15.5.2008

Vaarallinen cocktail

No niin, vihdoinkin lupaamani aurinkorasvablogaus tapahtuu. Kuten todettua, 60% siitä, mitä sivelet ihollesi, imeytyy verenkiertoosi (Finfoodin linkki ei näemmä enää vie oikeaan paikkaan, harmillista!)
. Aurinkorasvojen kemikaalicocktail on pahimmasta päästä ja on aivan yleistä tietoa, että vaikka aurinkorasvojen kemikaaleja on tutkittu paljon, ei niiden kaikkia vaikutuksia toistaiseksi tunneta. Niillä saattaa olla allergisoivia tai hormoninkaltaisia vaikutuksia ja allergiaan taipuvaisten kannattaakin pitää mielessä, että aurinkovoide ei ole tavallinen kosmeettinen voide.

Auringosta on tehty meille ihmisille vihollinen, jota vastaan on taisteltava kosmetiikkateollisuuden avulla. Nämä rasvat, joilla meidän tulee suojautua, itseasiassa vääristävät ymmärryksemme siitä, kuinka kauan auringossa oikeasti on turvallista olla. Kun iho saadaan palamattomaksi, ei enää ole luontaista varoitinta siitä, koska auringosta tulisi vetäytyä suojaan. Kannattaa erityisesti tiedostaa, että suojakerroin kertoo vain sen, kuinka hyvin tuote suojaa ihoa auringon UVB-säteiltä, jotka aiheuttavat ihon palamisen. Eli esimerkiksi "SPF30, UVB/UVA" ei kerro mitään siitä, kuinka hyvin tuote suojaa ihoa vanhentavilta ja ihosyövälle altistavilta UVA-säteiltä."
-lähde:Kuluttaja-lehti 4/2006

Harva rasvaa itseään aurinkosuojatuotteilla niin usein ja niin paksusti kuin valmistajat suosittelevat. Tämän vuoksi ihollasi ei ole koskaan sitä spf-suojaa, kuin mikä purkin kyljessä on mainittu. Ja näin ollen ihosyövän riksi vaan kasvaa. Kuluttaja-lehden testin mukaan esimerkiksi Vichyn UVB-suojakerroin heitti seitsemällä. Ilmoitettu oli UVB 30, mutta todellisuudessa se oli vain 23. Vain korkea suojakerroin suojaa riittävästi, alle 15 kertoimet antavat lähinnä mielenrauhaa.

Mitä nämä lukemat sitten tarkoittavat? Spf-numero kertoo sen, kuinka kauan voit olla aurongossa palamatta. Jos yleensä voit olla paahteessa 20 minuuttia palamatta, antaa spf 15 sinulle 15 kertaisen lisäsuojan, eli ajallisesti viisi tuntia.

Aurinkorasvan vaarat ovat kemikaaleissa
Aurinkorasvat eivät suojaa meitä ihosyövältä. Ensisijaisesti ne ehkäisevät ihoa palamiselta ja juuri siksi tulee auringossa helposti oltua liian kauan. Mutta se, onko näiden aineiden kemikaalicocktail yhtään sen parempi asia kuin ihon palaminen, siitä en ole varma. Mitä korkeampi on aurinkovoiteen spf-kerroin, eli mitä isompi numero, sen enemmän tuotteessa on kemikaaleja. Nämä kemikaalit:


  • imeytyvät erityisen tehokkaasti ihoon ja verenkiertoon
  • ovat voimakkaita vapaiden radikaalien synnyttäjiä
  • ovat usein synteettisiä kemikaaleja, jotka kertyvät kehon rasvakudoksiin (kuten DDT, PCB ja dioksiinit)

Näiden kemikaalien hormonaaliset ominaisuudet ovat vaarallisia, koska ne hämäävät kehoa luulemaan niitä luonnollisiksi hormoneiksi. Juuri tämä seikka tekee niistä mahdollisen riskin esimerkiksi lisääntymiskyvylle. Ne saattavat myös laukaista estrogeeniriippuvaisia syöpiä rinnoissa, kohdun limakalvossa ja eturauhasessa. Myös parabeenit(joita on tavallisissa ihorasvoissa) ovat hormoni-imitaattoreita. Nimenomaan monien eri hormonihäiritsijöiden yhteisvaikutuksen tiedetään olevan suurempi vaara kuin yksittäisten, mutta silti niiden kumulatiivista vaikutusta ei ole juurikaan tutkittu. Miksiköhän?

