Jossakin Grönlannin yläpuolella (sain napattua kuvan!) tartuin Ecologistiin ja superahdistuin hetkeksi, koska mikä on sen idiootimpaa kuin lukea ympäristötietoista kirjallisuutta kaukolennolla?! On vaan pakko hyväksyä se, että kivikaudelle tai Linkolan tasolle ei nykymaailman mukavuuksiin tottuneena helposti pääse, eikä se varmaan planeettaamme enää edes pelasta. Huoh. Mutta siis... Luin jutun kultabisneksen melko vaietusta puolesta ja haluan jakaa muutaman faktan tännekin - taas kerran juttu tulee rohkaisemaan teitä käytetyn tavaran pariin!
Kultakorujen taustalla toimiva bisnes on yksi maailman sosiaalisesti ja ympäristöllisesti riistävimpiä teollisuuksia. Oxfamin NoDirtyGold-kampanjan Payal Sampay toteaa Ecologistin haastattelussa, että kultabisnes on lopputuotteeseen nähden riistävin teollisuuden ala maailmassa. 0,33 unssin sormuksen valmistamisesta aiheutuu 20 tonnia kaivosjätettä. Vetää hiljaiseksi.Kultalouhokset ovat hillittömän kokoisia, osan avolouhoksista voi nähdä jopa avaruudesta. Markkinoiden kullasta 2/3 on peräisin nimenomaan avolouhoksista. Louhokset jättävät jälkeensä saastuneen pohjaveden, ilman ja maaperän - louhintojen jäljiltä jää jopa 30 kerroksisen talon korkuisia kaivosjätekasoja. Ympäristöön vapautuu prosessissa myös syaniidia kaasumuodossa - samaa jolla tapettiin juutalaisia Auschwitzissa.
Ympäristökatastrofin lisäksi kultakorujen taakse kätkeytyy ihmisoikeusongelma: kultabisnes on yksi pahimmista lapsityövoiman muodoista.
Hyvä puoli asiassa on se, että on olemassa vaihtoehto - Antiikkiliikkeet! Saatat löytää mitä uniikimpia koruja käytettynä ja samalla varmistat, etteivät eurosi ylläpidä epäeettistä ja raakaa kultabisnestä. Kaikesta tuotetusta kullasta nimittäin reilu 80% käytetään korujen valmistamiseen. Käynnissä on parhaillaan korutuottajien järjestäytyminen, mutta vielä ei ole olemassa mittareita tai sertifikaatteja, jotka varmistaisivat kullan 100% eettisyyden. Näissä muutamissa linkeissä on kuitenkin valmistajia, joiden tuotteet ovat tämän hetkisten mittareiden mukaan eettisesti valmistettuja: Cred Jewellery, Fifi Bijoux, Ingle&Rhonde.-lähde: The Ecologist
7 kommenttia:
Minulla on paremman puoliskon kanssa sopimus, että jos ikinä naimisiin mennään niin sormukset on kierrätyskultaa vanhemmiltamme ja omista vanhoista koruistamme. Tulee siinä sitten se "jotain vanhaa" samalla. Vanhemmat olivatkin aiheesta innoissaan kun asiasta neuvoteltiin tyyliin "jos koskaan me mennään naimisiin niin olisi hienointa ikinä.."
Vallan mielenkiintoinen juttu. Timanttibisneksen huonoista puolista olinkin jo kuullut, mutta kultabisnes oli minulle aivan uusi tuttavuus...
Onneksi en käytä koruja.
Miten käytännössä voi käyttää kierrätyskultaa? Mikä taho sen sulattaa ja tekee uusiksi?
Jams: Minua ja Stazzyakin kiinnostaa paljon, että missä voi sulattaa vanhat korunsa? Tiedän, että niin voi tehdä, mutta onko sulla joku paikka tiedossa? Se on hyvä ajatus!
Hei Noora,
jos satut törmäämään vastaavanlaiseen tietoon esim. hopeasta niin jaa toki tietosi. Kullan epäekologisuus oli jo tuttu asia, en vain tajunnut että se on NOIN paha. Olen ajatellut joka tapauksessa käyttää kierrätyshopeaa sitten kun on sille tarvetta ja löydän jonkun joka sitä suostuu käyttämään materiaalina, mutta silti kiinnostaisi kovasti.
Outi:Kyllä, lupaan ilmoittaa kun saan lisää tietoa esim. hopeasta!
Tää on ehkä jo vanha postaus, mutta vanhat kultakorut voi yleensä kiikuttaa ihan mihin tahansa kultasepänliikkeeseen, ja piirrellä ja suunnitella sepän kanssa mieluisen korun. Mulle tehtiin lapsena (tosi ihanat, sittemmin hukkuneet) korvakorut tuolla systeemillä. Ja sisareni käsittääkseni sulatutti ihan vastikään vanhoja sormuksiaan ja kaulakorujaan ja teetti niistä uusia koruja, joten nykyäänkin onnistuu.
Elina:Oukei, pitäis ehkä kaivaa vanhat, turhat korunsa ja teettää vaikka sormus tai korvikset. Kiva idis!
Lähetä kommentti