkä:Oi granaattiomena on namia!
Jams:Sielunkumppani :D
Mulla kuuluu kanssa ulkomaanreissujen nähtävyyksiin ruokakaupat :). Lontoossa ne todella teki vaikutuksen!
Kannattaa kyllä hankkia tietoa metsäsertifioinnista laajemminkin ennen kuin alkaa paukuttelemaan FSC:n puolesta. Serfioituja metsiähän Suomesta löytyy, serfikaatti vain on PEFC. Sitä paitsi metsälaki mm. metsänuudistamisen osalta on niin tiukka, ettei metsää muutenkaan voi hoitaa niin kuin lystää.
Toistaiseksi sertifikaatit myös ajavat metsäteollisuustuotteiden valmistajia ekologisesti kestämättömiin tilanteisiin, kun sertifioitua puuta ajellaan ympäriinsä tuhansia kilometrejä, vaikka puun voisi hakata vastuullisesti hoidetusta sertifioimattomasta naapurimetsästä.
Niin tai näin, metsäsertifikaatteihin kannattaa tutustua FSC:tä laajemmalti, mutta kannattaa muistaa että ne kertovat vain sen mitä kertovat eli että raaka-aineena käytetty puu tai osa puusta tulee sertifioidusta metsästä. Se mitä muuta tapahtuu matkalla puusta lopputuotteeksi voi sitten olla kuinka kestävän kehityksen vastaista tahansa.
Edellisen anonyymin kanssa täysin samaa mieltä!
Ja sille mitä tapahtuu metsän ja kuluttajan välillä, asettavat vaatimuksia ympäristömerkit, ainakin EU:n EU-kukka, Pohjoismaiden Joutsen ja kun kerran Berliiniin olet lähdössä: Saksan Sininen enkeli (kriteereitä näillä löytyy papereille, huonekaluille, painotuotteille jne.).
Lähetä kommentti