Kemikaalien hormonivaaroista on löydetty todisteita esimerkiksi kaloista. Aurinkorasvoissa käytettyjä octocrylene sekä 4-methylbenzylidene-kemikaalit ovat aiheuttaneet kaloissa gender-bending..no mitä se nyt on... no siis hormonihäirintää. Eli meidän aurinkorasvamme ja niiden kemikaalit joutuvat pesuvesien mukana vesistöihin ja sieltä kaloihin ja taikaisin meidän suihimme niin kalojen kuin juomaveden mukana.

Täysin oma osa-alueensa on nanoteknologia, jonka vaaroista aurinkorasvoihin liittyen en omaa tarpeeksi faktaa uskaltaakseni jakaa sitä täällä. Jokatapauksessa olemassa oleva tieto ei ole kovin mieltäylentävää.

Aurinkorasvat myös hidastavat etenkin meille suomalaisille tärkeää D-vitamiinin syntymistä. Suurin osa elimistön D-vitamiinivarannoista, 79%-90%, syntyy ihon ollessa alttiina UVB-säteille. Aurinkorasvojen käyttö alentaa D-vitamiinin tuotantoa selvästi. Kun olemme D-vitamiinipuutteessa jo muutenkin, saattaa tämä johtaa vielä suurempaan osteoporoosiriskiin.


Aurinkorasvoja koskee lisäksi sama INCI-listafakta kuin tavallista kosmetiikkaakin. Parabeenit, alkoholi, hajusteet, silikonijohdannaiset ja sulfaatit ovat aineita, joita kannattaa vältellä. Annen Iskuryhmä-blogissa on hyvä postaus nimellä Elämäsi tärkein lista. Tsekatkaa.

On hassua, miten ruskettunut iho on ihailtavaa ja tavoiteltavaa. Toisaalta parhaillaan on meneillään valtava kalpean ihon buumi, joka kärjistyy idän maissa, jossa ihoa vaalennetaan vaarallisilla aineilla. Dita Von Teese, Keira Knightley ja Scarlett Johansson edustavat kalpeaa kauneutta, kun taas Victoria Beckhamin ja Los Angeles-kamujen auringon paahtama look puree toisiin. Kumpikin voi mielestäni olla kaunista, ja totuus on, että toiset ruskettuvat helpommin kuin toiset eikä heidän näin ollen tarvitse olla auringossakaan yhtä kauaa. Toisaalta itseruskettavat ovat ihan oma juttunsa, johon en tässä postauksessa kuitenkaan mene. Totean niistä vaan lyhyesti: pysy kaukana.

Kuinka kohdata aurinko turvallisesti?

  • Aurinko on polttavimmillaan klo 11-14 välillä. Turvallisinta on siis välttää raivopaahtamista tällä välillä. Ja noin ylipäänsä kannattaa muistaa ottaa taukoja auringosta tarpeeksi usein.


  • Aurinkorasva tulee sivellä iholle 30 minuuttia ennen aurinkoon menemistä. Ja sitä tulee laittaa kunnon kerros. Näin rasva ehtii imeytyä, eikä se ala ns. kiehua iholla ennen imeytymistään. Tämä riski on olemassa etenkin, jos sivelet rasvat iholle jo auringossa ollessasi. Malttia siis!

  • Täysin luonnonmukaista aurinkorasvaa ei voi valmistaa. Seuraavat merkit ovat koostumukseltaan suositeltavimpien joukossa:
  • Weleda
  • Dr Hauschka
  • Green People
  • Aveda
  • Neal´s Yard
  • Aubrey Organics
  • Ecolani
Siinä suhteellisen tiiviisti asiaa, josta saisi kirjoitettua kirjan. Rakkaat lukijat, jakakaa omia vinkkejänne ja etenkin muita brändejä ja tuotevinkkejä tämän tekstini perään, kuten osa jo olikin tehnyt edelliseen postaukseen, jossa mainitsin aurinkorasvajutun olevan tulossa!

