Olen syönyt karjiksia pikkutytöstä saakka. Taimi-mummoni leipoi niitä isäni lapsuudenkodin isossa uunissa ja muistan elävästi, kuinka lapsena ajattelin karjalanpiirakoiden olevan parasta maailmassa. Aika lähelle ne pääsevät vielä tänäänkin. Parasta karjalanpiirakoissa on niiden rakenne: pehmeä, suussasulava sisus vs. kova, rapea kuori. Sanoisinko ihan hiukan eri meininki kuin kaupan vehnähöttöpaskoissa.
Vehnästä sen verran, että kyllä omaan reseptiinikin vehnää kuuluu, mutta itse taikinaan vain 1,5 dl. Lisäksi käytän vehnäjauhoa leivonta-alustan ja taikinan välissä, jotta taikina ei jämähdä alustaansa. Mummoni käyttää (muistaakseni) vehnää enemmän ja veikkaan, että osittain sen vuoksi hänen piirakkataikinaansa on helpompi käsitellä. Omani on hieman kovanlaista, mutta kuten kuvasta näkyy, kyllä siitä piirakoita aikaiseksi saa!Karjalanpiirakoiden (n. 25 kpl) valmistuksessa tarvitset:
POHJA:
- 2-3 dl kylmää vettä
- 5 dl ruisjauhoja
- 1,5 dl vehnäjauhoja (koita saada käsiisi luomujauhoja!)
- ripaus suolaa
TÄYTE:
- 4 dl riisiä
- 3,5 dl Oatly-kauramaitoa (muukin kauramaito varmaan käy, soijamaitoa en ole kokeillut)
- 6 dl vettä
- 1 muna
- 2 rkl voita (ei mitään huijauslevitteitä vaan aitoa VOITA)
- Lisäksi noin 40 g voita valmiiden piirakoiden sivelyyn.
Kun riisipuuro on valmis (n. 30 min.) sekoita joukkoon siis muna ja aloita heti puuron levittäminen keittämisen aikana valmistamillesi piirakkapohjille (kuvassa hieman muotopuolipohja, mutta makuhan on tärkein!). Voin ja suolan määrää puurossa voi tietenkin muutella oman maun mukaan. Itse lisään voin puuron sekaan keittämisen loppuvaiheessa.
Koska piirakkapohjat ovat erittäin rukiisia, kuivuu taikina helposti. Tässä kohtaa on kerrankin hyötyä muovipussista tai kelmusta. Kun olen vaivannut taikinan valmiiksi (kuvassa ylempänä), laitan sen muovin sisälle odottamaan, ettei se kuivu. Sillä aikaa kun riisipuuro valmistuu, otan taikinasta pieniä nokareita kerrallaan (lopputaikinan pidän koko ajan muovissa) ja teen valmiiksi piirakkapohjia, jotta saan ne riisipuuron valmistuttua mahdollisimman pian uuniin.
Reseptini taikina riittää noin 2,5-3 pellilliseen piirakoita, itse teen aika isoja, sillä isoille saa laitettua enemmän munavoita! Uuni saa olla 200 asteinen ja piirakat noin 15-20 minuuttia paistumassa.
Paistamisen jälkeen piirakat sivellään sulalla voilla (ei margariinilla, vaan VOILLA) ja sen jälkeen jätän koko piirakkakeon vuokaan imeytymään, jotta voi tunkee itsensä piirakoiden jokaiseen rakoon!
Samalla kuuma riisipuurotäyte jäähtyy ja odotellessa voi valmistaa munavoita. En tosin tehnyt sitä tällä kerralla, mutta resepti on helppo: keitä munia, pilko kypsät munat pieneksi silpuksi, sekoita joukkoon Voimariinia (se on helpompi käsitellä levitteeksi kuin aito, kova voi) ja lisää suolaa. Avot!
Vaikka reseptini näyttää pitkältä, on karjalanpiirakoiden valmistaminen oikeasti tosi helppoa! Rypyttämisen oppii kun pari kertaa treenaa ja makuhan ON tärkein, joten ei sillä muodolla niin väliä ole.
18 kommenttia:
Kovin monen en ole kuullut karjiksia itse leipovan. Se on ihan mummojuttu :). Mulla on myös traditio tehdä niitä kerran, pari vuodessa. Isänpäivän aikaan ainakin.
Ihan hauskaa hommaa (niin "hauskaa" kuin ruuanlaitto yleensä voi olla) ja varsinkin lopputulos palkitsee. Niillä kaupan mössöpiirailla voi heittää vesilintua.
