Luettuani artikkelin aloin kaivella lisätietoa ja sen myötä päätin, että julkaisen itseasiassa ensin tekstin, joka pohjustaa mikroasiaa. Jotenka siis, mikrossa kuumennettaviin muovipakkauksiin palaan tarkemmin omassa blogauksessaan.
Toisin kuin Suomessa, Jenkeissä elintarvikepakkausmuovien pinnasta ruoan sekaan irtoavista kemikaaleista on puhuttu viimeaikoina paljon. Kirjoitin marraskuussa Bisfenoli Asta (BPA) ja kuinka lasinen tuttipullo on vaihtoehto muoviselle. Edellämainitun kemikaalin lisäksi huolta herättävät muovin pehmennysaineina käytetyt ftalaatit. Nämä molemmat, BPA ja ftalaatit imitoivat elimistössä hormonien toimintaa ja kroppa saa siis "vääriä" signaaleja tai oikeammin sanottuna, signaaleja feikkihormoneilta. "Feikkihormonit" voivat vaikuttaa kaikkeen ruoansulatuksen toimivuudesta stressinsietokykyyn.
Jenkkilässä valmistajat ovat jo heränneet kuluttajien vaatimuksiin: keväällä 2008 osa tuottajista aloitti BPAn (Bisfenoli A) käytön vaiheittaisen lopettamisen muovituotteissaan ja esimerkiksi leluja myydään nyt mainoslauseilla "Phthalate free". Californian, Vermontin ja Washingtonin osalavltiot ovat rajoittaneet ftalaattien käyttöä leluissa. Mitä nämä kemikaalit ovat?Bisfenoli A (BPA)
Bisfenoli Ata on muoveissa, kaikkialla cd-koteloista silmälasinsankoihin, elintarvikepakkauksiin ja tuttipulloihin. Sitä päätyy jätteiden mukana luontoon ja sitä kautta vesiin ja sitä kautta hanaveteen ja sitä kautta kroppaamme.BPA kerääntyy luonnon lisäksi kotinurkkien pölyhiukkasiin. Olen muistaakseni maininnut aikaisemmin (en jostain syystä löytänyt blogaustani!) Britanniassa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin imurien pölypussien sisältöä ja yllätys oli suuri, kun kotiemme nurkkien pölyhiukkasten seasta löytyi kemikaaleja, jotka ovat hormonihäiritsijöitä.
Tutkijat ovat todenneet, että BPAn on mahdollista kuumennettaessa erittyä muoviastiasta ruoan sekaan etenkin jos ruoka on hapokasta (esim. tomaatit) tai rasvaista. Juuri tätä The Good Housekeepingin artikkeli ja lehden teettämä tutkimus käsitteli: lehti testasi 31 elintarvikepakkausta ja tutki, irtoaako niistä kuumennettaessa kemikaaleja ruokaan. Palaan tähän omassa blogauksessaan!
Ftalaatit ovat muovinpehmennysaineita ja niitä on kaikkialla suihkuverhoista viinylilevyihin ja auton kojelaudoista sadetakkeihin. Kemikaali pehmentää muovin tai tekee siitä taipuisaa. Ftalaatteja on myös kosmetiikassa, esimerkiksi kynsilakassa (mutta ei luonnonkosmetiikassa!).
Vuonna 2007 The Natonal Toxicology Program at the National Institute of Environmental Health Sciences (sori en lähtenyt suomentamaan) kokosi tutjijaryhmän selvittämään ftalaattien ja BPAn vaikutusta ihmiseen. Tutkimuksen lopputulemana todettiin suppeasti: "some concern for neural and behavioral effects in fetuses, infants and children at current human exposure". Pian kuitenkin selvisi, että tutkijaryhmällä olikin teollisuuden kanssa hiukan läheisempi suhde kuin tarpeellista ja niinpä NTPn omat tutkijat pestattiin arvioimaan tehdyn tutkimuksen tuloksia uudelleen. Tämä sekoilu sai Yhdysvalloissa kuluttajat takajaloilleen: miksi tutkimuksen tuloksia yritettiin vääristellä?No onneksi tutkimustulokset arvioitiin uudelleen. NTPn uudessa tulkinnassa sana "some" käsittikin yllättäen seuraavan lauseen: "BPAn vaikutukset eturauhasissa ja munasarjoissa ovat riski sikiöille, vastasyntyneille ja lapsille ja BPA voi aiheuttaa myös ennenaikaista puberteettia tytöillä". Miettikää! Ensin tutkimustuoksia tulkittiin sanoilla "some effects" ja sitten todetaan yllämainittua?! Kuluttajille annetaan hyvin ristiriitaista informaatiota. Onko tässä muoveissa yleisesti käytetyssä kemikaalissa jotain josta pitäisi olla huolissaan, vai ei? Saakeli.
