Kaksi suurinta intohimoani tuntuvat monen mielestä olevan kaukana toisistaan: eettisyys ja muoti. Mutta onko ristiriitaista olla huolissaan ympäristön tilasta ja rakastaa niinkin kuluttavaa teollisuutta, kuin mitä muotiteollisuus edustaa? Ristiriitaa ei välttämättä ole. Muoti ei itsessään ole kuluttavaa, jos yksilön kuormitus on se, mitä arvioidaan. Kukaan ei pakota ostamaan yhtä mekkoa Seppälästä, toista Hemalta, kolmatta Zarasta ja neljättä Lindexiltä, sen sijaan voi vaikka panostaa yhteen Tiia Vanhatapioon (yllä). Kyse on valinnasta. Se, että on ympäristötietoinen ei pakota kulkemaan hamppuhousuissa.
H&M, Vero Moda, Zara, Lindex, Mango, Kappahl, Gina Tricot ym. ovat muodin Lidlejä. Brändejä, joiden vaatteissa on vain murto-osa siitä laadusta, ideasta, luovuudesta, oivalluksesta ja hinnasta, mitä originaalissa. Siinä vaiheessa, kun nämä firmat myyvät rättejään" uutuuksina", ollaan jo kaukana alkuperäisestä ja uudesta ideasta.
On ihan sama kuka suunnittelee mitä ja missä, se mikä ottaa nuppiin on stockholmismi: kaikki näyttävät samalta. Ruotsin "muotipoliisi" Ebba von Sydow sanelee naapurissamme, mitä tyttöjen kuuluu ostaa ja tuotteet loppuvat kaupasta. Kaikessa on lopulta kyse hyväksynnästä, ostetaan sitä, mikä on julkisesti trendikästä ja suositeltavaa. Ilmiö on sama kuin yläasteella.
Jos musiikkipiireissä indie on uusi mainsteram, niin individualismi on muotiteollisuudessa nyt massakamaa alennuksella. Yksilöllisyys onkin yhä vaikeampi saavuttaa: Yhdysvalloissa trendinä on pukeutua näyttämään pultsarilta. Überfashionistat kuljettavat kamojaan muovikassissa ja näyttävät kadunmiehiltä. Tosin se on vasta niin ääri-ilmiö, että pultasilook on Victoria Beckhamin yllä ja meillä Hennesillä vasta muutaman vuoden päästä.
Pääsen vihdoin asian ytimeen: nimenomaan homogeeninen muotikäsitys johtaa siihen, että on pakko ostaa koko ajan uusia it-tuotteita, surffata (muka) treniden aallonharjalla - itseasiassa kuvitella olevansa aikaansa edellä, vaikka on armottomasti samaa massaa kuin muutkin, ajastaan jäljessä. Vaatteita on dumpattava ennätystahtiin, jotta kaappiin mahtuu uusia. Se on pakko, koska nykyvaatteet eivät kestä vuotta kauempaa! Ja miksi kestäisivät:valmistajat ovat kauan sitten saaneet läpi ajatuksensa kertakäyttömuodista ja kuluttajat ottavat tämän innolla vastaan.
Kuulostanpa tekopyhältä. Kaikki ystäväni tietävät, että ostan paljon vaatteita ja koen sen olevan oikeuteni. Ilmaisen itseäni sillä, mihin pukeudun. Joku ilmaisee itseään valokuvillaan, toinen musiikillaan, kolmas kantaaottavalla tilataideteoksellaan, minä ilmaisen itseäni pukeutumalla, muun muassa. Ei sen aina tarvitse olla kummoista, mutta välillä tarvitsee. Pyrin silti aina ostamaan pikkumerkkejä ja karttamaan ketjuja, jos voin. Ei se aina ole mahdollista (esim. alusvaatteet), mutta on onnistuessaan palkitsevaa. Ivana Helsingiltä kaksi vuotta sitten ostamani vihreä vyötäröltä sidottava välikausitakki näyttää yhä tänään uudelta. Se ei mene muodista koskaan, sillä se on ajaton ja silti aina yhtä ajankohtainen. Tiedän, että se tulee olemaan käytössä vuosikymmeniä. Kun tuotteesta maksaa enemmän, siitä pitää automaattisesti parempaa huolta ja se kestää pidempään. Tosin, on todettava, että ennen saattoi luottaa laatuun, kun osti kallista. Nykyään se ei ole niin: kalliilla ja halvalla saa ihan samaa paskalaatua. On tiedettävä, mitä kallista kannattaa ostaa.