Kyllä vaan niitä karjalanpiirakoita leivotaan- ainakin meillä Pohjois-Karjalassa- ihan nuoretkin. Ei se mitään ekstreemiä ole...Ehkä se on epätavallista vaan tällaisten bloggailijoiden joukossa...:)
Itse kannustan ihmisiä ruisjauhojen käyttöön muissakin leivonnaisissa, näin sivuhuomatuksena!
Monet varmaan pitävät karjalanpiirakoita suomalaisimpina ruokina mitä voi olla. Silti sen valmistukseen käytetään Suomessakin niin yleisesti viljapelloilla kasvavaa RIISIÄ
Alkujaan riisipuuron tilalla käytettiin peruna- tai ohrapuuroa, mutta nykyään "oikeassa" karjalanpiirakassa on poikkeuksetta riisipuuroa. Myös esimerkiksi sultsinoissa on käytetty peruna- ja mannapuuroa ennen nykyään yleistä riisipuuroa :)
Minäkin kuulun piirakanrypyttäjien ryhmään, vaikkakin harvoin niitä leivon. Jospa bloggauksestasi iskisi inspis. Itse viimeistelen piirakat uittamalla ne kattilassa, jossa on maitoon sulatettua voita.
"Margariinin" teen vatkaamalla huoneenlämmössä pehmennyttä voita ja ruokaöljyä (noin 2:1). Tätä pystyy käyttämään levitteisiinkin, vaikkapa siihen munavoihin.
Romulus: Vesilintuapa hyvinkin! Tosin, pakastealtaasta saa sulhaspiirakoita, jotka ovat uunissa piipahtamisen jälkeen suhteellisen ok. Rukiisia vielä! En kyllä muista valmistajaa... Vaikka olenkin "urbaani citynuori" arvostan ihan todella paljon karjalaisia, suomenruotsalaisia ja venäläisiä juuriani ja perinneruokakulttuuri on kiinnostavaa, vaikka tiedän siitä todella vähän, tyyliin karjalanpiirakoiden, karjalanpaistin ja piapon verran :)
Anonyymi:Kyllä se taitaa helsinkiläiselle 27-vuotiaalle media-alalla työskentelevälle olla aika eksoottista :) Ihanaa olla se poikkeus, heh! Ja totta, ruis sopii moneen, suolaiseen ja makeaan.
Soikee piirakka: Totta, mutta kuten Anonyymi toteaa, sisällä voi olla muutakin. Itse tykkään paljon myös perunapiirakoista. Tosin kyllähän se riisi sinne aina mielletään...
Anonyymi: Hei kiitos vinkeistäsi! Taidan ensi kerralla uittaa piirakat kauramaito-voi-sulassa, nam!
Savolainen perinteinen mustikkakukko on aivan ihanaa! Syvässä uunivuoassa paistettu mustikkapiirakka, jonka pohjassa ja kuoressa on käytetty ruisjauhoista tehtyä murotaikinaa. Jäätelön kanssa aivan taivaallista!
Kiitos Noora blogistasi. Löysin sen noin kuukausi sitten ja olen jo muutamaan kertaan kahlannut postaukset läpi. Sinä hallitset blogituksen! Taidan linkittää sinut listalleni! :)
Meillä Suistamossa päin (vaari siis sieltä, kuten karjalamummot, joiden kanssa leivoin ne parisataa piirakkaa) käytetään seuraavia sanontoja:
Taikinasta pyöritellään kakkaroita (eli ne pallot, joista sitten kaulitaan pohjat)
Kakkarat ajellaan kuoriksi (kaulitaan siis...)
Kuoret täytetään ja rypytetään (ja se, minkä näköseks kukin rypyttää, on uskomattoman tärkeetä!!!!! Siitä syntyy jopa riitoja...)
Ja valmiit piirakat voidaan. Siis voidaan, ei voidella. Taivutus: mie voitan, sie voitat, hän voittaa..."Voititko sie jo?" hih..
Aika hauska ;)
Anonyymi: Ooo...kuulostaa ihanalta. En ole koskaan maistanut.
Neiti Nimetön: Kivaa että löysit tänne! Kiitos kehuista ja linkittämisestä. Tervetuloa Cocktailiin :)
Äf: Jes!Mä niin haluaisin oppia enemmän karjalaisia sanoja ja sanontoja. Kiitos noista, voin tehdä vaikutuksen mummooni ensi kerrall akun tavataan!
Moi Noora. Tämä ei nyt liity mitenkään piirakka-asiaan, mutta mitä mieltä sä olet tästä: http://www.vihrealanka.fi/node/1875
Voiko olla totta mitä alempana kommenttiosiossa sanotaan Uff:stä.
Onko sulla tietoa suomalaisista kirppiksistä? Missä kannattaa shoppailla mieluummin?
