Maailman kalakantojen tila ei ole vuodessa muuttunut (ainakaan parempaan suuntaan), mutta onneksi WWFn eilen julkaisema Meren herkkuja - kalaopas sai edes paljon medianäkyvyyttä, ehkä se auttaa myös päättäjiä tekemään jotakin merten tilanteelle. Toivon niin.
WWFn kalaopas jaottelee kalat selkeästi "vihreisiin, keltaisiin ja punaisiin" lajeihin sen mukaan, onko fisun nauttiminen kestävää vai ei. Linkkasin WWFn kala-oppaaseen jo vuosi sitten, mutta silloin postaamani linkki ei enää jostain syystä toimi. WWF on oletettavasi uusinut tuolloisen kalaoppaansa, joten linkin sijaan tässä listat, jotka helpottavat kalavalintoja kaupassa.
KESTÄVÄT KALAVALINNAT:
- ahven
- hauki
- kampela
- katkarapu (Pohjanmeri)
- kilohaili
- kuha
- lahna
- made
- makrilli
- muikku
- rapu (jokurapu ja täplärapu)
- sei
- silakka
- silli
- sinisimpukka(kasvatettu)
- särki
- turska(Barentsinmeren turska!)
-lähde:WWF Meren herkkuja-kalaopas
Hyvä juttu meille siis on, että kaikki kotimainen fisu on jees. Helppo muistisääntö! Seuraava, eli "keltainen" lista pitää sisällään kalat, joiden kohdalla kannattaa miettiä, voisiko ostoksen korvata vihreän listan antimilla.
NÄIDEN LAJIEN OSTOA KANDEE HARKITA:
- haimonni (pangasisus)
- hietakampela
- hummeri
- keisarihummeri
- kirjolohi
- lohi
- meribassi
- nahkiainen
- nieriä
- niilinahven
- piikkikampela
- punakampela
- rapu(kasvatettu kiinalainen)
- siika
- taimen(kasvatettu)
- tilapia
- tonnikala(säilyke:Skipjack, Bonito)
- turska(Itämeren itäinen populaatio)
Kokkailin viikko takaperin tyttöposseni kanssa sormisushia ja sen myötä teiltä tulikin kyselyitä, että onko kaikki tonnikala epäkestävää vai voiko joitakin lajeja syödä hyvin mielin? Käytin kokkailuissamme Pirkka-purkkitonnikalaa, tuoretta olen tietoisesti vältellyt pitkään ja nyt WWFn kalaoppaan myötä tonnikalasta voikin todeta: tuoretta tonnikalaa tulee välttää ja purkkitonnikalallekin kannattaa näköjään etsiä vaihtoehtoja. WWFn mukaan kaikki tonnikala on joko yläpuolen keltaisella tai alapuolen punaisella listalla. Vastaisuudessa pitänee tehdä kotisushia muusta fisusta tai kuten ystäväni Leyla lauantaina fiksusti tekikin: täyttää merilevärulla pelkillä kasviksilla. Ei sekään pöllömmältä maistu!
Oma ruokavalioni sisältää lohta melkein viikoittain, mutta kirjolohta en osta. Harmittavaista, että lohi on WWFn keltaisella listalla, sillä mitä ravintolasushiin tulee, on lohinigiri ehdoton ykkönen. Siitä pitänee alkaa nyt joustaa. Globaali sushivillitys onkin yksi iso syy siihen, että juuri esimerkiksi tonnikala on niin ylikalastettu. Meitä sushihimoisia on vaan yksinkertaisesti liikaa. Kasvisten kimppuun vaan!
VÄLTÄ OSTAMASTA NÄITÄ KALOJA (WWFn punainen lista):
- ankerias
- hait
- katkarapu (trooppinen)
- meriantura
- merikrotti
- miekkakala
- puna-ahven
- ruijanpallas
- sampi (villi)
- sinisimpukka (villi)
- taimen (villi)
- tuore tonnikala (sinievä-, keltaevä- ja isosilmätonnikala)
- turska (Itämeren itäinen populaatio ja Pohjanmeri)
Vaikka WWFn listat ovatkin oikein selkeitä, saattaa kaupassa tulla humoristisia tilanteita. "Hei, haluaisin ostaa turskaa, mutta ei sitä Itämeren itäistä populaatiota kiitos. Olisko myös kesyä.. Ei kun kasvatettua sinisimpukkaa?" Veikkaan, että monet kauppiaat ovat toistaiseksi pihalla tällaisten kysymysten edessä, mutta eiköhän tietoisuus lisää palvelualttiutta.
