Eilinen myrsky ei siis saanut äänestäjiä jumittumaan kotiin, sen huomasi myös kirjamessuilla. Väkeä oli kuin pipoa ja haastatellessani Anja Nysténiä ei yleisössä tainnut olla yhtäkään vapaata paikkaa ja porukkaa kuunteli sivuilla seisaaltaankin. Harmi, että haastattelulle oli varattu vaan 20 minuuttia, mutta ehdimme kuitenkin käsitellä yllättävän monta asiaa. Kemikaalikimarasta tulossa muuten postaus piakkoin. Niitä, joita Anjan haastattelu kiinnostaa, voitte katsoa toisen Anjasta tehdyn haastiksen Teos-kustannuksen sivuilta.
Kirjamessuilla tarttui mukaan huima läjä opuksia, joista tulen mainitsemaan enemmän heti kun olen saanut niitä kahlattua lävitse. Yksi kiinnostavimmista on ehdottomasti Ulla Lehtosen Syö itsesi terveeksi. Kirjaa on kehuttu minulle kovasti ja eilen sain käsiini oman arvostelukappaleen. Toinen kauan himoitsemani kirja on Miika Pölkin ja Heikki Valkaman Umami, jossa käsitellään laajasti japanilaista ruokaa. Kirja yhdistää japanilaisen ruoanlaiton, käytännön kokemuksen, historian ja filosofian. I like! Kassissa kotiin matkasivat myös muun muassa:- 101 luontaistuotetta, Syömään!, Ympäristöterveys sekä 100 kysymystä ympäristöterveydestä - Duodoecim
- Arkielämän ympäristöpolitiikka, Viestejä saarilta sekä Ympäristön tila ja suojelu Suomessa - Gaudeamus
- Ympäristövastuu työpaikalla sekä Pysäytä ilmastonmuutos - EDITA
- Miksi ihmiset sairastuvat - Teos
- Vihaan sinua John Lennon sekä Japanin sydämessä - SCHILDTS
10 kommenttia:
Hei! Olin kuuntelemassa haastattelua kirjamessuilla. Kiinnostava haastattelu ja kirja. En kuitenkaan ostanut vaikka kävin selailemassa. Kas kun olin päättänyt olla ostamatta juuri mitään-kirjat ovat heikkouteni ja niitä pursuilee joka puolella kotona....Oli ihan mielenkiintoisen oloinen kirja ja selkeän tuntuinen. Nyt vähän harmittaa, etten osatnut.
Haasattelussa mieleen jäi asia, joka myös Teoksen haastatteluvideossa tuli esille. Nimittäin se, että saatamme olla jossain kohdin kovin tarkkoja (esim. ruoan lisäaineet) ja toisessa kohdin emme huomaa tai tiedosta ympärillämme olevia riskejä. Tässä mielessä odotabn myös postaustasi kirjasta - huomaatko omassa elinympäristössäsi/elämäntavoissasi jne.. jotain yllättävää, jota et ole tullut aiemmin huomioineeksi.
Odotan myös arviotasi kirjasta, ehkäpä pyydän sen vaikka joululahjaksi....
Itselleni tarttui mukaan siis tiukasta linjasta johtuen vain yksi kirja ja se on tuo mainitsemasi "Miksi ihmiset sairastuvat" (Darian Leander&David Corfield - Teos). Se kun liippaa läheltä omaa alaanikin. Ulla lehtosen haluan kyllä jossain vaiheessa...
On kiva kuulla jatkossa mielipiteistäsi kirjoista... Hyviä lukuhetkiä!
Hyvä että messuilla meni hyvin! Olispa päässyt kuunteleen...
Sain itse lahjaksi japanilaisen ruoan ystävänä tuon Umami-kirjan toukokuussa ja se tulikin hyvään käyttöön sillä ulkomaille muuttaessani olen syönyt todella paljon japanilaista ruokaa, erityisesti rakastamaani sushia, joka on sikahalpaa verrattuna Suomen hintoihin! Jopa niin halpaa että tulee todellakin halvemmaksi syödä sushia ulkona kuin tehdä sitä itse kotona.
-Satu
Hei ja anteeksi että tämä menee täysin aiheen vierestä mutta en tiedä mihin muualla kysymyksen laittaisin. Oletko tuttu Paula Begoun nimisen kirjailijan ja kosmetiikkatädin kanssa. Oletko perehtynyt hänen tuotoksiin ja mitä mieltä olet niistä? Olen lukenut hänen kirjansa monia vuosia sitten ja oli ainakin silloin kiinnostava, en ole seurannut viime vuosina hänen uraansa mutta tuntuu porskuttavan menestyksekkäästi eteenpäin tuolla rapakon takana. HÄnhän ei ole varsinainen luonnonkosmetiikkaihminen vaan edustaa hieman toisenlaista näkökulmaa.
Muuten kiitos mielenkiintoisesta blogista :-)
Umamihan on vain sana mausta, minkä jokainen ymmärtää eri tavalla. Vähän samalla tavalla, kuten toiselle makea on hunajaa ja toisille sokeria tai aspartaamia:-D
Kirjassa selitetään Umami-sanan tausta hyvin:
"Vaikka umami-maku on aina kuulunut japanilaiseen ruokakulttuuriin, sen tieteellisenä löytäjänä pidetään edesmennyttä kemian professoria Kikunae Ikedaa. Tokion yliopistossa 1900-luvun alussa työskennellyt tutkija tunnisti useista ruokalajeista maun, jota ei voinut määritellä makeaksi, suolaiseksi, happamaksi tai karvaaksi. Erityisen vahvana maku tuntui kombu-merikasvissa. Japanilaiset tekevät kombusta dashi-lientä, jota käytetään lukuisien ruokalajien pohjana.
Professori nimesi löytämänsä maun umamiksi. Sana tarkoittaa kutakuinkin ’maistuvaa’. Umai merkitsee maukasta. Umamiin liitetään sellaisia käsitteitä kuin ruokaisuus, täyteläisyys, intensiivisyys, lihaisuus ja pyöreys."
-Satu
Ihmettelen usein sitä miten jostakin professorista tehdään kuuluisa ja joku toinen unohdetaan...
Mut mulle tulee paha olo jo tuosta umamin "hajustakin";-)
Umami on siksikin "ihan oma makunsa" etta karvaan, happaman, makean ja suolaisen lisaksi kielesta loytyy omat makureseptorinsa tuolle umamille.
Mun kielessa sais kylla olla vaan makeareseptoreita eika mitaan muuta :D
Aah, mitä kirjoja olet löytänyt! Kuullostaa tosi houkuttelevilta! Nyt täytyy kyllä meikäläisenkin suunnata kirjastoon...
umamihan se juuri se paha natriumglutamaatti jota täälläkin pelätään, juuri se jota irrotettin levästä.. hyvä kirja kyllä.
Lähetä kommentti