Rypäleet ja rusinat

Rakastan rusinoita. Ja kuivattuja taateleita. Ja viikunoita. Laitan yleensä jotakin edellämainituista puuron sekaan ja siskoni aina valittaa, kun keittämäni aamupuuro on täynnä rämmäleitä.

Opin kaurapuuron pimppaamisen exältäni, jolla oli tapana laittaa puuron sekaan niin pellavansiemeniä, banaania, rusinoita, marjoja, kuin kaikkea mahdollista muutakin - mitä nyt kaapissa sattui olemaan. Olen aina syönyt aamuisin kaurapuuroa, mutta näillä lisukkeilla se maistuu oikeasti hyvältä. Hunajaa laitan myös toisinaan vähän, tuomaan makeutta ja aina puoli desiä marjoja: puolukoita, mustikoita, herukoita tai mansikoita.

Rusinat ovat jollain tapaa hassusti erityisen paljon mieleeni ja olenkin syönyt markkinoiden kaikkia (harvoja) merkkejä. En ole kulinaristi, ihan perus Rainbow-rusinat kävisivät, jos söisin rusinoita harvoin. Mutta koska syön niitä päivittäin ja olen torjunta-ainekammoinen, ostan aina Urtekramin luomu Sultanarusinoita. Niitä saa ihan K-marketeista ja ne ovat siellä halvempia kuin esimerkiksi Ruohonjuuressa.

Kaupan hedelmäosaston herkuista viinirypäleissä on eniten torjunta-ainejäämiä. Rypäletuottajien päämääränä ovat luonnollisesti pulleat ja suuret rypäleet ja se saadaan aikaan torjunta-aineilla, kasvinsuojelu- ja hyönteismyrkyillä. Vielä kuljetus- ja tukkuliikkeissä rypäleitä kaunistellaan (terveydelle vaarallisiksi väitetyillä) hartseilla ja vahoilla. Ja kun rypäleen tilanne on tämä - kuivattu rypäle niitä vasta sisältääkin! Keskieurooppalaisissa rypäleissä tosin on vähemmän torjunta-aineita kuin Etelä-Euroopasta ja -Afrikasta tuoduissa. Muista siis aina pestä rypäleet huolellisesti kuumalla vedellä. Ja jos napsit rusioita usein, tartu mielummin luomupussiin - tee se toki muutenkin!