Ensisijaisen tärkeää olisi saada kuluttajan avuksi lainsäädäntöä, joka päättäisi kuluttajan puolesta sen, mitä saa/voi/kannattaa ostaa. Niin kauan kuin kaupassa myydään epäkestävää kalaa, niin kauan sille löytyy asiakkaita.
WWFn Meren herkkuja - kalaopas
Tietoa MSC-sertifikaatista
12 kommenttia:
Aika helppoa tuo "punaisten kalojen" välttäminen, sillä noissa kaloissa ei ole mitään mitkä olisivat usein ruokalautasellani. Täytyy vaan katsoa mistä katkikset ovat peräisin, eikö ne yleensä oo norjasta?!!
Ankeriasta ei ole enää tehnyt mieli ees kokeilla kun katsoin joskus saksalaisen (muistaakseni t. sitten tapahtui siellä) elokuvan, jossa hevosen päällä pyydystettiin ankeriaita.
Mä luin joskus kans tästä samasta sivustosta, olikohan kokki Maulavirrasta kertovan jutun yhteydessä.
-Basilika
Hei Noora!
Kerrotko hölmölle lukijallesi, että miksi kirjolohi on huonompi vaihtoehto kuin lohi. Onko kyse kasvatetun kalan ympäristötaakasta? Onko norjan lohi aina merestä vapaana pyydettyä?
-Tiia
Moi Tiia, mun mutu on että kirjolohen taakkaa johtuu nimeomaan kasvatuksesta, sen rehevöittävistä päästöistä ja siitä että rehun sisällöissä saattaa olla kalaa huonoista luokista.
Järjestään kaikki Norjalainen lohi on kassikasvatettua. Siellä vaan rehevöityminen ei ole ongelma koska kassit on Atlantin rannalla. Toisaalta bonusongelman Norjan lohet on melkein tappaneet muutaman vapaan lohijoen kannat, kun karkuun päässeet yksilöt ovat levittäneet tauteja vapaisiin jokikaloihin.
Lohen ja villilohen paremmuuden vertailu on pirun hankaalaa. Villilohen ongelma on kantojen pienuus. Suomessa on (Itämereltä) enää 2 vapaata lohijokea, Simo ja Tornio. Ja ainakin Tornion kutukannat on heilahdelleet tosi rajusti Pohjanlahden kalastuspolitiikan muutosten mukaan.
Villilohen ongelman ydin on siinä että sitä ei riitä syötäväksi kaikille.
Pääset ongelmasta eroon kun syöt WWF:n ykköslistalta. Sitäpaitti Affen on paremman makuista.
Nahkiainen keltaisella listalla? Ja höpö höpö, nahkiasmertojen juurella kasvaneena voin kertoa että suomalaista nahkiasta pitää, kannattaa ja uskaltaa syödä! Ja niitähän kuulkaa riittää! Ja jos on huonompi saalisvuosi, niin sitten ei riitä;)
Nahkiaskausikin on niin lyhyt, että nauttia saa silloin kun on se aika.
Ja maalaisjärjen käyttö sallittu;)
Tykkäisköhän Noora Ranualle pelastetun karhunpennun ruokavaliosta: "Millaa ruokitaan vuohenmaidoilla ja karhupuurolla, joka koostuu kaurahiutaleista, omenasta, päärynästä, kalasta ja hunajasta" =D
Voi vitsi, mistäköhän saisin graavilohen korvaajan... yksi herkuistani...
Liikakalastus on hirvittävä ongelma koko maailmassa.
Nyrkkisääntönä itse pidän myös, että pienikokoista kalaa ei kannata syödä, kun ne on kalastettu troolaamalla kaikki nuoret kalat, jotka sitten ei ole kerenneet lisääntyä.
Evoluutiotakin on tapahtunut, ilmeisesti kalojen koko on pienentynyt, kun mitä pienemmäksi kala jää, sitä todennäköisemmin se ehtii kutea.
Ulkomailla käytetään aika mielenkiintoisia kalastustapoja, kuten räjäytystekniikkaa...
Noi siika, lohi ja kirjolohi tuli vähän yllärinä mulle. Oon jotenkin tottunut siihen että lapsuudessa naapurin kalastaja kävi sunnuntaisin tuomassa pussillisen siikoja ja viikoittain ruokapäydässä oli myös lohta tarjolla (tosin kapasta ostettua norjalaista sellaista), niin niitä sitä tulee aikuisenakin syötyä. Onkohan tuo siian tilanne siis globaali vai kestääköhän Itämeren siikakanta kalastusta?