Vuonna 1998 lisääntymistä tutkiva tohtori, biologi Patricia Hunt, silloin Case Western Reserve Universityssä, tutki hiirten munasoluja. Kesken tutkimuksen tapahtui yhtäkkiä jotakin odottamatonta: täysin terveet yksilöt alkoivat kehittää geneettisesti epänormaaleja munasoluja, jotka johtivat keskenmenoihin ja sikiövammoihin. Viikkojen tutkimisen jälkeen saatiin selville, että eräs työntekijöistä oli vahingossa käyttänyt väärää puhdistusainetta siivotessaan hiirten muovikoppeja ja vesisäiliöitä, jonka myötä BPAta joutui hiirten juomaveteen ja elinympäristöön.
Sekä BPA, että ftalaatit ovat päätyneet elimistöihimme ja lapsissa niitä on eniten. Mistä ne meihin tulevat? Tohtori Shanna Swan (Center for Reproductive Epidemiology, University of Rochester, Rochester NY) toteaa: "This is a hidden exposure. Phthalates might come from household dust and food". Might. Kukaan ei tunnu osaavan sanoa varmaa juuta tai jaata. Se on mielestäni jo yksistään riittävä syy tällaisten aineiden välttelemiseksi, ainakin silloin kun on olemassa vaihtoehto.
Muistatteko kun kerroin, että Tanskassa syntyvyys on jyrkässä laskussa, ja että tanskalaismiesten sperman laatu heikkenee (tutkitusti) koko ajan? BPAn vaikutusta sperman huonoon laatuun on tutkittu ja viitteitä linkistä on saatu. Myös ftalaattien osalta on saatu samankaltaisia tuloksia: vuonna 2006 Harvardin tutkijat testasivat 463 miestä. Ne, joiden virtsassa oli korkea määrä tiettyä ftalaattia, omasivat myös huonomman spermanlaadun. Tanskassa on menty jopa niin pitkälle, että naisia on kehoitettu välttämään tiettyä kosmetiikkaa raskausaikanaan.
Raskausajan kemikaalialtistuksen vaikutuksesta sikiöön on saatu viitteitä muuallakin kuin Tanskassa. Yksi tähän mennessä tehdyistä tärkeimmistä tutkimuksista (2005) tehtiin Yhdysvalloissa, tutkimalla 85 raskaana olevaa naista kolmessa kaupungissa. Testikauapunkeina toimivat Los Angeles, Minneapolis ja Columbia. Tohtori Swanin tutkimuksissa selvisi, että ne naiset, joilla oli korkeimmat ftalaattipitoisuudet, heidän poikalastensa penis ja kivekset olivat pienemmät kuin matalamman ftalaattialtistuksen saaneilla. Myös näiden poikien sukuelinten ja peräaukon väli oli lyhyempi kuin muilla.
Suomeksi tämä tarkoittaa, että nämä poikavauvat olivat jostain syystä demaskulinisoituja (onko tämä edes suomenkielen sana?!) eli heissä oli feminiinejä piirteitä. Näiden pikien tulevaisuudessa on oletettavissa terveysongelmia, eikä vähiten suvun jatkamisen osalta...
En kykene vieläkään jättämään tätä aihetta. Olet ehkä kuullut ilmiöstä, kuinka yhä nuoremmille tytöille kasvaa rinnat? En nyt tarkoita sen sortin aikaista puberteettia, jossa aletaan meikata ja polttaa röökiä tai vetää huumeita 9-vuotiaana (kuten Drew Barrymore...) vaan tarkoitan ihan ehtaa tissien kasvua. Fyysisiä muutoksia. Puerto Ricossa on nimittäin tutkittu ilmiötä, jossa jopa alle 2 vuotiailla on havaittu rintjoen kehittymistä. 8-vuotiailla voi jo olla selvät tissit! Miksi?
