Muovijäteongelma konkretisoitui itselleni Thaimaassa: paratiisirannat näyttivät kauempaa epätodellisilta turkoosin veden, vaalean hiekan ja trooppisen kasvillisuuden muodostamilta koskemattomilta keitailta, mutta lähempää huomasi, että kivien välissä ja etenkin kasvillisuuden joukossa oli kaikkea mahdollista hammasharjoista rantasandaaleihin ja vauvantalkkipurkkeihin (laajempi blogaukseni aiheesta täällä).
Asiaa erittäin läheltä liippaa Ykkösellä tänään klo 19.15 esitettävä Prisma-dokkari nimeltä Hukkuuko maailma muoviin? Ymmärtääkseni dokumentissa seikkaillaan myös mainitsemallani muovijätelautalla.
Jos et ole illalla ruuudun ääressä ja ohjelma menee ohi, ei hätää! Dokkari uusitaan onneksi tiistaina 17.2. klo 23.50 ja sunnuntaina 22.2. klo 13.15.
9 kommenttia:
On hämmentävää miten oikeassa sanonnassa "tieto lisää tuskaa" ollaankaan. Kun kerran on avannut silmiään edes hiukan, ei niitä enää hyvin mielin voi sulkea. On osallistuttava puhtaamman omantuntonsa puolesta...tehtävä pieniä valintoja ja luotettava siihen, että muitakin "myöhäisherännäisiä" on maailma puolillaan.
Kiitos Noora! Blogissasi seikkailtuani on jo moni asia arjessa muuttunut.
Noora: Kuka leikkaa hiuksesi? Haluatko suositella taidokasta hiusmuotoilijaa?
Ansku
Olet maininnut joskus asiasta, kuinka tärkeää olisi että kierrätys tehtäisi mahdollisimman helpoksi. Uskonkin, että jo kierrätyspisteiden täydentäminen olisi avaintekijä.
Useissa kerrostaloissa ja työpaikoilla asia on kohtalaisen ok, mutta miten esim. omakotitaloalueella asuvat, joilla pihalla seisoo yksi roskasäiliö? Harmittavan harva vaivautuu tällöin näkemään vaivaa kierrättäkseen. Tähän tulisi keksiä ratkaisu!
Ulpukka: Hienoa että blogista on hyötyä. Tieto tosiaan lisää tuskaa, mutta ekologinen ja myrkytön elämä ei ole ollenkaan tuskallista! Tai tylsää, onneksi vaihtoehtoja on olemassa :)
Ansku: Hiukseni leikkaa yleensä Tukka Loungen Sanna ja viimeksi kävin Hiushuone Dreamin Sumilla!
Plastic Duck:Niinpä...
Katselin maanantaipäivän ratoksi Teeman esittämää Eilisvisio-sarjaa, jossa esiteltiin 1900-luvun asumista.
Aluksi tuntui huvittavalta katsella vanhoja ohjelmapätkiä, joissa esiteltiin oikein ylpeänä mm. 50-luvun lopussa keittiökaappeja, joissa oli "nykyaikainen" muovipinnoite. Myös superlonpatjat ja ties mitkä muut muovista valmistetut tuotteet olivat noissa pätkissä superhienoja.
Nykyihmisen silmin tunsin suorastaan sääliä, kun mietin, miten paljon hyvää muovin on kuviteltu ihmisille tuovan. Onhan se ollut hienoa, kun yhtäkkiä ihmisillä on ollut varaa ostaa jotain nykyaikaista, ts. muovista valmistettua tavaraa itselleen. Mutta nyt, kun tiedämme muovin haitat, nuo 1950-70-luvun muovi-ihastelut tuntuivat kovin naiiveilta. Ymmärrän toki, ettei tuohon aikaan osattu edes ajatella ja ottaa huomioon jotain ympäristönsuojelunäkökulmaa, joten vaikea on aiempia sukupolvia muovivillityksestä tuomita. Toivottavaa kuitenkin olisi, että nykyisin ihmiset olisivat jo sen verran fiksuja ja tiedostavia, että muovin käyttöä ymmärrettäisiin rajoittaa.
Olen ollut rakentamassa ulkomailla suomalaisia hirsitaloja ja mainostanut niitä "puhtaan ilman" tyyssijana. Ko.maan ihmiset kuitenkin tiesivät,ettei ilma voi olla koskaan puhdasta huoneessa jos siellä on erilaisista,usein Kiinassa valmistetuista esineistä haihtuvia kaasuja. Kun kävelee läpi vaikka jonkun ison halpahallin,alkaa kirveltää silmiä ja kurkkua ja ennen kassoja melkein pyörryttää.Miten voivat siellä työskentelevät ihmiset?
Dokumentti oli pienoinen pettymys. Päällimmäiseksi jäi mieleen uusen innovaatioiden hehkuttaminen. Biomuovia kehuttiin kuinka se on kierrätyskelpoista ja kompostoitavaa. Ok miksei sitten "vanhaa"kaan muovia ole kierrätetty tehokkaasti, sillä sekin oli näköjän mahdollista?
Ja moni ei varmaan tiedä, ettei tuo kaikki biomuovi ihan kotikompostissa hajoa, vaan tarvitsee tasaiset olosuhteet hajotakseen kunnolla. Mielestäni myöskään biomuovin valmistaminen ruuasta tai viljelemällä ei voi olla kovin hyvä asia. Ratkaisun pitäisi liityä kulutuksen minimoimiseen ja vanhan muovin uusiokäyttöön.
Parasta dokkarissa oli ne kauniit käsityöt. Voi muovista saada kaunistakin aikaiseksi, tarvitaan vain mielikuvitusta!
Katselin dokkarin... ja olen samaa mieltä Ritun kanssa. Ainoa tie on kulutuksen vähentäminen ja kestävämpien tuotteiden valmistaminen. Tietenkin on arvokasta ja tärkeää hoitaa tuotantoketju ja materiaali kuntoon, mutta on moninverroin tärkeämpää jättää tuote hankkimatta tai jos sen hankkii, käyttää sitä mahdollisimman pitkään.
Toisaalta kertakäyttökulttuuri, joka toimii kuin katalyytti paljastaen kulutuksemme väistämättömät seuraukset, mahdollistaa sen, että voimme omin silmin havaita ja kokea muutokset. Se on tärkeää toiminnan aktivoitumisen kannalta, koska ihmisen muisti on tunnetusti lyhyt!
Lotu: ja seuraavaksi tulevat meitä kusettamaan kaiken maailman luonnonkuitupohjaiset komposiittimateriaalit ;)
Laitan tähän linkin elintarvikkeiden ympäritövaikutuksista. Löytyy selailemalla kuvia eri elintarvikkeiden päästöistä ym. Esim. sivu 25 emmental-juusto. S. 35 kaurahiutaleet.
http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/MMMjulkaisu2003_6.pdf
Lähetä kommentti