27 kommenttia:

neppis kirjoitti...

Onkos sillä väliä suojaako aurinkorasva kemikaalisesti vai optisesti auringolta?

Anonyymi kirjoitti...

Millään noista mainitsemistasi tuotemerkeistä ei ole tarpeaksi korkeita suojakertoimia. SPF25 oli maksimi, joka ei tosiaan riitä minulle.. Harmi.

Anonyymi kirjoitti...

Muistelen kuulleeni, että SPF25:n jälkeen teho ei juurikaan lisäänny. Esim. Avenella on olemassa voiteita suojakertoimella 50, mutta vissiin se ei suojaa juurikaan paremmin kuin SPF25:n voiteet...

Anonyymi kirjoitti...

Kyselin aiemmin, että mitä vaihtoehtoja aurinkovoiteille olisi ja keksin itse jonkinlaisen ratkaisun.

Ostin Pienestä Tuoksukaupasta(aivan mahtava nettikauppa, käykää ihmeessä) silkkipuuteria ja sinkkioksidijauhetta. Molempien sanotaan olevan auringolta suojaavia. Sekoitin niistä puuterin niin, että laitoin hiukan sinkkiä ja paljon silkkiä. Tuloksena ihana, toimiva puuteri. En tiedä kuinka hyvin suojaa auringolta, mutta minulle se riittää suojaksi kyllä, koska en aio itseäni paahtaa auringossa tarkoituksella. Lisäksi hoitaa ihoa ja tekee siitä kivan näköisen.

Tuosta sinkkijauheesta voi tehdä myös sinkkipastaa, ehkä sekin suojaa auringolta vähän.

Anonyymi kirjoitti...

anonyymille (kommentti nro 3):

Esim. kerroin 15 suodattaa 95% UVB-säteistä, kerroin 30 97% ja SPF 40 97,5%. Mutta kyllä se silti vaikuttaa, itse rusketun (eli ihoni vaurioituu) huomattavasti helpommin spf25 kuin spf50.

Juhana Harju kirjoitti...

Ihan hyviä asioita pidät esillä puhuessasi ihovoiteiden ja aurinkorasvojen aineiden imeytymisestä.

Hankalaa aurinkovoiteissa on myös se, että ne estävät lähes täydellisesti D-vitamiinin synteesin ihossa. Vaikka grillaamista onkin syytä välttää, D-vitamiinin synteesin kannalta parasta aikaa lyhytaikaiseen auringonottoon ovat keskipäivän tunnit, jolloin D-vitamiinin synteesiin tarvittavaa UVB-säteilyä on hyvin tarjolla.

Stazzy kirjoitti...

niin, kyllähän se taitaisi olla parempi suosia niitä rasvoja, jotka ihan ilmoittavat, etteivät sisällä kemiallisia aurinkosuojia (Fysikaaliset aurinkosuojat tätä nykyä ovat muistaakseni sinkkioksidi ja titaanidioksidi)

En tunne tarkasti esim. DR Hausckan tuotteiden sisältöä, mutta luulisi, että ne painottuvat fysikaalisiin suojiin. Ja lapsillehan kemiallisia suojia suorastaan kielletään käyttämästä (silti niitä löytyy useasta lasten aurinkovoiteesta)

Omat aurinkovoiteet tällä hetkellä Santé Naturkosmetikin sfp 20, jonka sisältö näyttää seuraavalta:
Aqua, Aloe barbadensis leaf extract, sesamum indicum seed oil, titanium diokside, mica, zink oxide, magnesium aluminium silicate, cetearyl glugoside, glycerin, aluminium hydroxide, stearic acid, parfum (essential oils), heliantus annuus seed oil, echinacea pallida extract, hydrolysed silk, silica, xanthan gum, esculin, citric acid, sodium citrate, tocopherol, limonene, linalool, citral, beta carotene.

Lista ja tietoa kemiallisista ja fysikaalisista aurinkosuojista esim. *tällä sivulla* .