Syytä on etsitty nimenomaan hormonihäiritsijä-kemikaaleista. Tohtori Galvez Puerto Ricon Mount Sinai-sairaalasta kertoo, että parhaillaan käynnissä on viiden vuoden pituinen, 1200 tyttöä (nykyään 6-8 vuotiaita) käsittävä tutkimus, jossa selvitetään kemikaalien vaikutusta poikkeuksellisen aikaiseen puberteettin. Jo ennen tutkimuksen loppumista on saatu vahvoja viitteitä siitä, että ne lapset, joilla on erityisen korkeat ftalaattipitoisuudet (jopa 7 x korkeammat kuin muilla) rintojen kehitys alkoi jopa ennen 2 ikävuotta.
En ole mikään kemikaalijeesus, mutta näiden edellämainittujen esimerkkien jälkeen toivon, että olet vähintään kriittinen, kun on kyse muovituotteista ja ruoan säilyttämisestä niissä. Etenkin kun on kyse ruoan kuumentamisesta muovissa. Ftalaatteja ja BPAta on muuallakin, mutta jos edes laitamme ruoan säilöön muovin sijaan keramiikka-astioihin ja jätämme mahdollisimman usein muoviin pakatut elintarvikkeet kauppaan, teemme ehkä itsellemme terveysteon. Tämä on siis vaan ehdotus. Kaikki voivat toki toimia ihan kuten parhaaksi näkevät.
Mainitsemiani kemikaaleja on elinympäristössämme monessa eri paikassa, emmekä voi välttää niitä millään täysin (elämä ilman muovia on todellinen haaste!), mutta fiksuilla valinnoilla takaamme ehkä itsellemme terveemmän tulevaisuuden. Ole siis fiksu ja vältä muovia siellä, missä voit!
Psst... Jos et malta odottaa, että kirjoitan The Good Housekeeping-lehden mikro-muovi-testistä, voit lukea artikkelin täältä.
27 kommenttia:
Järkyttävää tekstiä. Tällaista infoa lukiessa kehoon hiipii sellainen jäätävä tunne. Todella hirveää tajuta ettei voi luottaa siihen, että kaupoista saa turvallisia tuotteita. Miten voi olla mahdollista että tänä valistuneisuuden ja terveysintoilun aikakautena on edes LUVALLISTA valmistaa tuotteita joihin liittyy näin suuria vaaroja??? Kuluttajat ovat täysin pimennossa kun heitä ei kerran valisteta. Mutta ovathan näiden vaarallisten tuotteiden valmistajat itsekin kuluttajia, en ymmärrä miksi he sitten haluavat tuottaa myrkkyjä.
Olen aina suhtautunut epäilevästi mikroon, itse asiassa en itse käytä sitä lainkaan. Muovikin on epäilyttänyt, mutta kaapissa on joitakin kymmeniä vuosia vanhoja Tupperware-kippoja... kai niitä voi käyttää esim ruuan säilytykseen jääkaapissa? Onko muovi vähemmän vaarallinen vanhetessaan? Haluan ehdottomasti lisää infoa aiheesta ja kaikki linkit ovat tervetulleita. Tämä asia on nostettava julkisuuteen.
-M
Ei voi luottaa mihinkään ja jos esimerkiksi äidille jotakin kertoo, ei se halua kuulla... Mut miksi pitäisi valehdella?
Hieno blogaus Noora!
Hyvin usein tulee mietittyä minne ovat joutuneet naarmuuntuneiden muoviastioiden ja pinnoitettujen paistinpannujen puuttuvat partikkelit. Epäilempä että ruoan kautta omaan mahaan. Esim. teflon ei varmaan ole kovin hyvää ruokaa ;)
Kuten sanoit, onneksi on vaihtoehto astioille: laadukkaat lasiset ja keraamiset astiat, metalliset aterimet ja kattilat, rautapannut ja padat (joista muuten saatiin ennen vanhaan iso osa raudasta)... ja onneksi ruokaa saa yhä ilman muoviin pakkaamista - ainakin isojen kaupunkien keskustoissa. Muualla peli on jo menetetty, mutta käytäntöjä voidaan aina muuttaa takaisinpäin.
