Tärkeä kirja

Kerroin matkapostauksessani, että luin reissussa kirjan, joka muutti maailmankatsomustani. Se on paljon sanottu, mutta kirja todella on silmät avaava. Kyseessä on Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka ei kaunokirjallisena teoksena ehkä ole mullistava (etenkin rakkauskohtaukset saivat kiemustelemaan myötähäpeästä), mutta se kaikki muu, huh. Aku Louhimies on jo todennut, että kirjasta tulee hieno elokuva... Saa nähdä koska saamme kirjasta leffan.


"Ekologinen jännitysromaani, joka päättyy suureen vedenpaisumukseen ja ihmisen itsensä aiheuttamaan ympäristökatastrofiin. Tämä visionäärinen teos jättitsunamien merkityksestä ihmiskunnan historiassa oli jo kustantajalla, kun hyökyaalto iski Aasian rannoille".

-lähde

Kari Hirvasnoro kirjoitti kirjan julkaisuvuonna 2005 "Sarasvatin hiekkaa voi olla vuoden tärkein romaani koko maailmassa..". Olen samaa mieltä. Romaani on erittäin tärkeä kirja ja mielestäni jokaisen ilmastonmuutoksesta, historiasta, ympäristöstä tai vaan hyvästä jännitysromaanista kiinnostuneen tulisi ehdottomasti lukea se.

Kirjaan on koottu uskomaton määrä kiinnostavaa ekologista, geologista ja historiallista faktaa, joka on ripoteltu jännärin juonen sekaan siten, että tiedon omaksuu kuin vahingossa. Imin kirjan kahdessa päivässä: luin sitä yöllä otsalampun valossa moskiittoverkon suojissa malttamatta nukkua. Sen jälkeen olikin aika kiinnostavaa nukkua bungalowissa muutaman metrin päässä vesirajasta...

Tässä ote kirjan takakannesta:

"Sarasvatin hiekkaa on ekologinen jännitysromaani, jonka lähtökohta on tosi: Intian länsirannikon merialueen pohjalta löydettiin vuonna 2001 meren pinnan nousun hukuttamien suurten kaupunkien raunioita".

Muutaman kuukauden kuluttua raunioiden löydyttyä lentokoneet törmäsivät kaksoistorneihin ja maailman huomio kiinnittyi muualle. Rauniot löytäneet tutkijat uskoivat kuitenkin löytäneensä muinaisen Atlantiksen: jo ensimmäisenä päivänä raunioista nostettiin pinnalle yli 2000 ihmisen tekemää esinettä. Merestä nostettiin koruja, kivestä tehtyjä työkaluja, ruukkuja, ihmisiä ja eläimiä ja jumalia kuvaavia patsaita, ihmisen hampaita jne. Ensimmäisenä päivänä kaikki tämä!

Kirjassa on tavallaan monta leveliä: yksi on Atlantis. Toinen on jäätikköjen sulaminen ja megatsunamin vaara ja kolmas itse jännäri, jossa nämä seikat punoutuvat yhteen.

Kiinnostavin - ja ahdistavin - seikka on, että Isomäki esittää teorian megatsunamista, joka itseasiassa löytyy lähes identtisenä tarinana eri uskontojen luomiskertomuksista. Se on itseasiassa ainoa selkeästi samanlainen kertomus, joka toistuu lähes identtisenä uskonnosta riippumatta eri luonnoskertomuksissa. Aika kiinnostavaa, eikö?

Miten kirja muutti omaa käsitystäni historiastamme? En koskaan ole ajatellut, että maailma ehkä joskus on ollut sivistyneempi tai pidemmälle kehittynyt kuin nyt. Tarkoitan, että olen uskonut kaiken tiedon periytyneen, jääneen kirjoihin ja kansiin. Olen ajatellut, että kaikki tieto, mikä koskaan on saavutettu, on yhä olemassa ja että sivistys pohjaa kaiken historiamme päälle, että tarinat, opit ja taidot aina siirtyvät sukupolvelta seuraavalle. En ole varsinaisesti ajatellut myöskään sitä faktaa, että vedenpaisumukset ovat pyyhkineet ylitsemme useaan otteeseen.

Isomäki kuitenkin spekuloi, että vedenpaisumus pyyhkinyt ison osan sivistyksestä mennessään - useammin kuin kerran ja monessa kohdassa kirjaa Isomäki lainakin Platonia menestyksekkäästi:

"Ja minä kerron teille syyn tähän: ihmiskunta on tuhoutunut ja joutuu tulevaisuudessakin tuhoon moneen kertaan monista syistä... Kun jumalat puhdistavat maan vedenpaisumuksella, teidän keskuudessanne säilyvät hengissä vuorten karjankasvattajat ja lammaspaimenet, kun taas ne teistä, jotka asuvat kaupungeissa, huuhtoutuvat mereen... ja sitten kun vedenpaisumuksen tietyin väliajoin toistuva vitsaus jälleen laskeutuu maan päälle ja jättää teistä jäljelle vain ne, jotka eivät tunne kirjaimia eivätkä ole saaneet minkäänlaista opetusta, teidän on jälleen aloitettava uudestaan aivan alusta kuin olisitte lapsia, täydellisen tietämättömiä siitä mitä on tapahtunut aikaisemmin meidän keskuudessamme, tai tiedän omassa keskuudessanne.

-Platon:Timaios

En halua paljastaa enempää, mutta Platonia lainataan Atlantikseen liittyen usein ja joka kerta lainaus sopii naulan kantaan Isomäen spekulaatioon ja olemassaoleviin geologisiin faktoihin nähden. Tiesitkö esimerkiksi, että Atlantiksella kuvaillaan olleen norsuja, joita keskellä Atlanttia (johon Atlantis perinteisesti on sijoitettu) ei olisi voinut olla? Mutta Intian edustalta löytyneen kaupungin maantieteellinen sijainti sen sijaan sopii kuvaukseen norsuista erinomaisesti... Kiinnostavaa.

Kaikista kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin se, mitä jäätiköiden sulaminen aiiheuttaa ja juuri sen vuoksi kirja kannattaa lukea. Sarasvatin hiekkaa on käännetty jo saksaksi, viroksi, liettuaksi ja latviaksi. Englanninkielinen käännös julkaistaan tänä vuonna. Kirja oli Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2005.

Laaja arvio kirjasta täällä.
Kirjan pohjalta tehdyn sarjakuvan löydät täältä!

Psst... YLEn Olotilassa blogaukseni toisesta, eri tavalla kiinnostavasta opuksesta...