Investoin taannoin Minimarketin takkiin (yllä), joka maksoi alessa 275€. Hinnalle on syy: saumat, materiaali, vuorikangas, muotoilu, kaikki on viimeisteltyä ja huolellista sekä kestävää jälkeä ja skandinaavista tuotantoa. Tiedän myös, että samanlaista ei kävele heti vastaan, ainakaan Suomessa. Onko inhottavampaa tunnetta kuin se, että joku muu näyttää samalta kuin sinä itse?
Muoti on aikansa kuvausta, taidetta, kulttuuria, nerokkuutta. Muoti erottaa aikakaudet toisistaan, ihmiset ja kaupungit, rakennukset ja musiikin - kaiken. Muoti sanana ja ilmiönä on valitettavasti kokenut inflaation ja sen vuoksi yhä harvemmin kokee elämyksiä vaatekaupassa. Yleensä oivallukset kokee second hand-putiikeissa tai pikkuliikkeissä, joista löytyy uusia ajatuksia ja luovuutta.
Tämä vuodatus kiteutettynä: laatu korvaa määrän. Ja ajatus ajattelemattomuuden.
11 kommenttia:
kuluttajana oleminen on mielestäni kyllä henkisesti todella raskasta nykyään. on muutenkin vaikeaa löytää mukavaa ja mielenkiintoista vaatetta ja viimeistään siinä vaiheessa, kun vilkaisee sitä "made in"-lappua, mieli mustenee. tuolloin ei enää halpa hintalappu piristä, vaan kyllä se vaate jää roikkumaan sinne halppisketjun hyllylle. vaatteitakin etsiessä saa siis nähdä vaivaa, jos haluaa ostaa eettisesti, ja on varmasti mahdotonta löytää täysin eettisesti oikeanlaisen tuotantoketjun läpikäynyttä vaatekappaletta. mutta sen voi kyllä moni allekirjoittaa että näistä kyseisistä halpisketjuista sellaista ei ainakaan löydä!
Eli kannatan kyllä samaa, laatu korvaa määrän ja sitä laatuakin kannattaa tarkkailla..! ehkä silloin voi kävellä vähän keveämmällä omatunnolla varustettuna tuolla kaduilla.
huoh.
Totta. Into uusista kuteista menee, kun niskassa lukee made in China. Mutta on tosi vaikeaa tietää, että mitä siellä niskassa pitäisi lukea? Made in Finland olisi niin ihana ylläri joskus..
Tämä ei nyt liity nimenomaan tähän kirjoitukseesi, mutta oletko jo huomannut viime viikolla avatus eettisen kuluttamisen puhelinneuvonnan?
Olen niin samaa mieltä otsikosta (ja riittävän samaa mieltä vaatetrendeilystä), mutta mistä ihmeestä nykyään löytää kestäviä vaatteita? Miten laadukas kangas, ommel ja muut sensellaiset tunnistaa? Ennen sen tiesi että hinnasta, mutta nykyään se ei ole mitenkään niin yksinkertaista. Suomalainen laatukin on jo täysin vesitetty käsite. Joten mitä jää jäljelle? En mä tiedä, kertokaa joku. Vaadin vaatteiden pesuohjelappuun kestävyysluokitusta! (1 tähti = sua kusetetaan, 5 tähteä = kestää lastenlapsille ja senkin jälkeen tästä voi ommella vielä olkalaukun)
Jams: jep, olen huomannut. Ihan hyvä, että ihmisiä yritetään auttaa konkreettisesti.Tosin puhelinpalvelun hinta on: 1,67 €/min. + pvm/mpm.Se tulee helposti todella kalliksi, jos vaikka puhuu 5 minuuttia, on hinta jo 8,35€ + pvm/mpm. Melko kallista apua.