Myös *tästä linkistä* voi käydä lukemassa lisatietoja, joskin ainakin yhdeltä kohdalta minun on korjattava sanottua. Siellä lukee että: "Avobenzone [butyl-methyoxydibenzoylmethane; Parsol 1789] - This is the only chemical sunscreen currently allowed by the European Community."

Paitsi, että kaapissani on hyvin eurooppalainen purkki, josta löytyy Octocrylenia... Eli tieto on ilmeisesti vanhentunutta.

Stazzy kirjoitti...

Niin, ja cosmeticsdatabase jopa ihan listaa nimeltä aurinkorasvoja sisällön myrkyllisyyden/myrkyttömyyden ja tehokkuuden mukaan:
*täällä*

princessmillatwoshoes kirjoitti...

Kiitos! Mahtavaa tutkimusta ja lista ilahduttaa.

Elina kirjoitti...

Ihon ruskettuminen ei kyllä minun käsittääkseni ole ihon "vaurioitumista", kuten joku yllä sanoi. Tutkailin Australiaan lähtiessäni aurinkosuojajuttuja tarkemmin, ja lähes kaikissa lähteissä puhuttiin ruskettumisesta ihon omana suojamekanismina. En sitten tiedä, kun en ole asiantuntija. Ja meinaa olla vähän ristiriidassa oman kokemuksen kanssa, kun mulla ei ole taipumusta ruskettua juurikaan.

Herkästi palavien tyyppien kannattaa myös miettiä beetakaroteenia. Apteekin täti mainosti mulle Suomessa yhtä beetakaroteenivalmistetta, joka oli säästänyt hänen (todella herkästi palavan) ihonsa palamiselta Kalifornian paahteessa.
Maistelin noita tabuja täällä ekat pari kuukautta, enkä palanut, mutta en ole palanut kyllä pillerien loppumisenkaan jälkeen. Myös aurinkosuojat ovat jääneet pois, kun en ole herkästi palavaa tyyppiä.
Toki on mainittava - blogin hengessä - että pilleri ei koskaan korvaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joten popsikaa ihmiset porkkanaa ja maistelkaa hedelmiä :)

leena kirjoitti...

Itse kyllä kammoan vähän noita nanohiukkasia (esim. titaanidioksidia). Tässä Tiede-lehdestä pätkä:

"Nanokokoiset titaanidioksidihiukkaset ovat nimittäin kemiallisesti aktiivisia. Oxfordin ja Montrealin yliopistojen tutkijat havaitsivat 1990-luvulla, että aurinkovoiteen nanopartikkelit synnyttävät soluviljelmäkokeissa soluissa hydroksyyliradikaaleja, jotka voivat vahingoittaa dna:ta. Siksi jotkut pelkäävät, että nanovoiteet enemmän edistävät kuin ehkäisevät syövän kehitystä.

Laboratoriokokeissa syntyy joskus villejä tuloksia, jotka antavat syyn seurata tilannetta, mutta toistaiseksi titaanidioksidipartikkeleita voidaan hyvin perustein pitää turvallisina. Vaikka voidetta nieltäisiin, titaanidioksidi kulkeutuu tutkimusten mukaan imeytymättä ruoansulatuskanavan läpi."

Eli siis siinä on vähän puolesta ja vastaan. Itse haluan aina vähän nojata tuohon pahempaan vaihtoehtoon, sillä suhtaudun mielummin epäluuloisesti kuin liialla innolla tutkimustuloksiin. Lisäksi tässä maailmassa kun tuo raha ja markkinavoimat ratkaisevat tutkimuspuolellakin niin paljon, että voiko tässä enää mihinkään luottaa sataprosenttisesti? No, ei taida olla muutakaan vaihtoehtoa. =)

Anonyymi kirjoitti...

" Kuten todettua, 60% siitä, mitä sivelet ihollesi, imeytyy verenkiertoosi. "

Mistä tällainen yleistys on peräisin? Miten tällainen asia voidaan edes mitata? Aineet ensinnäkin imeytyvät ihoon aivan eri tavalla riippuen esimerkiksi yhdisteen molekyylikoosta.

Seurasin antamaasi linkkiä. Tiedon lähteeksi löytyi tämä:

"Mitä väliä purnukoiden ja putkiloiden sisällöllä sitten on? Paljonkin, sanoo luomualaa seuraavan Organic Monitorin johtaja Amarjit Sahota."

