-kuva Leyla Avsar
Kasvisruokavalio, jota höystetään pienellä määrällä maito- ja lihatuotteita hyödyntää myös tehokkaimmin viljelysmaan käytön, näin toteaa IMAGEn päätoimittaja Mikko Numminen, joka kirjoittaa fleksareista IMAGEn nettisaitilla. Ja tottahan Numminen kirjoittaa. Alapuolen teksti on suoraan Nummisen tekstistä lainattu:
"Samaa käytännöllistä ajattelutapaa tuntuu edustavan journalisti Michael Pollan ruoan ekologiaa käsittelevässä kirjassaan Omnivore's Dilemma (Kaikkiruokaisen ongelma). Hän listaa terveellisen ruokavalion kolme perussääntöä Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia. Slate-lehden tiiviissä jutussa nostetaan esiin samoja kysymyksiä kuin mitä Imagessa keväällä ilmestyneessä artikkelissa Lihan himo. Se myös kertoo, että satunnaisesti lihaa syöville melkein kasvissyöjille on keksitty myös oma nimitys: flexitarian.
Opportunistiselle joustoruokailulle on paitsi ekologinen, myös sosiaalinen tilaus. Yhä useampi kantaa huolta ruokatottumuksiensa vaikutuksista myös meillä Suomessa.
Imagen artikkelin kirjoittanut Anu Partanen itse ei syö lihaa, mutta kalaa ja maitotuotteita kuitenkin. Kuten juustoa. Kilo suomalaista juustoa aiheuttaa saman verran kasvihuonekaasuja kuin 60 kilometrin autoilu.
Sen kertominen ei tietenkään tarkoita, että sinun tarvitsisi luopua juuston syömisestä, jos siitä satut pitämään, tai edes autoilusta. Se kuitenkin auttaa huomaamaan, että täysin puhtaan omantunnon saavuttaminen on liki mahdotonta.
Ehkei se edes ole olennaista. Puhdasoppisia kasvissyöjiä tuskin tulee ikinä olemaan niin paljon, että se riittäisi kääntämään ravinnon tuotannon kestävämmälle pohjalle. Mutta olisiko fleksitaareista siihen?"
lähde:IMAGE-Mikko Numminen
Fleksarius ei tietenkään ole uusi juttu, päinvastoin. Yksi kuuluisampia fleksareita on Dalai Lama. Kiinnostuneet lukekaapa aktivisti-toimittaja Syd Baumelin blogia Ethical eating. Flexitarianeille olemassa jopa omia keittokirjojakin. Peter Berleyn The Flexitarian table havainnollistaa ohjeita, joiden avulla valmistuvat helposti pääosin kasvisruoat, joita saatetaan höystää kalalla tai lihalla. Kuulostaa minusta jotenkin hassulta: joko on kasvissyöjä tai ei ole. Right? Mutta toisaalta, olen itse juurikin tyypillinen fleksari, joten kai teremi on kohdallaan, kun en kerran koe olevani tavallinen lihansyöjä, mutten kuitenkaan kasvisstöjäkään. Fleksari siis.
17 kommenttia:
Tämä onkin paljon parempi termi, kuin "99% vegetaristi", mitä olen itsestäni käyttänyt. :)
Tämä fleksarius voisi olla semmoinen, mihin minullakin olisi rahkeita pyrkiä. Liha kuitenkin maistuu edelleen ajoittaisesta huonosta omatunnosta huolimatta.
täällä kans yks fleksari ilmottautuu! kiva kun vihdoin voin kategorisoida itseni johonkin luokkaan, haha! :)
hauskaa alkanutta viikkoa nooralle!
Haa, vihdoinkin löytyi meikänkin ruokavaliolle sopiva termi :) Fleksari on lyhyempi kuin "oon semmoinen ajoittain luomulihaan koskeva, kalaa syövä ovo-lakto-vegetaristi mutta en siis oikeasti vege kuitenkaan".
Fleksariksi ilmoittaudun minäkin. :)
Tuollainen keittokirja olisi hyvinkin kätevä esim. meillä, kun minä (joka vastaan enimmäkseen kokkauksesta) tykkään enimmäkseen kasvisruuasta, mutta mies söisi mielellään lihaa vähän useammin. Voisin siis kokata kasvisruokaa, ja ympätä sitten miehen osuuteen lihaa, eikä tarvitsisi tehdä kahta kokonaan erillistä ruokalajia. (Mikäli nyt tajusin oikein tuon kirjan idean.)
Täällä vielä yksi fleksari. Taidan kyllä jatkossakin tituleerata itseäni "kasvispainotteiseksi sekasyöjäksi" Sitä kun saisi kuitenkin selittää, että mikä se fkeksari on. Kuulen tuon sanan nyt ensimmäistä kertaa. Mutta onhan mukavaa voida kategoida itsensä johonkin.
Toivon, että minusta tulisi fleksari, joka söisi silloin tällöin lampaanlihaa (ja ehkä riistaa). Nyt olen lakto-ovo-pesco-vege. Mieleni ei tee syödä minkäänlaista lihaa, mutta joskus sitä ajattelee, että mistä kaikista ihanista liharuuista sitä jääkään paitsi, kun ei koskaan syö mitään lihaa. Miltä mahtaisikaan maistua lampaanjauhelihalla täytetty pita... Tai jokin marokkolainen lammaspata... Fleksariutta odotellessa!