Anonyymi:Olet asian ytimessä. Se on hankalaa. Oikeastaan ei voi kun kuunnella tuttujen suosituksia ja turvautua omaan kokemukseen siitä, minkä brändin vaatteet itsellä kestää. Saumat jne. voi tarkistaa sovarissa ihan käytännössä: monissa halpisvaatteissa esimerkiksi huomaa jo pienellä tutkiskelulla päättelemättömiä langanpäitä tai nappeja, jotka irtoilevat jo kaupassa. Myös kangasvalinnoilla on väliä. On totta, että tämäkin tietämys vaatii enemmän perehtymistä kuin mitä on realistista odottaa tavalliselta kuluttajalta, jolla ei ole esim. vaatetusalan koulutusta.. Kestävyysluokitus olisi mainio idea :) Mä kannatan sitä kanssa!! Jos viitsii, niin aina voi selvittää netistä, että mitä tietoja vaatemerkin tuotannosta löytyy vaikkapa firman kotisivulta. Ne, jotka teettävät vaatteitaan eettisemmissä olosuhteissa tai tekevät osan tuotannosta vaikka käsityönä, mainitsevat siitä usein, koska tietenkin se on hyvää imagoa ja asiaa on turha piilotella.
Tottahan se on että henkkamaukan ym vaatteet on yleensä aika lyhytikäisiä, mutta itselläni löytyy useampia yli 6v sitten ostettuja, jatkuvasti käytössä olleita ja konepestyjä, halvalla ostettuja HM-vaatteita jotka on edelleen uudenveroisia. Ja sitten taas useampi nopeasti kamalaan kuntoon mennyt vaate, jonka olen ostanut laatuliikkeestä kalliilla "satsataanpa nyt pitkäikäisyyteen" -idealla. Eli ostopaikka ei aina ratkaise mitään ja siksi on vähän hölmöä että lähinnnä aina mollataan näitä liikkeitä/merkkejä.
Tosin jos puhutaan muistakin ongelmista kuin vaatteiden kestoiästä, HM ja kumppanit tietty vetää potin kotiin :D
Olen suurin piirtein samoilla linjoilla, mutta pari huomiota silti:
1. H&M:n haukkuminen on varmaan vieläkin joissain piireissä muotia, mutta ainakin Kuluttaja-lehden (06/2007) mukaan Henkkamaukka hoitaa vastuunsa hyvin verrattuna moniin muihin yrityksiin.
2. Jos haluaa olla eettinen, niin eikö silloin kuitenkin olisi parempi ostaa suht halpoja vaatteita, jotka näyttävät hyviltä ja laittaa loput rahat vaikka hyväntekeväisyyteen.
3. Sekin minua vaivaa, että valitetaan aina, jos vaate on tehty ulkomailla. Jos niitä vaatteita ei siellä tehtäisi niin niillä ihmisillä menisi vielä huonommin. Painopisteen tulisikin olla siinä, että nämä vaatteet (ja muut tuotteet) tuotettaisiin riittävän tiukkojen lakien ja säädösten mukaisesti eikä se, että boikotoisimme halpatuotantoa ja ostaisimme vain kotimaista.
Welba:
1.Koska Kuningaskuluttaja on tehnyt läheisesti yhteistyötä Kuluttaja-lehden kanssa ja kyseinen selvitys julkaistiin ohjelmassamme, osaan varmaksi sanoa, että kyseinen tulos ei ole itsestäänselvä. Tutkimus perustuu pelkästään siihen, mitä yritykset itse kertovat toiminnastaan. Tutkijat eivät käyneet tehtailla tarkistamassa, miten yritys hoitaa yhteiskuntavastuuasiat käytännössä. Tarkemmin Kunkun jutun voi lukea tästä linkistä:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/
node/1876
2.Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on aina hyvä asia! Mutta jos ostat halpaa, ei teko ole fiksu pidemmän päälle. Jos ostaa hyvälaatuista halpaa, joka kestää kauan, silloin tekee luonnon kannalta fiksun ratkaisun, mutta ei vältäämättä ompelijan kannalta. On kyse siitä, mitkä arvot ovat itselle tärkeimpiä.
3.Oletko varma, että "niillä ihmisillä menisi vielä huonommin" jos eivät tekisi meille halpoja vaatteita? Minä uskon, että niillä ihmisillä menee huonosti juuri siksi, että heidän on taloudellisesti pakko tehdä meille vaatteita.