Minusta on hyvä, että asioihin suhtaudutaan kriittisesti. Samaa kriittisyydellä tulee suhtautua myös erilaisten markkinointiorganisaatioiden antamiin lausuntoihin.

Noora kirjoitti...

Neppis:Katsasta Stazzyn kommentti alempana!

Anonyymi:Jep, kuten seuraava anonyymi toteaa, ymmärtääkseni 25 jälkeen teho ei juuri parane.

Anonyymi3:Mielenkiintoinen tuo oma miksauksesi. Kuten sanoit: vaikea sanoa mikä sen teho on. Kokeile ja kerro sitten meille :)

Juhana:Kiitos tarkennuksesta!

Stazzy: Oot pro, kiitti!!

Princessmillatwoshoes:eipä kestä, ole hyvä vaan :)

Elina:Jep, olen smaa mieltä, ruskettuminen opn suojautumismekanismi, ei varsinaista vaurioitumista. betakaroteenilisäyksesi on asiaa, ja tietty mielummin porkkanaa kuin tabuja!

Leena: Nanopartikkelit on musta pelottava juttu. Ärsyttävää, kun tuntuu, että meille lanseerataan "turvallisia" tuotteita, vaikka 100% varmuutta ei ole. Tosin, mikä tässä elämässä on varmaa.. No onneksi ei ole pakko käyttää mitään tuotetta. Valita vielä saamme vaikka kaipa sekin on kohta tehty mahdottomaksi.

Anonyymi: Olen samaa mieltä. En epäile linkittämäääni lähdettä. Voin etsiä sinulle muutaman lisää, jos se saa sinut vakuuttuneeksi.

Arawn kirjoitti...

Tuo juttu vaikuttaa vähän sellaiselta kuin ihmiset joukoin tahallaan grillaisivat itseään... Jotenkin, että aurinkovoiteita voisi olla käyttämättä, jos ei vain ottaisi aurinkoa tai muuten grillailisi itseään.

Ei se kyllä tällaiselta kalpeaposkelta onnistu, nahka palaa että huiskis vain. Auringonottamista olen inhonnut aina enkä sitä harrasta, mutta ei sitä viitsisi koko kesää sisälläkään istua. En pärjää Suomessakaan keskikesällä voiteitta, joten miten sitten ulkomailla, missä pahimmillaan on 40 astetta - varjossa. Palovaara on vähintään klo 0900-1800 ja kun kaupungilla tulee liikuttua, ei voi välttyä käyttämästä jotain mömmöjä.

Täytyy testailla noita luonnonmukaisempia vaihtoehtoja ja kenties silkkiä ja sinkkiä. En tosin tiedä, kuinka hyvin fysikaaliset sitten suojaavat vedessä? Etelässä nyt joskus tulee uitua kuitenkin, vaikken aurinkoa otakaan.

Bravuurini on muuten se, kun kerran etelässä paloin aika napakasti takapuolesta ja reisistä - varjossa! :D

Stazzy kirjoitti...

"Itse kyllä kammoan vähän noita nanohiukkasia (esim. titaanidioksidia). "

Totta, tämä onkin kinkkinen juttu.
Tuossa aiemmassa cosmeticsdatabasen sivuille vievässä linkissäni käsiteltiin asiaa mielestäni varsin hyvin (jossakin linkissä siellä), ja todettiin suunnilleen tyyliin:

"Aurinkosuojien turvallisuudesta ei voida olla varmoja, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että fysikaaliset suojat ovat kemiallisia turvallisempia"

Eli pitää valita kahdesta pahasta pienempi, jos aurinkorasvaa käyttää.

Esim. tuossa aiemmin listaamassani Santé naturkosmetikin voiteessa partikkelit ovat melkoisen isokokoisia, sellaisia, että voide jättää ihan silminnähtävän kerroksen iholle. Ei se paljoa näy, mutta kuitenkin. Ei ehkä sovi ulkonäöstään tarkimmille :)

...pointtini oli kuitenkin se, että jotenkin tuommoinen "iso" partikkeli pelottaa minua vähemmän kuin ihan miniminikokoinen, onhan sillä vähemmän mahdollisuuksia imeytyä ihon läpi.