Pitää vain aloittaa itsestä.
Hei kemikaalijeesus :)
Tällaisia asioita pitäisi lobata eduskuntaan päin, jollekin sopivalle kansanedustajalle. Kansanedustajathan on palkattu ajamaan meidän pienten ihmisten asioita.
Onhan tämä ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Tällä vuosikymmenellä on vain saatu varmentavia tuloksia epidemiologisista tutkimusta. Hienoa kuitenkin että jaksat tiedottaa näitä faktoja vähemmän valveutuneille.
M:Kunpa muut toimittajat ja mediat tajuaisivatkin!
Vaivainen:Munkin äidillä meni 28 vuotta ennen kuin se alkoi kuuntelemaan mua :)
Aleksi:Onneksi on olemassa kestävää designia :)
Anonyymi:Jos mulla vaan olisi aikaa ja intoa. Uskon enemmän ihmisiin kuin poliitikkoihin. Uskon, että yksilöt voivat muuttaa maailmaa enemmän. Idealisti :)
Anonyymi:Juuri niin, haluan tavoittaa tiedoilla niitä, joilla ei ole näistä jutuista hajuakaan. Enemmistö ei tiedä!
...mihin sitten uskaltaa säilöä esim. pakastemarjat ja -mehut? Mikrossa en kyllä muovia ole edes käyttänyt, näköjään hyvä niin!
Mai:Mä säilön muoviin, mutta: älä laita säilöttäviä kuumana muovipurkkiin, vaan odota, että jäähtyvät. Ja silloin kun kamat on pakkasessa, niin eihän muovista niihin mitään imeydy. Ja kandee pakata muovirasioihin, jotka tosiaan on tarkoitettu elintarvikkeille, eikä mihin tahansa muovipusseihin.
Mitenkäs luonnonkosmetiikka, onko niiden muovipakkauksissa näitä myrkkyjä?
Säilömisen voi tehdä lasipurkkiin, myös pakastaen.
"Tutkijat ovat todenneet, että BPAn on mahdollista kuumennettaessa erittyä muoviastiasta ruoan sekaan etenkin jos ruoka on hapokasta (esim. tomaatit) tai rasvaista."
En yhtään ihmettelisi. Minulla on pääsääntöisesti aina omat eväät töissä ja olen todennut, että juuri nämä tomaattiruoat (ja erityisesti rasvaiset sellaiset) tekevät jotain omituista muovikipoilleni mikrossa. Ensinnäkin ne värjäävät jämäkän ja laadukkaan oloisetkin kipot ja joihinkin on tullut ihan selviä pintavaurioita (sulaneet???) mielestäni nimenomaan kuumennuksesta, sillä en ole esim. leikannut pihviä tai muuten hinkannut ruokailuvälineillä niitä.
Sen jälkeen, kun hoksasin tämän, olen aina laittanut ruoan lautaselle ennen mikroon laittoa, vaikka kyseessä olisi joku helpostikin lusikoitavissa oleva ruoka.
Samaa kamaa löytyy myös tölkkien sisäpinnoilta. Eli tölkkiananas on varmaan kuorrutettu ftalaateilla =\
Vinga
Tämä muoviasia on munkin mielestä tosi tärkeä, mutta jotenkin aika ahdistava, kun alkaa ajatella kuinka paljon sitä muovia on joka paikassa ja kuinka mahdotonta siltä on täysin välttyä...
Miksrotaminenhan ei muutenkaan ole oikein kauhean hyväksi ruualle, ja musitaakseni olen jopa lukenut, että mikrotetun ruuan syöminen vaikuttaa ihmiseen muutenkin kuin vaan siten, että ruuasta on tullut ravinneköyhää ja kehnolaatuista. (Kun vaan muistaisi että mistä ja mitä tarkalleen...)
Tiedätkö Noora asiasta enemmän?