Tarkemmin blogiisi ja Kuningaskuluttajan nettisivuihin tutustuttuani täytyy kyllä nostaa hattua ja kiittää hienosta työstä! Hyviä tekstejä ja erittäin tiuhaan tahtiin tulee lisää sisältöä blogiisi. Nousit kerralla silmissäni YLE:n toimittajien kärkeen Tuomas Enbusken ja Jan Anderssonin seuraksi.
Mutta itse asiaan vielä:
Ymmärrän kyllä, että tuo tutkimus ei mikään kovin syvällinen ollut, mutta kertoo silti siitä, että globaalina firmana hoitaa yhteiskuntavastuunkin paremmin kuin pienemmät suomalaiset firmat (kuten Seppälä). En missään nimessä halua puolustella H&M:ää, vaan mielestäni KAIKKIEN firmojen pitäisi ehdottomasti tuottaa vaatteensa eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.
"Oletko varma, että "niillä ihmisillä menisi vielä huonommin" jos eivät tekisi meille halpoja vaatteita? Minä uskon, että niillä ihmisillä menee huonosti juuri siksi, että heidän on taloudellisesti pakko tehdä meille vaatteita."
Mutta jos sitäkään työtä ei olisi tarjolla, asiat olisivat vieläkin huonommin. Ei tilanne nytkään hyväksyttävä ole, mutta ratkaisuna näen sen, että yhtiöt pakotetaan noudattamaan kansainvälisiä säädöksiä ja varmistamaan, että työntekijöitä kohdellaan inhimillisesti ja, että heille maksetaan riittävää palkkaa.
Tässä Oxfamin tekemä raportti asiaan liittyen, suosittelen. :)
Opiskelen siis itse kansainvälistä liiketoimintaa Helsingin kauppakorkeakoulussa, että voisin tulevaisuudessa korjata kaikki tällaiset vääryydet maailmasta.
Welba:No voi kiitos kohteliaisuudesta :)
Tuo on hankala kysymys, siis että olisivatko asiat huonommin, jos nämä ihmiset eivät tekisi meille vaatteita? Itse näen, että globalisaatio on johtanut siihen, että mitä enemmän me ostamme näiden köyhien ja riistettyjen ihmisten kätten töitä, sitä enemmän heitä orjuutetaan ja pakotetaan tekemään työtä huonolla palkalla. Jos nämä monikansalliset firmat eivät tekisi bisnestä köyhissä maissa, vaan tuottaisivat omat tuotteensa paikallisesti omien maidensa rajojen sisäpuolella (eli siinä maassa missä tuotetaan myös myydään), päästäisiin takaisin siihen, että kuluttajat tietävät missä kulutustavara tehdään ja minkälaisissa olosuhteissa. Kaikenlainen paikallinen tai edes mahdollisimman paikallinen toiminta on tietenkin ihanne, johon pitäisi pyrkiä takaisin.
Pliis pelasta maailma ja korjaa vääryydet, se olisi hienoa :)
Tuosta listasta uupuivat myös vähän kalliimmat, ihan samalla tavalla riistomerkit kuten Esprit, Jackpot, Levis, Benetton, yms. Näitä merkkejä käsitellään Naomi Kleinin ekassa kirjassa No Logo.
Ja se, että vaate maksaa enemmän, ei todellakaan tarkoita sitä, että se kestäisi paremmin. Burberryn villahousut nukkaantuvat aivan yhtä helposti ja Inwearin puserosta hihat irtoavat muutaman pesun jälkeen. Ja tietenkinhän ne tehdään samanlaisissa hikipajoissa kuin muutkin. Kate on vain parempi. Eivätkö he riistä silloin meitä kuluttajiakin?
Lasten vaatteista olin kuvitellut että esim. Ida T ja Metsola ovat eettisiä tuotteita, mutta Ida T:n vaatteet valmistetaan Intiassa (made in hikipaja??)ja Metsolan vaatteissa ei valmistusmaata edes lue.
Karmashop.fi myy ainakin eettisiä vaatteita. Lasten vaatteiden osalta tosin valikoima on aika suppea.
Aihe on todella vaikea.
Lähetä kommentti