Vähän ikävää että yliopiston ruokalat tarjoilevat lohta lähes päivittäin ja harvinaisemmista esim. hietakampelaa. Mutta totta on myös se, että noita uhanalaisia ei hirveästi ole kaupoissa edes tarjolla, ainakaan kovin halvalla.
Sen verran voisin kyllä korjata että kyllähän kaupasta saa suomalaista siikaa ja kirjolohtakin, että ei ihan kaikki kotimainen fisu siellä ok-listalla ole kuten Noora mainitsit... Mutta joka tapauksessa, täytyypä tästälähtein koittaa pysytellä ahven-hauki-kuha-silakka-linjalla... Mutta graavilohta tulee kyllä ikävä!
Kiinnostava artikkeli katkarapujen ystäville: http://www.mailonsunday.co.uk/news/article-1067963/Is-prawn-cocktail-toxic--Read-want-eat-again.html
Okei, tuo on Daily Failista, joka ei ole maailman laadukkain lehti, mutta juttu on silti ajatuksia herättävä. Jos ette jaksa sitä lukea, tässä tärkein: Esimerkiksi Vietnamissa, jossa viljellään äyriäisiä länsimaiden kasvaneeseen kysyntään, käytetään monenlaisia kemikaaleja, joiden ansiosta katkikset kasvavat nopeammin ja "paremman makuisiksi". Kemikaalien lisäksi käytetään muun muassa antibiootteja.
Seurauksena tietenkin se, etteivät aasialaiset katkaravut ole välttämättä kovin terveellisiä, mutta myöskin se, että niiden kasvattajat perheineen altistuvat mitä moninaisimmille kemikaaleille. Lisäksi heille saattaa kehittyä immuniteetteja antibiooteille, mikä vaikeuttaa mahdollisten sairauksien hoitoa.
Tästäkin syystä, eli ei pelkästään WWF:n suositusten vuoksi, kannattaa valita Pohjanmeren katkarapu halvempien ja suurempien aasialaisten asemesta. Sushiravintolassa on vähintään yhtä tärkeää jättää katkarapusushi syömättä kuin lohi- ja tonnikalaversiokin, ja aasialaisissa ravintoloissa kannattaa unohtaa kaikki jättikatkarapuannokset.
Näin siis, jos luottaa tuohon yhteen artikkeliin. Lähdekritiikki on tietysti paikallaan, varsinkin kun kyseinen julkaisu on melko sensaatiohakuinen. Onko kukaan Kemikaalicocktailin lukijoista perehtynyt asiaan tarkemmin?
^ Kannattaa tsekata Maailman tila 2004 -raportti. Siellä oli oma lukunsa maailman katkarapubisneksestä. Raportin mukaan 3/4 maailman katkaravuista pyydetään villeinä. Ongelmatonta sekään ei ole, sillä troolit tekevät merenpohjalle saman kuin avohakkuut metsälle. Katkisviljelmien ongelmiksi mainitaan mangrovemetsien tuhot ja ihmisoikeusloukkaukset -viljelijät kun ovat usein ulkomaalaisia sijoittajia, joita ei paikallisten elinolojen säilyttäminen kiinnosta.
Raportin mukaan parasta on jättää katkikset kauppaan.
Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen ekologinen jalanjälki on kalaöljykapseleilla, joita monet - minäkin - syövät päivittäin. Jos kalanmaksaöljy saadaan esim. turskasta, syntyykö se sivutuotteena vai kalastetaanko turskaa vain kalaöljyn vuoksi?
Anna,
Kalaöljystä saatavia tärkeitä omega-3-rasvahappoja saa nykyisin myös kasviöljypohjaisina, usein nämä tehdään pellavasta.
Eli jos turskaa haluaa suojella, kannattaa tsekata nämä vaihtoehdot!
Ostettiin Pihlajaveden muikkuja, koska muikut ovat eettisten listalla. Kävi kuitenkin ilmi, että Pihlajavesi on Saimaalla. Saimaannorppien yksi kuolinsyy on kuuttien kuoleminen kalastajien verkkoihin. Yksi eettisen kalan ostamisen neuvo siis on:
VÄLTÄ SAIMAALTA KALASTETTUA KALAA! (Ja yleensä sitä ei ole merkitty että "Saimaa", vaan niiden eri osajärvien mukaan.)
Lähetä kommentti