Niin, meilläkään ei ole mikroa koskaan omaan kämppää hankittu eikä hankita. Emmekä muuallakaan, esim. töissä, mikrota ruokaamme. Mieluummin vaikka sitten kylmänä. Mikrottaminen on vaan jotenkin niin epäilyttävää puuhaa, ja usein ruuasta tulee joka tapauksessa nihkeää ja pahaa jos sen mikrottaa.
Mistä saa sitten muoviin pakkaamatonta ruokaa? Itse käyn lähikaupoissa, supermarketeissa ja hypermarketeissakin silloin tällöin ja kaikkialla on sama tilanne. Onko kauppahalleissa muoviin pakkaamatonta ruokaa? Hedelmät ja vihanneksethan tietysti tuoreena, lasisäilykkeet ja osa kuivaruoasta mutta kaikki muuhan on kääritty muoviin. Peltisäilykkeissäkin on joko muovikalvo laminoituna tai lakkaus sisimpänä.
Itse käytän mikroa kotona sekä töissä. Kaurapuuron ja teeveden keitto käy energiataloudellisemmin. Lisäksi töissä ei meillä saa olla särkyviä tavaroita (posliinilautaset, lasi) joten se on vähän pakko tyytyä muovikippoon ja mikroon jos haluaa vatsansa kylläiseksi lämpimällä ruualla.
Minua on monesti hirvittänyt katsella tuttavien lasten leluja. Iso osa leluista kun on muovia, jonka turvallisuudesta en ensinnäkään ole varma ja toiseksi minua vaivaa tieto siitä, että muoviset lelut menevät helposti rikki, jolloin ne päätyvät kuormittamaan kaatopaikkoja.
Melkein joka kerta, kun tulee uutisia vaarallisista leluista, joukossa on leluja, joissa on liikaa ftalaatteja. Viho viimeinen paikka, josta toivoisi näitä vaarallisia kemikaaleja löytyvän on kyllä lasten lelut!
Yksi syy, miksi ostan lapsille lahjoiksi mieluummin kirjoja kuin leluja on se, että kirjojen turvallisuuteen voin luottaa paremmin. Leluja ostaessa kiinnitän erittän paljon huomiota niiden laatuun, materiaaleihin ja valmistajaan, sekä ikäsuosituksiin, jotten vaarantaisi lasten terveyttä. Turhan moni aikuinen valitsee lapselle lelun pelkän ulkonäön, hinnan ja lapsen halun perusteella, mutta harva tuntuu miettivän lelun turvallisuutta.
Kiitos informatiivisesta jutusta! Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa muoviastioista mikrossa, vaikka vähän pelkään, että asia on juuri niin kuin sen ei toivoisi olevan...
Olisi mielenkiintoista kuulla myös keramiikka-astioiden turvallisuudesta. Lasitteet ovat käsittääkseni litkuina vielä ihan kammottavia myrkkyjä. Kuinka turvallisiksi poltto tekee ne?
Tuo sukukypsyyden aikaistuminen hormonihäiritsijöiden vaikutuksesta on mielenkiintoinen juttu. Suomessa nimittäin tilastojen mukaan tyttöjen kuukautisten alkamisikä oli 1800-luvun lopussa 17-18 vuotta ja siitä se on jatkuvasti laskenut. En tiedä, mikä se on tällä hetkellä. Luin tämän 1980-luvulla lääkäripäivillä julkaistusta kirjasta Nainen ja terveys.
Kyllä niitä aineita on ruoassakin, mutta kun ei kukaan laita vastan ja enemmistö ostaa jka tapauksessa, minkä niille voi?