Ja titaanidioksiahan käytetään myös hammastahnoissa ja karamelleissa (M&M's :ien valkoinen painatus, jne) helpommin se sieltä ruoansulatukseen imeytyy...

Tulikin mieleeni, että pitäisi hankkia betakaroteenia itselle. Allergisena en voi syödä isoa määrää tuoretta porkkanaa :( Kävin eilen Saksan puolella enkä tajunnut katsoa. Möh.

Anonyymi kirjoitti...

Beetakaroteeniakin parempi aurinkosuoja saadaan syömällä lykopeenia (prisma-ohjelmasta muistettua). Käytin itseänikin koekaniinina, sillä käyn vuosittain valohoidossa (vrt. solarium) atooppisen ihoni takia. Tavallisesti ihoni on alkanut hoidossa punoittaa ja osoittaa palamisenmerkkejä n. 10 minuutin säteilytysaikaan päästyä, mutta tällä kertaa iho kesti hyvin myös viimeiset 15 min säteilytykset!

Tein siis kuten ohjelmassa, eli söin päivittäin suolakeksin tms. jonka päälle pusersin ison kasan tomaattipyrettä, aloitin kuurin vielä suhteellisen myöhään, n. viikko ennen valohoidon alkua (ohjelmassa koehenkilö taisi syödä pyrettä parisen kuukautta). Etsin lykopeenivalmisteita luontaistuotekaupoista, mutta niiden lykopeenipitoisuudet olivat naurettavan pieniä. Tomaattipyre rules!

Anni kirjoitti...

Musta kylla ehdottomasti paras aurinkosuoja-aine on pellava. Siis vaatteeksi ommeltuna kankaana. Miellyttavan viilean tuntuista, imee kosteutta lahes yhta hyvin kuin villa, ja tarpeen tullen myos lammittaa kohtuu hyvin. Ei sita tarvi kesallakaan kekkuloida puolialasti ihmisten ilmoilla... ;)

Oma ihoni kylla onneksi ruskettuu helposti, palanut olen kunnolla kerran, kun tuli Unkarissa nukahdettua rannalle. Aurinkorasvoja en oo pahemmin koskaan ees kayttanyt, mita nyt joskus joku kaveri on sellaista puolivakisin tyrkyttanyt. Viimekesana lomafiiliksissa taisin ostaa jonkun putelin, mutta taman luettuani taidan heittaa senkin roskiin, jos jostain loydan. Muuten aion hyvalla omalla tunnolla oleilla auringossa sen mita iho kestaa, ja muuten pysya sisalla, tai pukeutua aina tyylikkaisiin lierihattuihin ja liehuviin vaatteisiin.

Elina kirjoitti...

Joo tuo tomaattipyrejuttu jäi mulla sanomatta, hyvä että joku muisti mainita! Katsoin sattumalta tuon anonyymin mainitseman Prisman ennen tänne lähtöäni, ja otin neuvoista onkeeni. Siinä tosiaan aiheutettiin koehenkilöille 5 palovammaa eri säteilymäärillä, ennen ja jälkeen muutaman viikon tomaattipyrekuurin. Kuurin jälkeen palovammat olivat selvästi lievempiä samoilla säteilymäärillä.

Täällä ainakin ilmoitetaan lykopeenipitoisuudet purkin kyljessäkin, mikä on ihan hyvä juttu. Itse käytin yhdessä välissä tomaattipyrettä leivän päällä levitteenä joka päivä. Sittemmin se on jäänyt, kun leivänsyöntikin on jäänyt.
Lämpimissä voileivissä, pizzassa ja ruuanlaitossa tomaattipyre on ihan ehdoton.

Noora kirjoitti...

Arawn:Ei ollut tarkoitus kirjoittaa siihen tyyliin, että palaminen on mahdollista vaan itseään himoruskettamalla. Se on kyllä totta, että monet palaa superherkästi, just esim. varjossakin! Ihan hullua :)

Anonyymi: Joo toi tomaattipyrehomma on mielenkiintoinen. Muistan ohjelman nähdessäni olleeni ihan kikseissä tuloksista, huisia, että luonnon antimet auttaa meitä tuolla tavalla.