Kasvispainotteinen sekasyöjä täälläkin eli hienommin siis fleksari :)
Kohtuulliselle/satunnaiselle eläinperäisten tuotteiden käytölle on perustelunsa. Maapallolla on alueita, joilla ei juuri kasva ihmisravinnoksi kelpaavaa kasvillisuutta saati monipuolista ravintoa. Niillä voi kuitenkin kasvaa jotain, mitä voidaan välillisesti hyödyntää ihmisravinnoksi lihan ja maitotuotteiden muodossa. Tällöin maapallon ravintoa tuottava (ja asuttava) ala saadaan suuremmaksi. Esimerkiksi jäkälä jalostuu poronlihaksi ja -maidoksi.
Fleksari täälläkin...Ennen oli tosin ihan "oikea" vegetaristi, mutta en enää...
By the way, oletko tutustunut London Butterin kynsilakkoihin?
"Along with the color variety, the other big draw of Butter London is its commitment to making nontoxic polishes. All of the polishes are free of the "big three" — toluene, DBP, and formaldehyde."
Itselläni on käytössä kyseisen sarjan musta kynsilakka nimeltään "Union Jack Black".
-Satu
Fleksari...ihan ku joku fiksari. Heh. No, ehkä se on omanlaistansa fiksausta, kun syö hieman erilaisesti kuin muut...
Toki se on kätevää, että joku sanonta tai nimistys yleistyisi. Ei tarttis niitä vege-ovo-fenno-lakto -juttuja. (joita mä en juuri aina edes ymmärrä)
Miten ois joku "joustaristi" suomeks ;) Että niinku syö joustavasti eri tuotteita, mutta ei silti niin kuin normisyöjät...
;)
Trump: Niin mustakin, tosin kukaan ei vaan ymmärrä, mitä se tarkoittaa, että selittämään joutuu varmaan silti :)
Piparminttu:Joo lihan syöminen on ihan ok mun mielestä, jos sitä ei syö päivittäin. Lisäksi kannattaa tietenkin suosia luomua jos voi.
Leena: Kiitos, samoin!
Rieppa:Jep, ja fleksari kuulosta niin..joustavalta!
Tai-tai:Ymmärtääkseni kirjan idea on juurikin se. Ja saattaahan niitä olla muitakin. Tuo on ensimmäinen johon itse törmäsin.
Miia:Joo veikkaan, että fleksari on aika vieras sana kaikille muille paitsi meille fleksareille!
Matleena:Ei lihan syöminen mielestäni mikään pakko ole. S ei esimerkiksi voi syödä punaista lihaa, kun hänen lapsuudessaan elimistö ei ole siihen tottunut. Jos on ollut kauan ilman lihaa voi olla ettei se vaan yksinkertaisesti sula. Mutta tietenkin esimerkiksi luomujauheliha voi olla aluksi vaihtoehto. Tosin en todellakaan lehoita lihansyöntiin jos siitä on päässyt eroon! Ilmankin pärjää ja se on ekologista :)
Anonyymi:Kiinnostavaa, siis jäkäläjuttu, niinhän se on!
Satu:Aa, joku mainitsi mulle niistä! En ole vielä testannut. Kiitos vinkistä!
Äf:Joo joustari...Tai joustis, lainasanat onkin niin ärsyttäviä!
Trump: Niin mustakin, tosin kukaan ei vaan ymmärrä, mitä se tarkoittaa, että selittämään joutuu varmaan silti :)
Piparminttu:Joo lihan syöminen on ihan ok mun mielestä, jos sitä ei syö päivittäin. Lisäksi kannattaa tietenkin suosia luomua jos voi.
Leena: Kiitos, samoin!
Rieppa:Jep, ja fleksari kuulosta niin..joustavalta!
Tai-tai:Ymmärtääkseni kirjan idea on juurikin se. Ja saattaahan niitä olla muitakin. Tuo on ensimmäinen johon itse törmäsin.
Miia:Joo veikkaan, että fleksari on aika vieras sana kaikille muille paitsi meille fleksareille!
Matleena:Ei lihan syöminen mielestäni mikään pakko ole. S ei esimerkiksi voi syödä punaista lihaa, kun hänen lapsuudessaan elimistö ei ole siihen tottunut. Jos on ollut kauan ilman lihaa voi olla ettei se vaan yksinkertaisesti sula. Mutta tietenkin esimerkiksi luomujauheliha voi olla aluksi vaihtoehto. Tosin en todellakaan lehoita lihansyöntiin jos siitä on päässyt eroon! Ilmankin pärjää ja se on ekologista :)
Anonyymi:Kiinnostavaa, siis jäkäläjuttu, niinhän se on!
Satu:Aa, joku mainitsi mulle niistä! En ole vielä testannut. Kiitos vinkistä!
Äf:Joo joustari...Tai joustis, lainasanat onkin niin ärsyttäviä!