Tein just fosfattilistaa ja törmäsin samalla moneen kummalliseen asiaan.... Lisään tuonne vielä jotain. Olit oikeassa, että lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei ole koskaan tutkittu missään. Laksatiivinen vaikutuskin on usein myrkkyvaikutusta:-(
Mä olen ammatiltani epidemiologi ja olen jo pitempään ollut tietoinen näistä tutkimustuloksista - ja myös siitä että monien arjen kemikaalien pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Minulla on 1-vuotias lapsi. En ole mikään foliohattu, mutta kotonani ei kuumenneta mitään muovissa, syötän lapsen ruoat posliinilautaselta (ei siis söpöjä melamiinisia lastenastioita), ja laitan muoviseen nokkamukiin vain huoneenlämpöisiä tai kylmiä nesteitä. En ostaisi muovipakkauksessa mikrossa kuumennettavia eineksiä. Olen vaihtanut teflonpannut pois (koska ne kuluvat helposti). Ruoantähteet pakataan pyrex-lasisiin vuokiin, joissa ne myös kuumennetaan mikrossa. Järkeilen että lämpötila reaktionopeuksien kiihdyttäjänä on tässä hommassa oleellinen muovinpehmenninten liuottaja, joten vältän yhdistelmää lämpö+muovi - en pyri täysin muovittomaan eksistenssiin.
Valitettavasti ftalaatteja voi olla vaikka hiustenhoitoaineessa ja monissa tavallisissa kosmetiikkatuotteissa.
Kiitos hyvästä postauksesta - ei ole syytä hysteriaan, mutta ei myöskään supersinisilmäisyyteen.
Vesi ei ole hapokasta ainetta, mutta tänään vedenkeitintä käyttäessäni (käytän vähintään 3 kertaa päivässä teeveden keittämiseen) havahduin miettimään, että onko sekään sitten ihan turvallinen vekotin.
Ostin itse metallikuorisen ja -sisuksisen (ruostumatonta terästä) vedenkeittimen; siinä ei ole kalkkeumia ja likaa keräävää vastuskierukkaa vaan tasainen helposti puhdistettava pohja. Investointi oli luokkaa 20-30 euroa, joten jos epäilyttää, kannattaa vaihtaa mallia :D
Ääks ja juuri lämmitin tomaattikeittoni mikrossa muovisessa pakasterasiassa! ;/
Kuulin sattumalta muovin haittavaikutuksista. Tuttavani kertoi, että monissa maissa Euroopan ulkopuolella on voimassa yleinen suositus, että esim. alumiinifoliota käytettäisiin muovin tilalta. Koska olen jo kauan sitten huomannut muoviastian tekevän ruoasta muovinmakuista ja -hajuista, väite kuullosti järkevältä. Netistä ei kuitenkaan löydy asiasta juuri mitään ja ainoa mitä löysin oli tämä blogi. Kiitos kattavasti tietoiskusta!! :) Ei muuta ku tupperwaret roskiin!
"Jotenka siis, mikrossa kuumennettaviin muovipakkauksiin palaan tarkemmin omassa blogauksessaan."
Ootko sä jo tehnyt tuosta jutun kun en löydä?
En vain ymmärrä missä sitä ruokaa voi säilöä jos ei muovissa... Miten ennen vanhaan on pärjätty! xD
Hyvä kirjoitus. Oikeastaan olen hyvin tyytyväinen, että imetän ja poika syö vain harvoin pullosta.
Postauksesi jälkeen kävin Ainun sivuilla ja luin ihmetellen oheisen tekstipätkän: "Bisphenol-A (BPA) on kemikaali, jota käytetään polykarbonaattimuovin valmistuksessa. Polykarbonaattimuovia käytetään tuttipullojen materiaalina, sillä se on kevyt ja kirkas muovimateriaali, jolla on suuri iskulujuus ja joka kestää erittäin hyvin keittämisen. Bisphenol-A ei ole tutkimusten mukaan ihmiselimistölle vaarallista, eikä se kerry elimistöön. Vaihtoehtoisesti Ainu-sarjasta löytyy kuitenkin myös tuotteita, jotka eivät sisällä BPA:ta." (http://ainu.fi/Asiaa-Ainusta/Ainu-tuotteiden-turvallisuus)
Koskeeko "kemikaaliongelma" kaikkia muoveja vai ainoastaan tiettyjä muoveja, joiden ominaisuuksia muokataan (esim. pehmennys) lisäaineilla?
Esimerkiksi polyeteeni ja polypropeeni voivat olla luonnostaan aika notkeita. Ei uskoisi, että niitä on tarpeen terästää millään väriaineita kummemmalla. Kelmut ja läpikuultavat rasiat ovat käsittääkseni melkein kaikki polyeteeniä tai -propeenia.
Lähetä kommentti