Nyt on ihan pakko avautua: minusta tulee jälleen koululainen! Aloitan ensi viikolla opiskelut avoimessa yliopistossa. Kyseessä on Eco Studies luonnonmukainen maa- ja elintarviketalous. Olen ihan pähkinöinä! Jo tiistaina pääsen vierailulle Lassilan luomutilalle, josta blogaan tänne vierailun tapahduttua. Tiesittekö, että muutaman vuoden kuluttua luomussa voi opiskella maisteriksi saakka? Luomumaisteri, mahtava titteli!
Muutaman sadan metrin päässä kotoani on parhaillaan alkamassa Emma-gaala, johon ystäväni (viimeksi 10 minuuttia sitten) yritti ylipuhua minua mukaan, mutta en voi mennä, koska on tehtävä koulutöitä - ihan mahtavaa! Koulu NIIN voittaa Emmaehdokkaat... Tosin nyt on pakko hehkuttaa ystävieni Regina-yhtyettä, joka on Emmaehdokas, kriitikon valinta-sarjassa. Toivotaan, että Rexit saavat pystin kotiin!
Eksyn nyt ihan sivuraiteille... Koululaisuuteni myötä luvassa on siis mitä luultavammin erittäin paljon asiaa luomusta ja toivottavasti yhtä tiheällä tahdilla kuin tähänkin asti. Pyrin blogaamaan päivittäin.
P.s. Ravintoasiaa(ni) löytyy uusimmasta MeNaisista, joka tituleerasi meikäläisen "Hyvän olon guruksi", heh.
5 kommenttia:
UIH, onnea ja menestystä koululaiselle!!
tuosta mainiosta kuvasta tulee mieleeni kun meidän äiti otti joka ikiiiinen syksy ala-asteen ajan meidän syksyn ensimmäisenä koulupäivänä meistä kuvan, jossa kaikki 3 sisarusta oltiin ulkona upouudet tuulipuvut ja reput selässä lähdössä kouluun. ja pisteenä i:n päälle kuvat otettiin tietenkin aina edestä ja takaa! :D
voi niitä aikoja..! niitä kuvia on kyllä hauska katsella näin vuosien jälkeen, parasta viihdettä!
Onnee uusiin opintoihin kovasti! Tosi mielenkiintoista, ja ihanaa kun olet niin intoa täynnä. Raportoi sit tosiaan ensifiilikset. Kiitti myös mukanajännäämisestä eilen illalla!!
Riikka& Iisi:Kiitos paljon, ensifiilikset ilmestyvät loppuviikosta blogiin Lassilan luomutilan vierailun jälkeen.
Vitsi, on tosi söpö kuva! Onnea opintoihin :)
Antti: Kiitos. Heh, reppu selässä tulee heti lapsuusfiilis ja vielä kun mun äiti otti tuon kuvan ja siinä kesti ainakin viisi minuuttia, tuli kuvan ottohetkelläkin todella dejavy-fiilis...Tai niin kuin Matti Nykänen sanoisi bonjour-ilmiö :)
Lähetä kommentti