Bisfenoli A ja ftalaatit - eat this!

Lupasin ftalaatti-/Bisfenoli A-postauksen jälkeen teille infoa mikrossa kuumentamisen turvallisuudesta, joten tässä hottia asiaa!

Thaimaan reissulla bongaamani Good Housekeeping-lehden artikkeli (jota nyt referoin) käsitti siis testin, jossa tutkittiin 31 mikroon tarkoitettua elintarviketta ja niiden muovipakkausta, tutkimalla muovit ensin labrassa sekä testaamalla tuotteeita myös oikeissa olosuhteissa, eli mikrottamalla ne. Testi kesti 5 kuukautta. Tarkoituksena oli selvittää, onko elintarvikemuoveissa ftalaatteja tai Bisfenoli Ata ja irtoaako niitä muoveista kuumennettaessa ruoan sekaan.

Lyhyesti vielä edellämainituista kemikaaleista: Bisfenoli A on muovin kovettajakemikaali ja ftalaatit puolestaan ovat muovin pehmentäjiä. Jenkkilässä The American Chemisrty Council väittää, ettei elintarvikemuoveissa ole Bisfenoli Ata tai ftalaatteja ensinkään.

Näin testi tehtiin: aluksi tutkijat viipaloivat muovit pieneksi raasteeksi ja selvittivät, onko niiden pinnalla jompaa kumpaa kemikaaleista. Vain ne, joissa aineita havaittiin, otettiin mukaan jatkotestaukseen. Kemikaaleja havaittiin neljässä tuotteessa, vaikkei niitä pitänyt olla käytetty elintarvikepakkauksissa ollenkaan!

Seuraavaksi muovit testattiin ruoan kanssa, altistaen elintarvike muoveille/kemikaaleille. Tulos: ruoassa ei havaittu jäämiä kemikaaleista. Testi toistettiin vielä labraolosuhteiden lisäksi oikeissa olosuhteissa, eikä kemikaalijäämiä havaittu tälläkään kertaa: "None of the food samples we tested had either BPA or phthalates in them after microwaving".

On tietty muistettava, että en tiedä omistajatahoa Good Housekeepingin taustalla ja onko lehdellä intressejä saada aikaan tietynlainen tulos, mutta toisaalta ei ole järin kehittävää aina epäillä tutkimustuloksia, jos ne eivät paljasta maailman kauheuksia. Voi hyvinkin olla, että ftalaatit ja BPA joutuvat elimistöömme muuta kautta (on kiistaton tosiasia, että nämä kemikaalit ovat sisällämme ja lapsissa niitä on eniten), mutta miten ne sinne joutuvat?

Se on erittäin, erittäin hyvä kysymys.

Kuten aikaisemmassa blogauksessani totesin, on edellämainittuja kemikaaleja kodeissamme, esimerkiksi nurkkien villakoiriin kertyneenä. Mutta melko varmasti kemikaalit joutuvat elmistöömme kuitenkin myös muuta kautta kuin huonepölyn välityksellä. Kovettajakemikaali Bisfenoli A asuu nimittäin säilyketölkin pinnoitteessa.

Yhdysvaltain hallituksen kansallinen kemikaaliohjelma (National Toxicology Program) väittää, että pääosa Bisfenoli A - altistuksesta saadaan nimenomaan säilyketölkkien sisäpinnalla olevan pinnoitteen kautta. Vuonna 2007 riippumaton, voittoa tavoittelematon Environmental Working Group löysi BPAta yli puolessa 97 testatusta säilykkeestä. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin kanakeitossa, äidinmaidon korvikkeessa ja raviolissa. Fakta on kuitenkin, että näistä väitteistä ei tietenkään olla yksimielisiä. Jos oltaisiin, lähi-Siwan hyllyt tuskin notkuisivat säilyketölkkejä poikineen...

Jos kuitenkin haluat ottaa varman päälle, on tässä muutama vinkki:

• Suosi pakastettuja vihanneksia ja hedelmiä säilykkeiden sijaan
• Suosi pussikeittoja säilykekeittojen tilalla (yhyy hernari!)
  
• Hanki äidinmaidonkorvike jauhemuodossa
• Käytä vauvallasi Bisfenoli A-vapaata tuttipulloa

No niin. Taas olen pelotellut teitä kemikaalimöröillä ja vielä ystävänpäivänä! Oikeasti kaverit, en halua pelotella ketään, haluan kehottaa teitä kriittisyyteen ja lähinnä tätä kautta selittää, miksi on erityisen tärkeää suosia mahdollisimman vähän pakattua ja tuoretta ruokaa, tehdä paljon itse ja olla oikeasti kriittinen kaikenmaailman pikaruokaa kohtaan, joka on niin helppo vaan "heittää mikroon" suoraan muovikääreestä tai jopa muovikääreessä! Ja kuinka säilykkeiden sijaan oikeasti voi ostaa vihanneksia ja mausteita ja tehdä homman alusta alkaen itse. Kun vähän treenaa niin huomaa, ettei siihen edes mene välttämättä ihan hirveäasti aikaa. Riippuu tietenkin, mitä itse priorisoi.

Lainaan Good Housekeeping-lehden artikkelin loppusanoja, sillä sen verran hyvin on Florence Williams päättänyt hengentuotteensa:

"Since learning more about the health effects of plastics, including how much we don´t know, I´ve changed some habits. Some of this is, admittedly, driven more by emotion than science. My kids haven´t reached puberty yet, and I don´t want them to any earlier than nature intended. I give them water in BPA-free bottles. When I buy cheese wrapped in plastic, I cut off the edges and toss them before eating or giving it to my children. I now store leftovers in cheramic or glasscontainers in the fridge, and I don´t put anything plastic in the microwavebecause there´s still alot to learn about the interactions of heat and plastic - and it´s easy to find an alternative. I also now buy phthalate-free shampoo and face cream".

Sanoisin, että olennaista sen sijaan mitä tiedämme, on nimenomaan se, mitä emme tiedä. Kun kerran kukaan ei oikein ole varma, miten nämä kemikaalit päätyvät elimistöömme, olen mielummin varovainen, kuin tyhmän luottavainen ja onneksi muoviastioiden ja säilykkeidenkin tilalle on olemassa hyviä vaihtoehtoja. Ja kyllä minäkin toisinaan saatan ostaa säilykkeen, mutta pidän huolta, että se on erittäin harvoin se. Vaihtoehtoja on!

Pakko muuten todeta (jos tämä olisi elokuva, pohjustaisin nyt sopivasti jatko-osan), että me naisethan päällystämme itsemme kymmenillä kemikaaleilla päivittäin ja kosmetiikassa on esimerkiksi ftalaatteja. Ja jo vastasyntyneillä on elimistössään näitä samoja kemikaaleja? Onko asioilla yhteys? Sitä ei valitettavasti kukaan (vielä) tiedä.

Psst... Muovipakkausten pohjassa on merkkejä, joiden perusteella voi päätellä jotakin tuotteen kemikaalisisällöstä. Palaan tähän piakkoin omassa blogauksessaan!