Mikseivät ihmiset nykyään enää uskalla olla sekasyöjiä? Kasvispainotteisia sekasyöjiä? Jos kuitenkin joskus eläintä syövät?
Ruokavalioltani olen vegaani, mutta elintavoiltani en, koska nytkin haaveilen uudesta villatakista, minkä takia olen kasvissyöjä vain. Onko tämä nyt olennaista? On siinä mielessä, että kasvissyöjänä olen törmännyt usein tilanteisiin, jossa kaikenlaisten pesco -riista -liivatekarkki -joskus lounaaksi broilerisalaattia -vegetaristien hämmentäminä kasvissyönnistäni tietoiset ihmiset ovat tarjoilleet minulle esimerkiksi liivatetta sisältävää ruokaa ("Meidän Jennakin on kasvissyöjä, muttei se kyllä tuollainen tiukkapipo ole, eihän liivate nyt...") tai kalaa ("Kyllähän kasvissyöjät kalaa syövät, ei kala ole lihaa, meilläkin töissä on eräs kasvissyöjä joka kyllä syö kalaa. Kala on terveellistä...") tai riistaa ("Tämä ei ole tehotuotettua lihaa, tätä Mikkokin syö, vaikkei se muuten lihaan koskekaan, kun on tuollainen kuin sinä, on mummon hirvipaisti vaan niin hyvää...") Kananmunan ja maitotuotteiden tarjoilun kasvisruokana vielä ymmärrän.
Anonyymi:Tuo on erittäin totta. Etenkin vanhojen ihmisten on vaikea ymmärtää sitä, että vaikka nyt kasvisruokaa syökin, niin "eikö vähän kuitenkin voi ottaa kun mummi on laittanut?" Ruoasta kieltäytyminen otetaan helposti epäkohteliaisuutena ja henkilökohtaisena loukkauksena. Se on harmillist ja rasittavaa. Eniten ärsyttää nimrnomaan lausahdukset "kyllä mattikin on kasvissyöjä mutta ei niin tiukkapipoinen kuin sinä..." Jos ihminen syö kalaa ja mereneläbiä, ei häntä silloin voi kasvissyöjäksi kutsua!! Ja sama homma etenkin kanan kanssa, ei vaan mahdu järkeeni se, että kanaa syövät puhuvat itsestään kasvissyöjien kaltaisinakaan! Fleksari on mielestäni hyvä sana siksi, että jos syö lihaa tai kalaa pari kertaa kuussa, on se jo luonnon kantokykyä ajatellen melko ekologinen teko, jolloin määritelmä tällaiselle henkilölle voi olla paikallaan. Jos kaikki söisivät fleksarien tapaan, voisivat eläimet ja ihmiset paljon paremmin. Sekasyöjä on eri asi akuin fleksari, sillä ymmärtääkseni fleksariudess on kyse nimenomaan siitä, että ei syö päivittäin lihaa tai kalaa missään muodossa. Sekasyöjä-termi taasen oikeuttaa lihan syömisen vaikka päivittäin.
Sanahelinäähän tämä loppuviimein on, sillä TEOILLA on merkitystä, ei sillä mihin syöjäryhmään luokittelemme itse kuuluvamme. Mutta nyt ainakin me fleksarit olemme löytäneet termin, joilla voimme omaa ruokailuamme kuvata ja johonkin on mukava lokeroitua ja kuulua.
Minä taas en tajua mitä _kivaa_ on "pystyä lokeroitumaan" johonkin?
Mikis edes pitää keksiä vaikeita sanoja tai termejä, jotka sitten kuitenkin tosiasiassa eivät sano kenellekään mitään, tai ainakin niiden merkitys on hoippuva.
Miksi ei voi vain sanoa "En syö punaista lihaa tai kanaa, kiitos"? "Syön kyllä riistaa, mutten possua tai nautaa, kiitos"
Lokerointi nyt on muutenkin inhottavaa, ja sitten joku "olen pesco-ovo-vege" ei sano monelle mummulle mitään.
Stazzy:Niin, sanahelinää, mutta meille fleksareille ehkä jollain tavalla kivaa, että on ryhmä, johonkokee kuuluvansa. Mutta kukin tavallaan, eihän tällaisia hienostelusanoja mikään pakko ole käyttää :)
Niin ja jonkinlaiset termit on kivoja myös siksi, että voi helposti ilmoittaa millaista ruokaa tarvitsee esim. kylään mennessa, konferenssiin osallistuessa tai vaikka partioleirille lähtiessä. Siksi ilmoitan usein olevani kasvisyöjä, vaikka syönkin kalaa ja jopa lihaa joskus (lihaa ehkä kerran vuodessa.) En kuitenkaan haluaisi syödä koko viikkoa nakkikastiketta ja lihakeittoa. Ja tapahtumien järjestejilleei sana flexari varmaan kerro mitään, ja oisi vähän vaivalloista selittää omaa ruokavaliotaan jollain monilauseisella sepustuksella, ja kohtuutonta vaatia esim. isojen massatapahtumien järjestjiltä juuri minun henkilökohtaisten mieltymysten mukaista ruokaa.
Lähetä kommentti