Ja muuten ihania piirakoita. Mun mummo on kans Karjalasta, Kalevalasta ja asuu edelleen Venäjällä ja sen kanssa tuli kans joskus pienenä tehtyä piirakoita ihan karjalaiseen tapaan. Ja mahtavia olikin :)
Anna:En voi ottaa tohon kantaa valitettavasti. En ole tutkinut, en tiedä. Kyllä UFFista yleisenä läppänä kuulee sen, että "toiminta ei ole ihan niin hyvää tahtoa ja välittämistä kuin annetana luulla" mutta itse en osaa sanoa kyllä mitään :(
Ohje tuli testattua (soijamaitoon) ja hyviä juhannuspiirakoita tuli! Kiitos hyvästä reseptistä, ensikertalainenkin onnistui ;)
Eve
Ohje tuli testattua (soijamaitoon) ja hyviä juhannuspiirakoita tuli! Kiitos hyvästä reseptistä, ensikertalainenkin onnistui ;)
Eve
Eve:Ihan mahtavaa Eve! Huippua että testasit reseptiä ja hyvä tietää, että se toimii muillakin :)
Vähän vanha postaus mutta kommentoinpa silti. Meillä kotona (Savonlinnassa) on aina paistettu piirakat kaikkiin juhliin ja varsinkin jouluksi monta sataa kappaletta.
Vehnäjauho kuoritaikinassa on tosiaan sitkon takia. Taikinasta, jossa on vehnää, saa paremmin ohuempia kuoria, jotka eivät halkeile tai repeile niin helposti. Tämä on tärkeää varsinkin kun piirakoita pakastaa ja sulattaa, pohjat ei murene. Toisaalta sulatuksen yhteydessä myös liian ohuet pohjat repeilevät helposti... Varsinkin kuvassa kaulitusta piirakanpohjasta näki että tuo taikina oli aika jytyä tavaraa. Jos ei halua laittaa lisää vehnää, kannattaisiko lisätä aavistus vettä? Kuoren pitäisi levittyä kauniiksi ympyräksi. Ongelma voi tietysti olla myös kaulintatekniikassa... :) Kaulimiseen kannattaa käyttää pulikkaa ja painella kakkarat melko ohuiksi ja mahdollisimman pyöreiksi kädellä ennen kaulimista. Ei tule "Suomen karttoja" vaan pyöreitä pohjia.
Rypytystyylejä on kaksi, aloittelijoiden kannattaa rypyttää piirakka ensin puolivälistä toiseen päähän, kääntää piirakka ja toistaa sama. Rypyttämällä toisesta päästä toiseen piirakan muotoa voi säädellä tarkemmin, mutta tekniikka on ehkä vähän hankalampi.
Piirakat pitäisi paistaa niin että sekä pohja että puuro ovat saaneet vähän väriä. Kuvan piirakat olivat päältä melkoisen vaaleita. Tietysti uunikin vaikuttaa, sähköuunissa ei saa ihmeitä aikaan.
Kotona myö voidellaan piirakat seoksella jossa on puolet sulaa voita ja puolt kahvia. Antaa mukavan aavistuksen suolaisen vivahduksen, suosittelen kokeilemaan! Ite en tykkää piirakoitten upottamisesta voiteeseen, koska silloin kuoren rapeus helposti häviää. Riippuu tietysti pohjan paksuudestakin.
Piirakanpaisto on kieltämättä aikaavievää, mutta lopputulos kyllä palkitsee. :)
Kiitos Nooralle mielenkiintoisesta blogista!
Namnam, just tänään tein piirakoita, tosin puuro kuohui yli, johtuikohan siitä, että se oli laktoosittomaan kermaan(luomu:)) ja veteen tehty?
Mutta munavoista tuli mieleen, että meidän äitee ainakin laittaa siihen myös raejuustoa, siten se on hiukan kevyempää ja sitä tulee enemmän. Mistäköhän on sen keksinyt : D
Me tehdään karjalanpiirakoita aina jouluna puoliskon mummin luona. Siellä taikinaan ei tule yhtään vehnäjauhoja eikä kaulitsemiseenkaan käytetä vehnää, eli vehnättömät piirakat onnistuvat myös mitä mainioimmin. Voin muuten kertoa, että jos sattuu pastakoneen omistamaan, niin se halpottaa ihan mielettömästi. Ensin vaan otetaan puolen sentin paksuiseksi kaulitusta taikinalevystä pyöreällä muotilla kiekkoja, jotka vedetään kaksi kertaa pastakoneen läpi, niin että niistä tulee pyöreitä ja nätin tasaisia.
Iskinpä 100 vuotta vanhaan postiin, mutta karjalanpiirakat on vaan parhautta!
Lähetä kommentti