Arawn kirjoitti...

Juu... Varjopalaminen tosin tapahtui rannalla, missä kuulemma aurinko siroaa hiekasta että ehkä se siinä vaikutti, vaikka varjossa koko ajan oltiin. En siedä auringossa makoilua etelässä, siinä tulee kauhean kuuma.

Tuo pyrejuttu täytyy muistaa ensi vuonna. Joka kevät meinaan ensimmäisinä aurinkoisina päivinä kärähtää. Nytkin, kun oli se aurinkoinen viikko, nenäni ja rintakehäni punoittivat varoittavasti, mutta onneksi tajusin ajoissa eivätkä ne ehtineet kunnolla palaa. Kesän kuluessa iho tietysti tottuu, mutta juuri ensimmäiset, kuumat aurinkopäivät ovat vaarallisia, kun iho on talven jäljiltä täysin puolustuskyvytön.

Tomaattipyrettä siis ensi keväänä.

jarkko kirjoitti...

Ruotsalaistutkimus: Aurinkorasvoissa

Ruotsin luonnonsuojeluliitto on löytänyt aurinkorasvoista luonnolle haitallisia aineita. Liiton tutkimuksessa määriteltiin haitallisiksi seitsemän ainetta, ja kaikissa kahdeksassatoista tutkitussa rasvassa on niistä ainakin yhtä.
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id91971.html

Noora kirjoitti...

Jarkko:hyvä, kiitos infosta!!

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä Stazzyn kanssa, sertifiodun luonnonkosmetiikan (luomukosmetiikka ei ole automaattisesti luonnonmukaista) aurinkorasvojen maaoksidien nanopartikkelit on ainamoisen suuria ja luonnonkosmetiikassa varsinainen nanoteknologian kättöhän on kielletty.
Esim. Santen 30 suojakertoimen voide jättää ihon valkoiseksi isojen oksidien takia, joten kyllä mä uskon, että ne aikahyvin pysyy ihon pinnalla. Mutta fysikaalisia suojiahan kehitetään synteettisen kosmetiikan puolella juuri siihen suuntaan, että saataisiin maaoksidit yhä pienemmiksi. Ja hyvin pienet nanopartikkelithan on varmasti ihan toinen juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Kookosöljyä (neitsytpuristettua) käytetään kuulemma suojaamaan auringoltakin. Itse käytän sitä ihovoiteena, dödönä ja ruoanlaitossa. En tiedä, kuinka tehokkaasti se suojaa, mutta jos välttelee aurinkoa, kun se on paahtavimmillaan ja suojaa itsensä vaatetuksella, niin uskoisin sen riittävän.

Ellimelli kirjoitti...

Kookosöljyn lisäksi toinen luonnollinen aurinkosuoja on karitevoi. Suojakerroin on noin 5 ja oman kokemuksen mukaan toimii hyvin.

Anne kirjoitti...

Voin kertoa, ettei kookosöljy juuri suojaa Kreikan paahteessa. Tekee ihon kiiltäväksi, joten aurinko tarttuu siihen vielä paremmin. Naama paloi tosi pahasti. Minä kokeilin, älkää muut kokeilko!

Maija T kirjoitti...

Täällä on tullut suosituksia kookosöljystä ja karite- eli sheavoin käytöstä aurinkorasvana. Molemmat ovat loistavia aineksia oman suojaavan rasvan valmistuksessa. Tämä on toiminut itselläni (palan yleensä melko herkästi):

- Kaakaovoita
- Sheavoita
- Kookosöljyä
- Spirulina -merileväjauhetta

Kannattaa myös kesällä tankata erityisen paljon antioksidantteja. Ne edesauttavat ruskettumista ja ehkäisevät palamista. Marjat, merilevät, raakakaakao, vesimeloni, pakurikääpä, lehtivihreä... loistavia kesäherkkuja! Itse nappaan aina kourallisen spirulina- tai chlorellapuristeita huiviin ennen rannalle lähtöä :)

Suositut tekstit